Neljän päivän työviikko on sivistyneen yhteiskunnan ratkaisu

New York Times uutisoi pari päivää sitten kiinnostavasta kokeesta. Uusiseelantilainen firma (Perpetual Guardian, joka hallinnoi rahastoja, testamentteja ja kiinteistöjä) päätti antaa työntekijöidensä tehdä nelipäiväistä työviikkoa täydellä palkalla. Neljänkymmenen tunnin sijaan siis työskenneltiin 32 tuntia viikossa. Koe kesti maalis-huhtikuun 2018 ajan. Sen jälkeen yhtiö pyysi kahta tutkijaa kartoittamaan kokeilun tulokset haastatteluin. Työntekijät ja pomot raportoivat seuraavanlaisia vaikutuksia:

  • Työntekijät tekivät tuottavampaa työtä: he olivat luovempia, osallistuivat aktiivisemmin, tulivat paikalle ajoissa eivätkä liuenneet töistä etuajassa tai pitäneet pitkiä taukoja.
  • He kokivat saavansa enemmän aikaan, mikä tuotti mielihyvää.
  • He viettivät enemmän aikaa perheensä kanssa ja urheilivat, laittoivat ruokaa, treenasivat ja tekivät puutarhatöitä enemmän.
  • He tulivat töihin energisempinä kuin ennen.
  • Työssäkäyvät äidit hyötyivät muutoksesta eniten. Aiemmin he olivat tehneet osa-aikatyötä: se kuitenkin tarkoitti käytännössä sitä, että he tekivät saman määrän työtä kuin muutkin, mutta tungettuna lyhyempään työaikaan.
  • Yhtiön sähkönkulutus kutistui 20 prosentilla.

Muutos kannusti työntekijöitä miettimään, miten he saisivat tehtyä työnsä taloudellisemmin. Palaverien määrää supistettiin kahdesta tunnista puoleen tuntiin ja työntekijöille järjestettiin mahdollisuus työskennellä keskeytyksittä. Moni kertoo alkaneensa tehdä yhden asian kerrallaan aiemman multitaskaamisen sijasta.

Yhtiön johtaja kertoo saaneensa idean kokeiluun tutustuttuaan kahteen tutkimukseen. Toinen osoitti, että kahdeksantuntisesta työpäivästä tehdään aidosti tuottavaa työtä vain alle kolme tuntia. Toisessa saatiin selville, että jatkuvat keskeytykset työssä voivat heikentää työn laatua yhtä paljon kuin marihuanan polttelu tai yhden yön valvominen.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

adult-2449725_1280.jpg

Samanlaisia kokeiluja on tehty muuallakin maailmassa. Kuusituntiseen työviikkoon vuonna 2015 siirtyneet ruotsalaisen hoitokodin työntekijät saivat tehtyä saman määrän töitä kuin ennen – jopa enemmän. Lisäksi he olivat tyytyväisiä saadessaan viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Heidänkään ansiotasoaan ei leikattu. Hoitokodin asukkaat raportoivat saavansa parempaa hoitoa. Ruotsi onkin edelläkävijämaa mitä tulee työn ja vapaa-ajan tasapainon parantamiseen. Esimerkiksi osa-aikatyötä tehdään Ruotsissa laajalti. Pienten lasten vanhemmat tekevät lähes poikkeuksetta osa-aikatyötä hoitaakseen arjen palapelin paremmin. Helsingin Sanomien tammikuisessa haastattelussa sosiaalivirastossa työskentelevä Kajsa Heinberg toteaa: ”Ilman tätä järjestelyä yhteinen aika lapsen kanssa olisi paljon ikävämpää. Koko ajan täytyisi stressata aikataulusta. Olisin varmaan yksinkertaisesti huonompi vanhempi.”

Kuten Perpetual Guardianin toimitusjohtaja sanoo: työntekijöiden palkkauksen tulisi perustua heidän työpanokseensa, ei toimistolla kökötettyihin tunteihin. Muu on työnantajan laiskuutta. Miksi leikata työntekijän palkkaa, jos hän saa sovitut työt tehtyä nopeammin kuin tuntiperustaisessa työsopimuksessa on määritelty? Yhtiö kaavailee tekevänsä kokeilusta pysyvän käytännön.

