Höyhenenkevyestä kehonhuollosta ja putkirullalla runttaamisen vaaroista

Kalevalaisen jäsenkorjauksen kantama perinnetieto opettaa pehmeää, hienovaraista suhtautumista ihmiskehoon. Hoitomuodon ytimessä on oivallus siitä, miten pienillä eleillä ja vähällä voimalla koskettamalla saadaan aikaan syviä vaikutuksia. Yhtä tärkeää on rauhallinen eteneminen. Kyseessä ei ole vartin rykäisy, vaan hidas ja kuunteleva koko kehon käsittely.

Samanlainen lähestymistapa ihmisruumiiseen on italialaisen Vanda Scaravellin (1908–1999) opetuksiin pohjautuvassa joogassa. Hänen metodissaan lähestytään omia rajoja lempeästi, painovoimalle ja hengitykselle antautuen. Kun tullaan omien rajojen äärelle, ei pusketakaan väkisin vaan pehmennetään liikettä entisestään. Scaravelli opetti, että joogassa ei tulisi olla kyse kehon kontrollista, vaan päinvastoin kehon vapauttamisesta. Joogan tulisi tuntua vaivattomalta.

You will be amazed to discover that, if you are kind to your body, it will respond in an incredible way. (Vanda Scaravelli)

Pehmeyden filosofia on vierasta nykyajalle. Jäsenkorjaajana saan usein vastata esimerkiksi erilaisia faskianavausmenetelmiä koskeviin kysymyksiin. Näitä menetelmiä yhdistää kivuliaisuus ja voimankäyttö. On faskiarautoja (!) ja hätäisiä viikonloppukursseja. Esimerkiksi penikat, säären lihasaitioiden faskiat, ”revitään” auki (tätä verbiä todella käytetään).

Minut on koulutettu vapauttamaan faskiat hyvin hennoilla otteilla, joten näen rajut menetelmät ensinnäkin epätaloudellisina. Lisäksi on ilmeistä, että ihminen, joka tuntee kipua, ei kykene samanaikaisesti rentoutumaan. Kivulias käsittely lisää stressihormonien määrää veressä, mikä on nurinkurista, koska kehon rentoutuminen edellyttäisi päinvastaista: parasympaattisen hermoston aktivoitumista. Lisäksi voimakas ja kivulias käsittely aiheuttaa kudosvaurioita, jopa arpikudoksen kasvua – eli lisää ongelmia kehoon.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

cat-2647830_1280.jpg

Myös kotihoitomenetelmissä ohjeistan asiakkaitani lempeyteen ja ystävällisyyteen itseä kohtaan. On tavallista, että ihminen hoitaa esimerkiksi jumiutunutta lavanseutua rullailemalla raivokkaasti putkirullalla tai runttaamalla kipualuetta kipukoukulla. Tuloksena on usein entistä kipeämpi, turvonnut ja pahimmassa tapauksessa tulehtunut kudos. Itsehoidossa rullien, pallojen ja koukkujen kanssa ei milloinkaan saisi ylittää kipukynnystä ja käsittelyajat olisi hyvä pitää lyhyinä. Paineenvaihtelun aiheuttaminen jumialueelle voi olla hyvä idea, koska se kiihdyttää aineenvaihduntaa, mutta se tulisi tehdä kevyesti ja ehdottomasti kivuttomasti. Putkirullilla ja kipukoukuilla älköön siis jyystettäkö hampaat irvessä ja vesi silmistä tirskuen. Se vain rikkoo soluja ja lisää turvotusta ja sitä kautta kipua. Kipu syntyy aina kudospaineesta.

Akuutin lihasjumin itsehoidossa paljon tehokkaampi metodi olisi rentoutuminen esimerkiksi restoratiivisen joogan keinoin. Aktiivista rentoutusta voi oppia monia väyliä pitkin; kerroin niistä unettomuusaiheisessa bloggauksessani.

Viime syksynä Jämillä järjestetyssä valmennusseminaarissa käsiteltiin kestävyysliikkujien helmasyntiä, liian kovaa harjoittelua. Seminaarin koolle kutsuneiden kestävyysurheilun valmentajien mukaan tehoharjoittelun osuus on nykyään ylikorostunut samalla kun matalatehoinen, palauttava liikkuminen on vähentynyt aivan liikaa.

Tämä ei ole vain ammattiurheilijoiden tauti, vaan koskee monia tavallisia liikkujia. Moni piiskaa itsensä uupumuksen partaalle liikkumalla liian kovatehoisesti esimerkiksi HIIT-treenin merkeissä ja skippaamalla kestävyyskunnon ylläpitämisen ja palauttavat, hyvin rauhallisella tahdilla suoritetut parin tunnin kävelylenkit. Hiihtoladullakin revitellään maksimivauhtia, vaikka rauhallinen sivakointi maisemia katsellen olisi kaikin tavoin palkitsevampaa.

”Levon ja rasituksen vääristynyt suhde johtaa usein hermo-lihasjärjestelmän ylirasitustilaan, joka tuntuu olevan suomalaisten urheilijoiden kansantauti.” (Valmentaja Erkki Knuuttila)

 

Heikki Pusa puhui seminaarissa, miten kaikessa liikkumisessa tuiki tärkeälle palautumiselle ei ”pikamaailmassa” tahdo löytyä tilaa.
–On pikapesua, pikaruokaa, pikavippiä, ja pikalenkkejä. Nykyään on hillitön kiire tehdä tulosta. Aiemmin pidettiin mielessä, että tuloksen teko vaatii 8–12 vuotta harjoittelua.

Pusa totesi nykyurheilijoiden kärsivän myös liikkuvuusrajoitteista. Suorituksen rentous, palautuminen ja hermo-lihasjärjestelmän toiminta ovat kaikki riippuvaisia liikkuvuudesta.
–Keho nostaa sykettä, jos liikkuvuus on huono ja kuormitus kasvaa. Nykyään on menossa voimaharjoitteluvillitys, mutta voimaharjoittelusta ei ole hyötyä, jos liikkuvuus ei ole hyvä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

man-3221066_1280.jpg

Tavallinen tallaajakin välttyisi monilta rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta ja saavuttaisi notkeamman ja kivuttomamman kehon paremmalla liikkuvuusharjoittelulla. Esimerkiksi hiihtäjä Annmari Viljanmaa teki menestysaikoinaan metsätöitä ja uskoo siinä käytettyjen ristikkäisten liikeratojen olleen osatekijä hänen hermostonsa huippuvireeseen. Kaikenlaiset ulkotyöt ovat usein hyväksi liikkuvuudelle ja lihasten ja hermoston yhteistyölle.

Liikuntaharrastustenkin olisi hyvä olla monipuolisia. Kehonhallinta ja sirkus ovat yksi loistava väylä joustavan, vahvan kehon ja säpäkän lihas-hermoyhteistyön saavuttamiseen. Samaten ilma-akrobatia – ja tietenkin jooga.

Luonnollisesti myös pääkopan sisältö vaikuttaa kehoon ja sen kireyksiin. Vanha jooginen viisaus kuuluu ”selkärankasi on yhtä joustava kuin asenteesi”. Kremppojaan voi lähestyä lempeän myötätuntoisesti myös energia-anatomian kautta. Jos lantiosi kiertyy virheasentoon, oletko kulkemassa elämässäsi suuntaan, johon et oikeasti tahtoisi? Jos yläraaja oireilee, mihin olet takertunut liian itsepäisesti? Jos kärsit turvotuksesta, luotatko kykyihisi tai pidätteletkö tunteittesi ilmaisua? Metafyysisessä lähestymistavassa on paljon ammennettavaa, kun kyse on keho-mieli-sielusta.

Jämin valmennusseminaarista lisälukemista kiinnostuneille:

Syksyn valmennusseminaarissa keskustellaan ”suomalaisurheilijoiden kansantaudista”

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään?

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään? – osa 2

Parempi liikkuvuus ja parempi palautuminen veisivät monta urheilijaa parempiin tuloksiin

Lue myös:
Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

people-2557460_1280.jpg

 

Käytännön taikuutta Nukkumatin yhyttämiseksi

Uni ei ole salatiedettä. Silti unettomuus riivaa nykyihmisiä epidemiaksi asti.

