Ventraalinen vagushermo työkaluna koronastressin taltuttamisessa

Kevät on ollut stressaava. Monella meistä pandemia on mullistanut arjen, aiheuttanut taloudellisia huolia ja rajoittanut sosiaaliset kontaktimme minimiin. Ellei muuta, uutistulva ja kaiken epävarmuus ovat kuormittaneet mieltä voimakkaasti. Koettu stressi on ollut luonteeltaan pitkäkestoista. Lepohetkiä ei siitä ole juuri saanut.

Ihmiset ovat reagoineet asiaan kovin eri tavoilla. Joku on saattanut lamaantua, turtua tilanteeseen ja jatkuvana virtana soljuviin ikäviin uutisiin, kokea olonsa epätodelliseksi ja kuitata koko jutun hysteeristen ihmisten hössötykseksi. Joku toinen taas on muuttunut ylivireäksi: kokenut raivoa ja paniikkia, lukenut joka ikisen koronajutun netistä, jakanut ne sosiaaliseen mediaan tunnepitoisilla saatesanoilla ja ohessa leiponut 600 juurileipää. Kumpikin näistä ääripään reagointitavoista tekee kokijansa elämän siedettävämmäksi, mutta blokkaa yhteyden sisimpään, elimistön sisäisten tilojen aistimiseen.

Miten tuoda itsensä takaisin keskustaan, tasapainoon? Biologialla ja joogalla on siihen vastaus.

Aivan erityisesti korona-ajan stressin hallinnassa auttaa polyvagaalisen teorian ymmärtäminen. Kyse on vagushermosta eli kiertäjähermosta, ihmisen kymmenennestä aivohermosta, joka saa alkunsa aivorungosta. Termi ”polyvagaalinen” viittaa kyseisen hermon monihaaraisuuteen. Vagushermon selänpuoleinen haara ulottuu aina munuaisiin ja suolistoon saakka ja vatsanpuoleinen haara silmien, kurkun, kaulan ja keuhkojen kautta palleaan lähettäen viestejä myös sydämeen ja keuhkoihin. Kiertäjähermo on kietoutunut sisäelintemme ympärille.

Useimmat meistä ovat kokeneet, miten hermostuminen kuivaa kurkkua, saa perhoset lepattamaan vatsassa tai mahan sekaisin, muuttaa äänen kireäksi, nostaa sykettä ja tekee hengityksestä pinnallista. Kun katsoo vagushermon kulkureittiä elimistössä, käy selväksi, miksi stressioireet ovat niin ruumiillisia.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_9586
Kuva Bessel van der Kolkin kirjasta Jäljet kehossa

Kun ihminen joutuu stressaavaan tilanteeseen, tilanne heijastuu ensimmäisenä kasvojen ilmeisiin ja ääneen, jotta lajitoverit tulisivat avuksi. Mikäli avunpyyntöön ei vastata, vaaran kokemus voimistuu: hermosto aktivoi taistele ja pakene -tilan ja ihmisestä tulee hyperenerginen. Mikäli sekään ei lakkauta uhkaa, vagushermon selänpuoleinen haara aktivoituu, ihminen jähmettyy, saattaa saada pahoinvointia, jopa ripulin. Syke laskee, sydän tuntuu tipahtavan ja hengitys muuttuu pinnalliseksi: ihminen lamaantuu.

Stephen Porgesin vuonna 1994 esittelemä polyvagaalinen teoria on kullanarvoinen, kun tahdotaan ymmärtää turvallisuuden ja vaaran biologiaa. Siinä sijansa on sekä sisäisellä kokemuksella että vuorovaikutuksella toisten ihmisten kanssa. Polyvagaalinen teoria selittää, miksi ihmiset reagoivat kriisitilanteisiin niin eri tavoin: yksi pysyy maltillisena ja toimintakykyisenä, toinen jähmettyy sohvanpohjalle, kolmas hätääntyy ja ylivirittyy. Yksilön kokema turvallisuuden tunne määrää, minkä näistä kolmesta fysiologisesta tilasta autonominen hermo kulloinkin kytkee päälle.

”Polyvagaalinen teoria selitti, miksi ystävälliset kasvot tai rauhoittava äänensävy voivat vaikuttaa ihmisen tunnetilaan suorastaan hämmästyttävästi. – – Kun toiselta saatu viesti on ’olet turvassa kanssani’, rentoutuminen on mahdollista.”
(Bessel van der Kolk)

Ihmiskontaktien karsiminen, johon pandemia on meidät pakottanut, on hankala purtava ihmisen kaltaiselle sosiaaliselle eläimelle. Aivomme ovat rakentuneet siten, että tuntiessamme olomme uhatuksi turvaudumme vaistomaisesti heimoomme: toisiin ihmisiin. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus on suunnattoman tärkeätä terveydelle. Kirjoitinkin aiheesta tammikuussa.