Entä mikä vaikutus ilmastonmuutokseen olisi, jos työkulttuuri siirtyisi laajemminkin tähän suuntaan? Työmatkaliikenne vähenisi 20 prosenttia, samaten sen tuottamat saasteet; tarvittaisiin vähemmän meluisia moottoriteitä, pienemmät toimistorakennukset riittäisivät…

Uuden-Seelannin työministeri Iain Lees-Galloway on kehunut PG:n kokeilua ja toteaa liian monen kansalaisen tekevän ylipitkää työviikkoa. Nelipäiväinen työviikko olisi askel kohti fiksumpaa työelämää.

Milloin mahdamme kuulla tällaisia puheenvuoroja Suomessa? Mikä vaikutus lyhyemmällä työviikolla olisikaan

  • …suomalaisten sairauslomakustannuksiin, jotka ovat 3,4 miljardia euroa vuodessa? Tuki- ja liikuntaelinvaivat ja erilaiset mielenterveysongelmat ovat yleisimpiä sairauslomien syitä. Depressio kattaa 30–50 prosenttia sairauslomadiagnooseista; kenties siksi, että Kansaneläkelaitos ei hyväksy uupumusta diagnoosiksi. Luvattomien sairauspoissaolojen kustannukseksi kaavaillaan 1,4 miljardia euroa vuodessa: vuonna 2007 jopa 53 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että terveenä saa olla poissa töistä esimerkiksi perhestressin, työpaikan ongelmien, väsymyksen tai harrastusten vuoksi.
  • suomalaisten vanhemmuuteen, parisuhdetyytyväisyyteen ja muihin perhesuhteisiin?
  • suomalaisten kipuun?
  • suomalaisten hyvinvointiin?

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamista yli kolmen miljardin euron kustannuksista 2,5 miljardia on työpanosmenetyksiä ja 0,6 miljardia hoidon ja kuntoutuksen kustannuksia. Emoseurani Kansanlääkintäseuran laskelmien mukaan kalevalaisen jäsenkorjauksen saaminen terveydenhuollon piiriin toisi jopa 3–4 miljardin säästöt vuosittain.

Jos ”Näin eroon pömppövatsasta” -otsikot houkuttavat klikkaamaan, lue tämä

Ei, ne kolme euroa päivässä maksavat verkostomarkkinointifirman kapselit eivät nimittäin auta. Mitkään vatsalihasliikkeet tai lankutukset eivät pullottavaa vyötärönseutua litistä. Iän karttuminen ei itsessään aiheuta vatsan kasvamista, joten aineenvaihdunnan hidastumiseen on kolmi-nelikymppisen turha vedota. Mikään luontaistuote tai erikoishoito ei saa rasvaa mystisesti palamaan juuri navan ympäriltä etkä sinä tarvitse niitä litistäviä sadan euron aluspöksyjä.

Jos pullottavasta vatsanseudusta ja tursuavasta jenkkakahvastosta tahtoo eroon, ei tarvitse tehdä sen kummempaa kuin ymmärtää perusfysiologiaa. Kiloja kertyy, kun energiansaanti ylittää energiankulutuksen – lukuun ottamatta sitä, jos on dieetannut aineenvaihduntansa säästöliekille.

”Jos sinulla on viisi kiloa ylimääräistä, joudut heinäkuussa syömään muun ruuan lisäksi 22 grillimakkaraa vain pitääksesi läskisi tyytyväisinä. Jos syöt yhdenkin vähemmän, alat laihtua”, kirjoitti Saska Saarikoski taannoin Hesarissa – lukemisen arvoinen juttu, muuten.

Stressi ja ennen kaikkea kehnot stressinhallintataidot saattavat lisätä rasvan kertymistä nimenomaan navan ympärille. Liikunta ei olennaisesti lisää energiankulutusta, joten vatsakkuus ei ole myöskään jumpan puutetta. Hiljattain synnyttäneillä naisilla vatsalihasten erkauma voi panna mahan pömpöttämään, mutta rasvakertymää erkauma ei selitä. (Erkauma kannattaa hoidattaa pois asiaan perehtyneellä ammattilaisella!)

Avain vyötärönympärykseen piilee – tylsää kyllä – siinä, mitä suuhusi panet.