Unettomuus tai hyvin nukkuminen eivät ole ominaisuuksia, jotka tipahtavat taivaalta, vaan pitkälti oman tekemisten tai tekemättä jättämisten summa. Lyhytaikainen unettomuus voi olla terve reaktio elämäntapahtumiin, kuten läheisen menettämisen aiheuttamaan suruun tai erokriisiin. Pitkittynyt unettomuus on hankalampi homma, mutta siihenkin suositellaan ensisijaisesti lääkkeettömiä hoitokeinoja.

Unettomuuden taustalla on usein ruumiillinen tai henkinen ylikuormitus. Lääkäri Pippa Laukan mukaan kehoa on rauhoitettava, jotta nukkuminen on mahdollista. ”Laukan mukaan unettomuudelta suojaa tehokkaimmin se, kun muistaa järjestää itselleen riittävästi tyhjää tilaa, jossa voi olla yhteydessä itseensä. Yksi rentoutuu metsäkävelyillä, toinen lemmikkieläimen kanssa, kolmas jooga- tai rentoutusharjoituksella. Olennaista on, ettei ole jatkuvasti yhteydessä ympäristöönsä.”

Jos ahmit koko ajan informaatiota ja elämyksiä ja kulutat jatkuvasti toisten ihmisten tuottamia sanoja ja kuvia, kokeile kääntyä sisäänpäin, omien ajatustesi ja sisäisen tilasi äärelle.

”Niin nukut kuin päivällä elät.”
(Unilääketieteeseen erikoistunut psykiatri Juha Markkula)

Oma keho-mieli-sielunsa pitää oppia tuntemaan tietääkseen, mikä itsellä toimii ja mikä ei. Itse tiedän hyvin, mitä minun pitäisi tehdä, jos haluaisin ryhtyä kärsimään unettomuudesta! Ensinnäkin ryhtyisin syömään vähähiilihydraattista ja vähärasvaista ruokaa ihan liian vähän taikka liikaa. Minimoisin veden juomisen ja suolan käytön. Heittäisin magnesiumvalmisteeni roskikseen. Alkaisin roikkua somessa vähintään kymmenen minuutin välein. Myös viimeisenä illalla peiton alla naputtelisin parit Facebook-päivitykset kännykän näyttö mahdollisimman kirkkaalla. Korvaisin liikuntaharrastukseni netin keskustelupalstoilla väittelemisellä ja kävely- ja pyöräilymatkani autossa istumisella. Ryhtyisin riitaisiin ihmissuhteisiin. Vaalisin negatiivisia tunteita nettipalstojen ja riitojen lisäksi kuluttamalla televisiosta runsain mitoin väkivaltaviihdettä ja kaikkea, mikä perustuu pilkalliseen nauruun. Vähentäisin vapaa-aikaani ja lomiani radikaalisti ja alkaisin tehdä tolkuttomia määriä työtä, jota vihaan, ja mieluiten oikein tulehtuneessa työilmapiirissä. Lopettaisin joogan ja meditaation oikopäätä.

Teksti jatkuu kuvien jälkeen.

wrong.png moveon.jpg

Päinvastaiseen tavoitteeseen, eli hyvin nukkumiseen, sen sijaan tarjoan seuraavanlaisia ideoita! Melatoniinia en suosittele, koska siihen ei voi tukeutua jatkuvasti ja tutkimusten mukaan se nostaa verensokeria ja nostaa siten riskiä sairastua diabetekseen.

1. Opettele rauhoittamaan itsesi.

Aktiiviset rentoutustaidot ovat valttikortti unihiekansaalistusrintamalla. Joogan klassinen yoganidra, jossa rentoutetaan jokainen ruumiinosa varpaista kulmakarvoihin saakka, on peruskauraa. Opit sen joogatunneilla tai kirjoista. Joogassa opit muutenkin kuuntelemaan kehoasi ja rentouttamaan lihaksesi tietoisesti. Lue myös aiempi bloggaukseni lepotaidoista ja toinen tekstini ahdistuksesta. Moni joogini sanoo nukkuvansa erityisen hyvin meditaatio- tai yin-joogatunnin tai restoratiivisen joogan jälkeen. Itsekin teen yleensä pari restoratiivista jooga-asanaa ennen nukkumaanmenoa.

Netistä löytyy ohjattuja rentoutusnauhoitteita joka lähtöön. Itse käytän nettijoogapalveluja, kuten Ekhart Yogaa tai Yogaglota, joista löytyy lukuisia ohjattuja rentoutuksia ja yoganidroja englannin kielellä.

Insight Timer on myös hyvä äppi: sen lisäksi, että käytän sitä ajastimena yin-joogatunneilla (tunneillani käyneet tietävät sen kauniin gongin äänen!), käytän myös sen ohjattuja meditaatioita ja rentoutuksia. Niitä on muutamia suomenkielisiäkin. Klikkaan ohjelmasta valitsemani rentoutusäänitteen päälle, suljen puhelimen näytön (viestiäänet jne. olen hiljentänyt jo aiemmin), laitan puhelimen sängyn viereen, sammutan valot, suljen silmät ja annan äänen johdattaa minut sikeään uneen. Älypuhelin sängyn vieressä voi näin käytettynä olla unta edistävä tekijä!

Jos elämässäsi on liikaa kaikkea, sinun pitää karsia jotakin. Kova treeni voi esimerkiksi olla kehollesi liiallinen stressi, jos sinulla on myös vaativa työ ja ruuhkavuodet meneillään. Usein unettomuus on vihje jonkin elämänmuutoksen tarpeellisuudesta.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

market-1890315_1280.jpg

2. Ruoki hermostoasi mineraaleilla.

Sen perusteella, mitä työni ja opintojeni kautta olen ihmiskehosta oppinut, uskon että mineraalit auttavat nukkumaan. Luusto, hermosto ja lihaksisto tarvitsevat mineraaleja jokapäiväisiin perustoimintoihinsa. Rauhallinen hermosto ja rennot lihakset jäävät haaveeksi, jos kivennäisistä on pulaa. Oma mineraalitasapainonsakin pitää opetella tuntemaan. Terveellinen, monipuolinen, vihannespitoinen ruokavalio on tärkeä.  Kenties magnesiumlisä auttaa sinut jo pitkälle. Suolaveden juominen ei ainoastaan vähennä suonenvetoja eli lihaskramppeja, vaan ravitsee ja rauhoittaa faskiajärjestelmää, lihaksistoa ja hermostoa kokonaisuudessaan, hyvin hienovaraisesti. Itse huomaan, että valvominen alkaa, kun suolavesi unohtuu. Käytän itse myös adrenal cocktail -mineraalilisää: mitä kiireisempiä päiviä, sitä tärkeämpi se on rauhoittumiselle.

3. Meditoi ja hengitä.

Harri Gustafsberg opettaa poliiseille mentaalista ja fysiologista valmentautumista ja autonomisen hermoston säätämistä. Jostain kumman syystä Helsingin Sanomat kirjoittaa: ”Termi voi kuulostaa jonkinlaiselta joogaopilta sisäänhengitysharjoituksineen, vaikka sellaisesta poliisin tehtävät ovat kaukana”. No, kyseessä joka tapauksessa on ehta joogaoppi. Nukkumaan mennessä pranayamalla eli joogan hengitysharjoituksilla voi sammuttaa stressivasteensa ja aktivoida parasympaattisen hermoston, mikä on edellytys nukahtamiselle. Parasympaattinen hermosto on ”lepää ja sulattele” -hermostomme ja sen aktivoituessa syke, verenpaine ja stressihormonitasot laskevat ja kehoon leviää mukavan raukea olo.

Hengitystä voit opiskella kokeneen joogaopettajan tai hengitysterapeutin johdolla ja toki myös itseksesi: esimerkiksi Selkäkanavan sivuilla on hyvä palleahengitysohje. Kokeilemisen arvoisia ovat myös Nadi Shodhana eli vuorosierainhengitys sekä uloshengityksen pidentäminen sisäänhengitystä kaksi kertaa pidemmäksi, mikä aktivoi parasympaattista hermostoa erityisen tehokkaasti.

