Onko jooga vaarallista lonkille, kuten BBC uutisoi?

BBC uutisoi sunnuntaina joogaopettajien vakavista lonkkavaivoista. Mitä kummaa, eikö joogan pitäisi olla terveellistä ja hyödyksi nivelille, eritoten lonkille? Luetaanpa juttu tarkemmin.

Artikkeliin on haastateltu brittifysioterapeutti Benoy Matthewsia, jonka vastaanotolle tulee kuukausittain 4–5 joogaopettajaa. Matthewsin mukaan nämä opettajat ovat vahingoittaneet kehoaan suorittamalla asanoita toistuvasti tavalla, joka on ehkä oppikirjojen mukaista, mutta joka ei sovi heidän yksilölliselle anatomialleen. Osa näistä opettajista on jo 40-vuotiaana lonkkaproteesin tarpeessa kuormitettuaan niveliään liian kauan.

Johtopäätös: Kyseessä ei ole mikään yksinomaan joogalle ominainen tapahtumaprosessi. Missä tahansa lajissa, jossa harjoittelu on liiallista, yksipuolista ja jatkuvasti kehon rajat ylittävää, on mahdollista loukata itsensä. Oireena voi olla kehon rasitusvammat, hermoston ylirasitustila tai äärimmäisissä tapauksissa jopa nivelvauriot. Tätä tapahtuu Suomessa jatkuvasti lapsillakin. Aiheesta on muutenkin kirjoitettu suomalaisessa mediassa tavattoman paljon viime vuosina. Myös joogan yhteydestä vammoihin on kirjoitettu.

On olemassa joogasuuntauksia, joissa korostetaan linjausten merkitystä ja tavoitellaan tietyn näköisiä asentoja. Tällainen ajattelutapa tuntuu kuitenkin olevan kuolemassa sukupuuttoon viisaampien ja yksilöllistä anatomiaa paremmin ymmärtävien opetusmetodien tieltä.

Joogaopettajien esiintymisprosentti Matthewsin vastaanotolla ei minusta äkkiseltään kuulosta järin suurelta. Vertailun vuoksi olisi mukava kuulla vaikkapa montako konttori- tai asfalttityöntekijää hänen pakeillaan piipahtaa kuukausittain.

Matthewsin mukaan joogaajat sekoittavat usein kehon viestit. Pitää tietää, milloin keho on vain kangistunut, jolloin liike tekee hyvää, ja erottaa tämä tuntemuksesta, joka syntyy, kun niveltä kuormitetaan liikaa esimerkiksi menemällä liian syvälle venytykseen.

Johtopäätös: Tämä on totta – joskaan tämäkään ei ole joogaajien yksinoikeus, vaan sitä tapahtuu kaikissa lajeissa. Oman kehon kuuntelu on haastava laji, jossa ei ole mahdollista tulla täysinoppineeksi. Egon äänen työntäminen syrjään kehon todellisten viestien edeltä kuuluu olevan vaikeata esimerkiksi taitoluistelijoille. Keskimäärin joogaaja todennäköisesti osaa kuunnella kehoaan paremmin kuin ei-joogaaja.

Moni joogaopettaja, minä mukaanlukien, opettaa tunneillaan interoseptiota eli tietoisuutta oman kehon sisäisestä tilasta. Flow-joogan meditatiiviset, toisteiset liikesarjat ovat tähän oivallisia oppimistilaisuuksia: Mitä tunnet kehossasi juuri tänään juuri tätä liikettä tehdessäsi, tuntuuko vasen puoli erilaiselta kuin oikea? Mitä nivelessä tuntemallesi kiristykselle tapahtuu, kun jatkat, paheneeko se vai hellittääkö se? Tuntuuko sinun lonkissasi hyvältä tehdä alaspäin katsova koira -asento näin, näin vai kenties näin? Teetkö tänään punnerruksen iisillä vai vaativalla tavalla, kumpi tuntuu viisaammalta?

Yinjoogassa taas korostan, että joka asento näyttää joka ihmisellä hieman erilaiselta ja että on tärkeätä mennä asentoon rauhassa, tutkiskellen, kenties muutamaa eri vaihtoehtoa kokeillen ja ääriasentoja visusti välttäen. Tärkeätä on – mistä usein tunneillani puhun – myös kuunnella kehoaan vuorokausi tai pari harjoituksen jälkeen. Joskus vasta silloin selviää, oliko tunnilla esiintyneessä vihlaisussa kyseessä faskiajunttura vai nivelen hätähuuto.