Miksi pömppövatsasta pitäisi puhua? Minä en puhu siitä esteettisistä syistä, vaikka ne ymmärrettävästi monia linkkien klikkailijoita kiinnostavat – ja kyllähän oma ulkonäkö saa kiinnostaa. Lituskavatsaa saa tavoitella, jos haluaa.

Perustan kirjoitukseni ihmisen fysiologiaan ja tutkimustietoon. Osin lainaan Riitta Piiloa, joka luennoi meille ravinnon ja jaksamisen yhteydestä joulukuisessa jäsenkorjauksen täydennyskoulutuksessa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

adult-1867743_1280.jpg

Pömppövatsa on terveysriski, vaikka paino olisi normaalin rajoissa. Näennäisen laihallakin ihmisellä voi olla vaarallisen paljon vatsarasvaa.

Vyötärölihavuus lisää seuraavien sairauksien riskiä:

  • Aikuistyypin (tyypin 2) diabetes
  • Verenpaineen kohoaminen
  • Unihäiriöt, hengityskatkot nukkuessa
  • Veren rasvahäiriöt
  • Sydänsairaudet
  • Naisilla kuukautiskierron häiriöt, liikakarvoitus ja hedelmällisyyden aleneminen
  • Kihti
  • Eräät syöpäsairaudet, esimerkiksi kohtusyöpä ja vaihdevuosien jälkeinen rintasyöpä
    (Lähde: Terveyskirjasto)

Vyötärölihavuus lisää myöhemmän iän muistihäiriön ja dementian riskin kolmin-nelinkertaiseksi. Neljäsosalla suomalaisista on rasvamaksa, ja sen aiheuttaja on yhä useammin ylipaino. (Suosittelen lämpimästi ravitsemustieteen maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti Marja Ruutin kirjaa Terve maksa ihan kaikille!)

Keskivartalolihavuuden takana on aina hiljainen tulehdus. Tulehdus on kehon reaktio mitä tahansa kehon terveyttä uhkaavaa tekijää vastaan. Krooninen tulehdus johtaa insuliini- ja leptiiniresistenssiin. Myös pitkän istumisen on todettu heikentävän insuliinireseptoreita.

Elintärkeä hormonitoiminta siis pimahtaa kahta reittiä pitkin: kehno ruokavalio sekoittaa sen, ja kehnon ruokavalion kerryttämä vatsarasva sekoittaa sitä entisestään. Rasvakudos toimii kehossamme ikään kuin ylimääräisenä umpirauhasena.

Tulehdus alkaa vähitellen hajottaa lihaskudosta ja heikentää unenlaatua. Motivaatio ja yleinen innostuneisuus heikkenevät. Ihminen väsyy ja tuntee olonsa heikoksi. Mielihyvän tuntemukset vähenevät.

Ravinto on mielenterveyden peruspilari.

Suolisto ja keskushermosto ovat jatkuvassa keskusteluyhteydessä ja suoliston kunto on suorassa yhteydessä mielenterveyteen. Monilla on tänä päivänä kehno bakteerikanta suolistossaan esimerkiksi epäterveellisen ruokavalion ja toistuvien antibioottikuurien takia. Suolisto esimerkiksi erittää 95 % ihmisen ”onnellisuushormoni” serotoniinista.

Rasvan kertymistä vatsaonteloon lisää vielä erityisesti tupakointi, alkoholi ja vähäinen liikunta. Myös riittämätön uni vaikuttaa epäsuotuisasti.

No, ryhdynkö kaalisoppadieetille?

Älä. Syömisen yhtäkkinen rajoittaminen on haitaksi kahdella tavalla: ensinnäkin se ajaa aineenvaihdunnan säästöliekille. Keho tulkitsee olevansa nälänhädässä ja muuttaa jokaisen ravinnon hippusen varastorasvaksi. Toiseksi dieetit eivät koskaan ole kestävä ratkaisu. Mitä tiukempi dieetti, sitä nopeammin ja sitä totaalisempana repsahdus tulee.

Pitää syödä, että aineenvaihdunta toimii.

