Rituaalit edistävät terveyttä ja hyvinvointia

Monille osa joogan viehätystä on sen rituaalinomaisuus: samojen liikesarjojen ja mantrojen toistaminen, matolle astuminen, selkeästi rajatun oman hetken ottaminen arjen keskellä.

Uskon, että ihmisessä on sisäänrakennettuna pyhyyden kaipuu.

Tapa, jolla ihmiset puhuvat itselleen merkityksellisistä rituaaleista – hymyillen, haltioituneena – on paljonpuhuva. Jollekin pyhä rituaali on kahvin tai teen valmistaminen, jollekin savusaunan lämmittäminen. Joku kokee luterilaisen kirkon rukoukset ja ehtoolliset kannattelevina, toinen hakeutuu lumoutumaan ortodoksisen kirkon sakramenttien äärelle, kolmas kokee kannuksen eli shamaanirummun paukkeen johdattavan sielunsa jonkin korkeamman äärelle. Yksi rullaa auki joogamaton, toinen sitoo tossunnauhat aina samalla tavalla.

Tällaiset vakiintuneet tavat ovat tutkitusti hyväksi ihmiselle. Rituaalien on tutkimuksissa osoitettu parantavan hyvinvointia ja vastustuskykyä. Rituaalien suorittaminen laskee kortisoli- eli stressihormonitasoja. Tämä laskee edelleen pulssia ja verenpainetta ja vahvistaa immuunipuolustusta. Rituaalit vähentävät ahdistuneisuutta, parantavat suoritusta ja kohentavat itsetuntoa. Hyödyt saa hänkin, joka ei usko suorittamiinsa rituaaleihin vaan ainoastaan toistaa ne kaavamaisesti, osoittaa Toronton yliopiston tutkimus.

Erään tutkimuksen mukaan meditaatio- ja joogatunneilla käytetyn om-tavun laulaminen rauhoittaa aivojen limbistä järjestelmää ja sitä kautta lievittää pelkoa, ahdistusta ja masennusta. Stressaantuneilla yliopisto-opiskelijoilla tehdyn tutkimuksen mukaan sanskriitinkielisten mantrojen kuuntelun havaittiin kohentavan huomattavasti mielialaa ja selkeyttävän mieltä. Polven nivelrikosta kärsiviä ihmisiä mantrameditaatio auttoi polven kuntoutuksessa ja kivunhallinnassa ja paransi heidän mielialaansa ja untaan.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

madmenmantra.JPG
Muistatko, kun Mad Menin viidennen kauden 10. jaksossa Paul Kinsey houkutteli Harry Cranen Hare Krishna -kokoontumiseen, ja aluksi niin skeptisellä Cranella lähti mantramopo käsistä?

Liikuntapedagogiikan professorin, liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin dosentin Jarmo Liukkosen mukaan rituaaleja käytetään nykyään tietoisesti huippu-urheilijoiden henkisessä valmennuksessa. Niillä on kyky johdattaa urheilija oikeaan mielentilaan.

Psykologi Nick Hobsonin mukaan rituaalit eivät ainoastaan ole hyödyksi mielenterveydelle vaan suorastaan mielen hyvinvoinnin edellytys. Hän pitää ihmistä syvästi sosiaalisena ja ritualistisena lajina. Kun joukko ihmisiä laulaa kansallislaulua, tanssii tai rukoilee yhdessä, kaikkien aivot ovat virittyneet suorittamaan samaa tehtävää. Se luo yhteyden kokemuksen. Yhteisöllisyys on yksi ihmisen perustarpeista. Autonomiseen hermostoon kohdistuvien vaikutusten kautta yhteisten rituaalien suorittaminen lievittää stressiä ja masennusta.

”Ihminen ei lopulta ole yksilö, vaan suhdelo – olemme kytköksissä toinen toisiimme olemuksemme juuria myöten”, on filosofi Frank Martela sanonut. Rituaalit ovat yhteisöjen liimaa.

Joogatunnilla yhdessä laulettu mantra tai porukalla tehty meditaatio voi olla hätkähdyttävästi voimallisempi kokemus kuin yksin kotona tehty harjoitus. Kirtanissa tai viikonloppuretriitillä voi kokea jonkin suuremman läsnäoloa tai vain suurta rauhaa. Ryhmän yhteinen intentio ja jaetussa tekemisessä muodostunut energia kohottavat arjen yläpuolelle. Juhla-ateriat perheen tai ystävien kanssa luovat läheisyyttä ja jatkuvuutta.

Kannustan sinua vaalimaan omia, tärkeiksi kokemiasi rituaaleja tai kehittämään uusia. Kotiin voi rakentaa oman, kauniin jooganurkkauksen tai tärkeillä esineillä koristellun alttarin, jonka äärellä rukoilla, mantrata tai meditoida. Voit kutsua ystäväsi kokoon joka vuosi sinulle tärkeänä päivänä tai elvyttää lapsuudesta tutun perinteen. Riitit ovat mahdollisuus vahvistaa merkityksen tuntua omassa elämässä ja edistää omaa ja yhteisön hyvinvointia.

smoke-802587_1280.jpg

Lähteet:

Why Rituals Are Good for Your Health

Moni urheilija luottaa taikauskoisiin tapoihin – partaa ei ajeta eikä sukkia vaihdeta

Mantras Help the General Psychological Well-Being of College Students: A Pilot Study

Effects of Mantra Meditation versus Music Listening on Knee Pain, Function, and Related Outcomes in Older Adults with Knee Osteoarthritis: An Exploratory Randomized Clinical Trial

Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan teksteihini aina asianmukaisesti lähteen mainiten.

Restoratiivinen jooga: miten voisin tehdä sitä kotona?

Olet ymmärtänyt, että terveytesi vaatisi kipeästi rentoutumistaitojen opettelua. Olet saanut tietää restoratiivisen joogan olemassaolosta, kenties päässyt jo kokeilemaankin sitä joogaopettajan johdolla. Olet oivaltanut, että tämä toimii, ja janoat lisää. Sinun ei ole kuitenkaan mahdollista osallistua restoratiivisen joogan tunneille tai työpajoihin säännöllisesti. Mikä neuvoksi?

Osaat kyllä rentoutua, olet vain unohtanut sen

Huonot uutiset ensin: Olet miljoonia vuosia kestäneen evoluution tulos. Tuki- ja liikuntaelinjärjestelmäsi, aivosi ja hermostosi ovat muinaiset, vaikka maailma on muuttunut kiivasta tahtia. Valtaosan kehityshistoriaamme sellaiset tilanteet kuin sapelihammastiikerin kohtaaminen ovat tuottaneet stressihormonipiikin, ja kun vaaratilanne on mennyt ohi, hormonitasot ovat palautuneet normaaleiksi. Nykyihmisen stressinaiheuttajat ovat ujuttautuneet osaksi koko elämäntyyliämme: työpaineet, liikenneruuhkat, kaupunkien melu, informaatiotulva, multitaskaaminen, sähkövalaistus, liikkumattomuus – lista on loputon. Stressihormonitasomme ovat siksi jatkuvasti koholla.

Sitten hyvät uutiset: Olet miljoonia vuosia kestäneen evoluution tulos. Tuki- ja liikuntaelinjärjestelmäsi, aivosi ja hermostosi ovat muinaiset, vaikka maailma on muuttunut kiivasta tahtia. Hermostosi tottelee tiettyjä vinkkejä automaattisesti. Se ei voi olla tottelematta. Hyvin kouluttautunut restoratiivisen joogan ohjaaja tuntee ne moninaiset keinot, joilla stressivaste sammutetaan ja parasympaattinen hermosto eli lepohermosto aktivoidaan. Rentoutumisen ohjaaminen on tiedettä ja taidetta. Tämä ei sulje pois sitä, ettetkö voisi ja etteikö sinun kannattaisi harjoitella rentoutumista itseksesi. Rentoutumistaito on kuin lihas, jota voi vahvistaa. Monella se on käytön puuttessa surkastunut.

