Voiko korona-aikana tuntea onnea ja rauhaa?

Joogafilosofian ja tutkimuksen mukaan kyllä. Se edellyttää luottamusta elämään, ajattelun taitoa ja mielipiteistä hellittämistä.

Koronakevät on ajoittain näyttänyt ihmisistä epämiellyttäviä puolia. Some on räjähtänyt kärkkäistä kannanotoista ja törkyisestä kielenkäytöstä. Kaupoissa on hamstrattu, kassajonoissa tiuskittu ja koronaviruksen sairastaneita kartettu. Monella on vahvoja mielipiteitä siitä, miten nyt tulisi elää ja menetellä. Muiden muassa vasta-ainetestaus, C-vitamiinin teho viruksen torjunnassa ja hoidossa, eristystoimet ja kasvomaskien käyttö ovat lietsoneet kiihkeitä äänenpainoja. 

Varmojen mielipiteiden esittäminen tilanteessa, jossa juuri mitään varmaa ei vielä tiedetä, kuten nyt uuden viruksen aiheuttaman epidemian keskellä, on kuitenkin ongelmallista. Ei ole olennaista, mitä mieltä ihmiset ovat koronarajoituksista. Olennaista on, ovatko toimet perusteltuja ja pohjautuvatko ne tieteelliseen näyttöön ja siihen, mitä tilanteesta ja viruksesta kulloinkin tiedetään. Tieteelliselle tiedolle ominaista on sen muuttuvaisuus. Ihmisellä taas on taipumus etsiä ja havaita vain omia ennakkokäsityksiään vahvistavaa tietoa. Lisäksi rivikansalaisella ei ole valmiuksia arvioida lääketiedettä. Näin sanoi lääkäri Tuomas Lähdeoja Helsingin Sanomissa.

Huomionarvoista on, että maissa, joissa kansalaisten kokemusmaailmaa luonnehtii luottamus – luottamus kanssaeläjiin, hallitukseen, poliisiin ja oikeusjärjestelmään – on alhaisempi COVID-19-kuolleisuus. 

Mielipiteiden muodostamisesta saisikin nyt hyvällä omallatunnolla heretä. Sen sijaan voi vaikka alkaa harrastaa ajattelua.

”Mielipide lukitsee ajattelua. Mediatutkija Anu Koivunen esitti satiirisessa ennusteessaan, että vuonna 2025 mielipiteet kielletään terveydelle ja demokratialle vaarallisina”, kirjoittaa toimittaja Teemu Laaksonen. Hän ehdottaa:

”Lillu epävarmuudessa, älä lukitse kantaasi ja kysy itseltäsi, millä kaikilla tavoilla asian voisi vielä jäsentää. Koronakriisi suorastaan pakottaa tähän.”

Joogafilosofian pääteoksen, Patañjalin Yoga-sutran mukaan mielentilaa, jossa mieli on hiljaa ja näemme itsemme ja maailman sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, kutsutaan joogaksi. Tällainen kristallinkirkas tietoisuuden tila ei korjaile tai järjestele havaintoja ihmisen omien tarkoitusperien mukaisesti, kuten oman oikeamielisyyden todistamiseksi tai turvallisuudentunteen pönkittämiseksi. Joogaharjoitus vaatii meitä tutkiskelemaan tarkkaan, miten oikein tiedämme sen mitä tiedämme: mistä kaikkialta olemmekaan keränneet nämä mukanamme raahaamamme johtopäätökset, mielipiteet ja asenteet?

Tykkäys- ja inhokkilistojen pitäminen on tärkeä identiteetinrakennuskeino lapsille ja aivotoiminnaltaan mustavalkoista aikaa eläville teini-ikäisille. Sosiaalinen media antaa aikuisen jatkaa sitä loputtomasti. Some antaa mielipiteille kohtuuttomasti tilaa ja näkyvyyttä. Toimittaja Jia Tolentino kritisoi esseessään The I in Internet sitä, miten internet on nostanut ihmisen persoonan maailman keskipisteeksi ja mielipiteet itseisarvoksi. Mielipiteet eivät enää ole alkusysäys halulle muuttaa maailmaa, vaan arvo itsessään, some-identiteettiprojektin rakennuspalikoita.

Somessa mielipiteillä saa tykkäyksiä, ja niillä voi luoda itsestään mieluisen kuvan: räväkän, huumorintajuisen, sarkastisen, tiedostavan. Katsokaa, tällainen minä olen!

Joogassa minäprojekteja pyritään kultivoimisen sijaan purkamaan. ”Minä” ymmärretään kokoelmaksi asioita, jotka ihminen on kasannut röykkiöksi luodakseen minuutensa. Röykkiöön raahataan mielipiteitä, arvioita, mieltymyksiä, vastenmielisyyksiä, itsekeskeisiä kuvitelmia ja tiedostamattomia ehdollistumisia. ”Minä” näkee maailman usein torjuvin, vihaisin tai syyllistävin silmin. Tolentino kirjoittaakin tuohtumuksesta internetin polttoaineena. Koska viimeksi itse klikkasit raflaavaa otsikkoa tai ärsyynnyit siitä, kun joku oli väärässä internetissä? Nostivatko vessapaperin hamstraajat tai Business Finlandin rahanjakotoimet verenpaineesi tappiin?

