Rakenna myötätunnon harjoittamisella sitä, mitä masennus ja internet nakertaa

Myötätunnon harjoittaminen on some-aikana vaikeampaa kuin koskaan. Se voi kuitenkin pelastaa masennukselta.

Myötätuntoisen asennoitumisen opetteleminen itseään kohtaan voi suojata masennuksen kehittymiseltä ja masennukseen liittyvältä toimintakyvyn heikkenemiseltä. Myötätuntoiset ajatukset itsestä vähentävät itsekriittisyyttä, joka on yksittäisistä masennusoireista vakavin. Itsekriittisyys heikentää toimintakykyä ja pahentaa muita masennusoireita. Itsekriittisyyden ja masennuksen yhteys on voimakkaimmillaan keski-ikäisillä verrattuna nuoriin tai iäkkäisiin.

Tämä havainto on yksi psykologi Regina García Velásquezin tuoreen väitöskirjan tutkimustuloksista. Helsingin yliopistossa lokakuussa tarkastetun väitöskirjan aihe on Symptom-level analysis of depression and functional impairment: Evidence from population-based studies ja sen aineisto koostettiin kahdesta laajasta yhdysvaltalaisesta väestötutkimuksesta.

Miten vapautua itsekriittisyyden ikeestä ja kehittää myötätuntoa itseään kohtaan? Missä sellaista opetetaan? Jos omassa perheessä ei ole koskaan oppinut sivistynyttä, kunnioittavaa puhetapaa, tai tänä päivänä on arjessaan negatiivisten ja tuomitsevien ihmisten ympäröimä, mistä ammentaa?

Buddhalaisuuteen pohjautuvassa Rakastavan ystävällisyyden meditaatiossa, Metta Bhavanassa, keskitytään ensimmäisenä tuntemaan myötätuntoa, rakkautta ja ystävällisyyttä itseä kohtaan. Tämä voi tuntua radikaalilta tai falskilta, jos on taipuvainen itsekritiikkiin ja itsensä soimaamiseen. Siitä on kuitenkin hyvä aloittaa. Hiljalleen voit laajentaa tämän tunteen kohdistamista muihin ihmisiin: läheisiin, tuttaviin, niihin joiden kanssa on sukset ristissä ja lopulta tuntemattomiin ihmisiin ja yhteisöihin. Tällaisessa harjoittelussa pyritään pääsemään ajatusten, ideoiden, tarinoiden, draamojen, kuvitelmien ja arvioiden taakse – näkemään ihmisen pohjimmainen hyvyys.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

girlfriends-2213259_1280.jpg

Patañjalin brahmaviharat

Joogafilosofiassa on käsitelty paljon kärsimystä, koska se mielletään elimelliseksi osaksi ihmiselämää. Eräs klassinen teksti, joka ottaa aiheeseen kantaa, on 300-luvulla julkaistu Joogasutra, jonka (oletettavasti) kirjoitti intialainen oppinut nimeltä Patañjali. Hänen mukaansa olemme kuin hukkumaisillamme, ja opimme uimaan vasta kun oivallamme, ettemme ole kaikesta erillään oleva saari, vaan yhtä kaiken ja kaikkien kanssa. Yhdeksi masennuksen aiheuttajaksi onkin esitetty nykyajan individualismia ja heikentyneitä sosiaalisia siteitä (ks. myös tämä).

Selkeän mielen saavuttamiseksi Patañjali suosittelee Joogasutrissa ensimmäiseksi askeleeksi – ei suinkaan rivakkaa asanaharjoitusta tai edes meditaatiorutiinia, vaan neljän arkisen, käytännönläheisen hyveen eli brahmaviharan toteuttamista. Nämä hyveet ovat 1. ystävällisyys iloitsevia kohtaan, 2. myötätunto kärsiviä kohtaan, 3. toisten hyvien ominaisuuksien tunnistaminen ja 4. puolueeton suhtautuminen toisten virheisiin ja puutteisiin.

Brahmaviharat parantavat ihmissuhteitamme, auttavat meitä päihittämään mielen häiriötekijät ja estävät uusien ahdistavien tunteiden syntymistä. Ihmissuhde itseenkin on ihmissuhde. Hyveitä voi ja kannattaa soveltaa myös ja joskus ennen kaikkea itseensä.

1. Ystävällisyys iloitsevia kohtaan

Voit listata kiitollisuuden aiheita omasta elämästäsi. Tutkimus antaa osviittaa, että se on hyväksi masentuneelle. Seuraavaksi voit tuntea iloa niiden puolesta, joilla on asiat hyvin. Tämä virittää mielesi näkemään hyvän, mikä helpottuu harjoituksen myötä. Masennus virittää aivot tulkitsemaan kanssaihmisten kasvojen ilmeet negatiivisempina kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Masentunut ei myöskään havaitse muutoksia kasvojen ilmeissä yhtä hyvin kuin ei-masentunut. Negatiivinen vääristymä kasvojen havainnoinnissa voi osaltaan aiheuttaa masennuksen uusiutumisen. Myötätunnon harjoittaminen parantaa sosiaalisia suhteita ja yhteisön hyvinvointia. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

2. Myötätunto kärsiviä kohtaan

Myötätunnon harjoittamisessa tunnustetaan kaikkien ihmisten perustavanlaatuinen samanlaisuus: emme ole kärsimyksessämme uniikkeja, vaan jaamme samanlaiset tuskan tunteet. Myötätuntoharjoituksessa voit keskittyä tuntemaan oman pahan olosi joka solullasi. Et pyri painamaan sitä pois tietoisuudestasi tai selittämään sitä puhki. Tunnet sen vain mitään siinä muuttamatta. Voit ajatella syitä, jotka tähän pahaan oloon ovat omassa elämässäsi johtaneet. Tunnet itseäsi kohtaan lempeää myötätuntoa. Sitten kuvittelet kaikki ne muut ihmiset, joista tuntuu samalta kuin sinusta nyt – heitä on varmasti viljalti – ja lähetät heille myötätuntoa. Olette samassa veneessä. Tämän tiedostaminen lohduttaa.

3. Toisten hyvien ominaisuuksien tunnistaminen

Kolmannen ja neljännen brahmaviharan harjoittaminen itseä kohtaan voi olla vaikeata. On helppo nähdä hyvä omassa ystävässä, mutta katseen kääntyessä peilikuvaan huomio ohjautuu herkemmin puutteisiin. Matalan mielialan vallitessa on myös vaikeampi nähdä hyvä toisissa, aivan kuten parisuhderiidan aikana on vaikea muistaa, mihin ihmeeseen tuossa epatossa aikanaan ihastui. Masennus myös tosiaan virittää aivot havaitsemaan maailman synkempänä kuin se on.

