Neljän päivän työviikko on sivistyneen yhteiskunnan ratkaisu

New York Times uutisoi pari päivää sitten kiinnostavasta kokeesta. Uusiseelantilainen firma (Perpetual Guardian, joka hallinnoi rahastoja, testamentteja ja kiinteistöjä) päätti antaa työntekijöidensä tehdä nelipäiväistä työviikkoa täydellä palkalla. Neljänkymmenen tunnin sijaan siis työskenneltiin 32 tuntia viikossa. Koe kesti maalis-huhtikuun 2018 ajan. Sen jälkeen yhtiö pyysi kahta tutkijaa kartoittamaan kokeilun tulokset haastatteluin. Työntekijät ja pomot raportoivat seuraavanlaisia vaikutuksia:

  • Työntekijät tekivät tuottavampaa työtä: he olivat luovempia, osallistuivat aktiivisemmin, tulivat paikalle ajoissa eivätkä liuenneet töistä etuajassa tai pitäneet pitkiä taukoja.
  • He kokivat saavansa enemmän aikaan, mikä tuotti mielihyvää.
  • He viettivät enemmän aikaa perheensä kanssa ja urheilivat, laittoivat ruokaa, treenasivat ja tekivät puutarhatöitä enemmän.
  • He tulivat töihin energisempinä kuin ennen.
  • Työssäkäyvät äidit hyötyivät muutoksesta eniten. Aiemmin he olivat tehneet osa-aikatyötä: se kuitenkin tarkoitti käytännössä sitä, että he tekivät saman määrän työtä kuin muutkin, mutta tungettuna lyhyempään työaikaan.
  • Yhtiön sähkönkulutus kutistui 20 prosentilla.

Muutos kannusti työntekijöitä miettimään, miten he saisivat tehtyä työnsä taloudellisemmin. Palaverien määrää supistettiin kahdesta tunnista puoleen tuntiin ja työntekijöille järjestettiin mahdollisuus työskennellä keskeytyksittä. Moni kertoo alkaneensa tehdä yhden asian kerrallaan aiemman multitaskaamisen sijasta.

Yhtiön johtaja kertoo saaneensa idean kokeiluun tutustuttuaan kahteen tutkimukseen. Toinen osoitti, että kahdeksantuntisesta työpäivästä tehdään aidosti tuottavaa työtä vain alle kolme tuntia. Toisessa saatiin selville, että jatkuvat keskeytykset työssä voivat heikentää työn laatua yhtä paljon kuin marihuanan polttelu tai yhden yön valvominen.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

adult-2449725_1280.jpg

Samanlaisia kokeiluja on tehty muuallakin maailmassa. Kuusituntiseen työviikkoon vuonna 2015 siirtyneet ruotsalaisen hoitokodin työntekijät saivat tehtyä saman määrän töitä kuin ennen – jopa enemmän. Lisäksi he olivat tyytyväisiä saadessaan viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Heidänkään ansiotasoaan ei leikattu. Hoitokodin asukkaat raportoivat saavansa parempaa hoitoa. Ruotsi onkin edelläkävijämaa mitä tulee työn ja vapaa-ajan tasapainon parantamiseen. Esimerkiksi osa-aikatyötä tehdään Ruotsissa laajalti. Pienten lasten vanhemmat tekevät lähes poikkeuksetta osa-aikatyötä hoitaakseen arjen palapelin paremmin. Helsingin Sanomien tammikuisessa haastattelussa sosiaalivirastossa työskentelevä Kajsa Heinberg toteaa: ”Ilman tätä järjestelyä yhteinen aika lapsen kanssa olisi paljon ikävämpää. Koko ajan täytyisi stressata aikataulusta. Olisin varmaan yksinkertaisesti huonompi vanhempi.”

Kuten Perpetual Guardianin toimitusjohtaja sanoo: työntekijöiden palkkauksen tulisi perustua heidän työpanokseensa, ei toimistolla kökötettyihin tunteihin. Muu on työnantajan laiskuutta. Miksi leikata työntekijän palkkaa, jos hän saa sovitut työt tehtyä nopeammin kuin tuntiperustaisessa työsopimuksessa on määritelty? Yhtiö kaavailee tekevänsä kokeilusta pysyvän käytännön.

Entä mikä vaikutus ilmastonmuutokseen olisi, jos työkulttuuri siirtyisi laajemminkin tähän suuntaan? Työmatkaliikenne vähenisi 20 prosenttia, samaten sen tuottamat saasteet; tarvittaisiin vähemmän meluisia moottoriteitä, pienemmät toimistorakennukset riittäisivät…

Uuden-Seelannin työministeri Iain Lees-Galloway on kehunut PG:n kokeilua ja toteaa liian monen kansalaisen tekevän ylipitkää työviikkoa. Nelipäiväinen työviikko olisi askel kohti fiksumpaa työelämää.

Milloin mahdamme kuulla tällaisia puheenvuoroja Suomessa? Mikä vaikutus lyhyemmällä työviikolla olisikaan

  • …suomalaisten sairauslomakustannuksiin, jotka ovat 3,4 miljardia euroa vuodessa? Tuki- ja liikuntaelinvaivat ja erilaiset mielenterveysongelmat ovat yleisimpiä sairauslomien syitä. Depressio kattaa 30–50 prosenttia sairauslomadiagnooseista; kenties siksi, että Kansaneläkelaitos ei hyväksy uupumusta diagnoosiksi. Luvattomien sairauspoissaolojen kustannukseksi kaavaillaan 1,4 miljardia euroa vuodessa: vuonna 2007 jopa 53 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että terveenä saa olla poissa töistä esimerkiksi perhestressin, työpaikan ongelmien, väsymyksen tai harrastusten vuoksi.
  • suomalaisten vanhemmuuteen, parisuhdetyytyväisyyteen ja muihin perhesuhteisiin?
  • suomalaisten kipuun?
  • suomalaisten hyvinvointiin?

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamista yli kolmen miljardin euron kustannuksista 2,5 miljardia on työpanosmenetyksiä ja 0,6 miljardia hoidon ja kuntoutuksen kustannuksia. Emoseurani Kansanlääkintäseuran laskelmien mukaan kalevalaisen jäsenkorjauksen saaminen terveydenhuollon piiriin toisi jopa 3–4 miljardin säästöt vuosittain.

