Blogi

Tiinan syksyn 2018 joogatunnit

Syksy tuo muassaan hieman muutoksia opetusaikatauluihini, mutta paljon ihania tunteja on yhtä kaikki luvassa – lämpimästi tervetuloa joogaamaan kanssani! Viikkoaikataulu tulee olemaan seuraavanlainen:

YINJOOGA maanantaisin 20.00
ILMAJOOGA tiistaisin 17.00
VINYASA FLOW torstaisin 19.00
KEHONHUOLTO, VENYTTELY JA FASCIAT torstaisin 20.00
SLOW FLOW perjantaisin 9.00
YINJOOGA perjantaisin 10.00

Sastamalan opiston kursseille ilmoittautuminen alkaa keskiviikkona 15.8.2018 klo 12.30. Joogaryhmäni ovat usein täyttyneet haipakkaan, joten kannattaa olla sormi napilla aika lailla h-hetkellä. Opetan syyslukukaudella opistolla vain kaksi kurssia, jotka ovat slow flow ja yin, kummatkin perjantaiaamussa. Slow flow (60 minuuttia) alkaa klo 9.00 ja yin (75 minuuttia) klo 10.00. Suunnittelen nämä tunnit siten, että ne sopivat peräjälkeen tehtäviksi ja toisiaan täydentämään: mikäli siis mahdollista, tule kumpaankin ryhmään! Suora linkki opiston kursseihini on tässä.

Mikäli kaipaat

  • lisää joogaa,
  • iltatunteja tai
  • tunteja, joille ei tarvitse sitoutua koko lukukaudeksi,

tule Motiolle! Loput viikkotuntini ovat siellä. Yinjooga jatkaa tuttuun tapaan maanantai-illoissa. Tiistaisin sijaistan ilmajoogan ohjaajana ainakin syyskauden ajan. Torstaisin ohjaan kaksi tuntia putkeen: ensin vinyasa flow’n, sitten monipuolisen kehonhuoltotunnin. Jos kaipaat opiston torstai-iltojen yinjoogaa Oivapajalla, tule Motion torstaitunnille: teemme siellä paljon yin-liikkeitä! Motion tuntien maksuvaihtoehdot näet täältä. Liikuntasetelit kelpaavat maksuvälineenä. Tunneille tulee varata paikka etukäteen varausjärjestelmän kautta.

Opiston tunnit alkavat 14.9.2018 ja Motion syyskausi 27.8.2018. Motion kesätunnit pyörivät siis vielä puolitoista viikkoa. Lisätietoa tuntisisällöistä edempänä!

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

pilates-1669674_1280.jpg

Viikkotuntien lisäksi järjestän aika ajoin workshopeja Puistokadun salilla ja Motiolla. Workshopit ovat viikkotuntia pidempiä sessioita, joissa syvennytään usein johonkin teemaan, kuten stressinhallintaan, vuodenaikaan tai niskan hyvinvointiin. Workshopeista ilmoittelen nettisivuillani ja Facebookissa. Voit aina esittää minulle toiveita teemaworkshopeista!

Noin kerran kuussa opetan Tampereella Lentävässä Matossa erilaisia workshopeja, ilmajoogaa ja yinjoogaa. Teen myös vierailuja eri kaupunkien joogastudioille. Jos haluat minut kaupunkiisi opettamaan, ota yhteyttä!

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

yoga-2137288_1280.jpg

Lisätietoa syksyn joogatunneista

Ohjaustyylini on sellainen, että kaikki joogatuntini sopivat sekä ensikertalaisille että konkareille. Minut on koulutettu huomioimaan jokaisen joogaajan anatomian yksilöllisyys, joten minun tunneillani ei jahdata muotoa, vaan tarjoan erilaisia vaihtoehtoja liikkeiden suorittamiseen: tavoitteena on omaa kehoa palveleva harjoitus ja hyvä olo.

Yinjooga

Yinjoogassa huljutellaan faskiat vapaaksi. Se on staattinen joogatyyli, jossa asennoissa viivytään 2–10 minuuttia. Yinjooga edistää syvien sidekudosalueiden aineenvaihduntaa ja liikkuvuutta ja tekee hyvää etenkin alaselälle ja lonkille. Yinjoogalla on erittäin voimakas hermostoa rauhoittava ja stressiä purkava vaikutus. Asentoihin rauhoittuminen monen minuutin ajaksi opettaa hyväksyvää läsnäoloa. Hyvä joogamuoto tosi jumissa oleville.

Vinyasa flow ja slow flow

Dynaaminen joogan muoto, jossa liikkeet tehdään virtaavina sarjoina hengityksen tahdissa. Se kehittää voiman ohella kestävyyttä ja kehon koordinaatiota, tasapainoa ja liikkuvuutta. Olo tunnin jälkeen on yleensä vapautunut ja energinen. Slow flow on kuten vinyasa flow, mutta hitaammalla tahdilla ja yksinkertaisemmin. Slow flow on erityisen sopiva aloittelijoille, hieman rapakuntoisemmille tai rauhallista harjoitusta kaipaavalle, joskin harjoituksesta voi rakentaa myös erittäin vahvan ja vahvistavan! Flow-tunnit huolehtivat hyvästä ryhdistä ja notkistavat oloa.

Kehonhuolto, venyttely ja fasciat

Tällä rauhallisella tunnilla huollamme koko kehon perusteellisesti sormenpäistä olkapäihin ja varpaista kallonpohjaan. Teemme erilaisia venytyksiä ja faskiaan kohdistuvia harjoitteita. Yhdistän joogan, jäsenkorjausoppien ja uusimman faskiatutkimuksen parhaat palat tällä tunnilla, jonka sisältö vaihtelee kerrasta toiseen. Tavoitteena on lisää liikkuvuutta, kivuttomampi keho, immuniteetti rasitusvammoille, rentoutuneempi lihaksisto, joustava faskia ja levollinen mieli.

Ilmajooga

Ilmajooga on joogaa höystettynä katosta riippuvalla kankaalla. Tiistaitunti on vuoroviikoin lempeä ja vahvistava: lempeällä tunnilla teemme osan tunnista yinjoogaa ilmassa leijuen ja liikumme rauhallisemmalla tahdilla, vahvistavalla tunnilla teemme sananmukaisesti hieman voimakkaamman harjoituksen. Ilmajoogakangas tuo joogaharjoitukseen ihanaa painottomuuden tunnetta. Kangas tukee asentoja ja sen paine toimii faskioita avaavasti. Kankaan varassa riippuminen avaa selkärankaa upeasti. Loppurentoutus liinan kätköissä on suloinen kokemus. Vastaukset yleisimpiin ilmajoogakysymyksiin:

  • Kangas kattokiinnityksineen kestää henkilöauton painon, joten se kestää sinutkin!
  • Pää alaspäin ei ole pakko mennä, jos ei halua!

yoga-1507398_1280.jpg

Kungfu, kalifornialainen autotalli ja alkemia – kaikki ovat osa yinjoogan historiaa

Yinjoogan suosio Suomessa kasvaa jatkuvasti. Se tuntuu puhuttelevan yhä useampia ihmisiä mieltä rauhoittavan, kehon jännityksiä purkavan ja unettomuutta hoitavan vaikutuksensa vuoksi. Yinjooga ei ole venyttelyä. Se ei kohdistu lihaksiin. Sen sijaan harjoituksessa stimuloidaan faskioita ja sidekudoksia pitkillä, monen minuutin mittaisilla pidoilla erilaisissa asennoissa. Kehosta tulee harjoituksen myötä joustavampi ja kivuttomampi ja nivelten liikeradat saattavat laajentua. Yinjooga hoitaa yhtä lailla mieltä kuin kehoa. Paikoilleen pysähtyminen sallii ihmisen kääntyä sisäänpäin, kuulla oman sydämensä äänen meluisassa maailmassa.