Hyvän ajatteleminen toisista ihmisistä hiljentää sisäisen kriitikon, joka on usein äänessä kaiket päivät. Kun motkottaja vaimenee, mieleen viriää yhä pidemmiksi ajanjaksoiksi tyyneys, puhdas myötätunnon tila. ”Jooga hiljentää aivomölyn”, eräs ystäväni luonnehti. Baba Hari Dass on neuvonut: ”Jos haluat oppia jotain rauhasta, vietä aikaa rauhallisten ihmisten kanssa.” Masennuksesta toipumisessakin voi auttaa erityisen lempeiden, ymmärtäväisten ihmisten seuraan hakeutuminen. Sen myötä terve itsekehukin irtoaa kerkeämmin.

4. Puolueeton suhtautuminen toisten virheisiin ja puutteisiin

Ylimitoitettu itsekriittisyys johtaa siihen, että ihminen suomii itseään alati ja turhan kovin sanakääntein. Kaikki kuitenkin tekevät virheitä ja jokaisessa ihmisessä on puutteensa. Myös sinulla on oikeus erehtyä ja toimia joskus vähemmän ihanteellisesti. Se on inhimillistä.

Haastavampaa voi olla neljännen brahmaviran kohdistaminen omiin arkkivihollisiin, mutta se kannattaa, koska vihan hautominen on vanhan sanonnan mukaan kuin joisi itse myrkkyä ja odottaisi toisen kuolevan siitä. On vaikea päästää irti katkeruudesta, jos joku on toiminut väärin sinua kohtaan, mutta tapahtuneen kelaaminen yhä uudelleen omassa mielessä kuluttaa vain omia voimiasi. Myötätuntomeditaatioiden tradition mukaisesti voit pohtia, mitkä kaikki tekijät tämän vaikean ihmisen elämässä ovat johtaneet siihen, että hän on sellainen kuin on ja käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Tämä kylvää myötätunnon siemenen. Vähitellen opit suhtautumaan hyväksyvämmin ihmisten vikoihin myös arkisissa, ohimenevissä kohtaamisissa. Se tuntuu vapauttavalta.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

thumb_are-you-coming-to-bed-i-cant-this-is-important-16451021.png

Internet, itsekriittisyys ja masennus

Koska tänään, 29. lokakuuta, vietetään internetin päivää, luokaamme vielä lopuksi katsaus mielenterveyttä tukevaan tapaan käyttää tätä mullistavaa keksintöä. Internetin ja sosiaalisen median käyttöä on jo ehditty tutkia paljon. Tutkimukset ovat osoittaneet, että selfieiden jakaminen somessa heikentää psyykkistä hyvinvointia ja että Facebook ruokkii ahdistuneisuutta, heikentää elämänlaatua ja vaikeuttaa rentoutumista ja nukahtamista. Runsaasti tykkäyksiä Facebookissa napsuttelevat voivat fyysisesti ja henkisesti huonommin kuin verrokkiryhmä ja pelkästään runsaampi Facebookissa vietetty aika korreloi huonovointisuuden kanssa. Tähän ei vaikuta se, kuluttaako Facebookissa harmitonta vai negatiivissävyistä sisältöä. Myös masennuksen ja sosiaalisessa mediassa vietetyn ajan määrällä on havaittu korrelaatio.

New Yorkerin toimittaja Jia Tolentino kirjoittaa erinomaisessa esseekokoelmassaan Trick Mirror siitä, miten internet lietsoo ihmisiä mustavalkoiseen ajatteluun. Mustavalkoinen ajattelu on ominaista masentuneille.

Internet elää ihmisten närkästyksestä. Olet sitä, mitä vastustat, ja some saa meidät uskomaan, että tämä olisi tärkeätä. Näin internet myös murentaa solidaarisuuden tunnettamme, kykyä tuntea myötätuntoa. Tolentinon mukaan internet on kohottanut mielipiteet itseisarvoksi sen sijaan, että ne olisivat aktiiviseen toimijuuteen kannustava lähtölaukaisu. Some pelkistää ihmisen mielipiteistä koostetuksi paperinukeksi, joka vain istuu kalpeana näytön sinivalossa lukemassa ja kirjoittamassa sen sijaan, että toimisi.

Varsinkin kriittinen luonne tempautuu internetin mustavalkoisuuteen herkästi mukaan ajautuen väittelyihin ja some-kohujen aitiopaikoille oman verenpaineensa ja mielialansa kustannuksella. Samalla näihin kiistoihin osallistuminen, kuten Tolentino alleviivaa, vain antaa vastapuolelle lisää näkyvyyttä.

Joku on varmasti nytkin väärässä internetissä, mutta sinun ei tarvitse kantaa siitä huolta. Voit asettaa oman hyvinvointisi etusijalle. Tämä edellyttää rajojen asettamista. Voit valita netistä kohtuullisen määrän sellaisia sisältöjä, jotka ravitsevat sieluasi ja sydäntäsi ja jotka auttavat sinua vahvistamaan uskoasi ihmisen – myös itsesi – hyvyyteen.

Lähteet:

Donna Farhi: Jooga ja elämän voima
Jia Tolentino: Trick Mirror

Lisää luettavaa:

Tonglen-meditaatio: ”Käytä lääkkeenä sitä, mikä vaikuttaa myrkyltä”

Kalifornian yliopiston uusi ystävällisyyttä tutkiva instituutti on paremman maailman asialla

Facebook vie aikasi ja terveytesi – etkä edes huomaa sitä itse

 

Suositukset puhuvat yhä monipuolisemman liikunnan puolesta

UKK-instituutti julkaisi maanantaina 21.10.2019 uudet liikuntasuositukset, jotka tekevät liikkumisesta yhä helpommin lähestyttävää. Liikunta linjataan nyt osaksi hyvää elämää sen sijaan, että se erotettaisiin muusta arjesta erillään tapahtuviksi suoritteiksi. Uusi liikuntasuositus perustuu tuoreimpiin tieteellisiin tutkimuksiin ja kuuluu pähkinänkuoressa seuraavasti:

Lyhyetkin pyrähdykset lasketaan.

Ennen liikunnaksi luettiin vain yli 10 minuutin yhtäjaksoiset suoritukset. Nyt muutamankin minuutin liikuntarupeamien tärkeys tunnustetaan. Tämä toivottavasti kannustaa yhä useampia ihmisiä esimerkiksi nousemaan bussista jo pysäkkiä tai paria aiemmin, pitämään tuumaustauon työpaikan portaikossa tallustellen tai pysäköimään auton vähän kauemmas kohteesta kuin tavallisesti. (Jopa kotikaupungissani, jossa kaikki auton mittaa pidemmät matkat pruukataan tehdä autolla!)

Kevytkin liikkuminen kannattaa.

Vaikka hiki ei kihoaisi pintaan, kaikki kehon liikuttaminen on hyväksi: rasva-arvot ja verensokeri laskevat, verenkierto vilkastuu ja lihakset ja nivelet vetreytyvät. Jokaisesta liikuntaminuutista on hyötyä etenkin vähiten liikkuville. Ei siis ole tarvis vetää teknisiä treenivaatteita niskaan aina aikoessaan liikuttaa kehoaan.

