Kungfu, kalifornialainen autotalli ja alkemia – kaikki ovat osa yinjoogan historiaa

Yinjoogan suosio Suomessa kasvaa jatkuvasti. Se tuntuu puhuttelevan yhä useampia ihmisiä mieltä rauhoittavan, kehon jännityksiä purkavan ja unettomuutta hoitavan vaikutuksensa vuoksi. Yinjooga ei ole venyttelyä. Se ei kohdistu lihaksiin. Sen sijaan harjoituksessa stimuloidaan faskioita ja sidekudoksia pitkillä, monen minuutin mittaisilla pidoilla erilaisissa asennoissa. Kehosta tulee harjoituksen myötä joustavampi ja kivuttomampi ja nivelten liikeradat saattavat laajentua. Yinjooga hoitaa yhtä lailla mieltä kuin kehoa. Paikoilleen pysähtyminen sallii ihmisen kääntyä sisäänpäin, kuulla oman sydämensä äänen meluisassa maailmassa.

Kirjoitan nyt yinjoogan historiasta joogaopettaja Bernie Clarkin ansiokkaan kirjan The Complete Guide to Yin Yoga pohjalta. Sivuan samalla lyhyesti omaa polkuani yinjoogan adeptiksi.

Indus-jokilaakson meditoija

Ensimmäinen tunnettu kuva yinjooga-asennossa istuvasta hahmosta on neljäntuhannen vuoden takaa. Meditaatioasennossa istuva käppänä on kuvattu sinetissä, joka löydettiin Indusjoen kainalossa sijaitsevan Mohenjo-Daron muinaiskaupungin arkeologisista kaivauksista, nykyisen Pakistanin alueelta. Sinetin kaivertaja ei tietenkään ollut koskaan kuullutkaan yinjoogasta, mutta jokin vastaava harjoitus oli hänelle tuttu. Siddhasanassa tai lootusasennossa pitkään ja hartaasti istuminen on yinjoogan ja monien tuhansia vuosia sitten harjoitettujen joogaperinteiden ydintä. Joogalla valmistettiin keho kestämään pitkiä meditaatiossa istumisen jaksoja.

Dynaaminen jooga, jonka visuaalinen kuvasto on nykysuomalaisellekin tutuinta, on paljon nuorempi tuote: yang-tyylistä, lihaksia vahvistavaa joogaa lienee harjoitettu vasta pari sataa vuotta. Vanhimmat joogatekstit hädin tuskin mainitsevat asanoita, koska jooga oli ensisijaisesti työkalu itse- tai jumaloivalluksen saavuttamiseksi ja keho joissain koulukunnissa jopa hidaste tämän johtotähden yhyttämisessä.

Dynaamisen joogan suosio kasvoi kasvamistaan, kun sen mahdollisuudet voiman ja terveyden vaalimisessa oivallettiin länsimaissa 1900-luvulla. Yin-tyylinen harjoittelu marginalisoitui pitkäksi aikaa – noustakseen uuteen kukoistukseen 2000-luvulla. On hyvä muistaa, että molempia joogan muotoja tarvitaan ja ne täydentävät upeasti toisiaan.

Sisäinen alkemia

Samaan aikaan kun intialaiset joogit etsivät avainta sielun kuolemattomuuteen, tutkivat taolaisen alkemian harjoittajat Kiinassa mahdollisuuksia saavuttaa fyysinen kuolemattomuus. Taolaisen sisäisen alkemian pohjalta kehittyi sittemmin kiinalainen lääketiede. Termit prana ja chi olivat jo muodostuneet. Molemmat tarkoittavat elämänenergiaa. Edellistä termiä käytetään joogassa, jälkimmäistä kiinalaisessa lääketieteessä. Kumpikin perinne pyrkii ohjailemaan ja ravitsemaan tätä voimaa tietyin harjoittein terveyden ja jopa kuolemattomuuden saavuttamiseksi.

