Kun astangaguru on seksuaalinen hyväksikäyttäjä – mitä joogayhteisö voi tehdä?

Astangajoogan ympärillä kuohuu – viimein Suomessakin. Meillä astangajooga on tavattoman suosittua ja siihen nähden yhteisö on ollut merkillisen hiljaa sen piirissä paljastuneista väkivaltatapauksista. Suuri guru on viime vuosina paljastunut seksuaaliseksi hyväksikäyttäjäksi.

Tiistaina 16.7.2019 joogaopettaja Mia Jokiniva otti Suomi-astangien vaitiolon puheeksi Facebookin Jooga-sivustolla. Seuraavana päivänä astangajoogaopettajat Petri Räisänen ja Wambui Njuguna-Räisänen ottivat esimerkillisellä tavalla kantaa asiaan. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen kuuntelemaan Maailmanpuu-podcastin jakson Gurujen rikokset ja Kathryn Bruni-Youngin podcastin jakson, jossa hän haastattelee Matthew Remskiä, joka on vastikään julkaissut kirjan Practice and All is Coming, Cult Dynamics, and Healing in Yoga and Beyond. Lisälukemista linkitän tekstini loppuun.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

fail2.jpg

Kuka on Guruji?

Intialainen K. Pattabhi Jois (1915–2009) perusti astangajoogakoulun Mysoreen vuonna 1948. Hän ammensi opetukseensa opettajaltaan ja gurultaan T. Krishnamacharyalta, pyhistä kirjoituksista, omasta harjoituksestaan sekä tuhansien oppilaiden opettamisesta. 1960-luvulta alkaen Intiaan alkoi virrata joogasta kiinnostuneita länsimaalaisia, ja seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana astangajooga valloitti maailman. Pattabhi Jois kiersi ympäri maailmaa opettamassa. Suomessa hän vieraili vuonna 2001. Astangajooga perustuu vanhan ajan guru–oppilas-opetusmetodiin. Astangasaleilla ja astangaa opettavilla joogakouluilla on tavallisesti Gurujin kuva kehyksissä jonkinlaisella alttarilla.

Astangajoogan piirissä tapahtuneet väärinkäytökset tulivat voimalla julkisuuteen vuonna 2018, vaikka ne olivat varsin yleisessä tiedossa ja jokainen 2000-luvulla aloittanut astangajoogi oli luultavasti kuullut aiheesta vähintään supinaa. Me Too -liike vaikutti siihen, että vääränlaisesta vallankäytöstä yhteisöissä alettiin puhua avoimemmin. Moni Pattabhi Joisin oppilas tuli julkisuuteen kertoen gurun harjoittamasta järjestelmällisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hänen avustusmetodinsa olivat räikeän seksuaalisia. Hän ei epäröinyt kosketella oppilaidensa intiimialueita. Näitä tilanteita on tallentunut myös valokuviin ja videoihin.

Pattabhi Jois teki varmasti paljon hyvää, astangajooga on parhaimmillaan hyvä harjoitus ja on kosolti astangaopettajia, joiden tunnit ovat erinomaisia ja sydän puhdasta kultaa. Valta-asemassa olevan ihmisen tuomittavasta käytöksestä pitää kuitenkin puhua.

Autstangajooga

Astangajooga on fyysisesti ja henkisesti vaativa joogasuuntaus, jossa liikutaan pontevasti voimakkaan ujjayi-hengityksen tahtiin bandhoja eli lihaslukkoja jännittäen. Tradition mukaan harjoitus tehdään kuudesti viikossa aamuviideltä ja asanat suoritetaan aina samassa järjestyksessä. Olen ymmärtänyt, että moni astangajoogan nykyopettaja on vienyt opetusta pehmeämpään suuntaan – oletan, että näin toimivat ainakin ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa yhtään alkeita pidemmälle opiskelleet opettajat. Perinteisesti astangajoogaa opettaakseen ei ole tarvinnut opiskella anatomiaa tai biomekaniikkaa, vaan opetuslupa on saatu gurulta tai joltakin hänen sertifioimaltaan opettajalta.

Harrastin itse astangajoogaa omistautuneesti vuodet 2002–2013. Tunnustan heti, että olin niin laiska, etten todellakaan joogannut aamuviideltä kuudesti viikossa! Jatkuvasti reuman kanssa flirttaileva kehoni ei olisi sitä kestänytkään. Opettajiani Tampereella olivat ihanat Maarit Saarinen ja Riina Ingalsuo. Olin tyypillinen länsimainen astangajoogi: hoikka, valkoihoinen nuori nainen, joka oli jo valmiiksi suhteellisen notkea ja jolle harjoitus tuntui palkitsevalta. Kaltaiseni koukuttui tähän dynaamiseen joogan muotoon helposti.

En koskaan itse kokenut mitään asiatonta astangajoogassa, mutta se ei ole syy vaieta. Ongelma koskettaa jokaista, joka on tai on ollut tekemisissä astangajoogan kanssa. Olemme kaikki osa yhteisöä, ja kontollamme on ottaa tapahtuneesta vastuu, antaa uhreille mahdollisuus tulla kuulluksi ja olla mukana korjaamassa tilannetta.

Moni joogaava toverini matkusti noina vuosina Intian Mysoreen harjoittelemaan ”Gurun” johdolla; näillä matkoilla oli pyhiinvaelluksen kaiku ja Mysoren-matkaa pidettiin varsin yleisesti astangajoogin polulle kuuluvana etappina. Itse en koskaan harkinnutkaan lähteväni Mysoreen. Jälkiviisauden turvin on helppo tulkita vastahakoisuuteni erinomaisen bullshit-tutkani ansioksi, mutta toisaalta olin silloin, parikymppisenä, myös köyhä yliopisto-opiskelija ja ekotietoinen lentolakkoilija…

2012 päädyin naapurin suosituksesta Piia Mäkisen vinyasa flow -joogatunnille, lumouduin, ja jäin sille tielle. Astangajooga oli aiheuttanut minulle jo pitkään sitkeitä alaselkäkipuja. Olin opiskellut kalevalaista jäsenkorjausta ja sitä myötä toiminnallista anatomiaa puolisentoista vuotta, ja aloin karttuneen tietoni valossa nähdä astangaharjoituksen ongelmallisena. Vinyasa flow tuntui omassa kehossani astangaa paremmalta, koska siinä tehtiin runsaasti lonkkien avauksia ja taaksetaivutuksia, jotka ovatkin keskivertosuomalaiselle huomattavasti hyödyllisempiä ja terveellisempiä kuin astangajoogan syvät, tiheästi toistuvat eteentaivutukset. Jäsenkorjauksen harjoitusasiakkaissani oli astangajoogeja, ja heitä näytti yhdistävän etenkin alaselän ja olkapään krooniset kivut. Astangajoogassa opetettiin minun aikanani, että kivut menevät ohitse, kun vain sinnikkäästi joogaa. Youtube-videoissa on nähtävissä Pattabhi Joisin avustusmenetelmiä, joissa hän asettuu makaamaan koko kunnioitettavalla painollaan selkä pyöreänä eteentaivutuksessa ähkivän oppilaan selkään (kiitotie vakaviin välilevynpullistumiin!) ja astuu oppilaansa polvilumpion tai reiden päälle saadakseen tämän syvemmälle venytykseen. Ei näin! Tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka ovat loukkaantuneet astangajoogatunnilla liian voimakkaan avustuksen seurauksena. Pelkät vinyasa-punnerrukset väärällä tekniikalla tai liian vähäisellä lihasvoimalla tehtyinä kuormittavat olkaniveltä ja kipeyttävät sen herkästi.