Kirjoitan nyt yinjoogan historiasta joogaopettaja Bernie Clarkin ansiokkaan kirjan The Complete Guide to Yin Yoga pohjalta. Sivuan samalla lyhyesti omaa polkuani yinjoogan adeptiksi.

Indus-jokilaakson meditoija

Ensimmäinen tunnettu kuva yinjooga-asennossa istuvasta hahmosta on neljäntuhannen vuoden takaa. Meditaatioasennossa istuva käppänä on kuvattu sinetissä, joka löydettiin Indusjoen kainalossa sijaitsevan Mohenjo-Daron muinaiskaupungin arkeologisista kaivauksista, nykyisen Pakistanin alueelta. Sinetin kaivertaja ei tietenkään ollut koskaan kuullutkaan yinjoogasta, mutta jokin vastaava harjoitus oli hänelle tuttu. Siddhasanassa tai lootusasennossa pitkään ja hartaasti istuminen on yinjoogan ja monien tuhansia vuosia sitten harjoitettujen joogaperinteiden ydintä. Joogalla valmistettiin keho kestämään pitkiä meditaatiossa istumisen jaksoja.

Dynaaminen jooga, jonka visuaalinen kuvasto on nykysuomalaisellekin tutuinta, on paljon nuorempi tuote: yang-tyylistä, lihaksia vahvistavaa joogaa lienee harjoitettu vasta pari sataa vuotta. Vanhimmat joogatekstit hädin tuskin mainitsevat asanoita, koska jooga oli ensisijaisesti työkalu itse- tai jumaloivalluksen saavuttamiseksi ja keho joissain koulukunnissa jopa hidaste tämän johtotähden yhyttämisessä.

Dynaamisen joogan suosio kasvoi kasvamistaan, kun sen mahdollisuudet voiman ja terveyden vaalimisessa oivallettiin länsimaissa 1900-luvulla. Yin-tyylinen harjoittelu marginalisoitui pitkäksi aikaa – noustakseen uuteen kukoistukseen 2000-luvulla. On hyvä muistaa, että molempia joogan muotoja tarvitaan ja ne täydentävät upeasti toisiaan.

Sisäinen alkemia

Samaan aikaan kun intialaiset joogit etsivät avainta sielun kuolemattomuuteen, tutkivat taolaisen alkemian harjoittajat Kiinassa mahdollisuuksia saavuttaa fyysinen kuolemattomuus. Taolaisen sisäisen alkemian pohjalta kehittyi sittemmin kiinalainen lääketiede. Termit prana ja chi olivat jo muodostuneet. Molemmat tarkoittavat elämänenergiaa. Edellistä termiä käytetään joogassa, jälkimmäistä kiinalaisessa lääketieteessä. Kumpikin perinne pyrkii ohjailemaan ja ravitsemaan tätä voimaa tietyin harjoittein terveyden ja jopa kuolemattomuuden saavuttamiseksi.

Taiji ja qikong ovat monille suomalaisillekin tuttuja harjoituksia. Hitailla liikesarjoilla pyritään pitämään kehon energiakanavat auki ja energia liikkeessä. Taolaisiin harjoituksiin kuuluu myös ”Luuytimen pesu” (ei tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti), joka on hyvin lähellä yinjoogan tapaa työstää kehon sidekudoksia. Muinaisiin taolaisiin liikesarjoihin otettiin vaikutteita tavoista, joilla eri eläimet liikkuivat. Eläin, joka meitä yinjoogan historiakatsauksessa kiinnostaa, on – apina.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

girl-1246238_1280.jpg

Vankilasta Kaliforniaan

Kerrotaan, että mies nimeltä Kou Si kehitti apina-kungfun vankila-aikanaan 1900-luvun alussa havainnoituaan kaltereiden raosta apinoiden liikkumista. Apina-kungfuhun eli Tai Shin Muniin kuuluu esimerkiksi taistelutekniikoita ja hengitysharjoituksia. 1970-luvulla kyseisen taistelulajin taitaja Cho Chat Ling muutti Kaliforniaan. Hän otti pian yksityisoppilaakseen lupaavan opiskelijan nimeltä Paulie Zink, joka oli löytänyt sekä joogan että kungfun teini-iässä. Cho opetti Zinkille vuosien ajan taolaista joogaa ja sisäistä alkemiaa sekä taistelutekniikoita. Zink ryhtyi oma-aloitteisesti tutkimaan etenkin pitkien, staattisten pitojen hyötyjä – juuri tällaisia asentoja teemme yinjoogatunneilla. Zink opettaa tänä päivänäkin. Hänen opetuksensa on yhdistelmä yinjoogaa, dynaamista joogaa, taolaista joogaa, taolaista alkemiaa ja qikongia.

Yinjoogaa autotallin lattialla

Vuonna 1987 joogaopettaja Paul Grilley surffasi tv-kanavilla ja sattui näkemään Paulie Zinkin liikehdintää tämän haastattelun yhteydessä. Kannattaa katsoa Youtubesta video tai pari – Zinkin liikehdintä on uskomattoman sulavaa! Grilley raivasi oikopäätä tiensä automekaanikkona työskennelleen Zinkin autotalliin tämän pitkäaikaiseksi oppilaaksi.

Grilley oli erityisen kiinnostunut taolaisen joogan pitkistä pidoista, yin-tyylisistä asennoista. Hän on opiskellut laajalti anatomiaa muun muassa Kalifornian yliopistossa ja harjoittanut astanga- ja bikram-joogaa, jotka ovat dynaamisia joogan muotoja. Kiinalaiseen lääketieteeseen Grilley tutustui japanilaisen shintopapin Hiroshi Motoyaman opissa. Motoyama teki elämäntyönsä länsimaisen ja itämaisen lääketieteen dialogin parissa. Grilleylle Motoyama opetti ennen kaikkea sen, miksi joogaharjoituksesta on niin suurta hyötyä ihmisen energiajärjestelmälle. Meridiaaniteoriassaan Motoyama kuvaa, miten chakrajärjestelmä yhdistää ihmisen fyysisen kehon ja energiakehon.

Ilmiö saa nimen

Grilley kirjoitti 2001 kirjan nimeltä Taoist Yoga, jonka myöhemmät painokset on julkaistu nimellä Yin Yoga. Kyseessä lienee maailman myydyin yinjoogakirja. Myös Grilley opettaa ja kouluttaa yhä aktiivisesti. Hänen finesseihinsä kuuluu ihmisen anatomian syvällinen ymmärtäminen. Grilley on tutkinut eritoten sitä, miten jokaisen ihmisen yksilöllinen luusto on otettava joogassa huomioon.

