Blogi

Miksi ”oman immuniteetin vahvistaminen” ei ole ratkaisu koronapandemiaan?

Koronarajoitusten vastustajissa on äänekäs joukko ”luonnonmukaisen immuniteetin kannattajia”, jotka esiintyvät terveysalan asiantuntijoina, vaikka heidän tekstinsä vilisevät virheitä. Eräs heistä kirjoitti maaliskuussa 2021 näin:

”Vain luonnollista immuniteettia vahvistavat ovat ainoita jotka – – kantavat oman kansalaisvastuunsa omasta terveydestään. Miksei se ole kaikkien vastuu? Jokaisen pitäis lopettaa tupakointi, epäterveelliset elämäntavat kokonaisuudessaan ja alkaa syödä mm. D-vitamiinia ja immuniteettia tukevia yrttejä. Elintasosairauksista tulee valtavat kustannukset yhteiskunnalle, eikä sairaalapaikkoja ole riittävästi vakavaan infektioon sairastuneille, jos me kaikki emme ylläpidä terveyttämme joka päivä. Sairaalat ovat täynnä elintasosairauksia sairastavia ihmisiä.”


Kirjoitan tälle henkilölle vastineen, jonka pohjaan terveystieteiden opintoja varten kirjoittamaani esseeseen suomalaisten terveydestä ja terveyseroista.

Termillä ”elintapasairaudet” indikoidaan, että ihminen voisi vapaasti valita terveydentilansa ja että terveyserot johtuisivat epäterveellisistä elintavoista. Näin ei ole. Suomessakin on alettu siirtyä uusliberalistiseen suuntaan, jossa hallituksen puuttuminen sosiaalisiin ongelmiin on minimaalista ja yksilön vastuuta korostetaan. Terveys ja sairaus nähdään seurauksena yksilöllisistä valinnoista eikä huomioida, että eri väestöryhmillä on ratkaisevasti erilaiset mahdollisuudet ja edellytykset toimia terveyttä edistävällä tavalla arjessaan.

Valinnanvapauden korostaminen on uusliberalistinen ideologinen valinta. Se suosii niitä, joilla on enemmän valinnan mahdollisuuksia. Nuffieldin bioetiikan neuvosto on kuitenkin linjannut, ettei vastuuta pidä sälyttää liikaa niille, joita rakenteelliset ja sosiaaliset ehdot rajoittavat.

WHO:n mukaan elämäntyylivalinnat, kuten ravitsemus, liikunta, tupakointi ja alkoholinkäyttö eivät ole tärkeitä terveyserojen selittäjiä. Taustalla ovat paljon perustavanlaatuisemmat syyt.

Huono-osaisten elämäntapa on kaukana keskiluokan valinnanvapautta korostavasta elämäntyylistä. Huono terveys, köyhyys ja sosiaalinen huono-osaisuus ovat yhteydessä. ”Elä terveellisemmin” -tyyppiset interventiot ja terveysvalistus hyödyttävät vain valmiiksi hyvässä sosiaalisessa asemassa olevia.

Sosioekonomiset olosuhteet ja elinympäristö säätelevät sitä, mitä vaikutuksia terveydellisillä elämäntyyleillä voi olla. Jos olosuhteet ovat hyvät, terveellinen käyttäytyminen vaikuttaa vahvasti terveyteen, mutta jos olosuhteet ovat huonot, terveellisellä käyttäytymisellä on vain melko vähän vaikutusta.


Taakat ja hyödyt eivät jakaudu yhteiskunnassa tasaisesti. Mikäli esimerkiksi synnyt kolmannen polven narkomaaniperheeseen, lähdet elämääsi selkeältä takamatkalta verrattuna keskiluokkaisen perheen vesaan. Toisaalta hyväosaisuuskaan ei suojele ketään elämän arvaamattomuudelta: kuka tahansa voi vammautua tai sairastua syöpään tai autoimmuunisairauteen täysin elintavoista riippumatta.

Kuolleisuus on korkeampaa heikoimman sosiaalisen aseman ryhmissä, vaikka terveyskäyttäytyminen olisi samanlaista. Esimerkiksi samanlaiset juomistavat ovat suurempi riski alemman sosioekonomisen ryhmän edustajalle verrattuna ylempiin sosioekonomisiin ryhmiin. Elintapaerot eivät selitä kuin pienen osan terveyseroista.

Immuniteettia ei edistetä poppakonsteilla. Sen sijaan esimerkiksi rokotukset ovat tutkitusti tehokas keino luoda immuniteettia. Maskit toimivat, kun niitä käyttää. Maski voi myös pienentää riskiä sairastua vakavaan koronavirustautiin, koska se estää viruksia pääsemästä hengityselimistöön, hillitsee virtausnopeutta ja kosteuttaa hengitysilmaa ja limakalvoja, jolloin immuunipuolustus ehtii reagoida virukseen.


Mikäli terveys oikeasti kiinnostaa, tulee keskittyä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja heikoimpien suojeluun. Koronaviruksen suurimmat kärsijät kuuluvat alhaisimpiin sosioekonomisiin ryhmiin. Kriisit ylipäänsä vaikuttavat voimakkaimmin niihin, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvimmassa asemassa, mikä pätee myös koronaepidemiaan ja sen vaikutuksiin. Alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat altistuvat viruksille muita useammin esimerkiksi työssään ja julkisissa liikennevälineissä. Heidän ei ole aina mahdollista siirtyä etätöihin, kuten korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevien. Heillä on valmiiksi enemmän vakaville koronaviruksen tautimuodoille altistavia perussairauksia.

Terveydenhuollon henkilökunta on naisvoittoista, mikä tarkoittaa, että naisten riski altistua virukselle on suurempi. Naiset kantavat suuremman vastuun myös epidemian takia kotiin jäävien koulu- ja päiväkoti-ikäisten lasten huolehtimisesta, ikääntyneiden sukulaisten auttamisesta ja sairastuneiden perheenjäsenten hoitamisesta.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat uupumassa pandemian aiheuttaman työtaakan alle. Jatkamalla koronarajoitusten noudattamista edesautamme heidän hyvinvointiaan.

Lähteet:

Terveyden edistämisen verkkoluennot, Jyväskylän yliopisto 2020

Marita Sihto ja Sakari Karvonen (toim.) Terveyden edistäminen ja eriarvoisuus – lähestymistapoja ja ratkaisuja 2016

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Kymmenvuotistaiteilijajuhlani jäsenkorjaajana / Miksi nimeni ei enää ole hoitajarekisterissä

Tasan kymmenen vuotta sitten, 20. maaliskuuta 2011 kello 12, aloitin Hämeenkyrössä kalevalaisen jäsenkorjauksen perusopintojen ensimmäisen kurssin. Koulutukseen minut veti halu oppia ihmisen anatomia teoriassa ja käytännössä sekä päästä työskentelemään ihmiskehon ja kivunhoidon parissa. Minulla oli hyvä kuva hoitomuodosta ja olin saanut siitä itsekin apua. Käsillä hoitaminen tuntui luontevalta, vaikka koulutustaustani olikin humanistis-yhteiskuntatieteellinen. Pidin siitä, että jäsenkorjauskoulutuksessa korostettiin hoitomuodon tieteellistä perustaa ja meille esiteltiin yliopistotutkimuksia aiheesta sekä ammattikuntamme eettiset ohjeet.

Oli taianomaista oppia erottamaan käsillä tunnustelemalla jännittynyt lihas rentoutuneesta sekä oppia syy-seuraussuhteita, kuten että olkapääkipu saattoi juontaa juurensa vastakkaiseen lonkkaan. Silti oli ilmeistä, että jäsenkorjauksessa ei sen kryptisestä nimestä huolimatta ole kyse mistään mystisestä, vaan ainoastaan tarkasta anatomisesta osaamisesta, perinteisten käsittelyotteiden haltuun ottamisesta ja kyvystä kohdata asiakas myötätunnolla. Ero esimerkiksi kaikkien tuntemaan hierontaan ei ole suuri: tavoitteet ovat samat, tekniikat hieman erilaiset.

Jo 2013 jäsenkorjaus työllisti minut päätoimisesti. Kymmenen vuoden aikana olen tehnyt tuhansia jäsenkorjaushoitoja. Olen edelleen yhtä kiinnostunut aihepiiristä kuin tuona opintojeni ensimmäisenä päivänä. Anatomia ja kehonhuolto on aihepiiri, jossa on loputtomasti opittavaa. Olen iloinen siitä, että olen saanut oppia kotoperäisen hoitomenetelmän. Asiakkaitteni kokema apu saa minut tuntemaan, että teen tärkeää työtä. Vaikka kirurgia, lääkkeet ja rokotteet ovat pelastaneet lukemattomia ihmishenkiä ja saamme olla niistä kiitollisia, käsillä hoitamisella on ja tulee olemaan paikkansa maailmassa. Jokainen tietää, miten hyvältä tuntuu, kun joku laskee lämpimät kätensä kipeille hartioille.