Kiertäjähermon vatsanpuoleisen haaran aktivoiminen, eli niiden kehon osien käyttäminen, joita tämä haara hermottaa, saa ihmisen kokemaan turvan ja hyvän olon tunnetta. Vauva on onnellisimmillaan, kun hän reagoi kujertelevan ja hymyilevän aikuisen ilmeisiin, jokeltelee vastaukseksi ja imee ja nielee maitoa. Myöhemmin samaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mielihyvää voi tuntea ryhmäliikunnan, tanssin, laulun tai suuren urheilujuhlan parissa. Ihmiseläin virittyy tyyneyden tilaan katsoessaan hyväntahtoista lajitoveriaan silmiin ja hymyilemällä tämän kanssa – tai vain tekemällä asioita samassa tahdissa toisten kanssa.

Syvä hengittäminen, hyräily, kurlaaminen ja laulaminen ovat nekin tehokkaita ventraalisen eli vatsanpuoleisen vagushermon aktivoijia. Joogassa käytetty leijonahengitys eli Simhasana Pranayama on myös omiaan aktivoimaan vagushermoa. Leijonahengityksessä jokainen uloshengitys suoritetaan haa-äännettä lausuen, suu suurelle avattuna ja kieli mahdollisimman pitkälle kohti leuankärkeä työnnettynä. Kokeile vaikka heti harjoituksen stressiä ja jännitystä laskeva vaikutus!

Kiertäjähermon vatsanpuoleisen haaran aktivoiminen aktivoi myös etuaivokuorta: rauhoittumisen lisäksi myös ajatuksesi rauhoittuvat ja looginen mielesi herää. Se jos mikä laskee stressitasoja entisestään.

On tärkeätä oppia tunnistamaan kehonsa viestit. Ne voivat joskus olla hyvin hienovaraisia. Joogatunnilla luomme yhä uudelleen yhteyden kehoon ja opettelemme kuuntelemaan sen viestejä, myös niitä epämieluisia. Myös kehollisissa hoidoissa käyminen opettaa tätä tärkeää taitoa. Kenties huomaat olkapäidesi nousevan kohti korvia tai hampaidesi kirskuvan yhteen kokiessasi stressiä. Kun ohjaat itseäsi lempeästi rentouttamaan jännittyneen kehon alueen, opetat itsellesi rauhoittumista. Tunteiden huomaaminen kehittää kykyä säädellä niitä.

Jo huomion kiinnittäminen hengitykseen rauhoittaa hengitystä, kulkeehan vagushermo äänihuulien kautta. Hengitystään kannattaakin pysähtyä kuuntelemaan aina toisinaan. Mikäli hengitysharjoitukset kiinnostavat, opit niitä joogatunneilla. Yksinkertaisimman ja samalla yhden tehokkaimmista harjoituksista voit tehdä heti: pidennä uloshengitystäsi sisäänhengitystä pidemmäksi vaikkapa vain minuutin ajan. Se aktivoi vagushermoa tehokkaasti. Hengittäessä olet aina nykyhetkessä, koska et voi hengittää tulevaisuudessa tai menneisyydessä.

On tieteellisesti osoitettu, että hengityksen muuttaminen voi lievittää vihaa, ahdistusta ja masennusta ja että jooga vaikuttaa suotuisasti muun muassa korkeaan verenpaineeseen, stressihormonien liikaeritykseen, astmaan ja alaselkäkipuihin.

Meditointi vaikuttaa edullisesti juuri niihin aivoalueisiin, joita tarvitaan fysiologiseen itsesäätelyyn. Oman kehon tuntemusten huomaamiseen ja hyväksymiseen keskittyvä toiminta voi muuttaa perustavalla tavalla mieltä ja aivoja.

Fyysinen etäisyys on yhä suositeltavaa epidemian hillitsemiseksi. Jos asut jonkun kanssa, voit vahvistaa resilienssiäsi käymällä rauhallisia, merkityksellisiä keskusteluja hänen kanssaan. Skype-puhelu ystävän kanssa on parempi kuin ei mitään. Jopa merkityksellisen ihmisen tai lemmikin kuvittelu mielessä ja turvan ja yhteyden tunteen kokeminen sitä kautta aktivoi ventraalista vagushermoa. Tällaista visualisointia käytetäänkin usein joogaperinteen meditaatio- ja rentoutusharjoituksissa.