Mutta mistä nimi ”yinjooga” putkahti? Vastaus on: Paul Grilleyn oppilaan Sarah Powersin pääkopasta. Powers on psykologian maisteri, joka eksyi kerran astangajoogatunnin jälkeen Grilleyn tunnille. Havaittuaan yin-tyyppisen harjoittelun hyödyt hyvinvoinnilleen hän oli myyty. Powers keksi kutsua dynaamista joogaa yang-joogaksi ja pitkiin pitoihin perustuvaa rauhallista joogaa yin-joogaksi. Grilley omaksui oppilaaltaan tämän nimityksen. Myös Powers kuuluu maailman johtavien yinjoogaopettajien kaartiin. Hän yhdistää opetukseensa buddhalaisuutta ja psykologiaa.

Oma polkuni yinjoogan pariin

Löysin joogan meditaatioharjoitusten kautta teini-iässä, 1990-luvulla. Ensimmäisiä tekemiäni joogisia harjoituksia olivat kynttilämeditaatio (trataka) ja vuorosierainhengitys (nadi shodhana)! Lukioiässä kokeilin asanajoogaa Vammalan opistolla; opettaja Sirkka Nylund ammensi oppinsa Suomen Joogaliitolta. 18-vuotiaana muutin Tampereelle ja ensimmäinen astangajoogatunti Maarit Saarisen johdolla sai minut lopullisesti joogakoukkuun. Veivasin astangajoogaa yli kaksitoista vuotta. 2010-luvun alussa kalevalaisen jäsenkorjauksen opintojen myötä karttunut anatomian tuntemus alkoi ohjata mielenkiintoani astangaboksin ulkopuolelle. Kuopusta odottaessani 2009 olin löytänyt kundaliinijoogan ja sitä myötä tien takaisin meditaation pariin. Vuonna 2012 löysin Piia Mäkisen yin & yang- ja vinyasa flow -tunnit ja tiesin osuneeni kultasuoneen. Yin ja vinyasa flow tekivät ihmeitä vuosien varrella kovia kokeneelle keholleni ja yinissä oli mukana myös kaipaamani meditatiivinen aspekti. Halusin joogan myös omaan työkalupakkiini aloittelevana anatomiavelhona ja hain pitkän harkinnan jälkeen Hima Happinessin RYT200-joogaopettajakoulutukseen vuonna 2015. Siellä ennen kaikkea upea Saara Rönnholm muokkasi minusta opettajan ja jakoi laajaa tietämystään kanssani. Vuosien varrella aloin kaivata vielä lisää syvyyttä yin-puolen osaamiseeni ja hakeuduin 2018 ihanan Clare Gates-Sjöblomin 50 tunnin yinjoogaopettajakoulutukseen omaksumaan faskiataikuutta sekä Grilleyn oppia ihmisluustosta ja sen yksilöllisyydestä joogeilla.

Oma polkuni yinjoogan parissa on siis vielä alussa, mutta olen jo päässyt opiskelemaan Grilleyn ja Powersin oppilaiden kanssa! Työni kalevalaisena jäsenkorjaajana, kirjaimellisesti näpit ihmisten faskioissa, tuo valtavasti substanssia joogaopettajan työhöni (ja päinvastoin), samaten oman harjoituksen kautta karttunut tieto ja jo varsin runsas joogeiltani tullut palaute.

Faskian mysteeri

Faskiasta vasta aletaan tietää jotakin. Odotan mielenkiinnolla esimerkiksi ensisyksyistä kansainvälistä faskiakongressia, joka on viides laatuaan. Ensimmäinen pidettiin niinkin myöhään kuin 2007 Harvardin lääkiksellä. Se mullisti lääketieteen ja ihmiskehon ammattilaisten maailman. Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa muuten käsitellään joka hoitokerta nimenomaan faskioita. Hoitomuotomme teho perustuu juuri tähän seikkaan.

Aina vuoteen 2003 saakka faskiaa pidettiin vain kummallisena täyteaineena kehossamme. Kuvantamismenetelmät kehittyvät ja paljastavat vähitellen uutta tietoa tästä kiehtovasta, uskomattoman moneen prosessiin osallistuvasta valoverkosta sisällämme. Vuoden 2015 faskiakongressissa Washingtonissa Paul Grilley ja Bernie Clark kumpainenkin esitelmöivät yinjoogasta. On selvää, että yinjooga on yksi parhaista työkaluista faskian työstämiseen ja sitä kautta stressin ja kivun hoitoon.

If we were to give a general health tip on how to grow old, happy, healthy and active, we would recommend:

“A good passive yin training, a good active yang training and a healthy mind set.”

Markus Henning Giess & Karin Michelle Sang

One way to do this would be to practise a combination of Yin Yoga, yang yoga and meditation. (Lähde)

© Tiina Ahokas 2018. Ethän lainaa tekstiäni ilman lupaa.

Lue myös:

3D-valoverkko sisälläsi: oppitunti faskiasta

Höyhenenkevyestä kehonhuollosta ja putkirullalla runttaamisen vaaroista

 

Neljän päivän työviikko on sivistyneen yhteiskunnan ratkaisu

New York Times uutisoi pari päivää sitten kiinnostavasta kokeesta. Uusiseelantilainen firma (Perpetual Guardian, joka hallinnoi rahastoja, testamentteja ja kiinteistöjä) päätti antaa työntekijöidensä tehdä nelipäiväistä työviikkoa täydellä palkalla. Neljänkymmenen tunnin sijaan siis työskenneltiin 32 tuntia viikossa. Koe kesti maalis-huhtikuun 2018 ajan. Sen jälkeen yhtiö pyysi kahta tutkijaa kartoittamaan kokeilun tulokset haastatteluin. Työntekijät ja pomot raportoivat seuraavanlaisia vaikutuksia:

  • Työntekijät tekivät tuottavampaa työtä: he olivat luovempia, osallistuivat aktiivisemmin, tulivat paikalle ajoissa eivätkä liuenneet töistä etuajassa tai pitäneet pitkiä taukoja.
  • He kokivat saavansa enemmän aikaan, mikä tuotti mielihyvää.
  • He viettivät enemmän aikaa perheensä kanssa ja urheilivat, laittoivat ruokaa, treenasivat ja tekivät puutarhatöitä enemmän.
  • He tulivat töihin energisempinä kuin ennen.
  • Työssäkäyvät äidit hyötyivät muutoksesta eniten. Aiemmin he olivat tehneet osa-aikatyötä: se kuitenkin tarkoitti käytännössä sitä, että he tekivät saman määrän työtä kuin muutkin, mutta tungettuna lyhyempään työaikaan.
  • Yhtiön sähkönkulutus kutistui 20 prosentilla.

Muutos kannusti työntekijöitä miettimään, miten he saisivat tehtyä työnsä taloudellisemmin. Palaverien määrää supistettiin kahdesta tunnista puoleen tuntiin ja työntekijöille järjestettiin mahdollisuus työskennellä keskeytyksittä. Moni kertoo alkaneensa tehdä yhden asian kerrallaan aiemman multitaskaamisen sijasta.