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, olen kuitenkin jättänyt kalevalaista jäsenkorjausta kouluttavan Kansanlääkintäseura ry:n taakseni. Tämä tarkoittaa sitä, että nimeäni ei enää löydy yhdistyksen hoitajarekisteristä. Muuten mikään ei muutu: koulutukseni ja ammattiosaamiseni säilyvät, työnkuvani pysyy samana. Olen yhä kalevalainen jäsenkorjaaja ja vastaanottoni pyörii entiseen malliin. Kerron tämän, koska asiakkaani saattavat ihmetellä nimeni poistumista listalta. Suurin osa asiakaskunnastani kylläkin on löytänyt luokseni puskaradion kautta ja uskon näin olevan jatkossakin. Näen seuran toiminnassa jatkamisen toistaiseksi mahdottomaksi syistä, joista avaan tässä muutaman.

Koronapandemian herättämä epävarmuus on lietsonut pelkoa, joka purkautuu uhmana tieteellistä näyttöä ja viranomaissuosituksia kohtaan. Aiemmin marginaalissa toimineet rokotevastaiset ovat lyöttäytyneet yhteen hyvinvointialan toimijoiden ja äärioikeistolaisten tahojen kanssa, ja Yhdysvalloista alkunsa saanut QAnon-joukkoharha on saanut jalansijaa myös Suomessa. Tämä näkyy harmikseni myös omissa ammatillisissa ympyröissäni eli niin sanotulla hyvinvointialalla.

Minulla on lapsesta saakka ollut vahva oikeudenmukaisuuden taju ja halu tietää asioista pintaa syvemmältä. Entisenä toimittajana minua kismittää valheiden levittäminen ja asiantuntijatiedon kyseenalaistaminen. Erityisen haitallisia ne ovat koronapandemian aikana: disinformaatio häiritsee sote-ammattilaisten työtä, hidastaa pandemian päihittämistä ja nakertaa pohjaa demokratialta. Pidän tärkeänä nojautua tutkittuun tietoon eli noudattaa viranomaissuosituksia. Haluan tehdä pesäeron huuhaaseen. Työllistyn myös joogan, kehonhuollon ja liikkuvuusharjoittelun opettajana, ja joogayhteisössä koronadenialismiin puututtiin napakasti jo syksyllä. Omakin nimeni löytyy Joogit Qanonia vastaan -listalta.

Koen, että Kansanlääkintäseura ry ei ole ottanut pandemiaa tarpeeksi vakavasti. Koulutuksia on järjestetty viranomaissuosituksia rikkoen. Minua on myös alusta asti häirinnyt se, että näennäisen tieteellisen julkisivun takana jäsenkorjauskursseilla on jatkuvasti levitetty erilaisia tieteellisen näytön kanssa ristiriidassa olevia näkemyksiä, kuten ruokavalioon ja ravintolisiin liittyviä uskomuksia, näkemyksiä sähköallergiasta ja ”maksanpuhdistusohjeita”.

Lisäksi, vaikka eettisissä ohjeissa todetaan, että kalevalaisen jäsenkorjaajan tulee ”toimia yhteistyössä terveydenhuollon ja muiden hoitomuotojen kanssa” ja ”arvostaa muiden hoitoalan ammattilaisten ammattitaitoa”, eikä esittää ”kielteisiä arvioita tai mielipiteitä erilaisista hoitokäytännöistä”, on käytäntö toista: lääkäreitä ja muiden jäsenkorjaussuuntausten edustajia on kursseilla ja keskusteluryhmissä parjattu hyvin paljon.

Ahdistavimmaksi koen, että ammatillisissa ympyröissäni, myös kalevalaisen jäsenkorjauksen opettajissa ja mestareissa, on rokotusvastaisia, viranomaissuosituksia kuten maskisuositusta vastustavia ja pandemiaa ”plandemiaksi” kutsuvia eli koronaviruspandemian olemassaolon kieltäviä henkilöitä. Tämä on mielestäni vastuutonta, ja Kansanlääkintäseuran tulisi ottaa asiaan selvä kanta. Pyynnöistäni huolimatta näin ei ole tehty, joten tein oman ratkaisuni.

Arvostan koulutustani ja ammattiani mittaamattomasti ja olen saanut tämän kymmenen vuoden aikana jäsenkorjaajien keskuudesta joukon sydänystäviä. Ilokseni olen päässyt täydennyskoulutuksissa jopa kolmesti yhden kalevalaisen jäsenkorjauksen kehittäjän Olavi Mäkelän oppiin. Olen valmis palaamaan jäsenrekisteriin, mikäli seuran tilanne muuttuu parempaan suuntaan.

Voin hoitaa ihmisten jumeja ja kipuja ja ohjeistaa heille erilaisia liikkeitä, venytyksiä ja rentoutusmenetelmiä. Siinä se. Tonttini on selkeä ja rakastan työnkuvaani. Muiden terveysasioiden kommentoinnin jätän kyseisten alueiden ammattilaisille. Omat asiakkaani ohjaan aina tarvittaessa lääkärin tai fysioterapeutin pakeille.

Vahvistan tietoisesti työni tieteellistä pohjaa ja otan välimatkaa humpuukiin. Näinä vuosina olen vahvistanut ammattitaitoani kouluttautumalla lisää. Uusin aluevaltaukseni on terveystieteiden opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. En usko, että kalevalainen jäsenkorjaus tulee päätymään virallisen terveydenhuollon piiriin, vaikka niin on koulutuksissa luvattu tapahtuvan ”lähitulevaisuudessa” ainakin viimeiset viisitoista vuotta – joskin olen mielelläni tässä asiassa väärässä ja korjaan käsityksiäni, kun saan vedenpitäviä todisteita, mikä onkin tieteellisen ajattelun perusperiaate!

Kehon hoitamisesta käsin esimerkiksi hieronnalla ei ole merkittävää tieteellistä näyttöä, mutta anatomia ja fysiologia perustuvat tieteellisesti tutkittuun tietoon ihmiskehosta. Tunnen luut ja lihakset, olenhan tenttinyt ne kolmesti, ja työskentelen ihmiskehojen parissa päivittäin, mutta tiedostan, että hoitamisessa on kyse paljon muustakin kuin mekaniikasta. Käsillä hoitamisella on tunnetusti edullisia vaikutuksia hermostoon, stressiin, kipuun, ahdistukseen, verenpaineeseen ja immuunijärjestelmään. Tärkeimmän palautteen me manuaaliterapeutit saamme kiitollisilta asiakkailtamme. Jos jonkun kipu katoaa, iloitsemme asiakkaan kanssa yhdessä. Kiitänkin sydämestäni joka ikistä asiakastani tämän kymmenen vuoden ajalta ja toivon hyvän yhteistyömme jatkuvan tulevaisuudessakin!

Onnelliset olkapäät

Olkapäävaivat ovat yleisiä. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan olkapäät olivat viimeksi kuluneen kuukauden aikana aiheuttaneet ongelmia neljäsosalle naisista ja kuudesosalle miehistä.

Miksi olkapäät vaivaavat?

  1. Olkapää on ihmiskehon liikkuvin nivel. Monimutkainen rakenne ja suuri liikkuvuus altistavat sen toimintahäiriöille.
  2. Länsimaisen ihmisen elämäntyyli ei edistä olkapään terveyttä. Liian vähäinen tai yksipuolinen liikkuminen eivät riitä pitämään niveliä, lihaksia ja sidekudoksia kunnossa ja aiheuttavat epätasapainoista kuormitusta rakenteille.
  3. Suurimmalla osalla ihmisillä on puutteita sekä olkapään voimassa että sen liikkuvuudessa. Rintarangan liikkuvuus vaikuttaa olennaisesti olkanivelen toimintaan ja siinäkin on monilla puutteita. Lihashallinta, kuten lapatuki, on tavallisesti heikoissa kantimissa. Lapaluu ja olkanivel toimivat yhdessä.

Kun olkapäähän tai yläraajaan ilmaantuu kipua, puutumista, pistelyä tai liikerajoitteita, moni olettaa pahinta: jokin on rikki! Nyt pitää leikata! Tämä ei enää koskaan tule kuntoon!