Pitkiä paikallaanolojaksoja tulee tauottaa.

Jos esimerkiksi teet istumatyötä, nouse käyskentelemään muutaman kerran tunnissa. Älä jämähdä.

Enää liikunnalliseksi ihmiseksi ei määritellä sitä, joka istuu 10 tuntia töissä ja työmatkoilla ja käy sen vastapainoksi illalla juoksemassa tai jumpassa. Yksittäinen liikuntasuoritus ei riitä kumoamaan runsaan paikoillaanolon haittoja.

Nuku riittävästi.

Palautumisesta puhutaan nykyään paljon. Uni on tärkeintä, mitä voit tehdä saadaksesi keho-mielesi palautumaan tasapainoon. Kun hyvin nukkuminen yhdistetään liikuntaan, saavutetaan merkittäviä terveysvaikutuksia.

Lihaskunto ja liikehallinta haltuun.

Näitä taitoja tulisi harjoittaa ainakin kahdesti viikossa.

Reippaan ja rasittavan liikunnan suositukset pysyvät ennallaan.

Reipasta liikuntaa suositellaan tehtäväksi 2 tuntia 30 minuuttia viikossa, rasittavaa 1 tunti 15 minuuttia.

Mitä muuta uutta tiedämme liikunnasta?

Nykytiedon mukaan ihmiset ovat liikaa paikoillaan ja liikuntatuokioita tulisi ripotella pitkin päivää. Tämä voi tuntua oudolta, jos on tottunut liikkumaan vaikkapa vain juoksupolulla tai kuntosalilla, mutta uusia tapoja on mahdollista opetella koko elämänsä ajan. Hyvässä ammattilaisohjauksessa opit mielekkäitä tapoja liikuttaa kehoasi pitkin päivää. Uusia lajeja kannattaa aina rohkaistua kokeilemaan!

Itse opetan yritysluennoilla aivojen ja keho-mielen terveyttä edistäviä helppoja pikkujippoja ja Ryhtiliike-viikkotunneilla ja -workshopeissa koko kehon voimaa ja joustavuutta ylläpitäviä mukavia harjoitteita. Niitä voi todella tehdä pitkin päivää aivan minimittaisissakin pätkissä.

Parkouria ja sirkusta kaikelle kansalle!

Aivoterveyden kannalta parasta liikuntaa on uusien taitojen opettelu – varsinkin ikääntyvillä ihmisillä. Se tihentää harmaata ainetta ikääntyvien aivoissa vielä tehokkaammin kuin vanhojen tuttujen liikuntaharjoitusten suorittaminen. Harmaan aineen tiheys on yhteydessä muun muassa pitkäkestoiseen muistiin ja opintomenestykseen ja se harvenee älyllisen suorituskyvyn nuupahtaessa.

Liikepankin kasvattaminen lisää harmaan aineen tiheyttä aivoissa. Lajit, joissa opetellaan runsaasti uusia liikkeitä – esimerkiksi kamppailulajit, sirkusharrastus, parkour ja lasten suosima skuuttaus eli temppupotkulautailu – kerryttävät mieleen mittavan kokoelman erilaisia liikesuorituksia. Uusien liikkeiden oppiminen panee monta eri aivoaluetta töihin yhtä aikaa. Tämä edellyttää keskittymiskykyä, monien erilaisten aistitietojen ja havaintojen prosessointia, päätöksentekoa ja muistin aktivointia.

Kolmen pallon jonglööraus muutti aivojen harmaata ainetta parempaan jo viikossa, vaikka koehenkilöt eivät harjoittaneet lainkaan kestävyysliikuntaa. Viiden viikon jälkeen ero oli huomattava.

Tutkijat ounastelevat, että motoriikkaa haastavilla monipuolisilla ja vaihtelevilla harjoitusohjelmilla voisi tulevaisuudessa olla sija Alzheimer- ja Parkinson-potilaiden hoidossa.

Parkouria aikuisille järjestää esimerkiksi Motio ja se voi näyttää esimerkiksi tältä:

Teksti jatkuu videon jälkeen.

Modernia liikkuvuusharjoittelua

Staattisten venytysten tiedetään heikentävän voimantuottoa ja nopeutta, joten ne eivät sovi varsinkaan ennen treeniä tehtäviksi. Nykyään keho lämmitetään liikuntasuoritusta varten – tai muuten vain hyvän olon saavuttamiseksi – erilaisilla faskiaa herättävillä harjoituksilla, koordinaatiota kehittävillä liikesarjoilla ja niveliä voitelevilla moninivelliikkeillä. Tavoitteena on herättää koko hermosto ja lihaksisto pelaamaan samaan pussiin. Tämä vähentää myös loukkaantumisriskiä. Liikkuvuutta ei ajatella enää saavutettavan passiivisella venyttelyllä, vaan aivoja, niveliä, faskioita ja lihaksia monipuolisesti haastavilla harjoitteilla. Dynaaminen jooga on kehon liikkuvuutta ja voimaa yhtä aikaa parantavaa sekä faskioita voitelevaa liikuntaa parhaimmillaan. Naistenlehdissä nähtävät ”uudet ja mullistavat” faskiaharjoitteet ovat yleensä joogaan pohjautuvia liikesarjoja.

Kävele edes 4000 askelta, kunhan kävelet

Tätä nykyä tiedetään myös, että 10 000 askeleen päivittäissuositukselle ei ole tieteellisiä perusteita. Se ei kuitenkaan ole syy olla tavoittelematta kymmentätuhatta askelta joka päivä! Kävely kannattaa. Tutkimukset kertovat, että kävelyn määrällä ja kuolleisuudella on yhteys. Vähiten liikkuvat hyötyvät vähäisestäkin askellisästä. Keskimäärin 4400 askelta päivässä kävelevän naisen kuolemanriski vähenee 41 prosenttia. Riski laskee aina 7500 askeleeseen saakka.

Kävely on hyväksi kaikille. Matalasykkeisenä liikuntana se luo pohjan kovemmille lajeille. Se parantaa veriarvoja, hidastaa fysiologista vanhenemista, vähentää syöpäriskiä ja parantaa unen laatua.

Kävelylle siis – vaikka vain minuutiksi!

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Lisälukemista:

Liikkumisen suositukset

Tutkittua tietoa: Meditaatio ja uni puhdistavat virtsan päästäsi

 

 

Kalifornian yliopiston uusi ystävällisyyttä tutkiva instituutti on paremman maailman asialla

Kumman kanssa lähtisit autiolle saarelle: kivan vai ystävällisen ihmisen kanssa? Miten kivuuden ja ystävällisyyden harjoittaminen vaikuttaa ihmiseen pitkällä tähtäimellä?

Käytän englannin kielen nice-sanan käännöksenä sanaa kiva. Kind-sanan suomennan ystävälliseksi. Psykiatri Marcia Sirota on erotellut termit kind ja nice seuraavasti:

Ystävällinen ihminen auttaa toisia, koska se on hänelle luonteenomaista. Kiva ihminen taas auttaa miellyttääkseen ja kiitosta saadakseen.