Yhtiön johtaja kertoo saaneensa idean kokeiluun tutustuttuaan kahteen tutkimukseen. Toinen osoitti, että kahdeksantuntisesta työpäivästä tehdään aidosti tuottavaa työtä vain alle kolme tuntia. Toisessa saatiin selville, että jatkuvat keskeytykset työssä voivat heikentää työn laatua yhtä paljon kuin marihuanan polttelu tai yhden yön valvominen.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

adult-2449725_1280.jpg

Samanlaisia kokeiluja on tehty muuallakin maailmassa. Kuusituntiseen työviikkoon vuonna 2015 siirtyneet ruotsalaisen hoitokodin työntekijät saivat tehtyä saman määrän töitä kuin ennen – jopa enemmän. Lisäksi he olivat tyytyväisiä saadessaan viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Heidänkään ansiotasoaan ei leikattu. Hoitokodin asukkaat raportoivat saavansa parempaa hoitoa. Ruotsi onkin edelläkävijämaa mitä tulee työn ja vapaa-ajan tasapainon parantamiseen. Esimerkiksi osa-aikatyötä tehdään Ruotsissa laajalti. Pienten lasten vanhemmat tekevät lähes poikkeuksetta osa-aikatyötä hoitaakseen arjen palapelin paremmin. Helsingin Sanomien tammikuisessa haastattelussa sosiaalivirastossa työskentelevä Kajsa Heinberg toteaa: ”Ilman tätä järjestelyä yhteinen aika lapsen kanssa olisi paljon ikävämpää. Koko ajan täytyisi stressata aikataulusta. Olisin varmaan yksinkertaisesti huonompi vanhempi.”

Kuten Perpetual Guardianin toimitusjohtaja sanoo: työntekijöiden palkkauksen tulisi perustua heidän työpanokseensa, ei toimistolla kökötettyihin tunteihin. Muu on työnantajan laiskuutta. Miksi leikata työntekijän palkkaa, jos hän saa sovitut työt tehtyä nopeammin kuin tuntiperustaisessa työsopimuksessa on määritelty? Yhtiö kaavailee tekevänsä kokeilusta pysyvän käytännön.

Entä mikä vaikutus ilmastonmuutokseen olisi, jos työkulttuuri siirtyisi laajemminkin tähän suuntaan? Työmatkaliikenne vähenisi 20 prosenttia, samaten sen tuottamat saasteet; tarvittaisiin vähemmän meluisia moottoriteitä, pienemmät toimistorakennukset riittäisivät…

Uuden-Seelannin työministeri Iain Lees-Galloway on kehunut PG:n kokeilua ja toteaa liian monen kansalaisen tekevän ylipitkää työviikkoa. Nelipäiväinen työviikko olisi askel kohti fiksumpaa työelämää.

Milloin mahdamme kuulla tällaisia puheenvuoroja Suomessa? Mikä vaikutus lyhyemmällä työviikolla olisikaan

  • …suomalaisten sairauslomakustannuksiin, jotka ovat 3,4 miljardia euroa vuodessa? Tuki- ja liikuntaelinvaivat ja erilaiset mielenterveysongelmat ovat yleisimpiä sairauslomien syitä. Depressio kattaa 30–50 prosenttia sairauslomadiagnooseista; kenties siksi, että Kansaneläkelaitos ei hyväksy uupumusta diagnoosiksi. Luvattomien sairauspoissaolojen kustannukseksi kaavaillaan 1,4 miljardia euroa vuodessa: vuonna 2007 jopa 53 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että terveenä saa olla poissa töistä esimerkiksi perhestressin, työpaikan ongelmien, väsymyksen tai harrastusten vuoksi.
  • suomalaisten vanhemmuuteen, parisuhdetyytyväisyyteen ja muihin perhesuhteisiin?
  • suomalaisten kipuun?
  • suomalaisten hyvinvointiin?

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamista yli kolmen miljardin euron kustannuksista 2,5 miljardia on työpanosmenetyksiä ja 0,6 miljardia hoidon ja kuntoutuksen kustannuksia. Emoseurani Kansanlääkintäseuran laskelmien mukaan kalevalaisen jäsenkorjauksen saaminen terveydenhuollon piiriin toisi jopa 3–4 miljardin säästöt vuosittain.

Buddhalainen meditaatio auttoi Thaimaan luolalapsia

Heinäkuun alussa maailma seurasi henkeään pidätellen Thaimaassa luolaan loukkuun jääneiden lasten pelastusoperaatiota. Trillerimäisen tapahtumasarjan taustalta paljastui kiinnostava yksityiskohta: poikajoukko meditoi pysyäkseen rauhallisena luolassa.

Vox-nettijulkaisu kertoi tiistaina jalkapallojoukkueen 25-vuotiaan valmentajan taustoista.

Ekapol Chanthawong jäi 12-vuotiaana orvoksi ja muutti buddhalaiseen luostariin munkkikokelaaksi. Hän kuitenkin jätti luostarin kymmenen vuotta myöhemmin huolehtiakseen sairaasta isoäidistään. Pian hänet palkattiin Wild Boars -jalkapallojoukkueen valmentajaksi.

Sekä Ekapolin täti että luostarin apotti kertovat nuoren miehen harjoittavan edelleen meditaatiota säännöllisesti. Täti uskoo Ekapolin meditaatiokokemuksen auttaneen tämän luolavankeuden yli ja antaneen tälle työkalun 12-päisen poikalauman rauhoittamiseen.

Kun pojat löydettiin luolastosta, he olivat parhaillaan meditoimassa. Ekapol oli opettanut iältään 11–16-vuotiaat lapset meditoimaan, jotta he pysyisivät rauhallisena ja säästäisivät voimiaan.

Meditaation voima paljastuu kriisitilanteissa. Buddhan kerrotaan antaneen meditaation ihmisille työkaluksi mielenrauhan saavuttamiseen ja kärsimyksestä vapautumiseen. Perinteestä riippumatta meditaatiota aktiivisesti harjoittajat kokevat samanlaisia hyötyjä. Säännöllinen meditaatioharjoitus pehmentää arjen kulmia. Se kirkastaa ja rauhoittaa mielen. Se tasaa kierrokset ja suitsii stressin. Se auttaa surujen ja hankaluuksien yli.

Voxin jutussa muistutetaan lukuisista tutkimuksista, jotka ovat osoittaneet meditaation tehon muun muassa ahdistuksen, masennuksen ja kivun hoidossa. Lasten kohdalla meditaatiota ei ole vielä liiemmin tutkittu, mutta mindfulnessin ja meditaation suosio kouluissa on lisääntymään päin. Folkhälsan ja Helsingin yliopisto ovat yhteisessä Terve Oppiva Mieli -hankkeessaan kartoittaneet tietoisuustaitojen vaikuttavuutta 12–15-vuotiaiden koululaisten tarkkaavaisuuteen, stressinhallintaan, mielenterveyteen, onnellisuuteen ja myötätuntoon. He kehittävät tutkimuksen pohjalta hyvinvointiohjelmaa suomalaisiin kouluihin.