Viisi minuuttia päivässä

”Mutta ei minulla ole aikaa tehdä tunnin harjoitusta joka päivä!” Ei tarvitsekaan olla. Restoratiivisen joogan harjoittamisessa säännöllisyys on tärkeämpää kuin tuntimäärät. Lyhyt rentoutumishetki joka päivä on paljon hyödyllisempää kuin parin tunnin sessio silloin tällöin. Viisi minuuttia saat irroitettua päivästäsi varmasti. Riippuu sinusta, milloin haluat lepotaukosi viettää. Ensimmäiseksi aamulla? Viimeiseksi illalla? Lounastauolla? Työpäivän päätteeksi?

Valitse yksi lepoasento, josta nautit. Järjestä itsellesi puhdas, lämmin, hiljainen tila. Kahmi itsellesi mahdollisimman monta vilttiä ja tyynyä. Niiden kanssa ei voi liioitella eikä niiden merkitystä tule aliarvioida. Tehtäväsi on tukea ja pehmustaa itsesi mahdollisimman mukavasti valitsemaasi lepoasentoon. Huolehdi, että vaatteet eivät purista ja että pysyt lämpimänä. Himmennä valot. Pane puhelimesta äänet pois, mutta aseta mieluusti ajastin ja ajastimeen mahdollisimman pehmeä ja kaunis hälytysääni. Käytä aikaa hyvän asennon hakemiseen ja vilttien ja tyynyjen asetteluun. Olosi tulisi olla äärimmäisen mukava. Kun olet valmis ja uskot voivasi asettua aloillesi ja pysyä siinä liikkumatta, rentoutumishetkesi alkaa. Voit käyttää apunasi tätä listaa ja käydä sitä rentoutumisesi aikana mielessäsi läpi yhä uudelleen:

  1. Hengitä pehmeästi nenän kautta.
  2. Rentouta kasvojen lihakset.
  3. Anna vatsalihasten rentoutua.
  4. Pidä huomio pehmeässä hengityksessäsi.
  5. Tarkkaile kehoasi. Mikäli huomaat lihasjännitystä, vapauta se. Huomioi mahdolliset kihelmöinnit, lämmön tunteet ym.
  6. Kun ajastin piippaa, herättele itsesi mahdollisimman pehmeästi ja hitaasti. Ota muutama syvempi hengenveto, heiluta sormiasi ja varpaitasi, nouse hitaasti istualle, viivy siinä hetki. Jatka sitten päivittäisiin toimiisi.

Viisi minuuttia on riittävä. Kymmenen minuuttia on jo tuplasti parempi. Kaksikymmentä minuuttia lepoa on jo todella tehokas rentoutumiscocktail.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_2220.JPG

Kylkimakuurentoutus

Voit kokeilla vaikka tätä kuvan kylkimakuurentoutusta. Haali ensin tarpeeksi tyynyjä ja vilttejä ja taittele ja rullaile niitä valmiiksi. Asetu vasemmalle kyljellesi polvet sopivassa kulmassa koukussa. Jos mahdollista, voit asettua selkä seinää vasten, tukeva tyyny itsesi ja seinän välissä. Aseta säärten väliin, koko matkalle polvesta nilkkaan saakka, muutama taiteltu huopa. Ota pääsi alle tarpeeksi tyynyjä ja vilttejä, jotta pääsi ei jää alaviistoon vaan on hyvin tuettu. Ota eteesi vaikkapa viltin sisään rullattu tyyny, jonka päällä oikea kätesi voi levätä rentona. Peitä silmäsi viltillä tai unimaskilla, jos haluat. Tarkista, voitko tehdä joitakin pieniä muutoksia voidaksesi rentouttaa kehosi vielä täydemmin. Vietä asennossa 5, 10, 15, 20 tai 30 minuuttia käytettävissäsi olevan ajan mukaan ja noudata edellä mainittua tarkistuslistaa. Saatat nukahtaa, ja se on ihan ookoo, mutta mikäli mahdollista, pyri pysymään kevyesti tietoisena: niin, että mielesi tarkkailee rentoutuvaa kehoasi. Ole niin liikkumatta kuin mahdollista, mutta jos tunnet kipua tai puutumista, korjaa asentoasi tai tule siitä jo etukäteen pois.

Hyviä rentoutushetkiä! 

.

© Tiina Ahokas 2019. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani ilman lupaa ja viittaathan aina asianmukaisesti alkuperäislähteeseen.

Lue myös:

Restoratiivinen jooga, oikotie lomamoodiin.

Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

Skippaa se coretreeni ja tule rentoutustunnille heittämään hyvästit selkäkivulle.

Käytännön taikuutta Nukkumatin yhyttämiseksi

 

Täydentävät terapiamuodot tarjoavat pelastusrenkaan työelämän nujertamille

Täydentäviin eli julkisen terveydenhuollon ulkopuolella oleviin hoitomuotoihin suhtaudutaan usein pilkallisesti: niihin viitataan huuhaana, niiden käyttäjiä soimataan hölmöiksi ja lopuksi puuskahdetaan, että tutkimuskaan ei ole osoittanut niillä olevan minkäänlaista hyötyä. Ironista kyllä, tutkimusten mukaan ivaajat ovat väärässä – ehkä he eivät ole löytäneet tai ensinkään etsineet tietoa asiasta. Esimerkiksi kalevalaisen jäsenkorjauksen tehosta on tehty paljon tutkimusta. Tutkimusten perusteella tiedetään, että kolmannes suomalaisista käyttää täydentäviä hoitomuotoja, kuten mindfulnessia, elämäntaitovalmennusta tai akupunktiota.

Miksi täydentävien hoitomuotojen pariin hakeudutaan? Tuoreen tutkimusdatan perusteella ihmiset hakevat apua raskaaksi koetun työelämän oravanpyörän pysäyttämiseen, hiljentämiseen tai jopa hylkäämiseen. Tämän havainnon teki sosiologian professori Suvi Salmenniemi, joka haastatteli täydentävien terapiamuotojen käyttäjiä eri puolilla Suomea. Huomattavan moni haastateltu oli kokenut burn outin tai kärsinyt työperäisestä masennuksesta. Terapeutit säestivät tätä havaintoa: he kertoivat Salmenniemelle, että moni heidän asiakkaistaan kertoi suurimmaksi ongelmakseen työelämän paineet.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

youtuber-2838945_1280.jpg

Salmenniemi johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Tracking the Therapeutic: Ethnographies of Wellbeing, Politics and Inequality. Hän tutkii vaihtoehtoisia terapioita ja niihin liittyviä terveys- ja sairauskäsityksiä, politiikkaa ja eriarvoisuutta. Seuraan hanketta ja sen julkaisuja mielenkiinnolla. Olen itsekin siirtynyt ”oravanpyörästä” hyvinvointialalle ja kouluttautunut jäsenkorjaajaksi ja joogaopettajaksi, itse itseni työllistäjäksi. Jotkut omista kavereistanikin ovat määritelleet minut puolisoni rahoilla eläväksi haihattelijaksi, joka vähän joogailee ja paijailee asiakkaitaan. Asiakkaitani taas olen usein kuullut luonnehdittavan hivenen hölmöiksi, tyyliin ”saahan sitä rahansa käyttää miten tahansa, ja onhan ne hivelyhoidot ihan kivoja, mutta sen kummempaa hyötyä tuosta tuskin on”.