Ystävällisen ihmisen lämminsydämisyys kumpuaa myötätuntoisuudesta ja siitä, että hän on sinut itsensä kanssa. Kiltteyden juuret taas ovat riittämättömyyden tunteessa: tarpeessa saada jatkuvasti todisteita siitä, että minä kelpaan ja minut hyväksytään.

Ystävällinen ihminen on jämäkkä ja osaa asettaa terveet rajat. Hän ei haksahda hyväksikäyttäjiin.

Kiltti taas vääntyy vaikka mutkalle auttaakseen toista. Hän tulee usein hyväksikäytetyksi, koska on valmis tekemään hyväksynnän eteen mitä tahansa. Usein uhrautuva käytös johtaa kuitenkin torjutuksi tulemiseen. Kiltti ihminen ei halua loukata ketään eikä uskalla ilmaista kielteisiä tunteita. Konfliktiin joutuessaan kiltti alkaa lepytellä toista osapuolta, koska ei kestä, jos hänelle suututaan. Tukahdutetut tarpeet ja tunteet purkautuvat kuitenkin ennen pitkää esimerkiksi passiivisaggressiivisuutena, sarkasmina, pisteliäisyytenä tai jopa raivokohtauksina.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

passive-aggressive.jpg

Ystävällinen ihminen siis säteilee ympäristöönsä lämpöä ja valoa. Hän ei sano pahasti, vaikka olisi aihettakin, ja auttaa toisia pyyteettömästi. Ystävällinen ihminen on aidosti empaattinen ja näkee jokaisessa ihmisessä hyvää. Hän vie kadulta löytämänsä sadan euron setelin löytötavaratoimistoon, vaikka olisi itse rahan tarpeessa, ja pysyy rauhallisena jopa Prisman kassajonossa ja liikenneruuhkassa.

Kiva ihminen taas jupisee ravintolassa pöytäseurueelle, että pihvi on kuivaa, mutta kun tarjoilija tulee kysymään, onko kaikki hyvin, Kiva ihminen loihtii kasvoilleen mitä hurmaavimman hymyn ja kiekaisee, että kyllä juu, ruoka on aivan ihanaa! Hän on kiva kaveri, mutta puhuu selän takana pahaa.

 

Onko Kivalla ihmisellä toivoa? Jo toki! Joogaperinne tarjoaa lääkkeeksi jo aiemmin mainitsemani Rakastavan ystävällisyyden meditaation. Harjoituksessa kultivoidaan ensin rakkautta ja myötätuntoa itseä kohtaan ja aletaan sitten laajentaa tätä tunnetta kaikille olennoille. Tätä meditaatiomuotoa on tutkittu paljon ja sen on todettu edistävän yksilöjen ja yhteisöjen hyvinvointia. Tonglen-meditaatioharjoituksessa taas keskitytään hyväksymään negatiivisten tunteiden ja ilmiöiden olemassaolo ja lähettämään helpotusta ja hyvinvointia kärsiville. Tonglen on oiva metodi myös itsemyötätunnon vaalimiseen ja itsensä lohduttamiseen.

Joogaharjoitus voi myös auttaa olemaan hätääntymättä läsnä omien, vaikeiden tunteiden kanssa ja tunnistamaan ja hyväksymään ne. Jooga voi kehittää ymmärrystä oman hyvinvoinnin reunaehdoista ja rohkaista asettamaan jämäkästi terveet rajat.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

girl-1186895_1280.jpg

Kalifornian yliopistoon (UCLA) perustettiin keskiviikkona 20 miljoonan dollarin alkupotilla ystävällisyysinstituutti. Monitieteisen opinahjon tavoite on tutkia ja levittää ystävällisyyttä ja edistää humaanimpaa maailmaa. Dekaani Darnell Hunt kertoo Los Angeles Timesin artikkelissa instituutin olevan vastine maailmanpoliittiselle tilanteelle ja vihan ja väkivallan ilmapiirille. Toiminnan muotoja tulevat olemaan muun muassa verkkovalmennukset ja yleisöluennot. UCLA Mindful -kännykkäsovellus on jo saatavilla.

Tutkimus on osoittanut, että tietoisuustaitojen ja ystävällisyyden harjoittaminen muuttaa geenien toimintaa: tulehdusta ylläpitävät geenit sammuvat, infektioilta suojaavat geenit aktivoituvat. Elimistön tulehdustasoilla on yhteys sydän- ja verisuonitauteihin ja tiettyihin syöpiin. UCLA:n psykologian, psykiatrian ja käyttäytymistieteiden professori Michelle Craske puolestaan kertoo tutkimuksesta, jossa potilaiden masennus ja ahdistus väheni merkittävästi, kun heitä ohjattiin tuntemaan iloa, kiitollisuutta, rakastavaa ystävällisyyttä ja anteliaisuutta sekä tekemään ystävällisiä tekoja toisille. Potilaiden mielenterveys oli paremmalla tolalla koko kuuden kuukauden seurantajakson ajan.

–Ystävällisten ajatusten vaaliminen lisää ystävällisiä tekoja. Kummallakin, ajatuksilla ja teoilla, on positiivisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin, sanoo Daniel Fessler, UCLA:n antropologian professori. Hän muistuttaa, että ihminen on noussut maapallon hallitsijaksi muita lajeja parempien yhteistyötaitojensa takia. Siksi meillä on toivoa, vaikka nykyinen maailmantilanne on mitä on.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

31783239_630076344006254_1240483621345689600_n.jpg

Joogan ystävällisyysharjoituksia ei ole tarkoitettu vain meditaatiotyynyllä tapahtuviksi tempuiksi, vaan niiden on määrä muuttaa tunteitamme, reagointimallejamme ja käytöstämme parempaa päin myös joogamaton ulkopuolella. Arki on vaikein joogaharjoitus.

Kun Audi-kuski tekee riskiohituksen ja kiilaa eteesi autotiellä, saatat ajatella: ”Mikä urpo! Tyypillinen itsekäs Audi-kuski!” Ehkä painat tööttiä tai alat kostoksi roikkua puskurissa.

Jos taas harjoitat ystävällisyyttä, haluat uskoa, että kaahaajalla on käytökselleen hyvä syy ja ajattelet myötätuntoisesti: ”Oho, hänelläpä on kiire, toivottavasti mitään vakavaa ei ole sattunut. Ehkä hänellä on kiire puolisonsa synnytykseen tai on tapahtunut jokin onnettomuus. Kunpa hän ei ajaisi kolaria.”

Kuvittele, millaisia tuntemuksia nämä kaksi erilaista reagointitapaa herättäisivät hartialihaksissasi, hengityksessäsi, kasvojesi ilmeessä – tai sydämen sykkeessäsi ja sitä kautta verenpaineessa.