Retiisirottaa ei masenna: kasvisten syöminen parantaa tutkitusti mielenterveyttä

Retiisi on tuoreissa rottakokeissa osoittautunut diatsepaamin veroiseksi ahdistuslääkkeeksi. Bentsoilla on kosolti haittavaikutuksia ja ne aiheuttavat riippuvuutta, joten on mahtavaa, jos retiisistä saadaan aikanaan jalostettua ihmismielenkin hoitoon sopiva uute.

Kaiken kaikkiaan runsas kasvisten syönti on mielenterveydelle hyväksi. Niin ikään tänä vuonna ilmestyneessä tutkimuksessa havaittiin, että raakojen vihannesten ja hedelmien syöminen on yhteydessä vähäisempään masennusoireiluun, korkeampaan mielialaan ja omaa elämää kohtaan tunnettuun tyytyväisyyteen. Vaikutus luokiteltiin merkittäväksi. Prosessoidut vihannekset ja hedelmät ainoastaan kohottavat mielialaa – raakaruuan tasolle niiden vaikutukset eivät yllä.

Raakana syödyistä kasvikunnan tuotteista tehokkaimpaan kymmenikköön luetaan porkkana, banaani, omena, viinirypäle, salaatti, sitrushedelmät, marjat, kurkku ja kiivi sekä tummanvihreät lehtivihannekset kuten pinaatti.

Tutkimusryhmä suosittelee tuoreiden hedelmien ja vihannesten syömistä mielenterveyden optimoimiseksi.

Kolmannessa tutkimuksessa hedelmien ja vihannesten syömisen todettiin suojaavan masennukselta. Jokainen 100 gramman vihanneslisä ruokavaliossa vähentää masennusriskiä 3–5 prosenttia.

”Ruokavaliolla ei kyllä masennusta hoideta”, sanoi tosin Turun yli­opiston lääke­tieteen professori Juhani Knuuti Helsingin Sanomissa viime viikolla. Uuden tutkimusdatan valossa Knuutin lausahdus on mielenkiintoinen.

Ei välitetä hänestä! Hoidetaan mielenterveyttämme ja nautitaan värikkäistä vihanneksista ja hedelmistä! Ilmastonmuutoksen huomioon ottaen kyseessä on sivistynyt valinta, ja vihannesten mutustelun muista terveyshyödyistä kaikki lienevätkin tietoisia.

Vinkiksi: Lidlistä ja kauppahalleista saa ison kangaskassillisen vihanneksia ja hedelmiä pilkkahintaan. Suosin luomua, mutta syön mieluummin ei-luomun vihanneksen kuin jätän vihanneksen syömättä.

Toinen vinkki, lounassellainen: höylää juustohöylällä kesäkurpitsasta spagettia, joka paistuu pannulla oliiviöljyssä muutamassa minuutissa. Kaveriksi nyhtöhernettä tai nyhtökauraa!

Olen aiemmin kirjoittanut plant-based eli kasvipohjaisesta ruokavaliosta:

Jos ”Näin eroon pömppövatsasta” -otsikot houkuttavat klikkaamaan, lue tämä

Kasvispohjainen ruokavalio säästää munuaisiasi – silti suomalaiset syövät kasviksia yhä vähemmän

sekä ahdistuksesta ja sen hoidosta:

Olen superahdistunut ja burn outin partaalla, mikä neuvoksi?

ja lääkkeettömistä hoitosuosituksista:

Lääkkeettömien hoitosuositusten aamunsarastus

Kysy minulta lisätietoja, jos olet kiinnostunut ahdistuksen hoitoon keskittyneestä joogaworkshopistani, rentoutusohjauksestani tai stressinhallintapalveluistani!

radish-761591_1280.jpg

Yskä voi kieliä elämänhallinnan ongelmista: uutta tutkimustietoa keho-mieli-sielusta

Vastikään julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan neljännes suomalaisista potee psyykkisten tekijöiden aiheuttamia hengitystieongelmia, kuten yskää, limaisuutta tai hengenahdistusta.

Arvostetussa kansainvälisessä psykologian lehdessä Psychological Medicinessä julkaistussa tutkimuksessa kartoitetut psykologiset oireet olivat

  • aleksitymia, eli kyvyttömyys tunnistaa tunteita ja niihin liittyviä kehoreaktioita
  • omaa terveyttä kohtaan tunnettu ahdistus, eli huoli sairaudesta ja
  • elämänhallinnan eli koherenssin ongelmat.

Koherenssin tunteella tarkoitetaan ihmisen kokemusta siitä, miten hyvin hän ymmärtää ympäristöään, tajuaa merkityksiä ja hallitsee tilanteita. Ihminen, jolla on vahva koherenssin tunne, kokee vaikeudet haasteina sen sijaan, että luovuttaisi ja masentuisi. Vahva koherenssin tunne on tärkeä työkalu stressinhallinnassa.

Tutkittavilla henkilöillä oli terveiksi todetut keuhkot.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

woman-698995_1280.jpg

Tutkimusprofessori Tiina Paunio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Helsingin yliopistosta toteaa: ”Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sisäsyntyinen psykologinen haavoittuvuus voi selittää merkittävän osan lääketieteellisesti selittämättömistä, toiminnallisista hengitysoireista. Tämä tulisi huomioida potilaiden hoidossa ja hoitopolkuja rakennettaessa”

Tämä tutkimustulos voisi olla askel kokonaisvaltaisemman terveydenhoidon suuntaan konventionaalisen lääketieteen puolella. Perinteisissä ja täydentävissä hoitomuodoissa ihmiskäsitys on kokonaisvaltainen, eli sen sijaan, että tarkasteltaisiin fyysisiä vaivoja psyykestä riippumattomina, katsotaan ihmistä ja hänen elämäntilannettaan kokonaisuutena. Usein puhutaan keho-mielestä tai keho-mieli-sielusta. ”Kaikki vaikuttaa kaikkeen”, sanoo moni jäsenkorjausasiakkaani havaittuaan itse, että ylityöt lyövät selän jumiin tai että sydänoireille ei koskaan löytynyt muuta selitystä kuin aviokriisin tuottama stressi.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

pharmacy-1729445_1280.png

Hengitystieoireilua koskeneessa tutkimuksessa havaittiin myös, että psykologisia oireita potevat ihmiset käyttivät huomattavasti enemmän terveyspalveluita. On ymmärrettävää, että selittämättömät oireet huolestuttavat ja niiden herättämiin kysymyksiin tahdotaan saada vastauksia. Kun konventionaalisen lääketieteen mittarit eivät osoita poikkeavuuksia, potilas jää epätietoisuuden valtaan, koska oireet ovat yhtä kaikki totta. Tällöin on tärkeätä, että potilas kohdataan empaattisesti – ja että hoitavalla taholla on tarjota muitakin keinoja kuin Burana.