Oma kokemukseni ja asiakkailta saamani palaute on räikeässä ristiriidassa tämän vähättelyn kanssa. Työni on vaativaa ja jatkuvaa kouluttautumista vaativaa ja siihen saisi uppoamaan loputtomasti tunteja, mutta se on suunnattoman palkitsevaa. Asiakkaani ovat älykkäitä ja analyyttisia ja hakeutuvat luokseni aidosta tarpeesta: petyttyään julkisella puolella tarjottuun hoitoon, kivusta eroon päästäkseen, elämänkriisistä toipuakseen. Monen työtaakka on aivan liian suuri ja organisaatiomuutokset, yt-neuvottelut, alituinen kiire ja huono johtaminen lisäävät kuormaa. Mediassakin jaetaan nykyään paljon henkilötarinoita, joissa ihminen uupuu, ja toipuu vasta tehtyään elämänarvojaan ja työelämäänsä koskevia muutoksia. Näiden henkilötarinoiden julkaisemistakin on arvosteltu kovin sanoin, vaikka saman kokeneiden tarinat toimivat usein vertaistukena kärsiville – ja vaikka työuupumus ja huonovointisuus on tutkitusti kasvussa.

Nuorten aikuisten työkyvyttömyys lisääntyi 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015. Joka päivä yhdeksän suomalaista jää työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia. Heistä kaksi kolmasosaa on naisia. Vuonna 2017 työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkkeelle jäi 18 600 henkilöä. Heistä 34 prosentilla syynä oli tuki- ja liikuntaelinsairaudet, 29 prosentilla mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

green-1350599_1280.jpg

Täydentäviä hoitomuotoja kritisoidaan joskus siitä, että niiden avulla yritetään tiristää jaksamisensa äärirajoilla työskentelevistä ihmisistä irti viimeisetkin pisarat sen sijaan, että puututtaisiin ongelmien syntysyyhyn, ongelmiin organisaatioissa ja työnjohdossa. Salmenniemen tutkimuksen mukaan täydentävien hoitomuotojen käyttäminen jonkinlaisen minäprojektin edistäjänä ja työkyvyn maksimoijana on vain marginaalinen ilmiö. Suurin osa hänen haastatelluistaan kertoo aivan toisenlaista tarinaa: he vain yrittävät selviytyä joten kuten. ”Vaihtoehtoterapioita ei käytetty niinkään oravanpyörässä tarpomiseen vaan pikemminkin tämän pyörän pysäyttämiseen, hiljentämiseen tai hylkäämiseen”, Salmenniemi kirjoittaa.

Salmenniemi on havainnut haastateltaviensa käyttäneen työelämästä väkivaltaisia termejä: töissä ”piiskataan”, ”ruoskitaan” ja ”ollaan veitsenterällä”. Tahti on armoton ja pakotettu eikä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työnkuvaan ja työn määrään ole. Moni oli yrittänyt vaikuttaa asioihin korkeammilla tasoilla ja ottanut epäkohdat puheeksi, mutta yksi ihminen ei useinkaan voi muuttaa suuren firman kurssia – eikä sitä voi keneltäkään vaatia. Oma hyvinvointi on joskus pantava työn sankaruuden edelle. Joogatunnille osallistuminen ei tarkoita, että sokeana hyväksyisi työelämän armottomuuden. Se voi olla keino jaksaa seuraavaan päivään.

”Moni etsiytyi vaihtoehtoisten terapioiden pariin ottaakseen etäisyyttä palkkatyöhön ja löytääkseen vaihtoehtoja työelämän kilpailun, taloudellisen hyödyn ja suorittamisen logiikalle. – – Vaihtoehtoterapioiden avulla ei pyritty optimoimaan itseä entistä tehokkaammaksi työntekijäksi ja kapuamaan takaisin oravanpyörän vietäväksi. Sen sijaan niiden avulla pyrittiin selviytymään ja tekemään ymmärrettäväksi kokemusta maailmasta, joka uhkasi näyttäytyä kylmänä ja mykkänä ja jossa toivo paremmasta oli välillä etsittävä hyvinkin pienistä ja arkisista palasista. Monille vaihtoehtoiset terapeuttiset käytännöt toimivat ikään kuin ’pelastusrenkaana’, joiden avulla kiskottiin itseä takaisin pinnalle uupumisen mustista vesistä. Ne tarjosivat mahdollisuutta siihen, minkä työelämän koettiin kieltävän: mahdollisuuden pysähtyä, hellittää, rauhoittua ja hidastaa.”

Suvi Salmenniemi

Täydentävät hoitomuodot auttavat ihmisiä pitämään toivoa yllä. Ne tarjoavat uusia suuntaviittoja ja terapeuttisia työkaluja umpikujaan päätyneille. Ne tarjoavat rauhan tilan, jossa voi hahmottaa, miksi uupumukseen päädyttiin, millä tavoilla voisi elämänsä ja työnsä jatkossa järjestää, ja millaisia yhteiskunnallisia arvoja itse tahtoo kannattaa.

.

Lähteet:

https://blogit.utu.fi/laaketiedekriittisyys/2018/10/25/tuore-julkaisu-analysoi-suomalaista-cam-tutkimusta/

https://ilmiomedia.fi/yleinen/vaihtoehtoterapiat-tyoelamassa-uupuneiden-selviytymiskeinona/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/mielenterveyden-hairiot-vievat-yha-useamman-nuoren-tyokyvyn/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/masennus-vie-joka-paiva-yhdeksan-henkiloa-elakkeelle/

 

Skippaa se coretreeni ja tule rentoutustunnille heittämään hyvästit selkäkivulle.

Uskotko sinäkin, että selkäkivut johtuvat heikoista keskivartalon lihaksista? Mitä jos kerron, että kyseessä on virhekäsitys?

Alaselkäkivuista kärsiville suositellaan usein korsettilihasten eli vartaloa tukevien syvien lihasten vahvistamista. Ajatellaan, että selkäranka, joka ei nauti jämäkkää tukea ympäröiviltä lihaksilta, on altis kivuille ja säryille, ja että kipeä selkä tarvitsee vain lisää voimatreeniä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, vaan itse asiassa selkäkivuissa on usein kyse vastakkaisesta asiasta: liian jännittyneistä keskivartalon lihaksista.

Jäsenkorjaajat tietävät, että selän ja lantion alueen kivuista kärsivillä on usein kroonisesti jännittyneet lihakset. Joillakin ihmisillä esimerkiksi pilatesharrastus on johtanut lantionpohjan lihasten jännittyneisyyteen. Kun aina vain treenataan aktivaatiota eikä koskaan rentouttamista, luodaan jumi, josta on vaikea päästä eroon ja joka lisää ympäröivien kudosten kiputiloja.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

move-3605073_1280.jpg

”Tarvitset vahvemmat tukilihakset” -väittämän taustalla on ajatus selästä heikkona ja haavoittuvana rakenteena, joka vaatii alituista varomista, vaalimista ja huolenpitoa. Lihastuesta paasaavat ihmiset ovat usein samoja tuomiopäivän profeettoja, jotka varoittavat esimerkiksi taaksetaivutusten vaaroista. Tosiasia kuitenkin on, että ihmisen selkä on uskomattoman vahva ja upea rakenne. Sitä on todella vaikea saada rikki. Sinun selkäsi ei ole heikko ja epävakaa, vaan hieno, vahva kokonaisuus, johon voit luottaa.

Katastrofiajattelun ja selkäkivun välillä on havaittu yhteys. Kivun pelkääminen muuttaa kaikkea liikkumista välittömästi ja totaalisesti. ”Selän menemistä” pelkäävä ei liiku luontevasti ja rennosti, vaan jännittyneesti, luoden jatkuvasti tätä kuuluisaa lihasaktivaatiota – ja sitä kautta kipua. Katastrofiajattelu – ”selkäni on heikko”, ”kohta selkäkipu kuitenkin iskee taas” – saa keskivartalon lihakset jännittymään, eli luo tarpeetonta ja haitallista lihasaktivaatiota. Tämä tapahtuu ihan arkisissa asioissa: kun kävelet portaita, kun noukit pudonneen esineen lattialta, kun sidot kengännauhat.

Mikä neuvoksi?

Rentoutustaidot ja pelosta eroon opetteleminen.