Kehosi on kuitenkin todella vahva, kestävä ja uusiutumiskykyinen kokonaisuus. Ei ole syytä olettaa, etteikö olkapääsikin voisi parantua. Aika parantaa, mutta mitä aktiivisemmin ja viisaammin huollat olkapäitäsi, sitä nopeammin toivut ja sitä puolustuskykyisempi kehosi on tulevia kolhuja vastaan. Sidekudos tarvitsee jatkuvaa rasitusta, joka lisää kollageenin tuotantoa ja pitää löyhän sidekudoksen elastisena. Liika rasitus kuitenkin kuluttaa rakenteita enemmän, mitä lepo ehtii korjata. Siksi harjoituksen ja levon tasapaino tulee löytää.

Joskus tarvitaan auttavaa kättä

Asiantuntevan terapeutin pakeille hakeutumisesta on usein hyötyä. Mobilisoiva pehmytkudostekniikka, jota itse käytän ja jota kalevalaiseksi jäsenkorjaukseksi kutsutaan, auttaa joskus jopa yhdellä hoitokerralla. Kipualueen paikallinen käsittely harvoin riittää, vaan tilannetta täytyy tarkastella laajasti huomioiden ihmiskehon biomekaniikka. Missä kipu tuntuu ja koska? Milloin vaiva on alkanut? Mitkä tapahtumat sitä ovat edeltäneet? Mikä on henkilön loukkaantumishistoria? Mitä hän harrastaa ja millaista työtä tekee? Millainen on kehon ryhti?

Faskiaan kohdistuvan manuaalisen hoidon uskotaan vaikuttavan endokannabioidijärjestelmään, joka on ihmisellä yhteydessä esimerkiksi kipuun, syömiseen, uneen ja tunnetiloihin. Endokannabioidireseptoreja on myös syvässä faskiassa, mikä saattaa selittää faskian toimintahäiriöiden yhteyttä kipuun. Kalevalaisena jäsenkorjaajana keskityn nimenomaan faskian vapauttamiseen.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Olkapäävaivat voivat juontaa juurensa kauaskin itse olkanivelestä, kiinnittyyhän esimerkiksi leveä selkälihas lantiolle. Olkapään alueelta kipu voi myös säteillä muualle, kuten niskaan, leukoihin, ranteeseen tai vastakkaiseen lonkkaan.

Olkapään alueen kireydet voivat aiheuttaa hengitysvaikeuksia, puukoniskumaista kipua rintakehän läpi ja jopa sydänkohtausmaista kipua.

Naisten on syytä huomioida, että menopaussin alkaminen voi oireilla sitkeänä olkapääkipuna. Gynekologiltaan voi myös tarkistaa, voisiko hormonaalinen ehkäisy tai endometrioosi olla olkapääkivun taustalla.

Mikä kumman kiertäjäkalvosin?

Kiertäjäkalvosimesta puhutaan usein, mutta mitä se tarkoittaa? Kyse on neljän lihaksen – lavanaluslihas, ylempi lapalihas, alempi lapalihas ja pieni liereälihas – yhteenliittymästä, jonka tehtävä on vakauttaa olkapäätä ja liittää olkaluu olkaniveleen. Lihasnelikko osallistuu nivelen liikuttamiseen ja samalla varmistaa olkaluun pään pysymisen nivelkuopassa painaen olkaluun päätä lapaluun nivelpintaa vasten. Käytät kiertäjäkalvosimen lihaksia aina kun liikutat kättäsi.

Kiertäjäkalvosimen oireyhtymässä esiintyy yleensä liikekipua olkapään ja olkavarren ulkoreunassa. Olkavarren liikuttaminen varsinkin sivusuuntaan on kivuliasta ja rajoittunutta. Kyljellä nukkuminen voi olla mahdotonta, kipu herättää öisin. Kyseessä on yleisin olkapään sairaus, jonka esiintyvyys lisääntyy 40 ikävuoden jälkeen ja on huipussaan 60–80-vuotiaana.

Liikerajoitus olkanivelessäkin johtuu siitä, että nivelen koko liikerataa ei ole käytetty aikoihin. Liikerajoitusten syntymistä estää liike: nimenomaan koko nivelen liikeradalla päivittäin suoritettu liike.

Olkapääsi on yhteydessä myös sydämeesi

Eräs kiinnostava yksityiskohta olkapään merkityksestä koko ihmiskeholle on se, että käden puristusvoima korreloi kiertäjäkalvosimen vakauden kanssa. Puristusvoima ennustaa valtimosairauksien ja hengityselinsairauksien ilmaantumista ja on parempi kuolleisuuden ennustaja kuin systolinen verenpaine.

Onnelliset olkapäät -työpaja

Seuraava Onnelliset olkapäät -työpajani on verkossa 30.1.2021 klo 11.00–12.30. Työpajani verkkokaupastani ostaneet saavat käyttöönsä nauhoitteen viikon ajaksi. Ei siis haittaa, ellet pääse h-hetkellä paikalle Zoomiin.

Onnelliset olkapäät -työpaja on suunniteltu hoitamaan olkaniveliäsi ja antamaan sinulle vinkkejä olkapäiden jokapäiväiseen huoltoon. Teemme lihaksistoa vahvistavia liikkeitä, liikkuvuusharjoittelua, faskian vapautusta ja venytyksiä. Lisäksi tutkimme, miten tennispallolla voi huoltaa tätä palloniveltä ja millaisista rentoutusasennoista on hyötyä. Työpajasta hyötyy niin istumatyöläinen kuin voimanostoa harrastava, yhtä lailla tankotanssija kuin tuotantotyöntekijä.

Liikkuvuusharjoittelulla vaikutetaan sekä kudosten rakenteellisiin ominaisuuksiin että hermoston toimintaan. Esimerkiksi näin: kudos tottuu venytykseen, jolloin hermoston reaktiivisuus vähenee, jolloin koko kehon lihastonus alenee, jolloin liikerata lisääntyy. Sidekudos vahvistuu venytyksestä. Säännöllinen liike pitää kudokset elastisina, mikä on tärkeää varsinkin ikääntyessä. Yksi liikkuvuuden tärkeimmistä edellytyksistä on rentous: harjoitteet tehdään huolellisesti ja keskittyneesti, mutta rennosti. Tekeminen ei saa tuottaa kipua, sillä kipu saa kudoksen kiristymään ja hengityksen salpautumaan. Se saa aivot erittämään stressihormoneita, mikä nostaa kiputasoja ja lihastonusta entisestään.

Psyykkinen stressi pahentaa ja pitkittää kiputiloja. Kivun hoito tulee aloittaa ajoissa, jotta se ei ehtisi aiheuttaa muutoksia keskushermostoon. Jännevaivojen riskiä lisäävät diabetes, lihavuus ja tupakointi.

Monipuolinen liikunta lapsuusiässä takaa kudosten kehittymisen vahvoiksi ja viivästyttää iän myötä tapahtumaa heikentymistä.

Lähteet:

Käypähoito.fi

Liikkuvuusharjoittelu – hallittua voimaa ja liikkuvuutta. VK-Kustannus Oy 2020.

Faskia vapaaksi – keho tasapainoon. VK-Kustannus Oy 2013.

Terveyskirjasto.fi

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Joogaa talvipäivänseisauksen iltana ONLINE 21.12.2020 klo 19.30–20.45

Lämpimästi tervetuloa jo perinteeksi muodostuneeseen joulunalusjoogaani. Tällä kertaa tapaamme verkon välityksellä. Voit siis joogata videoyhteydellä kanssani sieltä, missä ikinä oletkaan. Sinä näet minut, mutta voit itse valita, näenkö minä sinut eli kytketkö oman kamerasi päälle. Liity rohkeasti mukaan, se on helppoa!

Vuosi on ollut kuormittava. Ansaitset kaiken mahdollisen levon ja hoivan. Talvipäivänseisauksen iltajooga hemmottelee omaa pyhää hetkeä kaipaavia, stressaantuneita ja väsyneitä, hemmottelun tarpeessa olevia sekä restoratiivisen joogan ja yinjoogan ystäviä. Iltaharjoituksen jälkeen uni tulee helposti ja vuoden pisimmän yön jälkeen heräät seuraavaan aamuun levollisena.