Oman, jo varsin laajan ihmiskehoon liittyvän koulutukseni pohjalta väitän, että kipu on varoitusmerkki, ja sen ilmestyessä minkä tahansa säännöllisen treenin yhteydessä tulee kivun viestiä kuunnella tarkoin. Onko kehossa kylliksi voimaa tehdä kyseistä treeniä, tai tarvitsisiko henkilö parempaa liikkuvuusharjoittelua? Onko tarpeeksi lepopäiviä? Syökö ihminen kylliksi, entä nukkuuko? Harjoitteleeko ihminen pätevän opettajan ohjauksessa? Huonoja opettajia on paljon.

Jooga on elämänprojekti eikä sen ole tarkoitus olla aina kivaa, helppoa tai kevyttä – eikä siinä missään nimessä ole kyse notkeudesta. Hyvä opettaja opettaa terveellistä ja turvallista joogaa osaten huomioida yksilöiden väliset eroavaisuudet ja tietäen, miten kehoa saa liikuttaa ja avustaa missäkin asanassa – ja mitä ei missään nimessä saa tehdä. Omassa joogaopettajakoulutuksessani asana-avustusten asiallisuuteen ja turvallisuuteen kiinnitettiin paljon huomiota.

Astangajooga oli ihana harjoitus ja nautin siitä aikoinaan valtavasti. Se sinetöi joogan osaksi elämääni. Joogapolkuni oli alkanut jo lukioiässä Vammalassa Sirkka Nylundin ihanilla hathajoogatunneilla. Viime vuosina olen harjoittanut itse eritoten restoratiivista joogaa vinyasa flow’n ohella ja pääharjoitukseni on meditaatio ja pranayama. Jooga sopii kaikille, kunhan itselle sopiva suuntaus ja opettaja löytyy. Myös astangajooga on ok, jos opettaja ottaa kantaa edustamansa tradition väärinkäytöksiin ja opettaa viisaasti. On hienoa, että väärinkäytöksiin puututaan yhä hanakammin eikä seksuaalista hyväksikäyttöä katsota läpi sormien edes niin sanottujen gurujen tekemänä. Tulevaisuudessa joogatunnit ovat toivottavasti yhä inklusiivisempia ja turvallisempia.

“Be careful, very careful about organisations.  Yoga cannot be organised, must not be organised.  Organisations kill work.  Love is everywhere, in everything, is everything.  But if your confine it, enclose it in a box or in a definite place, it disappears.”

Vanda Scaravelli

Lisälukemista:

Apua seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille

Seksuaaliväkivalta

Nollalinja

Sexual Assault in the Ashtanga Yoga Community: A Mea Culpa

Yoga’s Culture of Sexual Abuse: Nine Women Tell Their Stories

Miksi pitäisi taipua? – jooga ja loukkaantumiset

 

Miksi en käytä eteerisiä öljyjä työssäni?

Vastaus on yksinkertainen: en ole koulutettu aromaterapeutti tai -neuvoja. Mutta tosi moni käyttää eteerisiä öljyjä joogatunneilla ja manuaalisissa hoidoissa! Ovatko he koulutettuja ammattilaisia? Eivät välttämättä, ja juuri se on ongelma.

Aromaterapia on hieno ja tavattoman tehokas hoitomuoto, mutta juuri sen tehokkuudesta johtuen eteerisiä öljyjä käyttävän täytyy todella tietää, mitä hän tekee.  Öljyjä ei voi hölvätä fiilispohjalta. Itseensä ehkä voikin, mutta ei asiakkaisiin, lapsiin, raskaana oleviin, vanhuksiin, sairaisiin, eläimiin, ei suoraan iholle eikä varsinkaan sisäisesti. Se voi olla vaarallista. Siihen nähden öljyt yhdistetään joogaan tai hoitoihin hätkähdyttävän usein kyselemättä kontraindikaatioiden perään. Eteerisiä öljyjä ei tule käyttää kevyellä koulutuksella tai kokemuksella.

En uskaltaisi mennä Raindrop- tai Aromatouch-hoitoon, jossa eteerisiä öljyjä käytetään runsaasti suoraan iholle ja jossa hoitaja on käynyt vain edustamansa yhtiön oman kurssin. Näistä hoidoista tehdään paljon vahinkoraportteja. Itävallassa aromaterapian lääkäriliiton jäsenet varoittivat niistä jo 2009. Vahinkoraportit ovat julkisia ja edellä mainitut hoidot kehittäneet Young Living ja DoTerra esiintyvät näillä listoilla tiheästi. DoTerran On Guard ja Young Livingin Thieves ovat keränneet erityisen kovan potin haittavaikutusilmoituksissa vuonna 2016.

Myös luontoa on tuhottu matkan varrella.

Hyviä aromaterapiakoulutuksia Suomessa järjestää esimerkiksi Päivi Helena Blöchl. Hän on kokenut diplomiaromaterapeutti, joka kouluttaa Itävallassa aromaterapeutteja mukaan lukien lääkärit ja hoitohenkilökunta ja ottaa opetuksessaan huomioon myös ympäristöarvot: esimerkiksi uhanalaisia kasveja ja puita ei käytetä. ”Aromaterapia on kasvien lääketiedettä ja sitä pitää sellaisena käyttää”, Blöchl on sanonut. Myös Frantsila tekee Suomessa hyvää työtä aromaterapian eteen.

Blöchl on kehottanut ennen koulutukseen tai aromaterapiahoitoon hakeutumista kysymään seuraavia seikkoja: Onko koulutus puolueeton? Sitooko se sinut käyttämään vain tietyn firman öljyjä? Onko käytettäville tai myytäville öljyille olemassa puolueettoman laboratorion tekemät analyysit – onko analyyseja ollenkaan? Onko puolueettoman, virallisen sertifiointilaitoksen sertifikaatit? Käyttävätkö lääkärit ja terapeutit tämän valmistajan öljyjä niissä maissa, joissa ne kuuluvat lääkärien koulutukseen? Onko hinnoissa ilmaa? Miten kouluttaja on koulutettu? Entä jatkokoulutettu… vai onko?

Kyse on laajemmasta ilmiöstä.

Minne nykyään katsookin, näkee pikakursseja. Viikonloppukurssilla joogaopettajaksi, jäsenkorjaajaksi tai shamaaniksi! Kahdessa viikossa eroon vatsarasvasta! Noituus- starter pack nyt tarjouksessa! Erilaisia nimikkeitä, sertifikaatteja ja todistuksia on helppo haalia, kun vain jaksaa maksaa. Jokainen voi nimetä itse itsensä mestariksi tai brändätä oman metodinsa, hoitomuotonsa, opettajakoulutuksensa tai joogasuuntauksensa. Ymmärtäähän sen: koulutukset ovat tekijöilleen liiketoimintaa. Numeroiden pyörittelyn tuiskeessa vain menetetään joskus lapsi pesuveden mukana. Tehdyn työn tulee olla vankalla eettisellä ja ekologisella pohjalla. Asiakkaasta pitää kantaa vastuu: hänen pitää voida kokea olevansa turvallisissa käsissä. Auttamisen pitää olla tilinauhaa tärkeämpi johtotähti. Näitä hyveitä voi omalla kohdallaan kartuttaa loputtomasti.