Kenties jonain päivänä ihminen voidaan hoitopalvelusta kuin hoitopalvelusta ohjata avarakatseisesti eteenpäin sellaiselle osaajalle, joka voisi osata auttaa paremmin, edustaa tämä sitten konventionaalista tai täydentävää lääketiedettä. Me kalevalaiset jäsenkorjaajat viittilöimme asiakkaamme lääkärin pakeille herkästi, jos näemme tarvetta lisätutkimuksiin. Eettiset ohjeemme velvoittavat siihen. Itse ohjaan mielelläni asiakkaitani myös luotettujen kollegojeni, kuten ersdalilaisten vyöhyketerapeuttien pakeille, mikäli koen, että heidän työkalunsa sopisivat vaivaan omiani paremmin. Minun vastaanotolleni on tullut asiakkaita, joille psykiatri on suositellut jäsenkorjaushoitoani, ja myös ortopedit ja hammaslääkärit ovat ohjanneet asiakkaitaan minulle ja kollegoilleni. Euroopan unionin kansalaisista puolet käyttää CAM-hoitoja eli täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja, ja niitä käytetään yleensä – sananmukaisesti – täydentämään konventionaalisia menetelmiä.

Voi olla, että rosenterapeutti osaa yskivän asiakkaansa yläselän jännityksiä pehmentäessään kysyä juuri sen oikean kysymyksen, joka johtaa oivallukseen ja helpotuksen kyyneliin. Kenties kundaliinijoogatunnilla tehty ohjattu meditaatio ohjaa ihmisen kohtaamaan ikävän tosiasian, jota kohti hän on vältellyt katsomasta. Kiinalaisen lääketieteen terapeutin Qitä vapauttavat akupunktioneulat voivat koontaa koherenssin paremmin kuin kuusikaan kodeiinikuuria.

The Academic Consortium for Integrative Medicine & Health on yhteenliittymä, joka painottaa yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa potilashuollon erilaisten koulukuntien ammatinharjoittajien keskuudessa ja kannustaa harjoittamaan sellaista konventionaalista, täydentävää ja vaihtoehtoista terveydenhuoltoa, joka on näyttöön perustuvaa.

Yhteenliittymän jäsenenä on tällä hetkellä yli 60 arvostettua akateemista lääketieteen keskusta USA:ssa, kuten Harvardin lääketieteellinen koulu, Yalen yliopisto, Stanfordin yliopisto, Mayo-klinikka, Johns Hopkinsin yliopisto jne.

Yhteenliittymän mukaan jokaisella yksilöllä on oikeus terveydenhoitoon joka:

  • tarjotaan arvokkaasti ja asiakasta kunnioittaen
  • sisältää hoivaavan/välittävän hoitosuhteen (a caring relationship)
  • pitää arvossa koko persoonaa – mieltä, kehoa ja henkeä (spirit)
  • tiedostaa sisäisen parantamiskyvyn
  • tarjoaa valinnan mahdollisuuksia täydentävistä ja konventionaalisista hoidoista.

Lähde: liinanblogi.com

 

Lähteet:

thl.fi

Laill. lääk. Esko Poppiuksen epidemiologian alaan kuuluva väitöskirja The Sense of Coherence and Health (Koherenssin tunne ja terveys) uta.fi

liinanblogi.com

 

Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

”Yrittäjän pitää olla tavoitettavissa 24/7”, ”Lisää kahvia koneeseen niin jaksaa, vaikka yöunet jäi taas neljään tuntiin”, ”Ei yrittäjä voi lomia pitää”. Tuttu puhetapa suomalaisessa työelämässä. Ennustan, että tällainen pahoinvoinnilla pröystäily on jäämässä historiaan orjuuden, talidomidin ja muiden epäonnistuneiden keksintöjen joukkoon. Rentoutustaidot ovat nyt nousussa. Ehkä jo pian kilvoittelemme kyvyllämme palautua, yöuniemme syvyydellä ja lihaksistomme rentoudella!

Aamulehden sunnuntaisessa haastattelussa työterveyspsykologi Marjo Pennonen uumoilee, että tulevaisuudessa menestyvät ne, jotka osaavat levätä – eivät ne, jotka tekevät eniten.

”Oma hyvinvointi, terveys ja jaksaminen pitäisi mielestäni laittaa aina ykköseksi. Silloin olet todennäköisesti myös parempi työntekijä, puoliso ja vanhempi”, sanoo Pennonen. Harva huokaa kuolinvuoteellaan, että olisinpa tehnyt enemmän töitä kun lapset olivat pieniä. Stressin yhteys sairastavuuteen on tiedetty aina, joten korvien välistä höllääminen hyödyttää koko kehoa.

Myös työtään rakastavat tarvitsevat vapaa-aikaa. Kukaan ei tee tehokasta työtä kahdeksaakymmentä tuntia viikossa. Toisaalta esimerkiksi monille herkille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille neljäkymmentä tuntiakin viikossa on liikaa. Työmäärä ei ole ihmisarvon mitta. Oman jaksamisensa rajat hahmottava ja niiden mukaan elävä ihminen on viisas ja kokonainen.

Jo toissa syksynä Helsingin Sanomien jutussa kävi ilmi, että nykyisiä huippujohtajia yhdistää muutama piirre: he kaikki nukkuvat kunnon yöunia, erottelevat vapaa-aikansa työstä – ja lukevat kirjoja. He ovat luopuneet puhelimessa puhumisesta, koska se on aikasyöppö. Huippujohtajat keskittyvät yhteen asiaan kerrallaan, kotona lapsiin, töissä työntekijöihin, ja puhuvat läsnäolon, meditaation ja mindfulnessin puolesta.