Nykyhetken aistihavaintojen tarkastelu on erityisen mukava ventraalisen vagushermon aktivoinnin tapa näin keväällä. Luonnon havainnointi tuo kehosi ja mielesi nykyhetkeen ja rauhoittaa. Huolet ja tulevaisuutta koskevat pelot taukoavat ainakin hetkeksi.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_9345

Kuten tammikuussa kirjoitin, mikä tahansa pienikin liike pitkän paikoillaan olon jälkeen kohottaa välittömästi energiatasoja ja mielialaa. Kun apeus, velttous ja synkkien ajatusten kierre saavat vallan, voit ikään kuin resetoida itsesi, nollata tilanteen, tekemällä mitä tahansa liikettä kehollasi. Toivon molekyylit (ks. tammikuinen blogini) pitävät huolen, että olosi muuttuu parempaan. Yhdessä liikkumista voi taas asteittain alkaa harjoittaa, kun tiukimmat koronasulut on purettu, ja se on mielenterveydelle erityisen hoivaavaa.

Jatkuva vihan tai pelon tunne aiheuttaa kroonisen lihasjännityksen, joka johtaa ennen pitkää kramppeihin, selkäkipuihin, migreeniin, fibromyalgiaan tai muihin pitkittyneisiin kiputiloihin. Jännityksiä purkavat jooga, meditaatio ja keho-mielihoidot voivat auttaa ihmistä säätelemään kiihtymystään ja hallitsemaan fysiologisia reaktioitaan.

Jäsenkorjaajan ja joogaopettajan työssäni olen oppinut asiakkailtani paljon vagushermon toiminnasta: stressi ja paniikki saattavat esimerkiksi saada kaulan lihakset kiristymään, lietsoa palan tunteen kurkkuun tai tehdä kehosta voimattoman ja turran. Kun taas jäsenkorjauksessa makoileva ihminen rentoutuu, ruuansulatus alkaa toimia ja mahasta saattaa kuulua pitkä, hidas, helpottunut murina – se kuulostaa, kuin oven sarana narahtaisi, mikä kiertäjähermolle onkin sopivaa. Joogatunnilla hengitysharjoitus saattaa lietsoa ilmoille makean haukotuksen: se on merkki paitsi rentoutumisesta myös siitä, että henkilö hengittää kenties pitkästä aikaa oikein syvään.

Kun opettelet virittämään mielesi yhä useammin toiveikkuuden ja tyyneyden sävellajiin, rakennat itsellesi tulevaisuuden hyvinvointia ja stressinsietokykyä.

Lähteet:

Bessel van der Kolk: Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Viisas Elämä 2017/2019.

If There Was Ever a Time to Activate Your Vagus Nerve, It Is Now

Englanninkielinen opasvideo leijonahengitykseen:

Learn Lions Breath or Simhasana with Adriene

 

© Tiina Ahokas 2020. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta, ja viittaathan aina asianmukaisesti alkuperäisen tekstini linkittäen, jos siteeraat minua.

Muinaissuomalainen kantele sai sähköt ja valloitti joogasalit

Kantelescapes nyt ensimmäistä kertaa Sastamalassa, Motiolla!

Oletko koskaan joogannut livemusiikin säestyksellä?

Halusin tarjota talvilomaviikolle kaksituntisen yinjoogan. Suunnitelmani lähti lentoon mitä upeimmalla tavalla, kun minulle tarjoutui mahdollisuus toteuttaa aikeeni yhteistyössä Motion ja Kantelescapesin kanssa sunnuntaina 1.3.2020.

Kantelescapes on Markus ja Sarita Riihimäen musiikkiprojekti, joka kiertää ympäri maailmaa luomassa eteerisiä ja rentouttavia äänimaisemia joogastudioille. Markus soittaa 39-kielistä Lovikan sähkökannelta ja Sarita syntetisaattoria. Heidän kauniin soljuvan musiikkinsa säestyksellä ohjaan ihanan, unenomaisesti etenevän yinjoogaharjoituksen.

Yinjooga perustuu faskioiden eli lihaskalvojen herättelyyn. Tämä vähentää kireyden tunnetta kehossa, lisää nivelten liikkuvuutta ja edistää palautumista ja aineenvaihduntaa. Yinjoogalla on erittäin voimakas hermostoa rauhoittava ja stressiä purkava vaikutus.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

83601252_2495687614012617_4779155262973935616_o.jpg
Kuva: Kantelescapes

Kantele on elävä symboli, kalevalainen kannanotto, osa perinteisintä maailmankuvaamme. Se on myös Suomen kansallissoitin. Ensimmäisen kanteleen alkuperästä kertova kulttuurimyytti on ilmeisesti ainakin kaksi tuhatta vuotta vanha. Sitä on laulettu koko virolais-karjalais-suomalaisella alueella. Kanteleen synty on yksi ihailluimmista suomalaisista muinaisrunoista. Esivanhempamme ovat laulaneet sitä lapsilleen kymmenien sukupolvien ajan.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

