Höyhenenkevyestä kehonhuollosta ja putkirullalla runttaamisen vaaroista

Kalevalaisen jäsenkorjauksen kantama perinnetieto opettaa pehmeää, hienovaraista suhtautumista ihmiskehoon. Hoitomuodon ytimessä on oivallus siitä, miten pienillä eleillä ja vähällä voimalla koskettamalla saadaan aikaan syviä vaikutuksia. Yhtä tärkeää on rauhallinen eteneminen. Kyseessä ei ole vartin rykäisy, vaan hidas ja kuunteleva koko kehon käsittely.

Samanlainen lähestymistapa ihmisruumiiseen on italialaisen Vanda Scaravellin (1908–1999) opetuksiin pohjautuvassa joogassa. Hänen metodissaan lähestytään omia rajoja lempeästi, painovoimalle ja hengitykselle antautuen. Kun tullaan omien rajojen äärelle, ei pusketakaan väkisin vaan pehmennetään liikettä entisestään. Scaravelli opetti, että joogassa ei tulisi olla kyse kehon kontrollista, vaan päinvastoin kehon vapauttamisesta. Joogan tulisi tuntua vaivattomalta.

You will be amazed to discover that, if you are kind to your body, it will respond in an incredible way. (Vanda Scaravelli)

Pehmeyden filosofia on vierasta nykyajalle. Jäsenkorjaajana saan usein vastata esimerkiksi erilaisia faskianavausmenetelmiä koskeviin kysymyksiin. Näitä menetelmiä yhdistää kivuliaisuus ja voimankäyttö. On faskiarautoja (!) ja hätäisiä viikonloppukursseja. Esimerkiksi penikat, säären lihasaitioiden faskiat, ”revitään” auki (tätä verbiä todella käytetään).

Minut on koulutettu vapauttamaan faskiat hyvin hennoilla otteilla, joten näen rajut menetelmät ensinnäkin epätaloudellisina. Lisäksi on ilmeistä, että ihminen, joka tuntee kipua, ei kykene samanaikaisesti rentoutumaan. Kivulias käsittely lisää stressihormonien määrää veressä, mikä on nurinkurista, koska kehon rentoutuminen edellyttäisi päinvastaista: parasympaattisen hermoston aktivoitumista. Lisäksi voimakas ja kivulias käsittely aiheuttaa kudosvaurioita, jopa arpikudoksen kasvua – eli lisää ongelmia kehoon.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

cat-2647830_1280.jpg

Myös kotihoitomenetelmissä ohjeistan asiakkaitani lempeyteen ja ystävällisyyteen itseä kohtaan. On tavallista, että ihminen hoitaa esimerkiksi jumiutunutta lavanseutua rullailemalla raivokkaasti putkirullalla tai runttaamalla kipualuetta kipukoukulla. Tuloksena on usein entistä kipeämpi, turvonnut ja pahimmassa tapauksessa tulehtunut kudos. Itsehoidossa rullien, pallojen ja koukkujen kanssa ei milloinkaan saisi ylittää kipukynnystä ja käsittelyajat olisi hyvä pitää lyhyinä. Paineenvaihtelun aiheuttaminen jumialueelle voi olla hyvä idea, koska se kiihdyttää aineenvaihduntaa, mutta se tulisi tehdä kevyesti ja ehdottomasti kivuttomasti. Putkirullilla ja kipukoukuilla älköön siis jyystettäkö hampaat irvessä ja vesi silmistä tirskuen. Se vain rikkoo soluja ja lisää turvotusta ja sitä kautta kipua. Kipu syntyy aina kudospaineesta.

Akuutin lihasjumin itsehoidossa paljon tehokkaampi metodi olisi rentoutuminen esimerkiksi restoratiivisen joogan keinoin. Aktiivista rentoutusta voi oppia monia väyliä pitkin; kerroin niistä unettomuusaiheisessa bloggauksessani.

