Ventraalinen vagushermo työkaluna koronastressin taltuttamisessa

Kevät on ollut stressaava. Monella meistä pandemia on mullistanut arjen, aiheuttanut taloudellisia huolia ja rajoittanut sosiaaliset kontaktimme minimiin. Ellei muuta, uutistulva ja kaiken epävarmuus ovat kuormittaneet mieltä voimakkaasti. Koettu stressi on ollut luonteeltaan pitkäkestoista. Lepohetkiä ei siitä ole juuri saanut.

Ihmiset ovat reagoineet asiaan kovin eri tavoilla. Joku on saattanut lamaantua, turtua tilanteeseen ja jatkuvana virtana soljuviin ikäviin uutisiin, kokea olonsa epätodelliseksi ja kuitata koko jutun hysteeristen ihmisten hössötykseksi. Joku toinen taas on muuttunut ylivireäksi: kokenut raivoa ja paniikkia, lukenut joka ikisen koronajutun netistä, jakanut ne sosiaaliseen mediaan tunnepitoisilla saatesanoilla ja ohessa leiponut 600 juurileipää. Kumpikin näistä ääripään reagointitavoista tekee kokijansa elämän siedettävämmäksi, mutta blokkaa yhteyden sisimpään, elimistön sisäisten tilojen aistimiseen.

Miten tuoda itsensä takaisin keskustaan, tasapainoon? Biologialla ja joogalla on siihen vastaus.

Aivan erityisesti korona-ajan stressin hallinnassa auttaa polyvagaalisen teorian ymmärtäminen. Kyse on vagushermosta eli kiertäjähermosta, ihmisen kymmenennestä aivohermosta, joka saa alkunsa aivorungosta. Termi ”polyvagaalinen” viittaa kyseisen hermon monihaaraisuuteen. Vagushermon selänpuoleinen haara ulottuu aina munuaisiin ja suolistoon saakka ja vatsanpuoleinen haara silmien, kurkun, kaulan ja keuhkojen kautta palleaan lähettäen viestejä myös sydämeen ja keuhkoihin. Kiertäjähermo on kietoutunut sisäelintemme ympärille.

Useimmat meistä ovat kokeneet, miten hermostuminen kuivaa kurkkua, saa perhoset lepattamaan vatsassa tai mahan sekaisin, muuttaa äänen kireäksi, nostaa sykettä ja tekee hengityksestä pinnallista. Kun katsoo vagushermon kulkureittiä elimistössä, käy selväksi, miksi stressioireet ovat niin ruumiillisia.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_9586
Kuva Bessel van der Kolkin kirjasta Jäljet kehossa

Kun ihminen joutuu stressaavaan tilanteeseen, tilanne heijastuu ensimmäisenä kasvojen ilmeisiin ja ääneen, jotta lajitoverit tulisivat avuksi. Mikäli avunpyyntöön ei vastata, vaaran kokemus voimistuu: hermosto aktivoi taistele ja pakene -tilan ja ihmisestä tulee hyperenerginen. Mikäli sekään ei lakkauta uhkaa, vagushermon selänpuoleinen haara aktivoituu, ihminen jähmettyy, saattaa saada pahoinvointia, jopa ripulin. Syke laskee, sydän tuntuu tipahtavan ja hengitys muuttuu pinnalliseksi: ihminen lamaantuu.

Stephen Porgesin vuonna 1994 esittelemä polyvagaalinen teoria on kullanarvoinen, kun tahdotaan ymmärtää turvallisuuden ja vaaran biologiaa. Siinä sijansa on sekä sisäisellä kokemuksella että vuorovaikutuksella toisten ihmisten kanssa. Polyvagaalinen teoria selittää, miksi ihmiset reagoivat kriisitilanteisiin niin eri tavoin: yksi pysyy maltillisena ja toimintakykyisenä, toinen jähmettyy sohvanpohjalle, kolmas hätääntyy ja ylivirittyy. Yksilön kokema turvallisuuden tunne määrää, minkä näistä kolmesta fysiologisesta tilasta autonominen hermo kulloinkin kytkee päälle.

”Polyvagaalinen teoria selitti, miksi ystävälliset kasvot tai rauhoittava äänensävy voivat vaikuttaa ihmisen tunnetilaan suorastaan hämmästyttävästi. – – Kun toiselta saatu viesti on ’olet turvassa kanssani’, rentoutuminen on mahdollista.”
(Bessel van der Kolk)

Ihmiskontaktien karsiminen, johon pandemia on meidät pakottanut, on hankala purtava ihmisen kaltaiselle sosiaaliselle eläimelle. Aivomme ovat rakentuneet siten, että tuntiessamme olomme uhatuksi turvaudumme vaistomaisesti heimoomme: toisiin ihmisiin. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus on suunnattoman tärkeätä terveydelle. Kirjoitinkin aiheesta tammikuussa.

Kiertäjähermon vatsanpuoleisen haaran aktivoiminen, eli niiden kehon osien käyttäminen, joita tämä haara hermottaa, saa ihmisen kokemaan turvan ja hyvän olon tunnetta. Vauva on onnellisimmillaan, kun hän reagoi kujertelevan ja hymyilevän aikuisen ilmeisiin, jokeltelee vastaukseksi ja imee ja nielee maitoa. Myöhemmin samaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mielihyvää voi tuntea ryhmäliikunnan, tanssin, laulun tai suuren urheilujuhlan parissa. Ihmiseläin virittyy tyyneyden tilaan katsoessaan hyväntahtoista lajitoveriaan silmiin ja hymyilemällä tämän kanssa – tai vain tekemällä asioita samassa tahdissa toisten kanssa.