HKMS000005_km0000m3xv.jpg
Merkkipäiväkuva, kansallispukuinen laulajatar, säestäjä ja kantele
Kannisto Väinö, Valokuvaaja 1945
Helsingin kaupunginmuseo

”Wäinämöinen soittaa kanteletta ja kaikki elävät, yksin haltiatkin ilmassa, maalla ja meressä, rientävät ja kokoutuvat soittoa kuulemaan. Jokaisen sydän tuli soitolta niin liikutetuksi, että vedet puhkesivat silmiin; itsensä Wäinämöisenki silmistä tippuivat suuret pisarat, putosivat maahan ja vierivät veteen, jossa muuttuivat soreiksi sinervöiksi helmiksi”, kuvasi Lönnrot Kalevalan 41:ttä runoa.

Näinköhän meille Kantelescapesin kanssakin käy?

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

M012_KK4878_354.jpg
Petri Shemeikka soittaa kannelta
C. W. Alopaeus, kustantaja 1903
Museovirasto – Musketti

 

Lämpimästi tervetuloa Motiolle 1. maaliskuuta kokemaan kanteleen ja yinjoogan tenhovoima yhdessä!
:
Tilaa on rajoitetusti, joten varaa paikkasi ensi tilassa Motion varausjärjestelmästä (lisätietoja löydät palkin oikean laidan infopainikkeen takaa).
:
Facebook-tapahtuma täällä.
:
Vastaamme mielellämme kysymyksiin – ota siis rohkeasti yhteyttä, jos jokin askarruttaa!

76602123_2435928806655165_2034364345546178560_o.jpg
Kuva: Kantelescapes

Restoratiivinen jooga, oikotie lomamoodiin.

Olen ohjannut restoratiivista joogaa muutaman vuoden ajan. Tunnit ovat olleet suosittuja ja saamani palaute haltioitunutta: ”Juuri tällaista olen kaivannut”, ”Vihdoinkin löytyi mulle sopiva joogamuoto”, ”Vaivuin jo ensi minuuteilla johonkin transsiin”, ”Pitkästä aikaa mua ei satu mihinkään”.

Sinun ei tarvitse osata mitään tai olla edes kiinnostunut joogasta osallistuaksesi restoratiiviseen joogaani. Restoratiivisessa joogassa emme tee mitään, vaan annamme joogan tehdä työtään meissä. Lepäämme erilaisissa hyvin tuetuissa ja pehmustetuissa asennoissa. Asennot ovat helppoja; vaikeampi pala voi olla rauhoittua aloilleen ja olla tekemättä mitään, mutta siinä auttaa hyvä sanallinen ohjaaminen. Restoratiivinen jooga on hyvin eri asia kuin yinjooga, jossa pyrimme avaamaan nivelten liikeratoja ja faskialinjoja ja joka voi aika ajoin tuntua napakaltakin.

Miksi restoratiivinen jooga on niin rakastettua ja tehokasta? Listasin havaintojani.

jooga1.jpeg

Restoratiivinen jooga…

Rentouttaa syvästi.

Rentoutunut, levollinen olo on monille harvinainen vieras nyky-yhteiskunnan paineiden vuoksi. Emme osaa levätä. Juhliminen tai Netflixin katselu eivät ole lepoa siinä mielessä mitä hyvinvointimme vaatisi. Tehokkuusmentaliteetti, luterilainen työmoraali, työelämän epävarmuus ja kiivastahtinen some-maailma piiskaavat monet äärirajoille. Useat hakevat harrastuksistaankin tehokkuutta erilaisten hiit-harjoitteiden tai ääritavoitteiden muodossa, mikä lisää stressikuormaa entisestään.

Restoratiivisessa joogassa luovumme radikaalisti kaikesta tekemisestä ja keskitymme vain olemaan. Lepäämme hetkessä ja itsessämme yrittämättä mitään. Äärimmäisen mukavissa asennoissa loikoilu saa ihmisen laskemaan panssarinsa ja tyynnyttää ylikierrokset. Harjoituksen mukanaan tuoma levollisuus muistuttaa, miltä elämän on tarkoitus tuntua: vapaalta ja virtaavalta. Rentoutumistaito on kuin lihas, jota voi vahvistaa. Rentoutuminen helpottuu harjoituksen myötä.

Parantaa unen laatua.