Ystävällisyys tarttuu. Tämäkin on jo vahvistettu Kalifornian yliopiston tutkimuksessa. Ystävällisiä tekoja tekemällä siis et ainoastaan tee hyvää omalle terveydellesi vaan todella lisäät ystävällisyyttä maailmassa.

Lisää luettavaa:

New UCLA institute will study — and spread — kindness

Why You Need to Stop Being Nice and Start Being Kind

The Difference Between Being Nice and Being Kind

Tonglen-meditaatio: ”Käytä lääkkeenä sitä, mikä vaikuttaa myrkyltä”

Puiden parantavat voimat ovat jo matkalla apteekin hyllylle

Männyn yhdisteistä on löydetty uusia tulehdusta estäviä ominaisuuksia. Lisäksi näiden yhdisteiden havaittiin vaikuttavan edullisesti ihmisen rustokudokseen. Proviisori Mirka Laavolan farmakologian väitöskirja Immunomodulatory Properties of Wood Biochemicals – Effects on Inflammatory Gene Expression and Inflammatory Responses In Vivo tarkastetaan perjantaina 16.8.2019 Tampereen yliopistossa. Laavola uskoo, että hänen tutkimustuloksistaan voi olla hyötyä kehitettäessä lääkkeitä tulehdussairauksiin ja nivelrikkoon.

Tulehdusvaste on yleensä elimistölle hyödyllinen, mutta pitkittyessään tai kohdistuessaan väärin se voi aiheuttaa kudosvaurion ja/tai johtaa tulehdussairauksien kuten nivelrikon, nivelreuman tai astman kehittymiseen. Nykyiset tulehdussairauksien hoidot eivät ole riittäviä. Niillä voidaan lievittää sairauden oireita, mutta ne eivät paranna sairautta. Lisäksi nykyisillä tulehduslääkkeillä on usein haittavaikutuksia, jotka rajoittavat niiden käyttöä. Tehokkaiden tulehduslääkkeiden kehityksessä tavoitteena on löytää molekyylejä, jotka rauhoittavat tulehdusta mutta eivät häiritse immuunipuolustusjärjestelmän normaalia toimintaa.

Lähde: Mirka Laavolan väitöskirja

Aspiriini on yksi maailman käytetyimmistä lääkkeistä. Se on kehitetty pajusta yli sata vuotta sitten. Salisyylihappo siis on laajalti tunnettu luonnon tehoaine, mutta muuten puun biokemikaaliset vaikutukset tunnetaan lääketieteessä vielä huonosti.

–Luonnossa on yhä paljon tutkimatonta potentiaalia, joka tulisi muistaa, etenkin kun uusien hyväksyttyjen lääkkeiden määrä on ollut laskussa jo pitkään, sanoo Laavola yliopiston tiedotteessa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

pine-cone-4315472_1280.jpg

Perinteisessä lääketieteessä puiden lääkinnällisellä käytöllä on pitkät perinteet. Hippokrates tunsi pajun kipua lievittävät ominaisuudet ja muinaiset suomalaiset ovat pureskelleet pajunkuorta kipuunsa. Tammenkuori mainitaan Kalevalassa. Terva ja pikiöljy kuuluivat veden ja suolan ohella vanhojen suomalaisten kansanparantajien rohdosvalikoimaan. Vanhan sanonnan mukaan pikiöljyllä paranee, vaikka olisi keskeltä poikki. Tervalla lääkittiin monenlaista, muun muassa yskää ja niukahduksia. Alvar Aallon suunnittelema kuuluisa Paimion parantola sijoitettiin mäntymetsikön keskelle, koska mäntyjen tiedettiin luovuttavan ilmaan keuhkoille hyvää tekeviä ainesosia. Männyn, frankinsensin, kuusen ja katajan eteeriset öljyt ovat aivan ihania tuoksulampussa tai diffuuserissa flunssakaudella.

Havupuujuoma on hoitava valmiste, jolla on pitkä historia kansanlääkinnässä muun muassa ihon, reumatismin ja yskän hoidossa. Itse suosittelen tätä vahvaa antioksidanttia ravintolisäksi, kun yskä tai infektiokierteet vaivaavat. Keppisoppanakin tunnettua lientä voi valmistaa myös itse puun oksista. Kollegani kirjoittama keppisoppaohje on päässyt MTV3:n uutiseen saakka. Kollegallani on muuten upeat, vahvat kutrit. Lieneekö se keppisopan sisältämän piin ansiota?

Pihkasalvaa, vanhan kansan arvostamaa ihovoidetta, käytetään sairaaloissakin haavanhoidossa.

Duodecim-lehdessä ehdotettiin vuonna 2017 ”luontoaskeleen” ottamista keinona torjua tulehduksellisia tauteja: ”Biodiversiteettihypoteesin mukaan kosketus monimuotoiseen luontoon rikastuttaa ihmiskehon mikrobiomia, vahvistaa immuunitasapainoa ja suojaa sairauksilta.” Lue terveystieteiden dosentti Pauliina Aarvan Duodecim-artikkelin pohjalta laatima hieno blogikirjoitus Luonnon esiinmarssi terveydenhuollossa.

Ehkä jo pian voimme nauttia diversiteettipulveria matala-asteisen tulehduksen lievittämiseksi, tulehdussairauksien hoitamiseksi ja mielenterveytemme tueksi. Tampereen ja Helsingin yliopistolla ja Tampereen teknillisellä yliopistolla on näetsen meneillään yhteishanke, jossa kehitetään terveyttä edistäviä, mikrobialtistukselle perustuvia tuotteita. Yliopistot havaitsivat tutkimuksessaan, että kun kaupunkilaiset hieroivat käsiään metsästä tuotuun maahan, heidän ihonsa ja suolistonsa mikrobisto monipuolistui. Vaikutus oli suurempi kuin probiooteilla.

Sitä odotellessa kannattaa mennä metsään ja suojella metsiä!

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Lähteitä:

Virpi Raipala-Cormier: Luontoäidin kotiapteekki

Kansanomainen lääkintätietous. Toim. Matti Hako.

Jane Tuovinen: Tietäjistä kuppareihin. Kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa.

 

Rituaalit edistävät terveyttä ja hyvinvointia

Monille osa joogan viehätystä on sen rituaalinomaisuus: samojen liikesarjojen ja mantrojen toistaminen, matolle astuminen, selkeästi rajatun oman hetken ottaminen arjen keskellä.

Uskon, että ihmisessä on sisäänrakennettuna pyhyyden kaipuu.

Tapa, jolla ihmiset puhuvat itselleen merkityksellisistä rituaaleista – hymyillen, haltioituneena – on paljonpuhuva. Jollekin pyhä rituaali on kahvin tai teen valmistaminen, jollekin savusaunan lämmittäminen. Joku kokee luterilaisen kirkon rukoukset ja ehtoolliset kannattelevina, toinen hakeutuu lumoutumaan ortodoksisen kirkon sakramenttien äärelle, kolmas kokee kannuksen eli shamaanirummun paukkeen johdattavan sielunsa jonkin korkeamman äärelle. Yksi rullaa auki joogamaton, toinen sitoo tossunnauhat aina samalla tavalla.

Tällaiset vakiintuneet tavat ovat tutkitusti hyväksi ihmiselle. Rituaalien on tutkimuksissa osoitettu parantavan hyvinvointia ja vastustuskykyä. Rituaalien suorittaminen laskee kortisoli- eli stressihormonitasoja. Tämä laskee edelleen pulssia ja verenpainetta ja vahvistaa immuunipuolustusta. Rituaalit vähentävät ahdistuneisuutta, parantavat suoritusta ja kohentavat itsetuntoa. Hyödyt saa hänkin, joka ei usko suorittamiinsa rituaaleihin vaan ainoastaan toistaa ne kaavamaisesti, osoittaa Toronton yliopiston tutkimus.

Erään tutkimuksen mukaan meditaatio- ja joogatunneilla käytetyn om-tavun laulaminen rauhoittaa aivojen limbistä järjestelmää ja sitä kautta lievittää pelkoa, ahdistusta ja masennusta. Stressaantuneilla yliopisto-opiskelijoilla tehdyn tutkimuksen mukaan sanskriitinkielisten mantrojen kuuntelun havaittiin kohentavan huomattavasti mielialaa ja selkeyttävän mieltä. Polven nivelrikosta kärsiviä ihmisiä mantrameditaatio auttoi polven kuntoutuksessa ja kivunhallinnassa ja paransi heidän mielialaansa ja untaan.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

madmenmantra.JPG
Muistatko, kun Mad Menin viidennen kauden 10. jaksossa Paul Kinsey houkutteli Harry Cranen Hare Krishna -kokoontumiseen, ja aluksi niin skeptisellä Cranella lähti mantramopo käsistä?

Liikuntapedagogiikan professorin, liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin dosentin Jarmo Liukkosen mukaan rituaaleja käytetään nykyään tietoisesti huippu-urheilijoiden henkisessä valmennuksessa. Niillä on kyky johdattaa urheilija oikeaan mielentilaan.

Psykologi Nick Hobsonin mukaan rituaalit eivät ainoastaan ole hyödyksi mielenterveydelle vaan suorastaan mielen hyvinvoinnin edellytys. Hän pitää ihmistä syvästi sosiaalisena ja ritualistisena lajina. Kun joukko ihmisiä laulaa kansallislaulua, tanssii tai rukoilee yhdessä, kaikkien aivot ovat virittyneet suorittamaan samaa tehtävää. Se luo yhteyden kokemuksen. Yhteisöllisyys on yksi ihmisen perustarpeista. Autonomiseen hermostoon kohdistuvien vaikutusten kautta yhteisten rituaalien suorittaminen lievittää stressiä ja masennusta.

”Ihminen ei lopulta ole yksilö, vaan suhdelo – olemme kytköksissä toinen toisiimme olemuksemme juuria myöten”, on filosofi Frank Martela sanonut. Rituaalit ovat yhteisöjen liimaa.

Joogatunnilla yhdessä laulettu mantra tai porukalla tehty meditaatio voi olla hätkähdyttävästi voimallisempi kokemus kuin yksin kotona tehty harjoitus. Kirtanissa tai viikonloppuretriitillä voi kokea jonkin suuremman läsnäoloa tai vain suurta rauhaa. Ryhmän yhteinen intentio ja jaetussa tekemisessä muodostunut energia kohottavat arjen yläpuolelle. Juhla-ateriat perheen tai ystävien kanssa luovat läheisyyttä ja jatkuvuutta.

Kannustan sinua vaalimaan omia, tärkeiksi kokemiasi rituaaleja tai kehittämään uusia. Kotiin voi rakentaa oman, kauniin jooganurkkauksen tai tärkeillä esineillä koristellun alttarin, jonka äärellä rukoilla, mantrata tai meditoida. Voit kutsua ystäväsi kokoon joka vuosi sinulle tärkeänä päivänä tai elvyttää lapsuudesta tutun perinteen. Riitit ovat mahdollisuus vahvistaa merkityksen tuntua omassa elämässä ja edistää omaa ja yhteisön hyvinvointia.

smoke-802587_1280.jpg

Lähteet:

Why Rituals Are Good for Your Health

Moni urheilija luottaa taikauskoisiin tapoihin – partaa ei ajeta eikä sukkia vaihdeta

Mantras Help the General Psychological Well-Being of College Students: A Pilot Study

Effects of Mantra Meditation versus Music Listening on Knee Pain, Function, and Related Outcomes in Older Adults with Knee Osteoarthritis: An Exploratory Randomized Clinical Trial

Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan teksteihini aina asianmukaisesti lähteen mainiten.

Täydentävät terapiamuodot tarjoavat pelastusrenkaan työelämän nujertamille

Täydentäviin eli julkisen terveydenhuollon ulkopuolella oleviin hoitomuotoihin suhtaudutaan usein pilkallisesti: niihin viitataan huuhaana, niiden käyttäjiä soimataan hölmöiksi ja lopuksi puuskahdetaan, että tutkimuskaan ei ole osoittanut niillä olevan minkäänlaista hyötyä. Ironista kyllä, tutkimusten mukaan ivaajat ovat väärässä – ehkä he eivät ole löytäneet tai ensinkään etsineet tietoa asiasta. Esimerkiksi kalevalaisen jäsenkorjauksen tehosta on tehty paljon tutkimusta. Tutkimusten perusteella tiedetään, että kolmannes suomalaisista käyttää täydentäviä hoitomuotoja, kuten mindfulnessia, elämäntaitovalmennusta tai akupunktiota.

Miksi täydentävien hoitomuotojen pariin hakeudutaan? Tuoreen tutkimusdatan perusteella ihmiset hakevat apua raskaaksi koetun työelämän oravanpyörän pysäyttämiseen, hiljentämiseen tai jopa hylkäämiseen. Tämän havainnon teki sosiologian professori Suvi Salmenniemi, joka haastatteli täydentävien terapiamuotojen käyttäjiä eri puolilla Suomea. Huomattavan moni haastateltu oli kokenut burn outin tai kärsinyt työperäisestä masennuksesta. Terapeutit säestivät tätä havaintoa: he kertoivat Salmenniemelle, että moni heidän asiakkaistaan kertoi suurimmaksi ongelmakseen työelämän paineet.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

youtuber-2838945_1280.jpg

Salmenniemi johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Tracking the Therapeutic: Ethnographies of Wellbeing, Politics and Inequality. Hän tutkii vaihtoehtoisia terapioita ja niihin liittyviä terveys- ja sairauskäsityksiä, politiikkaa ja eriarvoisuutta. Seuraan hanketta ja sen julkaisuja mielenkiinnolla. Olen itsekin siirtynyt ”oravanpyörästä” hyvinvointialalle ja kouluttautunut jäsenkorjaajaksi ja joogaopettajaksi, itse itseni työllistäjäksi. Jotkut omista kavereistanikin ovat määritelleet minut puolisoni rahoilla eläväksi haihattelijaksi, joka vähän joogailee ja paijailee asiakkaitaan. Asiakkaitani taas olen usein kuullut luonnehdittavan hivenen hölmöiksi, tyyliin ”saahan sitä rahansa käyttää miten tahansa, ja onhan ne hivelyhoidot ihan kivoja, mutta sen kummempaa hyötyä tuosta tuskin on”.

Oma kokemukseni ja asiakkailta saamani palaute on räikeässä ristiriidassa tämän vähättelyn kanssa. Työni on vaativaa ja jatkuvaa kouluttautumista vaativaa ja siihen saisi uppoamaan loputtomasti tunteja, mutta se on suunnattoman palkitsevaa. Asiakkaani ovat älykkäitä ja analyyttisia ja hakeutuvat luokseni aidosta tarpeesta: petyttyään julkisella puolella tarjottuun hoitoon, kivusta eroon päästäkseen, elämänkriisistä toipuakseen. Monen työtaakka on aivan liian suuri ja organisaatiomuutokset, yt-neuvottelut, alituinen kiire ja huono johtaminen lisäävät kuormaa. Mediassakin jaetaan nykyään paljon henkilötarinoita, joissa ihminen uupuu, ja toipuu vasta tehtyään elämänarvojaan ja työelämäänsä koskevia muutoksia. Näiden henkilötarinoiden julkaisemistakin on arvosteltu kovin sanoin, vaikka saman kokeneiden tarinat toimivat usein vertaistukena kärsiville – ja vaikka työuupumus ja huonovointisuus on tutkitusti kasvussa.

Nuorten aikuisten työkyvyttömyys lisääntyi 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015. Joka päivä yhdeksän suomalaista jää työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia. Heistä kaksi kolmasosaa on naisia. Vuonna 2017 työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkkeelle jäi 18 600 henkilöä. Heistä 34 prosentilla syynä oli tuki- ja liikuntaelinsairaudet, 29 prosentilla mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

green-1350599_1280.jpg

Täydentäviä hoitomuotoja kritisoidaan joskus siitä, että niiden avulla yritetään tiristää jaksamisensa äärirajoilla työskentelevistä ihmisistä irti viimeisetkin pisarat sen sijaan, että puututtaisiin ongelmien syntysyyhyn, ongelmiin organisaatioissa ja työnjohdossa. Salmenniemen tutkimuksen mukaan täydentävien hoitomuotojen käyttäminen jonkinlaisen minäprojektin edistäjänä ja työkyvyn maksimoijana on vain marginaalinen ilmiö. Suurin osa hänen haastatelluistaan kertoo aivan toisenlaista tarinaa: he vain yrittävät selviytyä joten kuten. ”Vaihtoehtoterapioita ei käytetty niinkään oravanpyörässä tarpomiseen vaan pikemminkin tämän pyörän pysäyttämiseen, hiljentämiseen tai hylkäämiseen”, Salmenniemi kirjoittaa.

Salmenniemi on havainnut haastateltaviensa käyttäneen työelämästä väkivaltaisia termejä: töissä ”piiskataan”, ”ruoskitaan” ja ”ollaan veitsenterällä”. Tahti on armoton ja pakotettu eikä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työnkuvaan ja työn määrään ole. Moni oli yrittänyt vaikuttaa asioihin korkeammilla tasoilla ja ottanut epäkohdat puheeksi, mutta yksi ihminen ei useinkaan voi muuttaa suuren firman kurssia – eikä sitä voi keneltäkään vaatia. Oma hyvinvointi on joskus pantava työn sankaruuden edelle. Joogatunnille osallistuminen ei tarkoita, että sokeana hyväksyisi työelämän armottomuuden. Se voi olla keino jaksaa seuraavaan päivään.

”Moni etsiytyi vaihtoehtoisten terapioiden pariin ottaakseen etäisyyttä palkkatyöhön ja löytääkseen vaihtoehtoja työelämän kilpailun, taloudellisen hyödyn ja suorittamisen logiikalle. – – Vaihtoehtoterapioiden avulla ei pyritty optimoimaan itseä entistä tehokkaammaksi työntekijäksi ja kapuamaan takaisin oravanpyörän vietäväksi. Sen sijaan niiden avulla pyrittiin selviytymään ja tekemään ymmärrettäväksi kokemusta maailmasta, joka uhkasi näyttäytyä kylmänä ja mykkänä ja jossa toivo paremmasta oli välillä etsittävä hyvinkin pienistä ja arkisista palasista. Monille vaihtoehtoiset terapeuttiset käytännöt toimivat ikään kuin ’pelastusrenkaana’, joiden avulla kiskottiin itseä takaisin pinnalle uupumisen mustista vesistä. Ne tarjosivat mahdollisuutta siihen, minkä työelämän koettiin kieltävän: mahdollisuuden pysähtyä, hellittää, rauhoittua ja hidastaa.”

Suvi Salmenniemi

Täydentävät hoitomuodot auttavat ihmisiä pitämään toivoa yllä. Ne tarjoavat uusia suuntaviittoja ja terapeuttisia työkaluja umpikujaan päätyneille. Ne tarjoavat rauhan tilan, jossa voi hahmottaa, miksi uupumukseen päädyttiin, millä tavoilla voisi elämänsä ja työnsä jatkossa järjestää, ja millaisia yhteiskunnallisia arvoja itse tahtoo kannattaa.

.

Lähteet:

https://blogit.utu.fi/laaketiedekriittisyys/2018/10/25/tuore-julkaisu-analysoi-suomalaista-cam-tutkimusta/

https://ilmiomedia.fi/yleinen/vaihtoehtoterapiat-tyoelamassa-uupuneiden-selviytymiskeinona/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/mielenterveyden-hairiot-vievat-yha-useamman-nuoren-tyokyvyn/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/masennus-vie-joka-paiva-yhdeksan-henkiloa-elakkeelle/

 

Kipua reiden ulkosyrjällä tai jalkapohjassa? Rauhoita kiukkuinen IT-kalvo ja plantaarifaskia.

”Ihmiset treenaavat kuntosalilla kaikkia lihaksia paitsi jalkateriä, jotka ovat tärkein osa kehossa!” Näin sanoi Berliinin faskiatutkimuskongressissa marraskuussa 2018 puhunut paleoantropologian professori Daniel E. Lieberman. Tämän Harvardin yliopiston professorin esitelmä käsitteli IT-kalvoa ja plantaarifaskiittia ihmiskehon evoluution näkökulmasta: hän korosti, että faskian ymmärtämiseksi meidän täytyy tietää, mistä ja miten nykyihmisen faskia on vuosimiljoonien kuluessa kehittynyt.