Syvä hengittäminen, hyräily, kurlaaminen ja laulaminen ovat nekin tehokkaita ventraalisen eli vatsanpuoleisen vagushermon aktivoijia. Joogassa käytetty leijonahengitys eli Simhasana Pranayama on myös omiaan aktivoimaan vagushermoa. Leijonahengityksessä jokainen uloshengitys suoritetaan haa-äännettä lausuen, suu suurelle avattuna ja kieli mahdollisimman pitkälle kohti leuankärkeä työnnettynä. Kokeile vaikka heti harjoituksen stressiä ja jännitystä laskeva vaikutus!

Kiertäjähermon vatsanpuoleisen haaran aktivoiminen aktivoi myös etuaivokuorta: rauhoittumisen lisäksi myös ajatuksesi rauhoittuvat ja looginen mielesi herää. Se jos mikä laskee stressitasoja entisestään.

On tärkeätä oppia tunnistamaan kehonsa viestit. Ne voivat joskus olla hyvin hienovaraisia. Joogatunnilla luomme yhä uudelleen yhteyden kehoon ja opettelemme kuuntelemaan sen viestejä, myös niitä epämieluisia. Myös kehollisissa hoidoissa käyminen opettaa tätä tärkeää taitoa. Kenties huomaat olkapäidesi nousevan kohti korvia tai hampaidesi kirskuvan yhteen kokiessasi stressiä. Kun ohjaat itseäsi lempeästi rentouttamaan jännittyneen kehon alueen, opetat itsellesi rauhoittumista. Tunteiden huomaaminen kehittää kykyä säädellä niitä.

Jo huomion kiinnittäminen hengitykseen rauhoittaa hengitystä, kulkeehan vagushermo äänihuulien kautta. Hengitystään kannattaakin pysähtyä kuuntelemaan aina toisinaan. Mikäli hengitysharjoitukset kiinnostavat, opit niitä joogatunneilla. Yksinkertaisimman ja samalla yhden tehokkaimmista harjoituksista voit tehdä heti: pidennä uloshengitystäsi sisäänhengitystä pidemmäksi vaikkapa vain minuutin ajan. Se aktivoi vagushermoa tehokkaasti. Hengittäessä olet aina nykyhetkessä, koska et voi hengittää tulevaisuudessa tai menneisyydessä.

On tieteellisesti osoitettu, että hengityksen muuttaminen voi lievittää vihaa, ahdistusta ja masennusta ja että jooga vaikuttaa suotuisasti muun muassa korkeaan verenpaineeseen, stressihormonien liikaeritykseen, astmaan ja alaselkäkipuihin.

Meditointi vaikuttaa edullisesti juuri niihin aivoalueisiin, joita tarvitaan fysiologiseen itsesäätelyyn. Oman kehon tuntemusten huomaamiseen ja hyväksymiseen keskittyvä toiminta voi muuttaa perustavalla tavalla mieltä ja aivoja.

Fyysinen etäisyys on yhä suositeltavaa epidemian hillitsemiseksi. Jos asut jonkun kanssa, voit vahvistaa resilienssiäsi käymällä rauhallisia, merkityksellisiä keskusteluja hänen kanssaan. Skype-puhelu ystävän kanssa on parempi kuin ei mitään. Jopa merkityksellisen ihmisen tai lemmikin kuvittelu mielessä ja turvan ja yhteyden tunteen kokeminen sitä kautta aktivoi ventraalista vagushermoa. Tällaista visualisointia käytetäänkin usein joogaperinteen meditaatio- ja rentoutusharjoituksissa.

Nykyhetken aistihavaintojen tarkastelu on erityisen mukava ventraalisen vagushermon aktivoinnin tapa näin keväällä. Luonnon havainnointi tuo kehosi ja mielesi nykyhetkeen ja rauhoittaa. Huolet ja tulevaisuutta koskevat pelot taukoavat ainakin hetkeksi.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_9345

Kuten tammikuussa kirjoitin, mikä tahansa pienikin liike pitkän paikoillaan olon jälkeen kohottaa välittömästi energiatasoja ja mielialaa. Kun apeus, velttous ja synkkien ajatusten kierre saavat vallan, voit ikään kuin resetoida itsesi, nollata tilanteen, tekemällä mitä tahansa liikettä kehollasi. Toivon molekyylit (ks. tammikuinen blogini) pitävät huolen, että olosi muuttuu parempaan. Yhdessä liikkumista voi taas asteittain alkaa harjoittaa, kun tiukimmat koronasulut on purettu, ja se on mielenterveydelle erityisen hoivaavaa.

Jatkuva vihan tai pelon tunne aiheuttaa kroonisen lihasjännityksen, joka johtaa ennen pitkää kramppeihin, selkäkipuihin, migreeniin, fibromyalgiaan tai muihin pitkittyneisiin kiputiloihin. Jännityksiä purkavat jooga, meditaatio ja keho-mielihoidot voivat auttaa ihmistä säätelemään kiihtymystään ja hallitsemaan fysiologisia reaktioitaan.