Juttunsa päätteeksi Voxin toimittaja viittaa zenbuddhalaisen munkin Phap Dungin kanssa käymäänsä keskusteluun kahta vuotta aikaisemmin. Phap Dung sanoi haastattelussa:

Meditoidessasi viljelet rauhaa, ystävällisyyttä ja tyyneyttä voidaksesi jakaa sitä toisille. Kun istut rauhallisen ihmisen kanssa, sinustakin tulee rauhallinen. Kun istut kiihtyneen ja vihamielisen ihmisen kanssa, sinustakin tulee kiihtynyt ja vihamielinen.

Voi kuvitella, että luolan vankeudessa kauhu, paniikki ja tappiomieliala leviävät herkästi. Lohdullista on, että myös rauha ja tyyneys ovat tartutettavissa toisiin. Meditaatio vahvistaa kykyä tuntea tyyneyttä vaikeissakin tilanteissa. Tyyneys tekee elämästä miellyttävämpää – tai ainakin siedettävämpää – niin kriisitilanteissa kuin tavallisen arjen keskellä.

Omat meditaatiokurssini ovat tauolla syksyn 2018 ajan. Yksityisohjauksessa voin opettaa myös meditaatiota. Ota yhteyttä, mikäli aihe kiinnostaa!

Retiisirottaa ei masenna: kasvisten syöminen parantaa tutkitusti mielenterveyttä

Retiisi on tuoreissa rottakokeissa osoittautunut diatsepaamin veroiseksi ahdistuslääkkeeksi. Bentsoilla on kosolti haittavaikutuksia ja ne aiheuttavat riippuvuutta, joten on mahtavaa, jos retiisistä saadaan aikanaan jalostettua ihmismielenkin hoitoon sopiva uute.

Kaiken kaikkiaan runsas kasvisten syönti on mielenterveydelle hyväksi. Niin ikään tänä vuonna ilmestyneessä tutkimuksessa havaittiin, että raakojen vihannesten ja hedelmien syöminen on yhteydessä vähäisempään masennusoireiluun, korkeampaan mielialaan ja omaa elämää kohtaan tunnettuun tyytyväisyyteen. Vaikutus luokiteltiin merkittäväksi. Prosessoidut vihannekset ja hedelmät ainoastaan kohottavat mielialaa – raakaruuan tasolle niiden vaikutukset eivät yllä.

Raakana syödyistä kasvikunnan tuotteista tehokkaimpaan kymmenikköön luetaan porkkana, banaani, omena, viinirypäle, salaatti, sitrushedelmät, marjat, kurkku ja kiivi sekä tummanvihreät lehtivihannekset kuten pinaatti.

Tutkimusryhmä suosittelee tuoreiden hedelmien ja vihannesten syömistä mielenterveyden optimoimiseksi.

Kolmannessa tutkimuksessa hedelmien ja vihannesten syömisen todettiin suojaavan masennukselta. Jokainen 100 gramman vihanneslisä ruokavaliossa vähentää masennusriskiä 3–5 prosenttia.

”Ruokavaliolla ei kyllä masennusta hoideta”, sanoi tosin Turun yli­opiston lääke­tieteen professori Juhani Knuuti Helsingin Sanomissa viime viikolla. Uuden tutkimusdatan valossa Knuutin lausahdus on mielenkiintoinen.

Ei välitetä hänestä! Hoidetaan mielenterveyttämme ja nautitaan värikkäistä vihanneksista ja hedelmistä! Ilmastonmuutoksen huomioon ottaen kyseessä on sivistynyt valinta, ja vihannesten mutustelun muista terveyshyödyistä kaikki lienevätkin tietoisia.

Vinkiksi: Lidlistä ja kauppahalleista saa ison kangaskassillisen vihanneksia ja hedelmiä pilkkahintaan. Suosin luomua, mutta syön mieluummin ei-luomun vihanneksen kuin jätän vihanneksen syömättä.

Toinen vinkki, lounassellainen: höylää juustohöylällä kesäkurpitsasta spagettia, joka paistuu pannulla oliiviöljyssä muutamassa minuutissa. Kaveriksi nyhtöhernettä tai nyhtökauraa!

Olen aiemmin kirjoittanut plant-based eli kasvipohjaisesta ruokavaliosta:

Jos ”Näin eroon pömppövatsasta” -otsikot houkuttavat klikkaamaan, lue tämä

Kasvispohjainen ruokavalio säästää munuaisiasi – silti suomalaiset syövät kasviksia yhä vähemmän

sekä ahdistuksesta ja sen hoidosta:

Olen superahdistunut ja burn outin partaalla, mikä neuvoksi?

ja lääkkeettömistä hoitosuosituksista:

Lääkkeettömien hoitosuositusten aamunsarastus

Kysy minulta lisätietoja, jos olet kiinnostunut ahdistuksen hoitoon keskittyneestä joogaworkshopistani, rentoutusohjauksestani tai stressinhallintapalveluistani!

radish-761591_1280.jpg

Minä ja tosiminä. Jim Carreyn oppitunti joogasta.

Moni sukupolveni edustaja on tapittanut lapsena puhki VHS-kasetin jos toisenkin Jim Carreyn elokuvia. Niin minäkin. En olisi osannut arvata, että 2010-luvulla kyseinen kuminaama puhuu julkisuudessa kuin paraskin henkinen opettaja. (En olisi tosin osannut kuvitella myöskään itseäni joogaopettajan trikoisiin.)

Ace Ventura (1994 ja jatko-osa 1995), Mask (1994) ja Nuija ja Tosinuija (1994) olivat aikansa kassamagneetteja. Ne nostivat Jim Carreyn Hollywood-näyttelijöiden kärkikaartiin. Sittemmin kanadalais-yhdysvaltalainen näyttelijä kunnostautui vakavammissa elokuvarooleissa, kuten Michel Gondryn leffassa Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004).

2010-luvulla moni on hieraissut silmiään nähdessään mediassa muhkeapartaisen Carreyn käyttäytymässä perin eksentrisesti. Esimerkiksi New Yorkin muotiviikoilla 2017 hän hämmensi seurapiiritoimittajia toteamalla ”Tulin paikalle, koska tämä on merkityksettömin mahdollinen tapahtuma, jonka löysin” – ja heittäytymällä eksistentiaaliseksi:

”We are all clusters of tetrahedrons moving around together, and nothing means anything”.

Tottahan tuo, mutta lauseen luulisi kuulevansa filosofin tai kvanttifyysikon suusta yliopistoluennolla, ei yhdeltä maailman tunnetuimmista komedianäyttelijöistä punaisella matolla.