Ellei sinulla jo ole omaa, vakituista meditaatioharjoitusta, aloita sillä, että asetat puhelimen ajastimeen 15 minuuttia ja istut sen ajan hiljaa silmät kiinni tekemättä mitään. Voi olla erityisen hyväksi suorittaa kyseinen harjoite juuri ennen nukkumaanmenoa. Tätä voisi kuvata ”Suljetaan ensin kaikki sovellukset ja sitten koko kone” -taktiikaksi. Kun rauhoitat pääkoppasi ärsykkeiltä, uni tulee paremmin. Meditaatio kannattaa ottaa päivittäiseksi tavaksi. Mitä vastenmielisemmältä meditaatio sinusta tuntuu, sitä kipeämmin luultavasti tarvitset sitä. Meditaatio voi olla hyvä aloittaa opettajan johdolla ja sitä on tarjolla myös nettijoogapalveluissa ja Youtubessa. Eri meditaatiolajeja on valtavasti – löydä omasi!

4. Käytä lääkkeettömiä unilääkkeitä.

  • Teaniini rauhoittaa ja voi auttaa myös unta.
  • Ota yksi annos tauriinia ennen nukkumaanmenoa – ja toinen annos, jos heräät keskellä yötä eikä uni tule uudelleen. Tauriini on tärkeä etenkin ahdistuneille kasvissyöjille!
  • Kamomillasta tai kanervasta uutettu yrttijuoma ja erilaiset uniteesekoitukset ennen nukkumaanmenoa nautittuina rauhoittavat. Tsekkaa ruokakauppasi teehylly ja luontaistuotekauppiaasi tarjonta. Omia suosikkejani ovat luomulaatuiset Pukka- ja Clipper-uniteet.
  • Kauranversouute (esim. Frantsilan Tyyneyden tipat) ovat hyvä apu kaikenlaiseen jännittyneisyyteen ja ylivireisyyteen.

Mainitsemani aminohapot ja yrtit ovat paljon tutkittuja ja haitattomia (toisin kuin melatoniini), mutta sinun kannattaa tietenkin varmistaa niiden turvallisuus lääkäriltäsi, jos sinulla on lääkityksiä tai perussairauksia.

5. Aseta itsellesi rajoja.

Suitsi sometustasi varsinkin nukkumaanmenoajan lähestyessä. Lue aiempi bloggaukseni Facebookista.

Lopeta myös työt tarpeeksi monta tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Vältä ahdistavien asioiden parissa hääräilyä ennen nukkumaanmenoa. Jokin keskittymistä vaativa tai nauruhermoja kutkuttava tekeminen sen sijaan voi edistää unen tuloa.

Voit myös lempeästi vaatia itseltäsi sopivan määrän liikuntaa ja venyttelyä joka päivä. Sopivasti väsytetty keho on alttiimpi nukahtamaan ja venyttelyn jälkeen olo on mukavampi. Liikunta parantaa unta monien tutkimusten mukaan.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

sleep-1209288_1280.jpg

6. Tuoksut jeesaavat.

Eteerisistä öljyistä etenkin laventeli ja vetiver rauhoittavat. Käy nuuhkimassa öljyjä luontaistuotekaupassa ja valitse mieleisesi tai varaa aika diplomiaromaterapeutin pakeille. Voit pirskotella öljyä tyynyliinaan tai pöhisyttää sitä diffuuserissa. Kaikki öljyt eivät sovellu kaikille, eikä eteerisiä öljyjä tule käyttää holtittomasti, mutta koulutettu ammattilainen osaa auttaa.

7. Syö viisaasti.

Liiallinen tai liian vähäinen kalorinsaanti vaikeuttaa nukkumista, samaten se, jos syö liian lähellä vuoteeseen käymistä tai yrittää simahtaa nälkäisenä. Unitutkijat tietävät, että hiilihydraatit auttavat laadukkaan unen tavoittelussa. Muuan australialaistutkimus osoitti, että nopeita hiilihydraatteja neljä tuntia ennen nukkumaanmenoa nauttivat nukahtavat nopeimmin. Tutkijat otaksuvat vaikutuksen liittyvän nopeiden hiilihydraattien tryptofaani- ja serotoniinitasoja nostavaan vaikutukseen. Kyseiset välittäjäaineet pitävät myös mielialan hyvänä. Itse huolehdin siitä, että syön illan viimeisen aterian muutama tunti ennen nukkumaanmenoa, ja että kyseinen ruoka-annos sisältää esimerkiksi täysjyväspagettia, basmatiriisiä, leipää tai banaania.

Hyvin nukkuneen on helpompi tehdä viisaita ravitsemusvalintoja kuin väsyneen, mutta syömällä terveellisesti unen laatu voi parantua.

Alkoholi on unelle myrkkyä. Uni voi tulla nopeammin, mutta se on heikkolaatuista eikä virkistä.

8. Auttaa voivat myös

  • Neurosonic-matalavärähtelyhoito (itse rentoudun tässä totaalisesti!)
  • Lämpimät kylvyt koko keholle tai jaloille
  • Rentoutusmusiikit, kuten Solfeggio-, 432- tai white noise -musiikit (löydät niitä hakusanoilla Youtubesta ja Spotifysta)
  • Ayurvedan keinoihin kuuluu seesamiöljyn hierominen jalkapohjiin ennen nukkumaanmenoa. Jalkapohjien hermopäätteiden hierominen rentouttaa, parantaa verenkiertoa, torjuu stressiä, kosteuttaa ihoa ja johtaa parempaan unen laatuun. Ihmekös tuo, että moni kokee kalevalaisen jäsenkorjauksenkin parantavan unta – siinähän jalkapohjat käsitellään huolellisesti!
  • Lämpimästi pukeutuminen
  • Painopeitto – raskas täkki voi ajaa saman asian

+ Lisälukemista:

Unettomuudestaan ja siitä toipumisesta ovat kirjoittaneet kirjan esimerkiksi Kaija Juurikkala, Leeni Peltonen ja Pia Tervo. Tässä heidän haastatteluitaan:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/kaija-loysi-unettomuudesta-ystavan

https://yle.fi/uutiset/3-8464200

https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/unettomuudesta-karsiva-toimittaja-leeni-peltonen-vasyi-valvomaan

Lainaankin loppuun Kaija Juurikkalan kauniit sanat yllä mainitusta Kodin Kuvalehden artikkelista.

”Voimme itse ohjata ajatteluamme. Aloitin luopumalla ajatuksesta huonoista öistä ja siitä mielikuvasta, että olen huono nukkuja. Käänsin ajatuksen ympäri ja aloin iloita siitä, että olen hyvä valvomaan. Tulin unettomuuteni kanssa ystäväksi. Päätin katsoa, mitä pimeässä on, kuka kanssani valvoo.

Elämä on energiaa, varjoja ja valoa, voimaa ja vastavoimaa. Nykyinen kasvua vaativa kulttuuri ei anna tilaa pysähtymiselle ja levolle. Yöllä ei mennä mihinkään. Silloin tärkeintä on tapa, jolla ollaan.

Mekaaniset mantrat eivät rauhoita unta pakenevaa mieltämme, eikä kemiallinen uni ole aitoa. Erityisherkkänä ihmisenä unilääkkeet eivät tehonneet minuun. Ne sammuttivat kyllä kehoni, mutta eivät mieltäni. Minun oli etsittävä ratkaisua muualta, ja löysin sen itsestäni. Matkani alkoi siitä yöstä, jolloin totesin minua ympäröineelle pimeydelle: Olen valmis. Aloin seurustella sen kanssa ja tutustua maailmaan, josta en tiennyt mitään. Tunne siitä, etten ollut yksin, sai vahvistuksen.”

Kevään 2018 kujeet

Tämä olkoon uutiskirjeenomainen katsaus tuoreeseen vuoteen ja työkuvioihini!

