Tonglen-meditaatio: ”Käytä lääkkeenä sitä, mikä vaikuttaa myrkyltä”

Tonglen on ikivanha buddhalainen harjoitus myötätunnon herättämiseksi. Sen idea voi alkuun hätkähdyttää: ettäkö vetäisin jokaisella sisäänhengityksellä sisääni tuskaa ja kärsimystä? Tavallisesti käytämme mielikuvia hengittämisessä juuri toisin päin: puhallamme ulos negatiivisia tunteita, joista haluamme eroon, ja hengitämme sisään ilon ja valon tunteita.

Tonglen haastaa ihmismielelle luontaisen taipumuksen välttää kärsimystä ja jahdata nautintoa. Useinhan käännämme katseemme pois toisen ihmisen kärsimyksestä, koska se herättää meissä pelkoa tai vihaa, vastustusta tai hämmennystä. Teemme näin jatkuvasti myös itsellemme, koska emme uskalla kohdata omaakaan kärsimystämme. Tonglenissa emme väistä tai pakene, vaan täytämme itseämme kärsimyksellä jokaisella sisäänhengityksellä – ja jokaisella uloshengityksellä keskitymme tuomaan helpotusta kärsiville.

Tonglenin harjoittamisen on todettu lisäävän itsemyötätuntoa ja myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan sekä vähentävän pelkoa. Tonglen vapauttaa itsekkyyden kierteestä. Sen harjoittaja alkaa tuntea syvenevää rakkautta sekä itseään että muita kohtaan. Tonglen auttaa harjoittajaansa pitämään itsestään ja muista parempaa huolta.

Tonglen tarkoittaa lähettämistä ja vastaanottamista. Sitä voi tehdä muodollisena harjoituksena tai täsmäharjoituksena. Usein tonglenia tehdään sairaille, kuoleville tai tuskaa tai kipua tunteville. Tonglenia voi tehdä itselleen, ystävälleen, yhteisölle tai vaikka kadulla näkemälleen kärsivälle ihmiselle.

Tongleniin sisältyy vahvasti ajatus siitä, että kipusi ei ole sinun omaasi, vaan jaettua, kaikille yhteistä. Moni on kokenut tai kokee paraikaa samaa kuin sinä. Voit lähettää tonglenissasi helpotusta kaikille saman ongelman kanssa painiville. Pema Chödrön, amerikkalainen buddhalainen nunna ja tunnettu kirjailija ja opettaja on sanonut, että voimme käyttää omaa ahdinkoamme astinlautana ymmärtääksemme, mitä ihmiset ympäri maailmaa kokevat: Voimme valjastaa oman kärsimyksemme poluksi myötätuntoon kaikille olennoille. Hengitämme sisään meidän kaikkien puolesta, hengitämme ulos kaikkien meidän hyväksi.

Laajalti tunnettua Metta Bhavanaa eli Rakastavan ystävällisyyden meditaatiota, jolla niin ikään tähdätään myötätunnon kasvattamiseen, on tutkittu paljon, tonglenia vasta vähän. Rakastavan ystävällisyyden meditaation on tutkitusti osoitettu vähentävän stressiä, vihaa ja kipua, parantavan itsetuntoa ja ihmissuhteita, kohentavan fyysistä terveyttä, lievittävän masennusta ja lisäävän yhteisöllisyyden tunnetta. Myötätuntomeditaatioita on monenlaisia. Annan seuraavaksi yksinkertaiset ohjeet tonglenin harjoittamiseen.