Taiji ja qikong ovat monille suomalaisillekin tuttuja harjoituksia. Hitailla liikesarjoilla pyritään pitämään kehon energiakanavat auki ja energia liikkeessä. Taolaisiin harjoituksiin kuuluu myös ”Luuytimen pesu” (ei tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti), joka on hyvin lähellä yinjoogan tapaa työstää kehon sidekudoksia. Muinaisiin taolaisiin liikesarjoihin otettiin vaikutteita tavoista, joilla eri eläimet liikkuivat. Eläin, joka meitä yinjoogan historiakatsauksessa kiinnostaa, on – apina.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

girl-1246238_1280.jpg

Vankilasta Kaliforniaan

Kerrotaan, että mies nimeltä Kou Si kehitti apina-kungfun vankila-aikanaan 1900-luvun alussa havainnoituaan kaltereiden raosta apinoiden liikkumista. Apina-kungfuhun eli Tai Shin Muniin kuuluu esimerkiksi taistelutekniikoita ja hengitysharjoituksia. 1970-luvulla kyseisen taistelulajin taitaja Cho Chat Ling muutti Kaliforniaan. Hän otti pian yksityisoppilaakseen lupaavan opiskelijan nimeltä Paulie Zink, joka oli löytänyt sekä joogan että kungfun teini-iässä. Cho opetti Zinkille vuosien ajan taolaista joogaa ja sisäistä alkemiaa sekä taistelutekniikoita. Zink ryhtyi oma-aloitteisesti tutkimaan etenkin pitkien, staattisten pitojen hyötyjä – juuri tällaisia asentoja teemme yinjoogatunneilla. Zink opettaa tänä päivänäkin. Hänen opetuksensa on yhdistelmä yinjoogaa, dynaamista joogaa, taolaista joogaa, taolaista alkemiaa ja qikongia.

Yinjoogaa autotallin lattialla

Vuonna 1987 joogaopettaja Paul Grilley surffasi tv-kanavilla ja sattui näkemään Paulie Zinkin liikehdintää tämän haastattelun yhteydessä. Kannattaa katsoa Youtubesta video tai pari – Zinkin liikehdintä on uskomattoman sulavaa! Grilley raivasi oikopäätä tiensä automekaanikkona työskennelleen Zinkin autotalliin tämän pitkäaikaiseksi oppilaaksi.

Grilley oli erityisen kiinnostunut taolaisen joogan pitkistä pidoista, yin-tyylisistä asennoista. Hän on opiskellut laajalti anatomiaa muun muassa Kalifornian yliopistossa ja harjoittanut astanga- ja bikram-joogaa, jotka ovat dynaamisia joogan muotoja. Kiinalaiseen lääketieteeseen Grilley tutustui japanilaisen shintopapin Hiroshi Motoyaman opissa. Motoyama teki elämäntyönsä länsimaisen ja itämaisen lääketieteen dialogin parissa. Grilleylle Motoyama opetti ennen kaikkea sen, miksi joogaharjoituksesta on niin suurta hyötyä ihmisen energiajärjestelmälle. Meridiaaniteoriassaan Motoyama kuvaa, miten chakrajärjestelmä yhdistää ihmisen fyysisen kehon ja energiakehon.

Ilmiö saa nimen

Grilley kirjoitti 2001 kirjan nimeltä Taoist Yoga, jonka myöhemmät painokset on julkaistu nimellä Yin Yoga. Kyseessä lienee maailman myydyin yinjoogakirja. Myös Grilley opettaa ja kouluttaa yhä aktiivisesti. Hänen finesseihinsä kuuluu ihmisen anatomian syvällinen ymmärtäminen. Grilley on tutkinut eritoten sitä, miten jokaisen ihmisen yksilöllinen luusto on otettava joogassa huomioon.

Mutta mistä nimi ”yinjooga” putkahti? Vastaus on: Paul Grilleyn oppilaan Sarah Powersin pääkopasta. Powers on psykologian maisteri, joka eksyi kerran astangajoogatunnin jälkeen Grilleyn tunnille. Havaittuaan yin-tyyppisen harjoittelun hyödyt hyvinvoinnilleen hän oli myyty. Powers keksi kutsua dynaamista joogaa yang-joogaksi ja pitkiin pitoihin perustuvaa rauhallista joogaa yin-joogaksi. Grilley omaksui oppilaaltaan tämän nimityksen. Myös Powers kuuluu maailman johtavien yinjoogaopettajien kaartiin. Hän yhdistää opetukseensa buddhalaisuutta ja psykologiaa.