Jo varhaisessa vaiheessa jäsenkorjaajan uraani oivalsin tämän yhteyden, ja se oli yksi syy, joka sai minut hakeutumaan joogaopettajakoulutukseen. Haluan auttaa ihmisiä muuttamaan ajattelunsa rakenteita ja pääsemään eroon omaa kehoa kohtaan tunnetusta pelosta ja inhosta. Haluan opastaa ihmisiä havainnoimaan, mitä heidän omassa kehossaan tapahtuu ja miten mielen liikkeet heijastuvat kehon tuntemuksiin. Haluan auttaa ihmisiä tunnistamaan jännittyneiden ja rentojen lihasten eron. Haluan opettaa aktiivista rentoutumisen taitoa, sillä se on tie ulos kivusta ja pelosta.

Selkäkivut eivät välttämättä parane coretreenillä ja lankkuharjoituksilla. Lempeän, hyväksyvän läsnäolon harjoittaminen voi olla tehokkaampi lääke. Tämän takia jooga toimii erinomaisena kipurohtona. Hengittäminen, rangan liikuttaminen kaikkiin sen kuuteen liikesuuntaan ja aktiivisen rentouttamisen harjoittaminen saavat kivun lievittymään tai jopa katoamaan kuin taikasauvaa heilauttamalla.

Esimerkiksi syysloman Silkkitoukka-rentoutustunnin jälkeen eräs osallistuja kertoi selkäkipunsa kadonneen tyystin – ja minä kun panin osallistujat vain makaamaan joogasilkissä tunnin ajan! Kyse oli siitä, mitä puhuin ja miten – ja mihin johdattelin ihmiset kiinnittämään huomionsa.

Ennen joulua pääset harjoittamaan rentoutumisen, selän rauhoittamisen ja lääkkeettömän kivunhoidon taitoja ohjauksessani vielä viidesti. Ohjaan kaksi kaksituntista stressinpoistoon ja rentoutumiseen keskittyvää restoratiivisen joogan workshopia 14. ja 22.12. (nämä toimivat!), yhden tunnin mittaisen ilmasilkkirentoutuksen (ks. workshopit-välilehti) ja kaksi tunnin mittaista yinjoogan viikkotuntia. Olet lämpimästi tervetullut noutamaan itsellesi jouluksi tyynen mielen ja kivuttoman selän.

Viitteet tutkimuksiin:

Trunk muscles activation pattern during walking in subjects with and without chronic low back pain: a systematic review

Pain catastrophizing moderates changes in spinal control in response to noxiously induced low back pain

Disclaimer: totta kai myös lihasheikkous on joissakin tapauksissa selkäkipujen takana, mutta silloinkaan kyse ei ole jonkin yhden tietyn lihasryhmän heikkoudesta, vaan paljon monimutkaisemmasta kokonaisuudesta. Jos motoriset taidot ovat kehnot vähäisen liikkumisen vuoksi, ei kehon biomekaniikka voi toimia tarkoituksenmukaisesti: tällöin esimerkiksi sidekudokset kuormittuvat ja keho kipeytyy sitäkin kautta. Kaikki lähtee jälleen kerran jalkaterän lihasten kunnosta, ja toimiva selkä tykkää äärimmäisen paljon myös vahvoista, aktiivisista pakara- ja reisilihaksista – ja niin edespäin. Liikuntaa harrastamattoman kannattaa ilman muuta tehdä myös lihaskunnon parantamiseen tähtääviä harjoitteita. Soffaperunalle pienikin lisä päivittäiseen liikkumiseen on mahtava apu. Monipuolinen liikkuminen ja motoriikan harjoittaminen on tärkeätä. Ihan ensinnä voi ryhtyä kävelemään 10 000 askelta päivässä. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä faktaa, että läsnäolon ja rentoutumisen taidot ja katastrofiajattelusta pois oppiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä elementtejä matkalla kohti kivutonta selkää.

yoga-224643_1280.jpg

 

Terve selkä: mikä se oikein on ja mistä sellaisen saa? (Selkäviikko 15.–21.10.2018)

Suomessa vietetään paraikaa Selkäviikkoa. Sen teema on tämän vuoden Maailman selkäpäivän 16.10.2018 mukaisesti Rakasta selkääsi. Teemalla halutaan kannustaa ihmisiä pitämään huolta selästään ja pysymään aktiivisena. Kirjoitan teeman herättämistä ajatuksistani, sillä kun puhe on selästä ja itsensä rakastamisesta, ollaan mun ammatillisella tontillani! Selkä on upea rakenne: se on todella vahva, sitä on lähes mahdotonta saada rikki. Se nauttii liikkeestä. Selkärangastasi lähtevät hermotukset myös sisäelimiisi, eli sisuskalusikin voivat paremmin, kun selkäsi voi hyvin. Joogassa sanotaan, että ihmisen selkäranka on yhtä joustava kuin hänen mielensä ja että ihminen on nuori niin kauan kuin hänen selkärankansa on taipuisa. Toisaalta selkä heijastaa peilin lailla, jos elämässä on jokin pielessä.

Moni liikkuu ja syö jonkinlaisen rankaisu-/palkintomentaliteetin ohjaamana, sisäistetyn itseinhon vallassa, negatiivisesta mielenmaisemasta käsin. Näen tämän olevan monin tavoin huono juttu, katson asiaa sitten hyvän elämän filosofian, joogan psykologian tai kansanparannuksen maailmankuvan näkökulmasta.

Mitä tarkoitan tällä negatiivisella mielenmaisemalla? Puhun siitä, kun oma keho nähdään viallisena ja sitä pyritään muokkaamaan ”paremmaksi” liikunnalla. Puhun siitä, kun herkuttelu pitää ”ansaita” joko suorittamalla arjen toimia taikka jokin liikunnallinen tavoite. Puhun siitä, kun vertaillaan omaa kehoa muihin. Ylisuorittamiseen taipuvaiset ihmiset eivät useinkaan tee asioita itselleen vaan muille, antaakseen itsestään reippaan vaikutelman: oman hyvinvoinnin sijaan keskitytään kulisseihin.

Negatiivinen mielenmaisema voi purkautua suusta esimerkiksi seuraavanlaisina lauseina:
–Ei musta kyllä koskaan mitään juoksijaa tule.
–Mun selkä on paska ja tulee aina olemaan.
–En mä nyt oikeasti voisi syödä tätä kakkupalaa, mut syödään sitten ensi viikko pelkkiä salaatteja…
–Helppohan sun on tehdä Bakasana / harrastaa tankotanssia, kun oot niin kevyt, toista se on tämän ruhon kanssa!
–Tiedän kyllä, että pitäisi venytellä, mutta kun ei vaan tuu tehtyä.
–Olin tänään spinningissä, bodypumpissa JA päälle vielä hiittitreenissä, joten oon todella ansainnut tämän suklaapatukan!