Itse katson, että oppiminen vaatii pitkäjänteistä, syvää työskentelyä. Puhutaan vuosista ja vuosikymmenistä, ei tunneista tai viikonlopuista. Valmista ei tule. Uuden oppimiselle ja tietojensa päivittämiselle ja uudelleenorganisoinnille tulee olla ahne ja oma nöyryys säilyttää. Tyhjät kattilat kolisevat kovimmin, ja nyt kun äänestä tuli puhe, on hyvä muistaa, että hiljainen tieto ei ole some-mainoksissa tyrkyllä, vaan tulee hiipien sen luo, joka on sen ymmärtämiseen valmis. James Dean Bradfield sanoi taannoin, että nykyihminen osaa googlata kaiken, mutta ei ymmärrä mitään, ja valeuutisten aikakaudella lausuma on tullut vavisuttavan todeksi.

Muusikko A.W. Yrjänä sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa 8.6.2019 seuraavasti:

”Tänä päivänä monet ihmiset ovat varmaankin kyllästyneet perinteisen uskonnon harjoittamiseen, mutta kaipaavat silti hengellistä kokemusta. Sellainen tuntuu usein löytyvän traditioista, jotka ovat ohuita, uusia tai melkein keksittyjä. Näiden ympärillä pyöriviä markkinoita kutsutaan ihan osuvasti huuhaaksi.”

Itse pidän joogan joogana ja kalevalaisen jäsenkorjauksen kalevalaisena jäsenkorjauksena, enkä tule loppurentoutuksessa hieromaan niskaasi tai jalkapohjiisi eteerisiä öljyjä, jotka saattaisivat kyllä tuoksua ihanalta, mutta vaarantaa hyvinvointisi. Jooga toimii itsessään, ilman krumeluureja. Kalevalainen jäsenkorjaus toimii itsessään, ilman krumeluureja. Siksi ne ovat porskuttaneet vuosisatoja ja -tuhansia. Luotan siihen; luotan hitaaseen, syvään tietoon.

Lempi-ihmiseni JP Sears on tehnyt eteeristen öljyjen ”ongelmakäytöstä” tämän hienon videon. Joka sana on timanttia, suosittelen!

Lisää luettavaa:

Medical emergencies

Top 10 Worst Injuries from Essential Oils of 2014

Rosewood: Time to Take Heart

Zweifelhafte Anwendungen von ätherischen Ölen im Vormarsch

Ein wohltuender Duft liegt in der Luft

Essential Oils Company Sentenced for Lacey Act and Endangered Species Act Violations to Pay $760,000 in Fines, Forfeiture, and Community Service, and to Implement a Comprehensive Compliance Plan

”Ei se joogaa oo oikeaa
Ellei sielusi järkyty.”

CMX: Alkemisti

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

 

Rituaalit edistävät terveyttä ja hyvinvointia

Monille osa joogan viehätystä on sen rituaalinomaisuus: samojen liikesarjojen ja mantrojen toistaminen, matolle astuminen, selkeästi rajatun oman hetken ottaminen arjen keskellä.

Uskon, että ihmisessä on sisäänrakennettuna pyhyyden kaipuu.

Tapa, jolla ihmiset puhuvat itselleen merkityksellisistä rituaaleista – hymyillen, haltioituneena – on paljonpuhuva. Jollekin pyhä rituaali on kahvin tai teen valmistaminen, jollekin savusaunan lämmittäminen. Joku kokee luterilaisen kirkon rukoukset ja ehtoolliset kannattelevina, toinen hakeutuu lumoutumaan ortodoksisen kirkon sakramenttien äärelle, kolmas kokee kannuksen eli shamaanirummun paukkeen johdattavan sielunsa jonkin korkeamman äärelle. Yksi rullaa auki joogamaton, toinen sitoo tossunnauhat aina samalla tavalla.

Tällaiset vakiintuneet tavat ovat tutkitusti hyväksi ihmiselle. Rituaalien on tutkimuksissa osoitettu parantavan hyvinvointia ja vastustuskykyä. Rituaalien suorittaminen laskee kortisoli- eli stressihormonitasoja. Tämä laskee edelleen pulssia ja verenpainetta ja vahvistaa immuunipuolustusta. Rituaalit vähentävät ahdistuneisuutta, parantavat suoritusta ja kohentavat itsetuntoa. Hyödyt saa hänkin, joka ei usko suorittamiinsa rituaaleihin vaan ainoastaan toistaa ne kaavamaisesti, osoittaa Toronton yliopiston tutkimus.

Erään tutkimuksen mukaan meditaatio- ja joogatunneilla käytetyn om-tavun laulaminen rauhoittaa aivojen limbistä järjestelmää ja sitä kautta lievittää pelkoa, ahdistusta ja masennusta. Stressaantuneilla yliopisto-opiskelijoilla tehdyn tutkimuksen mukaan sanskriitinkielisten mantrojen kuuntelun havaittiin kohentavan huomattavasti mielialaa ja selkeyttävän mieltä. Polven nivelrikosta kärsiviä ihmisiä mantrameditaatio auttoi polven kuntoutuksessa ja kivunhallinnassa ja paransi heidän mielialaansa ja untaan.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

madmenmantra.JPG
Muistatko, kun Mad Menin viidennen kauden 10. jaksossa Paul Kinsey houkutteli Harry Cranen Hare Krishna -kokoontumiseen, ja aluksi niin skeptisellä Cranella lähti mantramopo käsistä?

Liikuntapedagogiikan professorin, liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin dosentin Jarmo Liukkosen mukaan rituaaleja käytetään nykyään tietoisesti huippu-urheilijoiden henkisessä valmennuksessa. Niillä on kyky johdattaa urheilija oikeaan mielentilaan.

Psykologi Nick Hobsonin mukaan rituaalit eivät ainoastaan ole hyödyksi mielenterveydelle vaan suorastaan mielen hyvinvoinnin edellytys. Hän pitää ihmistä syvästi sosiaalisena ja ritualistisena lajina. Kun joukko ihmisiä laulaa kansallislaulua, tanssii tai rukoilee yhdessä, kaikkien aivot ovat virittyneet suorittamaan samaa tehtävää. Se luo yhteyden kokemuksen. Yhteisöllisyys on yksi ihmisen perustarpeista. Autonomiseen hermostoon kohdistuvien vaikutusten kautta yhteisten rituaalien suorittaminen lievittää stressiä ja masennusta.

”Ihminen ei lopulta ole yksilö, vaan suhdelo – olemme kytköksissä toinen toisiimme olemuksemme juuria myöten”, on filosofi Frank Martela sanonut. Rituaalit ovat yhteisöjen liimaa.

Joogatunnilla yhdessä laulettu mantra tai porukalla tehty meditaatio voi olla hätkähdyttävästi voimallisempi kokemus kuin yksin kotona tehty harjoitus. Kirtanissa tai viikonloppuretriitillä voi kokea jonkin suuremman läsnäoloa tai vain suurta rauhaa. Ryhmän yhteinen intentio ja jaetussa tekemisessä muodostunut energia kohottavat arjen yläpuolelle. Juhla-ateriat perheen tai ystävien kanssa luovat läheisyyttä ja jatkuvuutta.