Viime syksynä Jämillä järjestetyssä valmennusseminaarissa käsiteltiin kestävyysliikkujien helmasyntiä, liian kovaa harjoittelua. Seminaarin koolle kutsuneiden kestävyysurheilun valmentajien mukaan tehoharjoittelun osuus on nykyään ylikorostunut samalla kun matalatehoinen, palauttava liikkuminen on vähentynyt aivan liikaa.

Tämä ei ole vain ammattiurheilijoiden tauti, vaan koskee monia tavallisia liikkujia. Moni piiskaa itsensä uupumuksen partaalle liikkumalla liian kovatehoisesti esimerkiksi HIIT-treenin merkeissä ja skippaamalla kestävyyskunnon ylläpitämisen ja palauttavat, hyvin rauhallisella tahdilla suoritetut parin tunnin kävelylenkit. Hiihtoladullakin revitellään maksimivauhtia, vaikka rauhallinen sivakointi maisemia katsellen olisi kaikin tavoin palkitsevampaa.

”Levon ja rasituksen vääristynyt suhde johtaa usein hermo-lihasjärjestelmän ylirasitustilaan, joka tuntuu olevan suomalaisten urheilijoiden kansantauti.” (Valmentaja Erkki Knuuttila)

 

Heikki Pusa puhui seminaarissa, miten kaikessa liikkumisessa tuiki tärkeälle palautumiselle ei ”pikamaailmassa” tahdo löytyä tilaa.
–On pikapesua, pikaruokaa, pikavippiä, ja pikalenkkejä. Nykyään on hillitön kiire tehdä tulosta. Aiemmin pidettiin mielessä, että tuloksen teko vaatii 8–12 vuotta harjoittelua.

Pusa totesi nykyurheilijoiden kärsivän myös liikkuvuusrajoitteista. Suorituksen rentous, palautuminen ja hermo-lihasjärjestelmän toiminta ovat kaikki riippuvaisia liikkuvuudesta.
–Keho nostaa sykettä, jos liikkuvuus on huono ja kuormitus kasvaa. Nykyään on menossa voimaharjoitteluvillitys, mutta voimaharjoittelusta ei ole hyötyä, jos liikkuvuus ei ole hyvä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

man-3221066_1280.jpg

Tavallinen tallaajakin välttyisi monilta rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta ja saavuttaisi notkeamman ja kivuttomamman kehon paremmalla liikkuvuusharjoittelulla. Esimerkiksi hiihtäjä Annmari Viljanmaa teki menestysaikoinaan metsätöitä ja uskoo siinä käytettyjen ristikkäisten liikeratojen olleen osatekijä hänen hermostonsa huippuvireeseen. Kaikenlaiset ulkotyöt ovat usein hyväksi liikkuvuudelle ja lihasten ja hermoston yhteistyölle.

Liikuntaharrastustenkin olisi hyvä olla monipuolisia. Kehonhallinta ja sirkus ovat yksi loistava väylä joustavan, vahvan kehon ja säpäkän lihas-hermoyhteistyön saavuttamiseen. Samaten ilma-akrobatia – ja tietenkin jooga.

Luonnollisesti myös pääkopan sisältö vaikuttaa kehoon ja sen kireyksiin. Vanha jooginen viisaus kuuluu ”selkärankasi on yhtä joustava kuin asenteesi”. Kremppojaan voi lähestyä lempeän myötätuntoisesti myös energia-anatomian kautta. Jos lantiosi kiertyy virheasentoon, oletko kulkemassa elämässäsi suuntaan, johon et oikeasti tahtoisi? Jos yläraaja oireilee, mihin olet takertunut liian itsepäisesti? Jos kärsit turvotuksesta, luotatko kykyihisi tai pidätteletkö tunteittesi ilmaisua? Metafyysisessä lähestymistavassa on paljon ammennettavaa, kun kyse on keho-mieli-sielusta.

Jämin valmennusseminaarista lisälukemista kiinnostuneille:

Syksyn valmennusseminaarissa keskustellaan ”suomalaisurheilijoiden kansantaudista”

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään?