Jäsenkorjaajan ja joogaopettajan työssäni olen oppinut asiakkailtani paljon vagushermon toiminnasta: stressi ja paniikki saattavat esimerkiksi saada kaulan lihakset kiristymään, lietsoa palan tunteen kurkkuun tai tehdä kehosta voimattoman ja turran. Kun taas jäsenkorjauksessa makoileva ihminen rentoutuu, ruuansulatus alkaa toimia ja mahasta saattaa kuulua pitkä, hidas, helpottunut murina – se kuulostaa, kuin oven sarana narahtaisi, mikä kiertäjähermolle onkin sopivaa. Joogatunnilla hengitysharjoitus saattaa lietsoa ilmoille makean haukotuksen: se on merkki paitsi rentoutumisesta myös siitä, että henkilö hengittää kenties pitkästä aikaa oikein syvään.

Kun opettelet virittämään mielesi yhä useammin toiveikkuuden ja tyyneyden sävellajiin, rakennat itsellesi tulevaisuuden hyvinvointia ja stressinsietokykyä.

Lähteet:

Bessel van der Kolk: Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Viisas Elämä 2017/2019.

If There Was Ever a Time to Activate Your Vagus Nerve, It Is Now

Englanninkielinen opasvideo leijonahengitykseen:

Learn Lions Breath or Simhasana with Adriene

 

© Tiina Ahokas 2020. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta, ja viittaathan aina asianmukaisesti alkuperäisen tekstini linkittäen, jos siteeraat minua.

Rytmi vie toisiin tajunnan tiloihin ja auttaa jäsentämään kaoottista maailmaa

Soitan vastaanotollani ja joogatunneillani taustamusiikkina useimmiten binauraalista musiikkia. Miellyin siihen jo vuosia sitten monesta syystä: Binauraalinen musiikki luo miellyttävän tasaisen äänimaiseman ilman rajuja tunnelmanmuutoksia tai huomiota herättäviä kohtia. Tasaisen kohinansa ansiosta se blokkaa ympäristöstä kantautuvia häiritseviä ääniä. Suosittujen panhuilumusiikkien ja muiden rentoutusäänitteiden rinnalla se on kuin rauhoittava tuulahdus avaruuden perimmäisestä sopukasta, tähtisumun taustakohinaa. Moni asiakkaani on ilmaissut ihastuksensa tähän rentouttavaan ja meditatiiviseen musiikkiin ja itse en kyllästy siihen milloinkaan. Kun asiakkaani ovat tiedustelleet, mitä käyttämäni taustamusiikki on, olen vastauksessani myös maininnut, että binauraalisen musiikin väitetään vaikuttavan aivoaaltoihimme rauhoittavasti.

Olen ollut kyseisestä väitteestä kuitenkin epävarma aina siihen saakka, kun vuoden 2019 lopulla kuuntelin Tiedeykkösen ohjelman binauraalisesta biitistä. Kävi ilmi, että tutkittua tietoa binauraalisen musiikin vaikuttavuudesta toden totta on olemassa – on ollut jo 1950-luvulta saakka!

Binauraalinen biitti on illuusioääni. Kun aivomme yhdistävät hivenen eri taajuuksilla, esimerkiksi kymmenen hertsin erolla värähtelevät äänet, kuulemme sen humisevana huojuntaäänenä. Aivot alkavat värähdellä binauraalisen biitin tahtiin eli niiden sähköiset aallot muuttuvat. Useissa tutkimuksissa on vahvistettu binauraalisten äänien todella muuttavan aivojen värähtelytaajuutta: virkistävän tai rauhoittuvan kulloinkin valitun taajuuden mukaan. Toisissa tutkimuksissa aivomuutoksia ei ole havaittu.

Binauraalinen biitti on suosittu ääniterapiamuoto. On olemassa viljalti hyviä tuloksia sen hyödyistä stressinhallinnassa ja ahdistuksen hoidossa sekä luovan työskentelyn ja kognition kehittämisen tukena. Vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan binauraalinen biitti syvensi ja pidensi unta. Myös epilepsian hoitoon sitä on testattu.

Ei tiedetä – vielä – millä mekanismilla illuusioääni muokkaa aivoaaltojamme.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

psychology-2422439_1280.jpg

Musikaalisuus on kuitenkin tärkeä osa ihmisyyttämme, ellei jopa sen edellytys. On esitetty, että homo sapiens selviytyi ja neandertalilaiset eivät, koska homo sapiens oppi kanavoimaan taiteen ja musiikin yhteisöä koossapitäväksi voimaksi. Peilisolumme tulkitsevat samanrytmiset ”meiksi”. Sotajoukot, propagandakoneistot ja uskonnot jos mitkä luottavat rytmin ja yhdessä veisaamisen voimaan.

