Blogi

Minä ja tosiminä. Jim Carreyn oppitunti joogasta.

Moni sukupolveni edustaja on tapittanut lapsena puhki VHS-kasetin jos toisenkin Jim Carreyn elokuvia. Niin minäkin. En olisi osannut arvata, että 2010-luvulla kyseinen kuminaama puhuu julkisuudessa kuin paraskin henkinen opettaja. (En olisi tosin osannut kuvitella myöskään itseäni joogaopettajan trikoisiin.)

Ace Ventura (1994 ja jatko-osa 1995), Mask (1994) ja Nuija ja Tosinuija (1994) olivat aikansa kassamagneetteja. Ne nostivat Jim Carreyn Hollywood-näyttelijöiden kärkikaartiin. Sittemmin kanadalais-yhdysvaltalainen näyttelijä kunnostautui vakavammissa elokuvarooleissa, kuten Michel Gondryn leffassa Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004).

2010-luvulla moni on hieraissut silmiään nähdessään mediassa muhkeapartaisen Carreyn käyttäytymässä perin eksentrisesti. Esimerkiksi New Yorkin muotiviikoilla 2017 hän hämmensi seurapiiritoimittajia toteamalla ”Tulin paikalle, koska tämä on merkityksettömin mahdollinen tapahtuma, jonka löysin” – ja heittäytymällä eksistentiaaliseksi:

”We are all clusters of tetrahedrons moving around together, and nothing means anything”.

Tottahan tuo, mutta lauseen luulisi kuulevansa filosofin tai kvanttifyysikon suusta yliopistoluennolla, ei yhdeltä maailman tunnetuimmista komedianäyttelijöistä punaisella matolla.

Jim Carrey ei enää käyttäydy niin kuin suuri yleisö odottaa Jim Carreyn käyttäytyvän, ja juuri se tekee hänestä relevantin.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

did-someone-say-yoga

Omassa joogaopettajakoulutuksessani Hima Happinessissa joogan ydin – tai yksi niistä – tiivistettiin sanomaan: jooga on niiden esteiden purkamista, jotka olet itse rakentanut. Toisin sanoen joogan työkalujen avulla voit kuoria pois kaikki roolit ja panssarit, joita olet joskus tarvinnut suojaksesi, ja löytää niiden alta todellisen itsesi. Voit muistaa, kuka olitkaan ennen kuin aloit noudattaa yhteiskunnan tai jonkun muun tahon asettamia askelmerkkejä. ”Elämä on merkityksetöntä, jos menettää kosketuksen todelliseen itseensä”, kirjoittaa Janne Kontala kirjassaan Joogan sydän (2015). Stressi syntyy pitkälti siitä, jos elää omien arvojensa vastaista elämää. Se voi johtaa masennukseen – josta Jim Carrey on sanonut erityisen osuvasti:

”Depression is your body saying f*ck you, I don’t want to be this character anymore, I don’t want to hold up this avatar that you’ve created in the world. It’s too much for me.

You should think of the word ‘depressed’ as ‘deep rest.’ Your body needs to be depressed. It needs deep rest from the character that you’ve been trying to play.”

Lyhyesti suomentaen: Masennus voi olla kehosi tapa pyytää lepoa hahmosta, jota olet yrittänyt esittää. Masennus voi joogan lailla olla portti elämänmuutoksiin, jotka sinun on tehtävä voidaksesi paremmin.

Roolin vankina

Marraskuussa 2017 julkaistu Netflix-dokumentti Jim & Andy oli niin ällistyttävää, hauskaa ja ajatuksia herättävää katseltavaa, että tapitin sen kaksi kertaa putkeen. Suosittelen lämpimästi! Dokumentti palaa äskettäin menehtyneen ohjaajan Milos Formanin elokuvan Man on the Moon (1999) tekoprosessiin. Tähän asti hyllytetty aineisto filmattiin elokuvan kulisseissa ja se kuvaa elokuvanteon vaiheita ja Carreyn näyttelijäntyötä. Uskomattomia käänteitä saavan dokumentin nykyhetkessä Carrey kommentoi prosessia jälkeenpäin ja reflektoi koko näyttelijänuraansa.

Man on the Moon on elämäkertaelokuva yhdysvaltalaiskoomikko Andy Kaufmanista (1949–1984), joka rikkoi komedian rajoja omana aikanaan. Kaufmanin ja Carreyn näyttelijäntyössä on paljon samaa: odottamattomasti käyttäytyvän Kaufmanin yleisö ei useinkaan tiennyt, onko tähti tosissaan vai ei, ja Jim & Andy jättää samanlaisen huvittuneen epäuskoisen olon: juksattiinko minua juuri perusteellisesti vai onko tämä dokumentti totta? Onko ”valaistunut” Jim Carrey totta vai jälleen yksi roolihahmo?

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Jim_&_Andy_The_Great_Beyond_Featuring

Carrey on Eckhart Tollensa lukenut. Tolle, yksi aikamme suurimmista henkisistä opettajista, tunnetaan minuuden ongelmia koskevasta ajattelustaan. Hän on kirjoittanut läsnäolon harjoittamisesta lääkkeenä ahdistukseen ja siitä, miten kärsimys syntyy omiin ajatuksiinsa samaistumisesta.

”Epäonnen syy ei koskaan ole itse tilanne, vaan pikemminkin ajatuksesi siitä.” (Eckhart Tolle)

Egokeskeisestä ajattelusta irroittautuminen on keino vapautua kärsimyksestä ja saavuttaa rauha.

Jim & Andyssa Carrey kertoo, että kun Man on the Moonin kuvaukset päättyivät ja tähtinäyttelijä palasi Andyn roolista omaan elämäänsä, hän oli surun murtama. ”Tajusin palanneeni ongelmieni pariin. Oloni oli hyvä, kun olin Andy, koska silloin en ollut oma itseni. Olin lomalla Jim Carreysta.”

Carreyn mukaan Jim Carreysta irroittautuminen pelasti hänet:

 

”Jossain vaiheessa se persoona, jonka luo menestyäkseen, on hävitettävä. On otettava riski, että tulee rakastetuksi tai vihatuksi sellaisena kuin on – tai oma persoona täytyy tukahduttaa ja mennä hautaan asti henkilönä, joka ei koskaan ollut.”

Carrey oli luonut hahmon, joka teki hänestä miljonäärin ja yhden maailman suosituimmista näyttelijöistä, mutta hän kyllästyi olemaan paparazzien jahtaama ja hännystelijöiden ympäröimä. Hän oli saanut kaiken, mitä halusi, mutta oli silti onneton ja kärsi masennuskausista.

Hän sanoo, että roolin vangiksi joutuminen ei päde vain näyttelijän työssä: Wall Streetillä ja ihan kaikkialla ihmiset kätkevät todellisen minänsä ja esittävät rooleja saavuttaakseen menestystä ja tullakseen rakastetuiksi. Muutos pelottaa, totuus pelottaa. Rakastaako minua enää kukaan, jos he saavat tietää, millainen todellisuudessa olen?

”Tavikset tahtovat tosi-tv:n”

Jim & Andyssa Carrey puhuu myös The Truman Show -elokuvasta (1998), joka oli hänelle käänteentekevä, ”kuin ennustus”.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

truman.jpg

 

Truman Show on Peter Weirin draamakomedia, jossa Carreyn näyttelemä päähenkilö saa tietää, että hänen koko elämänsä on käsikirjoitettua. Hän on elänyt lapsesta saakka tv-studiossa, häntä kuvataan ympäri vuorokauden piilotetuilla kameroilla ja ohjelman tekijät ovat käsikirjoittaneet hänen kaikki elämänvaiheensa.

Vuonna 1998 skenaario oli hätkähdyttävä, eivätkä elokuvan tekijät tietenkään osanneet kuvitella, että 2010-luvulla tosi-tv olisi todellisuutta ja ihmiset videoisivat alituiseen omaa arkeaan Snapchatiin, Insta-storyihin ja Youtubeen. ”Miksi kukaan tahtoisi kuvata videolle tylsää arkeaan, ja miksi kukaan haluaisi katsella sitä”, elokuvassa näytellyt Laura Linney muistelee elokuvan tuotannossa käytyjä keskusteluja tuoreessa Vanity Fairin haastattelussa. ”Truman juoksee kameroita karkuun, meidän yhteiskuntamme juoksee kameroita kohti”, summaa käsikirjoittaja Andrew Niccol .