Jim Carrey ei enää käyttäydy niin kuin suuri yleisö odottaa Jim Carreyn käyttäytyvän, ja juuri se tekee hänestä relevantin.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

did-someone-say-yoga

Omassa joogaopettajakoulutuksessani Hima Happinessissa joogan ydin – tai yksi niistä – tiivistettiin sanomaan: jooga on niiden esteiden purkamista, jotka olet itse rakentanut. Toisin sanoen joogan työkalujen avulla voit kuoria pois kaikki roolit ja panssarit, joita olet joskus tarvinnut suojaksesi, ja löytää niiden alta todellisen itsesi. Voit muistaa, kuka olitkaan ennen kuin aloit noudattaa yhteiskunnan tai jonkun muun tahon asettamia askelmerkkejä. ”Elämä on merkityksetöntä, jos menettää kosketuksen todelliseen itseensä”, kirjoittaa Janne Kontala kirjassaan Joogan sydän (2015). Stressi syntyy pitkälti siitä, jos elää omien arvojensa vastaista elämää. Se voi johtaa masennukseen – josta Jim Carrey on sanonut erityisen osuvasti:

”Depression is your body saying f*ck you, I don’t want to be this character anymore, I don’t want to hold up this avatar that you’ve created in the world. It’s too much for me.

You should think of the word ‘depressed’ as ‘deep rest.’ Your body needs to be depressed. It needs deep rest from the character that you’ve been trying to play.”

Lyhyesti suomentaen: Masennus voi olla kehosi tapa pyytää lepoa hahmosta, jota olet yrittänyt esittää. Masennus voi joogan lailla olla portti elämänmuutoksiin, jotka sinun on tehtävä voidaksesi paremmin.

Roolin vankina

Marraskuussa 2017 julkaistu Netflix-dokumentti Jim & Andy oli niin ällistyttävää, hauskaa ja ajatuksia herättävää katseltavaa, että tapitin sen kaksi kertaa putkeen. Suosittelen lämpimästi! Dokumentti palaa äskettäin menehtyneen ohjaajan Milos Formanin elokuvan Man on the Moon (1999) tekoprosessiin. Tähän asti hyllytetty aineisto filmattiin elokuvan kulisseissa ja se kuvaa elokuvanteon vaiheita ja Carreyn näyttelijäntyötä. Uskomattomia käänteitä saavan dokumentin nykyhetkessä Carrey kommentoi prosessia jälkeenpäin ja reflektoi koko näyttelijänuraansa.

Man on the Moon on elämäkertaelokuva yhdysvaltalaiskoomikko Andy Kaufmanista (1949–1984), joka rikkoi komedian rajoja omana aikanaan. Kaufmanin ja Carreyn näyttelijäntyössä on paljon samaa: odottamattomasti käyttäytyvän Kaufmanin yleisö ei useinkaan tiennyt, onko tähti tosissaan vai ei, ja Jim & Andy jättää samanlaisen huvittuneen epäuskoisen olon: juksattiinko minua juuri perusteellisesti vai onko tämä dokumentti totta? Onko ”valaistunut” Jim Carrey totta vai jälleen yksi roolihahmo?

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Jim_&_Andy_The_Great_Beyond_Featuring

Carrey on Eckhart Tollensa lukenut. Tolle, yksi aikamme suurimmista henkisistä opettajista, tunnetaan minuuden ongelmia koskevasta ajattelustaan. Hän on kirjoittanut läsnäolon harjoittamisesta lääkkeenä ahdistukseen ja siitä, miten kärsimys syntyy omiin ajatuksiinsa samaistumisesta.

”Epäonnen syy ei koskaan ole itse tilanne, vaan pikemminkin ajatuksesi siitä.” (Eckhart Tolle)

Egokeskeisestä ajattelusta irroittautuminen on keino vapautua kärsimyksestä ja saavuttaa rauha.

Jim & Andyssa Carrey kertoo, että kun Man on the Moonin kuvaukset päättyivät ja tähtinäyttelijä palasi Andyn roolista omaan elämäänsä, hän oli surun murtama. ”Tajusin palanneeni ongelmieni pariin. Oloni oli hyvä, kun olin Andy, koska silloin en ollut oma itseni. Olin lomalla Jim Carreysta.”

Carreyn mukaan Jim Carreysta irroittautuminen pelasti hänet:

 

”Jossain vaiheessa se persoona, jonka luo menestyäkseen, on hävitettävä. On otettava riski, että tulee rakastetuksi tai vihatuksi sellaisena kuin on – tai oma persoona täytyy tukahduttaa ja mennä hautaan asti henkilönä, joka ei koskaan ollut.”

Carrey oli luonut hahmon, joka teki hänestä miljonäärin ja yhden maailman suosituimmista näyttelijöistä, mutta hän kyllästyi olemaan paparazzien jahtaama ja hännystelijöiden ympäröimä. Hän oli saanut kaiken, mitä halusi, mutta oli silti onneton ja kärsi masennuskausista.

Hän sanoo, että roolin vangiksi joutuminen ei päde vain näyttelijän työssä: Wall Streetillä ja ihan kaikkialla ihmiset kätkevät todellisen minänsä ja esittävät rooleja saavuttaakseen menestystä ja tullakseen rakastetuiksi. Muutos pelottaa, totuus pelottaa. Rakastaako minua enää kukaan, jos he saavat tietää, millainen todellisuudessa olen?

”Tavikset tahtovat tosi-tv:n”

Jim & Andyssa Carrey puhuu myös The Truman Show -elokuvasta (1998), joka oli hänelle käänteentekevä, ”kuin ennustus”.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

truman.jpg

 

Truman Show on Peter Weirin draamakomedia, jossa Carreyn näyttelemä päähenkilö saa tietää, että hänen koko elämänsä on käsikirjoitettua. Hän on elänyt lapsesta saakka tv-studiossa, häntä kuvataan ympäri vuorokauden piilotetuilla kameroilla ja ohjelman tekijät ovat käsikirjoittaneet hänen kaikki elämänvaiheensa.

Vuonna 1998 skenaario oli hätkähdyttävä, eivätkä elokuvan tekijät tietenkään osanneet kuvitella, että 2010-luvulla tosi-tv olisi todellisuutta ja ihmiset videoisivat alituiseen omaa arkeaan Snapchatiin, Insta-storyihin ja Youtubeen. ”Miksi kukaan tahtoisi kuvata videolle tylsää arkeaan, ja miksi kukaan haluaisi katsella sitä”, elokuvassa näytellyt Laura Linney muistelee elokuvan tuotannossa käytyjä keskusteluja tuoreessa Vanity Fairin haastattelussa. ”Truman juoksee kameroita karkuun, meidän yhteiskuntamme juoksee kameroita kohti”, summaa käsikirjoittaja Andrew Niccol .

Kun Truman saa totuuden selville, hänen täytyy päättää, jatkaako hän keinotekoista elämäänsä vai lähteekö hän kohti tuntematonta – kohti totuutta. Elokuvan loppusanoissa Truman hyvästelee yleisönsä kävellessään ulos filmistudion ovesta. Carrey kertoo Vanity Fairissa, että nuo hyvästelysanat olivat myös hänen hyvästinsä entiselle elämälleen massojen miellyttäjänä.

”It turned into an, ‘I love you, but I can’t be what you want me to be, and I’m going through the door . . . I’m bitter that you used me . . . that I was everybody’s show but my own, and I was the only one that was left out of the joke. But I’m going to live my life now.’”