Ihminen oppii havaitsemaan rytmin ja sen vaikutuksen tunnetiloihin ja fysiologiaan jo sikiönä kohdussa. Kognitiivisen neurotieteen dosentti Sari Ylisen tutkimuksessa havaittiin runojen lukemisen ääneen vastasyntyneelle tuottavan vauvan aivoissa oppimisreaktion. Runon rytmin ennakoitavuus auttaa jäsentämään kaoottista maailmaa. Ennen laajaa lukutaitoa ja kauan ennen sanomalehtiä merkittävät uutiset levisivät arkkiveisuina, koska runomittaan puetut kertomukset oli helppo painaa mieleen. Vanhin kotoperäinen kulttuurimme, itämerensuomalainen kalevalamittainen runous, syntyi ja levisi kivikaudelta lähtien laulettuna sukupolvelta toiselle. Sieltä kumpuaa moni nykypäivänäkin käytössä oleva sanonta ja fraasi. Muinaisten esi-isiemme maailmankatsomus hengittää yhä kielessämme.

Arkeoakustiikan tutkijat puolestaan ovat havainneet yli 4000 vuotta vanhan maltalaistemppelin holveissa syntyvän huojuntaäänen resonoivan tavalla, joka on johdattanut rituaalisia lauluja laulavat aikalaiset mystisiin tietoisuuden tiloihin.

Musiikki muovaa tunnetilojamme ja käyttäytymistämme, minkä mainosmaakaritkin tietävät. Brittitutkimuksessa saksalainen taustamusiikki kaupassa sai asiakkaat ostamaan enemmän saksalaisia viinejä, ranskalainen musiikki puolestaan ranskalaista ilolientä. Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan rauhallisen musiikin kuuleminen hidastaa hengitystä, laskee sykettä ja verenpainetta ja madaltaa stressihormoni kortisolin tasoja jo parissakymmenessä sekunnissa. Musiikin kuuntelun aivoja muokkaava vaikutus on havaittu suomalaistutkimuksessa: aivohalvauspotilaiden etuotsalohko ja limbiset eli tunne-elämää säätelevät aivoalueet laajenivat pelkällä musiikin kuuntelulla. Eräässä tutkimuksessa tarkkaavaisuushäiriöisten oppilaiden oppimistulokset paranivat, kun he kuuntelivat koulutehtäviä tehdessään kuulokkeista nopeatempoista musiikkia.

Binauraalista musiikkia tarjotaan Youtubessa, Spotifyssa sun muualla monenkirjavin nimikkein: kappaleiden, albumien ja soittolistojen nimet lupaavat keskittymiskykyä, selkounia, chakrojen tasapainottamista, regressiota entisiin elämiin, painonpudotushypnoosia, vaurauden ja yltäkylläisyyden manifestointia, sikeästi nukkuvia vauvoja, itsekuria, auran puhdistusta, kuona-aineiden poistoa, DNA:n uudelleenohjelmointia ja niin edelleen. Suuret lupaukset lienevät katteettomia, mutta mikäli binauraalinen musiikki miellyttää korvaasi, miksi et käyttäisi sitä taustamusiikkina? Kokeile! Hakusanoina voit käyttää esimerkiksi sanoja binaural, solfeggio, 432 tai isochronic. Keskittymisen kohenemista lupaava soittolista opiskelun taustalle, unettavaksi sommiteltu soittolista nukkumaan mennessä tai iltateetä juodessa…  Unirituaaliksi suosittelen eritoten Insight Timer -meditaatiosovelluksen uniosiota, josta löytyy kosolti äänimaisemia auttamaan Nukku-Matin jahtaamisessa ja syvän unen saavuttamisessa (pääasiassa englannin kielellä). Apissa on yllin kyllin erilaisia iltasatuja, musiikkikappaleita, unimeditaatioita, ohjattuja rentoutuksia, unihypnooseita, luontoäänitteitä, valkoista kohinaa ja binauraalisia biittejä.

Tunneillani ja vastaanotollani tulet vastaisuudessakin kuulemaan tätä aivoja hoivaavaa musiikkia!

Lähteet ja lisälukemista:

Onko stressiä? Näillä illuusioäänillä se tutkitusti vähenee – kokeile itse

Voiko musiikki muuttaa makuaistia, aivojen illuusioääni rentouttaa? Äänet vaikuttavat meihin yllättävän paljon

Mitä tuli sanottua? Musiikki voi muuttaa mielesi ja tapasi katsoa maailmaa – ja näin sinua voidaan sillä ohjailla

Musiikin avulla saat hetkessä luotua yhteyden vaikka ventovieraan kanssa. Syyt ovat yllättävän primitiiviset

Liikaa hälyä? Onko keskittyminen vaikeaa?

Did early humans, or even animals, invent music?

© Tiina Ahokas 2020. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta, ja viittaathan aina asianmukaisesti alkuperäisen tekstini linkittäen, jos siteeraat minua.

Höyhensaaret ja joogamatto: ylirasittuneen suosikkikohteet

Media, etenkin Helsingin Sanomat, on nostanut viime aikoina hanakasti esille urheilun ääriesimerkkejä: triathlonisteja, maailmanympäripurjehtijoita ja ”juoksin vuoden ajan joka päivä maratonin” -suorittajia. Äärisuorituksiin keskittyvä tapa liikkua ei välttämättä kerro terveestä suhteesta liikuntaan taikka itseen, eikä sovi kuin poikkeusyksilöille – jos heillekään. Suomessa harva liikkuu edes minimisuositusten mukaisesti, ja ”hiihdin 666 kilometriä yhteen menoon” -tarinat eivät ole omiaan kenenkään liikuntaintoa kasvattamaan. Itse en ole halunnut nostaa tällaisia tarinoita esille – paitsi tänään, 31. lokakuuta, Helsingin Sanomien uutisoidessa Annarita Kolista.