Kannustan sinua vaalimaan omia, tärkeiksi kokemiasi rituaaleja tai kehittämään uusia. Kotiin voi rakentaa oman, kauniin jooganurkkauksen tai tärkeillä esineillä koristellun alttarin, jonka äärellä rukoilla, mantrata tai meditoida. Voit kutsua ystäväsi kokoon joka vuosi sinulle tärkeänä päivänä tai elvyttää lapsuudesta tutun perinteen. Riitit ovat mahdollisuus vahvistaa merkityksen tuntua omassa elämässä ja edistää omaa ja yhteisön hyvinvointia.

smoke-802587_1280.jpg

Lähteet:

Why Rituals Are Good for Your Health

Moni urheilija luottaa taikauskoisiin tapoihin – partaa ei ajeta eikä sukkia vaihdeta

Mantras Help the General Psychological Well-Being of College Students: A Pilot Study

Effects of Mantra Meditation versus Music Listening on Knee Pain, Function, and Related Outcomes in Older Adults with Knee Osteoarthritis: An Exploratory Randomized Clinical Trial

Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan teksteihini aina asianmukaisesti lähteen mainiten.

Restoratiivinen jooga: miten voisin tehdä sitä kotona?

Olet ymmärtänyt, että terveytesi vaatisi kipeästi rentoutumistaitojen opettelua. Olet saanut tietää restoratiivisen joogan olemassaolosta, kenties päässyt jo kokeilemaankin sitä joogaopettajan johdolla. Olet oivaltanut, että tämä toimii, ja janoat lisää. Sinun ei ole kuitenkaan mahdollista osallistua restoratiivisen joogan tunneille tai työpajoihin säännöllisesti. Mikä neuvoksi?

Osaat kyllä rentoutua, olet vain unohtanut sen

Huonot uutiset ensin: Olet miljoonia vuosia kestäneen evoluution tulos. Tuki- ja liikuntaelinjärjestelmäsi, aivosi ja hermostosi ovat muinaiset, vaikka maailma on muuttunut kiivasta tahtia. Valtaosan kehityshistoriaamme sellaiset tilanteet kuin sapelihammastiikerin kohtaaminen ovat tuottaneet stressihormonipiikin, ja kun vaaratilanne on mennyt ohi, hormonitasot ovat palautuneet normaaleiksi. Nykyihmisen stressinaiheuttajat ovat ujuttautuneet osaksi koko elämäntyyliämme: työpaineet, liikenneruuhkat, kaupunkien melu, informaatiotulva, multitaskaaminen, sähkövalaistus, liikkumattomuus – lista on loputon. Stressihormonitasomme ovat siksi jatkuvasti koholla.

Sitten hyvät uutiset: Olet miljoonia vuosia kestäneen evoluution tulos. Tuki- ja liikuntaelinjärjestelmäsi, aivosi ja hermostosi ovat muinaiset, vaikka maailma on muuttunut kiivasta tahtia. Hermostosi tottelee tiettyjä vinkkejä automaattisesti. Se ei voi olla tottelematta. Hyvin kouluttautunut restoratiivisen joogan ohjaaja tuntee ne moninaiset keinot, joilla stressivaste sammutetaan ja parasympaattinen hermosto eli lepohermosto aktivoidaan. Rentoutumisen ohjaaminen on tiedettä ja taidetta. Tämä ei sulje pois sitä, ettetkö voisi ja etteikö sinun kannattaisi harjoitella rentoutumista itseksesi. Rentoutumistaito on kuin lihas, jota voi vahvistaa. Monella se on käytön puuttessa surkastunut.

Viisi minuuttia päivässä

”Mutta ei minulla ole aikaa tehdä tunnin harjoitusta joka päivä!” Ei tarvitsekaan olla. Restoratiivisen joogan harjoittamisessa säännöllisyys on tärkeämpää kuin tuntimäärät. Lyhyt rentoutumishetki joka päivä on paljon hyödyllisempää kuin parin tunnin sessio silloin tällöin. Viisi minuuttia saat irroitettua päivästäsi varmasti. Riippuu sinusta, milloin haluat lepotaukosi viettää. Ensimmäiseksi aamulla? Viimeiseksi illalla? Lounastauolla? Työpäivän päätteeksi?

Valitse yksi lepoasento, josta nautit. Järjestä itsellesi puhdas, lämmin, hiljainen tila. Kahmi itsellesi mahdollisimman monta vilttiä ja tyynyä. Niiden kanssa ei voi liioitella eikä niiden merkitystä tule aliarvioida. Tehtäväsi on tukea ja pehmustaa itsesi mahdollisimman mukavasti valitsemaasi lepoasentoon. Huolehdi, että vaatteet eivät purista ja että pysyt lämpimänä. Himmennä valot. Pane puhelimesta äänet pois, mutta aseta mieluusti ajastin ja ajastimeen mahdollisimman pehmeä ja kaunis hälytysääni. Käytä aikaa hyvän asennon hakemiseen ja vilttien ja tyynyjen asetteluun. Olosi tulisi olla äärimmäisen mukava. Kun olet valmis ja uskot voivasi asettua aloillesi ja pysyä siinä liikkumatta, rentoutumishetkesi alkaa. Voit käyttää apunasi tätä listaa ja käydä sitä rentoutumisesi aikana mielessäsi läpi yhä uudelleen:

  1. Hengitä pehmeästi nenän kautta.
  2. Rentouta kasvojen lihakset.
  3. Anna vatsalihasten rentoutua.
  4. Pidä huomio pehmeässä hengityksessäsi.
  5. Tarkkaile kehoasi. Mikäli huomaat lihasjännitystä, vapauta se. Huomioi mahdolliset kihelmöinnit, lämmön tunteet ym.
  6. Kun ajastin piippaa, herättele itsesi mahdollisimman pehmeästi ja hitaasti. Ota muutama syvempi hengenveto, heiluta sormiasi ja varpaitasi, nouse hitaasti istualle, viivy siinä hetki. Jatka sitten päivittäisiin toimiisi.

Viisi minuuttia on riittävä. Kymmenen minuuttia on jo tuplasti parempi. Kaksikymmentä minuuttia lepoa on jo todella tehokas rentoutumiscocktail.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_2220.JPG

Kylkimakuurentoutus

Voit kokeilla vaikka tätä kuvan kylkimakuurentoutusta. Haali ensin tarpeeksi tyynyjä ja vilttejä ja taittele ja rullaile niitä valmiiksi. Asetu vasemmalle kyljellesi polvet sopivassa kulmassa koukussa. Jos mahdollista, voit asettua selkä seinää vasten, tukeva tyyny itsesi ja seinän välissä. Aseta säärten väliin, koko matkalle polvesta nilkkaan saakka, muutama taiteltu huopa. Ota pääsi alle tarpeeksi tyynyjä ja vilttejä, jotta pääsi ei jää alaviistoon vaan on hyvin tuettu. Ota eteesi vaikkapa viltin sisään rullattu tyyny, jonka päällä oikea kätesi voi levätä rentona. Peitä silmäsi viltillä tai unimaskilla, jos haluat. Tarkista, voitko tehdä joitakin pieniä muutoksia voidaksesi rentouttaa kehosi vielä täydemmin. Vietä asennossa 5, 10, 15, 20 tai 30 minuuttia käytettävissäsi olevan ajan mukaan ja noudata edellä mainittua tarkistuslistaa. Saatat nukahtaa, ja se on ihan ookoo, mutta mikäli mahdollista, pyri pysymään kevyesti tietoisena: niin, että mielesi tarkkailee rentoutuvaa kehoasi. Ole niin liikkumatta kuin mahdollista, mutta jos tunnet kipua tai puutumista, korjaa asentoasi tai tule siitä jo etukäteen pois.

