(ei otsikkoa)

Restoratiivinen jooga: miten voisin tehdä sitä kotona?

Olet ymmärtänyt, että terveytesi vaatisi kipeästi rentoutumistaitojen opettelua. Olet saanut tietää restoratiivisen joogan olemassaolosta, kenties päässyt jo kokeilemaankin sitä joogaopettajan johdolla. Olet oivaltanut, että tämä toimii, ja janoat lisää. Sinun ei ole kuitenkaan mahdollista osallistua restoratiivisen joogan tunneille tai työpajoihin säännöllisesti. Mikä neuvoksi?

Osaat kyllä rentoutua, olet vain unohtanut sen

Huonot uutiset ensin: Olet miljoonia vuosia kestäneen evoluution tulos. Tuki- ja liikuntaelinjärjestelmäsi, aivosi ja hermostosi ovat muinaiset, vaikka maailma on muuttunut kiivasta tahtia. Valtaosan kehityshistoriaamme sellaiset tilanteet kuin sapelihammastiikerin kohtaaminen ovat tuottaneet stressihormonipiikin, ja kun vaaratilanne on mennyt ohi, hormonitasot ovat palautuneet normaaleiksi. Nykyihmisen stressinaiheuttajat ovat ujuttautuneet osaksi koko elämäntyyliämme: työpaineet, liikenneruuhkat, kaupunkien melu, informaatiotulva, multitaskaaminen, sähkövalaistus, liikkumattomuus – lista on loputon. Stressihormonitasomme ovat siksi jatkuvasti koholla.

Sitten hyvät uutiset: Olet miljoonia vuosia kestäneen evoluution tulos. Tuki- ja liikuntaelinjärjestelmäsi, aivosi ja hermostosi ovat muinaiset, vaikka maailma on muuttunut kiivasta tahtia. Hermostosi tottelee tiettyjä vinkkejä automaattisesti. Se ei voi olla tottelematta. Hyvin kouluttautunut restoratiivisen joogan ohjaaja tuntee ne moninaiset keinot, joilla stressivaste sammutetaan ja parasympaattinen hermosto eli lepohermosto aktivoidaan. Rentoutumisen ohjaaminen on tiedettä ja taidetta. Tämä ei sulje pois sitä, ettetkö voisi ja etteikö sinun kannattaisi harjoitella rentoutumista itseksesi. Rentoutumistaito on kuin lihas, jota voi vahvistaa. Monella se on käytön puuttessa surkastunut.

Viisi minuuttia päivässä

”Mutta ei minulla ole aikaa tehdä tunnin harjoitusta joka päivä!” Ei tarvitsekaan olla. Restoratiivisen joogan harjoittamisessa säännöllisyys on tärkeämpää kuin tuntimäärät. Lyhyt rentoutumishetki joka päivä on paljon hyödyllisempää kuin parin tunnin sessio silloin tällöin. Viisi minuuttia saat irroitettua päivästäsi varmasti. Riippuu sinusta, milloin haluat lepotaukosi viettää. Ensimmäiseksi aamulla? Viimeiseksi illalla? Lounastauolla? Työpäivän päätteeksi?

Valitse yksi lepoasento, josta nautit. Järjestä itsellesi puhdas, lämmin, hiljainen tila. Kahmi itsellesi mahdollisimman monta vilttiä ja tyynyä. Niiden kanssa ei voi liioitella eikä niiden merkitystä tule aliarvioida. Tehtäväsi on tukea ja pehmustaa itsesi mahdollisimman mukavasti valitsemaasi lepoasentoon. Huolehdi, että vaatteet eivät purista ja että pysyt lämpimänä. Himmennä valot. Pane puhelimesta äänet pois, mutta aseta mieluusti ajastin ja ajastimeen mahdollisimman pehmeä ja kaunis hälytysääni. Käytä aikaa hyvän asennon hakemiseen ja vilttien ja tyynyjen asetteluun. Olosi tulisi olla äärimmäisen mukava. Kun olet valmis ja uskot voivasi asettua aloillesi ja pysyä siinä liikkumatta, rentoutumishetkesi alkaa. Voit käyttää apunasi tätä listaa ja käydä sitä rentoutumisesi aikana mielessäsi läpi yhä uudelleen:

Hengitä pehmeästi nenän kautta.
Rentouta kasvojen lihakset.
Anna vatsalihasten rentoutua.
Pidä huomio pehmeässä hengityksessäsi.
Tarkkaile kehoasi. Mikäli huomaat lihasjännitystä, vapauta se. Huomioi mahdolliset kihelmöinnit, lämmön tunteet ym.
Kun ajastin piippaa, herättele itsesi mahdollisimman pehmeästi ja hitaasti. Ota muutama syvempi hengenveto, heiluta sormiasi ja varpaitasi, nouse hitaasti istualle, viivy siinä hetki. Jatka sitten päivittäisiin toimiisi.

Viisi minuuttia on riittävä. Kymmenen minuuttia on jo tuplasti parempi. Kaksikymmentä minuuttia lepoa on jo todella tehokas rentoutumiscocktail.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kylkimakuurentoutus

Voit kokeilla vaikka tätä kuvan kylkimakuurentoutusta. Haali ensin tarpeeksi tyynyjä ja vilttejä ja taittele ja rullaile niitä valmiiksi. Asetu vasemmalle kyljellesi polvet sopivassa kulmassa koukussa. Jos mahdollista, voit asettua selkä seinää vasten, tukeva tyyny itsesi ja seinän välissä. Aseta säärten väliin, koko matkalle polvesta nilkkaan saakka, muutama taiteltu huopa. Ota pääsi alle tarpeeksi tyynyjä ja vilttejä, jotta pääsi ei jää alaviistoon vaan on hyvin tuettu. Ota eteesi vaikkapa viltin sisään rullattu tyyny, jonka päällä oikea kätesi voi levätä rentona. Peitä silmäsi viltillä tai unimaskilla, jos haluat. Tarkista, voitko tehdä joitakin pieniä muutoksia voidaksesi rentouttaa kehosi vielä täydemmin. Vietä asennossa 5, 10, 15, 20 tai 30 minuuttia käytettävissäsi olevan ajan mukaan ja noudata edellä mainittua tarkistuslistaa. Saatat nukahtaa, ja se on ihan ookoo, mutta mikäli mahdollista, pyri pysymään kevyesti tietoisena: niin, että mielesi tarkkailee rentoutuvaa kehoasi. Ole niin liikkumatta kuin mahdollista, mutta jos tunnet kipua tai puutumista, korjaa asentoasi tai tule siitä jo etukäteen pois.

Hyviä rentoutushetkiä!

Skippaa se coretreeni ja tule rentoutustunnille heittämään hyvästit selkäkivulle.

Uskotko sinäkin, että selkäkivut johtuvat heikoista keskivartalon lihaksista? Mitä jos kerron, että kyseessä on virhekäsitys?

Alaselkäkivuista kärsiville suositellaan usein korsettilihasten eli vartaloa tukevien syvien lihasten vahvistamista. Ajatellaan, että selkäranka, joka ei nauti jämäkkää tukea ympäröiviltä lihaksilta, on altis kivuille ja säryille, ja että kipeä selkä tarvitsee vain lisää voimatreeniä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, vaan itse asiassa selkäkivuissa on usein kyse vastakkaisesta asiasta: liian jännittyneistä keskivartalon lihaksista.

Jäsenkorjaajat tietävät, että selän ja lantion alueen kivuista kärsivillä on usein kroonisesti jännittyneet lihakset. Joillakin ihmisillä esimerkiksi pilatesharrastus on johtanut lantionpohjan lihasten jännittyneisyyteen. Kun aina vain treenataan aktivaatiota eikä koskaan rentouttamista, luodaan jumi, josta on vaikea päästä eroon ja joka lisää ympäröivien kudosten kiputiloja.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

”Tarvitset vahvemmat tukilihakset” -väittämän taustalla on ajatus selästä heikkona ja haavoittuvana rakenteena, joka vaatii alituista varomista, vaalimista ja huolenpitoa. Lihastuesta paasaavat ihmiset ovat usein samoja tuomiopäivän profeettoja, jotka varoittavat esimerkiksi taaksetaivutusten vaaroista. Tosiasia kuitenkin on, että ihmisen selkä on uskomattoman vahva ja upea rakenne. Sitä on todella vaikea saada rikki. Sinun selkäsi ei ole heikko ja epävakaa, vaan hieno, vahva kokonaisuus, johon voit luottaa.