Protesting_the_Persecution_of_Falun_Gong_in_Washington_DC

  • Ota mukava, rennon ryhdikäs istuma-asento. Sulje silmät ja keskity vähän aikaa. Voit ajatella, että selkäsi takana on jokin mittaamattoman suuri, viisas ja turvallinen hahmo, joka tukee sinua tämän harjoituksen ajan ja johon voit mielessäsi nojata. Keskity hengitykseen, pyri hengittämään nenän kautta sisään ja ulos.
  • Keskity ensin johonkin itsellesi kivuliaaseen asiaan, esimerkiksi mustasukkaisuuden tai pelon tunteeseen. Keskity tuohon tunteeseen, tunne se mahdollisimman aitona ja täytä itseäsi tuolla tunteella jokaisella sisäänhengityksellä. Hetken kuluttua ala jokaisella uloshengityksellä antaa itsellesi helpotusta ja lohtua tähän asiaan. Sisäänhengityksellä tunnet tuskan, uloshengitykset ovat hoitavia ja parantavia.
  • Laajenna tonglenisi koskemaan kaikkia muita, jotka maailmassa tällä hetkellä kokevat tätä samaa tuskaa kuin sinä. Hengitä sisään teidän kaikkien yhteistä kärsimystä, hengitä ulos helpotusta ja valoa teille kaikille.
  • Kuvittele eteesi joku ystäväsi tai tuttavasi, joka kärsii. Hengitä sisään hänen tuskaansa. Jokaisella uloshengityksellä tarjoa hänelle kirkkautta, helpotusta ja valoa. Hetken kuluttua laajenna hengityksesi taas koskemaan kaikkia, jotka maailmassa kokevat samaa kuin tämä ystäväsi.
  • Kasvata myötätuntoa yhä. Hengitä niiden puolesta, jotka satuttavat sinua tai toisia; hekin kärsivät. Hengitä heillekin rauhaa.
  • Laajenna myötätuntoa entisestään. Ajattele jotakin paikkaa maailmassa, jossa on paljon kärsimystä. Hengitä sisään kaikkien tämän yhteisön jäsenien kärsimystä. Hengitä ulos helpotusta ja huojennusta heille. Laajenna tonglen koskemaan kaikkia vastaavia paikkoja maailmassa ja ihmisiä niissä.

Voit laajentaa tongleniasi loputtomasti. Myötätuntosi tulee kasvamaan merkittävästi. Tulet huomaamaan, mite opit olemaan paremmin läsnä toisille ihmisille, jopa sellaisissa tilanteissa, joissa se on aiemmin ollut mahdotonta.

Älä säikähdä, jos tonglen tuntuu ensi minuutteina pahalta ja negatiivisten tunteiden sisään hengittäminen pelottavalta. Se menee ohi. Ota rennosti ja ole itsellesi lempeä. Turvallisen hahmon kuvitteleminen selän taakse voi auttaa alun yli. Tee tonglenia säännöllisesti, vaikka joka toinen päivä, esimerkiksi 10 minuuttia kerrallaan, tai miten ikinä sinusta tuntuukin sopivalta. Kohdista tonglen itsellesi tai jollekin toiselle sen mukaan, mikä kulloinkin tuntuu tarpeelliselta, tai tee harjoitus muodollisena, aina saman kaavan mukaan.

Tarkkaile, mitä tapahtuu.

Daphna McKnightin opinnäytetyö tonglen-meditaation vaikutuksesta myötätuntoon ja itsemyötätuntoon

Pema Chödrönin ohjeet tonglenin harjoittamiseen

Pema Chödrönin ohjattu, englanninkielinen tonglen Youtubessa

 

Mitä Michael Stonen kuolema voi opettaa meille

Millaista ihmistä ajattelet, kun ajattelet joogaopettajaa, terapeuttia, parantajaa tai henkistä opettajaa?

Monesti haluamme, että meitä ohjaisi ja luotsaisi joku, joka on paljon kehittyneempi kuin me itse. Ihmisen mieli on taipuvainen kategorisointiin, sillä yleistäminen tekee maailmasta helpomman käsittää. Siksi meillä on mielikuvia myös hyvinvointialan ammattilaisista: millaisia he yleensä ovat, millaisia me odotamme tai edellytämme heidän olevan.

Mieti hetki tykönäsi, ajatusleikkinä: voiko henkilö, jonka luo ihmiset menevät saadakseen apua kipuihinsa, vastauksia kysymyksiinsä tai tukea omalle elämänpolulleen, olla heikko ja vajavainen? Uskoisitko itsesi lihavan personal trainerin, alkoholisoituneen hierojan tai mielenterveysongelmaisen meditaatio-opettajan käsiin? Onko tällaisilla asioilla väliä, jos kyseessä on työtään täydellä sydämellä tekevä rautainen ammattilainen, joka pystyy auttamaan asiakkaitaan ja oppilaitaan?