Koli, 43, on tutkija ja työhyvinvoinnin asiantuntija, ja – kas vain, ultrajuoksija, joka ajoi itsensä loppuun kuormittavalla elämäntavallaan: tekemällä 50-tuntista työviikkoa, remontoimalla taloa ja juoksemalla kuin mieletön. Uuvuttuaan Koli oppi palautumaan nukkumisen ja yinjoogan avulla.

Palautumista voi verrata akkujen lataamiseen. Tyhjällä akulla ei pitkälle pötkitä. Tärkein palauttavista asioista on uni. Leppoisa oleskelu, joutoaika, sosiaalinen elämä, iloa tuottavat harrastukset ja liikunta ovat tärkeitä paloja palautumisen palapelissä.

Stressi koskettaa tätä nykyä kaikkia. Sen liitännäisoireet unettomuudesta vatsavaivoihin ja infektiokierteistä päänsärkyihin ovat kahvipöytäkeskustelujen peruskauraa. Ääriesimerkki-erkeiltä tavallinen stressaajakin voi oppia palautumisen tärkeydestä, josta tarkasteluni kohteena oleva Hesarin artikkelikin kertoo pätevästi:

”’Palautumisen tarpeen voi tunnistaa subjektiivisesti ja objektiivisesti’, sanoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Timo Hänninen. Palautumisen mittaamista helpottavia teknisiä laitteita, kelloja, sovelluksia ja sormuksia on markkinoilla paljon.  – –
’Oma mieliala, ärtyneisyys, väsymys ja lihasarkuudet korreloivat urheilijoilla suoraan laitteilla tehtyihin mittauksiin. Huippu-urheilijat huomaavat merkit itsekin, koska he tuntevat kehonsa. Harrastajilla korrelaatio ei ole yhtä suora, koska kaikki eivät osaa kuunnella kehoaan’, Hänninen sanoo.”

Jooga ja kalevalainen jäsenkorjaus opettavat interoseptiota eli tietoisuutta oman elimistön sisäisestä tilasta. Kun on oppinut kuuntelemaan kehoaan, huomaa jo aamulla sängystä noustessaan, missä mennään. Jos olo on raskas, pulssi koholla ja kaikki nyppii, illaksi suunniteltu salitreeni on syytä skipata ja suunnata mieluummin kävelylle tai rauhalliseen joogaan.

Interoseption avulla keho myös ilmoittaa jo kauan ennen kivun syntymistä, että jotakin on meneillään; että jokin osa kehosta kaipaa lisähuomiota, huoltoa tai lepoa. Kipu tai rasitusvamma on vasta kehon viimeinen keino saada hätähuuto kuuluville.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

girl-1733352_1280.jpg

Timo Hänninen muistuttaa Hesarin jutussa, että ylikunto ei ole vain kovaa liikkuvien ongelma. Mikäli peruskuntoa ei ole maltettu rakentaa, vähempikin liikunta uuvuttaa. Kokonaiskuormituskin tulee huomioida: jos joka elämän alueella on meneillään muutos, haastava tilanne tai kriisi, kannattaa liikunta pitää lempeämpänä. Tämä ei monien ajatusmaailmaan sovi. Kolikin kertoo luulleensa, että väsyneenä himmaaminen olisi urheilutavoitteelle haitaksi. Asia on juuri päinvastoin: lepo ja palautuminen parantavat suorituskykyä.

”’Palautuminen on osa kehittymistä’, Timo Hänninen sanoo.

Palautumista voi myös vauhdittaa. Kehoa voi rauhoittaa asteittain, kevyellä liikunnalla, verryttelyllä ja liikkeessä tapahtuvalla venyttelyllä, jotka edistävät verenkiertoa ja huoltavat kudoksia.”

Hyvä lämmittely ennen liikuntasuoritusta ja jäähdyttely sen jälkeen jää monelta väliin, mikä on lyhytnäköistä.

Dynaaminen jooga, kuten vinyasa flow, on Hännisen peräämää liikkeessä tapahtuvaa venyttelyä parhaimmillaan. Yinjooga taas huoltaa sidekudoksia ja niveliä parantaen niiden aineenvaihduntaa ja ehkäisten rasitusvammoja sekä edistää palautumista jo yltiörauhallisella tahdillaan.

Jo uupuneelle ja ”ylikuntoon” eli ylirasitustilaan itsensä ajaneelle restoratiivinen jooga on taivaan lahja, sillä se edistää palautumista parhaiten. ”Väsyneiden joogaan” eli restoratiiviseen joogaani osallistuneet ovat kertoneet jaksamisensa arjessa ja urheilussa kohentuneen huimasti tämän palauttavan joogamuodon myötä.

Hänninen kehottaa varaamaan levolle ja kevyelle liikunnalle ajan almanakasta. Näin se tulee tehtyä. Suorittajaluonnekin suhtautuu lepoon vakavammin, kun se lukee kalenterissa.

Pelkkien oireiden hoitaminen ei kannata kehon kiputiloissa, tietää jäsenkorjaaja, eikä se toimi myöskään palautumisen ongelmissa. Pitää pureutua juurisyyhyn, eli muuttaa elämäntapoja, jotka ylikuormitukseen johtivat.