Tarvitset vain pienen sopukan, jossa tehdä harjoitus. Laita se mieleiseksesi. Sytytä kynttilöitä hämärään huoneeseen tai somista tila jouluvaloilla. Kenties tahdot laittaa joululauluja tai rentoutusmusiikkia hiljaisella soimaan taustalle. Pukeudu lämpimästi ja mukavasti. Ota alustaksi joogamatto tai vaikka paksu täkki. Varaa käden ulottuville muutama viltti ja tyyny, joogabolsteri tai suuri, tukeva tyyny (myös esim. makuupussi säilytyspussissaan voi toimia) sekä pari joogatiiltä tai paksua kirjaa. Jos taloudessasi asuu muitakin, pyydä, että saat olla rauhassa harjoituksen ajan. Pane puhelin äänettömälle. Istu alas ja nauti.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Maksettuasi työpajan Holvi-verkkokaupassani saat sähköpostiisi osallistumisohjeet ja -linkin, jota klikkaamalla pääset tapahtumaan. Avaan yhteyden 15 minuuttia ennen virallista alkamisaikaa ja aloitamme täsmällisesti 19.30, liity siis tapahtumaan sitä ennen. Varaa etukäteen itsellesi sopiva tila harjoitukselle, pukeudu joustaviin, mukaviin vaatteisiin ja varmista että laitteessasi on akkua ja/tai kytke se laturiin.


Online-työpaja tapahtuu Zoom-sovelluksen välityksellä. Sen käyttäminen edellyttää tarpeeksi sutjakkaa internetyhteyttä sekä sopivaa laitetta (puhelin, tabletti, läppäri tms.). Lataa jo etukäteen ilmainen Zoom-sovellus laitteelle, jolta aiot osallistua. Kirjauduthan työpajaan samalla nimellä, jolla olet suorittanut maksun, niin tunnistan sinut.


Zoom-yhteyden kautta meillä on mahdollisuus vuorovaikutukseen. Sinä näet minut, mutta voit itse valita, näenkö minä sinut. Pane laitteesi kamera päälle, mikäli tahdot henkilökohtaista ohjausta työpajan aikana. Mikäli tahdot harjoitella omassa rauhassasi, voit pitää kamerasi suljettuna. Myös chatin kautta voit työpajan aikana esittää kysymyksiä.

Kurssimaksun maksaminen on sitova ostopäätös. Mikäli et voi käyttää kurssipaikkaasi, voit luovuttaa sen toiselle (silloin minua kannattaa informoida osallistujan nimen muuttumisesta).


Tiina Ahokas Yoga / Okkultaatio Oy pidättää oikeuden peruuttaa kurssi/tunti tai siirtää sen ajankohtaa. Mikäli tunti peruuntuu kokonaan tai siirtyy siten, että ilmoittautuneella ei ole mahdollista osallistua tunnille uutena ajankohtana, jo maksettu osallistumismaksu palautetaan.


Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Liikettä ja lääkettä lonkille -ONLINE-työpaja 19.12.2020 klo 13–15

Tiinan suosittu työpaja nyt online-versioina Zoomissa! Pääset osallistumaan työpajaan sieltä, missä ikinä oletkin.


Kankeat lonkat? Kireät takareidet? Pakarat jumissa? Turvotusta? Etureidet tukossa? Huono ryhti? Alaselkä jäykkänä? Tämän workshopin jälkeen lonkkasi liikkuvat letkeämmin. Lähestymme lantion alueen liikkuvuutta monipuolisin harjoittein. Tähän työpajaan Tiina on ammentanut kaiken tietämyksensä työkokemuksestaan ja opinnoistaan toiminnallisen anatomian parissa. Tunti sopii lähes kaikille peruskuntoisille ja tarjoaa haastetta kovempikuntoisillekin. Raskaana oleville sitä ei suositella. Sinun tulisi voida olla polviesi varassa esim. nelinkontin ja pystyä taivuttamaan polviasi. Mikäli haluat varmistaa, sopiiko tunti sinulle, lähetä minulle viesti: https://tiinaahokas.fi/yhteystiedot/


Maksettuasi työpajan Holvi-verkkokaupassani saat sähköpostiisi osallistumisohjeet ja -linkin, jota klikkaamalla pääset tapahtumaan. Avaan yhteyden 15 minuuttia ennen virallista alkamisaikaa ja aloitamme täsmällisesti 13.00, liity siis tapahtumaan sitä ennen. Varaa etukäteen itsellesi sopiva tila harjoitukselle, pukeudu joustaviin, mukaviin vaatteisiin, varmista että laitteessasi on akkua ja/tai kytke se laturiin, tarkista internet-yhteytesi, ota lähelle juotavaa ja itsellesi mieluusti joogamatto tai vastaava jumppa-alusta ja kaksi joogatiiltä tai vastaavaa (esim. avaamaton ”kova” kahvipaketti tai paksu kirja käy).


Online-työpaja tapahtuu Zoom-sovelluksen välityksellä. Sen käyttäminen edellyttää tarpeeksi sutjakkaa internetyhteyttä sekä sopivaa laitetta (puhelin, tabletti, läppäri tms.). Lataa jo etukäteen ilmainen Zoom-sovellus laitteelle, jolta aiot osallistua. Kirjauduthan työpajaan samalla nimellä, jolla olet suorittanut maksun, niin tunnistan sinut.


Zoom-yhteyden kautta meillä on mahdollisuus vuorovaikutukseen. Sinä näet minut, mutta voit itse valita, näenkö minä sinut. Pane laitteesi kamera päälle, mikäli tahdot henkilökohtaista ohjausta työpajan aikana. Mikäli tahdot harjoitella omassa rauhassasi, voit pitää kamerasi suljettuna. Myös chatin kautta voit työpajan aikana esittää kysymyksiä.

Kurssimaksun maksaminen on sitova ostopäätös. Mikäli et voi käyttää kurssipaikkaasi, voit luovuttaa sen toiselle (silloin minua kannattaa informoida osallistujan nimen muuttumisesta).


Tiina Ahokas Yoga / Okkultaatio Oy pidättää oikeuden peruuttaa kurssi/tunti tai siirtää sen ajankohtaa. Mikäli tunti peruuntuu kokonaan tai siirtyy siten, että ilmoittautuneella ei ole mahdollista osallistua tunnille uutena ajankohtana, jo maksettu osallistumismaksu palautetaan.


Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Seitsenvuotiskatsaus

Tänään on vuosipäivä: valmistuin kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi tasan seitsemän vuotta sitten! Juhlapäivää vietän minkäs muunkaan kuin työn merkeissä.

Seitsemän vuotta on kulunut hämmentävän nopeasti jäsenkorjaustyötä kokopäiväisesti tehden. Käsieni kautta on virrannut tuhansia asiakkaita palleroisesta pikkuvauvasta suoraryhtiseen teräsvaariin.

Työssäni on kyse elävästä kansanperinteestä, ruumiillisten ongelmien käsillä parantamisen tavasta, joka on kehittynyt Suomessa suomalaisen ihmisen tarpeisiin. Maailma on muuttunut, mutta ihmiskeho ei. Kun selkä ennen vanhaan nitkahti suulitalkoissa, oli yhteisölle hyödyksi, kun joku osasi käsillään tunnustelemalla paikallistaa vikapaikan ja vapauttaa kudokset juntturasta. Tänä päivänä saamme olla kiitollisia kipulääkkeistä, kirurgiasta, rokotuksista ja muista modernin ajan keksinnöistä, mutta käsillä hoitamisella ja jäsenkorjaajan konkreettisella tietotaidolla on tilausta. Meitä tarvitaan kipujen, kireyksien ja virheasentojen hoitamisessa ja turhan invasiivisten menetelmien minimoimisessa. Olemme oppineet tunnistamaan käsillämme ja näkemään silmillämme, missä kohtaa ihmisfysiikkaa ongelma sijaitsee – siihen eivät robotit ja lääkkeet vielä kykene.

Vuosien varrella olen vapauttanut lukemattomia iskiashermoja, helpottanut plantaarifaskiitteja, suoristanut selkärankoja ja sulattanut jäätyneitä olkapäitä. Olen saanut kohentaa monien päivittäistä toimintakykyä mahdollistamalla entisenlaiset kävelylenkit, helpottamalla kipua, lievittämällä mystisiä ja monimutkaisia oireita, joihin ei ole saatu apua muualta, ja mahdollistamalla paremmat yöunet. Muun muassa.

Miten päädyin tähän ammattiin? Opot eivät ainakaan kouluaikanani tulleet vihjanneeksi tällaisesta urapolusta. Yhdeksännen luokan ammatinvalintatestin mukaan minulla oli lahjoja kirjailijan, copywriterin, AD:n ja papin uralle… Sen verran testi hipaisi totuutta, että lukiosta jatkoin Tampereen yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta.