Michael-Stone-696x437Opettajani Michael Stone menehtyi äskettäin äkillisesti vain 42-vuotiaana. Hän vaipui koomaan 13.7.2017 ja kuoli kolme päivää myöhemmin. Stone oli mittavan kansainvälisen uran rakentanut buddhalainen opettaja, kirjailija sekä jooga- ja meditaatio-opettaja. Hän työskenteli ansiokkaasti myös mielenterveyden häiriöiden, kuten traumojen hoidon parissa, ja puhui sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Hän vieraili Suomessa ensimmäisen kerran syksyllä 2016 pitkän linjan oppilaidensa kutsumana. Olin kuuntelemassa häntä ja vaikutuin syvästi hänen kyvystään välittää ikivanhoja, usein vaikeitakin henkisiä opetuksia eteenpäin kirkkaaksi hiotuilla esimerkeillä. Stonen opetusten ydintä oli joogan ja tietoisuutaitojen tuominen keskelle 2000-luvulla elävän ihmisen kaoottista arkea. Puheensa mausteeksi Stone ripotteli huumoria ja Jung-viittauksia. Hän kertoi esimerkiksi lapsuutensa kinasteluista veljensä kanssa ja kysyi ”Do you do headlocks in Finland?” (vastasimme, että kylläpä vain!). Nauroimme paljon. Saamani meditaatio-ohjaus oli merkittävän hyvää.

Olen Stonen Awake in the World -podcastin suurkuluttaja ja toivoin voivani jatkaa Stonen opetuksessa – mieluusti osallistumalla hänen retriiteilleen. Aika loppui kuitenkin kesken.

Muutama päivä Stonen kuoleman jälkeen hänen lähipiirinsä julkaisi tiedotteen kuolinsyystä. En itse ollut välittänyt spekuloida asialla, mutta pidin todennäköisimpänä aivoverenvuotoa. Menehtymisen syy oli kuitenkin yllättäen katuhuume: alustavat mittaustulokset viittaavat opioideihin, myös fentanyyliin. Taustatiedoksi: Pohjois-Amerikkaa riivaa historian pahin huume-epidemia, joka ei katso sosiaaliluokkaa tai ikää, ja opioidit ovat sillä tavalla riskialttiita, että Suomessakin reseptiopioidit tappavat satoja ihmisiä vuodessa hengityslamaan.

Stone sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka on haastava pitkäaikaissairaus. Tänä keväänä hänen maniajaksonsa alkoivat toistua tiheämmin ja pahempina. Suunnattomasta viisaudestaan, suuresta sydämestään, vahvasta omasta harjoituksestaan, henkisestä edistyneisyydestään ja läheistensä valtavasta rakkaudesta huolimatta Stonen olo muuttui niin sietämättömäksi, että hän haki helpotusta diileriltä, ja arvaamaton tabletti koitui hänen kohtalokseen.

Avoimuus, jolla Stonen läheiset toivat asian esiin, on rohkeata ja esimerkillistä ja se koskettaa syvästi. Toivottavasti heidän eleensä rohkaisee kaikkia ihmisiä, myös hyvinvoinnin ja viisauden ammattilaisia, puhumaan pahasta olosta, hulluudesta, huumeista ja mielenterveysongelmista rohkeammin ja avoimemmin.

”It may be hard to put one’s mind into his, to imagine how he could take such a risk with a young family, baby on the way, with such a full life and such fortune. It could be easy to shake one’s head and think, what a shame. Culturally we don’t have enough language to talk about this. Rather than feel the shame and tragedy of it, can we find questions? What was he feeling? How was he coping? What am I uncomfortable hearing? What can we do for ourselves and others who have impulses or behaviors we cannot understand? Impulses that scare us and silence us? How can we take care of each other?

Michael did amazing work in the world and changed the lives of so many. He was a beautiful father and loving husband. He loved his life, his work and his students deeply. He was loved immeasurably. He continues.”