Katastrofiajattelun ja selkäkivun välillä on havaittu yhteys. Kivun pelkääminen muuttaa kaikkea liikkumista välittömästi ja totaalisesti. ”Selän menemistä” pelkäävä ei liiku luontevasti ja rennosti, vaan jännittyneesti, luoden jatkuvasti tätä kuuluisaa lihasaktivaatiota – ja sitä kautta kipua. Katastrofiajattelu – ”selkäni on heikko”, ”kohta selkäkipu kuitenkin iskee taas” – saa keskivartalon lihakset jännittymään, eli luo tarpeetonta ja haitallista lihasaktivaatiota. Tämä tapahtuu ihan arkisissa asioissa: kun kävelet portaita, kun noukit pudonneen esineen lattialta, kun sidot kengännauhat.

Mikä neuvoksi?

Rentoutustaidot ja pelosta eroon opetteleminen.

Jo varhaisessa vaiheessa jäsenkorjaajan uraani oivalsin tämän yhteyden, ja se oli yksi syy, joka sai minut hakeutumaan joogaopettajakoulutukseen. Haluan auttaa ihmisiä muuttamaan ajattelunsa rakenteita ja pääsemään eroon omaa kehoa kohtaan tunnetusta pelosta ja inhosta. Haluan opastaa ihmisiä havainnoimaan, mitä heidän omassa kehossaan tapahtuu ja miten mielen liikkeet heijastuvat kehon tuntemuksiin. Haluan auttaa ihmisiä tunnistamaan jännittyneiden ja rentojen lihasten eron. Haluan opettaa aktiivista rentoutumisen taitoa, sillä se on tie ulos kivusta ja pelosta.

Selkäkivut eivät välttämättä parane coretreenillä ja lankkuharjoituksilla. Lempeän, hyväksyvän läsnäolon harjoittaminen voi olla tehokkaampi lääke. Tämän takia jooga toimii erinomaisena kipurohtona. Hengittäminen, rangan liikuttaminen kaikkiin sen kuuteen liikesuuntaan ja aktiivisen rentouttamisen harjoittaminen saavat kivun lievittymään tai jopa katoamaan kuin taikasauvaa heilauttamalla.

Esimerkiksi syysloman Silkkitoukka-rentoutustunnin jälkeen eräs osallistuja kertoi selkäkipunsa kadonneen tyystin – ja minä kun panin osallistujat vain makaamaan joogasilkissä tunnin ajan! Kyse oli siitä, mitä puhuin ja miten – ja mihin johdattelin ihmiset kiinnittämään huomionsa.

Ennen joulua pääset harjoittamaan rentoutumisen, selän rauhoittamisen ja lääkkeettömän kivunhoidon taitoja ohjauksessani vielä viidesti. Ohjaan kaksi kaksituntista stressinpoistoon ja rentoutumiseen keskittyvää restoratiivisen joogan workshopia 14. ja 22.12. (nämä toimivat!), yhden tunnin mittaisen ilmasilkkirentoutuksen (ks. workshopit-välilehti) ja kaksi tunnin mittaista yinjoogan viikkotuntia. Olet lämpimästi tervetullut noutamaan itsellesi jouluksi tyynen mielen ja kivuttoman selän.

Viitteet tutkimuksiin:

Trunk muscles activation pattern during walking in subjects with and without chronic low back pain: a systematic review

Pain catastrophizing moderates changes in spinal control in response to noxiously induced low back pain

Disclaimer: totta kai myös lihasheikkous on joissakin tapauksissa selkäkipujen takana, mutta silloinkaan kyse ei ole jonkin yhden tietyn lihasryhmän heikkoudesta, vaan paljon monimutkaisemmasta kokonaisuudesta. Jos motoriset taidot ovat kehnot vähäisen liikkumisen vuoksi, ei kehon biomekaniikka voi toimia tarkoituksenmukaisesti: tällöin esimerkiksi sidekudokset kuormittuvat ja keho kipeytyy sitäkin kautta. Kaikki lähtee jälleen kerran jalkaterän lihasten kunnosta, ja toimiva selkä tykkää äärimmäisen paljon myös vahvoista, aktiivisista pakara- ja reisilihaksista – ja niin edespäin. Liikuntaa harrastamattoman kannattaa ilman muuta tehdä myös lihaskunnon parantamiseen tähtääviä harjoitteita. Soffaperunalle pienikin lisä päivittäiseen liikkumiseen on mahtava apu. Monipuolinen liikkuminen ja motoriikan harjoittaminen on tärkeätä. Ihan ensinnä voi ryhtyä kävelemään 10 000 askelta päivässä. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä faktaa, että läsnäolon ja rentoutumisen taidot ja katastrofiajattelusta pois oppiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä elementtejä matkalla kohti kivutonta selkää.

Kipua reiden ulkosyrjällä tai jalkapohjassa? Rauhoita kiukkuinen IT-kalvo ja plantaarifaskia.

”Ihmiset treenaavat kuntosalilla kaikkia lihaksia paitsi jalkateriä, jotka ovat tärkein osa kehossa!” Näin sanoi Berliinin faskiatutkimuskongressissa marraskuussa 2018 puhunut paleoantropologian professori Daniel E. Lieberman. Tämän Harvardin yliopiston professorin esitelmä käsitteli IT-kalvoa ja plantaarifaskiittia ihmiskehon evoluution näkökulmasta: hän korosti, että faskian ymmärtämiseksi meidän täytyy tietää, mistä ja miten nykyihmisen faskia on vuosimiljoonien kuluessa kehittynyt.

Omien asiakkaitteni keskuudessa näiden kyseisten rakenteiden ongelmat ovat erittäin tavallisia. Reiden ulkosyrjä ja sen lihaskalvo eli IT-kalvo vaivaa monia, ja jalkapohjan kalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti, jota joskus luupiikiksi tai kantakalvon tulehdukseksi kutsutaan, on tavallinen ongelma. Kalevalaisella jäsenkorjauksella ja ohjaamillani jooga- ja kehonhuoltotunneilla oireita on helppo lievittää ja jopa poistaa kokonaan, mutta miten pureutua vaivan syntysyihin, jotta häiriötila ei uusiutuisi? Daniel E. Lieberman vastasi tähän kysymykseen esitelmässään upeasti ihmisen kehityshistorian kautta. Lopulta hän päätyi samoihin vastauksiin, joita itse jäsenkorjaajana ja joogaopettajana opetan eteenpäin:

Vahvista jalkaterän lihaksia
Liiku paljon ja monipuolisesti
Valitse kenkäsi viisaasti

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Tiede-lehti uutisoi perjantaina tutkimuksesta, jonka mukaan vaimentavat juoksukengät lisäävät rasitusvammoja. Kalevalaiselle jäsenkorjaajalle tämä ei ole uutinen. Me suosittelemme asiakkaillemme aina avojaloin kävelyä, paljasjalkakenkiä ja ylipäänsä mahdollisimman joustavapohjaisia jalkineita, jotta jalkaterän lihakset vahvistuisivat ja jokainen varvaskin olisi aktiivinen toimija. Näin estetään myös varpaiden nivelrikon ja vasaravarpaiden kehittyminen.

Liian tukevat jalkineet estävät jalkaa toimimasta niin kuin sen olisi määrä toimia. Husin liikelaboratorion tutkijan Juha-Pekka Kulmalan toteuttamassa tutkimuksessa havaittiin erittäin vaimennetun kengän lisäävän jalkaan kohdistuvaa iskukuormitusta 12 prosenttia. Jalan jousto kärsii vaimennetusta kengästä. Näin jalka osuu juostessa maahan kovempaa ja jäykempänä, Tiede-lehti tiivistää.