Kun Truman saa totuuden selville, hänen täytyy päättää, jatkaako hän keinotekoista elämäänsä vai lähteekö hän kohti tuntematonta – kohti totuutta. Elokuvan loppusanoissa Truman hyvästelee yleisönsä kävellessään ulos filmistudion ovesta. Carrey kertoo Vanity Fairissa, että nuo hyvästelysanat olivat myös hänen hyvästinsä entiselle elämälleen massojen miellyttäjänä.

”It turned into an, ‘I love you, but I can’t be what you want me to be, and I’m going through the door . . . I’m bitter that you used me . . . that I was everybody’s show but my own, and I was the only one that was left out of the joke. But I’m going to live my life now.’”

Samasta aiheesta miltei samoin repliikein hän puhuu myös Jim & Andyssa. Kaikki abstraktit rakenteet, joiden on tarkoitus pitää meitä kasassa – nimet, kansallisuudet, uskonnot – alkoivat vaikuttaa Carreysta mielipuolisilta, koska ihminen on niin paljon enemmän kuin sellaiset määreet. ”En halua pysyä kasassa! Leijun mielelläni avaruuden halki Andyn tavoin. Lennän 10 000 kilometriä minuutissa Auringon ympäri. Tasapainottelen laavassa keikkuvilla mannerlaatoilla valmiina lopun aikoihin. Voin mainiosti! Kaikki sujuu mainiosti!”

Kas, hän saa elämänkriisien myötä tapahtuneen henkisen heräämisensä kuulostamaan hupaisalta, jotenkin tutulta, jotenkin… Jim Carreylta.

Carrey kertoo oivaltaneensa, että tähtinäyttelijänä hän itse eli samanlaista elämää kuin Truman elokuvastudion kupolin alla. Se ei ollut todellista ja siitä oli riistäydyttävä irti. ”Astuin ovesta tietämättä, mitä toisella puolella on. Toisella puolella on kaikki. Kaikki. Siellä on vapauden tunne. Ei ole enää rajoituksia.”

Carrey uskoo todellisen minänsä löytämisen olevan ainoa vastalääke orwellilaiseksi muuttuneelle yhteiskunnalle, jota sosiaalinen media hallitsee. Somessa roikkuvien ihmisten tietoisuus on Carreyn mukaan kaventunut havaitsemaan vain toisten ihmisten ajatukset.

Nykyihmisten some-käyttäytymisen voi nähdä yhtenä tapana paeta itseään: kun lukee päivät pitkät toisten vitsejä, katselee toisten kuvia, tuohtuu toisten vääristä mielipiteistä tai miettii, miten napata itsestään kuva, joka kerää mahdollisimman paljon tykkäyksiä toisilta, ei jää aikaa miettiä, miten olla itse parempi ihminen. Ei jää aikaa istua meditaatiossa tavoittelemassa itseoivallusta. Some pitää ihmisen kiinni kärsimyksen kierteessä, odottamassa aina seuraavaa notifikaatiota, seuraavaa signaalia jonkun muun kiinnostavasta elämästä, joka saa oman olon tuntumaan yhä haljummalta.

Kuminaama-Carreysta muistuttaa jälleen hänen pohdintansa Applen perustajasta:

”I think of Steve Jobs in hell being pursued relentlessly, for eternity, by demons who want a selfie.”

Rajas, tamas ja sattva

Jim Carreyn vaiheita voi tarkastella kolmen gunan kautta. Klassinen joogateksti Bhagavad-Gita kutsuu gunia kohteiden ominaispiirteiksi. Aineelliset ja henkiset kohteet voi jakaa laadultaan kolmeen: rajas, tamas ja sattva. Rajasiset kohteet ovat aktiivisia, ne herättävät intohimon ja kunnianhimon. Tamasin tila taas on passiivinen, uninen, jonninjoutava ja itsekäs. Sattva edustaa harmoniaa ja tasapainoa ja sen perusluonne on hyvyys, seesteisyys ja kirkkaus.

Nyky-yhteiskunta on hyvin rajasinen kilpailuhengessään ja itsetehostuksessaan. Aina kun yritetään tehdä rahaa tai voittaa kisassa, ollaan rajasin vallassa. Rajas saa ihmisen vaatimaan itseltään paljon: ”annan itsestäni aina sataviiskyt prossaa!” Intohimoa ja aktiivisuutta tarvitaan elämässä, mutta liiallisena se johtaa levottomuuteen ja loppuun palamiseen. Ihmisestä tulee tyytymätön sielu, joka haluaa kahmia jatkuvasti lisää itselleen ja joka on kärsimättömyyden ja vihan vallassa.

Tamas-passiivisuus näkyy nykyihmisen some-riippuvuudessa ja liikkumattomassa elämäntyylissä. Tamasin sävyttämiin kohteisiin keskittyminen lietsoo ahdistusta, inhoa, pelkoa, kiukkua ja masennusta. Ihmisestä tulee laiska ja voimaton ja ajatukset pyörivät negatiivista kehää. ”Ei tarvitse kuin avata päivän lehti ja sieltä silmiemme eteen pomppaavat kaikki ihmisluonnon synkimmät puolet: sodat, väkivalta, ympäristön saastuttaminen, mainokset, jotka vetoavat alhaisimpiin vietteihimme houkutellen ostamana kaikkea mahdollista suklaasta uusiin autoihin”, luonnehtii tamasia Janne Kontala. Tamasin hyvä puoli on vakaus ja harkitsevuus. Se muistuttaa levon tarpeesta.

Sattvisiin kohteisiin keskittyminen taas edistää mielenrauhaa, tietoa, epäitsekkyyttä ja mielen puhtautta. Sattvinen ihminen on rauhallinen, rakastava ja toisia kunnioittava. Sattvan vallassa on helppo elää omien arvojensa mukaan, pysyä rauhallisena hankalissakin tilanteissa ja ratkaista ongelmia rakentavasti.

Kolme gunaa tanssivat jatkuvaa tanssiaan jokaisen elämässä. Carreyn kohdalla voidaan ajatella miljonäärin ja Hollywood-näyttelijän elämän olleen voittopuolisesti rajasista ja masennuskausien taas tamas-painotteisia.

Joogaharjoituksella pyritään vähentämään rajasin ja tamasin vaikutusta ja lisäämään sattvan osuutta. Tämä toteutuu, kun suuntaamme tietoisuutemme hyviin ja kauniisiin ominaisuuksiin, kuten luonnon kauneuteen, epäitsekkääseen auttamiseen ja anteeksiannon ja kärsivällisyyden kaltaisiin hyveisiin. Mielemme rakentuu asioista, joilla sitä ruokimme. Maailma on sellainen kuin kuvittelet sen olevan, kuten yksi shamaaniopettajani sanoo. Janne Kontala siteeraa Joogasutrat kirjoittanutta Patañjalia todetessaan: ”Mieli omaksuu sen kohteen muodon, johon se keskittyy. Vaikutus on todellinen, tiedostamme sen tai emme. Vihaista puhetta kuunnellessa tulee vihaiseksi.”

Carreysta tuli menestynyt koomikko, kun hän ymmärsi, mitä suuri yleisö haluaa nähdä: huolettoman tyypin, jota arjen huolet eivät paina. Carrey uskoo ihmisen kaipaavan sitä, mitä kuolemassa tapahtuu: että ei tarvitse enää kantaa huolta. Huoleton tyyppi -roolihahmo nosti hänet pinnalle. Murehtimisesta joogassakin tahdotaan päästä eroon. Moni kokee joogamatolla sen ihmeellisen painottomuuden tunteen, kun hetken aikaa kaikki tuntuu kevyeltä ja hyvältä ja minätunne unohtuu. Se tunne on sattvaa. Huomio siirtyy ulkoisista kohteista ja häiriötekijöistä oman sydämen ääneen. Tästä sattvisesta tilasta käsin on mahdollista saavuttaa itseoivallus, joogan päämäärä.

”Joogasutra vakuuttaa, että vaikka tuntisi olevansa yhtä universumin kanssa, ei silti ole vielä löytänyt syvintä itseään. Sen sijaan ovi sielun valtakuntaan on löytynyt. Saat valita haluatko astua kynnyksen yli vai et”, kirjoittaa Janne Kontala. Tästä ovesta myös Jim Carrey puhuu.

Astuisitko sinä kynnyksen yli? Mistä rooleista voisit luopua? Miten sinä voisit ruokkia sattvaa elämässäsi?

Jalkapäivä huoltaa pyllysi ja pääsi: uusi tutkimus osoittaa jalkatreenin hoitavan aivoja ja hermostoa

jogging-2343558_1280.jpg

Asiakkaat usein äimistyvät, kun bongaan heidän selkäkipunsa jo kantapäätä tarkastelemalla. ”Miten se selkäkipu muka siellä voi näkyä?”