Huippu-urheilijatkin tietävät, että lepo on tärkeätä. Iivo Niskasen harjoituskauden treenistäkin vain 4,8 % on kovatehoista treeniä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

sleep-2542662_1280.jpg

”Kysy neuvot eläimiltä / Kysy suunnat tuulilta”

Joogaopettajana ja jäsenkorjaajana olen havainnut tendenssin: ihmiset ovat kyllästyneitä voimaan huonosti. Moni kokee romahduksen kolmi-nelikymppisenä ja oivaltaa, että omasta hyvinvoinnistaan täytyy ottaa vastuu ihan eri tavalla kuin nuorempana. Vaikka terveydentila ei pakottaisi pysähtymään, paremmin voiminen kiinnostaa silti yhä useampaa. Entisaikain kulttuureissa ihminen lepäsi talvisin ja pimeään vuorokauden aikaan. Joogan sisartiede ayurveda muistuttaa tänä päivänäkin levon tarpeesta ja kehottaa elämään talviaikaan rauhallisemmin, voimia kevääseen keräten – kuten luonto ikään. Eläimet osaavat levätä: voit ottaa oppia myös niiltä.

Ajaako sohvalla makaaminen asian? Ei. ”Jos stressi jatkuu ja joka ilta koettaa rentouttaa itsensä television ääressä, elämä on vaarassa kaventua. Pian elämässä ei enää ole muita keinoja, joista saisi aidosti voimavaroja elämäänsä”, Marjo Pennonen sanoo Aamulehdessä. (Sama pätee surukseni myös Netflix-sarjoihin.) Aivot narikkaan -rentoutuminen ei rentouta aidosti, vaikka se onkin joskus mukavaa ja tarpeellista. Tietoiset rentoutumistaidot mindfulnessista meditaatioon ja joogaan sen sijaan toimivat tutkitusti.

Ihmisen aivot ovat neuroplastiset, eli kun rentoutumisen taitoa tai meditaatiota harjoittaa, se helpottuu ja helpottuu. Aivoihin: muodostuu uusia hermoratoja: stressikaavojen sijaan oppii käyttämään pääkoppansa hyvinvointilatuja, negatiivisen ajatusgeneraattorin käynnistämisen sijaan oppii starttaamaan positiivisten ajatusten moottorin. Esimerkiksi yin-jooga pitkine pysähdyksineen on monille alkuun vaikeata, mutta helpottuu harjoituksen myötä. Hitaan ajattelun ja suurten kokonaisuuksien hahmottamisen sekä empatian taitoja kehittää kirjallisuuden harrastaminen. Makaa siis sohvalla, mutta kirja kädessä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

fox-1284512_1280.jpg

Kireä pipo lihottaa

”Psyyken kannalta liikunta voi olla hyvä keino palautua kuormituksesta. Sitä ei voi kuitenkaan pitää lepona samalla tavalla kuin rentoutumista”, sanoo Terveystalon johtava työterveyspsykologi Tuuli Viranta-Naulapää samaisessa Aamulehden haastattelussa. Tämä on tyypillinen sudenkuoppa: luullaan, että stressaavan työn tai kiireisen arjen vastapainoksi tulisi vetää hillitön hiit-treeni, vaikka asia on juuri päinvastoin. Kovasykkeisillä pumppitunneilla käyvät ovat tuttu asiakasryhmä jäsenkorjaajille ja osteopaateille kipeine, pinkeine kehoineen. 

Kova treeni on keholle stressori, ja yhä useampi oivaltaa jo tämänkin. Joogan ja rentoutusohjauksen suosion kasvu kertoo omaa kieltään ihmisten muuttuneista tarpeista. Jooga ja meditaatio ovat yksi parhaista keinoista stressihormonitasojen laskemiseen. Restoratiivisen joogan on tutkimuksissa todettu auttavan painonpudotuksessa ja eritoten ihonalaisrasvan karistamisessa. Restoratiivista joogaa tehneellä ryhmällä paino myös pysyi kurissa pidempään kuin vain venyttelyä harjoittaneella verrokkiryhmällä.

Ja meidät kun on totutettu ajattelemaan, että rasva palaa vain pitkällä aerobisella treenillä tyhjällä vatsalla (miten masentava ajatus) tai kovalla voimatreenillä!

Tämä on mielettömän hieno uutinen, sillä restoratiivinen jooga on yksi helpoimmin lähestyttävistä joogan muodoista: se ei vaadi tekijältään juuri mitään. Restoratiivisessa joogassa ei edes venytellä, siellä vain rentoudutaan erilaisissa tuetuissa asennoissa. Moni rakastuu restoratiiviseen joogaan ensimmäisellä kerralla. Stressihormonitasot putoavat niin että humahtaa.

Restoratiivista joogaa voit kokeilla ohjaamissani avoimissa joogaryhmissä, joista ilmoitan erikseen nettisivuillani, ja yksityisvastaanotollani 1–2 hengen ryhmissä. Tilaustunteja järjestän mielelläni esimerkiksi työporukoille. Lue lisää täältä.

Lepääminen on ekologista

Suo siellä, vetelä täällä. Kun puhutaan oman hyvinvoinnin vaalimisesta, on mahdollista astua toiseen ansaan: liiallisen yksilön korostamisen allikkoon. Omasta itsestään huolehtimisen ei tulisi lipsahtaa hedonismin puolelle. Oman hyvinvoinnin ei tule olla perustelu kerskakulutukselle tai itsekkyydelle. Pitäisi lanseerata jonkinlainen eettisesti ja ekologisesti kestävän hyvinvointipuheen muoto… ai niin, joogassa ja monissa muissa henkisissä perinteissä sellainen keksittiin jo satoja ellei tuhansia vuosia sitten! Kyllä: hyvinvointisi on tärkeätä, mutta ei muiden – luonnon, läheistesi tai bangladeshilaisten tehdastyöläislasten kustannuksella.

Rentoutumistaidot eivät kuormita kukkaroasi tai luontoa. Et välttämättä tarvitse niihin minkäänlaisia välineitä. Luonnossa liikkuminen, nukkuminen ja meditaatio ovat kaikkien saatavilla. Joogaa on tarjolla nettipalveluissa ja Youtubessa ja yhä useammissa pikkukaupungeissakin vähintään kansalaisopistoilla. Myös kirjasto tai podcastit voivat auttaa löytämään itselle sopivan tavan, metodin tai perinteen, jonka tuella alkaa vahvistaa omaa rentoutumistaidon lihastaan. Kirjallisuudesta suosittelen sellaisia helmiä kuten Buddhan aivot (Rick Hanson ja Richard Mendius) ja Jooga ja elämän voima (Donna Farhi).