”Tehokkainta on antaa tarpeeksi aikaa palautumiselle, nukkua pitkiä yöunia sekä syödä riittävän energiapitoisesti ennen ja jälkeen harjoituksen”, Hänninen listaa.

Kolin uupumustilaa alettiin hoitaa unilääkärin pakeilla. Hän kertoo nolostuneensa, kun lääkäri antoi neuvon, joka olisi kenties pitänyt itsekin ymmärtää: pitää mennä nukkumaan, kun väsyttää.

”Koli päätti muuttaa harjoitte­luaan. Mindfulnessin lisäksi hän korvaa osan treeneistään yin-joogalla, jossa keskitytään rentoutumaan ja rauhoittamaan sykettä”

jutun lopussa kerrotaan.

Olit himourheilija tai et, on hyvä opetella interoseptiota ja harjoittaa palautumista säännöllisesti – varsinkin Höyhensaarilla ja joogamatolla.

Lisää aiheesta:

Joogan viikkotuntini

Tulevat joogaworkshopini

Skippaa se coretreeni ja tule rentoutustunnille heittämään hyvästit selkäkivulle.

Täydentävät terapiamuodot tarjoavat pelastusrenkaan työelämän nujertamille

Palautuminen on tärkeä osa elämäntapamuutosta

Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

Kaikki lähtee lantiosta

Työskentelen päivittäin ihmiskehojen parissa ja ilahdun aina, kun näen julkisuudessa ammattilaisia, jotka työskentelevät samaan filosofiaan tukeutuen kuin minä. Eräs tällainen ihminen on fysiikkavalmentaja Marko Yrjövuori. Hän työskenteli pitkään NBA:ssa ja huippukoripalloilija Kobe Bryantin fysiikkavalmentajana ja on valmentanut monia muitakin huippu- ja olympiaurheilijoita Kiira Korvesta Sergey Kovaleviin.

”Aloitan keskivartalon kontrollista, vaikka urheilijalla olisi olkapää kipeä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin ihmiskroppa vain toimii. Kun lantion kontrolli on huono, tulee vääriä liikeratoja ja se sattuu esimerkiksi olkapäässä”, Yrjövuori sanoo taannoisessa Helsingin Sanomien haastattelussa.  Kuulostaa aivan… kalevalaisen jäsenkorjaajan liturgialta! Hoitomuodossamme lantion virheasentojen korjaaminen ja sen liikerajoitteiden purkaminen on ensiarvoisen tärkeätä.

Jäsenkorjaustyössäni minä
* korjaan lantion virheasentoja
* poistan lantion alueen kipuja ja liikerajoitteita
* pehmennän lantiolle kiinnittyvien ja sen yli kulkevien lihastoimintaketjujen ja faskialinjojen liikerajoitteet, tukokset ja kireydet (eräskin lantion lihas kiinnittyy olkapäähän, faskioista puhumattakaan – olkapäävaivat johtuvat siksi usein lantiosta)
* autan ehkäisemään rasitusvammoja ja loukkaantumisia
* …ja teen tämän kaiken lujasti mutta pehmeästi omilla käsilläni, aiheuttamatta kipua asiakkaalleni tai väsyttämättä itseäni liiallisella voimankäytöllä, ja käyttämättä mitään tarpeettoman kovaa kudosta muokkaavia välineitä kuten faskiarautoja – ihmiskäden kosketus on korvaamaton, sillä se lisää oksitosiinin tuotantoa, mikä on tärkeä tekijä kivun ja kireyksien lievityksessä.

Toisessa haastattelussa Yrjövuori sanoi: ”Oma filosofiani on, että ensin pitää oppia kehon hallinta ja sen jälkeen voi ruveta parantamaan sen liikkuvuutta.” Tästäkin minun on helppo olla samaa mieltä. Jäsenkorjausasiakkaitteni keskuudessa näen jatkuvasti, miten yliliikkuvuus tuottaa jopa enemmän ongelmia kuin jäykkyys. Kehon löysyys esimerkiksi jalkaholvissa tai polvinivelissä aiheuttaa paljon kipuja ja ongelmia eri puolilla kehoa. Siksi ohjaamillani tunneilla tehdään paljon kehoa vahvistavia harjoitteita. Samoja harjoitteita neuvon jäsenkorjausasiakkailleni.

”Keskivartalo kontrolloi ala- ja ylävartaloa, mutta usein ne eivät synkkaa. Jopa aivan huippu-urheilijoilta löytyy käsittämättömiä puutteita. Kun lantionseutu saadaan kuntoon, saadaan keho toimimaan ihan uudella tavalla”, Yrjövuori sanoo.