Opinto- ja työhistoriani on onnellisten tähtien alla hortoilua ja inspiroivan tekemisen jahtaamista. Maisteriksi valmistuttuani olin tuokion töissä Aamulehdessä, jossa suoritin edellisenä vuonna toimittajakoulutuksen yliopistoharjoittelun. Sitten sain peräjälkeen kaksi ihanaa lasta. Nuoremman lähestyessä yhtä ikävuotta aloin kaivata projektia. Tahdoin työn, jossa oppisin paljon uutta, jota voisin tehdä kotoa käsin ja joka olisi helposti sovitettavissa lapsiperhe-elämään. En halunnut palata toimittajan töihin, professorini ehdotus kirjallisuuden väitöskirjan laatimisesta ei puhutellut eikä kirjallisuuskriitikon töillä elättänyt itseään, joten tarvitsin suunnitelma B:n. Kävi niin, että harrastuksesta tuli työ.

Olin ollut parikymppisestä saakka kiinnostunut hyvinvoinnista ja ihmiskehosta, eritoten toiminnallisesta anatomiasta ja kivunhoidosta, ja käynyt omaksi ilokseni muutamia kursseja. Olin saanut kehuja hyvästä hoitajan käsistäni. Opiskelu- ja raskausaikana olin hakenut kipuihini ja särkyihini apua muun muassa osteopaatilta, fysioterapeutilta ja kalevalaiselta jäsenkorjaajalta. Viimeksi mainittu oli onnistunut jättämään lähtemättömän jäljen: tiesin, että kyseisen koulutuksen käytyäni minulla olisi käytössäni laaja työkalupakki ihmiskehon ymmärtämiseen. Joulun alla 2010 selasin lähellä sijaitsevan Frantsilan Hyvän olon keskuksen kurssivalikoimaa, ja kun havaitsin, että maaliskuussa 2011 alkaisi kalevalaisen jäsenkorjauksen peruskurssi, soitin opettajalle ja ilmoittauduin. Sillä tiellä ollaan yhä.

Kolmivuotisten opintojeni alkamisesta on siis pian kymmenen vuotta. Matka oli rankka varsinkin kahden pienokaisen äitinä – mutta ehdottoman palkitseva. Hetkittäin podin järisyttävää stressiä, mutta sain myös vuosikurssiltamme monia hyviä ystäviä. Koulutusviikonloppuja oli muutaman kuukauden välein. Väliaikoina puurrettiin harjoitushoitoja, luettiin tentteihin, opiskeltiin anatomiaa ja rustattiin kirjoitustehtäviä, esitelmiä ja kirjallinen lopputyö. Toisen vuoden lopussa oli haastattelut, jonka läpäisseet kutsuttiin suorittamaan seurantakoulutusta eli kolmatta opiskeluvuotta. Se oli ensimmäisiä vuosia runsastöisempi ja tiiviimpi. Alkuvuodesta tein jäsenkorjausta jo päätyökseni, joten harjoitushoitojen kasaan saaminen ei ollut ongelma. Kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi valmistuminen nimittäin edellyttää 300:a kirjallisesti raportoitua harjoitushoitoa. Itse saavutin nätin pyöreän 500 harjoitushoidon lukeman, kun niin moni uskaltautui tulemaan harjoitusasiakkaakseni – siitä olen yhä kiitollinen. Näyttökokeet ja loppuhaastattelut läpäistyäni sain yhdessä rakkaan opiskeluryhmäni kanssa todistukset kolmivuotisesta rupeamasta 13. lokakuuta 2013.

En osannut arvata, miten palkitsevalta tuntuisi tehdä työtä, jossa joka ikinen asiakas tuo mukanaan erilaisen haasteen, jota saan lähteä muina Sherlock Holmeseina ratkomaan. En osannut arvata, miten työ tempaisisi minut mukaansa ja miten nopeasti vuodet lähtisivät juoksemaan. En tiennyt, että elävällä ja hengittävällä ihmisellä on lopulta aika vähän tekemistä anatomianoppaan ukkelin kanssa ja että jokainen asiakas opettaa minulle jotakin. En osannut odottaa, miten moni olisi pettynyt viralliselta puolelta saamaansa hoitoon (tai hoidon puutteeseen) ja hakeutuisi sen takia pakeilleni. En uskaltanut haaveillakaan, että työ veisi minut erääseenkin tieteelliseen konferenssiin berliiniläiseen kongressikeskukseen ympäri maailmaa saapuneiden kaltaisteni ihmiskehoentusiastien pariin. En ollut tullut ajatelleeksikaan, miten miellyttävää olisi viettää asiakkaan kanssa aina puolitoista tuntia kerrallaan kaikessa rauhassa enemmän tai vähemmän jutustellen ja tutustua valtavan ihaniin ihmisiin, jakaa vuosien varrella kertyvät ilot ja surut.

Työni on ihmisläheisempää ja inhimillisempää kuin moni muu leipäpuu. Siksi en koe tarvetta minkäänlaisiin muutoksiin, vaan jatkan ilomielin työssäni seuraavatkin seitsemän vuotta! Vuosi 2020 on tuonut mukanaan monenlaista odottamatonta, kuten maskit kasvoille. Näin olkoon nyt. Maskin takana hymyilen sinulle, asiakkaani: kiitos kun olet mukana matkallani!

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Syyslomaviikon 2020 workshopit

Syyslomaviikolla liikutaan ja rentoudutaan! Motion viikkotunnit ovat kyseisen viikon tauolla. Niiden sijaan studion täyttävät toinen toistaan häikäisevämmät työpajat. Itse opetan syyslomaviikolla neljä työpajaa. Valitse niistä houkuttelevin tai tule vaikka kaikkiin!

Liikkuvuus ja kehonhuolto maanantaina 12.10.2020 klo 18.00–19.30
Tässä workshopissa käymme läpi koko kehon erilaisin harjoittein. Teemme dynaamista liikkuvuusharjoittelua ja pyrimme parantamaan ennen kaikkea aktiivista liikkuvuutta. Teemme myös syvävenytyksiä ja huollamme faskiaa. Erityistä huomiota kiinnitämme selkärangan ja olkapäiden hyvinvointiin. Tavoitteena on hyvä ryhti ja kivuton, joustava keho, jossa kaikki nivelet liikkuvat niin kuin pitää ja joka palautuu työn ja vapaa-ajan rasituksista hyvin.
Tunti sopii kaikille, kunhan polvesi taipuvat ja pystyt olemaan polviesi varassa. Raskaana oleville emme suosittele tätä työpajaa.
Ota mukaasi vesipullo, joustavat vaatteet, oma alusta (jos on), oma golfpallo (jos on), oma tennispallo (jos on) ja joogavyö / kylpytakin vyö / vastaava (jos on). Studiolla on lainavälineitä, joita saa myös käyttöön.


Tunti silkkitoukkana – syvärentoutus ilmajoogakankaissa maanantaina 12.10.2020 klo 19.45–20.45

Oletko aina halunnut leijailla tunnin ilmassa ilmajoogakankaassa? Tällä tunnilla ei tehdä jooga-asentoja, ainoastaan rentoudutaan. Olet koko tunnin makuulla kankaan kannateltavana. Syvärentoutusharjoitus laukaisee jännityksiä sekä lihaksista että mielestä, lievittää kipuja, parantaa immuunipuolustusta, auttaa uniongelmiin, piristää mielialaa ja parantaa keskittymiskykyä.
Huom. Pukeudu tunnille lämpimästi joustaviin ja mukaviin vaatteisiin, joissa ei ole vetoketjuja tai ihoa painavia solkia. Korut tulee riisua tunnilla.


101 tapaa käyttää joogabolsteria -yinjoogaworkshop tiistaina 13.10.2020 klo 18.00–20.00

Yinjooga on rauhoittava ja tasapainoittava joogamuoto. Erityisesti se palvelee kankeita, paljon treenaavia ja stressaantuneita. Tässä työpajassa teemme asennot bolsterin eli putkityynyn tuella. Opit hyviä käytäntöjä myös kotiharjoitteluun bolsterin kanssa. Motiolla käytössäsi on kotimaiset laadukkaat Sarwayogan bolsterit. Otathan mukaasi pyyhkeen bolsterin suojaksi. Voit ottaa myös oman bolsterisi mukaan. Lisäksi käytämme kahta joogatiiltä, jotka saat myös studiolta lainaksi, jos sinulla ei ole omia. Ota mukaasi myös yksi suuri, lämmin viltti tai saali ja pukeudu lämpimästi joustaviin vaatteisiin. Vesipullo on hyvä olla.
Yinjooga edistää syvien sidekudosten aineenvaihduntaa ja liikkuvuutta ja hoitaa ja avaa etenkin alaselkää ja lonkkia. Asennoissa viivytään pitkään, 2-10 minuuttia, mikä opettaa myös läsnäolon taitoa. Yinjooga rauhoittaa hermostoa, joten sen jälkeen uni maittaa erityisen hyvin.