Jos taas pohditaan, mitä sanoisi Selkäviikon sanoman sisäistänyt toimija, joka todella rakastaa selkäänsä ja koko olemustaan, voisivat lauseet kuulostaa tältä:
–Terve ja toimintakykyinen keho on mittaamattoman arvokas etuoikeus, josta haluan pitää huolta jokaisena elämäni päivänä.
–Oman kehoni hyvinvoinnista huolehtiminen on mun vastuullani, joten liikutan ja venytän kehoani monipuolisesti joka päivä samaan tapaan kuin harjaan hampaatkin joka päivä.
–Terveellinen ruoka on polttoainetta keholleni ja nautinto sielulleni. Olen niin arvokas heppu, että haluan ravita itseni rakkaudella hyvällä ruualla joka päivä. Hyvästä ruuasta ja fiksusta syömisestä tulee hyvä olo, josta haluan pitää kiinni.
–Herkut kuuluvat elämisen arvoiseen elämään, joten otan lasin viiniä, palan kakkua tai Big Macin silloin kun huvittaa, ja nautin joka suupalasta tai siemaisusta selittelemättä, puolustautumatta tai syyllistymättä.
–Mulla on mahtavat, neuroplastiset aivot, joille voin opettaa juuri niitä uusia asioita, joita haluan. Aloitan siis rohkeasti, selittelemättä, puolustautumatta tai itseäni syyttelemättä salsan / kuviokellunnan / ilma-akrobatian / polkujuoksemisen, koska laji kiinnostaa minua!
–Jos joogan eteentaivutusten tiellä oleva mahanröllykkäni ottaa minua päähän, lopetan asiasta valittamisen ikiajoiksi ja joko ryhdyn toimiin, joilla pääsen siitä eroon, tai hyväksyn röllykän ja alan rakastaa sitäkin osana ihanaa itseäni.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

black-and-white-2319024_1280.jpg

Olin viime sunnuntaina Helsingissä pitkän linjan baletti- ja joogaopettaja Fatima Witickin syvävenyttelyworkshopissa. Fatiman jämäkkyys yhdistettynä vuosikymmenten työkokemukseen on tehnyt minuun syvän vaikutuksen. Monessa asiassa hän puhuu täysin samaa kieltä kuin minä kalevalaisena jäsenkorjaajana, kuten: Keho on ketju. Siitä tulee pitää huolta kokonaisuutena. Jos jalkaterät eivät toimi, kehosi perusta ei ole kunnossa ja kaikkialle muualle kehoon tulee ennen pitkää ongelmia. Jos sormet ovat heikot, koko yläraaja lapaluihin saakka prakaa. Jos lonkat eivät toimi, eivät olkapäätkään toimi, polviin tulee kipuja ja niin edelleen; ennen kaikkea lonkat siis tulee pitää hyvällä harjoittelulla liikkuvina. Lonkkien jähmeys ilmenee usein selkäkipuna. Kehosi näyttää siltä, mitä teet sillä eniten.

Fatima on hahmo, joka kannattaa ottaa seurantaan sosiaalisessa mediassa, jos haluat voida kehossasi paremmin ja olet valmis nousemaan sohvalta ja työskentelemään sen eteen. Hän julkaisee Facebookissa ja Instagramissa päivittäin ohjevideoita. Instassa niitä on jo tuhat. Sieltä vain tekemään! Hän asettelee sanansa hyvin, kuten tässä:

Tekosyyt ja selitykset. Olen kuullut ne kaikki. Sen niminen on maailman paksuin kirja. Älä selitä vaan toimi ja tee. Älä yritä vaan tee. Älä arvostele tai kritisoi vaan tee. Aloita toimi ja tee. 45 sekunnin jumppahetki on tekemistä. 5 minuutin jooga tai venyttelyhetki on tekemistä. Kävele portaat. Kanna kauppakassit. Parkkeeraa auto kauemmas. Sinun ei tarvitse olla hyvä vaan sinun pitää aloittaa. Hyväksy että olet NYT, tässä ja nyt, sellainen kuin olet, ja liiku. Miksi? Sillä kehomme on tehty liikkumista varten ja liike on lääkettä. Liikkuminen parantaa. Toimi nyt. Älä selitä. Se että et liiku, etkä tee mitään, on epäterveellisintä sinulle.

Fatima Witick 17.9.2018 / Instagram

tai tässä alisuorittamisen vastaisessa manifestissa:

Mikään ei korvaa liikettä tai liikkumista. Mikään ei korvaa tehtyä treeniä tai harjoitusta. Mikään sana tai puhe ei paranna tekniikkaasi. Vain tekemällä oppii. Ja tekemällä säännöllisesti ja paremmin kehittyy.
Ryhti paranee vain parantamalla ryhtiä. Kunto nousee vain liikkumalla. Voima kehittyy käyttämällä voimaa. Notkeus lisääntyy vain tekemällä viisaita venytyksiä.
Selittämällä opit vain selittämään ja kehityt selittämisessä.
Aloita, toimi ja tee. Älä selitä.

Fatima Witick 30.9.2018 / Instagram

Tai ennen kaikkea – koska korostan aina, että terve keho on etuoikeus, josta kannattaa pitää huolta, koska sitä ei kaikille suoda, ja koska liikunnan harrastaminen ylipäänsä on etuoikeus, sillä vain Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa ihmisillä on mahdollisuus keskittyä oman kehonsa hyvinvointiin (sota-alueilla se ei onnistu):

Treenaaminen on etuoikeus jota kaikille ei suoda. Ota siis ilo mukaan tunnille, sillä puitteet missä minä esim saan nykyään tehdä työtäni ja opettaa oppilaitani on luksusta. Tanssikoulu. Vastaanottajat. Tuntitarjonta. Ryhmät. Välineet. Puitteet. Omat tuntini. Isot salit. Peilit. Jne jne. Ei ollut tällaista kun minä olin nuori. Tule tunnille tekemään työtä itsesi kanssa, valmistaudu, LÄMMITTELE, investoi itseesi, tee, kuuntele ohjeita, toimi ja tee, tee se mitä pyydetään ja niin kuin se pyydetään, tee uudestaan, tee paremmin, panosta ja näe vaivaa, innostu, inspiroidu, heittäydy, ota selvää, älä luule, tiedä ja tiedosta, kokeile eri tapaa, opi hyvät tavat tehdä sama asia hyvin ja eri tavoilla, kertaa, käy läpi, kirjoita ylös, muistele, kertaa kaverin kanssa. Älä stressaa, älä murehdi, älä kritisoi vaan toimi ja tee, tiedosta mitä teet, huomaa mitä teet ja mitä tapahtuu kun teet. Uskalla! Opi treenaamaan ja tekemään työtä. Opi treenaamaan itsellesi itsesi takia, älä treenaa opettajalle vaan itsellesi. Älä toista joka kerta samaa virhettä, tee eri virhe. Älä säti itseäsi kun teet väärin, tee virheestä kaunis jatka, tee paremmin. Älä vähättele itseäsi. Usko itseesi. Tee työtä jotta asiat voi muuttua ja kehittyä. Panosta perusasioihin ja perustekniikkaan. Pidä huolta kehostasi ja mielestäsi. Hyväksy kehosi ja kehitä sitä. Vahvista heikkouksia. Käytä mieltäsi ja aivojasi. Älä ole tylsä, ole mielenkiintoinen. Kiinnostu. Löydä itsesi. Ole oma itsesi. Arvosta itseäsi. Älä kopioi, älä matki, opi itse. Tee työtä itsellesi, itsesi takia.

Fatima Witick 7.9.2018 / Instagram

Tee virheestä kaunis! Tee ensi kerralla eri virhe! Tällainen ajattelu rohkaisee minua liikkumaan ja kokeilemaan uusia asioita iloisella mielellä. Toivottavasti sinuakin.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

body-1082139_1280.jpg

Tule rohkeasti joogatunnilleni: kuten aina korostan, sinun ei tarvitse osata mitään osallistuaksesi, sillä tunnille tullaan oppimaan, jäykät tulevat sinne pehmenemään ja yliliikkuvat vahvistumaan. Joogassa vahvistamme myös jalkaterää ja sormia, se on tärkeätä! Tule jäsenkorjaukseeni: minun tehtäväni ei ole arvostella kehoasi tai elämäntapojasi, vaan auttaa kehoasi voimaan paremmin hyväksyvän läsnäolon ilmapiirissä. Tule torstai-iltojen kehonhuoltotunnilleni, siellä tehtävät harjoitteet eivät ole helppoja eivätkä mukavia, mutta hyödyllisiä ja hyväätekeviä! Voit aina aloittaa juuri siitä, missä olet nyt.