Yksi faskian tehtävistä on varastoida energiaa väliaikaisesti. Siten esimerkiksi juoksemisessa faskia osallistuu liikkeen tuottamiseen uudelleenponnistusvaiheessa. ”Jalkaa voi ajatella jousena, joka painuu kasaan laskeutumisvaiheessa ja vapautuu sieltä ponnistuksessa takaisin alkutilanteeseen. Jousen toiminta mukautuu käänteisesti jalkineen vaimennukseen, eli jos kengän jousto on suurta niin jalan jousto on vastaavasti pienempi”, Juha-Pekka Kulmala sanoo Tiede-lehden haastattelussa. Vuoden 2009 faskiatutkimuskongressissa Amsterdamissa esiteltiin tutkimus, jonka mukaan lihakset supistuvat tässä jousimaisessa työskentelyssä vain vähän, jänteet ja faskia sitäkin enemmän.

Mikäli ihminen istuu paljon, liikkuu vähän ja lihakset eivät ole kunnossa, sidekudokset joutuvat ylitöihin: ne rasittuvat ja jopa tulehtuvat. Jäykkäpohjaisten kenkien ja asfaltilla kävelyn laiskistamat jalat ovat alttiita rasitusvammoille. Näin ollen sekä jalkapohjan kalvot (joita on siellä kuusi kerrosta) ja IT-kalvo reiden ulkosyrjällä voivat sitä paremmin, mitä parempi lihaskunto niiden kantajalla on. Paljain jaloin kävely, metsässä liikkuminen ja joogan yhdellä jalalla tehtävät tasapainoliikkeet ovat mannaa jaloille. Hyviä jalkaholvia ja nilkkaa vahvistavia jumppaliikkeitä saa aiheeseen perehtyneiltä liikuntaohjaajilta ja fysioterapeuteilta. Lihaksilla on väliä. Lihakset vahvistuvat, kun käytät niitä. Heimoilla, jotka eivät käytä kenkiä lainkaan, on vahvemmat lihakset jalkapohjassa. Suomen olosuhteissa elävän kaksijalkaisen on hyvä valita kenkänsä joustava- ja ohutpohjaisina ja nakata nekin nurkkaan aina kun mahdollista.

Lieberman huomautti, että juoksijan on syytä huolehtia hyvästä juoksutekniikasta: sääriluun tulisi pysyä askeltaessa aina pystysuorassa, eli polvi ei saa yliojentua. Yliojentuminen kuormittaa IT-kalvoa voimakkaasti.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Mikään määrä liikuntaa taas ei nykytiedon mukaan ole kylliksi, jos istut paljon. Tuorein tutkimus on osoittanut, että jo kymmenen minuutin yhtäjaksoiset istumisjaksot ovat itsenäinen riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksille. Jumppatunti istumatyöpäivän jälkeen ei siis riitä. Toisaalta jos vähennät istumista 20 minuutilla per päivä, onnistut jo kohentamaan terveyttäsi ja lihasmassaasi.

IT-kalvon ja plantaarifaskian hyvinvoinnista huolehtimiseksi ei siis tarvita kikkakolmosia, vaan omaa aktiivisuutta ja hyvää, jokapäiväistä huoltoa:

monipuolisesti viisasta liikettä
lihasten vahvistamista
nivelten liikkuvuudesta huolehtimista
solujen ravinnoksi terveellistä ruokaa

Akuutit kiputilat kannattaa käydä hoidattamassa jäsenkorjaajalla. Erityisen hyviä itsehoitovinkkejä löydät Fatima Witickin Facebookista ja Instagramista.

Restoratiivinen jooga, oikotie lomamoodiin.

Olen ohjannut restoratiivista joogaa muutaman vuoden ajan. Tunnit ovat olleet suosittuja ja saamani palaute haltioitunutta: ”Juuri tällaista olen kaivannut”, ”Vihdoinkin löytyi mulle sopiva joogamuoto”, ”Vaivuin jo ensi minuuteilla johonkin transsiin”, ”Pitkästä aikaa mua ei satu mihinkään”.

Sinun ei tarvitse osata mitään tai olla edes kiinnostunut joogasta osallistuaksesi restoratiiviseen joogaani. Restoratiivisessa joogassa emme tee mitään, vaan annamme joogan tehdä työtään meissä. Lepäämme erilaisissa hyvin tuetuissa ja pehmustetuissa asennoissa. Asennot ovat helppoja; vaikeampi pala voi olla rauhoittua aloilleen ja olla tekemättä mitään, mutta siinä auttaa hyvä sanallinen ohjaaminen. Restoratiivinen jooga on hyvin eri asia kuin yinjooga, jossa pyrimme avaamaan nivelten liikeratoja ja faskialinjoja ja joka voi aika ajoin tuntua napakaltakin.

Miksi restoratiivinen jooga on niin rakastettua ja tehokasta? Listasin havaintojani.

Restoratiivinen jooga…

Rentouttaa syvästi.

Rentoutunut, levollinen olo on monille harvinainen vieras nyky-yhteiskunnan paineiden vuoksi. Emme osaa levätä. Juhliminen tai Netflixin katselu eivät ole lepoa siinä mielessä mitä hyvinvointimme vaatisi. Tehokkuusmentaliteetti, luterilainen työmoraali, työelämän epävarmuus ja kiivastahtinen some-maailma piiskaavat monet äärirajoille. Useat hakevat harrastuksistaankin tehokkuutta erilaisten hiit-harjoitteiden tai ääritavoitteiden muodossa, mikä lisää stressikuormaa entisestään.

Restoratiivisessa joogassa luovumme radikaalisti kaikesta tekemisestä ja keskitymme vain olemaan. Lepäämme hetkessä ja itsessämme yrittämättä mitään. Äärimmäisen mukavissa asennoissa loikoilu saa ihmisen laskemaan panssarinsa ja tyynnyttää ylikierrokset. Harjoituksen mukanaan tuoma levollisuus muistuttaa, miltä elämän on tarkoitus tuntua: vapaalta ja virtaavalta. Rentoutumistaito on kuin lihas, jota voi vahvistaa. Rentoutuminen helpottuu harjoituksen myötä.

Parantaa unen laatua.

Ihminen nukkuu sikeät, yhtäjaksoiset yöunet todennäköisimmin silloin, kun hänen stressivasteensa sammuu ja parasympaattinen hermostonsa aktivoituu hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Silloin olo on aamulla virkeä ja sängystä on helppo nousta, keho tuntuu lämpimältä ja vetreältä. Stressaantuneella näin ei välttämättä käy. Silloin vuoteeseen on hankala rauhoittua, uni on kevyttä ja katkeilevaa, kestää kauan saada unen päästä kiinni ja aamulla olo on takkuinen. Restoratiivinen jooga aktivoi parasympaattisen hermoston. Kun olo on valmiiksi raukean rauhallinen, uni tulee helposti ja on syvää ja hoitavaa. Hyvä uni on kaiken perusta. Ihan kaiken.

Auttaa palautumaan.

Treenin jälkeiset sitkeät lihaskivut, jaksamisvaikeudet liikkuessa, korkea syke, nukkumisvaikeudet, ärtyneisyys, jatkuvasti hieman nuhainen olo tai flunssakierteet voivat kieliä palautumisvaikeuksista. Restoratiivinen jooga edistää palautumista tehokkaasti. Tämä tapahtuu kahta reittiä: kokonaisvaltainen rentoutuminen sammuttaa stressivasteen ja yöunen laadun paraneminen lisää palautumista entisestään.

Olen jo saanut restoratiivisen joogan ryhmiini osallistuneilta palautetta, jonka mukaan joogaa seuraava treeni on kulkenut sähäkästi ja vahvasti, lihakset eivät ole menneet tukkoon ja treeniä seurannut uni on ollut hyvää. Tämä on myös oma havaintoni. Keho palautuu treenistä ja ihan jokapäiväisestä arkiaktiivisuudesta ketterämmin, kun otat päivittäin aikaa rentoutumiselle.

Vilkastuttaa aineenvaihduntaa.

Tutkimuksen mukaan restoratiivinen jooga auttaa hoikistumaan ja pitämään ylimääräiset kilot poissa vähentäen etenkin ihonalaisrasvaa. Tutkimuksessa verrokkina ollut venyttelyryhmä ei saavuttanut tällaisia hyötyjä.