Edellä mainittuihin työpajoihin varataan paikka Motion varausjärjestelmän kautta. Katso myös muiden opettajien huikeat workshopit!

Viikon kruunaa paljon toivottu työpaja:

Liikettä ja lääkettä lonkille sunnuntaina 18.10.2020 klo 13.00–15.15

Lähestymme lantion alueen liikkuvuutta monipuolisin harjoittein. Hikitakuu! Opit takuuvarmasti uusia niksejä lonkkiesi hyvinvoinnin parantamiseen. Workshopissa puhutaan muun muassa siitä,

🍑mikä on jalkapohjiesi merkitys ja vaikutus muualle kehoosi (äänihuuliin ja otsaan asti!)
🍑miksi vahva ja notkea nilkka on niin ikään tärkeä
🍑mitä faskiat eli lihaskalvot ovat
🍑mitä eroa on aktiivisella ja passiivisella liikkuvuudella
🍑miksi en suosittele reiden ulkosyrjän kalvon rullaamista – sen sijaan kerron muita tapoja päästä ko. alueen vaivoista eroon
🍑että peffaa kannattaa vahvistaa JA venytellä, jotta ryhti pysyy hyvänä ja selkä terveenä
🍑miksi etureiden avaaminen hoitaa takareidessä tuntuvaa kireyttä paremmin kuin 1000 tuntia takareisivenytyksiä
🍑miten TODELLA venytetään lonkankoukistajat
🍑että leuoistasi on hermoyhteys lantionpohjaasi
🍑mitä piriformiskrempalle voi tehdä
🍑mitkä jooga-asennot ja liikesarjat ovat mannaa lonkkien liikkuvuudelle, lantion oikealle asennolle ja vahvoille jalkalihaksille

Ota mukaasi vesipullo, joustavat vaatteet, viltti, ja mikäli sinulla on, myös oma joogamatto sekä kaksi joogatiiltä (salissa on välineitä, joita voi myös käyttää).

Lämpimästi tervetuloa työpajoihin nauttimaan liikkumisen ilosta ja pysähtymisen rauhasta!

Jäykät valtimot ja jäykät jäsenet kulkevat käsi kädessä – mikä neuvoksi?

Kesällä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan passiiviset, pitkät venytykset parantavat sydän- ja verisuoniterveyttä.

Tutkimuksessa venytettiin lonkankoukistajat, etureidet, pohkeet ja takareidet. Venytyksessä oltiin 45 sekuntia, sitten pidettiin 15 sekunnin tauko. Sama toistettiin viidesti. Venyttely suoritettiin viitenä päivänä viikossa 12 viikon ajan. Tuloksena oli verenpaineen lasku, valtimoiden jäykkyyden vähentyminen ja verenkierron parantuminen. Tilanne kohentui yhtä lailla venytellyillä alueilla kuin koko kehossa. Toisella koeryhmällä, joka ei venytellyt, näitä suotuisia muutoksia ei tapahtunut. Muutokset venyteltävien kehon alueiden valtimoissa olivat havaittavissa vielä kuusi viikkoa venyttelyjen jälkeen.

Tutkimuksen laatijat suosittelevat staattista, passiivista venyttelyä lääkkeettömäksi hoitokeinoksi sydän- ja verisuonisairauksille sekä edistämään sydän- ja verisuoniterveyttä. Tämä koskee etenkin ihmisiä, joiden liikkuminen on rajoitettua. Suomessa sydän- ja verisuonisairaudet ovat kansantauteja. Jäykät valtimot ja jäykät jäsenet näyttävät kulkevan käsi kädessä.

Kehon joustavuutta voi parantaa myös tietoisen läsnäolon harjoittelulla. Kiinnostavan, kahdeksan vuoden takaisen tutkimuksen mukaan se voi parantaa liikkuvuutta enemmän kuin venyttely.

Tietoisuus- ja läsnäolotaidoilla tarkoitetaan keskittymistä kulloinkin meneillään olevan hetken kokemiseen, havainnointiin ja hyväksymiseen (lähde: mieli.fi). Näitä taitoja on käytetty joogan perinteessä tuhansien vuosien ajan.

Tutkimukseen osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään: yksi ryhmä harjoitti tietoisuustaitoja, toinen venytteli ohjatusti ja kolmas ei muuttanut tapojaan. Ensimmäisen ryhmän liikkuvuus parani selvästi enemmän kuin kontrolliryhmien.

Neuvon usein yksittäisiä rentoutusharjoituksia kireyksistä, vinouksista ja kivuista kärsiville jäsenkorjausasiakkailleni, koska ne auttavat. Ohjaamillani jooga- ja kehonhuoltotunneilla tietoisen läsnäolon harjoittaminen on olennainen osa harjoittelua.

Yinjooga, restoratiivinen jooga, hengitysharjoitukset ja meditaatio ovat omiaan pehmentämään ihmisen koko olemusta. Yinjoogaa olen ohjannut säännöllisesti jo niin monta vuotta, että moni tunneillani käyvä on ehtinyt raportoida minulle niveltensä liikeratojen kasvaneen. Ovatpa muutosta hämmästelleet asiakkaideni ortopeditkin.

Restoratiivinen jooga, joka omassa opetusrepertuaarissani on aavistuksen yinjoogaa uudempi tulokas, on osoittautunut tuiki tärkeäksi välineeksi kehonhuollossa ja terveen liikkuvuuden ylläpitämisessä.

Kun ensimmäistä kertaa kokee sitkeiden kireyksien sulavan pois vain tietoisen läsnäolon siivittämänä, ymmärtää oman kehon piilevät voimavarat ihan uudella tavalla.

Sanomattakin on selvää, että tietoisen läsnäolon äärelle pysähtyminen on myös tärkeä mielenterveysteko. Mieli ja tunteet vaikuttavat suoraan kehon joustavuuteen. Ahdistus nostaa lihastonusta, vaikka se olisikin piilevää. Niinpä psykoterapia tai ikävän elämäntilanteen taakse jääminen voivat lisätä kehon liikkuvuutta ja joustavuutta huomattavasti, vaikka kehonhuoltorutiinit eivät muuttuisi.

Nämä tutkimustulokset ovat jälleen yksi syy siirtää liikunnan harrastamisen fokusta ulkonäköseikoista kohti sisäistä kauneutta ja terveyttä.

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Kuva Irina L Pixabaystä

Hyvä kunto jeesaa helteelläkin, mutta ei kartu kesän kuntoilutapahtumissa

Mitä on hyvä kunto? Sitä ei välttämättä näe päällepäin. Hiit-velho saattaa uupua kesken kävelylenkin, pyylevä serkku taas rökittää höntsäfutiksessa kaikki.

Kyse ei ole teknisistä vaatteista, äärisuoritus-cv:n pituudesta tai näkyvistä lihaksista. Hyvä kunto ilmenee arjen pienissä asioissa ja voi sitä kautta tehdä elämästä parempaa.

Hyvän kunnon hyötyjä:

Hyväkuntoinen sietää hellettä paremmin, koska ”sydän on silloin vahva, elimistö on tottunut rasituksen aiheuttamaan kuumuuteen ja hientuotanto on tehokkaampaa” – joskin kuumuuden sietämisessä on myös yksilöllisiä eroja.

Hyväkuntoinen sairastaa vähemmän: elimistön puolustusjärjestelmä toimii paremmin, kun peruskunto on hyvä. Näin jokainen virus ei tartu eikä jokainen infektio johda jälkitautiin.

Hyväkuntoinen potee vähemmän työstressiä.

Hyväkuntoisuus tekee hyvää psyykelle: se parantaa minäkuvaa ja lisää voimaantumisen tunnetta. Depression oireita liikunta vähentää siinä missä kognitiivinen terapia ja lääkehoito.

Hyväkuntoinen jaksaa kantaa raskaat ostoskassit kaupasta kotiin työpäivän päätteeksi, telmiä lasten kanssa, siivota reippaasti ja kävellä lomamatkalla pitkät pätkät.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

silhouette-683751_1280

Hyvä kunto ei näy peilistä eikä sitä voi päätellä vartalon koosta tai muodosta.