Ihminen nukkuu sikeät, yhtäjaksoiset yöunet todennäköisimmin silloin, kun hänen stressivasteensa sammuu ja parasympaattinen hermostonsa aktivoituu hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Silloin olo on aamulla virkeä ja sängystä on helppo nousta, keho tuntuu lämpimältä ja vetreältä. Stressaantuneella näin ei välttämättä käy. Silloin vuoteeseen on hankala rauhoittua, uni on kevyttä ja katkeilevaa, kestää kauan saada unen päästä kiinni ja aamulla olo on takkuinen. Restoratiivinen jooga aktivoi parasympaattisen hermoston. Kun olo on valmiiksi raukean rauhallinen, uni tulee helposti ja on syvää ja hoitavaa. Hyvä uni on kaiken perusta. Ihan kaiken.

Auttaa palautumaan.

Treenin jälkeiset sitkeät lihaskivut, jaksamisvaikeudet liikkuessa, korkea syke, nukkumisvaikeudet, ärtyneisyys, jatkuvasti hieman nuhainen olo tai flunssakierteet voivat kieliä palautumisvaikeuksista. Restoratiivinen jooga edistää palautumista tehokkaasti. Tämä tapahtuu kahta reittiä: kokonaisvaltainen rentoutuminen sammuttaa stressivasteen ja yöunen laadun paraneminen lisää palautumista entisestään.

Olen jo saanut restoratiivisen joogan ryhmiini osallistuneilta palautetta, jonka mukaan joogaa seuraava treeni on kulkenut sähäkästi ja vahvasti, lihakset eivät ole menneet tukkoon ja treeniä seurannut uni on ollut hyvää. Tämä on myös oma havaintoni. Keho palautuu treenistä ja ihan jokapäiväisestä arkiaktiivisuudesta ketterämmin, kun otat päivittäin aikaa rentoutumiselle.

Vilkastuttaa aineenvaihduntaa.

Tutkimuksen mukaan restoratiivinen jooga auttaa hoikistumaan ja pitämään ylimääräiset kilot poissa vähentäen etenkin ihonalaisrasvaa. Tutkimuksessa verrokkina ollut venyttelyryhmä ei saavuttanut tällaisia hyötyjä.

Stressi saa suoliston temppuilemaan, vatsahappotasot kaaokseen ja rasvan kerääntymään etenkin navan ympärille korkean kortisolitason takia. Parasympaattista hermostoa kuulee usein kutsuttavan lepää ja sulattele -hermostoksi. Ruuansulatus kun käynnistyy toden teolla vasta kun parasympaattinen hermosto on päällä. Sympaattisen hermoston ollessa aktiivinen ruuansulatus on ikään kuin tauolla, koska elimistö suuntaa energian taistele ja pakene -toimintoon. Hermostomme on yhä muinainen, vaikka arjessa kohtaamamme uhat ovat toisenlaisia kuin ennen.

Rentoutumisen käynnistyttyä maha saattaa alkaa murista. Kyse ei ole suoliston älämölöstä, vaan vagushermon eli kiertäjähermon aktivoitumisesta. Se on parasympaattisen hermoston päähermo, joten kun tämä narina kantautuu kupeiltasi, tiedät että rentoutumisesi on hyvässä käynnissä! Osa ohjaamani restoratiivisen joogan tehosta perustuu tietoiseen vagushermon aktivointiin esimerkiksi pranayaman eli joogan hengitysharjoitusten keinoin.

Kohottaa mielialaa.

Väsyneenä mieli on matala ja elämä näyttää ankeimmat puolensa. Rakkaimmatkin ihmiset käyvät hermoillesi, miniatyyrivastoinkäymisetkin saavat ärräpäät lentämään. Paha mieli voi oireilla vaikkapa migreenialttiutena, itkuisuutena tai närästyksenä. Syy ärtymykseesi ei ole ympäristösi, vaan sinä itse; näin ollen hyvinvoinnin avaimetkin ovat sinun käsissäsi. Harjoittamalla itsemyötätuntoa ja panostamalla lepoon ja palautumiseen saat sisäsyntyisen valosi loistamaan. Kun lepäät väsymyksesi veke, elämä alkaa tuntua kevyeltä ja soljuvalta, asiat ja ihmiset ympärilläsi kauniilta. Restoratiivisen joogan harjoittaminen kertoo aivoillesi, että olet turvassa. Silloin aivot lähettävät lihaksillesi rentoutumiskäskyn. Stressihormonitasot laskevat. Muistat, että perimmäinen luontosi on rauha.

Parantaa vastustuskykyä.