Stressi saa suoliston temppuilemaan, vatsahappotasot kaaokseen ja rasvan kerääntymään etenkin navan ympärille korkean kortisolitason takia. Parasympaattista hermostoa kuulee usein kutsuttavan lepää ja sulattele -hermostoksi. Ruuansulatus kun käynnistyy toden teolla vasta kun parasympaattinen hermosto on päällä. Sympaattisen hermoston ollessa aktiivinen ruuansulatus on ikään kuin tauolla, koska elimistö suuntaa energian taistele ja pakene -toimintoon. Hermostomme on yhä muinainen, vaikka arjessa kohtaamamme uhat ovat toisenlaisia kuin ennen.

Rentoutumisen käynnistyttyä maha saattaa alkaa murista. Kyse on vagushermon eli kiertäjähermon aktivoitumisesta. Se on parasympaattisen hermoston päähermo, joten kun tämä narina kantautuu kupeiltasi, tiedät että rentoutumisesi on hyvässä käynnissä! Osa ohjaamani restoratiivisen joogan tehosta perustuu tietoiseen vagushermon aktivointiin esimerkiksi pranayaman eli joogan hengitysharjoitusten keinoin.

Kohottaa mielialaa.

Väsyneenä mieli on matala ja elämä näyttää ankeimmat puolensa. Paha mieli voi oireilla vaikkapa migreenialttiutena, itkuisuutena tai närästyksenä. Syy ärtymykseesi ei ole ympäristösi, vaan sinä itse; näin ollen hyvinvoinnin avaimetkin ovat sinun käsissäsi. Harjoittamalla itsemyötätuntoa ja panostamalla lepoon ja palautumiseen saat sisäsyntyisen valosi loistamaan. Kun lepäät väsymyksesi veke, elämä alkaa tuntua kevyeltä ja soljuvalta, asiat ja ihmiset ympärilläsi kauniilta. Restoratiivisen joogan harjoittaminen kertoo aivoillesi, että olet turvassa. Silloin aivot lähettävät lihaksillesi rentoutumiskäskyn. Stressihormonitasot laskevat. Muistat, että perimmäinen luontosi on rauha.

Parantaa vastustuskykyä.

Stressi, huonolaatuinen tai vähäinen yöuni ja jatkuva ylikierroksilla pörrääminen johtaa usein flunssakierteeseen. Sairastut aina kun loma alkaa tai nappaat muuten vain kaikki kulkutaudit. Restoratiivinen jooga vahvistaa immuunipuolustustasi.

Kohentaa terveyttä.

Restoratiivinen jooga auttaa toipumaan stressistä, traumasta, loukkaantumisesta ja sairaudesta. Se tasapainottaa kehoa auttaen eroon rasitusvammoista. Toisin kuin monia muita joogan muotoja, restoratiivista joogaa voi harjoittaa heti leikkauksen jälkeen tai jopa flunssaisena tai kuumeisena ja näin edistää toipumista. Terapeuttisesti restoratiivista joogaa voi käyttää monien eri sairauksien, kuten Parkinsonin taudin, astman ja Crohnin taudin tukihoitona.

Se laskee verenpainetta, korkeata verensokeria ja kortisolitasoja ja auttaa sitä kautta torjumaan sydän- ja verisuonisairauksia ja diabetesta. Naiset saavat restoratiivisesta joogasta apua, mikäli lapsettomuus, raskaus, kuukautiset tai vaihdevuodet koituvat ongelmaksi. Päänsärkyiset ja migreenipotilaat saavat usein apua restoratiivisesta joogasta, samaten iskiaskipuiset. Krooninen kipu voi lievittyä.

Ahdistuneet ja paniikkihäiriöiset hyötyvät restoratiivisesta joogasta mittaamattomasti. Paniikkikohtaukset voivat vähentyä tai jäädä pois, musta pilvi pään päällä haipuu ohuemmaksi.

Restoratiivinen jooga ei kuluta energiaasi, vaan antaa sitä lisää.

Jäsenkorjaustyössänikin olen ohjannut ihmisiä rentouttamaan tietoisesti lihaksiaan. Hampaidennarskuttajat ja -purijat hyötyvät puremalihasten rentouttamisen taidosta enemmän kuin kalleimmistakaan purentakiskoista. Krooninen niskajännitys hellittää, kun ihminen oppii itse rentouttamaan niskansa, vaikka sata hierojakäyntiä ei ole muuttanut tilannetta miksikään.

Aikuisen päiväunihetki

Kiukutteleva kaksivuotias herää päiväunilta päivänsäteenä. Restoratiivinen jooga on aikuisen päiväunihetki. Joskus aikuisen täytyy opetella perusasiat uudelleen hoivaamalla itseään kuin kaksivuotiasta: laittaa itsensä ajoissa nukkumaan kun ilta koittaa, määrätä ravitseva ruokahetki kun on nälkä, ohjata lepäämään kun väsyttää.

Lämpimästi tervetuloa lepäämään tunneilleni. Opetan restoratiivista joogaa workshopeissa ja yksityisohjauksessa eri joogakouluilla ja studioilla. Seuraa ilmoitteluani nettisivuillani ja somessani. Ota yhteyttä, jos tahdot restoratiivista joogaa työporukallesi esimerkiksi lounastuntijogan tai tyhy-toiminnan muodossa. Voin tulla ohjaamaan joogakoulullesi tai yhdistyksellesi. Syvärentoutusta ohjaan myös ilmajoogakankaissa – se on kokemisen arvoista!

Kungfu, kalifornialainen autotalli ja alkemia – kaikki ovat osa yinjoogan historiaa

Yinjoogan suosio Suomessa kasvaa jatkuvasti. Se tuntuu puhuttelevan yhä useampia ihmisiä mieltä rauhoittavan, kehon jännityksiä purkavan ja unettomuutta hoitavan vaikutuksensa vuoksi. Yinjooga ei ole venyttelyä. Se ei kohdistu lihaksiin. Sen sijaan harjoituksessa stimuloidaan faskioita ja sidekudoksia pitkillä, monen minuutin mittaisilla pidoilla erilaisissa asennoissa. Kehosta tulee harjoituksen myötä joustavampi ja kivuttomampi ja nivelten liikeradat saattavat laajentua. Yinjooga hoitaa yhtä lailla mieltä kuin kehoa. Paikoilleen pysähtyminen sallii ihmisen kääntyä sisäänpäin, kuulla oman sydämensä äänen meluisassa maailmassa.

Kirjoitan nyt yinjoogan historiasta joogaopettaja Bernie Clarkin ansiokkaan kirjan The Complete Guide to Yin Yoga pohjalta. Sivuan samalla lyhyesti omaa polkuani yinjoogan adeptiksi.

Indus-jokilaakson meditoija

Ensimmäinen tunnettu kuva yinjooga-asennossa istuvasta hahmosta on neljäntuhannen vuoden takaa. Meditaatioasennossa istuva käppänä on kuvattu sinetissä, joka löydettiin Indusjoen kainalossa sijaitsevan Mohenjo-Daron muinaiskaupungin arkeologisista kaivauksista, nykyisen Pakistanin alueelta. Sinetin kaivertaja ei tietenkään ollut koskaan kuullutkaan yinjoogasta, mutta jokin vastaava harjoitus oli hänelle tuttu. Siddhasanassa tai lootusasennossa pitkään ja hartaasti istuminen on yinjoogan ja monien tuhansia vuosia sitten harjoitettujen joogaperinteiden ydintä. Joogalla valmistettiin keho kestämään pitkiä meditaatiossa istumisen jaksoja.

Dynaaminen jooga, jonka visuaalinen kuvasto on nykysuomalaisellekin tutuinta, on paljon nuorempi tuote: yang-tyylistä, lihaksia vahvistavaa joogaa lienee harjoitettu vasta pari sataa vuotta. Vanhimmat joogatekstit hädin tuskin mainitsevat asanoita, koska jooga oli ensisijaisesti työkalu itse- tai jumaloivalluksen saavuttamiseksi ja keho joissain koulukunnissa jopa hidaste tämän johtotähden yhyttämisessä.

Dynaamisen joogan suosio kasvoi kasvamistaan, kun sen mahdollisuudet voiman ja terveyden vaalimisessa oivallettiin länsimaissa 1900-luvulla. Yin-tyylinen harjoittelu marginalisoitui pitkäksi aikaa – noustakseen uuteen kukoistukseen 2000-luvulla. On hyvä muistaa, että molempia joogan muotoja tarvitaan ja ne täydentävät upeasti toisiaan.