Lue myös: Olen superahdistunut ja burn outin partaalla, mikä neuvoksi?

portrait-2870659_1280.jpg

Päänsärkyjä ja rasvamaksoja: Uusinta tutkimustietoa lasten terveydestä

2010-luvulla varttuvat lapset kärsivät yhä useammin vaivoista, jotka ennen miellettiin keski-ikäisten, stressaantuneiden, liikaa juovien työmyyrien ongelmiksi. Ikävä kyllä syy on pitkälti siinä, että nykylasten elämäntavat ovat yhä yhtenevämmät entisaikain konttorirottien kanssa. (Pyydän myyriltä ja rotilta anteeksi, että liitän heihin negatiivisia konnotaatioita!)

Itä-Suomen yliopistossa tarkastetaan tänään 15.12.2017 Anu Vierolan fysiologian ja hammaslääketieteen väitöskirja, jonka aiheena on alakouluikäisten lasten kivut. Tutkimus tehtiin osana Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimusta. Tutkimustulos on koruttomuudessaan seuraava: huonokuntoiset lapset ovat kivuliaampia kuin hyväkuntoiset. Joka toisella 6–8-vuotiaalla on kipuja viikoittain. Kipu häiritsee lasten elämää ja kaverisuhteita. Liikkumattomuus, huono unenlaatu ja epäsäännöllinen ruokailurytmi lisäävät lapsen kipuja.

Viime sunnuntaina, 10.12.2017 lääkäri Riitta Piilo luennoi kalevalaisen jäsenkorjauksen täydennyskoulutuksessa Hirvikoskella ravinnon ja terveyden suhteesta meille jäsenkorjaajille. Lapsista Piilo sanoi jotakin hätkähdyttävää:

”Nyt varttuva sukupolvi tulee kuolemaan ennen vanhempiaan.”

Piilo puhui siitä, miten Suomessa on havaittu kakkostyypin diabetesta jo 15-vuotiailla. Metabolinen oireyhtymä yleistyy lapsilla ja nuorilla kovaa vauhtia. Kolmessakymmenessä vuodessa ylipainoisten lasten määrä on tuplaantunut. Keskivartalolihavuus on lisääntynyt alakouluikäisten keskuudessa silminnähden. Kun on keskivartalorasvaa, on rasvaa aina sisäelinten ympärillä. Viskeraalinen rasva on yksi suurimmista terveysriskeistä: se häiritsee hormonitoimintaa ja sitä kautta muun muassa heikentää vastustuskykyä; myöhemmän iän muistihäiriö- ja dementiariskin vyötärölihavuus kolmin- tai jopa nelinkertaistaa, ja diabetesriskiä se lisää 60 prosenttia. Keskivartalostaan pullistuneilla on aina kehossa hiljainen tulehdus, joka johtaa sekä kehossa että psyykessä monenlaisiin ikäviin seurauksiin: se muun muassa heikentää mielihyvän ja motivaation tuntemista ja saa olon väsyneeksi. Syntyy kierre, jossa ei enää tee edes mieli liikkua.

food-2940558_1280.jpg

Liiallinen sokerinsaanti altistaa lapset rasvamaksalle. Suomessa rasvamaksoja on diagnosoitu jopa alle kouluikäisillä lapsilla.

Vierolan mukaan lapsia vaivaa useimmiten päänsärky, selkäkipu ja jalkasäryt. Moni kokee myös niskan ja hartiaseudun kipua. Purentaelimistön toimintahäiriöt ovat yleisiä jo alakouluikäisillä lapsilla. Ne aiheuttavat suoraan niskan ja hartioiden kipuja ja päänsärkyä. Purentaelimistöllä tarkoitetaan leukaniveliä, puremalihaksia, hampaistoa ja niihin läheisesti liittyviä kudoksia.

Kalevalainen jäsenkorjaus on erinomainen keino lasten kipujen hoitamiseen. Tein jäsenkorjauksen lopputyöni vuonna 2013 purentaelimistön toimintahäiriöiden hoitamisesta kalevalaisella jäsenkorjauksella. Tutkimustulokseni olivat hyviä. Minulla käy yhä jatkuvasti asiakkaita, joita leuat vaivaavat: on hajoavia hampaita, korvakipua, neurologisia oireita, niskakipua, näköhäiriöitä, migreeneitä, kasvokipuja, naksuvia ja pois sijoiltaan meneviä leukoja… Kalevalaisen jäsenkorjauksen kasvojen ja pään alueen hoito-otteet ovat lempeitä ja tehokkaita ja niitä voi soveltaa myös lapsille.

Myös kasvukipuja hoidetaan kalevalaisella jäsenkorjauksella. Kasvukipujen takana voi olla esimerkiksi nilkan virheasento, kuten Vierolakin toteaa. Nivelten virheasentojen hoitaminen on kalevalaisessa jäsenkorjauksessa peruskauraa. Olen hoitanut lukuisia kasvukipuisia lapsia, joita on vaivannut etenkin säären alueen kivut. Lapsen skolioosi saattaa jäsenkorjauksella suoristua, mikä vähentää akuutin kivun lisäksi myös aikuisiän kipuja, sairauslomia ja välilevynpullistumia.

diving-200396_1280.jpg

Lasten ruokailu- ja liikuntatottumuksia ei jäsenkorjauksella korjata, joten siinä kohtaa pallo jää lasten perheille. Syödäänkö yhteisiä aterioita? Pilkotaanko keittiössä porkkanoita ja lanttuja ravitsevaan soppaan vai auotaanko harva se ehtoo eineshampurilaisten kääreitä? Kuljetetaanko lapsi autolla harrastuksiin niin että vanhempi kököttää autossa odottamassa koko tunnin, vai hyppääkö koko perhe fillarin selkään? Tehdäänkö ruokaostokset automarketissa vai käveleekö koko perhe kauppareissut? Ostetaanko kotiin karkkia kuusi kiloa vai kuusisataa grammaa kuukaudessa? Onko välipalana sokerimuroja vai jääkaappiin valmiiksi pilkottuja vihanneksia? Mikä on perheen psykologisen hyvinvoinnin laita?