BBC:n juttuun haastateltu joogaopettaja Natalie Gartshore sanoo, että vastavalmistuneet joogaopettajat juoksevat usein paikasta toiseen ohjaten viisi tuntia päivässä ja työskennellen myös kaikki viikonloput. Ilmeisesti Gartshore itsekin teki niin aina omaan lonkkavammaansa saakka.

Johtopäätös: Terve järki on hyväksi! Joogaopettaja työskentelee omalla kehollaan, joten työvälineestä on pidettävä huolta suoden sille vapaapäiviä ja huoltoa. Ylipäänsä vapaa-aikaa on oltava, jotta ihminen ehtii palautua – tämä pätee jok’ikiseen ammattiin. Minut brittikollegani repliikki sai pohtimaan, poikkeaako englantilainen opetuskulttuuri jotenkin täkäläisestä. Minut on opetettu ohjaamaan tunteja hyvin verbaalisesti, eli itse opetan ensisijaisesti puhumalla: nivel, jota joogan opettaminen siis itselläni eniten kuormittaa, on leukanivel. Toki näytän välillä, mitä pitää tehdä, koska moni joogaaja oivaltaa parhaiten näkemällä asanan ja muutaman vaihtoehdon sen tekemiseen. Näitä vaihtoehtoja pyrin aina näyttämään. Tuntini eivät kuitenkaan koskaan ole omaa joogaharjoitustani varten, vaan niiden aikana keskityn opettamaan. Oman joogaharjoitukseni teen omalla ajallani.

Terveen järjen vaatimus pätee myös joogaa harrastaviin. En usko, että tismalleen saman astangajooga- tai vaikka kundaliinijoogakoreografian veivaaminen kuutena päivänä viikossa on kenellekään hyväksi. Keho pitää vaihtelusta. Siitä päästäänkin seuraavaan ja viimeiseen BBC:n jutun kohtaan, jonka tahdon nostaa esille:

Fysioterapeutti Matthewsin mukaan hänen joogaopettaja-asiakkaidensa ahdinkoon johtaa runsaiden harjoitusmäärien lisäksi harjoittelun yksipuolisuus. ”He joogaavat kuutena päivänä viikossa ja luulevat, että se riittää”, Matthews sanoo.

Johtopäätös: Monipuolisuus on toden totta hyväksi. Yhteen lajiin saa hurmaantua, mutta kehoa on hyvä haastaa myös muilla, täydentävillä tavoilla. Notkeuslajien suosijan olisi hyvä kehittää lihasvoimaansa ja voimalajeja harjoittavan työskennellä liikkuvuutensa parantamiseksi.

.

Kokonaisjohtopäätöksenä BBC:n artikkelista totean seuraavaa: Jooga ei anna taikavoimia, vaikka se parhaimmillaan mullistaakin elämän hyvällä tavalla. Joogaopettajat ikääntyvät siinä missä muutkin, ja myös he kärsivät vammoista ja joutuvat joskus tekonivelleikkauksiin. Treeniahneus voi iskeä myös joogaopettajiin, vaikka heidän luulisi tietävän paremmin – joogaopettajat ovat, hämmästyttävää kyllä, vain ihmisiä. Opettajankin tulee pysyä avoimena omalle harjoitukselleen ja muokata sitä elämäntilanteiden, terveydentilojen ja kokonaiskuormituksen mukaan.

Jooga ei ole kilpailu. Jooga ei ole myöskään piparkakkumuotti, josta jokaisen tulisi putkahtaa saman näköisenä ulos. Joogan tulee palvella tekijäänsä, ei päinvastoin. Kun tunneilla keskitytään sisältöön muodon sijaan, ollaan turvallisilla vesillä.

Joogan hyödyistä keho-mielelle on viljalti tutkimustuloksia. Jooga on (myös) liikuntamuoto, ja kuten mikä tahansa liikuntamuoto, sekin voi vahingoittaa kehoa. Uutisoitu asia sinänsä on vanha, enkä tiedä, miksi BBC raportoi aiheesta juuri nyt. Aiheesta on kerrottu viime vuosina useissa medioissa eri puolilla maailmaa ja myös monet vammoista kärsineet joogaopettajat ovat puhuneet asiasta avoimesti (Jill Miller, Kino MacGregor, Kathryn Budig). Jäsenkorjausvastaanotollani tapaan usein ihmisiä, jotka ovat saaneet rasitusvammoja eri lajeissa: jotkut joogassakin, useimmat kuitenkin juoksuharrastuksessa, ruumispumpissa, lentopallossa, salibandyssa…

Keskivertoihmisen lonkat ovat tätä nykyä hyvin jäykät. Joogassa tehdään paljon lonkkia avaavia liikkeitä ja liikesarjoja ja useimmille ihmisille siitä on tavattomasti hyötyä. Toivonkin, että BBC:n juttu ei saa ketään välttelemään joogaa lonkkavaivojen pelossa, kun totuus voisi olla vastakkainen.