On sanomattakin selvää, että tällainen hyvinvointipuhe koskee niitä, jotka ovat saaneet syntyä terveeseen kehoon. Autoimmuunisairaudet, kuten reuma, vaikea masennus, hermovauriot taikka synnytyksessä tai auto-onnettomuudessa syntyneet vammat antavat erilaiset lähtökohdat. Erilaiset elämänkriisit avioeroista rahahuoliin heijastuvat herkästi selän hyvinvointiin, eikä siihen auta jumppa vaan se, että kriisi menee ohi. Perheessäni on ollut kipukroonikkoja, jotka ovat kuolleet varhaisella iällä. Jooga tai veden juominen ei olisi pelastanut heitä. Ero lähtökohtien välillä tulee ymmärtää.

Kuitenkin juuri siksi, että kaikki eivät ole niin terveitä, olen alkanut ohjata restoratiivista joogaa: se sopii myös rikkinäisille, kipeille ja toipilaille ja sitä voidaan käyttää hoitavana menetelmänä myös monenlaisten sairauksien kohdalla. Se auttaa voimaan paremmin – samoin kuin kalevalainen jäsenkorjaus, joka niin ikään tepsii myös joihinkin jo sairauden asteelle edenneisiin häiriötiloihin kehon toiminnassa. Tänä päivänä moni ylisuorittaa treeninsäkin aloittaen esimerkiksi hillittömän kuntokuurin, joka katkeaa pian flunssakierteeseen, tai tähtäämällä erilaisiin äärisuoritteisiin – on hyvä tiedostaa, että ylisuorittaminenkin on etuoikeus, kuten Sisko Savonlahti tämän päivän Helsingin Sanomissa viisaasti kirjoitti.

Maailma on täynnä asioita, joista emme yksin päätä, vaikka kuinka haluaisimme. Ehkä siinä mielessä ylisuorittaja on onnekas ihminen.

Sisko Savonlahti 17.10.2018 / Helsingin Sanomat

Aloita tänään siitä, mistä voit päättää. Sellaisia asioita on kosolti. Selkäviikon kunniaksi voit vaikka heti ilahduttaa rankaasi liikuttelemalla sitä kaikkiin sen kuuteen liikesuuntaan, jotta se pysyisi iskussa. Nouse seisomaan, taivu lonkista eteen, palaa seisoma-asentoon ja työnnä lantiota eteenpäin ja nosta katse kohti kattoa, levitä kädet T-asentoon ja kierrä vyötäröstä vasemmalle, sitten oikealle, nosta kädet pääsi yläpuolelle ja kaarra itsesi banaanin muotoon ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan. Hengitä koko ajan tehokkaasti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Juo iso lasi vettä, sillä välilevystäsi jopa 90 % on vettä. Voi hyvin!

#rakastaselkääsi #selkäviikko #LoveYourSpine #WSD2018.

Restoratiivinen jooga, oikotie lomamoodiin.

Olen ohjannut restoratiivista joogaa muutaman vuoden ajan. Tunnit ovat olleet suosittuja ja saamani palaute haltioitunutta: ”Juuri tällaista olen kaivannut”, ”Vihdoinkin löytyi mulle sopiva joogamuoto”, ”Vaivuin jo ensi minuuteilla johonkin transsiin”, ”Pitkästä aikaa mua ei satu mihinkään”.

Sinun ei tarvitse osata mitään tai olla edes kiinnostunut joogasta osallistuaksesi restoratiiviseen joogaani. Restoratiivisessa joogassa emme tee mitään, vaan annamme joogan tehdä työtään meissä. Lepäämme erilaisissa hyvin tuetuissa ja pehmustetuissa asennoissa. Asennot ovat helppoja; vaikeampi pala voi olla rauhoittua aloilleen ja olla tekemättä mitään, mutta siinä auttaa hyvä sanallinen ohjaaminen. Restoratiivinen jooga on hyvin eri asia kuin yinjooga, jossa pyrimme avaamaan nivelten liikeratoja ja faskialinjoja ja joka voi aika ajoin tuntua napakaltakin.

Miksi restoratiivinen jooga on niin rakastettua ja tehokasta? Listasin havaintojani.

jooga1.jpeg

Restoratiivinen jooga…

Rentouttaa syvästi.

Rentoutunut, levollinen olo on monille harvinainen vieras nyky-yhteiskunnan paineiden vuoksi. Emme osaa levätä. Juhliminen tai Netflixin katselu eivät ole lepoa siinä mielessä mitä hyvinvointimme vaatisi. Tehokkuusmentaliteetti, luterilainen työmoraali, työelämän epävarmuus ja kiivastahtinen some-maailma piiskaavat monet äärirajoille. Useat hakevat harrastuksistaankin tehokkuutta erilaisten hiit-harjoitteiden tai ääritavoitteiden muodossa, mikä lisää stressikuormaa entisestään.

Restoratiivisessa joogassa luovumme radikaalisti kaikesta tekemisestä ja keskitymme vain olemaan. Lepäämme hetkessä ja itsessämme yrittämättä mitään. Äärimmäisen mukavissa asennoissa loikoilu saa ihmisen laskemaan panssarinsa ja tyynnyttää ylikierrokset. Harjoituksen mukanaan tuoma levollisuus muistuttaa, miltä elämän on tarkoitus tuntua: vapaalta ja virtaavalta. Rentoutumistaito on kuin lihas, jota voi vahvistaa. Rentoutuminen helpottuu harjoituksen myötä.

Parantaa unen laatua.

Ihminen nukkuu sikeät, yhtäjaksoiset yöunet todennäköisimmin silloin, kun hänen stressivasteensa sammuu ja parasympaattinen hermostonsa aktivoituu hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Silloin olo on aamulla virkeä ja sängystä on helppo nousta, keho tuntuu lämpimältä ja vetreältä. Stressaantuneella näin ei välttämättä käy. Silloin vuoteeseen on hankala rauhoittua, uni on kevyttä ja katkeilevaa, kestää kauan saada unen päästä kiinni ja aamulla olo on takkuinen. Restoratiivinen jooga aktivoi parasympaattisen hermoston. Kun olo on valmiiksi raukean rauhallinen, uni tulee helposti ja on syvää ja hoitavaa. Hyvä uni on kaiken perusta. Ihan kaiken.

Auttaa palautumaan.

Treenin jälkeiset sitkeät lihaskivut, jaksamisvaikeudet liikkuessa, korkea syke, nukkumisvaikeudet, ärtyneisyys, jatkuvasti hieman nuhainen olo tai flunssakierteet voivat kieliä palautumisvaikeuksista. Restoratiivinen jooga edistää palautumista tehokkaasti. Tämä tapahtuu kahta reittiä: kokonaisvaltainen rentoutuminen sammuttaa stressivasteen ja yöunen laadun paraneminen lisää palautumista entisestään.

Olen jo saanut restoratiivisen joogan ryhmiini osallistuneilta palautetta, jonka mukaan joogaa seuraava treeni on kulkenut sähäkästi ja vahvasti, lihakset eivät ole menneet tukkoon ja treeniä seurannut uni on ollut hyvää. Tämä on myös oma havaintoni. Keho palautuu treenistä ja ihan jokapäiväisestä arkiaktiivisuudesta ketterämmin, kun otat päivittäin aikaa rentoutumiselle.

Vilkastuttaa aineenvaihduntaa.

Tutkimuksen mukaan restoratiivinen jooga auttaa hoikistumaan ja pitämään ylimääräiset kilot poissa vähentäen etenkin ihonalaisrasvaa. Tutkimuksessa verrokkina ollut venyttelyryhmä ei saavuttanut tällaisia hyötyjä.

Stressi saa suoliston temppuilemaan, vatsahappotasot kaaokseen ja rasvan kerääntymään etenkin navan ympärille korkean kortisolitason takia. Parasympaattista hermostoa kuulee usein kutsuttavan lepää ja sulattele -hermostoksi. Ruuansulatus kun käynnistyy toden teolla vasta kun parasympaattinen hermosto on päällä. Sympaattisen hermoston ollessa aktiivinen ruuansulatus on ikään kuin tauolla, koska elimistö suuntaa energian taistele ja pakene -toimintoon. Hermostomme on yhä muinainen, vaikka arjessa kohtaamamme uhat ovat toisenlaisia kuin ennen.