Huonokuntoisuudella on yhteys syrjäytymiseen ja varhaiseen kuolleisuuteen. Sisäministeriön helmikuussa 2020 julkaisemassa kansallisessa riskiarviossa jopa mainitaan suomalaisten heikko fyysinen toimintakyky uhkatekijänä maamme turvallisuudelle.

Suosittuihin kuntoilutapahtumiin osallistuminen tai pelkkien hiit-harjoitusten tekeminen ei kuntoa kasvata.

Kestävyyskunto saattaa paljon liikkuvillakin olla kehno, jos harrastettu liikunta pohjautuu palloilu- tai taitolajeihin tai kovatehoiseen treeniin. Niissä ei juuri kerry peruskuntoalueella eli maltisilla sykkeillä tapahtuvia liikuntaminuutteja. Juuri niitä tarvitaan peruskestävyyskunnon kartuttamiseen.

”Ryhmäliikuntatunneissa ja crossfitissa ongelmallista on se, että asiakas hakeutuu liian kovatehoisiin treeneihin, joista hän ei pysty palautumaan kunnolla. Sen sijaan reipas, mutta ei liian rasittava liikunta virkistää mieltä ja tuo energiaa päivään, koska se vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan stressiä lieventävästi”, sanoo liikuntafysiologi Elias Lehtonen Helsingin Sanomien haastattelussa.

Pitääkin oppia erottamaan toisistaan huonokuntoisuuden aiheuttama vetämättömyys ja liian tiukan pusertamisen aiheuttama palautumattomuus. Jatkuva kovilla tehoilla harjoittelu syö peruskuntoa.

Peruskuntoa ei voi hankkia varastoon, vaan sitä tulisi harrastaa joka viikko.

Peruskestävyyskuntoa kasvattaa reipas liikunta, jossa hengästyy, mutta pystyy puhumaan puuskuttamatta.

Jalkojen käyttäminen on kunnon kohottamisen edellytys. Kun suuret lihakset työskentelevät, sydän joutuu pumppaamaan paljon verta. Jalkalihasten kuormittaminen lisää tutkitusti myös hermosolutuotantoa aivoissa ja vähentää kivuliaisuutta. Juoksu, sauvakävely, rullaluistelu, pyöräily, uinti, soutu, tanssi ja jumppa ovatkin hyviä lajeja.

Jo kahdenkymmenen minuutin työmatkaliikunnan kaksi kertaa päivässä on tutkimuksissa osoitettu parantavan terveyttä ja kuntoa. Uusissa terveysliikuntasuosituksissa luovuttiin liikuntasuoritusten kymmenen minuutin minimiajasta: nyt muutaman minuutin liikuskelukin lasketaan. Tärkeätä on tauottaa paikoillaanoloa ja sisällyttää päivään paljon liikuskelua.

Mitä huonompi kunto, sitä vähemmällä pääsee alkuun! Rapakuntoinen myös huomaa edistymisaskeleet nopeasti.

Kunnon kohenemisen tunnistaa siitä, että olo muuttuu paremmaksi. ”Päivässä riittää puhtia ilman, että arki muuttuu fyysisesti työlääksi ja epämukavaksi”, kuten Helsingin Sanomissa vastikään kirjoitettiin.

Liikunta on sovellettavissa kaikille

Mikä on riittävää liikuntaa? Kyseessä ei ole mielipideasia, vaan voimme onneksemme luottaa liikuntatieteilijöiden sanaan. Kansalliset liikuntasuositukset nojaavat tutkimukseen.

Niille, joita ei ole siunattu täydellisellä terveydellä, yleiset terveysliikuntasuositukset saattavat olla liian haastavia. Tätä varten on olemassa soveltavat liikkumisen suositukset. 

Entä jos liikunnan ilo on aivan vieras tunne? Aiheesta on kirjoitettu paljon esimerkiksi täällä:

”Saako liikuntaronkeli unohtaa terveysliikuntasuositukset? Terveysliikuntasuositukset ohjeistavat ihmisiä liikkumaan monipuolisesti, eli harrastamaan sydän- ja verenkiertoelimistöä kuormittavan kestävyysliikunnan lisäksi lihaskuntoa, liikkuvuutta ja tasapainoa parantavaa liikettä. Yhdistelmä voi tuntua vaativalta, ennen kuin oivaltaa sen, että liikunnan eri osa-alueet tukevat toisiaan: lihaskuntoharjoittelulla voidaan huolehtia alaraajojen lihaksista, ja kun ne ovat kunnossa, jaksaa kävellä eli harrastaa kestävyysliikuntaa.”

Voi yllättyä, miten kevyeksi esimerkiksi uiminen muuttuu, kun kunto paranee. Parhaimmillaan liikunta voimaannuttaa, valaa uskoa omaan kyvykkyyteen ja avartaa koko maailmankuvaa osoittamalla, miten aiemmin mahdottomaksi luullut seikat ovatkin saavutettavissa. Oma keho onkin kykenevämpi kuin olisin koskaan uskonut.

Ventraalinen vagushermo työkaluna koronastressin taltuttamisessa

Kevät on ollut stressaava. Monella meistä pandemia on mullistanut arjen, aiheuttanut taloudellisia huolia ja rajoittanut sosiaaliset kontaktimme minimiin. Ellei muuta, uutistulva ja kaiken epävarmuus ovat kuormittaneet mieltä voimakkaasti. Koettu stressi on ollut luonteeltaan pitkäkestoista. Lepohetkiä ei siitä ole juuri saanut.

Ihmiset ovat reagoineet asiaan kovin eri tavoilla. Joku on saattanut lamaantua, turtua tilanteeseen ja jatkuvana virtana soljuviin ikäviin uutisiin, kokea olonsa epätodelliseksi ja kuitata koko jutun hysteeristen ihmisten hössötykseksi. Joku toinen taas on muuttunut ylivireäksi: kokenut raivoa ja paniikkia, lukenut joka ikisen koronajutun netistä, jakanut ne sosiaaliseen mediaan tunnepitoisilla saatesanoilla ja ohessa leiponut 600 juurileipää. Kumpikin näistä ääripään reagointitavoista tekee kokijansa elämän siedettävämmäksi, mutta blokkaa yhteyden sisimpään, elimistön sisäisten tilojen aistimiseen.

Miten tuoda itsensä takaisin keskustaan, tasapainoon? Biologialla ja joogalla on siihen vastaus.

Aivan erityisesti korona-ajan stressin hallinnassa auttaa polyvagaalisen teorian ymmärtäminen. Kyse on vagushermosta eli kiertäjähermosta, ihmisen kymmenennestä aivohermosta, joka saa alkunsa aivorungosta. Termi ”polyvagaalinen” viittaa kyseisen hermon monihaaraisuuteen. Vagushermon selänpuoleinen haara ulottuu aina munuaisiin ja suolistoon saakka ja vatsanpuoleinen haara silmien, kurkun, kaulan ja keuhkojen kautta palleaan lähettäen viestejä myös sydämeen ja keuhkoihin. Kiertäjähermo on kietoutunut sisäelintemme ympärille.

Useimmat meistä ovat kokeneet, miten hermostuminen kuivaa kurkkua, saa perhoset lepattamaan vatsassa tai mahan sekaisin, muuttaa äänen kireäksi, nostaa sykettä ja tekee hengityksestä pinnallista. Kun katsoo vagushermon kulkureittiä elimistössä, käy selväksi, miksi stressioireet ovat niin ruumiillisia.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_9586
Kuva Bessel van der Kolkin kirjasta Jäljet kehossa

Kun ihminen joutuu stressaavaan tilanteeseen, tilanne heijastuu ensimmäisenä kasvojen ilmeisiin ja ääneen, jotta lajitoverit tulisivat avuksi. Mikäli avunpyyntöön ei vastata, vaaran kokemus voimistuu: hermosto aktivoi taistele ja pakene -tilan ja ihmisestä tulee hyperenerginen. Mikäli sekään ei lakkauta uhkaa, vagushermon selänpuoleinen haara aktivoituu, ihminen jähmettyy, saattaa saada pahoinvointia, jopa ripulin. Syke laskee, sydän tuntuu tipahtavan ja hengitys muuttuu pinnalliseksi: ihminen lamaantuu.