Opiston kurssit

Ajankohtaisinta juuri nyt on Sastamalan opiston kevään kurssien ilmoittautuminen, joka alkaa keskiviikkona 3.1.2018 klo 12.30. Osa kursseistani on tavannut täyttyä muutamassa minuutissa, joten ole sormi napilla, jos haluat ehdottomasti jollekin tietylle kurssille. Osa opistokursseistani jatkaa vanhalla paikallaan, osaan on tullut muutoksia. Löydät kaikki opiston kurssini tämän linkin takaa ja sitä kautta pääset myös ilmoittautumaan. Esittelen tässä ne lyhyesti:

  • Yin-jooga torstaisin 10.30–11.30 Kätsäkoulun liikuntasalissa (Sastamalankatu 2) 18.1.2018 – 19.4.2018. Tuo tälle tunnille oma joogamatto ja pari vilttiä, mieluusti myös tyyny tai pari. Pidä mukana myös joogatiiliä, jos omistat sellaiset (esim. Villihinnasta saa edullisia – saapa sieltä hyvin simppeleitä joogabolstereitakin, jos uskaltaa ostaa kiinalaista!)
  • Yin-jooga torstaisin 20.00–21.00 Oivapajalla (käynti Liekolankadun puolelta lastauslaiturilta jotakuinkin Kaukolan Marjan vastaanottoa vastapäätä – Oivapajan ovikoodin saat tekstiviestinä opistolta ennen kurssin alkua) 18.1.2018 – 19.4.2018. Salissa on matot ja noin yksi joogatiili per nenä, mutta pidä mukanasi vähintään paria vilttiä ja mieluusti 1–2 tyynyä – ja omia joogatiiliä, jos sinulla on, sillä yin-joogassa enemmän on enemmän!
  • Meditaatio + Pranayama keskiviikkoisin 19.00–20.00 Kauppalankulmalla, (katutasossa, Tyrvään Yrtti-Aitasta katsottuna kulman takana, Tärpin naapurissa) 17.1.2018 – 11.4.2018. En ole vielä päässyt tutustumaan tilaan, mutta oletan, että täällä voimme istua tuolilla – tai lattialla, jos tuoli tuntuu liian rajoittavalta. Vesipullon voit pitää mukanasi.
  • Slow flow -jooga perjantaisin 9.00–10.00 Oivapajalla (ks. tarkempi ohje edeltä) 19.1.2018 – 20.4.2018. Jos omistat ns. sticky matin, eli joogamaton, joka ei venyttäessä veny ja jossa on hyvä kitka, pidä se mukana, sillä Oivapajan matot eivät ole ihanteellisia vinyasa-tyyppisessä joogassa. Vesipullokin mukaan!
  • Meditaatio + Pranayama joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina (poislukien juhlapyhät): 7.1., 4.2., 4.3., 8.4. ja 6.5. Paikkana opistotalon Yläsali, Onkiniemenkatu 1. Istumme tuolilla tai lattialla, vesipulloa voit kuljettaa mukanasi.

Viikkotuntien lisäksi pidän kaksi iltapäiväkurssia:

  • Lääkkeetön kivunhoito sunnuntaina 11. helmikuuta klo 13.00–16.00
  • Lapsen luonnonmukainen hoito sunnuntaina 8. huhtikuuta klo 13.00–16.00

Lue lisää kursseista Sastamalan opiston sivuilta kunkin kurssin kohdalta Lisätietoa-napin takaa. Ota yhteyttä, jos jokin askarruttaa.

(Teksti jatkuu alempana)

physiotherapy-2133286_640.jpg

Jäsenkorjaus

Jäsenkorjausvastaanottoni pyörii yhä tavalliseen tapaan, eli ruuhkaisasti, mutta vakaalla tahdilla ja suurella innolla. Kuudes vuosi kokopäiväisenä jäsenkorjaajana pyörähti juuri käyntiin! Akuuttiaikoja en valitettavasti pysty tarjoamaan, paitsi silloin, kun joku joutuu perumaan aiemmin varaamansa ajan esimerkiksi sairastumisen takia – ja niin käy miltei viikoittain. Kannattaa siis aktiivisesti kysellä akuuttiaikojenkin perään viesteillä. Muutoin ajat menevät keskimäärin 3–4 viikon päähän. Pääsääntöisesti en tee jäsenkorjauksia iltaisin, viikonloppuisin en laisinkaan. Viestit tavoittavat minut puheluja paremmin, koska töitä tehdessäni en puhelimeen vastaa.

Motio

Maanantai-illan yin-joogat Motiolla jatkuvat. Tunnit toimivat drop in -periaatteella, eli voit käydä tunneilla silloin kun sinulle sopii – satunnaisesti tai joka viikko. Motion tunneille tulee varata paikka etukäteen. Tutustuthan varausehtoihin. Motion sali on hyvin varusteltu ja soma.

Puistokadun joogat

Investoin loppuvuodesta 2017 kymmeneen joogabolsteriin eli putkityynyyn, ja tarkoitukseni olisi järjestää keväällä noin kerran kuussa Puistokatu 14:n kauniissa ja lämpimässä salissa ihania, pitkiä joogatunteja, joissa käytettäisiin näitä bolstereita harjoituksen apuna. Niiden avulla saa rakennettua upean harjoituksen! Seuraa ilmoitteluani – ja esitä toki myös toivomuksia! Tunnit on mahdollista räätälöidä erilaisten teemojen ympärille (lonkat, selkä, hiljentyminen, stressinhallinta, ahdistuksen hoito…). Nämä tunnit ovat yleensä erittäin hoitavaa ja palauttavaa restoratiivista joogaa tai yin-joogaa. Saliin mahtuu 10 henkilöä, joten luvassa on pienryhmäjoogaa, jossa pystyn huomioimaan yksilöllisesti jokaisen osallistujan.

(Teksti jatkuu alempana)

people-2573216_640.jpg

Lentävän Maton joogat

Opetan noin kerran kuussa sunnuntaisin Tampereella Lentävässä Matossa erilaisia joogaworkshopeja käsilläseisonnasta stressinhoitoon. Ohjaan myös Lentävän Maton sunnuntai-illan yin-joogan viikkotunnin aina workshopini perään. Seuraava Lentävään Mattoon pyrähdykseni koittaa 28. tammikuuta, jolloin luvassa olisi Siivet selkään -teemalla joogan käsitasapainoja… Lisätietoa tulee pian! Tässä jo sneak peek workshopin sisällöstä (teksti jatkuu kuvan jälkeen):

An_Eka_Pada_Koundinyasana_yoga_posture_asana.jpg

Yksityisohjaus

Järjestän toiveittenne mukaisen joogatunnin työporukallenne, polttariohjelmaksi, harrastusryhmälle lajinmukaiseen kehonhuoltoon ja niin edelleen. Joogatunti on erinomainen tyhy-päivän ohjelmanumero. Tuntiin voi sisällyttää lyhyen luennon esimerkiksi hengitystekniikasta, ergonomisista työasennoista tai vastaavasta.

Voit myös tulla yksin tai kahdestaan vaikka ystäväsi tai puolisosi kanssa yksityisopetukseen työhuoneelleni, leivinuunin pehmeään lämpöön. Tunti voi sisältää esimerkiksi stressinhallintaa tukevia ohjattuja harjoituksia ja ravintoneuvonta, ohjattua rentoutusta, rentoutumistaitojen opiskelua tai unettomuuteen ja sen syihin pureutuvia harjoitteita ja neuvontaa. Voin tarjota jelppiä lihashuollon, palautumisen ja lajikohtaisen tukitreenin (esim. juoksu) suhteen. Voin opettaa joogasarjan omalle kehollesi sopivalla tavalla. Yksityisohjaus sopii  sinulle, joka olet toipumassa leikkauksesta, sairaudesta, burn outista tai vastaavasta tai sinulle, joka kaipaat tukea elämänmuutokseen, kuten painonhallintaan tai pääsykoepreppaukseen.

Isommille ryhmille vuokraamme hyvin varustellun joogasalin.

Yksityisjoogatuntini voit varata myös Motion kautta Motion upeissa tiloissa!

Mitä kaikki nämä joogatermit tarkoittavat?

Katso, löytyykö vastaus kysymykseesi täältä – ellei, niin lähetä kaikin mokomin minulle viesti ja kysy!

Vieläkö muuta?