Yksinomaan aivosi kuluttavat neljäsosan päivittäin syömistäsi kaloreista. Tarvitset toimivia aivoja, älä siis nälkiinnytä niitä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

food-2096657_1280.jpg

Koko syöminen kannattaa miettiä uusiksi, eikä kyseessä ole rakettitiede tai suuria omaisuuksia vaativa elämänmuutos, vaan perusasioihin palaaminen. Mitään yksittäisiä ruoka-aineita ei esimerkiksi ole syytä välttää. Hiilihydraatteja ei pidä kammoksua, varsinkaan, jos harrastat liikuntaa, teet fyysistä työtä tai olet masentuneisuuteen tai unettomuuteen taipuvainen. Rasvoja ei pidä välttää, koska yksikään solumme ei toimi ilman rasvoja. Yhden päivän tai yhden viikon herkuttelu ei vaikuta mihinkään, jos sen jälkeen jatkat elämää järkevästi: syö siis jouluna, juhlissa ja ulkomaanlomalla ihan mitä mielit, äläkä kiusaa itseäsi pahaa mieltä tuottavilla rajoitteilla. Hedelmät eivät lihota, joten syö niitäkin monipuolisesti: ne ovat maukkaita ja sisältävät paljon vitamiineja ja hivenaineita. Muista kuitenkin, että esimerkiksi paprikassa on neljä kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa.

Esittelen muutaman idean, joiden mukaan toimiessa ei voi mennä pahasti pieleen!

1. Syö jopa 10–15 annosta kasviksia päivässä.

Suomalainen ravintosuositus on 5 kourallista ”tuoreksia” (vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja) päivässä. Väitän, että se ei riitä. Kun vähintään tuplaat tämän määrän, et enää jaksa syödä ylettömästi ravintoarvoiltaan huonompia ruokia ja saat valtavasti arvokkaita hivenaineita, jotka tukevat hormonitoimintaasi ja ehkäisevät kaikkia kansansairauksiamme. Energiatasosi ja vastustuskykysi pöpöjä vastaan kohenevat varmasti havaittavasti, jos tuorepuoli on aiemmin jäänyt vähiin.

Olkoon blogit, Instagram, kansalaisopiston kurssit ja kirjaston keittokirjahylly apunasi, kun opettelet uusia tapoja kokata vihanneksia maukkaasti. Suosittelen myös plant based whole food dietiin tutustumista: se on nerokas tapa syödä! Tutustu kaikenlaisiin vihanneksiin, juureksiin ja hedelmiin, joita et ole aiemmin maistanut. Saatat löytää uusia suosikkeja.

Tuoreiden vihannesten ja hedelmien syöminen kannattaa tehdä itselleen helpoksi. Esimerkiksi itse menettelen seuraavasti: ostan kerralla ison satsin kaikkea – kuten kesäkurpitsaa, vesimelonia, päärynää, kukkakaalia, parsakaalia, kurkkua, lehtikaalia, omenaa ja porkkanaa. Lidlistä saa hevi-tuotteet erityisen edullisesti. Kotona huuhtelen heti kaiken minkä voin ja pilkon oitis osan kasviksista annospaloiksi lasisiin säilytysrasioihin. Hyvät valmistelut ja esillepano tekevät vihanneksiin ja hedelmiin tarttumisesta mutkatonta ja säästävät aikaa ruokaa laittaessa. Hakusanalla #mealprep voit etsiä inspiraatiota! Lapsiinkin saa uppoamaan merkittäviä määriä vihanneksia, kun asettelee niitä pikku käsien ulottuville valmiiksi pilkottuina.

Ota inspiraatiota jääkaappisi sisältöön vaikka Instagram-käyttäjä @herkkutrikoissa :lta! (Minulla on samoja Ikean lasirasioita ja jääkaappini näyttää usein aika lailla tältä.)

IMG_5570.jpg

2. Syö vähemmän kerralla.

Moni on tottunut ahmimaan itsensä ähkyyn saakka, vaikka se harvoin lisää hyvinvointia. Kahdessadas karkki, kuudes kalja tai toinen pussi sipsejä peräkanaa nautittuna ei vaan maistu niin hyvältä kuin ekat puraisut. Lopeta ajoissa. Sinun ei tarvitse luopua lempikermamunkistasi, mutta älä syö sellaista joka päivä, vaan vaikkapa kerran viikossa.