Samasta aiheesta miltei samoin repliikein hän puhuu myös Jim & Andyssa. Kaikki abstraktit rakenteet, joiden on tarkoitus pitää meitä kasassa – nimet, kansallisuudet, uskonnot – alkoivat vaikuttaa Carreysta mielipuolisilta, koska ihminen on niin paljon enemmän kuin sellaiset määreet. ”En halua pysyä kasassa! Leijun mielelläni avaruuden halki Andyn tavoin. Lennän 10 000 kilometriä minuutissa Auringon ympäri. Tasapainottelen laavassa keikkuvilla mannerlaatoilla valmiina lopun aikoihin. Voin mainiosti! Kaikki sujuu mainiosti!”

Kas, hän saa elämänkriisien myötä tapahtuneen henkisen heräämisensä kuulostamaan hupaisalta, jotenkin tutulta, jotenkin… Jim Carreylta.

Carrey kertoo oivaltaneensa, että tähtinäyttelijänä hän itse eli samanlaista elämää kuin Truman elokuvastudion kupolin alla. Se ei ollut todellista ja siitä oli riistäydyttävä irti. ”Astuin ovesta tietämättä, mitä toisella puolella on. Toisella puolella on kaikki. Kaikki. Siellä on vapauden tunne. Ei ole enää rajoituksia.”

Carrey uskoo todellisen minänsä löytämisen olevan ainoa vastalääke orwellilaiseksi muuttuneelle yhteiskunnalle, jota sosiaalinen media hallitsee. Somessa roikkuvien ihmisten tietoisuus on Carreyn mukaan kaventunut havaitsemaan vain toisten ihmisten ajatukset.

Nykyihmisten some-käyttäytymisen voi nähdä yhtenä tapana paeta itseään: kun lukee päivät pitkät toisten vitsejä, katselee toisten kuvia, tuohtuu toisten vääristä mielipiteistä tai miettii, miten napata itsestään kuva, joka kerää mahdollisimman paljon tykkäyksiä toisilta, ei jää aikaa miettiä, miten olla itse parempi ihminen. Ei jää aikaa istua meditaatiossa tavoittelemassa itseoivallusta. Some pitää ihmisen kiinni kärsimyksen kierteessä, odottamassa aina seuraavaa notifikaatiota, seuraavaa signaalia jonkun muun kiinnostavasta elämästä, joka saa oman olon tuntumaan yhä haljummalta.

Kuminaama-Carreysta muistuttaa jälleen hänen pohdintansa Applen perustajasta:

”I think of Steve Jobs in hell being pursued relentlessly, for eternity, by demons who want a selfie.”

Rajas, tamas ja sattva

Jim Carreyn vaiheita voi tarkastella kolmen gunan kautta. Klassinen joogateksti Bhagavad-Gita kutsuu gunia kohteiden ominaispiirteiksi. Aineelliset ja henkiset kohteet voi jakaa laadultaan kolmeen: rajas, tamas ja sattva. Rajasiset kohteet ovat aktiivisia, ne herättävät intohimon ja kunnianhimon. Tamasin tila taas on passiivinen, uninen, jonninjoutava ja itsekäs. Sattva edustaa harmoniaa ja tasapainoa ja sen perusluonne on hyvyys, seesteisyys ja kirkkaus.

Nyky-yhteiskunta on hyvin rajasinen kilpailuhengessään ja itsetehostuksessaan. Aina kun yritetään tehdä rahaa tai voittaa kisassa, ollaan rajasin vallassa. Rajas saa ihmisen vaatimaan itseltään paljon: ”annan itsestäni aina sataviiskyt prossaa!” Intohimoa ja aktiivisuutta tarvitaan elämässä, mutta liiallisena se johtaa levottomuuteen ja loppuun palamiseen. Ihmisestä tulee tyytymätön sielu, joka haluaa kahmia jatkuvasti lisää itselleen ja joka on kärsimättömyyden ja vihan vallassa.

Tamas-passiivisuus näkyy nykyihmisen some-riippuvuudessa ja liikkumattomassa elämäntyylissä. Tamasin sävyttämiin kohteisiin keskittyminen lietsoo ahdistusta, inhoa, pelkoa, kiukkua ja masennusta. Ihmisestä tulee laiska ja voimaton ja ajatukset pyörivät negatiivista kehää. ”Ei tarvitse kuin avata päivän lehti ja sieltä silmiemme eteen pomppaavat kaikki ihmisluonnon synkimmät puolet: sodat, väkivalta, ympäristön saastuttaminen, mainokset, jotka vetoavat alhaisimpiin vietteihimme houkutellen ostamana kaikkea mahdollista suklaasta uusiin autoihin”, luonnehtii tamasia Janne Kontala. Tamasin hyvä puoli on vakaus ja harkitsevuus. Se muistuttaa levon tarpeesta.

Sattvisiin kohteisiin keskittyminen taas edistää mielenrauhaa, tietoa, epäitsekkyyttä ja mielen puhtautta. Sattvinen ihminen on rauhallinen, rakastava ja toisia kunnioittava. Sattvan vallassa on helppo elää omien arvojensa mukaan, pysyä rauhallisena hankalissakin tilanteissa ja ratkaista ongelmia rakentavasti.

Kolme gunaa tanssivat jatkuvaa tanssiaan jokaisen elämässä. Carreyn kohdalla voidaan ajatella miljonäärin ja Hollywood-näyttelijän elämän olleen voittopuolisesti rajasista ja masennuskausien taas tamas-painotteisia.

Joogaharjoituksella pyritään vähentämään rajasin ja tamasin vaikutusta ja lisäämään sattvan osuutta. Tämä toteutuu, kun suuntaamme tietoisuutemme hyviin ja kauniisiin ominaisuuksiin, kuten luonnon kauneuteen, epäitsekkääseen auttamiseen ja anteeksiannon ja kärsivällisyyden kaltaisiin hyveisiin. Mielemme rakentuu asioista, joilla sitä ruokimme. Maailma on sellainen kuin kuvittelet sen olevan, kuten yksi shamaaniopettajani sanoo. Janne Kontala siteeraa Joogasutrat kirjoittanutta Patañjalia todetessaan: ”Mieli omaksuu sen kohteen muodon, johon se keskittyy. Vaikutus on todellinen, tiedostamme sen tai emme. Vihaista puhetta kuunnellessa tulee vihaiseksi.”

Carreysta tuli menestynyt koomikko, kun hän ymmärsi, mitä suuri yleisö haluaa nähdä: huolettoman tyypin, jota arjen huolet eivät paina. Carrey uskoo ihmisen kaipaavan sitä, mitä kuolemassa tapahtuu: että ei tarvitse enää kantaa huolta. Huoleton tyyppi -roolihahmo nosti hänet pinnalle. Murehtimisesta joogassakin tahdotaan päästä eroon. Moni kokee joogamatolla sen ihmeellisen painottomuuden tunteen, kun hetken aikaa kaikki tuntuu kevyeltä ja hyvältä ja minätunne unohtuu. Se tunne on sattvaa. Huomio siirtyy ulkoisista kohteista ja häiriötekijöistä oman sydämen ääneen. Tästä sattvisesta tilasta käsin on mahdollista saavuttaa itseoivallus, joogan päämäärä.