Jos silmät ovat sielun peili, ovat jalat koko kehon terveyden peili. Onko nilkan liikerata rajoittunut vai vapaa? Asettuvatko varpaat nätisti maahan koko pituudeltaan vai ovatko jalkapöydän kireät jänteet vetäneet ne koukkuun, vasaravarpaiksi? Ovatko jalkaterän kaksikymmentäkuusi luuta nätisti tarkasteltavissa vai ovatko ne hautautuneet turvotuksen uumeniin? Näitä kaikkia ja lukemattomia muita merkkejä kalevalainen jäsenkorjaaja tarkastelee vastaanotollaan. Kehon kiputilat, jännitykset ja virheasennot näkyvät jaloissa. Aineenvaihdunnan tola käy sekin ilmi alaraajoista: heitteleekö sokeritasapaino, toimiiko imunestekierto. Stressin määrä ja hermoston kunto ovat suoraan tunnusteltavissa jaloista. Asiakkailleni sanon usein: liiku paljon, joka päivä ja pitkin päivää, rennosti ja iloisesti, ja kävele avojaloin.

Niin ikään joogatunneillani kuormitetaan aina jalkoja huolellisesti viipymällä ihanan pitkiä aikoja erilaisissa kyykkypidoissa, juurruttaen jalkapohjia ja varpaita lattiaan. Pidän tällaista työskentelyä ensiarvoisen tärkeänä fyysisessä joogassa. Vahvat reisi- ja pakaralihakset ovat terveysvakuutus selälle, niskalle ja sydän- ja verenkiertojärjestelmälle. Jalkapainotteinen joogaharjoitus tyynnyttää myös mieltä ja rauhoittaa hermostoa. Pikkuruinen italialainen joogaopettaja Vanda Scaravelli (1908–1999) tunnettiin tempustaan, jossa hän ”maadoitti” itsensä, jolloin raavas mieskään ei jaksanut nostaa höyhenenkevyttä naista.

Jalkojen merkityksestä ihmisen kokonaisterveydelle alkaa olla myös tutkimusnäyttöä. Syksyllä kirjoitin tutkimuksesta, jonka mukaan staattinen kyykkypito helpottaa niskakipua sekä yleistä kehon kivuliaisuutta.

Nyt Milanon yliopistossa on tehty tutkimus, jonka mukaan jalkojen lihastyö on olennainen rakennuspalikka aivojen ja hermoston terveydelle. Tutkimus osoittaa, että jalkojen kuormittaminen liikunnalla ja painoharjoittelulla tuottaa terveitä hermosoluja aivoissa. Vähäinen fyysinen aktiivisuus siis häiritsee hermosolujen tuotantoa.

Tutkimustulosten kautta voidaan ymmärtää, miksi MS-tautia ja muita neurologisia sairauksia potevien ihmisten vointi heikkenee nopeasti, kun he eivät pääse liikkumaan.

Jalka- ja pyllytreenin esteettisistä ulottuvuuksista puhutaan nykyään paljon, mutta uusi tutkimustieto voisi olla parempi kannuste kyykkyharjoittelulle ja arkiliikunnan lisäämiselle. Jalkalihasten surkastuminen kun muuttaa kehon aineenvaihduntaa solutasolla ja rajoittaa hermoston toimintaa. Hapen määrä kehossa vähenee ja mitokondriot, nuo solujen voimalaitokset, kärsivät. Uusien hermosolujen tuotannon takkuilu ei ole ihan pikkujuttu: ne ovat tärkeässä roolissa stressinhallinnassa ja resilienssissä eli elämänmuutoksiin sopeutumisessa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

overhead-squat-2926285_1280.jpg

Stressi lukemattomine ilmenemismuotoineen on nykyajan vitsaus. Samaan aikaan ihmisten fyysinen aktiivisuus on pienemmissä lukemissa kuin milloinkaan ennen ihmiskunnan historiassa. Ei tarvitse olla Sherlock oivaltaakseen asioiden yhteyden.

Aiemmin on uutisoitu myös tutkimuksista, joiden mukaan liikunta lisää lasten älykkyyttä ja itsetuntoa, istuva elämäntapa on yhteydessä 6–8-vuotiaiden poikien heikkoon lukutaitoon ja koulumatkansa jalan tai pyörällä kulkevat lapset pärjäävät paremmin sekä koulussa että vapaa-ajalla kuin autolla kuljetetut toverinsa. Tiedetään jopa että seisaallaan ihminen oppii uusia asioita paremmin kuin istuallaan.

Tohtori Raffaella Adami Milanon yliopistosta sanoo, että neurologisessa kokonaisterveydessä ei ole kyse vain siitä, että aivot käskyttävät lihaksia, vaan informaatio kulkee molempiin suuntiin. Kun kyykkäät kahvakuulasi kera tai harppaat joogatunnilla seitsemänteen soturiasentoosi, fiksut reitesi buustaavat hermosolutuotantoasi ja parantavat resilienssiäsi!

”One could say our health is grounded on Earth in ways we are just beginning to understand.” (Daniele Bottai, Milanon yliopisto)

Bottai muotoilee asian kauniisti. Ymmärrettyhän tämä on vuosituhansien ajan. Ihminen on iät ja ajat palvonut maata, sen jumalia ja haltioita, uhrannut ja järjestänyt rituaaleja maalle, hakenut parannusta ja lääkkeitä luonnosta, elänyt ja liikkunut jatkuvassa kosketuksessa maahan. Kaikki eivät vieläkään ole hylänneet tätä pitkää perintöä, vaan tuntevat omassa keho-mieli-sielussaan luontoyhteyden ja maadoitusharjoituksien tärkeyden. Tiede on vasta lapsenkengissä, eikä siksi ole vielä ennättänyt oman paradigmansa puitteissa saada näyttöä näistä asioista.

Ihminen on luotu liikkumaan – yhä vankemman tieteellisen todistusaineistonkin mukaan.

Tämän blogitekstin alkukolmannes on kirjoitettu sohvalla istuen kahvikupin kanssa ja loput kaksi kolmannesta seisaalla: läppäri terassin kaiteella, jatkuvassa pienessä liikkeessä, esim. vuorotellen yhdellä jalalla seisten. 🙂 Olen luonnostani hieman elohiiri, ja fyysisen aktiivisuuden hyötyjä koskevat tutkimustulokset tekevät minusta ylpeän elohiiren!

Kasvispohjainen ruokavalio säästää munuaisiasi – silti suomalaiset syövät kasviksia yhä vähemmän

Puhutaanko hetki munuaisista? Vaikka et arjessasi uhraisi niille ajatustakaan, ne pyörittävät joka sekunti käsittämätöntä työtaakkaa kylkiluidesi katveessa. Ne toimivat elimistösi pesukoneena, poistavat kehostasi ylimääräisen nesteen ja suolan sekä lääkkeiden aineenvaihduntatuotteita ja kuona-aineita. Voit itse vaikuttaa hyvin paljon siihen, paljonko munuaisesi joutuvat paiskimaan hommia.

Kun tentin munuaisten (todella monimutkaisen) rakenteen ja (piinaavan monitahoisen) toiminnan anatomian ja fysiologian opinnoissani keväällä 2017, kunnioitukseni tätä sisäelintä kohtaan nousi joitakin tuhansia prosentteja. Ne penteleethän suodattavat vuorokaudessa kokonaiset 180 litraa alkuvirtsaa, josta varsinainen virtsa muodostuu. Ne osallistuvat D-vitamiiniaineenvaihduntaan,verenpaineen säätelyyn ja punasolujen tuotantoon. Eräs tärkeä munuaisten työnsarka on happo-emästasapainon säätely, joka on piiruntarkkaa hommaa, jotta solumme ja koko elimistömme voisivat hyvin.

Täydentävien hoitomuotojen puolella intressinä on terveyden hoitaminen ja ylläpito sen sijaan, että asioihin puututtaisiin vasta niiden edettyä sairauden asteelle. Moni tuntemani pitkän linjan luontaisterapeutti puhuukin paljon munuaisista ja siitä, millaisilla elämäntavoilla niiden hyvinvointia voi tukea, jotta ihminen saisi elää mahdollisimman terveenä. Ruokavaliota ja runsasta veden juomista pidetään tärkeinä.

Nyt samasta aiheesta on olemassa tutkimusosviittaa. Enni-Maria Hietavalan liikuntafysiologian väitöskirja Dietary acid load and acid-base balance in exercise and health from adolescence to late adulthood tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa huhtikuussa 2018. Hietavalan tutkimustulos oli, että riittävä vihannesten ja hedelmien syöminen pienentää ravinnosta saamaamme happokuormaa. Se taas vähentää munuaisten työtaakkaa ja lisää ihmisen fyysistä suorituskykyä. 