Stressi, huonolaatuinen tai vähäinen yöuni ja jatkuva ylikierroksilla pörrääminen johtaa usein flunssakierteeseen. Sairastut aina kun loma alkaa tai nappaat muuten vain kaikki kulkutaudit. Restoratiivinen jooga vahvistaa immuunipuolustustasi. Esoteerisessä mielessä joogiset harjoitukset vahvistavat auraasi, minkä vaikutus vastustuskykyysi on myös vahvistava.

Kohentaa terveyttä.

Restoratiivinen jooga auttaa toipumaan stressistä, traumasta, loukkaantumisesta ja sairaudesta. Se tasapainottaa kehoa auttaen eroon rasitusvammoista. Toisin kuin monia muita joogan muotoja, restoratiivista joogaa voi harjoittaa heti leikkauksen jälkeen tai jopa flunssaisena tai kuumeisena ja näin edistää toipumista. Terapeuttisesti restoratiivista joogaa voi käyttää monien eri sairauksien, kuten Parkinsonin taudin, astman ja Crohnin taudin tukihoitona.

Se laskee verenpainetta, korkeata verensokeria ja kortisolitasoja ja auttaa sitä kautta torjumaan sydän- ja verisuonisairauksia ja diabetesta. Naiset saavat restoratiivisesta joogasta apua, mikäli lapsettomuus, raskaus, kuukautiset tai vaihdevuodet koituvat ongelmaksi. Päänsärkyiset ja migreenipotilaat saavat usein apua restoratiivisesta joogasta, samaten iskiaskipuiset. Krooninen kipu voi lievittyä.

Ahdistuneet ja paniikkihäiriöiset hyötyvät restoratiivisesta joogasta mittaamattomasti. Paniikkikohtaukset voivat vähentyä tai jäädä pois, musta pilvi pään päällä haipuu ohuemmaksi.

Restoratiivinen jooga ei kuluta energiaasi, vaan antaa sitä lisää.

Mistä ammennan opetukseeni?

Yhdistän restoratiivisen joogan opetuksissani tietotaitoani eri aihepiireistä. Joogaopettajakoulutuksistani tuon etenkin pedagogisen osaamisen, syvärentoutusohjaajan taidot ja tukun NLP-työkaluja. Kalevalaisen jäsenkorjauksen ansiosta minulla on seitsemän vuoden kokemus ihmiskehon eri tasojen hoitamisesta hermostosta faskiaan ja kroonisesta kivusta ryhtiin, ja käytän tätä tietoa hyväkseni. Peruslääketieteen opinnot ovat lisänneet ymmärrystäni anatomiasta, fysiologiasta ja mielenterveydestä. Traumasensitiivinen lähestymistapa joogaohjaukseen on erityinen kiinnostuksenkohteeni. Shiatsu-, reiki- ja rosenterapiaopintoni ovat laajentaneet käsitystäni ihmisestä ja hoitamisesta. Oma kaksikymmenvuotinen matkani joogan, esoterian ja varjotyöskentelyn maailmassa antaa oman silauksensa työlleni. Tulevaisuudensuunnitelmissani on restoratiivisen joogan pioneerin Judith Hanson Lasaterin koulutukseen osallistuminen.

Juureva käytännön työ jäsenkorjaajana on vuosi vuodelta vahvistanut minulle, että usein esitetyssä väittämässä on perää: 80–90 prosenttia ihmisten vaivoista on stressiperäisiä. Kaikkia kivuliaita ja jumittuneita yhdistää kuitenkin yksi asia: rentoutuminen helpottaa heidän oloaan. Kalevalainen jäsenkorjaushoito on pitkä (noin 90 minuuttia), rauhallinen ja kivuton. Se toimii paljolti hermostotasolla. Ihmisen parasympaattinen eli lepohermosto aktivoituu kätteni kosketuksesta. Käsittelyn jälkeen olo kehossa on joustava ja pehmeä – osin tietenkin jäsenkorjauskäsittelyn vaikutuksesta, mutta osin siksi, että ihminen on rentoutunut syvästi. Rentoutuminen voi olla vaikeata ilman sanallista tai manuaalista ohjausta.

Jäsenkorjaustyössänikin olen ohjannut ihmisiä rentouttamaan tietoisesti lihaksiaan. Hampaidennarskuttajat ja -purijat hyötyvät puremalihasten rentouttamisen taidosta enemmän kuin kalleimmistakaan purentakiskoista. Krooninen niskajännitys hellittää, kun ihminen oppii itse rentouttamaan niskansa, vaikka sata hierojakäyntiä ei ole muuttanut tilannetta miksikään.