Sisäinen alkemia

Samaan aikaan kun intialaiset joogit etsivät avainta sielun kuolemattomuuteen, tutkivat taolaisen alkemian harjoittajat Kiinassa mahdollisuuksia saavuttaa fyysinen kuolemattomuus. Taolaisen sisäisen alkemian pohjalta kehittyi sittemmin kiinalainen lääketiede. Termit prana ja chi olivat jo muodostuneet. Molemmat tarkoittavat elämänenergiaa. Edellistä termiä käytetään joogassa, jälkimmäistä kiinalaisessa lääketieteessä. Kumpikin perinne pyrkii ohjailemaan ja ravitsemaan tätä voimaa tietyin harjoittein terveyden ja jopa kuolemattomuuden saavuttamiseksi.

Taiji ja qikong ovat monille suomalaisillekin tuttuja harjoituksia. Hitailla liikesarjoilla pyritään pitämään kehon energiakanavat auki ja energia liikkeessä. Taolaisiin harjoituksiin kuuluu myös ”Luuytimen pesu” (ei tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti), joka on hyvin lähellä yinjoogan tapaa työstää kehon sidekudoksia. Muinaisiin taolaisiin liikesarjoihin otettiin vaikutteita tavoista, joilla eri eläimet liikkuivat. Eläin, joka meitä yinjoogan historiakatsauksessa kiinnostaa, on – apina.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Vankilasta Kaliforniaan

Kerrotaan, että mies nimeltä Kou Si kehitti apina-kungfun vankila-aikanaan 1900-luvun alussa havainnoituaan kaltereiden raosta apinoiden liikkumista. Apina-kungfuhun eli Tai Shin Muniin kuuluu esimerkiksi taistelutekniikoita ja hengitysharjoituksia. 1970-luvulla kyseisen taistelulajin taitaja Cho Chat Ling muutti Kaliforniaan. Hän otti pian yksityisoppilaakseen lupaavan opiskelijan nimeltä Paulie Zink, joka oli löytänyt sekä joogan että kungfun teini-iässä. Cho opetti Zinkille vuosien ajan taolaista joogaa ja sisäistä alkemiaa sekä taistelutekniikoita. Zink ryhtyi oma-aloitteisesti tutkimaan etenkin pitkien, staattisten pitojen hyötyjä – juuri tällaisia asentoja teemme yinjoogatunneilla. Zink opettaa tänä päivänäkin. Hänen opetuksensa on yhdistelmä yinjoogaa, dynaamista joogaa, taolaista joogaa, taolaista alkemiaa ja qikongia.

Yinjoogaa autotallin lattialla

Vuonna 1987 joogaopettaja Paul Grilley surffasi tv-kanavilla ja sattui näkemään Paulie Zinkin liikehdintää tämän haastattelun yhteydessä. Kannattaa katsoa Youtubesta video tai pari – Zinkin liikehdintä on uskomattoman sulavaa! Grilley raivasi oikopäätä tiensä automekaanikkona työskennelleen Zinkin autotalliin tämän pitkäaikaiseksi oppilaaksi.

Grilley oli erityisen kiinnostunut taolaisen joogan pitkistä pidoista, yin-tyylisistä asennoista. Hän on opiskellut laajalti anatomiaa muun muassa Kalifornian yliopistossa ja harjoittanut astanga- ja bikram-joogaa, jotka ovat dynaamisia joogan muotoja. Kiinalaiseen lääketieteeseen Grilley tutustui japanilaisen shintopapin Hiroshi Motoyaman opissa. Motoyama teki elämäntyönsä länsimaisen ja itämaisen lääketieteen dialogin parissa. Grilleylle Motoyama opetti ennen kaikkea sen, miksi joogaharjoituksesta on niin suurta hyötyä ihmisen energiajärjestelmälle. Meridiaaniteoriassaan Motoyama kuvaa, miten chakrajärjestelmä yhdistää ihmisen fyysisen kehon ja energiakehon.

Ilmiö saa nimen

Grilley kirjoitti 2001 kirjan nimeltä Taoist Yoga, jonka myöhemmät painokset on julkaistu nimellä Yin Yoga. Kyseessä lienee maailman myydyin yinjoogakirja. Myös Grilley opettaa ja kouluttaa yhä aktiivisesti. Hänen finesseihinsä kuuluu ihmisen anatomian syvällinen ymmärtäminen. Grilley on tutkinut eritoten sitä, miten jokaisen ihmisen yksilöllinen luusto on otettava joogassa huomioon.

Mutta mistä nimi ”yinjooga” putkahti? Vastaus on: Paul Grilleyn oppilaan Sarah Powersin pääkopasta. Powers on psykologian maisteri, joka eksyi kerran astangajoogatunnin jälkeen Grilleyn tunnille. Havaittuaan yin-tyyppisen harjoittelun hyödyt hyvinvoinnilleen hän oli myyty. Powers keksi kutsua dynaamista joogaa yang-joogaksi ja pitkiin pitoihin perustuvaa rauhallista joogaa yin-joogaksi. Grilley omaksui oppilaaltaan tämän nimityksen. Myös Powers kuuluu maailman johtavien yinjoogaopettajien kaartiin. Hän yhdistää opetukseensa buddhalaisuutta ja psykologiaa.

Oma polkuni yinjoogan pariin

Löysin joogan meditaatioharjoitusten kautta teini-iässä, 1990-luvulla. Ensimmäisiä tekemiäni joogisia harjoituksia olivat kynttilämeditaatio (trataka) ja vuorosierainhengitys (nadi shodhana)! Lukioiässä kokeilin asanajoogaa Vammalan opistolla; opettaja Sirkka Nylund ammensi oppinsa Suomen Joogaliitolta. 18-vuotiaana muutin Tampereelle ja ensimmäinen astangajoogatunti Maarit Saarisen johdolla sai minut lopullisesti joogakoukkuun. Veivasin astangajoogaa yli kaksitoista vuotta. 2010-luvun alussa kalevalaisen jäsenkorjauksen opintojen myötä karttunut anatomian tuntemus alkoi ohjata mielenkiintoani astangaboksin ulkopuolelle. Kuopusta odottaessani 2009 olin löytänyt kundaliinijoogan ja sitä myötä tien takaisin meditaation pariin. Vuonna 2012 löysin Piia Mäkisen yin & yang- ja vinyasa flow -tunnit ja tiesin osuneeni kultasuoneen. Yin ja vinyasa flow tekivät ihmeitä vuosien varrella kovia kokeneelle keholleni ja yinissä oli mukana myös kaipaamani meditatiivinen aspekti. Halusin joogan myös omaan työkalupakkiini aloittelevana anatomiavelhona ja hain pitkän harkinnan jälkeen Hima Happinessin RYT200-joogaopettajakoulutukseen vuonna 2015. Siellä ennen kaikkea upea Saara Rönnholm muokkasi minusta opettajan ja jakoi laajaa tietämystään kanssani. Vuosien varrella aloin kaivata vielä lisää syvyyttä yin-puolen osaamiseeni ja hakeuduin 2018 ihanan Clare Gates-Sjöblomin 50 tunnin yinjoogaopettajakoulutukseen omaksumaan faskiataikuutta sekä Grilleyn oppia ihmisluustosta ja sen yksilöllisyydestä joogeilla.

Oma polkuni yinjoogan parissa on siis vielä alussa, mutta olen jo päässyt opiskelemaan Grilleyn ja Powersin oppilaiden kanssa! Työni kalevalaisena jäsenkorjaajana, kirjaimellisesti näpit ihmisten faskioissa, tuo valtavasti substanssia joogaopettajan työhöni (ja päinvastoin), samaten oman harjoituksen kautta karttunut tieto ja jo varsin runsas joogeiltani tullut palaute.

Faskian mysteeri

Faskiasta vasta aletaan tietää jotakin. Odotan mielenkiinnolla esimerkiksi ensisyksyistä kansainvälistä faskiakongressia, joka on viides laatuaan. Ensimmäinen pidettiin niinkin myöhään kuin 2007 Harvardin lääkiksellä. Se mullisti lääketieteen ja ihmiskehon ammattilaisten maailman. Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa muuten käsitellään joka hoitokerta nimenomaan faskioita. Hoitomuotomme teho perustuu juuri tähän seikkaan.