Joogan tavoite on pala palalta purkaa pahaa mieltä tuottava minuuden röykkiö. Siivousprosessin jälkeen voimme nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, ja torjunta, viha ja syyllistäminen lakkaavat olemasta. Tehtävä ei ole helppo, sillä se edellyttää meiltä itsemme ja toisten hyväksymistä sekä asioiden hyväksymistä sellaisina kuin ne ovat. Sanalla sanoen: ajattelua.

”Tämän hyväksynnän alla piilee luja luottamus siihen, että asiat ovat juuri niin kuin niiden pitääkin olla. Itse asiassa ne tulevat olemaan niin kuin ne ovat riippumatta siitä, yritämmekö torjua tai kieltää todellisuutta tai järjestää sitä uudelleen. – – Kun opimme näin elämään tyynemmin, [se] sallii meidän kokea välitöntä onnen ja rauhan tunnetta, johon elämän vaihtelut eivät vaikuta.”

(Donna Farhi)

covid-19-4992201_1280.jpg

© Tiina Ahokas 2020. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta, ja viittaathan aina asianmukaisesti alkuperäisen tekstini linkittäen, jos siteeraat minua.

Lähde:

Donna Farhi: Jooga ja elämän voima. Suomentanut Mari Jyväsjärvi. Basam Books 2004.

Joogakirjallisuuden helmiä kirjahyllystäni

Käytän opetukseni tukena kirjoja, jotka tunnen läpikotaisin ja joista osan olen omistanut jo kauan. Tässä katsaus rakkaimpiin ja käytössä nuhraantuneisimpiin joogakirjoihini. Pranayama-kurssillani toivottiin nimittäin tänään, että kirjoittaisin listan kirjoista, joihin olen tunneillani viitannut. Oivallinen idea! Joogakirjallisuutta on olemassa viljalti ja omassa kodissani siitä asustaa ihan kohtalainen otos.

IMG_3916.JPG

Janne Kontala: Joogan sydän (Basam Books 2015)

Moni tituleeraa tätä parhaaksi suomenkieliseksi joogakirjaksi. Kyseessä on selkeä, mutta syvällinen opaskirja, joka opettaa asanoita, meditaatiota ja mantrameditaatiota ja hieman pranayamaakin. Joogan filosofia kulkee oppaassa mukana kaikkeen kietoutuneena. Kirjan alaotsikko on ”Kohti sisäistä harjoitusta” ja se kartoittaakin joogan henkistä ja sydäntä avaavaa puolta upeasti.

Tästä kirjasta luen aina katkelman käsilläseisonta-workshopeissani, jotta muistaisimme, että käsilläseisonnassa ei ole kyse yksinomaan jumppatempusta. Pranayama-kurssilla olemme tehneet kirjan mukaan Hamsah- eli joutsenmeditaatiota ja meditaatiokurssilla hämmästelleet-kummastelleet mukavan istuma-asennon muodostamista.

Teija Enoranta (Shabad Deep Kaur): Japji Sahib. Mielen joogaa. (Tammi 2015)

Tämä kirja on oma ”raamattuni”, jota selailen, kun kaipaan lohdutusta tai ihmismielen rajat ylittävää viisautta. Japji Sahib on 1400-luvulla syntynyt mantra, Pohjois-Intiassa kirjoitettu pyhä teksti. Tamperelainen joogaopettaja Teija Enoranta on suomentanut ja tulkinnut kyseisen tekstin. Lopputuloksena on läpeensä viisas mietiskelykirja ja opas elämän hallintaan. Kirja sopii eritoten niille, joita fyysinen jooga ei kiinnosta.  Enorannan pohdinnat puhuttelevat elämän ja arjen kysymyksistä kiinnostunutta.

Tätä kirjaa siteerasin meditaatiokurssilla, kun puhuimme neutraalista mielestä, eli mielentilasta, jossa on helpompi tarkastella itseä ja tapahtumia elämässä etäämmältä, joutumatta tunteiden riepoteltavaksi.

Inderjit Kaur Khalsa: Voiman tie (Tammi 2009) ja Chakrapolku (Tammi 2014)

Ensin mainittu on perusteos kundaliinijoogasta; jälkimmäinen kahdeksan viikon ohjelma, jossa työstetään yksi chakra kerrallaan asana-, meditaatio- ja kirjoitusharjoitusten kautta. Kirjailija on suomalainen joogaopettaja, kirjailija ja elokuvaohjaaja.