Oma polkuni yinjoogan pariin

Löysin joogan meditaatioharjoitusten kautta teini-iässä, 1990-luvulla. Ensimmäisiä tekemiäni joogisia harjoituksia olivat kynttilämeditaatio (trataka) ja vuorosierainhengitys (nadi shodhana)! Lukioiässä kokeilin asanajoogaa Vammalan opistolla; opettaja Sirkka Nylund ammensi oppinsa Suomen Joogaliitolta. 18-vuotiaana muutin Tampereelle ja ensimmäinen astangajoogatunti Maarit Saarisen johdolla sai minut lopullisesti joogakoukkuun. Veivasin astangajoogaa yli kaksitoista vuotta. 2010-luvun alussa kalevalaisen jäsenkorjauksen opintojen myötä karttunut anatomian tuntemus alkoi ohjata mielenkiintoani astangaboksin ulkopuolelle. Kuopusta odottaessani 2009 olin löytänyt kundaliinijoogan ja sitä myötä tien takaisin meditaation pariin. Vuonna 2012 löysin Piia Mäkisen yin & yang- ja vinyasa flow -tunnit ja tiesin osuneeni kultasuoneen. Yin ja vinyasa flow tekivät ihmeitä vuosien varrella kovia kokeneelle keholleni ja yinissä oli mukana myös kaipaamani meditatiivinen aspekti. Halusin joogan myös omaan työkalupakkiini aloittelevana anatomiavelhona ja hain pitkän harkinnan jälkeen Hima Happinessin RYT200-joogaopettajakoulutukseen vuonna 2015. Siellä ennen kaikkea upea Saara Rönnholm muokkasi minusta opettajan ja jakoi laajaa tietämystään kanssani. Vuosien varrella aloin kaivata vielä lisää syvyyttä yin-puolen osaamiseeni ja hakeuduin 2018 ihanan Clare Gates-Sjöblomin 50 tunnin yinjoogaopettajakoulutukseen omaksumaan faskiataikuutta sekä Grilleyn oppia ihmisluustosta ja sen yksilöllisyydestä joogeilla.

Oma polkuni yinjoogan parissa on siis vielä alussa, mutta olen jo päässyt opiskelemaan Grilleyn ja Powersin oppilaiden kanssa! Työni kalevalaisena jäsenkorjaajana, kirjaimellisesti näpit ihmisten faskioissa, tuo valtavasti substanssia joogaopettajan työhöni (ja päinvastoin), samaten oman harjoituksen kautta karttunut tieto ja jo varsin runsas joogeiltani tullut palaute.

Faskian mysteeri

Faskiasta vasta aletaan tietää jotakin. Odotan mielenkiinnolla esimerkiksi ensisyksyistä kansainvälistä faskiakongressia, joka on viides laatuaan. Ensimmäinen pidettiin niinkin myöhään kuin 2007 Harvardin lääkiksellä. Se mullisti lääketieteen ja ihmiskehon ammattilaisten maailman. Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa muuten käsitellään joka hoitokerta nimenomaan faskioita. Hoitomuotomme teho perustuu juuri tähän seikkaan.

Aina vuoteen 2003 saakka faskiaa pidettiin vain kummallisena täyteaineena kehossamme. Kuvantamismenetelmät kehittyvät ja paljastavat vähitellen uutta tietoa tästä kiehtovasta, uskomattoman moneen prosessiin osallistuvasta valoverkosta sisällämme. Vuoden 2015 faskiakongressissa Washingtonissa Paul Grilley ja Bernie Clark kumpainenkin esitelmöivät yinjoogasta. On selvää, että yinjooga on yksi parhaista työkaluista faskian työstämiseen ja sitä kautta stressin ja kivun hoitoon.

If we were to give a general health tip on how to grow old, happy, healthy and active, we would recommend:

“A good passive yin training, a good active yang training and a healthy mind set.”

Markus Henning Giess & Karin Michelle Sang

One way to do this would be to practise a combination of Yin Yoga, yang yoga and meditation. (Lähde)

© Tiina Ahokas 2018. Ethän lainaa tekstiäni ilman lupaa.

Lue myös:

3D-valoverkko sisälläsi: oppitunti faskiasta

Höyhenenkevyestä kehonhuollosta ja putkirullalla runttaamisen vaaroista

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s