75–90 prosenttia suomalaisista liikkuu liian vähän. Olisin ensisijaisesti huolissani heidän tuki- ja liikuntaelimistöstään ja jättäisin joogaajat ja joogaopettajat tältä osin rauhaan.

Entä ne spagaatit ja muut syvät venytykset, joihin joogaajat itseään vääntelevät?

Sirkusfysioterapeutti Georgina Watson on kirjoittanut siitä, miten äärimmäistä notkeutta harjoittavat akrobaatitkin ovat ehdottoman turvassa, jos heidän valmentajansa vain on ajan tasalla. Notkeusakrobatiakaan ei vahingoita niveliä viisaasti tehtynä.

Tavallisella suomalaisella joogatunnilla harvoin briljeerataan notkeudella. Tuntien fokus on aivan muissa asioissa. Moni joogaopettaja on tänä päivänä opiskellut anatomiaa ja biomekaniikan ihmeellisyyksiä ja osaa täten ohjata terveellistä joogaa, jossa kehoa liikutetaan maltillisesti ja tasapainoisesti. Lonkkien avauksiin yhdistyy esimerkiksi omilla tunneillani aina voiman rakentaminen lonkkia ympäröiviin lihaksiin. Olen kehittänyt aiheen tiimoilta kaksi suosittua workshopia ja kirjoittanut aiheesta myös artikkeleissani Kaikki lähtee lantiosta ja Liikettä ja lääkettä lonkille.

Parasta oppia saan itse viikosta toiseen omilta oppilailtani ja jäsenkorjausasiakkailtani: nähdessäni eri asentoihin eri tavalla asettuvia erilaisia kehoja, käydessäni keskusteluita eri ihmisten kehollisista tuntemuksista, yrittäessäni vastata minulle esitettyihin erinomaisiin kysymyksiin, etsiessäni sopivaa versiota asanasta yhä uudelleen ja uudelleen eri ihmisille.

what-if-i-told-you_orig.jpg

Puiden parantavat voimat ovat jo matkalla apteekin hyllylle

Männyn yhdisteistä on löydetty uusia tulehdusta estäviä ominaisuuksia. Lisäksi näiden yhdisteiden havaittiin vaikuttavan edullisesti ihmisen rustokudokseen. Proviisori Mirka Laavolan farmakologian väitöskirja Immunomodulatory Properties of Wood Biochemicals – Effects on Inflammatory Gene Expression and Inflammatory Responses In Vivo tarkastetaan perjantaina 16.8.2019 Tampereen yliopistossa. Laavola uskoo, että hänen tutkimustuloksistaan voi olla hyötyä kehitettäessä lääkkeitä tulehdussairauksiin ja nivelrikkoon.

Tulehdusvaste on yleensä elimistölle hyödyllinen, mutta pitkittyessään tai kohdistuessaan väärin se voi aiheuttaa kudosvaurion ja/tai johtaa tulehdussairauksien kuten nivelrikon, nivelreuman tai astman kehittymiseen. Nykyiset tulehdussairauksien hoidot eivät ole riittäviä. Niillä voidaan lievittää sairauden oireita, mutta ne eivät paranna sairautta. Lisäksi nykyisillä tulehduslääkkeillä on usein haittavaikutuksia, jotka rajoittavat niiden käyttöä. Tehokkaiden tulehduslääkkeiden kehityksessä tavoitteena on löytää molekyylejä, jotka rauhoittavat tulehdusta mutta eivät häiritse immuunipuolustusjärjestelmän normaalia toimintaa.

Lähde: Mirka Laavolan väitöskirja

Aspiriini on yksi maailman käytetyimmistä lääkkeistä. Se on kehitetty pajusta yli sata vuotta sitten. Salisyylihappo siis on laajalti tunnettu luonnon tehoaine, mutta muuten puun biokemikaaliset vaikutukset tunnetaan lääketieteessä vielä huonosti.