Aikuisen päiväunihetki

Kiukutteleva kaksivuotias herää päiväunilta päivänsäteenä. Restoratiivinen jooga on aikuisen päiväunihetki. Joskus aikuisen täytyy opetella perusasiat uudelleen hoivaamalla itseään kuin kaksivuotiasta: laittaa itsensä ajoissa nukkumaan kun ilta koittaa, määrätä ravitseva ruokahetki kun on nälkä, ohjata lepäämään kun väsyttää.

Lämpimästi tervetuloa lepäämään tunneilleni. Opetan restoratiivista joogaa workshopeissa ja yksityisohjauksessa eri joogakouluilla ja studioilla. Seuraa ilmoitteluani nettisivuillani ja somessani. Ota yhteyttä, jos tahdot restoratiivista joogaa työporukallesi esimerkiksi lounastuntijoogan tai tyhy-toiminnan muodossa. Voin tulla ohjaamaan joogakoulullesi tai yhdistyksellesi. Syvärentoutusta ohjaan myös ilmajoogakankaissa – se on kokemisen arvoista!

.

© Tiina Ahokas. Ethän lainaa tekstiäni ja kuviani luvatta ja lisääthän lainauksesi yhteyteen aina linkin sivustolleni.

jooga.jpeg

Höyhenenkevyestä kehonhuollosta ja putkirullalla runttaamisen vaaroista

Kalevalaisen jäsenkorjauksen kantama perinnetieto opettaa pehmeää, hienovaraista suhtautumista ihmiskehoon. Hoitomuodon ytimessä on oivallus siitä, miten pienillä eleillä ja vähällä voimalla koskettamalla saadaan aikaan syviä vaikutuksia. Yhtä tärkeää on rauhallinen eteneminen. Kyseessä ei ole vartin rykäisy, vaan hidas ja kuunteleva koko kehon käsittely.

Samanlainen lähestymistapa ihmisruumiiseen on italialaisen Vanda Scaravellin (1908–1999) opetuksiin pohjautuvassa joogassa. Hänen metodissaan lähestytään omia rajoja lempeästi, painovoimalle ja hengitykselle antautuen. Kun tullaan omien rajojen äärelle, ei pusketakaan väkisin vaan pehmennetään liikettä entisestään. Scaravelli opetti, että joogassa ei tulisi olla kyse kehon kontrollista, vaan päinvastoin kehon vapauttamisesta. Joogan tulisi tuntua vaivattomalta.

You will be amazed to discover that, if you are kind to your body, it will respond in an incredible way. (Vanda Scaravelli)

Pehmeyden filosofia on vierasta nykyajalle. Jäsenkorjaajana saan usein vastata esimerkiksi erilaisia faskianavausmenetelmiä koskeviin kysymyksiin. Näitä menetelmiä yhdistää kivuliaisuus ja voimankäyttö. On faskiarautoja (!) ja hätäisiä viikonloppukursseja. Esimerkiksi penikat, säären lihasaitioiden faskiat, ”revitään” auki (tätä verbiä todella käytetään).

Minut on koulutettu vapauttamaan faskiat hyvin hennoilla otteilla, joten näen rajut menetelmät ensinnäkin epätaloudellisina. Lisäksi on ilmeistä, että ihminen, joka tuntee kipua, ei kykene samanaikaisesti rentoutumaan. Kivulias käsittely lisää stressihormonien määrää veressä, mikä on nurinkurista, koska kehon rentoutuminen edellyttäisi päinvastaista: parasympaattisen hermoston aktivoitumista. Lisäksi voimakas ja kivulias käsittely aiheuttaa kudosvaurioita, jopa arpikudoksen kasvua – eli lisää ongelmia kehoon.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

cat-2647830_1280.jpg

Myös kotihoitomenetelmissä ohjeistan asiakkaitani lempeyteen ja ystävällisyyteen itseä kohtaan. On tavallista, että ihminen hoitaa esimerkiksi jumiutunutta lavanseutua rullailemalla raivokkaasti putkirullalla tai runttaamalla kipualuetta kipukoukulla. Tuloksena on usein entistä kipeämpi, turvonnut ja pahimmassa tapauksessa tulehtunut kudos. Itsehoidossa rullien, pallojen ja koukkujen kanssa ei milloinkaan saisi ylittää kipukynnystä ja käsittelyajat olisi hyvä pitää lyhyinä. Paineenvaihtelun aiheuttaminen jumialueelle voi olla hyvä idea, koska se kiihdyttää aineenvaihduntaa, mutta se tulisi tehdä kevyesti ja ehdottomasti kivuttomasti. Putkirullilla ja kipukoukuilla älköön siis jyystettäkö hampaat irvessä ja vesi silmistä tirskuen. Se vain rikkoo soluja ja lisää turvotusta ja sitä kautta kipua. Kipu syntyy aina kudospaineesta.