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

drink-fruit-1554657_1280.jpg

 

Hietavala korostaa vihannesten ja hedelmien riittävää saantia osana terveellistä ruokavaliota ja liikunnallisesta elämäntapaa koko elämänkaaren ajan. – –

Ravinnon pienempi happokuorma voisi olla eduksi esimerkiksi urheilijoille ja muille liikkujille. Siitä voisi olla hyötyä myös ikääntyville – ihmisen ikääntyessä hänen elimistönsä kyky erittää happoja heikkenee, kun munuaisten toimintakapasiteetti laskee. Pienemmästä happokuormasta hyötyisivät myös kroonista munuaistautia sairastavat.

Lähde: Jyväskylän yliopiston tiedote

Runsaasti happamia aineenvaihduntatuotteita aiheuttavia ruoka-aineita ovat esimerkiksi liha, viljatuotteet, juustot ja kananmuna.

Kirjoitin aiemmin tänne blogiini plant based whole food -ruokavalion ideasta. Se on nerokas, koska vihanneksista, hedelmistä ja marjoista ei käytännössä voi saada liikaa energiaa, mutta ne ovat ravintoainepommeja, edistävät monin tavoin terveyttämme ja vähentävät lukuisten sairauksien riskiä. Suomalainen suositus on viisi oman nyrkillisen kokoista kasvisannosta päivässä, mutta sekin suositus toteutuu vain harvalla. Naisista vain joka viides ja miehistä vain joka kymmenes syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja useita kertoja päivässä, kertoo FinTerveys 2017 -tutkimus. Määrät ovat kuudessa vuodessa vähentyneet:

Kun vuonna 2011 noin 50 prosenttia miehistä ja yli 60 prosenttia naisista söi kasviksia tai hedelmiä ja marjoja päivittäin tai lähes päivittäin, vuonna 2017 vastaavat luvut olivat kasviksille 42 prosenttia ja 54 prosenttia ja hedelmille ja marjoille 40 prosenttia ja 60 prosenttia.

Lähde: FinTerveys 2017 -tutkimus

Itse suosittelisin pyrkimään ainakin kymmeneen annokseen päivässä. (Kirjoittaisinko erillisen bloggauksen, jossa annan ideoita, miten moinen tavoite on helppo toteuttaa?)

Runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio on ilmastoystävällinen ja ekologinen valinta. Se vaikuttaa myös seikkoihin, joita ei äkkiseltään tulisi ajatelleeksi: tuoreen tutkimuksen mukaan runsas pikaruuan syönti viivästyttää raskaaksi tulemista ja nostaa hedelmättömyyden riskiä 41 %. ”Kahdesta kolmeen hedelmää päivässä syövät naiset tulevat raskaaksi keskimäärin kaksi viikkoa aikaisemmin kuin hedelmiä syömättömät naiset”, raportoi professori Claire Roberts Adelaiden yliopistosta.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

kidney-2183443_1280.jpg

Ruokavalion happokuorman pienentämiseksi ei tarvitse jättää yksittäisiä ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä syömättä eikä käyttää mitään erikoisia valmisteita, vaan ruokavalion kokonaisuus ratkaisee.

–Monipuolinen ruokavalio, joka sisältää vihanneksia ja hedelmiä vähintään suositellun puoli kiloa päivässä sekä perunaa lisukkeena, riittää pitämään ruokavalion happokuorman lähellä neutraalia tai hieman emäksisen puolella, Enni-Maria Hietavala kertoo.

Lähde: Jyväskylän yliopiston tiedote 

Munuais- ja maksaliitto muistuttaa, että munuaisten toiminta alkaa heikentyä jo 40 ikävuoden jälkeen. Munuaisten taakka helpottuu juomalla vettä 1,5–2 litraa päivässä. Liikkumattomuus, ylipaino, runsas suolan käyttö, alkoholin käyttö, tupakointi ja tulehduskipulääkkeiden käyttö tulee minimoida. On arvioitu, että yhdellä kymmenestä suomalaisesta on munuaissairaus. Munuaisten vajaatoiminta aiheuttaa väsymystä ja heikkouden tunnetta. Oireisiin kuuluvat myös turvotukset, kutina, pahoinvointi sekä suonenveto ja levottomat jalat.

Mutta elimistönhän piti huolehtia happo-emästasapainosta omilla säätelymekanismeillaan, joihin ei voi mitenkään vaikuttaa ruoilla tai juomilla? Hietavalalla on tähän kommentti:

”Olen sitä mieltä, että ruoka vaikuttaa elimistön happo-emästasapainoon, ja erityisesti sen säätelyyn.”

Hänen tutkimuksessaan myös veren pH muuttui hieman ruokavalioiden vaikutuksesta. ”Se on uusi juttu ainakin Suomessa”, Hietavala sanoo.

”On totta, että lautasella olevan aterian happamuus ei kerro mitään siitä, mitä elimistössä tapahtuu. Jos ajattelemme pelkästään veren pH-arvoa, voidaan sanoa, että ruokavalion koostumus ei juurikaan vaikuta siihen. Mutta ruokavalio vaikuttaa joka tapauksessa siihen, kuinka paljon munuaisten pitää erittää happoja elimistöstä, jotta veren pH-taso pysyy ihanteellisena”, hän toteaa.

Lähde: Hs.fi 

Kalevalainen jäsenkorjaaja tunnustelee käsillään asiakkaan lihaksistoa. Hämmästyttävän usein siitä voi tulkita, juoko asiakas kylliksi vettä, eli pelaako aineenvaihdunta ja kuonanpoisto. Vielä hämmästyttävämpää on kohdata työssään päivittäin se tosiasia, että monet ihmiset eivät juo juuri lainkaan. Jos vettä kuluu vain pari lasia päivässä, munuaiset ovat vaarassa, aineenvaihdunta ei toimi ja olo on todennäköisesti väsyneempi ja kivuliaampi kuin mitä se olisi hyvin nesteytettynä.

Kahmi siis kasviksia lautasellesi ja juo runsain mitoin raikasta vettä!

Munuais- ja maksaliiton hulvattomiin Supersankarimunuainen-nettisivuihin kannattaa tutustua vaikka koko perheen kanssa.

Lue myös:

Jos ”Näin eroon pömppövatsasta” -otsikot houkuttavat klikkaamaan, lue tämä

 

 

Yskä voi kieliä elämänhallinnan ongelmista: uutta tutkimustietoa keho-mieli-sielusta

Vastikään julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan neljännes suomalaisista potee psyykkisten tekijöiden aiheuttamia hengitystieongelmia, kuten yskää, limaisuutta tai hengenahdistusta.

Arvostetussa kansainvälisessä psykologian lehdessä Psychological Medicinessä julkaistussa tutkimuksessa kartoitetut psykologiset oireet olivat

  • aleksitymia, eli kyvyttömyys tunnistaa tunteita ja niihin liittyviä kehoreaktioita
  • omaa terveyttä kohtaan tunnettu ahdistus, eli huoli sairaudesta ja
  • elämänhallinnan eli koherenssin ongelmat.

Koherenssin tunteella tarkoitetaan ihmisen kokemusta siitä, miten hyvin hän ymmärtää ympäristöään, tajuaa merkityksiä ja hallitsee tilanteita. Ihminen, jolla on vahva koherenssin tunne, kokee vaikeudet haasteina sen sijaan, että luovuttaisi ja masentuisi. Vahva koherenssin tunne on tärkeä työkalu stressinhallinnassa.

Tutkittavilla henkilöillä oli terveiksi todetut keuhkot.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

woman-698995_1280.jpg

Tutkimusprofessori Tiina Paunio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Helsingin yliopistosta toteaa: ”Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sisäsyntyinen psykologinen haavoittuvuus voi selittää merkittävän osan lääketieteellisesti selittämättömistä, toiminnallisista hengitysoireista. Tämä tulisi huomioida potilaiden hoidossa ja hoitopolkuja rakennettaessa”

Tämä tutkimustulos voisi olla askel kokonaisvaltaisemman terveydenhoidon suuntaan konventionaalisen lääketieteen puolella. Perinteisissä ja täydentävissä hoitomuodoissa ihmiskäsitys on kokonaisvaltainen, eli sen sijaan, että tarkasteltaisiin fyysisiä vaivoja psyykestä riippumattomina, katsotaan ihmistä ja hänen elämäntilannettaan kokonaisuutena. Usein puhutaan keho-mielestä tai keho-mieli-sielusta. ”Kaikki vaikuttaa kaikkeen”, sanoo moni jäsenkorjausasiakkaani havaittuaan itse, että ylityöt lyövät selän jumiin tai että sydänoireille ei koskaan löytynyt muuta selitystä kuin aviokriisin tuottama stressi.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

pharmacy-1729445_1280.png

Hengitystieoireilua koskeneessa tutkimuksessa havaittiin myös, että psykologisia oireita potevat ihmiset käyttivät huomattavasti enemmän terveyspalveluita. On ymmärrettävää, että selittämättömät oireet huolestuttavat ja niiden herättämiin kysymyksiin tahdotaan saada vastauksia. Kun konventionaalisen lääketieteen mittarit eivät osoita poikkeavuuksia, potilas jää epätietoisuuden valtaan, koska oireet ovat yhtä kaikki totta. Tällöin on tärkeätä, että potilas kohdataan empaattisesti – ja että hoitavalla taholla on tarjota muitakin keinoja kuin Burana.