Naiivin kuuloinen, mutta oikeasti toimiva kikka on ottaa ruoka pienemmälle lautaselle. Ranskalainen tapa käyttää tuntikausia monen ruokalajin ilta-ateriaan päivällisvieraiden kanssa seurustellen on nerokas siksi, koska hitaasti syömällä aivot ehtivät rekisteröidä, milloin maha on täynnä – ja hyvässä seurassa syöminen parantaa ruuansulatusta ja mielialaa. Jos hotkit sapuskasi kyyryssä internetin tai telkkarin kelmeässä valossa, tulet syöneeksi vielä kauan sen jälkeen kun mahalaukkusi on saanut kyllikseen.

Janoisuus tulkitaan usein näläksi. Huolehdi, että juot tarpeeksi vettä.

3. Tiedosta makrot.

Hanki perustiedot pääravintoaineista eli makroista, joita ovat hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat. Tiedosta, mitkä ruuat ovat hurjan energiatiheitä ja mitkä taas keveitä. Esimerkiksi pähkinöitä ei kannata syödä montaa kourallista joka päivä ja salaatinkastikkeista, avokadosta, kuivahedelmistä ja myslistä kertyy helposti turhan reilusti energiaa – syö niitä, mutta pienempinä annoksina. Sitä vastoin esimerkiksi vesimeloni ja kesäkurpitsa eivät sisällä energiaa nimeksikään, joten niitä voi mutustella reilumminkin.

Seuraava kaava on erinomainen. Olen pöllinyt sen Instagram-hahmolta nimeltä @syattfitness , jonka takana on jenkkivalmentaja Jordan Syatt:

  • Syö viisi ateriaa päivässä siten, että
  • Aterioista 2 on lämpimiä ruokia, jotka koostat seuraavasti yhdelle lautaselle:
    • Puolet lautasesta vihanneksia ja juureksia.
    • Neljäsosa lautasesta proteiinia: tofua, papuja, nyhtökauraa, kananamunaa, kalaa jne.
    • Kahdeksasosa lautasesta hiilihydraattia, kuten täysjyväspagettia tai riisiä.
    • Kahdeksasosa lautasesta rasvaa, kuten avokadoa, pähkinöitä, neitsytoliiviöljyä…
  • Aterioista 3 on välipaloja, jotka koostat seuraavasti:
    • Välipala on kämmenen kokoinen.
    • Välipala koostuu hedelmästä, proteiinista ja kasviksista.
  • Älä juo kaloreita. Kaikki mehut sisältävät tavattomasti energiaa, eivätkä limonadit ole tietenkään parempi vaihtoehto. Myös alkoholijuomat ovat hyvin energiapitoisia ja näkyvät herkästi vyötäröllä. Jos juot enemmän kuin 1–2 annosta alkoholia viikossa, pelkkä alkoholinkäytön vähentäminen tulee nopeasti näkymään habituksessasi.

4. Rentoutustaidot jaada-jaada-jaada.

Kaikki blogitekstini tuntuvat palaavan aina tähän, mutta sille on syynsä! Viittaan jälleen tutkimukseen, jossa restoratiivisen joogan todettiin auttavan painonpudotuksessa, hoikkana pysymisessä ja etenkin ihonalaisrasvan katoamisessa. Stressi kerryttää vararenkaan vyötärölle. Stressinhallinta on ylivoimaisesti parasta kehon- ja myös mielenterveyden huoltoa, mitä elämässään voi opetella. Satsaa siihen ja karsi ylimääräiset hömpötykset. Jooga herkistää kuuntelemaan oman kehon viestit myös sen suhteen, millä ravita itseään. Meditaatio taas opettaa ottamaan etäisyyttä impulsiiviseen käytökseen ja hetkellisten nautintojen jahtaamiseen. Tyyni mieli ei kaipaa härpäkkeitä eikä naposteltavaa viihdykkeekseen.

IMG_5569.jpg

Lue myös:

Päänsärkyjä ja rasvamaksoja: Uusinta tutkimustietoa lasten terveydestä

Olen superahdistunut ja burn outin partaalla, mikä neuvoksi?

Facebook vie aikasi ja terveytesi – etkä edes huomaa sitä itse

Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen