Täydentävät terapiamuodot tarjoavat pelastusrenkaan työelämän nujertamille

Täydentäviin eli julkisen terveydenhuollon ulkopuolella oleviin hoitomuotoihin suhtaudutaan usein pilkallisesti: niihin viitataan huuhaana, niiden käyttäjiä soimataan hölmöiksi ja lopuksi puuskahdetaan, että tutkimuskaan ei ole osoittanut niillä olevan minkäänlaista hyötyä. Ironista kyllä, tutkimusten mukaan ivaajat ovat väärässä – ehkä he eivät ole löytäneet tai ensinkään etsineet tietoa asiasta. Esimerkiksi kalevalaisen jäsenkorjauksen tehosta on tehty paljon tutkimusta. Tutkimusten perusteella tiedetään, että kolmannes suomalaisista käyttää täydentäviä hoitomuotoja, kuten mindfulnessia, elämäntaitovalmennusta tai akupunktiota.

Miksi täydentävien hoitomuotojen pariin hakeudutaan? Tuoreen tutkimusdatan perusteella ihmiset hakevat apua raskaaksi koetun työelämän oravanpyörän pysäyttämiseen, hiljentämiseen tai jopa hylkäämiseen. Tämän havainnon teki sosiologian professori Suvi Salmenniemi, joka haastatteli täydentävien terapiamuotojen käyttäjiä eri puolilla Suomea. Huomattavan moni haastateltu oli kokenut burn outin tai kärsinyt työperäisestä masennuksesta. Terapeutit säestivät tätä havaintoa: he kertoivat Salmenniemelle, että moni heidän asiakkaistaan kertoi suurimmaksi ongelmakseen työelämän paineet.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

youtuber-2838945_1280.jpg

Salmenniemi johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Tracking the Therapeutic: Ethnographies of Wellbeing, Politics and Inequality. Hän tutkii vaihtoehtoisia terapioita ja niihin liittyviä terveys- ja sairauskäsityksiä, politiikkaa ja eriarvoisuutta. Seuraan hanketta ja sen julkaisuja mielenkiinnolla. Olen itsekin siirtynyt ”oravanpyörästä” hyvinvointialalle ja kouluttautunut jäsenkorjaajaksi ja joogaopettajaksi, itse itseni työllistäjäksi. Jotkut omista kavereistanikin ovat määritelleet minut puolisoni rahoilla eläväksi haihattelijaksi, joka vähän joogailee ja paijailee asiakkaitaan. Asiakkaitani taas olen usein kuullut luonnehdittavan hivenen hölmöiksi, tyyliin ”saahan sitä rahansa käyttää miten tahansa, ja onhan ne hivelyhoidot ihan kivoja, mutta sen kummempaa hyötyä tuosta tuskin on”.

Oma kokemukseni ja asiakkailta saamani palaute on räikeässä ristiriidassa tämän vähättelyn kanssa. Työni on vaativaa ja jatkuvaa kouluttautumista vaativaa ja siihen saisi uppoamaan loputtomasti tunteja, mutta se on suunnattoman palkitsevaa. Asiakkaani ovat älykkäitä ja analyyttisia ja hakeutuvat luokseni aidosta tarpeesta: petyttyään julkisella puolella tarjottuun hoitoon, kivusta eroon päästäkseen, elämänkriisistä toipuakseen. Monen työtaakka on aivan liian suuri ja organisaatiomuutokset, yt-neuvottelut, alituinen kiire ja huono johtaminen lisäävät kuormaa. Mediassakin jaetaan nykyään paljon henkilötarinoita, joissa ihminen uupuu, ja toipuu vasta tehtyään elämänarvojaan ja työelämäänsä koskevia muutoksia. Näiden henkilötarinoiden julkaisemistakin on arvosteltu kovin sanoin, vaikka saman kokeneiden tarinat toimivat usein vertaistukena kärsiville – ja vaikka työuupumus ja huonovointisuus on tutkitusti kasvussa.

Nuorten aikuisten työkyvyttömyys lisääntyi 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015. Joka päivä yhdeksän suomalaista jää työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia. Heistä kaksi kolmasosaa on naisia. Vuonna 2017 työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkkeelle jäi 18 600 henkilöä. Heistä 34 prosentilla syynä oli tuki- ja liikuntaelinsairaudet, 29 prosentilla mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

green-1350599_1280.jpg

Täydentäviä hoitomuotoja kritisoidaan joskus siitä, että niiden avulla yritetään tiristää jaksamisensa äärirajoilla työskentelevistä ihmisistä irti viimeisetkin pisarat sen sijaan, että puututtaisiin ongelmien syntysyyhyn, ongelmiin organisaatioissa ja työnjohdossa. Salmenniemen tutkimuksen mukaan täydentävien hoitomuotojen käyttäminen jonkinlaisen minäprojektin edistäjänä ja työkyvyn maksimoijana on vain marginaalinen ilmiö. Suurin osa hänen haastatelluistaan kertoo aivan toisenlaista tarinaa: he vain yrittävät selviytyä joten kuten. ”Vaihtoehtoterapioita ei käytetty niinkään oravanpyörässä tarpomiseen vaan pikemminkin tämän pyörän pysäyttämiseen, hiljentämiseen tai hylkäämiseen”, Salmenniemi kirjoittaa.

Salmenniemi on havainnut haastateltaviensa käyttäneen työelämästä väkivaltaisia termejä: töissä ”piiskataan”, ”ruoskitaan” ja ”ollaan veitsenterällä”. Tahti on armoton ja pakotettu eikä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työnkuvaan ja työn määrään ole. Moni oli yrittänyt vaikuttaa asioihin korkeammilla tasoilla ja ottanut epäkohdat puheeksi, mutta yksi ihminen ei useinkaan voi muuttaa suuren firman kurssia – eikä sitä voi keneltäkään vaatia. Oma hyvinvointi on joskus pantava työn sankaruuden edelle. Joogatunnille osallistuminen ei tarkoita, että sokeana hyväksyisi työelämän armottomuuden. Se voi olla keino jaksaa seuraavaan päivään.

”Moni etsiytyi vaihtoehtoisten terapioiden pariin ottaakseen etäisyyttä palkkatyöhön ja löytääkseen vaihtoehtoja työelämän kilpailun, taloudellisen hyödyn ja suorittamisen logiikalle. – – Vaihtoehtoterapioiden avulla ei pyritty optimoimaan itseä entistä tehokkaammaksi työntekijäksi ja kapuamaan takaisin oravanpyörän vietäväksi. Sen sijaan niiden avulla pyrittiin selviytymään ja tekemään ymmärrettäväksi kokemusta maailmasta, joka uhkasi näyttäytyä kylmänä ja mykkänä ja jossa toivo paremmasta oli välillä etsittävä hyvinkin pienistä ja arkisista palasista. Monille vaihtoehtoiset terapeuttiset käytännöt toimivat ikään kuin ’pelastusrenkaana’, joiden avulla kiskottiin itseä takaisin pinnalle uupumisen mustista vesistä. Ne tarjosivat mahdollisuutta siihen, minkä työelämän koettiin kieltävän: mahdollisuuden pysähtyä, hellittää, rauhoittua ja hidastaa.”

Suvi Salmenniemi

Täydentävät hoitomuodot auttavat ihmisiä pitämään toivoa yllä. Ne tarjoavat uusia suuntaviittoja ja terapeuttisia työkaluja umpikujaan päätyneille. Ne tarjoavat rauhan tilan, jossa voi hahmottaa, miksi uupumukseen päädyttiin, millä tavoilla voisi elämänsä ja työnsä jatkossa järjestää, ja millaisia yhteiskunnallisia arvoja itse tahtoo kannattaa.

.

Lähteet:

https://blogit.utu.fi/laaketiedekriittisyys/2018/10/25/tuore-julkaisu-analysoi-suomalaista-cam-tutkimusta/

https://ilmiomedia.fi/yleinen/vaihtoehtoterapiat-tyoelamassa-uupuneiden-selviytymiskeinona/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/mielenterveyden-hairiot-vievat-yha-useamman-nuoren-tyokyvyn/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/masennus-vie-joka-paiva-yhdeksan-henkiloa-elakkeelle/

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s