Kenties jonain päivänä ihminen voidaan hoitopalvelusta kuin hoitopalvelusta ohjata avarakatseisesti eteenpäin sellaiselle osaajalle, joka voisi osata auttaa paremmin, edustaa tämä sitten konventionaalista tai täydentävää lääketiedettä. Me kalevalaiset jäsenkorjaajat viittilöimme asiakkaamme lääkärin pakeille herkästi, jos näemme tarvetta lisätutkimuksiin. Eettiset ohjeemme velvoittavat siihen. Itse ohjaan mielelläni asiakkaitani myös luotettujen kollegojeni, kuten ersdalilaisten vyöhyketerapeuttien pakeille, mikäli koen, että heidän työkalunsa sopisivat vaivaan omiani paremmin. Minun vastaanotolleni on tullut asiakkaita, joille psykiatri on suositellut jäsenkorjaushoitoani, ja myös ortopedit ja hammaslääkärit ovat ohjanneet asiakkaitaan minulle ja kollegoilleni. Euroopan unionin kansalaisista puolet käyttää CAM-hoitoja eli täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja, ja niitä käytetään yleensä – sananmukaisesti – täydentämään konventionaalisia menetelmiä.

Voi olla, että rosenterapeutti osaa yskivän asiakkaansa yläselän jännityksiä pehmentäessään kysyä juuri sen oikean kysymyksen, joka johtaa oivallukseen ja helpotuksen kyyneliin. Kenties kundaliinijoogatunnilla tehty ohjattu meditaatio ohjaa ihmisen kohtaamaan ikävän tosiasian, jota kohti hän on vältellyt katsomasta. Kiinalaisen lääketieteen terapeutin Qitä vapauttavat akupunktioneulat voivat koontaa koherenssin paremmin kuin kuusikaan kodeiinikuuria.

The Academic Consortium for Integrative Medicine & Health on yhteenliittymä, joka painottaa yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa potilashuollon erilaisten koulukuntien ammatinharjoittajien keskuudessa ja kannustaa harjoittamaan sellaista konventionaalista, täydentävää ja vaihtoehtoista terveydenhuoltoa, joka on näyttöön perustuvaa.

Yhteenliittymän jäsenenä on tällä hetkellä yli 60 arvostettua akateemista lääketieteen keskusta USA:ssa, kuten Harvardin lääketieteellinen koulu, Yalen yliopisto, Stanfordin yliopisto, Mayo-klinikka, Johns Hopkinsin yliopisto jne.

Yhteenliittymän mukaan jokaisella yksilöllä on oikeus terveydenhoitoon joka:

  • tarjotaan arvokkaasti ja asiakasta kunnioittaen
  • sisältää hoivaavan/välittävän hoitosuhteen (a caring relationship)
  • pitää arvossa koko persoonaa – mieltä, kehoa ja henkeä (spirit)
  • tiedostaa sisäisen parantamiskyvyn
  • tarjoaa valinnan mahdollisuuksia täydentävistä ja konventionaalisista hoidoista.

Lähde: liinanblogi.com

 

Lähteet:

thl.fi

Laill. lääk. Esko Poppiuksen epidemiologian alaan kuuluva väitöskirja The Sense of Coherence and Health (Koherenssin tunne ja terveys) uta.fi

liinanblogi.com

 

Tutkittua tietoa: Meditaatio ja uni puhdistavat virtsan päästäsi

Tiesitkö, että kun nukut, aivojesi läpi virtaa enemmän nestettä kuin munuaistesi läpi?

Aivotutkijat saivat vasta 2010-luvulla selville, että aivoissa on oma imusuonistonsa. Tämän glymfaattisen järjestelmän merkitystä ja vaikutuksia ihmisen terveyteen kartoitetaan nyt kiivaasti.

Se tiedetään, että aivot ovat valtavan aktiivinen elin. Ne työskentelevät koko ajan, minkä takia kuona-aineitakin syntyy paljon. Kuona pitää puhdistaa pollasta hyvin, jotta ihminen voi hyvin eikä sairastu. Glymfaattinen järjestelmä on aivojen oma puhdistusjärjestelmä. Se aktivoituu etenkin unen aikana. Kun ihminen nukahtaa, neste hyökyy aaltoina aivojen läpi siivoten jokaisen sopukan.

Liian vähän tai huonosti nukkuvilla on siis kroonisesti likaiset aivot! Anu Wartiovaara vertaa Lääkärilehdessä vähäistä unimäärää liian lyhyeen pesukoneen huuhteluohjelmaan, joka jättää pyykin likaiseksi ja tunkkaiseksi. 

Mikä veikeintä, tämä huuhteluohjelma vaatii kunnolla toimiakseen makuuasennon. Olemme siis todella symbioosissa Äiti Maan kanssa, kun sen painovoima tekee työtään elimistössämme tällaisellakin tavalla!

Aivojen imusuonistoa tutkimalla saatetaan tulevaisuudessa saada uutta tietoa esimerkiksi MS-taudin ja epilepsian syntysyistä. Tiedetään jo, että dementikoilla on usein taustalla huonoa nukkumista, ja että psykoosin puhkeamista edeltää usein uneton vaihe.

”Lik­vor on to­della ”hen­kinen imu­neste”, mik­si ruotsa­lainen ana­to­misti ja sie­lun si­jainnin et­sijä Emanuel Swe­denborg sen ni­mesi jo 1700-lu­vulla.” (Anu Wartiovaara, Lääkärilehti 10/2017)

Ylen Tiedeykkösessä neuroradiologian dosentti Vesa Kiviniemi kertoi, että meditaatiolla ja hengitysharjoituksilla on edullinen vaikutus aivojen puhdistumiselle:

”Hengitys on toinen aivoja ihan itsessään puhdistava menetelmä. Mielestäni ei ole sattumaa, että vuosituhansia on mietiskelty ja keskitytty hengitykseen. Kun on kova kipu, sanotaan, että mieti hengitystä. Meditaatiossa se on maailman sivu ollut hyvin oleellinen aspekti. Mielestäni sinä on jotakin, mikä on säilynyt ajan hampaissa hyvin pitkään. Sen täytyy jotenkin liittyä tähän kuvioon.”

Kiviniemi toteaa, että rauhoittumistaidot ja hengitysharjoitukset voivat olla eräs tapa, jolla aivojen puhdistumista voi edesauttaa valvetilassa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

feet-1868670_1280.jpg

Aivojen imusuoniston löytyminen on viitoittanut suuntaa aivojen ja hermoston sairauksien tutkimukselle. Onko esimerkiksi dementia seurausta glymfaattisen järjestelmän toimintahäiriöstä – kertyykö plakki aivoihin, kun huuhtelujärjestelmä lakkaa toimimasta täydellä teholla?

Loppuvuodesta 2017 uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan urean eli virtsa-aineen kertyminen aivoihin olisi dementian pääsyy. Urea on proteiiniaineenvaihdunnan lopputuote, jota maksa muodostaa ammoniakista ja jonka olisi tarkoitus poistua munuaisten kautta virtsaan. Elimistössämme kiertää jatkuvasti suuria määriä nestettä, josta munuaiset suodattavat niin sanottua alkuvirtsaa 180–200 litraa vuorokaudessa. Melkoinen määrä.

Kuona-aineet pääsevät erittymään kehosta vain kohtalaisen suurien nestemäärien mukana. Elleivät ne poistu, ne jumahtavat kehoon. Alkaako kuulostaa siltä, että vedenjuontiin olisi syytä satsata?