Aina vuoteen 2003 saakka faskiaa pidettiin vain kummallisena täyteaineena kehossamme. Kuvantamismenetelmät kehittyvät ja paljastavat vähitellen uutta tietoa tästä kiehtovasta, uskomattoman moneen prosessiin osallistuvasta valoverkosta sisällämme. Vuoden 2015 faskiakongressissa Washingtonissa Paul Grilley ja Bernie Clark kumpainenkin esitelmöivät yinjoogasta. On selvää, että yinjooga on yksi parhaista työkaluista faskian työstämiseen ja sitä kautta stressin ja kivun hoitoon.

If we were to give a general health tip on how to grow old, happy, healthy and active, we would recommend:

“A good passive yin training, a good active yang training and a healthy mind set.”

Markus Henning Giess & Karin Michelle Sang

One way to do this would be to practise a combination of Yin Yoga, yang yoga and meditation. (Lähde)

Jalkapäivä huoltaa pyllysi ja pääsi: uusi tutkimus osoittaa jalkatreenin hoitavan aivoja ja hermostoa

Asiakkaat usein äimistyvät, kun bongaan heidän selkäkipunsa jo kantapäätä tarkastelemalla. ”Miten se selkäkipu muka siellä voi näkyä?”

Jos silmät ovat sielun peili, ovat jalat koko kehon terveyden peili. Onko nilkan liikerata rajoittunut vai vapaa? Asettuvatko varpaat nätisti maahan koko pituudeltaan vai ovatko jalkapöydän kireät jänteet vetäneet ne koukkuun, vasaravarpaiksi? Ovatko jalkaterän kaksikymmentäkuusi luuta nätisti tarkasteltavissa vai ovatko ne hautautuneet turvotuksen uumeniin? Näitä kaikkia ja lukemattomia muita merkkejä jäsenkorjaaja tarkastelee vastaanotollaan. Kehon kiputilat, jännitykset ja virheasennot näkyvät jaloissa. Asiakkailleni sanon usein: liiku paljon, joka päivä ja pitkin päivää, rennosti ja iloisesti, ja kävele avojaloin.

Niin ikään joogatunneillani kuormitetaan aina jalkoja huolellisesti viipymällä ihanan pitkiä aikoja erilaisissa kyykkypidoissa, juurruttaen jalkapohjia ja varpaita lattiaan. Pidän tällaista työskentelyä ensiarvoisen tärkeänä fyysisessä joogassa. Vahvat reisi- ja pakaralihakset ovat terveysvakuutus selälle, niskalle ja sydän- ja verenkiertojärjestelmälle. Jalkapainotteinen joogaharjoitus tyynnyttää myös mieltä ja rauhoittaa hermostoa. Pikkuruinen italialainen joogaopettaja Vanda Scaravelli (1908–1999) tunnettiin tempustaan, jossa hän ”maadoitti” itsensä, jolloin raavas mieskään ei jaksanut nostaa höyhenenkevyttä naista.

Jalkojen merkityksestä ihmisen kokonaisterveydelle alkaa olla myös tutkimusnäyttöä. Syksyllä kirjoitin tutkimuksesta, jonka mukaan staattinen kyykkypito helpottaa niskakipua sekä yleistä kehon kivuliaisuutta.

Nyt Milanon yliopistossa on tehty tutkimus, jonka mukaan jalkojen lihastyö on olennainen rakennuspalikka aivojen ja hermoston terveydelle. Tutkimus osoittaa, että jalkojen kuormittaminen liikunnalla ja painoharjoittelulla tuottaa terveitä hermosoluja aivoissa. Vähäinen fyysinen aktiivisuus siis häiritsee hermosolujen tuotantoa.

Tutkimustulosten kautta voidaan ymmärtää, miksi MS-tautia ja muita neurologisia sairauksia potevien ihmisten vointi heikkenee nopeasti, kun he eivät pääse liikkumaan.

Jalka- ja pyllytreenin esteettisistä ulottuvuuksista puhutaan nykyään paljon, mutta uusi tutkimustieto voisi olla parempi kannuste kyykkyharjoittelulle ja arkiliikunnan lisäämiselle. Jalkalihasten surkastuminen kun muuttaa kehon aineenvaihduntaa solutasolla ja rajoittaa hermoston toimintaa. Hapen määrä kehossa vähenee ja mitokondriot, nuo solujen voimalaitokset, kärsivät. Uusien hermosolujen tuotannon takkuilu ei ole ihan pikkujuttu: ne ovat tärkeässä roolissa stressinhallinnassa ja resilienssissä eli elämänmuutoksiin sopeutumisessa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Stressi lukemattomine ilmenemismuotoineen on nykyajan vitsaus. Samaan aikaan ihmisten fyysinen aktiivisuus on pienemmissä lukemissa kuin milloinkaan ennen ihmiskunnan historiassa. Ei tarvitse olla Sherlock oivaltaakseen asioiden yhteyden.

Aiemmin on uutisoitu myös tutkimuksista, joiden mukaan liikunta lisää lasten älykkyyttä ja itsetuntoa, istuva elämäntapa on yhteydessä 6–8-vuotiaiden poikien heikkoon lukutaitoon ja koulumatkansa jalan tai pyörällä kulkevat lapset pärjäävät paremmin sekä koulussa että vapaa-ajalla kuin autolla kuljetetut toverinsa. Tiedetään jopa että seisaallaan ihminen oppii uusia asioita paremmin kuin istuallaan.

Tohtori Raffaella Adami Milanon yliopistosta sanoo, että neurologisessa kokonaisterveydessä ei ole kyse vain siitä, että aivot käskyttävät lihaksia, vaan informaatio kulkee molempiin suuntiin. Kun kyykkäät kahvakuulasi kera tai harppaat joogatunnilla seitsemänteen soturiasentoosi, fiksut reitesi buustaavat hermosolutuotantoasi ja parantavat resilienssiäsi!

”One could say our health is grounded on Earth in ways we are just beginning to understand.” (Daniele Bottai, Milanon yliopisto)

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Tutkittua tietoa: Meditaatio ja uni puhdistavat virtsan päästäsi

Tiesitkö, että kun nukut, aivojesi läpi virtaa enemmän nestettä kuin munuaistesi läpi?

Aivotutkijat saivat vasta 2010-luvulla selville, että aivoissa on oma imusuonistonsa. Tämän glymfaattisen järjestelmän merkitystä ja vaikutuksia ihmisen terveyteen kartoitetaan nyt kiivaasti.

Se tiedetään, että aivot ovat valtavan aktiivinen elin. Ne työskentelevät koko ajan, minkä takia kuona-aineitakin syntyy paljon. Kuona pitää puhdistaa pollasta hyvin, jotta ihminen voi hyvin eikä sairastu. Glymfaattinen järjestelmä on aivojen oma puhdistusjärjestelmä. Se aktivoituu etenkin unen aikana. Kun ihminen nukahtaa, neste hyökyy aaltoina aivojen läpi siivoten jokaisen sopukan.

Liian vähän tai huonosti nukkuvilla on siis kroonisesti likaiset aivot! Anu Wartiovaara vertaa Lääkärilehdessä vähäistä unimäärää liian lyhyeen pesukoneen huuhteluohjelmaan, joka jättää pyykin likaiseksi ja tunkkaiseksi.

Mikä veikeintä, tämä huuhteluohjelma vaatii kunnolla toimiakseen makuuasennon. Olemme siis todella symbioosissa Äiti Maan kanssa, kun sen painovoima tekee työtään elimistössämme tällaisellakin tavalla!

Aivojen imusuonistoa tutkimalla saatetaan tulevaisuudessa saada uutta tietoa esimerkiksi MS-taudin ja epilepsian syntysyistä. Tiedetään jo, että dementikoilla on usein taustalla huonoa nukkumista, ja että psykoosin puhkeamista edeltää usein uneton vaihe.

”Likvor on todella ”henkinen imuneste”, miksi ruotsalainen anatomisti ja sielun sijainnin etsijä Emanuel Swedenborg sen nimesi jo 1700-luvulla.” (Anu Wartiovaara, Lääkärilehti 10/2017)

Ylen Tiedeykkösessä neuroradiologian dosentti Vesa Kiviniemi kertoi, että meditaatiolla ja hengitysharjoituksilla on edullinen vaikutus aivojen puhdistumiselle:

”Hengitys on toinen aivoja ihan itsessään puhdistava menetelmä. Mielestäni ei ole sattumaa, että vuosituhansia on mietiskelty ja keskitytty hengitykseen. Kun on kova kipu, sanotaan, että mieti hengitystä. Meditaatiossa se on maailman sivu ollut hyvin oleellinen aspekti. Mielestäni sinä on jotakin, mikä on säilynyt ajan hampaissa hyvin pitkään. Sen täytyy jotenkin liittyä tähän kuvioon.”

Kiviniemi toteaa, että rauhoittumistaidot ja hengitysharjoitukset voivat olla eräs tapa, jolla aivojen puhdistumista voi edesauttaa valvetilassa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Aivojen imusuoniston löytyminen on viitoittanut suuntaa aivojen ja hermoston sairauksien tutkimukselle. Onko esimerkiksi dementia seurausta glymfaattisen järjestelmän toimintahäiriöstä – kertyykö plakki aivoihin, kun huuhtelujärjestelmä lakkaa toimimasta täydellä teholla?

Loppuvuodesta 2017 uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan urean eli virtsa-aineen kertyminen aivoihin olisi dementian pääsyy. Urea on proteiiniaineenvaihdunnan lopputuote, jota maksa muodostaa ammoniakista ja jonka olisi tarkoitus poistua munuaisten kautta virtsaan. Elimistössämme kiertää jatkuvasti suuria määriä nestettä, josta munuaiset suodattavat niin sanottua alkuvirtsaa 180–200 litraa vuorokaudessa. Melkoinen määrä.

Kuona-aineet pääsevät erittymään kehosta vain kohtalaisen suurien nestemäärien mukana. Elleivät ne poistu, ne jumahtavat kehoon. Alkaako kuulostaa siltä, että vedenjuontiin olisi syytä satsata?

Suuri osa jäsenkorjaajan asiakkaista juo aivan liian vähän. Se heijastuu tuki- ja liikuntaelimistöön muun muassa vähäisenä kudosnesteen määränä, hidastuneena aineenvaihduntana, turvotuksena ja yleisenä kivuliaisuutena. Jäsenkorjaajana kehotan perusterveitä ihmisiä juomaan vähintään 1,5 litraa vettä päivässä. Fyysisesti aktiiviselle, kunnon ruokaa syövälle kolmekaan litraa ei ole liikaa.

Selkäydinneste eli likvori liikkuu pulsseina aivojen pohjan Willisin valtimokehän ja hengityksen ajamana. Ihmisen likvorin koko volyymi vaihtuu neljä kertaa vuorokaudessa. Olemme käytännössä taitavasti rakennettu pesukone, ja koneistomme tukkeutuu liasta, jos vedenotto ei toimi!

”Munuais- ja maksaliitto muistuttaa, että munuaisten toiminta alkaa heikentyä jo 40 ikävuoden jälkeen. Munuaisten taakka helpottuu juomalla vettä 1,5–2 litraa päivässä, joka vastaa noin 8–10 lasillista. – – Vedellä on monia hyviä ominaisuuksia ja kaiken ikäisten tulisi juoda sitä riittävästi edistääkseen terveyttään. Vesi säätelee kehon lämpötilaa ja toimii elimistön puhdistajana poistaen kuona-aineita ja bakteereita. Se kuljettaa ravintoaineita ja kuljettaa happea soluihin. Elimistö tarvitsee vettä hyödyntääkseen ravintoa, ja vesiliukoisista vitamiineista esimerkiksi C- ja B-vitamiinit kulkevat soluihin veden avulla.” (Terve.fi)

Lue myös:

Käytännön taikuutta Nukkumatin yhyttämiseksi

Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

Tonglen-meditaatio: ”Käytä lääkkeenä sitä, mikä vaikuttaa myrkyltä”

Tonglen on ikivanha buddhalainen harjoitus myötätunnon herättämiseksi. Sen idea voi alkuun hätkähdyttää: ettäkö vetäisin jokaisella sisäänhengityksellä sisääni tuskaa ja kärsimystä? Tavallisesti käytämme mielikuvia hengittämisessä juuri toisin päin: puhallamme ulos negatiivisia tunteita, joista haluamme eroon, ja hengitämme sisään ilon ja valon tunteita.

Tonglen haastaa ihmismielelle luontaisen taipumuksen välttää kärsimystä ja jahdata nautintoa. Useinhan käännämme katseemme pois toisen ihmisen kärsimyksestä, koska se herättää meissä pelkoa tai vihaa, vastustusta tai hämmennystä. Teemme näin jatkuvasti myös itsellemme, koska emme uskalla kohdata omaakaan kärsimystämme. Tonglenissa emme väistä tai pakene, vaan täytämme itseämme kärsimyksellä jokaisella sisäänhengityksellä – ja jokaisella uloshengityksellä keskitymme tuomaan helpotusta kärsiville.

Tonglenin harjoittamisen on todettu lisäävän itsemyötätuntoa ja myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan sekä vähentävän pelkoa. Tonglen vapauttaa itsekkyyden kierteestä. Sen harjoittaja alkaa tuntea syvenevää rakkautta sekä itseään että muita kohtaan. Tonglen auttaa harjoittajaansa pitämään itsestään ja muista parempaa huolta.

Tonglen tarkoittaa lähettämistä ja vastaanottamista. Sitä voi tehdä muodollisena harjoituksena tai täsmäharjoituksena. Usein tonglenia tehdään sairaille, kuoleville tai tuskaa tai kipua tunteville. Tonglenia voi tehdä itselleen, ystävälleen, yhteisölle tai vaikka kadulla näkemälleen kärsivälle ihmiselle.

Tongleniin sisältyy vahvasti ajatus siitä, että kipusi ei ole sinun omaasi, vaan jaettua, kaikille yhteistä. Moni on kokenut tai kokee paraikaa samaa kuin sinä. Voit lähettää tonglenissasi helpotusta kaikille saman ongelman kanssa painiville. Pema Chödrön, amerikkalainen buddhalainen nunna ja tunnettu kirjailija ja opettaja on sanonut, että voimme käyttää omaa ahdinkoamme astinlautana ymmärtääksemme, mitä ihmiset ympäri maailmaa kokevat: Voimme valjastaa oman kärsimyksemme poluksi myötätuntoon kaikille olennoille. Hengitämme sisään meidän kaikkien puolesta, hengitämme ulos kaikkien meidän hyväksi.

Laajalti tunnettua Metta Bhavanaa eli Rakastavan ystävällisyyden meditaatiota, jolla niin ikään tähdätään myötätunnon kasvattamiseen, on tutkittu paljon, tonglenia vasta vähän. Rakastavan ystävällisyyden meditaation on tutkitusti osoitettu vähentävän stressiä, vihaa ja kipua, parantavan itsetuntoa ja ihmissuhteita, kohentavan fyysistä terveyttä, lievittävän masennusta ja lisäävän yhteisöllisyyden tunnetta. Myötätuntomeditaatioita on monenlaisia. Annan seuraavaksi yksinkertaiset ohjeet tonglenin harjoittamiseen.