–Luonnossa on yhä paljon tutkimatonta potentiaalia, joka tulisi muistaa, etenkin kun uusien hyväksyttyjen lääkkeiden määrä on ollut laskussa jo pitkään, sanoo Laavola yliopiston tiedotteessa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

pine-cone-4315472_1280.jpg

Perinteisessä lääketieteessä puiden lääkinnällisellä käytöllä on pitkät perinteet. Hippokrates tunsi pajun kipua lievittävät ominaisuudet ja muinaiset suomalaiset ovat pureskelleet pajunkuorta kipuunsa. Tammenkuori mainitaan Kalevalassa. Terva ja pikiöljy kuuluivat veden ja suolan ohella vanhojen suomalaisten kansanparantajien rohdosvalikoimaan. Vanhan sanonnan mukaan pikiöljyllä paranee, vaikka olisi keskeltä poikki. Tervalla lääkittiin monenlaista, muun muassa yskää ja niukahduksia. Alvar Aallon suunnittelema kuuluisa Paimion parantola sijoitettiin mäntymetsikön keskelle, koska mäntyjen tiedettiin luovuttavan ilmaan keuhkoille hyvää tekeviä ainesosia. Männyn, frankinsensin, kuusen ja katajan eteeriset öljyt ovat aivan ihania tuoksulampussa tai diffuuserissa flunssakaudella.

Havupuujuoma on hoitava valmiste, jolla on pitkä historia kansanlääkinnässä muun muassa ihon, reumatismin ja yskän hoidossa. Itse suosittelen tätä vahvaa antioksidanttia ravintolisäksi, kun yskä tai infektiokierteet vaivaavat. Keppisoppanakin tunnettua lientä voi valmistaa myös itse puun oksista. Kollegani kirjoittama keppisoppaohje on päässyt MTV3:n uutiseen saakka. Kollegallani on muuten upeat, vahvat kutrit. Lieneekö se keppisopan sisältämän piin ansiota?

Pihkasalvaa, vanhan kansan arvostamaa ihovoidetta, käytetään sairaaloissakin haavanhoidossa.

Duodecim-lehdessä ehdotettiin vuonna 2017 ”luontoaskeleen” ottamista keinona torjua tulehduksellisia tauteja: ”Biodiversiteettihypoteesin mukaan kosketus monimuotoiseen luontoon rikastuttaa ihmiskehon mikrobiomia, vahvistaa immuunitasapainoa ja suojaa sairauksilta.” Lue terveystieteiden dosentti Pauliina Aarvan Duodecim-artikkelin pohjalta laatima hieno blogikirjoitus Luonnon esiinmarssi terveydenhuollossa.

Ehkä jo pian voimme nauttia diversiteettipulveria matala-asteisen tulehduksen lievittämiseksi, tulehdussairauksien hoitamiseksi ja mielenterveytemme tueksi. Tampereen ja Helsingin yliopistolla ja Tampereen teknillisellä yliopistolla on näetsen meneillään yhteishanke, jossa kehitetään terveyttä edistäviä, mikrobialtistukselle perustuvia tuotteita. Yliopistot havaitsivat tutkimuksessaan, että kun kaupunkilaiset hieroivat käsiään metsästä tuotuun maahan, heidän ihonsa ja suolistonsa mikrobisto monipuolistui. Vaikutus oli suurempi kuin probiooteilla.

Sitä odotellessa kannattaa mennä metsään ja suojella metsiä!

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Lähteitä:

Virpi Raipala-Cormier: Luontoäidin kotiapteekki

Kansanomainen lääkintätietous. Toim. Matti Hako.

Jane Tuovinen: Tietäjistä kuppareihin. Kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa.

 

Rituaalit edistävät terveyttä ja hyvinvointia

Monille osa joogan viehätystä on sen rituaalinomaisuus: samojen liikesarjojen ja mantrojen toistaminen, matolle astuminen, selkeästi rajatun oman hetken ottaminen arjen keskellä.

Uskon, että ihmisessä on sisäänrakennettuna pyhyyden kaipuu.

Tapa, jolla ihmiset puhuvat itselleen merkityksellisistä rituaaleista – hymyillen, haltioituneena – on paljonpuhuva. Jollekin pyhä rituaali on kahvin tai teen valmistaminen, jollekin savusaunan lämmittäminen. Joku kokee luterilaisen kirkon rukoukset ja ehtoolliset kannattelevina, toinen hakeutuu lumoutumaan ortodoksisen kirkon sakramenttien äärelle, kolmas kokee kannuksen eli shamaanirummun paukkeen johdattavan sielunsa jonkin korkeamman äärelle. Yksi rullaa auki joogamaton, toinen sitoo tossunnauhat aina samalla tavalla.