Suuri osa jäsenkorjaajan asiakkaista juo aivan liian vähän. Se heijastuu tuki- ja liikuntaelimistöön muun muassa vähäisenä kudosnesteen määränä, hidastuneena aineenvaihduntana, turvotuksena ja yleisenä kivuliaisuutena. Jäsenkorjaajana kehotan perusterveitä ihmisiä juomaan vähintään 1,5 litraa vettä päivässä. Fyysisesti aktiiviselle, kunnon ruokaa syövälle kolmekaan litraa ei ole liikaa.

Selkäy­din­neste eli likvori liikkuu puls­seina ai­vojen poh­jan Wil­lisin valti­mo­kehän ja hengi­tyksen aja­mana. Ih­misen lik­vorin ko­ko vo­lyymi vaih­tuu nel­jä kertaa vuoro­kau­dessa. Olemme käytännössä taitavasti rakennettu pesukone, ja koneistomme tukkeutuu liasta, jos vedenotto ei toimi!

Munuais- ja maksaliitto muistuttaa, että munuaisten toiminta alkaa heikentyä jo 40 ikävuoden jälkeen. Munuaisten taakka helpottuu juomalla vettä 1,5–2 litraa päivässä, joka vastaa noin 8–10 lasillista. – – Vedellä on monia hyviä ominaisuuksia ja kaiken ikäisten tulisi juoda sitä riittävästi edistääkseen terveyttään. Vesi säätelee kehon lämpötilaa ja toimii elimistön puhdistajana poistaen kuona-aineita ja bakteereita. Se kuljettaa ravintoaineita ja kuljettaa happea soluihin. Elimistö tarvitsee vettä hyödyntääkseen ravintoa, ja vesiliukoisista vitamiineista esimerkiksi C- ja B-vitamiinit kulkevat soluihin veden avulla.” (Terve.fi)

Lue myös:

Käytännön taikuutta Nukkumatin yhyttämiseksi

Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

Tonglen-meditaatio: ”Käytä lääkkeenä sitä, mikä vaikuttaa myrkyltä”

Höyhenenkevyestä kehonhuollosta ja putkirullalla runttaamisen vaaroista

Kalevalaisen jäsenkorjauksen kantama perinnetieto opettaa pehmeää, hienovaraista suhtautumista ihmiskehoon. Hoitomuodon ytimessä on oivallus siitä, miten pienillä eleillä ja vähällä voimalla koskettamalla saadaan aikaan syviä vaikutuksia. Yhtä tärkeää on rauhallinen eteneminen. Kyseessä ei ole vartin rykäisy, vaan hidas ja kuunteleva koko kehon käsittely.

Samanlainen lähestymistapa ihmisruumiiseen on italialaisen Vanda Scaravellin (1908–1999) opetuksiin pohjautuvassa joogassa. Hänen metodissaan lähestytään omia rajoja lempeästi, painovoimalle ja hengitykselle antautuen. Kun tullaan omien rajojen äärelle, ei pusketakaan väkisin vaan pehmennetään liikettä entisestään. Scaravelli opetti, että joogassa ei tulisi olla kyse kehon kontrollista, vaan päinvastoin kehon vapauttamisesta. Joogan tulisi tuntua vaivattomalta.

You will be amazed to discover that, if you are kind to your body, it will respond in an incredible way. (Vanda Scaravelli)

Pehmeyden filosofia on vierasta nykyajalle. Jäsenkorjaajana saan usein vastata esimerkiksi erilaisia faskianavausmenetelmiä koskeviin kysymyksiin. Näitä menetelmiä yhdistää kivuliaisuus ja voimankäyttö. On faskiarautoja (!) ja hätäisiä viikonloppukursseja. Esimerkiksi penikat, säären lihasaitioiden faskiat, ”revitään” auki (tätä verbiä todella käytetään).

Minut on koulutettu vapauttamaan faskiat hyvin hennoilla otteilla, joten näen rajut menetelmät ensinnäkin epätaloudellisina. Lisäksi on ilmeistä, että ihminen, joka tuntee kipua, ei kykene samanaikaisesti rentoutumaan. Kivulias käsittely lisää stressihormonien määrää veressä, mikä on nurinkurista, koska kehon rentoutuminen edellyttäisi päinvastaista: parasympaattisen hermoston aktivoitumista. Lisäksi voimakas ja kivulias käsittely aiheuttaa kudosvaurioita, jopa arpikudoksen kasvua – eli lisää ongelmia kehoon.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

cat-2647830_1280.jpg

Myös kotihoitomenetelmissä ohjeistan asiakkaitani lempeyteen ja ystävällisyyteen itseä kohtaan. On tavallista, että ihminen hoitaa esimerkiksi jumiutunutta lavanseutua rullailemalla raivokkaasti putkirullalla tai runttaamalla kipualuetta kipukoukulla. Tuloksena on usein entistä kipeämpi, turvonnut ja pahimmassa tapauksessa tulehtunut kudos. Itsehoidossa rullien, pallojen ja koukkujen kanssa ei milloinkaan saisi ylittää kipukynnystä ja käsittelyajat olisi hyvä pitää lyhyinä. Paineenvaihtelun aiheuttaminen jumialueelle voi olla hyvä idea, koska se kiihdyttää aineenvaihduntaa, mutta se tulisi tehdä kevyesti ja ehdottomasti kivuttomasti. Putkirullilla ja kipukoukuilla älköön siis jyystettäkö hampaat irvessä ja vesi silmistä tirskuen. Se vain rikkoo soluja ja lisää turvotusta ja sitä kautta kipua. Kipu syntyy aina kudospaineesta.

Akuutin lihasjumin itsehoidossa paljon tehokkaampi metodi olisi rentoutuminen esimerkiksi restoratiivisen joogan keinoin. Aktiivista rentoutusta voi oppia monia väyliä pitkin; kerroin niistä unettomuusaiheisessa bloggauksessani.

Viime syksynä Jämillä järjestetyssä valmennusseminaarissa käsiteltiin kestävyysliikkujien helmasyntiä, liian kovaa harjoittelua. Seminaarin koolle kutsuneiden kestävyysurheilun valmentajien mukaan tehoharjoittelun osuus on nykyään ylikorostunut samalla kun matalatehoinen, palauttava liikkuminen on vähentynyt aivan liikaa.

Tämä ei ole vain ammattiurheilijoiden tauti, vaan koskee monia tavallisia liikkujia. Moni piiskaa itsensä uupumuksen partaalle liikkumalla liian kovatehoisesti esimerkiksi HIIT-treenin merkeissä ja skippaamalla kestävyyskunnon ylläpitämisen ja palauttavat, hyvin rauhallisella tahdilla suoritetut parin tunnin kävelylenkit. Hiihtoladullakin revitellään maksimivauhtia, vaikka rauhallinen sivakointi maisemia katsellen olisi kaikin tavoin palkitsevampaa.

”Levon ja rasituksen vääristynyt suhde johtaa usein hermo-lihasjärjestelmän ylirasitustilaan, joka tuntuu olevan suomalaisten urheilijoiden kansantauti.” (Valmentaja Erkki Knuuttila)

 

Heikki Pusa puhui seminaarissa, miten kaikessa liikkumisessa tuiki tärkeälle palautumiselle ei ”pikamaailmassa” tahdo löytyä tilaa.
–On pikapesua, pikaruokaa, pikavippiä, ja pikalenkkejä. Nykyään on hillitön kiire tehdä tulosta. Aiemmin pidettiin mielessä, että tuloksen teko vaatii 8–12 vuotta harjoittelua.

Pusa totesi nykyurheilijoiden kärsivän myös liikkuvuusrajoitteista. Suorituksen rentous, palautuminen ja hermo-lihasjärjestelmän toiminta ovat kaikki riippuvaisia liikkuvuudesta.
–Keho nostaa sykettä, jos liikkuvuus on huono ja kuormitus kasvaa. Nykyään on menossa voimaharjoitteluvillitys, mutta voimaharjoittelusta ei ole hyötyä, jos liikkuvuus ei ole hyvä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

man-3221066_1280.jpg

Tavallinen tallaajakin välttyisi monilta rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta ja saavuttaisi notkeamman ja kivuttomamman kehon paremmalla liikkuvuusharjoittelulla. Esimerkiksi hiihtäjä Annmari Viljanmaa teki menestysaikoinaan metsätöitä ja uskoo siinä käytettyjen ristikkäisten liikeratojen olleen osatekijä hänen hermostonsa huippuvireeseen. Kaikenlaiset ulkotyöt ovat usein hyväksi liikkuvuudelle ja lihasten ja hermoston yhteistyölle.

Liikuntaharrastustenkin olisi hyvä olla monipuolisia. Kehonhallinta ja sirkus ovat yksi loistava väylä joustavan, vahvan kehon ja säpäkän lihas-hermoyhteistyön saavuttamiseen. Samaten ilma-akrobatia – ja tietenkin jooga.