Hyviä rentoutushetkiä! 

.

© Tiina Ahokas 2019. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani ilman lupaa ja viittaathan aina asianmukaisesti alkuperäislähteeseen.

Lue myös:

Restoratiivinen jooga, oikotie lomamoodiin.

Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

Skippaa se coretreeni ja tule rentoutustunnille heittämään hyvästit selkäkivulle.

Käytännön taikuutta Nukkumatin yhyttämiseksi

 

Täydentävät terapiamuodot tarjoavat pelastusrenkaan työelämän nujertamille

Täydentäviin eli julkisen terveydenhuollon ulkopuolella oleviin hoitomuotoihin suhtaudutaan usein pilkallisesti: niihin viitataan huuhaana, niiden käyttäjiä soimataan hölmöiksi ja lopuksi puuskahdetaan, että tutkimuskaan ei ole osoittanut niillä olevan minkäänlaista hyötyä. Ironista kyllä, tutkimusten mukaan ivaajat ovat väärässä – ehkä he eivät ole löytäneet tai ensinkään etsineet tietoa asiasta. Esimerkiksi kalevalaisen jäsenkorjauksen tehosta on tehty paljon tutkimusta. Tutkimusten perusteella tiedetään, että kolmannes suomalaisista käyttää täydentäviä hoitomuotoja, kuten mindfulnessia, elämäntaitovalmennusta tai akupunktiota.

Miksi täydentävien hoitomuotojen pariin hakeudutaan? Tuoreen tutkimusdatan perusteella ihmiset hakevat apua raskaaksi koetun työelämän oravanpyörän pysäyttämiseen, hiljentämiseen tai jopa hylkäämiseen. Tämän havainnon teki sosiologian professori Suvi Salmenniemi, joka haastatteli täydentävien terapiamuotojen käyttäjiä eri puolilla Suomea. Huomattavan moni haastateltu oli kokenut burn outin tai kärsinyt työperäisestä masennuksesta. Terapeutit säestivät tätä havaintoa: he kertoivat Salmenniemelle, että moni heidän asiakkaistaan kertoi suurimmaksi ongelmakseen työelämän paineet.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

youtuber-2838945_1280.jpg

Salmenniemi johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Tracking the Therapeutic: Ethnographies of Wellbeing, Politics and Inequality. Hän tutkii vaihtoehtoisia terapioita ja niihin liittyviä terveys- ja sairauskäsityksiä, politiikkaa ja eriarvoisuutta. Seuraan hanketta ja sen julkaisuja mielenkiinnolla. Olen itsekin siirtynyt ”oravanpyörästä” hyvinvointialalle ja kouluttautunut jäsenkorjaajaksi ja joogaopettajaksi, itse itseni työllistäjäksi. Jotkut omista kavereistanikin ovat määritelleet minut puolisoni rahoilla eläväksi haihattelijaksi, joka vähän joogailee ja paijailee asiakkaitaan. Asiakkaitani taas olen usein kuullut luonnehdittavan hivenen hölmöiksi, tyyliin ”saahan sitä rahansa käyttää miten tahansa, ja onhan ne hivelyhoidot ihan kivoja, mutta sen kummempaa hyötyä tuosta tuskin on”.

Oma kokemukseni ja asiakkailta saamani palaute on räikeässä ristiriidassa tämän vähättelyn kanssa. Työni on vaativaa ja jatkuvaa kouluttautumista vaativaa ja siihen saisi uppoamaan loputtomasti tunteja, mutta se on suunnattoman palkitsevaa. Asiakkaani ovat älykkäitä ja analyyttisia ja hakeutuvat luokseni aidosta tarpeesta: petyttyään julkisella puolella tarjottuun hoitoon, kivusta eroon päästäkseen, elämänkriisistä toipuakseen. Monen työtaakka on aivan liian suuri ja organisaatiomuutokset, yt-neuvottelut, alituinen kiire ja huono johtaminen lisäävät kuormaa. Mediassakin jaetaan nykyään paljon henkilötarinoita, joissa ihminen uupuu, ja toipuu vasta tehtyään elämänarvojaan ja työelämäänsä koskevia muutoksia. Näiden henkilötarinoiden julkaisemistakin on arvosteltu kovin sanoin, vaikka saman kokeneiden tarinat toimivat usein vertaistukena kärsiville – ja vaikka työuupumus ja huonovointisuus on tutkitusti kasvussa.

Nuorten aikuisten työkyvyttömyys lisääntyi 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015. Joka päivä yhdeksän suomalaista jää työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia. Heistä kaksi kolmasosaa on naisia. Vuonna 2017 työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkkeelle jäi 18 600 henkilöä. Heistä 34 prosentilla syynä oli tuki- ja liikuntaelinsairaudet, 29 prosentilla mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

green-1350599_1280.jpg

Täydentäviä hoitomuotoja kritisoidaan joskus siitä, että niiden avulla yritetään tiristää jaksamisensa äärirajoilla työskentelevistä ihmisistä irti viimeisetkin pisarat sen sijaan, että puututtaisiin ongelmien syntysyyhyn, ongelmiin organisaatioissa ja työnjohdossa. Salmenniemen tutkimuksen mukaan täydentävien hoitomuotojen käyttäminen jonkinlaisen minäprojektin edistäjänä ja työkyvyn maksimoijana on vain marginaalinen ilmiö. Suurin osa hänen haastatelluistaan kertoo aivan toisenlaista tarinaa: he vain yrittävät selviytyä joten kuten. ”Vaihtoehtoterapioita ei käytetty niinkään oravanpyörässä tarpomiseen vaan pikemminkin tämän pyörän pysäyttämiseen, hiljentämiseen tai hylkäämiseen”, Salmenniemi kirjoittaa.

Salmenniemi on havainnut haastateltaviensa käyttäneen työelämästä väkivaltaisia termejä: töissä ”piiskataan”, ”ruoskitaan” ja ”ollaan veitsenterällä”. Tahti on armoton ja pakotettu eikä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työnkuvaan ja työn määrään ole. Moni oli yrittänyt vaikuttaa asioihin korkeammilla tasoilla ja ottanut epäkohdat puheeksi, mutta yksi ihminen ei useinkaan voi muuttaa suuren firman kurssia – eikä sitä voi keneltäkään vaatia. Oma hyvinvointi on joskus pantava työn sankaruuden edelle. Joogatunnille osallistuminen ei tarkoita, että sokeana hyväksyisi työelämän armottomuuden. Se voi olla keino jaksaa seuraavaan päivään.

”Moni etsiytyi vaihtoehtoisten terapioiden pariin ottaakseen etäisyyttä palkkatyöhön ja löytääkseen vaihtoehtoja työelämän kilpailun, taloudellisen hyödyn ja suorittamisen logiikalle. – – Vaihtoehtoterapioiden avulla ei pyritty optimoimaan itseä entistä tehokkaammaksi työntekijäksi ja kapuamaan takaisin oravanpyörän vietäväksi. Sen sijaan niiden avulla pyrittiin selviytymään ja tekemään ymmärrettäväksi kokemusta maailmasta, joka uhkasi näyttäytyä kylmänä ja mykkänä ja jossa toivo paremmasta oli välillä etsittävä hyvinkin pienistä ja arkisista palasista. Monille vaihtoehtoiset terapeuttiset käytännöt toimivat ikään kuin ’pelastusrenkaana’, joiden avulla kiskottiin itseä takaisin pinnalle uupumisen mustista vesistä. Ne tarjosivat mahdollisuutta siihen, minkä työelämän koettiin kieltävän: mahdollisuuden pysähtyä, hellittää, rauhoittua ja hidastaa.”