”Joogasutra vakuuttaa, että vaikka tuntisi olevansa yhtä universumin kanssa, ei silti ole vielä löytänyt syvintä itseään. Sen sijaan ovi sielun valtakuntaan on löytynyt. Saat valita haluatko astua kynnyksen yli vai et”, kirjoittaa Janne Kontala. Tästä ovesta myös Jim Carrey puhuu.

Astuisitko sinä kynnyksen yli? Mistä rooleista voisit luopua? Miten sinä voisit ruokkia sattvaa elämässäsi?

Jalkapäivä huoltaa pyllysi ja pääsi: uusi tutkimus osoittaa jalkatreenin hoitavan aivoja ja hermostoa

jogging-2343558_1280.jpg

Asiakkaat usein äimistyvät, kun bongaan heidän selkäkipunsa jo kantapäätä tarkastelemalla. ”Miten se selkäkipu muka siellä voi näkyä?”

Jos silmät ovat sielun peili, ovat jalat koko kehon terveyden peili. Onko nilkan liikerata rajoittunut vai vapaa? Asettuvatko varpaat nätisti maahan koko pituudeltaan vai ovatko jalkapöydän kireät jänteet vetäneet ne koukkuun, vasaravarpaiksi? Ovatko jalkaterän kaksikymmentäkuusi luuta nätisti tarkasteltavissa vai ovatko ne hautautuneet turvotuksen uumeniin? Näitä kaikkia ja lukemattomia muita merkkejä kalevalainen jäsenkorjaaja tarkastelee vastaanotollaan. Kehon kiputilat, jännitykset ja virheasennot näkyvät jaloissa. Aineenvaihdunnan tola käy sekin ilmi alaraajoista: heitteleekö sokeritasapaino, toimiiko imunestekierto. Stressin määrä ja hermoston kunto ovat suoraan tunnusteltavissa jaloista. Asiakkailleni sanon usein: liiku paljon, joka päivä ja pitkin päivää, rennosti ja iloisesti, ja kävele avojaloin.

Niin ikään joogatunneillani kuormitetaan aina jalkoja huolellisesti viipymällä ihanan pitkiä aikoja erilaisissa kyykkypidoissa, juurruttaen jalkapohjia ja varpaita lattiaan. Pidän tällaista työskentelyä ensiarvoisen tärkeänä fyysisessä joogassa. Vahvat reisi- ja pakaralihakset ovat terveysvakuutus selälle, niskalle ja sydän- ja verenkiertojärjestelmälle. Jalkapainotteinen joogaharjoitus tyynnyttää myös mieltä ja rauhoittaa hermostoa. Pikkuruinen italialainen joogaopettaja Vanda Scaravelli (1908–1999) tunnettiin tempustaan, jossa hän ”maadoitti” itsensä, jolloin raavas mieskään ei jaksanut nostaa höyhenenkevyttä naista.

Jalkojen merkityksestä ihmisen kokonaisterveydelle alkaa olla myös tutkimusnäyttöä. Syksyllä kirjoitin tutkimuksesta, jonka mukaan staattinen kyykkypito helpottaa niskakipua sekä yleistä kehon kivuliaisuutta.

Nyt Milanon yliopistossa on tehty tutkimus, jonka mukaan jalkojen lihastyö on olennainen rakennuspalikka aivojen ja hermoston terveydelle. Tutkimus osoittaa, että jalkojen kuormittaminen liikunnalla ja painoharjoittelulla tuottaa terveitä hermosoluja aivoissa. Vähäinen fyysinen aktiivisuus siis häiritsee hermosolujen tuotantoa.

Tutkimustulosten kautta voidaan ymmärtää, miksi MS-tautia ja muita neurologisia sairauksia potevien ihmisten vointi heikkenee nopeasti, kun he eivät pääse liikkumaan.

Jalka- ja pyllytreenin esteettisistä ulottuvuuksista puhutaan nykyään paljon, mutta uusi tutkimustieto voisi olla parempi kannuste kyykkyharjoittelulle ja arkiliikunnan lisäämiselle. Jalkalihasten surkastuminen kun muuttaa kehon aineenvaihduntaa solutasolla ja rajoittaa hermoston toimintaa. Hapen määrä kehossa vähenee ja mitokondriot, nuo solujen voimalaitokset, kärsivät. Uusien hermosolujen tuotannon takkuilu ei ole ihan pikkujuttu: ne ovat tärkeässä roolissa stressinhallinnassa ja resilienssissä eli elämänmuutoksiin sopeutumisessa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

overhead-squat-2926285_1280.jpg

Stressi lukemattomine ilmenemismuotoineen on nykyajan vitsaus. Samaan aikaan ihmisten fyysinen aktiivisuus on pienemmissä lukemissa kuin milloinkaan ennen ihmiskunnan historiassa. Ei tarvitse olla Sherlock oivaltaakseen asioiden yhteyden.

Aiemmin on uutisoitu myös tutkimuksista, joiden mukaan liikunta lisää lasten älykkyyttä ja itsetuntoa, istuva elämäntapa on yhteydessä 6–8-vuotiaiden poikien heikkoon lukutaitoon ja koulumatkansa jalan tai pyörällä kulkevat lapset pärjäävät paremmin sekä koulussa että vapaa-ajalla kuin autolla kuljetetut toverinsa. Tiedetään jopa että seisaallaan ihminen oppii uusia asioita paremmin kuin istuallaan.

Tohtori Raffaella Adami Milanon yliopistosta sanoo, että neurologisessa kokonaisterveydessä ei ole kyse vain siitä, että aivot käskyttävät lihaksia, vaan informaatio kulkee molempiin suuntiin. Kun kyykkäät kahvakuulasi kera tai harppaat joogatunnilla seitsemänteen soturiasentoosi, fiksut reitesi buustaavat hermosolutuotantoasi ja parantavat resilienssiäsi!

”One could say our health is grounded on Earth in ways we are just beginning to understand.” (Daniele Bottai, Milanon yliopisto)

Bottai muotoilee asian kauniisti. Ymmärrettyhän tämä on vuosituhansien ajan. Ihminen on iät ja ajat palvonut maata, sen jumalia ja haltioita, uhrannut ja järjestänyt rituaaleja maalle, hakenut parannusta ja lääkkeitä luonnosta, elänyt ja liikkunut jatkuvassa kosketuksessa maahan. Kaikki eivät vieläkään ole hylänneet tätä pitkää perintöä, vaan tuntevat omassa keho-mieli-sielussaan luontoyhteyden ja maadoitusharjoituksien tärkeyden. Tiede on vasta lapsenkengissä, eikä siksi ole vielä ennättänyt oman paradigmansa puitteissa saada näyttöä näistä asioista.

Ihminen on luotu liikkumaan – yhä vankemman tieteellisen todistusaineistonkin mukaan.

Tämän blogitekstin alkukolmannes on kirjoitettu sohvalla istuen kahvikupin kanssa ja loput kaksi kolmannesta seisaalla: läppäri terassin kaiteella, jatkuvassa pienessä liikkeessä, esim. vuorotellen yhdellä jalalla seisten. 🙂 Olen luonnostani hieman elohiiri, ja fyysisen aktiivisuuden hyötyjä koskevat tutkimustulokset tekevät minusta ylpeän elohiiren!