Ken tietää! Ideoita ja intoa on aina, mutta hiljaa hyvä tulee. Seuraa netti- ja Facebook-sivujani, niin pysyt kärryillä uusimmista tuulista. Muutamia julkistuksia mm. workshopeista on tulossa ihan lähiaikoina.

Edelleen tulen mielelläni puhumaan osaamisalueistani ja tekemään vaikkapa jäsenkorjauksen näytehoitoja erilaisiin tilaisuuksiin.

Hieno kevät tulossa! Toivottavasti tapaamme! ❤

 

 

Mikä tekee joogaopettajan?

Törmäsin tänään sattumalta joogaopettaja Kreeta Rankin hyvään blogitekstiin joogaopettajakoulutuksista.

Kysymykseen, pätevöittääkö RYT200-koulutus joogaopettajaksi, vastaisin itse: kyllä ja ei. Koulutuksia on hyvin eri tasoisia, mutta hyvä ja vaativa koulutus tarjoaa vahvan pohjan opettajuudelle. Itse voin sanoa, että Hima Happinessin koulutus teki minusta joogaopettajan tarjotessaan pedagogiset taidot, yhteisön ja opettajien tuen ja muun pohjan. MUTTA. Et voi opettaa mitään, josta sinulla ei itselläsi ole kokemusta. Joihinkin koulutuksiin otetaan opiskelijoita hyvinkin ohuella tai jopa nollajoogakokemuksella. Nykyään tarjotaan paljon ”joogaa”, jota opettaakseen on tarvinnut osallistua vain viikonloppukurssille tai parille eikä ohjaaja ole itse joogi. Tällä periaatteella tuotetaan varmasti ihan mukavia jumppatunteja.

”You can’t lead anyone else further than you have gone yourself.” (Gene Mauch)

Joogan ydin on kuitenkin muualla kuin mekaanisesti toistetuissa liikesarjoissa, eikä sitä ydintä sisäistetä muutamassa päivässä, kuukaudessa tai vuodessakaan. Sen sijaan kyseessä on elämänmittainen päivittäinen harjoitus, jonka myötä joogasta tulee ihmisen koko olemukseen kietoutuva elämäntapa, tapa hahmottaa maailmaa, eikä muusta elämästä irrallinen jumppatuokio silloin tällöin. Tämän pitkän matkan varrella on jossain kohtaa piste, jossa voi alkaa välittää joogaa myös muille, mikäli tuntee kutsumusta opettamiseen. Siihen pisteeseen päästäkseen on täytynyt lukea klassisia joogatekstejä, istua aika monta kymmentä tuntia meditoimassa, ja oivaltaa, millaisen alkemian kautta joogan opetukset siirtyvät joogamatolta muuhun elämään: ihmissuhteisiin, kommunikaatioon, resilienssiin. Kaikki tämä on hyvin hidasta kypsymistä. Oma harjoitus on maaperä, jolta opettaminen versoaa. Ilman vakiintunutta omaa harjoitusta ei ole joogan opetusta.

Olen itse tyytyväinen, että ehdin joogata hyvin pitkään (viitisentoista vuotta) ennen kuin päähäni edes pälkähti ryhtyä ohjaamaan joogaa itse. Sittenkin kesti, kun etsiskelin minua puhuttelevaa koulutusta ja odottelin vielä vähän lisää. Ehdin näinä vuosina kokea kaikki klassiset joogan harrastamisen vaiheet, ja mikä tärkeintä, sen, mikä merkitys joogalla ja omalla harjoituksella on elämän kriiseissä ja karikoissa. Siinä on oppi, jonka jakaminen eteenpäin on itselleni sydämen asia.

women-1178187_1280.jpg

Lääkkeettömien hoitosuositusten aamunsarastus

Lääkkeettömät hoitomuodot ovat kaikkien etu. Mitä useammin kivun voi hoitaa lääkkeettä, sitä paremmin lääke toimii silloin kun sille on oikea tarve. Lääkkeet kuormittavat elimistöä, etenkin maksaa ja munuaisia, ja tuottavat viljalti sivuvaikutuksia. Sivuvaikutukset eivät ole aina ihan mitättömiä, vaan tulehduskipulääkkeisiin kuolee Fimean kolmen vuoden takaisen arvion mukaan 200–300 suomalaista joka vuosi – enemmän kuin liikenneonnettomuuksissa. Vähäpätöisiä eivät ole myöskään luonnolle haitalliset vaikutukset, kuten lääkejäämät ravintoketjussa. Eliöt kärsivät ja lääkejäämät palaavat ihmisten juomaveteen monien eri ainesosien cocktailina, joiden yhteisvaikutuksista ei vielä tiedetä. Suomalaisista särjistä ja lahnoista on löytynyt muun muassa ibuprofeenia, mielialalääkejäämät tekevät ahvenista huolettomia ja aggressiivisia ja e-pillerien estrogeeni saa kalat muuttumaan uroksista naaraiksi. Lääketeollisuuden kyseenalaisista toimintatavoista en nyt edes aloita.

Kohtaan työssäni jatkuvasti ihmisiä, joille on määrätty hämmästyttävän reteästi lääkkeitä. (Kohtaan tietenkin myös ihmisiä, joille on määrätty sopivia määriä lääkkeitä juuri oikeista, hyvistä syistä, ja kaikki on mennyt erinomaisesti!) Ylen Tiedeykkösessä puhuttiin maanantaina opioidikriisistä ja siitä, miten etenkin yksityislääkärit kirjoittavat hanakasti potilailleen haulikolla kärpästä -tyyppisiä, tarpeettoman tuhteja ja pitkiä kipulääkereseptejä. Yhdysvalloissa kuolee opioideihin 150 ihmistä päivässä ja saman ilmiön pelätään tulevan viiveellä Suomeen, mistä kirjoitinkin kesällä Jäsenkorjaaja Tiina Ahokas -Facebook-sivullani ja blogissani. Opioidiriippuvuus kehittyy erittäin helposti.

512px-Aspirin_(2247084833)

Minulla on kuitenkin hyviä uutisia! Maailmalta kantautuu heikkoja signaaleita siitä, että nykyaikaiset ohjeistukset ja käytännöt saattavat olla muuttumassa.

BBC uutisoi tällä viikolla, että Britannian hallituksen alainen Public Health England on julkaissut kannanoton, jonka mukaan potilaille tulisi määrätä vuodelepoa antibioottikuurien sijaan. PHE:n mukaan viidennes antibioottiresepteistä on turhia: reseptin perusteena olevat sairaudet parantuisivat paremmin itsestään. Lisäksi PHE muistuttaa antibioottiresistenteistä bakteerikannoista, jotka saattavat jo lähitulevaisuudessa tehdä tavallisista keisarinleikkauksista, syöpähoidoista ja tekonivelleikkauksista hengenvaarallisia. Jokainen turha antibioottikuuri lisää bakteerien vastustuskykyä lääkkeille. PHE arvioi, että vuoteen 2050 mennessä lääkeresistentteihin infektioihin kuolee enemmän ihmisiä kuin syöpään tänä päivänä.

Yskät ja keuhkoputkentulehdukset paranevat yleensä itsestään, joskin hitaammin kuin antibiooteilla. Antibiootit tulisi säästää vakaviin tilanteisiin, kuten bakteeriperäisiin aivokalvontulehduksiin ja verenmyrkytyksiin. Flunssapotilaiden tulisi levätä – yllättävän vaikea ohje nykyihmiselle, juoda paljon ja käyttää tarvittaessa parasetamolia kivunlievitykseen. Tarpeeton antibioottikuuri lisää riskiä sairastua tulevina kuukausina antibiooteille vastustuskykyiseen infektioon.

BBC:n jutussa muuten mainitaan hieno termi ”post-antibiotic apocalypse”, antibiootin jälkeisen ajan maailmanloppu!

512px-Prescription_drugs

Arvostetun yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan blogissa puolestaan kirjoitettiin kesällä alaselkäkivun hoidon uusista suosituksista. Tuore tutkimus osoittaa tulehduskipulääkkeiden toimivan vain heikosti jos ollenkaan alaselkäkipuun. The American College of Physicians -organisaation uusien suositusten mukaan kyseisiä lääkkeitä pitää jopa välttää akuutissa kipuvaiheessa.