Suvi Salmenniemi

Täydentävät hoitomuodot auttavat ihmisiä pitämään toivoa yllä. Ne tarjoavat uusia suuntaviittoja ja terapeuttisia työkaluja umpikujaan päätyneille. Ne tarjoavat rauhan tilan, jossa voi hahmottaa, miksi uupumukseen päädyttiin, millä tavoilla voisi elämänsä ja työnsä jatkossa järjestää, ja millaisia yhteiskunnallisia arvoja itse tahtoo kannattaa.

.

Lähteet:

https://blogit.utu.fi/laaketiedekriittisyys/2018/10/25/tuore-julkaisu-analysoi-suomalaista-cam-tutkimusta/

https://ilmiomedia.fi/yleinen/vaihtoehtoterapiat-tyoelamassa-uupuneiden-selviytymiskeinona/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/mielenterveyden-hairiot-vievat-yha-useamman-nuoren-tyokyvyn/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/masennus-vie-joka-paiva-yhdeksan-henkiloa-elakkeelle/

 

Skippaa se coretreeni ja tule rentoutustunnille heittämään hyvästit selkäkivulle.

Uskotko sinäkin, että selkäkivut johtuvat heikoista keskivartalon lihaksista? Mitä jos kerron, että kyseessä on virhekäsitys?

Alaselkäkivuista kärsiville suositellaan usein korsettilihasten eli vartaloa tukevien syvien lihasten vahvistamista. Ajatellaan, että selkäranka, joka ei nauti jämäkkää tukea ympäröiviltä lihaksilta, on altis kivuille ja säryille, ja että kipeä selkä tarvitsee vain lisää voimatreeniä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, vaan itse asiassa selkäkivuissa on usein kyse vastakkaisesta asiasta: liian jännittyneistä keskivartalon lihaksista.

Jäsenkorjaajat tietävät, että selän ja lantion alueen kivuista kärsivillä on usein kroonisesti jännittyneet lihakset. Joillakin ihmisillä esimerkiksi pilatesharrastus on johtanut lantionpohjan lihasten jännittyneisyyteen. Kun aina vain treenataan aktivaatiota eikä koskaan rentouttamista, luodaan jumi, josta on vaikea päästä eroon ja joka lisää ympäröivien kudosten kiputiloja.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

move-3605073_1280.jpg

”Tarvitset vahvemmat tukilihakset” -väittämän taustalla on ajatus selästä heikkona ja haavoittuvana rakenteena, joka vaatii alituista varomista, vaalimista ja huolenpitoa. Lihastuesta paasaavat ihmiset ovat usein samoja tuomiopäivän profeettoja, jotka varoittavat esimerkiksi taaksetaivutusten vaaroista. Tosiasia kuitenkin on, että ihmisen selkä on uskomattoman vahva ja upea rakenne. Sitä on todella vaikea saada rikki. Sinun selkäsi ei ole heikko ja epävakaa, vaan hieno, vahva kokonaisuus, johon voit luottaa.

Katastrofiajattelun ja selkäkivun välillä on havaittu yhteys. Kivun pelkääminen muuttaa kaikkea liikkumista välittömästi ja totaalisesti. ”Selän menemistä” pelkäävä ei liiku luontevasti ja rennosti, vaan jännittyneesti, luoden jatkuvasti tätä kuuluisaa lihasaktivaatiota – ja sitä kautta kipua. Katastrofiajattelu – ”selkäni on heikko”, ”kohta selkäkipu kuitenkin iskee taas” – saa keskivartalon lihakset jännittymään, eli luo tarpeetonta ja haitallista lihasaktivaatiota. Tämä tapahtuu ihan arkisissa asioissa: kun kävelet portaita, kun noukit pudonneen esineen lattialta, kun sidot kengännauhat.

Mikä neuvoksi?

Rentoutustaidot ja pelosta eroon opetteleminen.

Jo varhaisessa vaiheessa jäsenkorjaajan uraani oivalsin tämän yhteyden, ja se oli yksi syy, joka sai minut hakeutumaan joogaopettajakoulutukseen. Haluan auttaa ihmisiä muuttamaan ajattelunsa rakenteita ja pääsemään eroon omaa kehoa kohtaan tunnetusta pelosta ja inhosta. Haluan opastaa ihmisiä havainnoimaan, mitä heidän omassa kehossaan tapahtuu ja miten mielen liikkeet heijastuvat kehon tuntemuksiin. Haluan auttaa ihmisiä tunnistamaan jännittyneiden ja rentojen lihasten eron. Haluan opettaa aktiivista rentoutumisen taitoa, sillä se on tie ulos kivusta ja pelosta.

Selkäkivut eivät välttämättä parane coretreenillä ja lankkuharjoituksilla. Lempeän, hyväksyvän läsnäolon harjoittaminen voi olla tehokkaampi lääke. Tämän takia jooga toimii erinomaisena kipurohtona. Hengittäminen, rangan liikuttaminen kaikkiin sen kuuteen liikesuuntaan ja aktiivisen rentouttamisen harjoittaminen saavat kivun lievittymään tai jopa katoamaan kuin taikasauvaa heilauttamalla.

Esimerkiksi syysloman Silkkitoukka-rentoutustunnin jälkeen eräs osallistuja kertoi selkäkipunsa kadonneen tyystin – ja minä kun panin osallistujat vain makaamaan joogasilkissä tunnin ajan! Kyse oli siitä, mitä puhuin ja miten – ja mihin johdattelin ihmiset kiinnittämään huomionsa.

Ennen joulua pääset harjoittamaan rentoutumisen, selän rauhoittamisen ja lääkkeettömän kivunhoidon taitoja ohjauksessani vielä viidesti. Ohjaan kaksi kaksituntista stressinpoistoon ja rentoutumiseen keskittyvää restoratiivisen joogan workshopia 14. ja 22.12. (nämä toimivat!), yhden tunnin mittaisen ilmasilkkirentoutuksen (ks. workshopit-välilehti) ja kaksi tunnin mittaista yinjoogan viikkotuntia. Olet lämpimästi tervetullut noutamaan itsellesi jouluksi tyynen mielen ja kivuttoman selän.

Viitteet tutkimuksiin:

Trunk muscles activation pattern during walking in subjects with and without chronic low back pain: a systematic review

Pain catastrophizing moderates changes in spinal control in response to noxiously induced low back pain

Disclaimer: totta kai myös lihasheikkous on joissakin tapauksissa selkäkipujen takana, mutta silloinkaan kyse ei ole jonkin yhden tietyn lihasryhmän heikkoudesta, vaan paljon monimutkaisemmasta kokonaisuudesta. Jos motoriset taidot ovat kehnot vähäisen liikkumisen vuoksi, ei kehon biomekaniikka voi toimia tarkoituksenmukaisesti: tällöin esimerkiksi sidekudokset kuormittuvat ja keho kipeytyy sitäkin kautta. Kaikki lähtee jälleen kerran jalkaterän lihasten kunnosta, ja toimiva selkä tykkää äärimmäisen paljon myös vahvoista, aktiivisista pakara- ja reisilihaksista – ja niin edespäin. Liikuntaa harrastamattoman kannattaa ilman muuta tehdä myös lihaskunnon parantamiseen tähtääviä harjoitteita. Soffaperunalle pienikin lisä päivittäiseen liikkumiseen on mahtava apu. Monipuolinen liikkuminen ja motoriikan harjoittaminen on tärkeätä. Ihan ensinnä voi ryhtyä kävelemään 10 000 askelta päivässä. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä faktaa, että läsnäolon ja rentoutumisen taidot ja katastrofiajattelusta pois oppiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä elementtejä matkalla kohti kivutonta selkää.