Tällaiset vakiintuneet tavat ovat tutkitusti hyväksi ihmiselle. Rituaalien on tutkimuksissa osoitettu parantavan hyvinvointia ja vastustuskykyä. Rituaalien suorittaminen laskee kortisoli- eli stressihormonitasoja. Tämä laskee edelleen pulssia ja verenpainetta ja vahvistaa immuunipuolustusta. Rituaalit vähentävät ahdistuneisuutta, parantavat suoritusta ja kohentavat itsetuntoa. Hyödyt saa hänkin, joka ei usko suorittamiinsa rituaaleihin vaan ainoastaan toistaa ne kaavamaisesti, osoittaa Toronton yliopiston tutkimus.

Erään tutkimuksen mukaan meditaatio- ja joogatunneilla käytetyn om-tavun laulaminen rauhoittaa aivojen limbistä järjestelmää ja sitä kautta lievittää pelkoa, ahdistusta ja masennusta. Stressaantuneilla yliopisto-opiskelijoilla tehdyn tutkimuksen mukaan sanskriitinkielisten mantrojen kuuntelun havaittiin kohentavan huomattavasti mielialaa ja selkeyttävän mieltä. Polven nivelrikosta kärsiviä ihmisiä mantrameditaatio auttoi polven kuntoutuksessa ja kivunhallinnassa ja paransi heidän mielialaansa ja untaan.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

madmenmantra.JPG
Muistatko, kun Mad Menin viidennen kauden 10. jaksossa Paul Kinsey houkutteli Harry Cranen Hare Krishna -kokoontumiseen, ja aluksi niin skeptisellä Cranella lähti mantramopo käsistä?

Liikuntapedagogiikan professorin, liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin dosentin Jarmo Liukkosen mukaan rituaaleja käytetään nykyään tietoisesti huippu-urheilijoiden henkisessä valmennuksessa. Niillä on kyky johdattaa urheilija oikeaan mielentilaan.

Psykologi Nick Hobsonin mukaan rituaalit eivät ainoastaan ole hyödyksi mielenterveydelle vaan suorastaan mielen hyvinvoinnin edellytys. Hän pitää ihmistä syvästi sosiaalisena ja ritualistisena lajina. Kun joukko ihmisiä laulaa kansallislaulua, tanssii tai rukoilee yhdessä, kaikkien aivot ovat virittyneet suorittamaan samaa tehtävää. Se luo yhteyden kokemuksen. Yhteisöllisyys on yksi ihmisen perustarpeista. Autonomiseen hermostoon kohdistuvien vaikutusten kautta yhteisten rituaalien suorittaminen lievittää stressiä ja masennusta.

”Ihminen ei lopulta ole yksilö, vaan suhdelo – olemme kytköksissä toinen toisiimme olemuksemme juuria myöten”, on filosofi Frank Martela sanonut. Rituaalit ovat yhteisöjen liimaa.

Joogatunnilla yhdessä laulettu mantra tai porukalla tehty meditaatio voi olla hätkähdyttävästi voimallisempi kokemus kuin yksin kotona tehty harjoitus. Kirtanissa tai viikonloppuretriitillä voi kokea jonkin suuremman läsnäoloa tai vain suurta rauhaa. Ryhmän yhteinen intentio ja jaetussa tekemisessä muodostunut energia kohottavat arjen yläpuolelle. Juhla-ateriat perheen tai ystävien kanssa luovat läheisyyttä ja jatkuvuutta.

Kannustan sinua vaalimaan omia, tärkeiksi kokemiasi rituaaleja tai kehittämään uusia. Kotiin voi rakentaa oman, kauniin jooganurkkauksen tai tärkeillä esineillä koristellun alttarin, jonka äärellä rukoilla, mantrata tai meditoida. Voit kutsua ystäväsi kokoon joka vuosi sinulle tärkeänä päivänä tai elvyttää lapsuudesta tutun perinteen. Riitit ovat mahdollisuus vahvistaa merkityksen tuntua omassa elämässä ja edistää omaa ja yhteisön hyvinvointia.

smoke-802587_1280.jpg

Lähteet:

Why Rituals Are Good for Your Health

Moni urheilija luottaa taikauskoisiin tapoihin – partaa ei ajeta eikä sukkia vaihdeta

Mantras Help the General Psychological Well-Being of College Students: A Pilot Study

Effects of Mantra Meditation versus Music Listening on Knee Pain, Function, and Related Outcomes in Older Adults with Knee Osteoarthritis: An Exploratory Randomized Clinical Trial

Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan teksteihini aina asianmukaisesti lähteen mainiten.