Akuutin eli alle 12 viikkoa kestäneen alaselkäkivun hoitoon suositellaan lämpöhoitoa, hierontaa, akupunktiota ja selkärangan manipulaatiohoitoja. Vasta jos niistä ei ole hyötyä, harkitaan tulehduskipulääkkeitä tai lihasrelaksantteja. Krooniseen eli yli 12 viikkoa kestäneeseen alaselkäkipuun suositellaan – kuulkaapa tätä! – liikuntaa (venyttelyä, tasapainotreeniä ja keskivartalon lihasten vahvistamista), fysioterapiaa, akupunktiota ja mindfulness-harjoittelua tai vastaavaa. Myös taiji-harjoittelua, joogaa ja rentoutusmenetelmiä kehotetaan kokeilemaan. Vasta jos nämä metodit eivät toimi, suositellaan kroonisen alaselkäkivun hoitoa tulehduskipulääkkeillä, tramadolilla (opioidi) tai duloksetiinillä (mielialalääke).

Tässähän tulee jäsenkorjaajalle ja joogaopettajalle lämmin olo sydämeen!

Kauas on tultu vanhoista lääkärien ohjeistuksista, jotka patistivat alaselkäkipuisen  vuodelepoon kunnon lääkecocktail suonissaan. Harvardin blogissa kerrotaan, että yhä useampi ihminen hakee jo omaehtoisesti lääkkeettömiä keinoja alaselkäkipuunsa. Kirjoittaja jopa leikittelee ajatuksella, jossa lääkäri sanoisi alaselkäkipuiselle potilaalle ”käy kahdella joogatunnilla ja soittele ensi kuussa”!

On siis toivoa, että lääkkeettömästä hoidosta tulee ajan mittaan normi (niissä kiputiloissa, joissa lääke ei ole välttämätön, ja välttämätönhän se on syöpä- ja leikkauskivuissa ja esimerkiksi polyneuropatiassa).

Soisin, että mahdollisimman moni suomalaislääkärikin alkaisi olla ajan tasalla näistä uusista, tutkimuksiin perustuvista suosituksista.

Puhun lääkkeettömistä kivunhoitomenetelmistä vastaanotollani ja pidän aiheen tiimoilta iltapäiväkursseja ja luentoja. Minut voi tilata puhumaan tai kirjoittamaan aiheesta. Opetan myös joogaa ja meditaatiota, jotka ovat tutkitusti erinomaisia menetelmiä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tueksi, stressinhallintaan ja kivuttoman kehon ja tyynen mielen saavuttamiseksi. Joogatunti on mahdollista räätälöidä esimerkiksi alaselkäkivun hoidon tai immuunipuolustuksen parantamisen teeman pohjalta.

Suosittelen myös lämpimästi Helena Mirandan kirjaa Ota kipu haltuun ja Karita Palomäen ja Juha Siiran yhdessä kirjoittamaa kirjaa Kehon viisaat viestit.

Pohdintaa siitä kohdasta, jossa meditaation ja huumeiden polut risteävät

Kun Yogi Bhajan (1929–2004) saapui 1960-luvulla Intiasta Yhdysvaltoihin, hän tutustui Los Angelesissa sikäläisiin nuoriin, jotka olivat juuri löytäneet LSD:n riemut. Yogi Bhajan alkoi opettaa näille nuorille kundaliinijoogaa. Mitä tapahtuikaan? Joukoittain ihmisiä luopui LSD:stä havaittuaan, että kundaliinijoogalla pääsee yhtä vinhoihin olotiloihin kuin hallusinogeeneillä konsanaan, mutta turvallisesti ja edullisesti.

Mitä yhteistä on meditaatiolla ja huumeilla? Paljonkin, kun ohitetaan tietyt ajattelun ja moralisoinnin sudenkuopat. Kummallakin voidaan muokata aivoja hyvään suuntaan.

Tiede on osoittanut, että ajatusten virta muokkaa aivoja. Pitkään meditoinut on oppinut aktivoimaan aivoissaan rauhaa, iloa ja myötätuntoa ja vastaavasti vaimentamaan huolestumisen, surun ja vihan tiloja. Buddha syntyi tavallisilla aivoilla varustettuna tavallisena ihmisenä, mutta tapa, jolla hän muutti aivojaan, muutti koko maailmaa, kuten Rick Hanson ja Richard Mendius huomauttavat kirjassaan Buddhan aivot. Käytännön neurotiedettä onnellisuuteen, rakkauteen ja viisauteen.

207px-Felix_Pfeifer00

Ennen kaikkea emme puhu nyt päihdyttävien aineiden viihdekäytöstä saatika riippuvuuteen perustuvasta käytöstä. Viihdekäyttö on sitä, mikä suomalaisille on tutuinta alkoholin kanssa: kun juodaan, juodaan tolkuttomia määriä, päädytään tiedottomaan tilaan ja kutsutaan sitä ”juhlimiseksi”. Tai kun käytetään huumeita, käytetään niitä niin sanotusti ”bailatessa”, jälleen tarkoituksena sekoittaa pää. Emme puhu nyt todellisuuden pakenemisesta aineiden avulla – emmekä meditaation avulla. Sosiaalisesti vastuullinen nykyjoogikaan ei vetäydy luolaan, vaan valitsee elää tässä maailmassa hoitaen ihmissuhteitaan, palvellen muita ja parantaen maailmaa.

Huumaavia aineita on käytetty vuosisatojen ellei -tuhansien ajan eri kulttuurien rituaaleissa ja parantamisseremonioissa. Käyttö on ollut tiukasti säädeltyä ja tapahtunut vain harvoin eikä milloinkaan huvin vuoksi. Tavoitteena on ollut esimerkiksi neuvojen hakeminen hengiltä tai oman alitajunnan kohtaaminen – ei suinkaan sen pakeneminen. Näitä rituaaleja suoritetaan yhä esimerkiksi nykyshamanismin piirissä. Rituaaleissa tehtävät ”matkat” eivät ole luonteeltaan euforiaa ja wau-kokemuksia (jälleen erotukseksi viihdekäytöstä) vaan työlästä, rankkaa, usein pelottavaakin oman itsen työstämistä.

Jo 1950–1960-luvulla tiedettiin, että hallusinogeeneillä on terapeuttisia vaikutuksia. Niistä tehtiin tuhansia tutkimuksia muun muassa alkoholismin ja psykoosin hoidossa. LSD päädyttiin kuitenkin kieltämään, koska viihdekäytön lisäännyttyä räjähdysmäisesti katukaupassa alkoi levitä epäpuhtaita aineita, joissa LSD:tä oli enää nimeksi, ja kaiken kaikkiaan aineen riskit katsottiin liian suuriksi.

Tieteen historia tarjoaa runsaasti esimerkkejä siitä, miten hedelmällistä on uutta totuutta tavoiteltaessa tuoda toistensa kanssa kosketuksiin kaksi eri yhteyksissä kehittynyttä menetelmää tai ajatusjärjestelmää. (J. Robert Oppenheimer)

2000-luvun aikana hallusinogeeneja ja psykedeelejä on alettu tutkia uudelleen enenevissä määrin. Tulokset ovat erittäin lupaavia. Saatamme nähdä jo lähitulevaisuudessa, miten säädellyllä käytöllä hoidetaan ja jopa parannetaan vakavia psyykkisiä häiriötiloja. Huomionarvoista on, että 2010-luvun lääkinnällisessä huumeiden käytössä on aina mukana terapeutti. Potilaat tarvitsevat ammattilaisen apua luoviakseen selville vesille siitä kurimuksesta, jossa psyykkinen sairaus kohtaa hallusinogeenin terapeuttisen vaikutuksen. Omin päin tapahtuvaan itsehoitoon psykedeelejä ei tulevaisuudessakaan suositella.