Akuutin lihasjumin itsehoidossa paljon tehokkaampi metodi olisi rentoutuminen esimerkiksi restoratiivisen joogan keinoin. Aktiivista rentoutusta voi oppia monia väyliä pitkin; kerroin niistä unettomuusaiheisessa bloggauksessani.

Viime syksynä Jämillä järjestetyssä valmennusseminaarissa käsiteltiin kestävyysliikkujien helmasyntiä, liian kovaa harjoittelua. Seminaarin koolle kutsuneiden kestävyysurheilun valmentajien mukaan tehoharjoittelun osuus on nykyään ylikorostunut samalla kun matalatehoinen, palauttava liikkuminen on vähentynyt aivan liikaa.

Tämä ei ole vain ammattiurheilijoiden tauti, vaan koskee monia tavallisia liikkujia. Moni piiskaa itsensä uupumuksen partaalle liikkumalla liian kovatehoisesti esimerkiksi HIIT-treenin merkeissä ja skippaamalla kestävyyskunnon ylläpitämisen ja palauttavat, hyvin rauhallisella tahdilla suoritetut parin tunnin kävelylenkit. Hiihtoladullakin revitellään maksimivauhtia, vaikka rauhallinen sivakointi maisemia katsellen olisi kaikin tavoin palkitsevampaa.

”Levon ja rasituksen vääristynyt suhde johtaa usein hermo-lihasjärjestelmän ylirasitustilaan, joka tuntuu olevan suomalaisten urheilijoiden kansantauti.” (Valmentaja Erkki Knuuttila)

 

Heikki Pusa puhui seminaarissa, miten kaikessa liikkumisessa tuiki tärkeälle palautumiselle ei ”pikamaailmassa” tahdo löytyä tilaa.
–On pikapesua, pikaruokaa, pikavippiä, ja pikalenkkejä. Nykyään on hillitön kiire tehdä tulosta. Aiemmin pidettiin mielessä, että tuloksen teko vaatii 8–12 vuotta harjoittelua.

Pusa totesi nykyurheilijoiden kärsivän myös liikkuvuusrajoitteista. Suorituksen rentous, palautuminen ja hermo-lihasjärjestelmän toiminta ovat kaikki riippuvaisia liikkuvuudesta.
–Keho nostaa sykettä, jos liikkuvuus on huono ja kuormitus kasvaa. Nykyään on menossa voimaharjoitteluvillitys, mutta voimaharjoittelusta ei ole hyötyä, jos liikkuvuus ei ole hyvä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

man-3221066_1280.jpg

Tavallinen tallaajakin välttyisi monilta rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta ja saavuttaisi notkeamman ja kivuttomamman kehon paremmalla liikkuvuusharjoittelulla. Esimerkiksi hiihtäjä Annmari Viljanmaa teki menestysaikoinaan metsätöitä ja uskoo siinä käytettyjen ristikkäisten liikeratojen olleen osatekijä hänen hermostonsa huippuvireeseen. Kaikenlaiset ulkotyöt ovat usein hyväksi liikkuvuudelle ja lihasten ja hermoston yhteistyölle.

Liikuntaharrastustenkin olisi hyvä olla monipuolisia. Kehonhallinta ja sirkus ovat yksi loistava väylä joustavan, vahvan kehon ja säpäkän lihas-hermoyhteistyön saavuttamiseen. Samaten ilma-akrobatia – ja tietenkin jooga.

Luonnollisesti myös pääkopan sisältö vaikuttaa kehoon ja sen kireyksiin. Vanha jooginen viisaus kuuluu ”selkärankasi on yhtä joustava kuin asenteesi”. Kremppojaan voi lähestyä lempeän myötätuntoisesti myös energia-anatomian kautta. Jos lantiosi kiertyy virheasentoon, oletko kulkemassa elämässäsi suuntaan, johon et oikeasti tahtoisi? Jos yläraaja oireilee, mihin olet takertunut liian itsepäisesti? Jos kärsit turvotuksesta, luotatko kykyihisi tai pidätteletkö tunteittesi ilmaisua? Metafyysisessä lähestymistavassa on paljon ammennettavaa, kun kyse on keho-mieli-sielusta.

Jämin valmennusseminaarista lisälukemista kiinnostuneille:

Syksyn valmennusseminaarissa keskustellaan ”suomalaisurheilijoiden kansantaudista”

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään?

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään? – osa 2

Parempi liikkuvuus ja parempi palautuminen veisivät monta urheilijaa parempiin tuloksiin

Lue myös:
Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

people-2557460_1280.jpg