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään? – osa 2

Parempi liikkuvuus ja parempi palautuminen veisivät monta urheilijaa parempiin tuloksiin

Lue myös:
Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

people-2557460_1280.jpg

 

Lääkkeettömien hoitosuositusten aamunsarastus

Lääkkeettömät hoitomuodot ovat kaikkien etu. Mitä useammin kivun voi hoitaa lääkkeettä, sitä paremmin lääke toimii silloin kun sille on oikea tarve. Lääkkeet kuormittavat elimistöä, etenkin maksaa ja munuaisia, ja tuottavat viljalti sivuvaikutuksia. Sivuvaikutukset eivät ole aina ihan mitättömiä, vaan tulehduskipulääkkeisiin kuolee Fimean kolmen vuoden takaisen arvion mukaan 200–300 suomalaista joka vuosi – enemmän kuin liikenneonnettomuuksissa. Vähäpätöisiä eivät ole myöskään luonnolle haitalliset vaikutukset, kuten lääkejäämät ravintoketjussa. Eliöt kärsivät ja lääkejäämät palaavat ihmisten juomaveteen monien eri ainesosien cocktailina, joiden yhteisvaikutuksista ei vielä tiedetä. Suomalaisista särjistä ja lahnoista on löytynyt muun muassa ibuprofeenia, mielialalääkejäämät tekevät ahvenista huolettomia ja aggressiivisia ja e-pillerien estrogeeni saa kalat muuttumaan uroksista naaraiksi. Lääketeollisuuden kyseenalaisista toimintatavoista en nyt edes aloita.

Kohtaan työssäni jatkuvasti ihmisiä, joille on määrätty hämmästyttävän reteästi lääkkeitä. (Kohtaan tietenkin myös ihmisiä, joille on määrätty sopivia määriä lääkkeitä juuri oikeista, hyvistä syistä, ja kaikki on mennyt erinomaisesti!) Ylen Tiedeykkösessä puhuttiin maanantaina opioidikriisistä ja siitä, miten etenkin yksityislääkärit kirjoittavat hanakasti potilailleen haulikolla kärpästä -tyyppisiä, tarpeettoman tuhteja ja pitkiä kipulääkereseptejä. Yhdysvalloissa kuolee opioideihin 150 ihmistä päivässä ja saman ilmiön pelätään tulevan viiveellä Suomeen, mistä kirjoitinkin kesällä Jäsenkorjaaja Tiina Ahokas -Facebook-sivullani ja blogissani. Opioidiriippuvuus kehittyy erittäin helposti.

512px-Aspirin_(2247084833)

Minulla on kuitenkin hyviä uutisia! Maailmalta kantautuu heikkoja signaaleita siitä, että nykyaikaiset ohjeistukset ja käytännöt saattavat olla muuttumassa.

BBC uutisoi tällä viikolla, että Britannian hallituksen alainen Public Health England on julkaissut kannanoton, jonka mukaan potilaille tulisi määrätä vuodelepoa antibioottikuurien sijaan. PHE:n mukaan viidennes antibioottiresepteistä on turhia: reseptin perusteena olevat sairaudet parantuisivat paremmin itsestään. Lisäksi PHE muistuttaa antibioottiresistenteistä bakteerikannoista, jotka saattavat jo lähitulevaisuudessa tehdä tavallisista keisarinleikkauksista, syöpähoidoista ja tekonivelleikkauksista hengenvaarallisia. Jokainen turha antibioottikuuri lisää bakteerien vastustuskykyä lääkkeille. PHE arvioi, että vuoteen 2050 mennessä lääkeresistentteihin infektioihin kuolee enemmän ihmisiä kuin syöpään tänä päivänä.