Omien asiakkaitteni keskuudessa näiden kyseisten rakenteiden ongelmat ovat erittäin tavallisia. Reiden ulkosyrjä ja sen lihaskalvo eli IT-kalvo vaivaa monia, ja jalkapohjan kalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti, jota joskus luupiikiksi tai kantakalvon tulehdukseksi kutsutaan, on tavallinen ongelma. Kalevalaisella jäsenkorjauksella ja ohjaamillani jooga- ja kehonhuoltotunneilla oireita on helppo lievittää ja jopa poistaa kokonaan, mutta miten pureutua vaivan syntysyihin, jotta häiriötila ei uusiutuisi? Daniel E. Lieberman vastasi tähän kysymykseen esitelmässään upeasti ihmisen kehityshistorian kautta. Lopulta hän päätyi samoihin vastauksiin, joita itse jäsenkorjaajana ja joogaopettajana opetan eteenpäin:

  • Vahvista jalkaterän lihaksia
  • Liiku paljon ja monipuolisesti
  • Valitse kenkäsi viisaasti

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

feet-2358333_1280.jpg

Tiede-lehti uutisoi perjantaina tutkimuksesta, jonka mukaan vaimentavat juoksukengät lisäävät rasitusvammoja. Kalevalaiselle jäsenkorjaajalle tämä ei ole uutinen. Me suosittelemme asiakkaillemme aina avojaloin kävelyä, paljasjalkakenkiä ja ylipäänsä mahdollisimman joustavapohjaisia jalkineita, jotta jalkaterän lihakset vahvistuisivat ja jokainen varvaskin olisi aktiivinen toimija. Näin estetään myös varpaiden nivelrikon ja vasaravarpaiden kehittyminen.

Liian tukevat jalkineet estävät jalkaa toimimasta niin kuin sen olisi määrä toimia. Husin liikelaboratorion tutkijan Juha-Pekka Kulmalan toteuttamassa tutkimuksessa havaittiin erittäin vaimennetun kengän lisäävän jalkaan kohdistuvaa iskukuormitusta 12 prosenttia. Jalan jousto kärsii vaimennetusta kengästä. Näin jalka osuu juostessa maahan kovempaa ja jäykempänä, Tiede-lehti tiivistää.

Yksi faskian tehtävistä on varastoida energiaa väliaikaisesti. Siten esimerkiksi juoksemisessa faskia osallistuu liikkeen tuottamiseen uudelleenponnistusvaiheessa. ”Jalkaa voi ajatella jousena, joka painuu kasaan laskeutumisvaiheessa ja vapautuu sieltä ponnistuksessa takaisin alkutilanteeseen. Jousen toiminta mukautuu käänteisesti jalkineen vaimennukseen, eli jos kengän jousto on suurta niin jalan jousto on vastaavasti pienempi”, Juha-Pekka Kulmala sanoo Tiede-lehden haastattelussa. Vuoden 2009 faskiatutkimuskongressissa Amsterdamissa esiteltiin tutkimus, jonka mukaan lihakset supistuvat tässä jousimaisessa työskentelyssä vain vähän, jänteet ja faskia sitäkin enemmän.

Mikäli ihminen istuu paljon, liikkuu vähän ja lihakset eivät ole kunnossa, sidekudokset joutuvat ylitöihin: ne rasittuvat ja jopa tulehtuvat. Jäykkäpohjaisten kenkien ja asfaltilla kävelyn laiskistamat jalat ovat alttiita rasitusvammoille. Näin ollen sekä jalkapohjan kalvot (joita on siellä kuusi kerrosta) ja IT-kalvo reiden ulkosyrjällä voivat sitä paremmin, mitä parempi lihaskunto niiden kantajalla on. Paljain jaloin kävely, metsässä liikkuminen ja joogan yhdellä jalalla tehtävät tasapainoliikkeet ovat mannaa jaloille. Hyviä jalkaholvia ja nilkkaa vahvistavia jumppaliikkeitä saa aiheeseen perehtyneiltä liikuntaohjaajilta ja fysioterapeuteilta. Lihaksilla on väliä. Lihakset vahvistuvat, kun käytät niitä. Heimoilla, jotka eivät käytä kenkiä lainkaan, on vahvemmat lihakset jalkapohjassa. Suomen olosuhteissa elävän kaksijalkaisen on hyvä valita kenkänsä joustava- ja ohutpohjaisina ja nakata nekin nurkkaan aina kun mahdollista.

Lieberman huomautti, että juoksijan on syytä huolehtia hyvästä juoksutekniikasta: sääriluun tulisi pysyä askeltaessa aina pystysuorassa, eli polvi ei saa yliojentua. Yliojentuminen kuormittaa IT-kalvoa voimakkaasti.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

achieve-1822503_1280.jpg

Mikään määrä liikuntaa taas ei nykytiedon mukaan ole kylliksi, jos istut paljon. Tuorein tutkimus on osoittanut, että jo kymmenen minuutin yhtäjaksoiset istumisjaksot ovat itsenäinen riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksille. Jumppatunti istumatyöpäivän jälkeen ei siis riitä mihinkään. Toisaalta jos vähennät istumista 20 minuutilla per päivä, onnistut jo kohentamaan terveyttäsi ja lihasmassaasi.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa kiinnitetään huomiota myös kehon virheasentoihin, esimerkiksi siihen, onko lantiokori vinossa vaikkapa vuosia sitten tapahtuneen nilkan nyrjähdyksen seurauksena. Kehon ketju tasapainotetaan kalevalaisella jäsenkorjaushoidolla niin, että keho suoristuu, nivelet pääsevät liikkumaan oikealla liikeradalla ja faskiat ja lihakset vapautuvat toimimaan koko pituudeltaan.

Kalevalaisen jäsenkorjauksen koulutuksissa puhutaan paljon laadukkaan ruokavalion merkityksestä ihmiskehon rakenteille. Sokerin katsotaan haurastuttavan kalvoja. Myös paleoantropologi Liebermanin mukaan heikkolaatuinen ravinto on yksi taustatekijä plantaarifaskiitille ja IT-kalvon ongelmille. Vihanneksia ja täysjyväviljoja nassuun ja pikaruoka, alkoholi ja sokeri vähemmälle, niin rakenteesi voivat paremmin!

IT-kalvon ja plantaarifaskian hyvinvoinnista huolehtimiseksi ei siis tarvita kikkakolmosia (jotka yleensä keskittyvätkin pelkkään oireeseen syntysyiden sijaan), vaan omaa aktiivisuutta ja hyvää, jokapäiväistä huoltoa:

  • monipuolisesti viisasta liikettä
  • lihasten vahvistamista
  • nivelten liikkuvuudesta huolehtimista
  • solujen ravinnoksi terveellistä ruokaa

Akuutit kiputilat kannattaa käydä hoidattamassa kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Erityisen hyviä itsehoitovinkkejä löydät Fatima Witickin Facebookista ja Instagramista.

ballet-835757_1280.jpg