Luonnollisesti myös pääkopan sisältö vaikuttaa kehoon ja sen kireyksiin. Vanha jooginen viisaus kuuluu ”selkärankasi on yhtä joustava kuin asenteesi”. Kremppojaan voi lähestyä lempeän myötätuntoisesti myös energia-anatomian kautta. Jos lantiosi kiertyy virheasentoon, oletko kulkemassa elämässäsi suuntaan, johon et oikeasti tahtoisi? Jos yläraaja oireilee, mihin olet takertunut liian itsepäisesti? Jos kärsit turvotuksesta, luotatko kykyihisi tai pidätteletkö tunteittesi ilmaisua? Metafyysisessä lähestymistavassa on paljon ammennettavaa, kun kyse on keho-mieli-sielusta.

Jämin valmennusseminaarista lisälukemista kiinnostuneille:

Syksyn valmennusseminaarissa keskustellaan ”suomalaisurheilijoiden kansantaudista”

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään?

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään? – osa 2

Parempi liikkuvuus ja parempi palautuminen veisivät monta urheilijaa parempiin tuloksiin

Lue myös:
Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

people-2557460_1280.jpg

 

Käytännön taikuutta Nukkumatin yhyttämiseksi

Uni ei ole salatiedettä. Silti unettomuus riivaa nykyihmisiä epidemiaksi asti.

Unettomuus tai hyvin nukkuminen eivät ole ominaisuuksia, jotka tipahtavat taivaalta, vaan pitkälti oman tekemisten tai tekemättä jättämisten summa. Lyhytaikainen unettomuus voi olla terve reaktio elämäntapahtumiin, kuten läheisen menettämisen aiheuttamaan suruun tai erokriisiin. Pitkittynyt unettomuus on hankalampi homma, mutta siihenkin suositellaan ensisijaisesti lääkkeettömiä hoitokeinoja.

Unettomuuden taustalla on usein ruumiillinen tai henkinen ylikuormitus. Lääkäri Pippa Laukan mukaan kehoa on rauhoitettava, jotta nukkuminen on mahdollista. ”Laukan mukaan unettomuudelta suojaa tehokkaimmin se, kun muistaa järjestää itselleen riittävästi tyhjää tilaa, jossa voi olla yhteydessä itseensä. Yksi rentoutuu metsäkävelyillä, toinen lemmikkieläimen kanssa, kolmas jooga- tai rentoutusharjoituksella. Olennaista on, ettei ole jatkuvasti yhteydessä ympäristöönsä.”

Jos ahmit koko ajan informaatiota ja elämyksiä ja kulutat jatkuvasti toisten ihmisten tuottamia sanoja ja kuvia, kokeile kääntyä sisäänpäin, omien ajatustesi ja sisäisen tilasi äärelle.

”Niin nukut kuin päivällä elät.”
(Unilääketieteeseen erikoistunut psykiatri Juha Markkula)

Oma keho-mieli-sielunsa pitää oppia tuntemaan tietääkseen, mikä itsellä toimii ja mikä ei. Itse tiedän hyvin, mitä minun pitäisi tehdä, jos haluaisin ryhtyä kärsimään unettomuudesta! Ensinnäkin ryhtyisin syömään vähähiilihydraattista ja vähärasvaista ruokaa ihan liian vähän taikka liikaa. Minimoisin veden juomisen ja suolan käytön. Heittäisin magnesiumvalmisteeni roskikseen. Alkaisin roikkua somessa vähintään kymmenen minuutin välein. Myös viimeisenä illalla peiton alla naputtelisin parit Facebook-päivitykset kännykän näyttö mahdollisimman kirkkaalla. Korvaisin liikuntaharrastukseni netin keskustelupalstoilla väittelemisellä ja kävely- ja pyöräilymatkani autossa istumisella. Ryhtyisin riitaisiin ihmissuhteisiin. Vaalisin negatiivisia tunteita nettipalstojen ja riitojen lisäksi kuluttamalla televisiosta runsain mitoin väkivaltaviihdettä ja kaikkea, mikä perustuu pilkalliseen nauruun. Vähentäisin vapaa-aikaani ja lomiani radikaalisti ja alkaisin tehdä tolkuttomia määriä työtä, jota vihaan, ja mieluiten oikein tulehtuneessa työilmapiirissä. Lopettaisin joogan ja meditaation oikopäätä.

Teksti jatkuu kuvien jälkeen.

wrong.png moveon.jpg

Päinvastaiseen tavoitteeseen, eli hyvin nukkumiseen, sen sijaan tarjoan seuraavanlaisia ideoita! Melatoniinia en suosittele, koska siihen ei voi tukeutua jatkuvasti ja tutkimusten mukaan se nostaa verensokeria ja nostaa siten riskiä sairastua diabetekseen.

1. Opettele rauhoittamaan itsesi.

Aktiiviset rentoutustaidot ovat valttikortti unihiekansaalistusrintamalla. Joogan klassinen yoganidra, jossa rentoutetaan jokainen ruumiinosa varpaista kulmakarvoihin saakka, on peruskauraa. Opit sen joogatunneilla tai kirjoista. Joogassa opit muutenkin kuuntelemaan kehoasi ja rentouttamaan lihaksesi tietoisesti. Lue myös aiempi bloggaukseni lepotaidoista ja toinen tekstini ahdistuksesta. Moni joogini sanoo nukkuvansa erityisen hyvin meditaatio- tai yin-joogatunnin tai restoratiivisen joogan jälkeen. Itsekin teen yleensä pari restoratiivista jooga-asanaa ennen nukkumaanmenoa.

Netistä löytyy ohjattuja rentoutusnauhoitteita joka lähtöön. Itse käytän nettijoogapalveluja, kuten Ekhart Yogaa tai Yogaglota, joista löytyy lukuisia ohjattuja rentoutuksia ja yoganidroja englannin kielellä.

Insight Timer on myös hyvä äppi: sen lisäksi, että käytän sitä ajastimena yin-joogatunneilla (tunneillani käyneet tietävät sen kauniin gongin äänen!), käytän myös sen ohjattuja meditaatioita ja rentoutuksia. Niitä on muutamia suomenkielisiäkin. Klikkaan ohjelmasta valitsemani rentoutusäänitteen päälle, suljen puhelimen näytön (viestiäänet jne. olen hiljentänyt jo aiemmin), laitan puhelimen sängyn viereen, sammutan valot, suljen silmät ja annan äänen johdattaa minut sikeään uneen. Älypuhelin sängyn vieressä voi näin käytettynä olla unta edistävä tekijä!

Jos elämässäsi on liikaa kaikkea, sinun pitää karsia jotakin. Kova treeni voi esimerkiksi olla kehollesi liiallinen stressi, jos sinulla on myös vaativa työ ja ruuhkavuodet meneillään. Usein unettomuus on vihje jonkin elämänmuutoksen tarpeellisuudesta.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

market-1890315_1280.jpg

2. Ruoki hermostoasi mineraaleilla.

Sen perusteella, mitä työni ja opintojeni kautta olen ihmiskehosta oppinut, uskon että mineraalit auttavat nukkumaan. Luusto, hermosto ja lihaksisto tarvitsevat mineraaleja jokapäiväisiin perustoimintoihinsa. Rauhallinen hermosto ja rennot lihakset jäävät haaveeksi, jos kivennäisistä on pulaa. Oma mineraalitasapainonsakin pitää opetella tuntemaan. Terveellinen, monipuolinen, vihannespitoinen ruokavalio on tärkeä.  Kenties magnesiumlisä auttaa sinut jo pitkälle. Suolaveden juominen ei ainoastaan vähennä suonenvetoja eli lihaskramppeja, vaan ravitsee ja rauhoittaa faskiajärjestelmää, lihaksistoa ja hermostoa kokonaisuudessaan, hyvin hienovaraisesti. Itse huomaan, että valvominen alkaa, kun suolavesi unohtuu. Käytän itse myös adrenal cocktail -mineraalilisää: mitä kiireisempiä päiviä, sitä tärkeämpi se on rauhoittumiselle.

3. Meditoi ja hengitä.

Harri Gustafsberg opettaa poliiseille mentaalista ja fysiologista valmentautumista ja autonomisen hermoston säätämistä. Jostain kumman syystä Helsingin Sanomat kirjoittaa: ”Termi voi kuulostaa jonkinlaiselta joogaopilta sisäänhengitysharjoituksineen, vaikka sellaisesta poliisin tehtävät ovat kaukana”. No, kyseessä joka tapauksessa on ehta joogaoppi. Nukkumaan mennessä pranayamalla eli joogan hengitysharjoituksilla voi sammuttaa stressivasteensa ja aktivoida parasympaattisen hermoston, mikä on edellytys nukahtamiselle. Parasympaattinen hermosto on ”lepää ja sulattele” -hermostomme ja sen aktivoituessa syke, verenpaine ja stressihormonitasot laskevat ja kehoon leviää mukavan raukea olo.