Lantionseudun herättämiseen olen kehittänyt erityisesti Liikettä ja lääkettä lonkille -työpajani.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.yoga-day-4329901_1280.jpg

”Niin urheilijoilla kuin harrastajillakin esiintyy usein rasitusvammoja, jotka voivat johtua jostain ihan muualta kuin kipeytyneestä lihaksesta tai nivelestä. Yrjövuoren mukaan madaltuneen jalkaholvinkin perimmäinen syy voi löytyä lantiosta.
– Kun kuntoilijalle tulee polvi-, nilkka- tai selkäkipuja, ovat ne signaaleja siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Esimerkiksi lantion keikahtelu voi aiheuttaa painetta polveen ja polven kipeytyminen taas voi tuoda ongelmia polven alapuolelle. Ja jos polvi on kipeä, alkaa ontuminen ja yhtä äkkiä kehon toinen puoli saa tuplarasituksen ja ollaan kipukierteessä.
– Parin viikon lepo ja särkylääkekuuri voi viedä kivun, mutta se saattaa palata heti kun lähdetään taas lenkille. Liian usein hoidetaan seurausta, mutta ei etsitä sen aiheuttajaa, hän painottaa.” (Lähde: ESS)

Kivun syyn jäljittäminen on kalevalaisen jäsenkorjaajan työn johtotähti. Syy saattaa olla kaukanakin kipukohdasta ja sen taustalla voi olla vaikka lapsuuden tapaturma tai kolmen kuukauden takainen liukastuminen. Puolentoista tunnin kiireettömän jäsenkorjaushoidon aikana ehtii jutella, jolloin unholaan painuneet tapaturmatkin usein pulpahtavat muistin syvyyksistä pintaan.

”Yrjövuoren mukaan kaikki liike lähtee lantion ja keskivartalon hallinnasta ja lihasten tasapainosta. Jos se perusta ei ole kunnossa, liikkuja ei pysty tekemään parasta suoritustaan ja loukkaantuu helpommin”, samaisessa lehtijutussa kirjoitetaan.

Joogaopettajan työssäni ohjaan ihmisiä monin tavoin parempaan yhteyteen kehonsa kanssa. Opetan joogaajiani esimerkiksi
* vahvistamaan erityisesti keskivartalon jalkojen, lantion ja selän lihaksia
* lisäämään tervettä liikkuvuutta nivelissä, faskioissa ja lihaksissa – erityisesti lantion alueella
* kuuntelemaan oman kehon viestejä jo niistä heikoista signaaleista lähtien, jotka tulevat kauan ennen kuin itse kipu
* ehkäisemään rasitusvammoja
* parantamaan tasapainoaistia
* tukemaan yliliikkuvia niveliä ja lisäämään jäykkien nivelten liikkuvuutta
* hengittämään tavalla, joka moninkertaistaa liikkuvuusharjoitteiden hyödyt
* rentoutumaan, mikä edistää palautumista.

”Moni ihminen ei itse asiassa edes tiedä, mihin pystyisi ja mitä oikeasti jaksaisi. Koska he eivät tiedä, millaista on olla, kun on kunnolla palautunut.” (Marko Yrjövuori, HS)

Yrjövuori on puhunut siitä, miten Suomessa on katkos kuntoutusketjussa. Loukkaantunut kuntoilija jää akuuttihoidon jälkeen tyhjän päälle. Tämä on aivan totta. Biomekaniikan ammattilaisia pitäisi ujuttaa juuri tähän väliin auttamaan siinä, että kuntoilija oppisi pois kivun aikaansaamista haitallisista liikemalleista, jotta vaiva ei uusiutuisi, ja kehon ja kudosten terveen liikkuvuuden saavuttamisessa. Emoseurani Kansanlääkintäseura onkin toistuvasti ehdottanut, että terveyskeskuksiin olisi syytä saada kalevalaisia jäsenkorjaajia hoitamaan akuutteja kiputapauksia. Tämä vähentäisi potilaiden kärsimystä, kipulääkityksen määrää ja sairauslomia.

Joogaharrastuksen kyvystä ennaltaehkäistä ja hoitaa tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia on kosolti tutkimusdataa.

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Yrittäjän päivä: Uuden työn lippu salkoon, kärsimyspuhe romukoppaan.

Sovitaanko näin Yrittäjän päivänä, että (yksin)yrittäjyyteen ja itsensä työllistämiseen liittyvä kärsimyspuhe jää nyt historiaan?

Kiire ei ole kunniamerkki. Raatamisesta ei saa sädekehää. Viimeisellä tuomiolla ei sinua kenkään kiitä tekemistäsi työtunneista. Kyvyttömyys hallita omaa arkea ja ajankäyttöä ei ole aplodien paikka. Omien lasten, parisuhteen ja ystävien sysääminen tärkeysjärjestyksen hännille on yksinomaan surullista.

Itse en millään muotoa samaistu perinteiseen kuvaan yrittäjyydestä. Liityin jo 2012 osuuskunta Lilithiin, jossa olen omistaja ja palkansaaja. Olen tyypillinen uuden työn tekijä: minulla on monen alan koulutuksia, tehtäviä ja ammatteja, eikä työni ole paikkaan sidottua. Tällaiseen työntekoon osuuskuntamuotoinen yrittäminen sopii erinomaisesti.

Vapaus on työelämäni suurimpia ilonaiheita: vapaus tehdä sitä työtä kuin haluan silloin kun haluan – ja pitää vapaata ja lomaa silloin kun haluan. On aika puhua kaikesta hyvästä, mitä itsensä työllistäminen voi elämään tuoda. Torpataan siis ne kuluneet väittämät.

Väärin: ”Yrittäjä on aina töissä.”