Protesting_the_Persecution_of_Falun_Gong_in_Washington_DC

Ota mukava, rennon ryhdikäs istuma-asento. Sulje silmät ja keskity vähän aikaa. Voit ajatella, että selkäsi takana on jokin mittaamattoman suuri, viisas ja turvallinen hahmo, joka tukee sinua tämän harjoituksen ajan ja johon voit mielessäsi nojata. Keskity hengitykseen, pyri hengittämään nenän kautta sisään ja ulos.
Keskity ensin johonkin itsellesi kivuliaaseen asiaan, esimerkiksi mustasukkaisuuden tai pelon tunteeseen. Keskity tuohon tunteeseen, tunne se mahdollisimman aitona ja täytä itseäsi tuolla tunteella jokaisella sisäänhengityksellä. Hetken kuluttua ala jokaisella uloshengityksellä antaa itsellesi helpotusta ja lohtua tähän asiaan. Sisäänhengityksellä tunnet tuskan, uloshengitykset ovat hoitavia ja parantavia.
Laajenna tonglenisi koskemaan kaikkia muita, jotka maailmassa tällä hetkellä kokevat tätä samaa tuskaa kuin sinä. Hengitä sisään teidän kaikkien yhteistä kärsimystä, hengitä ulos helpotusta ja valoa teille kaikille.
Kuvittele eteesi joku ystäväsi tai tuttavasi, joka kärsii. Hengitä sisään hänen tuskaansa. Jokaisella uloshengityksellä tarjoa hänelle kirkkautta, helpotusta ja valoa. Hetken kuluttua laajenna hengityksesi taas koskemaan kaikkia, jotka maailmassa kokevat samaa kuin tämä ystäväsi.
Kasvata myötätuntoa yhä. Hengitä niiden puolesta, jotka satuttavat sinua tai toisia; hekin kärsivät. Hengitä heillekin rauhaa.
Laajenna myötätuntoa entisestään. Ajattele jotakin paikkaa maailmassa, jossa on paljon kärsimystä. Hengitä sisään kaikkien tämän yhteisön jäsenien kärsimystä. Hengitä ulos helpotusta ja huojennusta heille. Laajenna tonglen koskemaan kaikkia vastaavia paikkoja maailmassa ja ihmisiä niissä.

Voit laajentaa tongleniasi loputtomasti. Myötätuntosi tulee kasvamaan merkittävästi. Tulet huomaamaan, mite opit olemaan paremmin läsnä toisille ihmisille, jopa sellaisissa tilanteissa, joissa se on aiemmin ollut mahdotonta.

Älä säikähdä, jos tonglen tuntuu ensi minuutteina pahalta ja negatiivisten tunteiden sisään hengittäminen pelottavalta. Se menee ohi. Ota rennosti ja ole itsellesi lempeä. Turvallisen hahmon kuvitteleminen selän taakse voi auttaa alun yli. Tee tonglenia säännöllisesti, vaikka joka toinen päivä, esimerkiksi 10 minuuttia kerrallaan, tai miten ikinä sinusta tuntuukin sopivalta. Kohdista tonglen itsellesi tai jollekin toiselle sen mukaan, mikä kulloinkin tuntuu tarpeelliselta, tai tee harjoitus muodollisena, aina saman kaavan mukaan.

Tarkkaile, mitä tapahtuu.

Daphna McKnightin opinnäytetyö tonglen-meditaation vaikutuksesta myötätuntoon ja itsemyötätuntoon

Pema Chödrönin ohjeet tonglenin harjoittamiseen

Pema Chödrönin ohjattu, englanninkielinen tonglen Youtubessa

Nojaa kolme minuuttia seinään, niin kipu kaikkoaa

Liike on lääke, kuulee usein sanottavan, ja se on pitkälti totta, mutta yhtä totta on joidenkin ihmisten taipumus tulla treenistä kipeämmäksi – jopa siinä määrin, että vaikuttaa kuin he olisivat allergisia liikunnalle. Onkin tärkeätä selvittää, millainen treeni kenelläkin lisää hyvinvointia ja voimavaroja ja millainen vähentää niitä. Treenin jälkeen ei kuulu voida huonosti.

Kivun hoitaminen on äärettömän monisyinen kysymys. Aina välillä julkaistaan tutkimuksia, jotka lisäävät ymmärrystä kivun mekaniikasta ja selittävät, miksi toiset ovat kipeämpiä kuin toiset.

Huhtikuussa 2017 julkaistu tutkimus osoittaa kiinnostavan yhteyden staattisen lihastreenin ja kivuttomuuden välillä.

Tutkimukseen osallistui 21 ihmistä, jotka kärsivät kroonisesta kivusta niskan piiskaniskuvamman takia. Piiskaniskuvamma (”whiplash”), niskan pehmytkudosvaurio syntyy, kun pää retkahtaa äkillisesti taakse, kuten esimerkiksi peräänajokolareissa käy. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen pyöräili 30 minuuttia ja toinen kannatteli kehoaan kyykkyasennossa polvet 90 asteen koukussa selkä vasten seinää kolmen minuutin ajan. Liikuntasuorituksen jälkeen kokelaiden kiputuntemukset testattiin.

Pyöräily ei parantanut, joskaan ei pahentanutkaan kipua. Lyhyt seinää vasten kyykkäys sen sijaan helpotti kipua sekä niskassa mutta myös kaikkialla muualla kehossa. Uskomatonta!

Pyöräily on aerobista liikuntaa, kehon kannattelu kyykkyasennossa taas isometristä harjoittelua. Isometrinen lihastyö tarkoittaa staattista pitoa, jossa lihaksen pituus tai kuorma ei muutu. Lankku ja kyykkypito seinää vasten ovat tyypillisiä isometrisen harjoittelun muotoja. Se vahvistaa lihasta, mutta kehittää myös keskittymiskykyä ja tahdonvoimaa. Isometrinen harjoittelu lisää maksimivoimaa ja lihasmassaa. Vahvaksi tullakseen ei siis tarvitse ähkiä punttisalilla levytanko niskassa. Huomaa, että tutkimuksessa ainoastaan kolmen minuutin isometrinen harjoitus riitti tulokseen!

Flow-joogassa, jota itsekin ohjaan, tehdään kosolti isometristä työtä. Jos olet ollut flow-joogassa – minun tai jonkun muun tunnilla – tiedät, että utkatasanassa (kyykkypitoa vastaava asento) pysyminen vaatii sisua ja nostaa hikikarpalot otsalle. Seuraavan kerran, kun joogaopettajasi kehottaa sinua kannattelemaan kehoasi high lungessa tai soturi kakkosessa ”vielä muutaman hengityksen ajan”, vaikka et enää yhtään jaksaisi ja reidet ja pakarat huutavat hoosiannaa, tunne ärsyynnyksen sijaan kiitollisuutta: pohjimmiltaan joogaopettajasi tahtoo sinun tuntevan vähemmän kipua kehossasi!

193px-A_style_of_Utkatasana — Utkatasana

Jäsenkorjaajana suosittelen reisien ja pakaroiden lihasten vahvistamista lähes kaikille ja eritoten selkäkivuista kärsiville. Kun alaraajoissa on potkua, niiden aineenvaihdunta pelaa paremmin, ja kun lantion alueen verenkierto ja lymfakierto toimii kohisemalla, myös niska ja hartiat pysyvät kivuttomampina ja rennompina. Kyykkyjen tekemistä suosittelen etenkin polvivaivaisille: vahva etureisi on yhteydessä kivuttomampiin polviin, ja lisäksi polven nivelrusto saa ravintoa ainoastaan diffuusion kautta ympäröivistä kudoksista, joten aineenvaihdunnan lietsominen polvea ympäröivissä lihaksissa on terveiden polvien tae ja kyykkääminen siihen ylivoimaisesti paras keino. Tämän uuden tutkimuksen valossa minulla on jälleen uusi syy suositella jalkalihasten vahvistamista!

Tutkijat suosittelevat isometristä harjoittelua lääkkeeksi niskakipuun ja yleistyneeseen kipuherkkyyteen. Olisiko menetelmästä apua myös kroonista kipuoireyhtymää poteville?

96px-Muscles_and_tendons_of_the_thigh._Red_chalk_and_pencil_drawi_Wellcome_V0008264

Suolakääre

Suomalaisessa kansanperinteessä kipua, turvotusta ja tulehdusta on hoidettu suolakääreillä. Suolakääreessä ei ole mitään mystistä, vaan se perustuu osmoosiin.

Suolakääreen valmistusohje

Liuota 3 ruokalusikallista merisuolaa litraan vettä. Kasta liuokseen esimerkiksi pieni pyyhe ja aseta se kipukohtaan 45 minuutiksi. Tee kääre tarpeen mukaan 1–3 kertaa päivässä vaikka kolmenakin päivänä putkeen.

Kun kyseessä on noidannuoli, voit asettaa pyyhkeen kipukohtaan, suojata ympäristön kosteudelta esimerkiksi villahuivilla ja levätä sohvalla vaikutusajan. Jalkapohjan kantakalvon tulehdusta eli plantaarifaskiittia voit hoitaa suolaliuoksella kostutetulla sukalla, ranteiden ja sormien kipua sormikkaan avulla. Kokeile suolakäärettä myös niska-hartiajumiin, venähtäneeseen ja turvonneeseen nilkkaan jne.