yoga-224643_1280.jpg

 

Terve selkä: mikä se oikein on ja mistä sellaisen saa? (Selkäviikko 15.–21.10.2018)

Suomessa vietetään paraikaa Selkäviikkoa. Sen teema on tämän vuoden Maailman selkäpäivän 16.10.2018 mukaisesti Rakasta selkääsi. Teemalla halutaan kannustaa ihmisiä pitämään huolta selästään ja pysymään aktiivisena. Kirjoitan teeman herättämistä ajatuksistani, sillä kun puhe on selästä ja itsensä rakastamisesta, ollaan mun ammatillisella tontillani! Selkä on upea rakenne: se on todella vahva, sitä on lähes mahdotonta saada rikki. Se nauttii liikkeestä. Selkärangastasi lähtevät hermotukset myös sisäelimiisi, eli sisuskalusikin voivat paremmin, kun selkäsi voi hyvin. Joogassa sanotaan, että ihmisen selkäranka on yhtä joustava kuin hänen mielensä ja että ihminen on nuori niin kauan kuin hänen selkärankansa on taipuisa. Toisaalta selkä heijastaa peilin lailla, jos elämässä on jokin pielessä.

Moni liikkuu ja syö jonkinlaisen rankaisu-/palkintomentaliteetin ohjaamana, sisäistetyn itseinhon vallassa, negatiivisesta mielenmaisemasta käsin. Näen tämän olevan monin tavoin huono juttu, katson asiaa sitten hyvän elämän filosofian, joogan psykologian tai kansanparannuksen maailmankuvan näkökulmasta.

Mitä tarkoitan tällä negatiivisella mielenmaisemalla? Puhun siitä, kun oma keho nähdään viallisena ja sitä pyritään muokkaamaan ”paremmaksi” liikunnalla. Puhun siitä, kun herkuttelu pitää ”ansaita” joko suorittamalla arjen toimia taikka jokin liikunnallinen tavoite. Puhun siitä, kun vertaillaan omaa kehoa muihin. Ylisuorittamiseen taipuvaiset ihmiset eivät useinkaan tee asioita itselleen vaan muille, antaakseen itsestään reippaan vaikutelman: oman hyvinvoinnin sijaan keskitytään kulisseihin.

Negatiivinen mielenmaisema voi purkautua suusta esimerkiksi seuraavanlaisina lauseina:
–Ei musta kyllä koskaan mitään juoksijaa tule.
–Mun selkä on paska ja tulee aina olemaan.
–En mä nyt oikeasti voisi syödä tätä kakkupalaa, mut syödään sitten ensi viikko pelkkiä salaatteja…
–Helppohan sun on tehdä Bakasana / harrastaa tankotanssia, kun oot niin kevyt, toista se on tämän ruhon kanssa!
–Tiedän kyllä, että pitäisi venytellä, mutta kun ei vaan tuu tehtyä.
–Olin tänään spinningissä, bodypumpissa JA päälle vielä hiittitreenissä, joten oon todella ansainnut tämän suklaapatukan!

Jos taas pohditaan, mitä sanoisi Selkäviikon sanoman sisäistänyt toimija, joka todella rakastaa selkäänsä ja koko olemustaan, voisivat lauseet kuulostaa tältä:
–Terve ja toimintakykyinen keho on mittaamattoman arvokas etuoikeus, josta haluan pitää huolta jokaisena elämäni päivänä.
–Oman kehoni hyvinvoinnista huolehtiminen on mun vastuullani, joten liikutan ja venytän kehoani monipuolisesti joka päivä samaan tapaan kuin harjaan hampaatkin joka päivä.
–Terveellinen ruoka on polttoainetta keholleni ja nautinto sielulleni. Olen niin arvokas heppu, että haluan ravita itseni rakkaudella hyvällä ruualla joka päivä. Hyvästä ruuasta ja fiksusta syömisestä tulee hyvä olo, josta haluan pitää kiinni.
–Herkut kuuluvat elämisen arvoiseen elämään, joten otan lasin viiniä, palan kakkua tai Big Macin silloin kun huvittaa, ja nautin joka suupalasta tai siemaisusta selittelemättä, puolustautumatta tai syyllistymättä.
–Mulla on mahtavat, neuroplastiset aivot, joille voin opettaa juuri niitä uusia asioita, joita haluan. Aloitan siis rohkeasti, selittelemättä, puolustautumatta tai itseäni syyttelemättä salsan / kuviokellunnan / ilma-akrobatian / polkujuoksemisen, koska laji kiinnostaa minua!
–Jos joogan eteentaivutusten tiellä oleva mahanröllykkäni ottaa minua päähän, lopetan asiasta valittamisen ikiajoiksi ja joko ryhdyn toimiin, joilla pääsen siitä eroon, tai hyväksyn röllykän ja alan rakastaa sitäkin osana ihanaa itseäni.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

black-and-white-2319024_1280.jpg

Olin viime sunnuntaina Helsingissä pitkän linjan baletti- ja joogaopettaja Fatima Witickin syvävenyttelyworkshopissa. Fatiman jämäkkyys yhdistettynä vuosikymmenten työkokemukseen on tehnyt minuun syvän vaikutuksen. Monessa asiassa hän puhuu täysin samaa kieltä kuin minä kalevalaisena jäsenkorjaajana, kuten: Keho on ketju. Siitä tulee pitää huolta kokonaisuutena. Jos jalkaterät eivät toimi, kehosi perusta ei ole kunnossa ja kaikkialle muualle kehoon tulee ennen pitkää ongelmia. Jos sormet ovat heikot, koko yläraaja lapaluihin saakka prakaa. Jos lonkat eivät toimi, eivät olkapäätkään toimi, polviin tulee kipuja ja niin edelleen; ennen kaikkea lonkat siis tulee pitää hyvällä harjoittelulla liikkuvina. Lonkkien jähmeys ilmenee usein selkäkipuna. Kehosi näyttää siltä, mitä teet sillä eniten.

Fatima on hahmo, joka kannattaa ottaa seurantaan sosiaalisessa mediassa, jos haluat voida kehossasi paremmin ja olet valmis nousemaan sohvalta ja työskentelemään sen eteen. Hän julkaisee Facebookissa ja Instagramissa päivittäin ohjevideoita. Instassa niitä on jo tuhat. Sieltä vain tekemään! Hän asettelee sanansa hyvin, kuten tässä:

Tekosyyt ja selitykset. Olen kuullut ne kaikki. Sen niminen on maailman paksuin kirja. Älä selitä vaan toimi ja tee. Älä yritä vaan tee. Älä arvostele tai kritisoi vaan tee. Aloita toimi ja tee. 45 sekunnin jumppahetki on tekemistä. 5 minuutin jooga tai venyttelyhetki on tekemistä. Kävele portaat. Kanna kauppakassit. Parkkeeraa auto kauemmas. Sinun ei tarvitse olla hyvä vaan sinun pitää aloittaa. Hyväksy että olet NYT, tässä ja nyt, sellainen kuin olet, ja liiku. Miksi? Sillä kehomme on tehty liikkumista varten ja liike on lääkettä. Liikkuminen parantaa. Toimi nyt. Älä selitä. Se että et liiku, etkä tee mitään, on epäterveellisintä sinulle.