Saa nähdä, jääkö tämä tyhjien kalorien mättämisen ja liikkumattomuuden aikakausi historiankirjoissa vain lyhyeksi hairahdukseksi. Olisiko meidän lastemme lapsilla taas herkemmät vaistot omaa hyvinvointia tukevien valintojen tekemiseen? Kyse on myös yhteiskunnallisista päätöksistä ja rakenteista. Yksilön vastuulle ei koko vastuuta voi tietenkään vierittää.

Lapsille soisi kivuttoman lapsuuden. Lapsen kipua pitää hoitaa, mutta elimistöä ja luontoa kuormittavan Panadolin soisi olevan vasta viimeinen vaihtoehto: kipulääke hoitaa vain oiretta, ei syntysyytä, jota me kalevalaiset jäsenkorjaajat työssämme jahtaamme.

cereal-1444495_1280.jpg

Pohdintaa siitä kohdasta, jossa meditaation ja huumeiden polut risteävät

Kun Yogi Bhajan (1929–2004) saapui 1960-luvulla Intiasta Yhdysvaltoihin, hän tutustui Los Angelesissa sikäläisiin nuoriin, jotka olivat juuri löytäneet LSD:n riemut. Yogi Bhajan alkoi opettaa näille nuorille kundaliinijoogaa. Mitä tapahtuikaan? Joukoittain ihmisiä luopui LSD:stä havaittuaan, että kundaliinijoogalla pääsee yhtä vinhoihin olotiloihin kuin hallusinogeeneillä konsanaan, mutta turvallisesti ja edullisesti.

Mitä yhteistä on meditaatiolla ja huumeilla? Paljonkin, kun ohitetaan tietyt ajattelun ja moralisoinnin sudenkuopat. Kummallakin voidaan muokata aivoja hyvään suuntaan.

Tiede on osoittanut, että ajatusten virta muokkaa aivoja. Pitkään meditoinut on oppinut aktivoimaan aivoissaan rauhaa, iloa ja myötätuntoa ja vastaavasti vaimentamaan huolestumisen, surun ja vihan tiloja. Buddha syntyi tavallisilla aivoilla varustettuna tavallisena ihmisenä, mutta tapa, jolla hän muutti aivojaan, muutti koko maailmaa, kuten Rick Hanson ja Richard Mendius huomauttavat kirjassaan Buddhan aivot. Käytännön neurotiedettä onnellisuuteen, rakkauteen ja viisauteen.

207px-Felix_Pfeifer00

Ennen kaikkea emme puhu nyt päihdyttävien aineiden viihdekäytöstä saatika riippuvuuteen perustuvasta käytöstä. Viihdekäyttö on sitä, mikä suomalaisille on tutuinta alkoholin kanssa: kun juodaan, juodaan tolkuttomia määriä, päädytään tiedottomaan tilaan ja kutsutaan sitä ”juhlimiseksi”. Tai kun käytetään huumeita, käytetään niitä niin sanotusti ”bailatessa”, jälleen tarkoituksena sekoittaa pää. Emme puhu nyt todellisuuden pakenemisesta aineiden avulla – emmekä meditaation avulla. Sosiaalisesti vastuullinen nykyjoogikaan ei vetäydy luolaan, vaan valitsee elää tässä maailmassa hoitaen ihmissuhteitaan, palvellen muita ja parantaen maailmaa.

Huumaavia aineita on käytetty vuosisatojen ellei -tuhansien ajan eri kulttuurien rituaaleissa ja parantamisseremonioissa. Käyttö on ollut tiukasti säädeltyä ja tapahtunut vain harvoin eikä milloinkaan huvin vuoksi. Tavoitteena on ollut esimerkiksi neuvojen hakeminen hengiltä tai oman alitajunnan kohtaaminen – ei suinkaan sen pakeneminen. Näitä rituaaleja suoritetaan yhä esimerkiksi nykyshamanismin piirissä. Rituaaleissa tehtävät ”matkat” eivät ole luonteeltaan euforiaa ja wau-kokemuksia (jälleen erotukseksi viihdekäytöstä) vaan työlästä, rankkaa, usein pelottavaakin oman itsen työstämistä.

Jo 1950–1960-luvulla tiedettiin, että hallusinogeeneillä on terapeuttisia vaikutuksia. Niistä tehtiin tuhansia tutkimuksia muun muassa alkoholismin ja psykoosin hoidossa. LSD päädyttiin kuitenkin kieltämään, koska viihdekäytön lisäännyttyä räjähdysmäisesti katukaupassa alkoi levitä epäpuhtaita aineita, joissa LSD:tä oli enää nimeksi, ja kaiken kaikkiaan aineen riskit katsottiin liian suuriksi.

Tieteen historia tarjoaa runsaasti esimerkkejä siitä, miten hedelmällistä on uutta totuutta tavoiteltaessa tuoda toistensa kanssa kosketuksiin kaksi eri yhteyksissä kehittynyttä menetelmää tai ajatusjärjestelmää. (J. Robert Oppenheimer)

2000-luvun aikana hallusinogeeneja ja psykedeelejä on alettu tutkia uudelleen enenevissä määrin. Tulokset ovat erittäin lupaavia. Saatamme nähdä jo lähitulevaisuudessa, miten säädellyllä käytöllä hoidetaan ja jopa parannetaan vakavia psyykkisiä häiriötiloja. Huomionarvoista on, että 2010-luvun lääkinnällisessä huumeiden käytössä on aina mukana terapeutti. Potilaat tarvitsevat ammattilaisen apua luoviakseen selville vesille siitä kurimuksesta, jossa psyykkinen sairaus kohtaa hallusinogeenin terapeuttisen vaikutuksen. Omin päin tapahtuvaan itsehoitoon psykedeelejä ei tulevaisuudessakaan suositella.

Rachel Hope parani traumaperäisestä stressihäiriöstä täydellisesti MDMA:n ja psykoterapian yhdistelmällä. Hope kertoo kokemuksestaan näin:

”Tuntui, kuin aivoni olisivat yhtäkkiä syttyneet toimimaan täysin. Se ei todellakaan ollut helppo kokemus. Aikaisemmin elin tapahtumat uudelleen ja uudelleen, mutta hoidon aikana sain ikään kuin ohjelmoitua aivoni uudelleen ja lokeroitua muistot menneisyyden tapahtumiksi, minkä ansiosta ne eivät enää nouse pinnalle hallitsemattomasti.” Hope oppi siis koulimaan aivojaan muotoon, jossa ne eivät enää vahingoittaneet hänen päivittäistä hyvinvointiaan.