Yskät ja keuhkoputkentulehdukset paranevat yleensä itsestään, joskin hitaammin kuin antibiooteilla. Antibiootit tulisi säästää vakaviin tilanteisiin, kuten bakteeriperäisiin aivokalvontulehduksiin ja verenmyrkytyksiin. Flunssapotilaiden tulisi levätä – yllättävän vaikea ohje nykyihmiselle, juoda paljon ja käyttää tarvittaessa parasetamolia kivunlievitykseen. Tarpeeton antibioottikuuri lisää riskiä sairastua tulevina kuukausina antibiooteille vastustuskykyiseen infektioon.

BBC:n jutussa muuten mainitaan hieno termi ”post-antibiotic apocalypse”, antibiootin jälkeisen ajan maailmanloppu!

512px-Prescription_drugs

Arvostetun yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan blogissa puolestaan kirjoitettiin kesällä alaselkäkivun hoidon uusista suosituksista. Tuore tutkimus osoittaa tulehduskipulääkkeiden toimivan vain heikosti jos ollenkaan alaselkäkipuun. The American College of Physicians -organisaation uusien suositusten mukaan kyseisiä lääkkeitä pitää jopa välttää akuutissa kipuvaiheessa.

Akuutin eli alle 12 viikkoa kestäneen alaselkäkivun hoitoon suositellaan lämpöhoitoa, hierontaa, akupunktiota ja selkärangan manipulaatiohoitoja. Vasta jos niistä ei ole hyötyä, harkitaan tulehduskipulääkkeitä tai lihasrelaksantteja. Krooniseen eli yli 12 viikkoa kestäneeseen alaselkäkipuun suositellaan – kuulkaapa tätä! – liikuntaa (venyttelyä, tasapainotreeniä ja keskivartalon lihasten vahvistamista), fysioterapiaa, akupunktiota ja mindfulness-harjoittelua tai vastaavaa. Myös taiji-harjoittelua, joogaa ja rentoutusmenetelmiä kehotetaan kokeilemaan. Vasta jos nämä metodit eivät toimi, suositellaan kroonisen alaselkäkivun hoitoa tulehduskipulääkkeillä, tramadolilla (opioidi) tai duloksetiinillä (mielialalääke).

Tässähän tulee jäsenkorjaajalle ja joogaopettajalle lämmin olo sydämeen!

Kauas on tultu vanhoista lääkärien ohjeistuksista, jotka patistivat alaselkäkipuisen  vuodelepoon kunnon lääkecocktail suonissaan. Harvardin blogissa kerrotaan, että yhä useampi ihminen hakee jo omaehtoisesti lääkkeettömiä keinoja alaselkäkipuunsa. Kirjoittaja jopa leikittelee ajatuksella, jossa lääkäri sanoisi alaselkäkipuiselle potilaalle ”käy kahdella joogatunnilla ja soittele ensi kuussa”!

On siis toivoa, että lääkkeettömästä hoidosta tulee ajan mittaan normi (niissä kiputiloissa, joissa lääke ei ole välttämätön, ja välttämätönhän se on syöpä- ja leikkauskivuissa ja esimerkiksi polyneuropatiassa).

Soisin, että mahdollisimman moni suomalaislääkärikin alkaisi olla ajan tasalla näistä uusista, tutkimuksiin perustuvista suosituksista.

Puhun lääkkeettömistä kivunhoitomenetelmistä vastaanotollani ja pidän aiheen tiimoilta iltapäiväkursseja ja luentoja. Minut voi tilata puhumaan tai kirjoittamaan aiheesta. Opetan myös joogaa ja meditaatiota, jotka ovat tutkitusti erinomaisia menetelmiä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tueksi, stressinhallintaan ja kivuttoman kehon ja tyynen mielen saavuttamiseksi. Joogatunti on mahdollista räätälöidä esimerkiksi alaselkäkivun hoidon tai immuunipuolustuksen parantamisen teeman pohjalta.

Suosittelen myös lämpimästi Helena Mirandan kirjaa Ota kipu haltuun ja Karita Palomäen ja Juha Siiran yhdessä kirjoittamaa kirjaa Kehon viisaat viestit.