Fatima Witick 17.9.2018 / Instagram

tai tässä alisuorittamisen vastaisessa manifestissa:

Mikään ei korvaa liikettä tai liikkumista. Mikään ei korvaa tehtyä treeniä tai harjoitusta. Mikään sana tai puhe ei paranna tekniikkaasi. Vain tekemällä oppii. Ja tekemällä säännöllisesti ja paremmin kehittyy.
Ryhti paranee vain parantamalla ryhtiä. Kunto nousee vain liikkumalla. Voima kehittyy käyttämällä voimaa. Notkeus lisääntyy vain tekemällä viisaita venytyksiä.
Selittämällä opit vain selittämään ja kehityt selittämisessä.
Aloita, toimi ja tee. Älä selitä.

Fatima Witick 30.9.2018 / Instagram

Tai ennen kaikkea – koska korostan aina, että terve keho on etuoikeus, josta kannattaa pitää huolta, koska sitä ei kaikille suoda, ja koska liikunnan harrastaminen ylipäänsä on etuoikeus, sillä vain Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa ihmisillä on mahdollisuus keskittyä oman kehonsa hyvinvointiin (sota-alueilla se ei onnistu):

Treenaaminen on etuoikeus jota kaikille ei suoda. Ota siis ilo mukaan tunnille, sillä puitteet missä minä esim saan nykyään tehdä työtäni ja opettaa oppilaitani on luksusta. Tanssikoulu. Vastaanottajat. Tuntitarjonta. Ryhmät. Välineet. Puitteet. Omat tuntini. Isot salit. Peilit. Jne jne. Ei ollut tällaista kun minä olin nuori. Tule tunnille tekemään työtä itsesi kanssa, valmistaudu, LÄMMITTELE, investoi itseesi, tee, kuuntele ohjeita, toimi ja tee, tee se mitä pyydetään ja niin kuin se pyydetään, tee uudestaan, tee paremmin, panosta ja näe vaivaa, innostu, inspiroidu, heittäydy, ota selvää, älä luule, tiedä ja tiedosta, kokeile eri tapaa, opi hyvät tavat tehdä sama asia hyvin ja eri tavoilla, kertaa, käy läpi, kirjoita ylös, muistele, kertaa kaverin kanssa. Älä stressaa, älä murehdi, älä kritisoi vaan toimi ja tee, tiedosta mitä teet, huomaa mitä teet ja mitä tapahtuu kun teet. Uskalla! Opi treenaamaan ja tekemään työtä. Opi treenaamaan itsellesi itsesi takia, älä treenaa opettajalle vaan itsellesi. Älä toista joka kerta samaa virhettä, tee eri virhe. Älä säti itseäsi kun teet väärin, tee virheestä kaunis jatka, tee paremmin. Älä vähättele itseäsi. Usko itseesi. Tee työtä jotta asiat voi muuttua ja kehittyä. Panosta perusasioihin ja perustekniikkaan. Pidä huolta kehostasi ja mielestäsi. Hyväksy kehosi ja kehitä sitä. Vahvista heikkouksia. Käytä mieltäsi ja aivojasi. Älä ole tylsä, ole mielenkiintoinen. Kiinnostu. Löydä itsesi. Ole oma itsesi. Arvosta itseäsi. Älä kopioi, älä matki, opi itse. Tee työtä itsellesi, itsesi takia.

Fatima Witick 7.9.2018 / Instagram

Tee virheestä kaunis! Tee ensi kerralla eri virhe! Tällainen ajattelu rohkaisee minua liikkumaan ja kokeilemaan uusia asioita iloisella mielellä. Toivottavasti sinuakin.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

body-1082139_1280.jpg

Tule rohkeasti joogatunnilleni: kuten aina korostan, sinun ei tarvitse osata mitään osallistuaksesi, sillä tunnille tullaan oppimaan, jäykät tulevat sinne pehmenemään ja yliliikkuvat vahvistumaan. Joogassa vahvistamme myös jalkaterää ja sormia, se on tärkeätä! Tule jäsenkorjaukseeni: minun tehtäväni ei ole arvostella kehoasi tai elämäntapojasi, vaan auttaa kehoasi voimaan paremmin hyväksyvän läsnäolon ilmapiirissä. Tule torstai-iltojen kehonhuoltotunnilleni, siellä tehtävät harjoitteet eivät ole helppoja eivätkä mukavia, mutta hyödyllisiä ja hyväätekeviä! Voit aina aloittaa juuri siitä, missä olet nyt.

On sanomattakin selvää, että tällainen hyvinvointipuhe koskee niitä, jotka ovat saaneet syntyä terveeseen kehoon. Autoimmuunisairaudet, kuten reuma, vaikea masennus, hermovauriot taikka synnytyksessä tai auto-onnettomuudessa syntyneet vammat antavat erilaiset lähtökohdat. Erilaiset elämänkriisit avioeroista rahahuoliin heijastuvat herkästi selän hyvinvointiin, eikä siihen auta jumppa vaan se, että kriisi menee ohi. Perheessäni on ollut kipukroonikkoja, jotka ovat kuolleet varhaisella iällä. Jooga tai veden juominen ei olisi pelastanut heitä. Ero lähtökohtien välillä tulee ymmärtää.

Kuitenkin juuri siksi, että kaikki eivät ole niin terveitä, olen alkanut ohjata restoratiivista joogaa: se sopii myös rikkinäisille, kipeille ja toipilaille ja sitä voidaan käyttää hoitavana menetelmänä myös monenlaisten sairauksien kohdalla. Se auttaa voimaan paremmin – samoin kuin kalevalainen jäsenkorjaus, joka niin ikään tepsii myös joihinkin jo sairauden asteelle edenneisiin häiriötiloihin kehon toiminnassa. Tänä päivänä moni ylisuorittaa treeninsäkin aloittaen esimerkiksi hillittömän kuntokuurin, joka katkeaa pian flunssakierteeseen, tai tähtäämällä erilaisiin äärisuoritteisiin – on hyvä tiedostaa, että ylisuorittaminenkin on etuoikeus, kuten Sisko Savonlahti tämän päivän Helsingin Sanomissa viisaasti kirjoitti.

Maailma on täynnä asioita, joista emme yksin päätä, vaikka kuinka haluaisimme. Ehkä siinä mielessä ylisuorittaja on onnekas ihminen.

Sisko Savonlahti 17.10.2018 / Helsingin Sanomat

Aloita tänään siitä, mistä voit päättää. Sellaisia asioita on kosolti. Selkäviikon kunniaksi voit vaikka heti ilahduttaa rankaasi liikuttelemalla sitä kaikkiin sen kuuteen liikesuuntaan, jotta se pysyisi iskussa. Nouse seisomaan, taivu lonkista eteen, palaa seisoma-asentoon ja työnnä lantiota eteenpäin ja nosta katse kohti kattoa, levitä kädet T-asentoon ja kierrä vyötäröstä vasemmalle, sitten oikealle, nosta kädet pääsi yläpuolelle ja kaarra itsesi banaanin muotoon ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan. Hengitä koko ajan tehokkaasti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Juo iso lasi vettä, sillä välilevystäsi jopa 90 % on vettä. Voi hyvin!

#rakastaselkääsi #selkäviikko #LoveYourSpine #WSD2018.