Rachel Hope parani traumaperäisestä stressihäiriöstä täydellisesti MDMA:n ja psykoterapian yhdistelmällä. Hope kertoo kokemuksestaan näin:

”Tuntui, kuin aivoni olisivat yhtäkkiä syttyneet toimimaan täysin. Se ei todellakaan ollut helppo kokemus. Aikaisemmin elin tapahtumat uudelleen ja uudelleen, mutta hoidon aikana sain ikään kuin ohjelmoitua aivoni uudelleen ja lokeroitua muistot menneisyyden tapahtumiksi, minkä ansiosta ne eivät enää nouse pinnalle hallitsemattomasti.” Hope oppi siis koulimaan aivojaan muotoon, jossa ne eivät enää vahingoittaneet hänen päivittäistä hyvinvointiaan.

MDMA eli puhdas ekstaasi hillitsee aivojen pelkokeskuksen toimintaa ja sallii sitä kautta traumatisoituneen käydä vaikeat tapahtumat läpi ilman pelkoa uudelleentraumatisoitumisesta. Tämä tekee terapiasta huomattavasti tavallista tehokkaampaa.

Erityksen kiinnostavaa on se, mitä Hopea hoitanut Annie Mithoefer sanoo: ”Toisin kuin perinteisessä terapiassa, me emme ohjaa terapiaa, vaan olemme tukemassa sitä, mitä kukin itsestään löytää. Meistä jokaisesta löytyy tämä parantava voima ja viisaus.”

Kyseessä on siis alkulähteelle palaaminen, mistä joogassakin puhutaan: tarkoitus on kuoria egon kerroksia niin kauan, että niiden alta löytyy alkuperäinen minä, johon yhteys on elämän mittaan katkennut. Tiibetinbuddhalaiset puhuvat esteiden poistamisesta ihmisen todellisen luonnon tieltä. ”Ihmisen todellinen luonto on toisaalta sekä turvasatama että toisinaan kivulloisenkin henkisen kasvun ja henkisen harjoituksen voimanlähde”, kirjoittavat Rick Hanson ja Richard Mendius Buddhan aivoissa. Prosessiin kuuluu harjoittelua, puhdistumista ja muuttumista. On lohdullista ajatella, että tieto, viisaus ja valo ovat meissä jo valmiina. Usein vain tarvitsemme apua ja tukea sen löytämiseen. Meditaatio voi olla tärkeä askel oikeaan suuntaan tai jopa luotijuna perille.

128px-PET-image

Psilosybiinin tehoa puolestaan on tutkittu vaikeasti masentuneilla ihmisillä, jotka eivät ole saaneet apua lääkkeistä eivätkä terapiasta. Kahdestatoista koehenkilöstä jokaisen oireet lievittyivät heti alkuun minimaalisilla psilosybiiniannoksilla. Kolmen kuukauden kuluttua seitsemän potilasta voi edelleen paremmin ja viisi oli parantunut kokonaan.

Jälleen erityisen mielenkiintoista on se, miten tutkija Robin Carhart-Harris kommentoi tutkimuksensa tulosta. Hän kertoo, että parantumisessa on kyse minän kontrollin hellittämisestä. Psykedeelit siirtävät egon sivuun, jolloin potilas näkee syvemmin mieleensä. Minän otteen hellittäminen on osoitettavissa aivokuvista.

”Minään liittyvät järjestelmät purkautuvat. Samalla koko aivot toimivat vapaammin ja kokonaisvaltaisemmin. Se on yhteydessä spirituaaliseen kokemukseen, joita ihmiset saavat. Masennuksessa minän vaikutus voi painaa niin paljon, että mieli kapeutuu. Ihminen ei voi kokea elämän koko rikkautta ja värejä. Kun ego otetaan edestä, elämän rikkaus tulee takaisin”, Carhart-Harris sanoo. Tuloksena on tunne yhteydestä omaan itseen ja koko maailmaan: sama tunne, joka on joogan ja meditaation päämääränä.

Egolähtöisestä ajattelusta irroittautuminen on monien henkisten perinteiden, myös joogan keskiössä. Minuuden tunne mielletään usein suurimmaksi yksittäiseksi kärsimyksen lähteeksi. Minuudesta irroittautumisesta ovat kirjoittaneet ansiokkaasti esimerkiksi Alan Watts ja Eckhart Tolle. Olet voimakkaasti minätunteen vallassa, kun esimerkiksi tunnet omistushalua toista ihmistä kohtaan tai tulkitset asioita henkilökohtaisesti, ja ihanasti irti minätunteesta, kun esimerkiksi lumoudut tähtitaivaan katselemisesta tai olet mukana oman lapsesi syntymässä. Ei liene vaikea valita, kummassa tilassa ihminen on onnellisempi, eikä ole vaikea nähdä, kumpaa kokemusta nykymaailma Facebookeineen ja hengellisine tyhjiöineen ruokkii.

341px-LSD

Myös suomalaisilla tutkijoilla on vireillä tutkimus psilosybiinien käytöstä masennuksen hoidossa. ”Masentuneilla minään liittyvät aivoalueet ovat joidenkin tutkimusten mukaan yliaktiivisia. Tämä voi selittää sitä, että masentuneilla on taipumus murehtia ja tulkita esimerkiksi vastoinkäymiset oman itsen kautta epäonnistumisena”, kirjoittaa toimittaja po. artikkelissa. Tutkijatohtori Mona Moisala kertoo, miten edellä mainitussa Carhart-Harrisin tutkimuksessa koehenkilöt raportoivat saaneensa etäisyyttä ongelmiinsa, pystyneensä tarkastelemaan niitä kuin ulkopuolisen silmin.

Tämäkin vaikutus on tuttu monelle joogan ja meditaation harjoittajalle. Mieltä hiljentävät meditaatioharjoitteet parantavat tietoista kykyä torpata egon valtapyrkimyksiä. (Hanson & Mendius: Buddhan aivot.) Meditaatio siis lisää onnellisuutta vaimentamalla pakonomaista tarvetta kokea asiat henkilökohtaisesti.

Levente Móró tutki Turun yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan psykedeelien kykyä edistää mielenhallintaa ja itsetuntemusta. Hän sai selville, että tiedostava psykedeelien käyttö on yhteydessä henkisyyteen ja elämänhallintaan. Hallusinatorisessa tilassa ihminen voi harjoitella selviytymiskeinoja elämän todellisten kriisi- ja shokkitilanteiden varalle. Tässä kohtaa psykedeelien käyttö risteää jälleen meditaation kanssa. Joogassa ajatellaan, että luomalla päivittäisellä harjoituksella tyynen pohjavirran mieleemme olemme kykenevämpiä kohtaamaan arvokkaasti elämän karikot, kun niitä aikanaan tulee. Kun meditoimme tuhantena normaalina ja hyvänä päivänä, olemme valmiita kohtaamaan sen 1001:n päivän, jolloin katastrofi uhkaa nyrjäyttää maailmamme sijoiltaan. Meditoidessa tutustuu syvästi oman mielensä pohjasopukoihin ja on sen myötä kykenevämpi hallitsemaan mieltään vaativissa tilanteissa.

Meditaatio ja huumeet – eivät niin kaukana toisistaan kuin äkkiseltään voisi ajatella. Palataan kuitenkin kirjoitukseni alkuun ja Yogi Bhajanin opetusten lumovoimaan. Meditaation ja joogan keinoin on mahdollista muokata aivojaan onnellisemmiksi ja saavuttaa miellyttäviä tajunnan tiloja. Se on laillista, turvallista ja jokaisen saavutettavissa.

Jääkäämme kuitenkin seuraamaan, mitä psykedeelien tutkimuksella on tarjota ihmismielen hoitoon lähivuosina. Luopukaamme huumeiden demonisoinnista silloin, kun tavoitteena on aito halu parantaa ihminen tai lievittää kipua tai ahdistusta.

Syksyn 2017 satoa suomalaisissa tiedotusvälineissä psykedeelitutkimuksen tiimoilta:

Voiko oikeista päihteistä löytyä apu masennukseen? Kyllä, sanovat tutkimukset, ja hyöty voi olla salamannopea

Suomalaistutkijat aikovat selvittää laittoman päihteen vaikutusta masentuneen aivoihin – eettinen lautakunta puoltaa, ja psykedeelikin on jo valmiina

Uusi elämä ekstaasilla? Bilehuumeena tunnettu MDMA ja terapia paransivat Rachelin ja ehkä kohta myös monen muun amerikkalaisen.