Oikeammin: All work and no play makes Jack a dull boy. Vapaalle ja levolle on oltava aikansa. Yrittäjän täytyy oppia asettamaan rajoja. Työajan ja vapaa-ajan välillä oleva raja on se tärkein linjattava. Yrittäjän uran alussa täytyy usein venyä ja paukkua joka suuntaan, mutta kun toiminta vakiintuu, on aika rajata vahvemmin, enemmän ja tarkemmin, mihin suostuu ja koska. ”Ei” on hyvä sana olla sanavarastossa. Helppoa rajojen asettaminen ei ole. Siinä sinua voivat auttaa paitsi vertaiset myös ammattilaiset. Hyvän työnohjaajan etsiminen on suuri palvelus itselle. Taitava mentori tai työnohjaaja auttaa sinua rakentamaan toimivan lukujärjestyksen päiviisi ja viikkoihisi. Stressinhallinnassa ja rentoutustaidoissa voivat auttaa joogaopettajat.

Kukaan ei tee hyvää ja tehokasta työtä määrättömästi. Työn laatu on parempaa, kun olet levännyt.

Nettiaikakausi on luonut illuusion, että kaikkien täytyisi olla koko ajan tavoitettavissa jokaisen kanavan kautta. Ei tarvitse! Ei tarvitse reagoida heti. Ei täydy olla aktiivinen somessa. Saa sulkea puhelimen. Työviestinnän voi hoitaa työaikana ja muiksi ajoiksi asettaa kanaviinsa automaattiset ”palaan asiaan” -vastaukset. Työpäivien silppuuntumista voi ehkäistä esimerkiksi automaattisella sähköpostivastauksella, kuten ”Kiitos yhteydenotostasi. Luen sähköpostit joka tiistai ja perjantai. Palaan sitten asiaan.” Työ ei lopu tekemällä, siis opi rajaamaan sitä.

Väärin: Yrittäjä ei voi pitää lomia.

Oikeammin: Yrittäjä ei ainoastaan voi lomailla. Hänen täytyy lomailla. Lomia pystyy pitämään, kun suunnittelee vuodenkiertonsa viisaasti. Jos suunnittelu on sinulle vaikeata, hae siihen apua.

Pelkästä työstä täyttyvä elämä päätyy ennenaikaiseen hautaan. Palautumiselle tulee jättää tilaa. Joka päivä on hyvä pitää miniretriitti, joka viikko päivä–pari vapaata ja joka vuosi ainakin yksi pidempi loma. Jos et palaudu, kerrytät jatkuvasti kuormaa, joka alkaa ennemmin tai myöhemmin näkyä terveydessäsi: mielialassa, veri- ja rasva-arvoissa, infektioalttiudessa. Kun järjestät elämääsi vapaa-aikaa, sinulla on aikaa läheisille ihmisille, omalle hyvinvoinnille, harrastuksille ja elämän ihmettelylle. Joutoaika on luovuuden ehto ja näin ollen erityisen tärkeätä luovalla alalla työskentelevälle.

Väärin: Mutta mä rakastan työtäni, en edes tarvitse lomaa!

Oikeammin: Hmm… pidätkö itsesi kiireisenä, koska pelkäät pysähtyä oman itsesi ja omien ajatustesi äärelle? Jos näin on, siihenkin on saatavilla apua – esimerkiksi joogaopettajilta, rosenterapeuteilta ja psykoterapeuteilta.

Väärin: Yrittäjä on yksin.

Oikeammin: Itsensä työllistäjän ei tarvitse olla yksin! Työhuoneyhteisö, työnohjausyhteisö ja erilaiset ryhmät ja kokoontumiset auttavat jaksamaan.

Itse olen hakeutunut suureen, vakaaseen osuuskuntaan, joka tarjoaa minulle yhteisön ja synergiaedut, jotka säästävät rahaa ja ennen kaikkea vaivaa, kun kaikkea ei tarvitse tehdä alusta alkaen yksin. Nautin monista palkansaajaeduista ja työttömyysturvaankin olisin oikeutettu tarvittaessa. Lilith sallii minun olla villi ja vapaa, mutta suo minulle samaan aikaan eettiselle pohjalle perustuvan turvan ja selustan. En ole yksin. Yritän, mutta en yksin. Itse asiassa: teen, en yritä. Osuuskunta vapauttaa energiaa itse tekemiseen.

Työn ilo on elämän iloa

Yrittäjän päivänä muistakaamme myös, että työkykyä ja terveyttä ei voi ostaa kaupasta, vaan ne ovat lahja ja etuoikeus. Jos voit tehdä töitä, kiitä siitä joka päivä.

Työ tai tienestin muhkeus eivät ole ihmisen arvon mittareita, eikä menestys yksinomaan omaa ansiota tai omasta uutteruudesta kiinni, vaikka hyvätuloisimmat niin inttävät. Elämä on niin sattumanvaraista, että ”jokainen on oman onnensa seppä” -ajatus joutaa jorpakkoon. Sen tilalle versotkoon myötätuntoinen, vähemmän ableistinen puhetapa.

Työn iloa ja vapaa-ajan autuutta kaikille, jotka voivat ja saavat tehdä töitä!

action-2277292_1280.jpg

Lisälukemista:

Osuuskunta asemoi työn uudella tavalla

Työttömyyden häpeä?

Onko menestys itse ansaittua, laiskistaako Suomen sosiaaliturva?

Kerrankin rikkaat menivät ja puhuivat ilman viestintästrategiaa – Siitä tuli ikävä kuva, joten talousherrat syyttivät tutkijoita

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.