MDMA eli puhdas ekstaasi hillitsee aivojen pelkokeskuksen toimintaa ja sallii sitä kautta traumatisoituneen käydä vaikeat tapahtumat läpi ilman pelkoa uudelleentraumatisoitumisesta. Tämä tekee terapiasta huomattavasti tavallista tehokkaampaa.

Erityksen kiinnostavaa on se, mitä Hopea hoitanut Annie Mithoefer sanoo: ”Toisin kuin perinteisessä terapiassa, me emme ohjaa terapiaa, vaan olemme tukemassa sitä, mitä kukin itsestään löytää. Meistä jokaisesta löytyy tämä parantava voima ja viisaus.”

Kyseessä on siis alkulähteelle palaaminen, mistä joogassakin puhutaan: tarkoitus on kuoria egon kerroksia niin kauan, että niiden alta löytyy alkuperäinen minä, johon yhteys on elämän mittaan katkennut. Tiibetinbuddhalaiset puhuvat esteiden poistamisesta ihmisen todellisen luonnon tieltä. ”Ihmisen todellinen luonto on toisaalta sekä turvasatama että toisinaan kivulloisenkin henkisen kasvun ja henkisen harjoituksen voimanlähde”, kirjoittavat Rick Hanson ja Richard Mendius Buddhan aivoissa. Prosessiin kuuluu harjoittelua, puhdistumista ja muuttumista. On lohdullista ajatella, että tieto, viisaus ja valo ovat meissä jo valmiina. Usein vain tarvitsemme apua ja tukea sen löytämiseen. Meditaatio voi olla tärkeä askel oikeaan suuntaan tai jopa luotijuna perille.

128px-PET-image

Psilosybiinin tehoa puolestaan on tutkittu vaikeasti masentuneilla ihmisillä, jotka eivät ole saaneet apua lääkkeistä eivätkä terapiasta. Kahdestatoista koehenkilöstä jokaisen oireet lievittyivät heti alkuun minimaalisilla psilosybiiniannoksilla. Kolmen kuukauden kuluttua seitsemän potilasta voi edelleen paremmin ja viisi oli parantunut kokonaan.

Jälleen erityisen mielenkiintoista on se, miten tutkija Robin Carhart-Harris kommentoi tutkimuksensa tulosta. Hän kertoo, että parantumisessa on kyse minän kontrollin hellittämisestä. Psykedeelit siirtävät egon sivuun, jolloin potilas näkee syvemmin mieleensä. Minän otteen hellittäminen on osoitettavissa aivokuvista.

”Minään liittyvät järjestelmät purkautuvat. Samalla koko aivot toimivat vapaammin ja kokonaisvaltaisemmin. Se on yhteydessä spirituaaliseen kokemukseen, joita ihmiset saavat. Masennuksessa minän vaikutus voi painaa niin paljon, että mieli kapeutuu. Ihminen ei voi kokea elämän koko rikkautta ja värejä. Kun ego otetaan edestä, elämän rikkaus tulee takaisin”, Carhart-Harris sanoo. Tuloksena on tunne yhteydestä omaan itseen ja koko maailmaan: sama tunne, joka on joogan ja meditaation päämääränä.

Egolähtöisestä ajattelusta irroittautuminen on monien henkisten perinteiden, myös joogan keskiössä. Minuuden tunne mielletään usein suurimmaksi yksittäiseksi kärsimyksen lähteeksi. Minuudesta irroittautumisesta ovat kirjoittaneet ansiokkaasti esimerkiksi Alan Watts ja Eckhart Tolle. Olet voimakkaasti minätunteen vallassa, kun esimerkiksi tunnet omistushalua toista ihmistä kohtaan tai tulkitset asioita henkilökohtaisesti, ja ihanasti irti minätunteesta, kun esimerkiksi lumoudut tähtitaivaan katselemisesta tai olet mukana oman lapsesi syntymässä. Ei liene vaikea valita, kummassa tilassa ihminen on onnellisempi, eikä ole vaikea nähdä, kumpaa kokemusta nykymaailma Facebookeineen ja hengellisine tyhjiöineen ruokkii.

341px-LSD

Myös suomalaisilla tutkijoilla on vireillä tutkimus psilosybiinien käytöstä masennuksen hoidossa. ”Masentuneilla minään liittyvät aivoalueet ovat joidenkin tutkimusten mukaan yliaktiivisia. Tämä voi selittää sitä, että masentuneilla on taipumus murehtia ja tulkita esimerkiksi vastoinkäymiset oman itsen kautta epäonnistumisena”, kirjoittaa toimittaja po. artikkelissa. Tutkijatohtori Mona Moisala kertoo, miten edellä mainitussa Carhart-Harrisin tutkimuksessa koehenkilöt raportoivat saaneensa etäisyyttä ongelmiinsa, pystyneensä tarkastelemaan niitä kuin ulkopuolisen silmin.

Tämäkin vaikutus on tuttu monelle joogan ja meditaation harjoittajalle. Mieltä hiljentävät meditaatioharjoitteet parantavat tietoista kykyä torpata egon valtapyrkimyksiä. (Hanson & Mendius: Buddhan aivot.) Meditaatio siis lisää onnellisuutta vaimentamalla pakonomaista tarvetta kokea asiat henkilökohtaisesti.

Levente Móró tutki Turun yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan psykedeelien kykyä edistää mielenhallintaa ja itsetuntemusta. Hän sai selville, että tiedostava psykedeelien käyttö on yhteydessä henkisyyteen ja elämänhallintaan. Hallusinatorisessa tilassa ihminen voi harjoitella selviytymiskeinoja elämän todellisten kriisi- ja shokkitilanteiden varalle. Tässä kohtaa psykedeelien käyttö risteää jälleen meditaation kanssa. Joogassa ajatellaan, että luomalla päivittäisellä harjoituksella tyynen pohjavirran mieleemme olemme kykenevämpiä kohtaamaan arvokkaasti elämän karikot, kun niitä aikanaan tulee. Kun meditoimme tuhantena normaalina ja hyvänä päivänä, olemme valmiita kohtaamaan sen 1001:n päivän, jolloin katastrofi uhkaa nyrjäyttää maailmamme sijoiltaan. Meditoidessa tutustuu syvästi oman mielensä pohjasopukoihin ja on sen myötä kykenevämpi hallitsemaan mieltään vaativissa tilanteissa.