Hengitystä voit opiskella kokeneen joogaopettajan tai hengitysterapeutin johdolla ja toki myös itseksesi: esimerkiksi Selkäkanavan sivuilla on hyvä palleahengitysohje. Kokeilemisen arvoisia ovat myös Nadi Shodhana eli vuorosierainhengitys sekä uloshengityksen pidentäminen sisäänhengitystä kaksi kertaa pidemmäksi, mikä aktivoi parasympaattista hermostoa erityisen tehokkaasti.

Ellei sinulla jo ole omaa, vakituista meditaatioharjoitusta, aloita sillä, että asetat puhelimen ajastimeen 15 minuuttia ja istut sen ajan hiljaa silmät kiinni tekemättä mitään. Voi olla erityisen hyväksi suorittaa kyseinen harjoite juuri ennen nukkumaanmenoa. Tätä voisi kuvata ”Suljetaan ensin kaikki sovellukset ja sitten koko kone” -taktiikaksi. Kun rauhoitat pääkoppasi ärsykkeiltä, uni tulee paremmin. Meditaatio kannattaa ottaa päivittäiseksi tavaksi. Mitä vastenmielisemmältä meditaatio sinusta tuntuu, sitä kipeämmin luultavasti tarvitset sitä. Meditaatio voi olla hyvä aloittaa opettajan johdolla ja sitä on tarjolla myös nettijoogapalveluissa ja Youtubessa. Eri meditaatiolajeja on valtavasti – löydä omasi!

4. Käytä lääkkeettömiä unilääkkeitä.

  • Teaniini rauhoittaa ja voi auttaa myös unta.
  • Ota yksi annos tauriinia ennen nukkumaanmenoa – ja toinen annos, jos heräät keskellä yötä eikä uni tule uudelleen. Tauriini on tärkeä etenkin ahdistuneille kasvissyöjille!
  • Kamomillasta tai kanervasta uutettu yrttijuoma ja erilaiset uniteesekoitukset ennen nukkumaanmenoa nautittuina rauhoittavat. Tsekkaa ruokakauppasi teehylly ja luontaistuotekauppiaasi tarjonta. Omia suosikkejani ovat luomulaatuiset Pukka- ja Clipper-uniteet.
  • Kauranversouute (esim. Frantsilan Tyyneyden tipat) ovat hyvä apu kaikenlaiseen jännittyneisyyteen ja ylivireisyyteen.

Mainitsemani aminohapot ja yrtit ovat paljon tutkittuja ja haitattomia (toisin kuin melatoniini), mutta sinun kannattaa tietenkin varmistaa niiden turvallisuus lääkäriltäsi, jos sinulla on lääkityksiä tai perussairauksia.

5. Aseta itsellesi rajoja.

Suitsi sometustasi varsinkin nukkumaanmenoajan lähestyessä. Lue aiempi bloggaukseni Facebookista.

Lopeta myös työt tarpeeksi monta tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Vältä ahdistavien asioiden parissa hääräilyä ennen nukkumaanmenoa. Jokin keskittymistä vaativa tai nauruhermoja kutkuttava tekeminen sen sijaan voi edistää unen tuloa.

Voit myös lempeästi vaatia itseltäsi sopivan määrän liikuntaa ja venyttelyä joka päivä. Sopivasti väsytetty keho on alttiimpi nukahtamaan ja venyttelyn jälkeen olo on mukavampi. Liikunta parantaa unta monien tutkimusten mukaan.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

sleep-1209288_1280.jpg

6. Tuoksut jeesaavat.

Eteerisistä öljyistä etenkin laventeli ja vetiver rauhoittavat. Käy nuuhkimassa öljyjä luontaistuotekaupassa ja valitse mieleisesi tai varaa aika diplomiaromaterapeutin pakeille. Voit pirskotella öljyä tyynyliinaan tai pöhisyttää sitä diffuuserissa. Kaikki öljyt eivät sovellu kaikille, eikä eteerisiä öljyjä tule käyttää holtittomasti, mutta koulutettu ammattilainen osaa auttaa.

7. Syö viisaasti.

Liiallinen tai liian vähäinen kalorinsaanti vaikeuttaa nukkumista, samaten se, jos syö liian lähellä vuoteeseen käymistä tai yrittää simahtaa nälkäisenä. Unitutkijat tietävät, että hiilihydraatit auttavat laadukkaan unen tavoittelussa. Muuan australialaistutkimus osoitti, että nopeita hiilihydraatteja neljä tuntia ennen nukkumaanmenoa nauttivat nukahtavat nopeimmin. Tutkijat otaksuvat vaikutuksen liittyvän nopeiden hiilihydraattien tryptofaani- ja serotoniinitasoja nostavaan vaikutukseen. Kyseiset välittäjäaineet pitävät myös mielialan hyvänä. Itse huolehdin siitä, että syön illan viimeisen aterian muutama tunti ennen nukkumaanmenoa, ja että kyseinen ruoka-annos sisältää esimerkiksi täysjyväspagettia, basmatiriisiä, leipää tai banaania.

Hyvin nukkuneen on helpompi tehdä viisaita ravitsemusvalintoja kuin väsyneen, mutta syömällä terveellisesti unen laatu voi parantua.

Alkoholi on unelle myrkkyä. Uni voi tulla nopeammin, mutta se on heikkolaatuista eikä virkistä.

8. Auttaa voivat myös

  • Neurosonic-matalavärähtelyhoito (itse rentoudun tässä totaalisesti!)
  • Lämpimät kylvyt koko keholle tai jaloille
  • Rentoutusmusiikit, kuten Solfeggio-, 432- tai white noise -musiikit (löydät niitä hakusanoilla Youtubesta ja Spotifysta)
  • Ayurvedan keinoihin kuuluu seesamiöljyn hierominen jalkapohjiin ennen nukkumaanmenoa. Jalkapohjien hermopäätteiden hierominen rentouttaa, parantaa verenkiertoa, torjuu stressiä, kosteuttaa ihoa ja johtaa parempaan unen laatuun. Ihmekös tuo, että moni kokee kalevalaisen jäsenkorjauksenkin parantavan unta – siinähän jalkapohjat käsitellään huolellisesti!
  • Lämpimästi pukeutuminen
  • Painopeitto – raskas täkki voi ajaa saman asian

+ Lisälukemista:

Unettomuudestaan ja siitä toipumisesta ovat kirjoittaneet kirjan esimerkiksi Kaija Juurikkala, Leeni Peltonen ja Pia Tervo. Tässä heidän haastatteluitaan:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/kaija-loysi-unettomuudesta-ystavan

https://yle.fi/uutiset/3-8464200

https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/unettomuudesta-karsiva-toimittaja-leeni-peltonen-vasyi-valvomaan

Lainaankin loppuun Kaija Juurikkalan kauniit sanat yllä mainitusta Kodin Kuvalehden artikkelista.

”Voimme itse ohjata ajatteluamme. Aloitin luopumalla ajatuksesta huonoista öistä ja siitä mielikuvasta, että olen huono nukkuja. Käänsin ajatuksen ympäri ja aloin iloita siitä, että olen hyvä valvomaan. Tulin unettomuuteni kanssa ystäväksi. Päätin katsoa, mitä pimeässä on, kuka kanssani valvoo.

Elämä on energiaa, varjoja ja valoa, voimaa ja vastavoimaa. Nykyinen kasvua vaativa kulttuuri ei anna tilaa pysähtymiselle ja levolle. Yöllä ei mennä mihinkään. Silloin tärkeintä on tapa, jolla ollaan.

Mekaaniset mantrat eivät rauhoita unta pakenevaa mieltämme, eikä kemiallinen uni ole aitoa. Erityisherkkänä ihmisenä unilääkkeet eivät tehonneet minuun. Ne sammuttivat kyllä kehoni, mutta eivät mieltäni. Minun oli etsittävä ratkaisua muualta, ja löysin sen itsestäni. Matkani alkoi siitä yöstä, jolloin totesin minua ympäröineelle pimeydelle: Olen valmis. Aloin seurustella sen kanssa ja tutustua maailmaan, josta en tiennyt mitään. Tunne siitä, etten ollut yksin, sai vahvistuksen.”