Rentoutumisen käynnistyttyä maha saattaa alkaa murista. Kyse ei ole suoliston älämölöstä, vaan vagushermon eli kiertäjähermon aktivoitumisesta. Se on parasympaattisen hermoston päähermo, joten kun tämä narina kantautuu kupeiltasi, tiedät että rentoutumisesi on hyvässä käynnissä! Osa ohjaamani restoratiivisen joogan tehosta perustuu tietoiseen vagushermon aktivointiin esimerkiksi pranayaman eli joogan hengitysharjoitusten keinoin.

Kohottaa mielialaa.

Väsyneenä mieli on matala ja elämä näyttää ankeimmat puolensa. Rakkaimmatkin ihmiset käyvät hermoillesi, miniatyyrivastoinkäymisetkin saavat ärräpäät lentämään. Paha mieli voi oireilla vaikkapa migreenialttiutena, itkuisuutena tai närästyksenä. Syy ärtymykseesi ei ole ympäristösi, vaan sinä itse; näin ollen hyvinvoinnin avaimetkin ovat sinun käsissäsi. Harjoittamalla itsemyötätuntoa ja panostamalla lepoon ja palautumiseen saat sisäsyntyisen valosi loistamaan. Kun lepäät väsymyksesi veke, elämä alkaa tuntua kevyeltä ja soljuvalta, asiat ja ihmiset ympärilläsi kauniilta. Restoratiivisen joogan harjoittaminen kertoo aivoillesi, että olet turvassa. Silloin aivot lähettävät lihaksillesi rentoutumiskäskyn. Stressihormonitasot laskevat. Muistat, että perimmäinen luontosi on rauha.

Parantaa vastustuskykyä.

Stressi, huonolaatuinen tai vähäinen yöuni ja jatkuva ylikierroksilla pörrääminen johtaa usein flunssakierteeseen. Sairastut aina kun loma alkaa tai nappaat muuten vain kaikki kulkutaudit. Restoratiivinen jooga vahvistaa immuunipuolustustasi. Esoteerisessä mielessä joogiset harjoitukset vahvistavat auraasi, minkä vaikutus vastustuskykyysi on myös vahvistava.

Kohentaa terveyttä.

Restoratiivinen jooga auttaa toipumaan stressistä, traumasta, loukkaantumisesta ja sairaudesta. Se tasapainottaa kehoa auttaen eroon rasitusvammoista. Toisin kuin monia muita joogan muotoja, restoratiivista joogaa voi harjoittaa heti leikkauksen jälkeen tai jopa flunssaisena tai kuumeisena ja näin edistää toipumista. Terapeuttisesti restoratiivista joogaa voi käyttää monien eri sairauksien, kuten Parkinsonin taudin, astman ja Crohnin taudin tukihoitona.

Se laskee verenpainetta, korkeata verensokeria ja kortisolitasoja ja auttaa sitä kautta torjumaan sydän- ja verisuonisairauksia ja diabetesta. Naiset saavat restoratiivisesta joogasta apua, mikäli lapsettomuus, raskaus, kuukautiset tai vaihdevuodet koituvat ongelmaksi. Päänsärkyiset ja migreenipotilaat saavat usein apua restoratiivisesta joogasta, samaten iskiaskipuiset. Krooninen kipu voi lievittyä.

Ahdistuneet ja paniikkihäiriöiset hyötyvät restoratiivisesta joogasta mittaamattomasti. Paniikkikohtaukset voivat vähentyä tai jäädä pois, musta pilvi pään päällä haipuu ohuemmaksi.

Restoratiivinen jooga ei kuluta energiaasi, vaan antaa sitä lisää.

Mistä ammennan opetukseeni?

Yhdistän restoratiivisen joogan opetuksissani tietotaitoani eri aihepiireistä. Joogaopettajakoulutuksistani tuon etenkin pedagogisen osaamisen, syvärentoutusohjaajan taidot ja tukun NLP-työkaluja. Kalevalaisen jäsenkorjauksen ansiosta minulla on seitsemän vuoden kokemus ihmiskehon eri tasojen hoitamisesta hermostosta faskiaan ja kroonisesta kivusta ryhtiin, ja käytän tätä tietoa hyväkseni. Peruslääketieteen opinnot ovat lisänneet ymmärrystäni anatomiasta, fysiologiasta ja mielenterveydestä. Traumasensitiivinen lähestymistapa joogaohjaukseen on erityinen kiinnostuksenkohteeni. Shiatsu-, reiki- ja rosenterapiaopintoni ovat laajentaneet käsitystäni ihmisestä ja hoitamisesta. Oma kaksikymmenvuotinen matkani joogan, esoterian ja varjotyöskentelyn maailmassa antaa oman silauksensa työlleni. Tulevaisuudensuunnitelmissani on restoratiivisen joogan pioneerin Judith Hanson Lasaterin koulutukseen osallistuminen.

Juureva käytännön työ jäsenkorjaajana on vuosi vuodelta vahvistanut minulle, että usein esitetyssä väittämässä on perää: 80–90 prosenttia ihmisten vaivoista on stressiperäisiä. Kaikkia kivuliaita ja jumittuneita yhdistää kuitenkin yksi asia: rentoutuminen helpottaa heidän oloaan. Kalevalainen jäsenkorjaushoito on pitkä (noin 90 minuuttia), rauhallinen ja kivuton. Se toimii paljolti hermostotasolla. Ihmisen parasympaattinen eli lepohermosto aktivoituu kätteni kosketuksesta. Käsittelyn jälkeen olo kehossa on joustava ja pehmeä – osin tietenkin jäsenkorjauskäsittelyn vaikutuksesta, mutta osin siksi, että ihminen on rentoutunut syvästi. Rentoutuminen voi olla vaikeata ilman sanallista tai manuaalista ohjausta.

Jäsenkorjaustyössänikin olen ohjannut ihmisiä rentouttamaan tietoisesti lihaksiaan. Hampaidennarskuttajat ja -purijat hyötyvät puremalihasten rentouttamisen taidosta enemmän kuin kalleimmistakaan purentakiskoista. Krooninen niskajännitys hellittää, kun ihminen oppii itse rentouttamaan niskansa, vaikka sata hierojakäyntiä ei ole muuttanut tilannetta miksikään.

Aikuisen päiväunihetki

Kiukutteleva kaksivuotias herää päiväunilta päivänsäteenä. Restoratiivinen jooga on aikuisen päiväunihetki. Joskus aikuisen täytyy opetella perusasiat uudelleen hoivaamalla itseään kuin kaksivuotiasta: laittaa itsensä ajoissa nukkumaan kun ilta koittaa, määrätä ravitseva ruokahetki kun on nälkä, ohjata lepäämään kun väsyttää.

Lämpimästi tervetuloa lepäämään tunneilleni. Opetan restoratiivista joogaa workshopeissa ja yksityisohjauksessa eri joogakouluilla ja studioilla. Seuraa ilmoitteluani nettisivuillani ja somessani. Ota yhteyttä, jos tahdot restoratiivista joogaa työporukallesi esimerkiksi lounastuntijoogan tai tyhy-toiminnan muodossa. Voin tulla ohjaamaan joogakoulullesi tai yhdistyksellesi. Syvärentoutusta ohjaan myös ilmajoogakankaissa – se on kokemisen arvoista!

.