Stephen Porgesin vuonna 1994 esittelemä polyvagaalinen teoria on kullanarvoinen, kun tahdotaan ymmärtää turvallisuuden ja vaaran biologiaa. Siinä sijansa on sekä sisäisellä kokemuksella että vuorovaikutuksella toisten ihmisten kanssa. Polyvagaalinen teoria selittää, miksi ihmiset reagoivat kriisitilanteisiin niin eri tavoin: yksi pysyy maltillisena ja toimintakykyisenä, toinen jähmettyy sohvanpohjalle, kolmas hätääntyy ja ylivirittyy. Yksilön kokema turvallisuuden tunne määrää, minkä näistä kolmesta fysiologisesta tilasta autonominen hermo kulloinkin kytkee päälle.

”Polyvagaalinen teoria selitti, miksi ystävälliset kasvot tai rauhoittava äänensävy voivat vaikuttaa ihmisen tunnetilaan suorastaan hämmästyttävästi. – – Kun toiselta saatu viesti on ’olet turvassa kanssani’, rentoutuminen on mahdollista.”
(Bessel van der Kolk)

Ihmiskontaktien karsiminen, johon pandemia on meidät pakottanut, on hankala purtava ihmisen kaltaiselle sosiaaliselle eläimelle. Aivomme ovat rakentuneet siten, että tuntiessamme olomme uhatuksi turvaudumme vaistomaisesti heimoomme: toisiin ihmisiin. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus on suunnattoman tärkeätä terveydelle. Kirjoitinkin aiheesta tammikuussa.

Kiertäjähermon vatsanpuoleisen haaran aktivoiminen, eli niiden kehon osien käyttäminen, joita tämä haara hermottaa, saa ihmisen kokemaan turvan ja hyvän olon tunnetta. Vauva on onnellisimmillaan, kun hän reagoi kujertelevan ja hymyilevän aikuisen ilmeisiin, jokeltelee vastaukseksi ja imee ja nielee maitoa. Myöhemmin samaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mielihyvää voi tuntea ryhmäliikunnan, tanssin, laulun tai suuren urheilujuhlan parissa. Ihmiseläin virittyy tyyneyden tilaan katsoessaan hyväntahtoista lajitoveriaan silmiin ja hymyilemällä tämän kanssa – tai vain tekemällä asioita samassa tahdissa toisten kanssa.

Syvä hengittäminen, hyräily, kurlaaminen ja laulaminen ovat nekin tehokkaita ventraalisen eli vatsanpuoleisen vagushermon aktivoijia. Joogassa käytetty leijonahengitys eli Simhasana Pranayama on myös omiaan aktivoimaan vagushermoa. Leijonahengityksessä jokainen uloshengitys suoritetaan haa-äännettä lausuen, suu suurelle avattuna ja kieli mahdollisimman pitkälle kohti leuankärkeä työnnettynä. Kokeile vaikka heti harjoituksen stressiä ja jännitystä laskeva vaikutus!

Kiertäjähermon vatsanpuoleisen haaran aktivoiminen aktivoi myös etuaivokuorta: rauhoittumisen lisäksi myös ajatuksesi rauhoittuvat ja looginen mielesi herää. Se jos mikä laskee stressitasoja entisestään.

On tärkeätä oppia tunnistamaan kehonsa viestit. Ne voivat joskus olla hyvin hienovaraisia. Joogatunnilla luomme yhä uudelleen yhteyden kehoon ja opettelemme kuuntelemaan sen viestejä, myös niitä epämieluisia. Myös kehollisissa hoidoissa käyminen opettaa tätä tärkeää taitoa. Kenties huomaat olkapäidesi nousevan kohti korvia tai hampaidesi kirskuvan yhteen kokiessasi stressiä. Kun ohjaat itseäsi lempeästi rentouttamaan jännittyneen kehon alueen, opetat itsellesi rauhoittumista. Tunteiden huomaaminen kehittää kykyä säädellä niitä.

Jo huomion kiinnittäminen hengitykseen rauhoittaa hengitystä, kulkeehan vagushermo äänihuulien kautta. Hengitystään kannattaakin pysähtyä kuuntelemaan aina toisinaan. Mikäli hengitysharjoitukset kiinnostavat, opit niitä joogatunneilla. Yksinkertaisimman ja samalla yhden tehokkaimmista harjoituksista voit tehdä heti: pidennä uloshengitystäsi sisäänhengitystä pidemmäksi vaikkapa vain minuutin ajan. Se aktivoi vagushermoa tehokkaasti. Hengittäessä olet aina nykyhetkessä, koska et voi hengittää tulevaisuudessa tai menneisyydessä.

On tieteellisesti osoitettu, että hengityksen muuttaminen voi lievittää vihaa, ahdistusta ja masennusta ja että jooga vaikuttaa suotuisasti muun muassa korkeaan verenpaineeseen, stressihormonien liikaeritykseen, astmaan ja alaselkäkipuihin.

Meditointi vaikuttaa edullisesti juuri niihin aivoalueisiin, joita tarvitaan fysiologiseen itsesäätelyyn. Oman kehon tuntemusten huomaamiseen ja hyväksymiseen keskittyvä toiminta voi muuttaa perustavalla tavalla mieltä ja aivoja.

Fyysinen etäisyys on yhä suositeltavaa epidemian hillitsemiseksi. Jos asut jonkun kanssa, voit vahvistaa resilienssiäsi käymällä rauhallisia, merkityksellisiä keskusteluja hänen kanssaan. Skype-puhelu ystävän kanssa on parempi kuin ei mitään. Jopa merkityksellisen ihmisen tai lemmikin kuvittelu mielessä ja turvan ja yhteyden tunteen kokeminen sitä kautta aktivoi ventraalista vagushermoa. Tällaista visualisointia käytetäänkin usein joogaperinteen meditaatio- ja rentoutusharjoituksissa.

Nykyhetken aistihavaintojen tarkastelu on erityisen mukava ventraalisen vagushermon aktivoinnin tapa näin keväällä. Luonnon havainnointi tuo kehosi ja mielesi nykyhetkeen ja rauhoittaa. Huolet ja tulevaisuutta koskevat pelot taukoavat ainakin hetkeksi.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_9345

Kuten tammikuussa kirjoitin, mikä tahansa pienikin liike pitkän paikoillaan olon jälkeen kohottaa välittömästi energiatasoja ja mielialaa. Kun apeus, velttous ja synkkien ajatusten kierre saavat vallan, voit ikään kuin resetoida itsesi, nollata tilanteen, tekemällä mitä tahansa liikettä kehollasi. Toivon molekyylit (ks. tammikuinen blogini) pitävät huolen, että olosi muuttuu parempaan. Yhdessä liikkumista voi taas asteittain alkaa harjoittaa, kun tiukimmat koronasulut on purettu, ja se on mielenterveydelle erityisen hoivaavaa.

Jatkuva vihan tai pelon tunne aiheuttaa kroonisen lihasjännityksen, joka johtaa ennen pitkää kramppeihin, selkäkipuihin, migreeniin, fibromyalgiaan tai muihin pitkittyneisiin kiputiloihin. Jännityksiä purkavat jooga, meditaatio ja keho-mielihoidot voivat auttaa ihmistä säätelemään kiihtymystään ja hallitsemaan fysiologisia reaktioitaan.

Jäsenkorjaajan ja joogaopettajan työssäni olen oppinut asiakkailtani paljon vagushermon toiminnasta: stressi ja paniikki saattavat esimerkiksi saada kaulan lihakset kiristymään, lietsoa palan tunteen kurkkuun tai tehdä kehosta voimattoman ja turran. Kun taas jäsenkorjauksessa makoileva ihminen rentoutuu, ruuansulatus alkaa toimia ja mahasta saattaa kuulua pitkä, hidas, helpottunut murina – se kuulostaa, kuin oven sarana narahtaisi, mikä kiertäjähermolle onkin sopivaa. Joogatunnilla hengitysharjoitus saattaa lietsoa ilmoille makean haukotuksen: se on merkki paitsi rentoutumisesta myös siitä, että henkilö hengittää kenties pitkästä aikaa oikein syvään.

Kun opettelet virittämään mielesi yhä useammin toiveikkuuden ja tyyneyden sävellajiin, rakennat itsellesi tulevaisuuden hyvinvointia ja stressinsietokykyä.

Lähteet:

Bessel van der Kolk: Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Viisas Elämä 2017/2019.

If There Was Ever a Time to Activate Your Vagus Nerve, It Is Now

Englanninkielinen opasvideo leijonahengitykseen:

Learn Lions Breath or Simhasana with Adriene

 

© Tiina Ahokas 2020. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta, ja viittaathan aina asianmukaisesti alkuperäisen tekstini linkittäen, jos siteeraat minua.