Psykedeelien aiheuttamat ”muuttuneet tajunnantilat” voivat edistää itsetuntemusta, kertoo väitöstutkimus

Joogakirjallisuuden helmiä kirjahyllystäni

Käytän opetukseni tukena kirjoja, jotka tunnen läpikotaisin ja joista osan olen omistanut jo kauan. Tässä katsaus rakkaimpiin ja käytössä nuhraantuneisimpiin joogakirjoihini. Pranayama-kurssillani toivottiin nimittäin tänään, että kirjoittaisin listan kirjoista, joihin olen tunneillani viitannut. Oivallinen idea! Joogakirjallisuutta on olemassa viljalti ja omassa kodissani siitä asustaa ihan kohtalainen otos.

IMG_3916.JPG

Janne Kontala: Joogan sydän (Basam Books 2015)

Moni tituleeraa tätä parhaaksi suomenkieliseksi joogakirjaksi. Kyseessä on selkeä, mutta syvällinen opaskirja, joka opettaa asanoita, meditaatiota ja mantrameditaatiota ja hieman pranayamaakin. Joogan filosofia kulkee oppaassa mukana kaikkeen kietoutuneena. Kirjan alaotsikko on ”Kohti sisäistä harjoitusta” ja se kartoittaakin joogan henkistä ja sydäntä avaavaa puolta upeasti.

Tästä kirjasta luen aina katkelman käsilläseisonta-workshopeissani, jotta muistaisimme, että käsilläseisonnassa ei ole kyse yksinomaan jumppatempusta. Pranayama-kurssilla olemme tehneet kirjan mukaan Hamsah- eli joutsenmeditaatiota ja meditaatiokurssilla hämmästelleet-kummastelleet mukavan istuma-asennon muodostamista.

Teija Enoranta (Shabad Deep Kaur): Japji Sahib. Mielen joogaa. (Tammi 2015)

Tämä kirja on oma ”raamattuni”, jota selailen, kun kaipaan lohdutusta tai ihmismielen rajat ylittävää viisautta. Japji Sahib on 1400-luvulla syntynyt mantra, Pohjois-Intiassa kirjoitettu pyhä teksti. Tamperelainen joogaopettaja Teija Enoranta on suomentanut ja tulkinnut kyseisen tekstin. Lopputuloksena on läpeensä viisas mietiskelykirja ja opas elämän hallintaan. Kirja sopii eritoten niille, joita fyysinen jooga ei kiinnosta.  Enorannan pohdinnat puhuttelevat elämän ja arjen kysymyksistä kiinnostunutta.

Tätä kirjaa siteerasin meditaatiokurssilla, kun puhuimme neutraalista mielestä, eli mielentilasta, jossa on helpompi tarkastella itseä ja tapahtumia elämässä etäämmältä, joutumatta tunteiden riepoteltavaksi.

Inderjit Kaur Khalsa: Voiman tie (Tammi 2009) ja Chakrapolku (Tammi 2014)

Ensin mainittu on perusteos kundaliinijoogasta; jälkimmäinen kahdeksan viikon ohjelma, jossa työstetään yksi chakra kerrallaan asana-, meditaatio- ja kirjoitusharjoitusten kautta. Kirjailija on suomalainen joogaopettaja, kirjailija ja elokuvaohjaaja.

Voiman tie oli minulla suurena tukena vaikeassa elämäntilanteessa. Ihastuin eritoten sen meditaatioharjoituksiin – ja kristallinkirkkaaseen tyyneyteen, joka kundaliinijoogaharjoitusten tekemisestä seurasi. Sittemmin tein myös Chakrapolun ohjelman ja koin sen hyvin vaikuttavaksi!

Voiman tiestä olemme meditaatiokurssilla tehneet muun muassa ”Meditaation poistamaan pelkoa tulevasta”.

Taavi Kassila ja Satu Silvo: Kuningasjooga (WSOY 2000)

Tämä oli ensimmäinen joogakirja, jonka aikoinaan ostin! Aika on ehkä ajanut trikooasujen ohi, mutta kirja on toimiva, simppeli johdatus perusasanoihin, pranayamaan, meditaatioon ja oman harjoituksen koostamiseen. Kirja esittelee myös eri joogalajeja, joogan pyhät kirjat ja joogan soveltamista arkielämään.

Pranayama-kurssillamme tehty vuorosierainhengitys, sukh-purvak pranayama, löytyy tästä kirjasta. Muutenkin kirjan pranayama-osio on erinomainen.

Irene Hopkins: Kundaliinijooga. Sisäisen voiman lähde (Delfiini Kirjat 2002/2012)

Soma, hyvin henkinen, jopa höpsö kundaliinijoogaan pohjautuva opaskirja, joka luotsaa lukijaansa kokonaiseen myötätuntoiseen maailmankatsomukseen. Toimii mietiskelykirjana ja sisältää vinkeitä kundaliinijoogaharjoitussarjoja.

Tästä kirjasta olen meditaatiokurssillamme lukenut tarinan kuninkaan katkenneesta sormesta ja teettänyt neutraaliin mieleen tähtäävän Wahe Guru -meditaation.

Patañjalin Yoga-sūtra. Joogan filosofia. Toim. Måns Broo (Gaudeamus 2010)

Ensimmäinen suoraan sanskriitin kielestä suomeksi käännetty joogan perusteksti on alkujaan noin vuodelta 350 eaa. Klassisessa tekstissä kuvataan joogin tie harhojen maailmasta lopulliseen vapautukseen. Åbo Akademin uskontotieteellisen laitoksen dosentti, joogalehti Anandan päätoimittaja Måns Broo on suomentanut ja selittänyt Joogasutran. Hänen valistunut kommentaarinsa on kirjan parasta antia ja erottaa sen edukseen monista muista suomennoksista. Luin tästä teoksesta pranayama-kurssilla hengitysharjoituksia käsittelevän osuuden.

Maya Fiennes: Täyttä elämää joogalla (WSOY 2011)

Joogisen elämäntaidon opas ja cocktail pureksittua viisautta, omakohtaista pohdintaa, esimerkkitapauksia, arjen kompastuskivien joogista ylittämistä, asanoita, pranayamaa, mantroja ja meditaatiota. Tästä opuksesta teimme pranayama-kurssilla hartioiden nostelua ja tulihengitystä.

Vielä muutama kirjasuositus:

Donna Farhi: Jooga ja elämän voima (Basam Books 2004)

Klassikon asemaan kohonnut maanläheinen katsaus joogaan elämäntapana. Pikaratkaisuihin ja ihmedieetteihin tottuneille ihmisille kirja toimii muistutuksena kärsivällisen ja pitkäjänteisen työn merkityksestä matkalla kohti tasapainoista elämää. Kirja ei sisällä ohjeita asanoihin tai meditaatioon, mutta opettaessaan hidastamisen taitoa, harjoitusmotivaatiota ja itsekuria se on mainio perusteos jokaisen henkisestä kasvusta kiinnostuneen kirjahyllyyn.

Kylli Kukk ja Virpi Melleri: Kyllin hyvä. Lempeämmän elämän käsikirja (Sanoma Media 2014)

Hyväntuulinen, kattava opaskirja käytännön harjoituksilla ja joogaopettaja-fysioterapeutti Kylli Kukkin elämäntarina. Jäsenkorjaajana arvostan erityisesti kirjan raikkaita liikesarjoja ja selän terveyteen keskittymistä.

Michael Stone: The Inner Tradition of Yoga (Shambhala 2008 ja Yoga For a World Out of Balance (Shambhala 2009)

Vain 42-vuotiaana tuonilmaisiin siirtynyt buddhalainen opettaja, psykoterapeutti ja joogaopettaja Stone kirjoitti liudan kirjoja, joista itsekin omistan vasta osan. Nämä kaksi kirjaa sopivat lukijalle, jota kiinnostaa jooga elämäntapana 2000-luvun yhteiskunnassa, eettiset valinnat, syvä tietämys joogan historiasta ja filosofiasta sekä joogan työkalujen soveltaminen joogaharjoitukseen ja ihmissuhteisiin.