(Sitaatti: Official statement, michaelstoneteaching.com)

Michael Stonen merkittävyys opettajana ei vähene tai haalistu, vaikka hän oli ”hullu” ja menehtyi huumeisiin. Mikään muu kuolinsyy ei olisi ollut sen jalompi. Ei ole olemassa toisen luokan kansalaisia. Jokainen meistä on yhtä arvokas. Pultsari, fitness-stara, absolutisti, korvaushoidossa kärvistelevä, pappi, kuppari, pitkäaikaissairas, kipukroonikko, masentunut, skitsofreenikko, 80-tuntista työviikkoa painava yrittäjä, maahanmuuttaja, arkkiatri, langanlaiha joogaope. Jokainen on yhtä itsestäänselvästi rakkauden arvoinen. Jokainen kärsii omalla tavallaan; tavalla, joka usein jää toisille mysteeriksi. Et voi koskaan tietää, millaista taistelua toinen käy.

Kirjoitin Instagramissa pian tiedotteen luettuani näin:

We need MORE COMPASSION, MORE KINDNESS and LESS JUDGMENT when it comes to mental health. We need to speak openly and stop stigmatizing people. It’s sad that I’ve met even yoga teachers who think that depression is weakness – what can they offer to people who struggle with their mental health? Where’s the yogic compassion? If you judge someone who is not OK, you should ask yourself: why am I feeling so uncomfortable about this? Does this person’s suffering spotlight something ugly or unprocessed in me, something that I haven’t even admitted to myself? No one is safe, anyone can suffer from mental illness in some part of their life and it has nothing to do with weakness.

Yoga isn’t about perfect alignments, expensive leggings, fucking raw cakes or always feeling good. It’s about living as a human with other humans, letting go of the delusion that we could control anything else than our own breath, sitting long lonely nights with our shadow, accepting flaws, trying to be a good person to your loved ones and breathing. What I learned today about Michael Stone’s passing makes me respect him even more.

We need to talk more about these things. Open and vulnerable. Not pretending to be always strong and on a good mood.

Lyhyesti suomeksi: tarvitsemme lisää myötätuntoa ja kiltteyttä ja vähemmän tuomitsemista. Meidän on puhuttava avoimemmin ja lopetettava ihmisten leimaaminen. Jos tuomitset jonkun, joka voi huonosti, kysy itseltäsi: miksi tämän ihmisen kärsimys saa minut tuntemaan oloni epämukavaksi? Paljastaako se jonkin kipeän kohdan minussa itsessäni, jonkun haavan, jota olen itse peitellyt? Kukaan ei ole turvassa: jokainen meistä voi sairastua mieleltään jossakin vaiheessa elämäänsä. Sillä ei ole mitään tekemistä heikkouden kanssa.

Joogassa ei ole kyse täydellisistä linjauksista, tyyriistä trikoista, raakaruuasta tai siitä, että on aina hyvä olo. Joogan ydintä on ihmisenä eläminen yhdessä muiden kanssa, siitä harhaluulosta luopuminen että voisimme hallita elämässä mitään muuta kuin omaa hengitystämme, omien varjojen kohtaaminen, vikojemme hyväksyminen sekä kiltteyden ja rakkauden harjoittaminen arjessa läheisiämme kohtaan.

 

yoga

Meidän täytyy opetella puhumaan näistä asioista, olemaan avoimempia ja tunnustamaan haavoittuvuutemme, jotta kenenkään ei tarvitsisi teeskennellä voivansa hyvin silloin kun elämä runtelee. Sellaista ihmistä ei olekaan, jolla ei joskus olisi paha olla.

Michael Stonella olisi ollut vielä paljon annettavaa, mutta me voimme yhdessä pitää hänen liekkiään palamassa ja antaa sen valaista maailmaa. Ellei Stone ollut sinulle ennalta tuttu, suosittelen aloittamaan tutustumisen hänen videoistaanteksteistään tai podcasteistaan (joiden mukana on myös viljalti ohjattuja meditaatioita).

Jos tahdot tukea Michaelin vaimoa ja lapsia taloudellisesti, voit lahjoittaa heille osoitteessa https://www.gofundme.com/carina-stone-family-fund.

© Tiina Ahokas. Ethän lainaa tekstiäni ja kuviani luvatta ja lisääthän lainauksesi yhteyteen aina linkin sivustolleni.