Voiman tie oli minulla suurena tukena vaikeassa elämäntilanteessa. Ihastuin eritoten sen meditaatioharjoituksiin – ja kristallinkirkkaaseen tyyneyteen, joka kundaliinijoogaharjoitusten tekemisestä seurasi. Sittemmin tein myös Chakrapolun ohjelman ja koin sen hyvin vaikuttavaksi!

Voiman tiestä olemme meditaatiokurssilla tehneet muun muassa ”Meditaation poistamaan pelkoa tulevasta”.

Taavi Kassila ja Satu Silvo: Kuningasjooga (WSOY 2000)

Tämä oli ensimmäinen joogakirja, jonka aikoinaan ostin! Aika on ehkä ajanut trikooasujen ohi, mutta kirja on toimiva, simppeli johdatus perusasanoihin, pranayamaan, meditaatioon ja oman harjoituksen koostamiseen. Kirja esittelee myös eri joogalajeja, joogan pyhät kirjat ja joogan soveltamista arkielämään.

Pranayama-kurssillamme tehty vuorosierainhengitys, sukh-purvak pranayama, löytyy tästä kirjasta. Muutenkin kirjan pranayama-osio on erinomainen.

Irene Hopkins: Kundaliinijooga. Sisäisen voiman lähde (Delfiini Kirjat 2002/2012)

Soma, hyvin henkinen, jopa höpsö kundaliinijoogaan pohjautuva opaskirja, joka luotsaa lukijaansa kokonaiseen myötätuntoiseen maailmankatsomukseen. Toimii mietiskelykirjana ja sisältää vinkeitä kundaliinijoogaharjoitussarjoja.

Tästä kirjasta olen meditaatiokurssillamme lukenut tarinan kuninkaan katkenneesta sormesta ja teettänyt neutraaliin mieleen tähtäävän Wahe Guru -meditaation.

Patañjalin Yoga-sūtra. Joogan filosofia. Toim. Måns Broo (Gaudeamus 2010)

Ensimmäinen suoraan sanskriitin kielestä suomeksi käännetty joogan perusteksti on alkujaan noin vuodelta 350 eaa. Klassisessa tekstissä kuvataan joogin tie harhojen maailmasta lopulliseen vapautukseen. Åbo Akademin uskontotieteellisen laitoksen dosentti, joogalehti Anandan päätoimittaja Måns Broo on suomentanut ja selittänyt Joogasutran. Hänen valistunut kommentaarinsa on kirjan parasta antia ja erottaa sen edukseen monista muista suomennoksista. Luin tästä teoksesta pranayama-kurssilla hengitysharjoituksia käsittelevän osuuden.

Maya Fiennes: Täyttä elämää joogalla (WSOY 2011)

Joogisen elämäntaidon opas ja cocktail pureksittua viisautta, omakohtaista pohdintaa, esimerkkitapauksia, arjen kompastuskivien joogista ylittämistä, asanoita, pranayamaa, mantroja ja meditaatiota. Tästä opuksesta teimme pranayama-kurssilla hartioiden nostelua ja tulihengitystä.

Vielä muutama kirjasuositus:

Donna Farhi: Jooga ja elämän voima (Basam Books 2004)

Klassikon asemaan kohonnut maanläheinen katsaus joogaan elämäntapana. Pikaratkaisuihin ja ihmedieetteihin tottuneille ihmisille kirja toimii muistutuksena kärsivällisen ja pitkäjänteisen työn merkityksestä matkalla kohti tasapainoista elämää. Kirja ei sisällä ohjeita asanoihin tai meditaatioon, mutta opettaessaan hidastamisen taitoa, harjoitusmotivaatiota ja itsekuria se on mainio perusteos jokaisen henkisestä kasvusta kiinnostuneen kirjahyllyyn.

Kylli Kukk ja Virpi Melleri: Kyllin hyvä. Lempeämmän elämän käsikirja (Sanoma Media 2014)

Hyväntuulinen, kattava opaskirja käytännön harjoituksilla ja joogaopettaja-fysioterapeutti Kylli Kukkin elämäntarina. Jäsenkorjaajana arvostan erityisesti kirjan raikkaita liikesarjoja ja selän terveyteen keskittymistä.

Michael Stone: The Inner Tradition of Yoga (Shambhala 2008 ja Yoga For a World Out of Balance (Shambhala 2009)

Vain 42-vuotiaana tuonilmaisiin siirtynyt buddhalainen opettaja, psykoterapeutti ja joogaopettaja Stone kirjoitti liudan kirjoja, joista itsekin omistan vasta osan. Nämä kaksi kirjaa sopivat lukijalle, jota kiinnostaa jooga elämäntapana 2000-luvun yhteiskunnassa, eettiset valinnat, syvä tietämys joogan historiasta ja filosofiasta sekä joogan työkalujen soveltaminen joogaharjoitukseen ja ihmissuhteisiin.