Meditaatio ja huumeet – eivät niin kaukana toisistaan kuin äkkiseltään voisi ajatella. Palataan kuitenkin kirjoitukseni alkuun ja Yogi Bhajanin opetusten lumovoimaan. Meditaation ja joogan keinoin on mahdollista muokata aivojaan onnellisemmiksi ja saavuttaa miellyttäviä tajunnan tiloja. Se on laillista, turvallista ja jokaisen saavutettavissa.

Jääkäämme kuitenkin seuraamaan, mitä psykedeelien tutkimuksella on tarjota ihmismielen hoitoon lähivuosina. Luopukaamme huumeiden demonisoinnista silloin, kun tavoitteena on aito halu parantaa ihminen tai lievittää kipua tai ahdistusta.

Syksyn 2017 satoa suomalaisissa tiedotusvälineissä psykedeelitutkimuksen tiimoilta:

Voiko oikeista päihteistä löytyä apu masennukseen? Kyllä, sanovat tutkimukset, ja hyöty voi olla salamannopea

Suomalaistutkijat aikovat selvittää laittoman päihteen vaikutusta masentuneen aivoihin – eettinen lautakunta puoltaa, ja psykedeelikin on jo valmiina

Uusi elämä ekstaasilla? Bilehuumeena tunnettu MDMA ja terapia paransivat Rachelin ja ehkä kohta myös monen muun amerikkalaisen.

Psykedeelien aiheuttamat ”muuttuneet tajunnantilat” voivat edistää itsetuntemusta, kertoo väitöstutkimus

Nojaa kolme minuuttia seinään, niin kipu kaikkoaa

Liike on lääke, kuulee usein sanottavan, ja se on pitkälti totta, mutta yhtä totta on joidenkin ihmisten taipumus tulla treenistä kipeämmäksi – jopa siinä määrin, että vaikuttaa kuin he olisivat allergisia liikunnalle. Onkin tärkeätä selvittää, millainen treeni kenelläkin lisää hyvinvointia ja voimavaroja ja millainen vähentää niitä. Treenin jälkeen ei kuulu voida huonosti.

Kivun hoitaminen on äärettömän monisyinen kysymys. Aina välillä julkaistaan tutkimuksia, jotka lisäävät ymmärrystä kivun mekaniikasta ja selittävät, miksi toiset ovat kipeämpiä kuin toiset.

Huhtikuussa 2017 julkaistu tutkimus osoittaa kiinnostavan yhteyden staattisen lihastreenin ja kivuttomuuden välillä.

Tutkimukseen osallistui 21 ihmistä, jotka kärsivät kroonisesta kivusta niskan piiskaniskuvamman takia. Piiskaniskuvamma (”whiplash”), niskan pehmytkudosvaurio syntyy, kun pää retkahtaa äkillisesti taakse, kuten esimerkiksi peräänajokolareissa käy. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen pyöräili 30 minuuttia ja toinen kannatteli kehoaan kyykkyasennossa polvet 90 asteen koukussa selkä vasten seinää kolmen minuutin ajan. Liikuntasuorituksen jälkeen kokelaiden kiputuntemukset testattiin.

Pyöräily ei parantanut, joskaan ei pahentanutkaan kipua. Lyhyt seinää vasten kyykkäys sen sijaan helpotti kipua sekä niskassa mutta myös kaikkialla muualla kehossa. Uskomatonta!

Pyöräily on aerobista liikuntaa, kehon kannattelu kyykkyasennossa taas isometristä harjoittelua. Isometrinen lihastyö tarkoittaa staattista pitoa, jossa lihaksen pituus tai kuorma ei muutu. Lankku ja kyykkypito seinää vasten ovat tyypillisiä isometrisen harjoittelun muotoja. Se vahvistaa lihasta, mutta kehittää myös keskittymiskykyä ja tahdonvoimaa. Isometrinen harjoittelu lisää maksimivoimaa ja lihasmassaa. Vahvaksi tullakseen ei siis tarvitse ähkiä punttisalilla levytanko niskassa. Huomaa, että tutkimuksessa ainoastaan kolmen minuutin isometrinen harjoitus riitti tulokseen!

Flow-joogassa, jota itsekin ohjaan ja joka on oma pääasiallinen lihaskuntoharjoitteeni, tehdään kosolti isometristä työtä. Jos olet ollut flow-joogassa – minun tai jonkun muun tunnilla – tiedät, että utkatasanassa (kyykkypitoa vastaava asento) pysyminen vaatii sisua ja nostaa hikikarpalot otsalle. Seuraavan kerran, kun joogaopettajasi kehottaa sinua kannattelemaan kehoasi high lungessa tai soturi kakkosessa ”vielä muutaman hengityksen ajan”, vaikka et enää yhtään jaksaisi ja reidet ja pakarat huutavat hoosiannaa, tunne ärsyynnyksen sijaan kiitollisuutta: pohjimmiltaan joogaopettajasi tahtoo sinun tuntevan vähemmän kipua kehossasi!

193px-A_style_of_Utkatasana
Utkatasana
220px-Rocket-yoga-06-1200px
Soturi 2

Jäsenkorjaajana suosittelen reisien ja pakaroiden lihasten vahvistamista lähes kaikille ja eritoten selkäkivuista kärsiville. Kun alaraajoissa on potkua, niiden aineenvaihdunta pelaa paremmin, ja kun lantion alueen verenkierto ja lymfakierto toimii kohisemalla, myös niska ja hartiat pysyvät kivuttomampina ja rennompina. Kyykkyjen tekemistä suosittelen etenkin polvivaivaisille: vahva etureisi on yhteydessä kivuttomampiin polviin, ja lisäksi polven nivelrusto saa ravintoa ainoastaan diffuusion kautta ympäröivistä kudoksista, joten aineenvaihdunnan lietsominen polvea ympäröivissä lihaksissa on terveiden polvien tae ja kyykkääminen siihen ylivoimaisesti paras keino. Tämän uuden tutkimuksen valossa minulla on jälleen uusi syy suositella jalkalihasten vahvistamista!

Tutkijat suosittelevat isometristä harjoittelua lääkkeeksi niskakipuun ja yleistyneeseen kipuherkkyyteen. Olisiko menetelmästä apua myös kroonista kipuoireyhtymää poteville?

96px-Muscles_and_tendons_of_the_thigh._Red_chalk_and_pencil_drawi_Wellcome_V0008264