© Tiina Ahokas. Ethän lainaa tekstiäni ja kuviani luvatta ja lisääthän lainauksesi yhteyteen aina linkin sivustolleni.

jooga.jpeg

Höyhenenkevyestä kehonhuollosta ja putkirullalla runttaamisen vaaroista

Kalevalaisen jäsenkorjauksen kantama perinnetieto opettaa pehmeää, hienovaraista suhtautumista ihmiskehoon. Hoitomuodon ytimessä on oivallus siitä, miten pienillä eleillä ja vähällä voimalla koskettamalla saadaan aikaan syviä vaikutuksia. Yhtä tärkeää on rauhallinen eteneminen. Kyseessä ei ole vartin rykäisy, vaan hidas ja kuunteleva koko kehon käsittely.

Samanlainen lähestymistapa ihmisruumiiseen on italialaisen Vanda Scaravellin (1908–1999) opetuksiin pohjautuvassa joogassa. Hänen metodissaan lähestytään omia rajoja lempeästi, painovoimalle ja hengitykselle antautuen. Kun tullaan omien rajojen äärelle, ei pusketakaan väkisin vaan pehmennetään liikettä entisestään. Scaravelli opetti, että joogassa ei tulisi olla kyse kehon kontrollista, vaan päinvastoin kehon vapauttamisesta. Joogan tulisi tuntua vaivattomalta.

You will be amazed to discover that, if you are kind to your body, it will respond in an incredible way. (Vanda Scaravelli)

Pehmeyden filosofia on vierasta nykyajalle. Jäsenkorjaajana saan usein vastata esimerkiksi erilaisia faskianavausmenetelmiä koskeviin kysymyksiin. Näitä menetelmiä yhdistää kivuliaisuus ja voimankäyttö. On faskiarautoja (!) ja hätäisiä viikonloppukursseja. Esimerkiksi penikat, säären lihasaitioiden faskiat, ”revitään” auki (tätä verbiä todella käytetään).

Minut on koulutettu vapauttamaan faskiat hyvin hennoilla otteilla, joten näen rajut menetelmät ensinnäkin epätaloudellisina. Lisäksi on ilmeistä, että ihminen, joka tuntee kipua, ei kykene samanaikaisesti rentoutumaan. Kivulias käsittely lisää stressihormonien määrää veressä, mikä on nurinkurista, koska kehon rentoutuminen edellyttäisi päinvastaista: parasympaattisen hermoston aktivoitumista. Lisäksi voimakas ja kivulias käsittely aiheuttaa kudosvaurioita, jopa arpikudoksen kasvua – eli lisää ongelmia kehoon.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

cat-2647830_1280.jpg

Myös kotihoitomenetelmissä ohjeistan asiakkaitani lempeyteen ja ystävällisyyteen itseä kohtaan. On tavallista, että ihminen hoitaa esimerkiksi jumiutunutta lavanseutua rullailemalla raivokkaasti putkirullalla tai runttaamalla kipualuetta kipukoukulla. Tuloksena on usein entistä kipeämpi, turvonnut ja pahimmassa tapauksessa tulehtunut kudos. Itsehoidossa rullien, pallojen ja koukkujen kanssa ei milloinkaan saisi ylittää kipukynnystä ja käsittelyajat olisi hyvä pitää lyhyinä. Paineenvaihtelun aiheuttaminen jumialueelle voi olla hyvä idea, koska se kiihdyttää aineenvaihduntaa, mutta se tulisi tehdä kevyesti ja ehdottomasti kivuttomasti. Putkirullilla ja kipukoukuilla älköön siis jyystettäkö hampaat irvessä ja vesi silmistä tirskuen. Se vain rikkoo soluja ja lisää turvotusta ja sitä kautta kipua. Kipu syntyy aina kudospaineesta.

Akuutin lihasjumin itsehoidossa paljon tehokkaampi metodi olisi rentoutuminen esimerkiksi restoratiivisen joogan keinoin. Aktiivista rentoutusta voi oppia monia väyliä pitkin; kerroin niistä unettomuusaiheisessa bloggauksessani.

Viime syksynä Jämillä järjestetyssä valmennusseminaarissa käsiteltiin kestävyysliikkujien helmasyntiä, liian kovaa harjoittelua. Seminaarin koolle kutsuneiden kestävyysurheilun valmentajien mukaan tehoharjoittelun osuus on nykyään ylikorostunut samalla kun matalatehoinen, palauttava liikkuminen on vähentynyt aivan liikaa.

Tämä ei ole vain ammattiurheilijoiden tauti, vaan koskee monia tavallisia liikkujia. Moni piiskaa itsensä uupumuksen partaalle liikkumalla liian kovatehoisesti esimerkiksi HIIT-treenin merkeissä ja skippaamalla kestävyyskunnon ylläpitämisen ja palauttavat, hyvin rauhallisella tahdilla suoritetut parin tunnin kävelylenkit. Hiihtoladullakin revitellään maksimivauhtia, vaikka rauhallinen sivakointi maisemia katsellen olisi kaikin tavoin palkitsevampaa.

”Levon ja rasituksen vääristynyt suhde johtaa usein hermo-lihasjärjestelmän ylirasitustilaan, joka tuntuu olevan suomalaisten urheilijoiden kansantauti.” (Valmentaja Erkki Knuuttila)

 

Heikki Pusa puhui seminaarissa, miten kaikessa liikkumisessa tuiki tärkeälle palautumiselle ei ”pikamaailmassa” tahdo löytyä tilaa.
–On pikapesua, pikaruokaa, pikavippiä, ja pikalenkkejä. Nykyään on hillitön kiire tehdä tulosta. Aiemmin pidettiin mielessä, että tuloksen teko vaatii 8–12 vuotta harjoittelua.

Pusa totesi nykyurheilijoiden kärsivän myös liikkuvuusrajoitteista. Suorituksen rentous, palautuminen ja hermo-lihasjärjestelmän toiminta ovat kaikki riippuvaisia liikkuvuudesta.
–Keho nostaa sykettä, jos liikkuvuus on huono ja kuormitus kasvaa. Nykyään on menossa voimaharjoitteluvillitys, mutta voimaharjoittelusta ei ole hyötyä, jos liikkuvuus ei ole hyvä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

man-3221066_1280.jpg

Tavallinen tallaajakin välttyisi monilta rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta ja saavuttaisi notkeamman ja kivuttomamman kehon paremmalla liikkuvuusharjoittelulla. Esimerkiksi hiihtäjä Annmari Viljanmaa teki menestysaikoinaan metsätöitä ja uskoo siinä käytettyjen ristikkäisten liikeratojen olleen osatekijä hänen hermostonsa huippuvireeseen. Kaikenlaiset ulkotyöt ovat usein hyväksi liikkuvuudelle ja lihasten ja hermoston yhteistyölle.

Liikuntaharrastustenkin olisi hyvä olla monipuolisia. Kehonhallinta ja sirkus ovat yksi loistava väylä joustavan, vahvan kehon ja säpäkän lihas-hermoyhteistyön saavuttamiseen. Samaten ilma-akrobatia – ja tietenkin jooga.

Luonnollisesti myös pääkopan sisältö vaikuttaa kehoon ja sen kireyksiin. Vanha jooginen viisaus kuuluu ”selkärankasi on yhtä joustava kuin asenteesi”. Kremppojaan voi lähestyä lempeän myötätuntoisesti myös energia-anatomian kautta. Jos lantiosi kiertyy virheasentoon, oletko kulkemassa elämässäsi suuntaan, johon et oikeasti tahtoisi? Jos yläraaja oireilee, mihin olet takertunut liian itsepäisesti? Jos kärsit turvotuksesta, luotatko kykyihisi tai pidätteletkö tunteittesi ilmaisua? Metafyysisessä lähestymistavassa on paljon ammennettavaa, kun kyse on keho-mieli-sielusta.

Jämin valmennusseminaarista lisälukemista kiinnostuneille:

Syksyn valmennusseminaarissa keskustellaan ”suomalaisurheilijoiden kansantaudista”

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään?

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään? – osa 2

Parempi liikkuvuus ja parempi palautuminen veisivät monta urheilijaa parempiin tuloksiin

Lue myös:
Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

people-2557460_1280.jpg