Mikä tekee joogaopettajan?

Törmäsin tänään sattumalta joogaopettaja Kreeta Rankin hyvään blogitekstiin joogaopettajakoulutuksista.

Kysymykseen, pätevöittääkö RYT200-koulutus joogaopettajaksi, vastaisin itse: kyllä ja ei. Koulutuksia on hyvin eri tasoisia, mutta hyvä ja vaativa koulutus tarjoaa vahvan pohjan opettajuudelle. Itse voin sanoa, että Hima Happinessin koulutus teki minusta joogaopettajan tarjotessaan pedagogiset taidot, yhteisön ja opettajien tuen ja muun pohjan. MUTTA. Et voi opettaa mitään, josta sinulla ei itselläsi ole kokemusta. Joihinkin koulutuksiin otetaan opiskelijoita hyvinkin ohuella tai jopa nollajoogakokemuksella. Nykyään tarjotaan paljon ”joogaa”, jota opettaakseen on tarvinnut osallistua vain viikonloppukurssille tai parille eikä ohjaaja ole itse joogi. Tällä periaatteella tuotetaan varmasti ihan mukavia jumppatunteja.

”You can’t lead anyone else further than you have gone yourself.” (Gene Mauch)

Joogan ydin on kuitenkin muualla kuin mekaanisesti toistetuissa liikesarjoissa, eikä sitä ydintä sisäistetä muutamassa päivässä, kuukaudessa tai vuodessakaan. Sen sijaan kyseessä on elämänmittainen päivittäinen harjoitus, jonka myötä joogasta tulee ihmisen koko olemukseen kietoutuva elämäntapa, tapa hahmottaa maailmaa, eikä muusta elämästä irrallinen jumppatuokio silloin tällöin. Tämän pitkän matkan varrella on jossain kohtaa piste, jossa voi alkaa välittää joogaa myös muille, mikäli tuntee kutsumusta opettamiseen. Siihen pisteeseen päästäkseen on täytynyt lukea klassisia joogatekstejä, istua aika monta kymmentä tuntia meditoimassa, ja oivaltaa, millaisen alkemian kautta joogan opetukset siirtyvät joogamatolta muuhun elämään: ihmissuhteisiin, kommunikaatioon, resilienssiin. Kaikki tämä on hyvin hidasta kypsymistä. Oma harjoitus on maaperä, jolta opettaminen versoaa. Ilman vakiintunutta omaa harjoitusta ei ole joogan opetusta.

Olen itse tyytyväinen, että ehdin joogata hyvin pitkään (viitisentoista vuotta) ennen kuin päähäni edes pälkähti ryhtyä ohjaamaan joogaa itse. Sittenkin kesti, kun etsiskelin minua puhuttelevaa koulutusta ja odottelin vielä vähän lisää. Ehdin näinä vuosina kokea kaikki klassiset joogan harrastamisen vaiheet, ja mikä tärkeintä, sen, mikä merkitys joogalla ja omalla harjoituksella on elämän kriiseissä ja karikoissa. Siinä on oppi, jonka jakaminen eteenpäin on itselleni sydämen asia.

women-1178187_1280.jpg

Mitä Michael Stonen kuolema voi opettaa meille

Millaista ihmistä ajattelet, kun ajattelet joogaopettajaa, terapeuttia, parantajaa tai henkistä opettajaa?

Monesti haluamme, että meitä ohjaisi ja luotsaisi joku, joka on paljon kehittyneempi kuin me itse. Ihmisen mieli on taipuvainen kategorisointiin, sillä yleistäminen tekee maailmasta helpomman käsittää. Siksi meillä on mielikuvia myös hyvinvointialan ammattilaisista: millaisia he yleensä ovat, millaisia me odotamme tai edellytämme heidän olevan.

Mieti hetki tykönäsi, ajatusleikkinä: voiko henkilö, jonka luo ihmiset menevät saadakseen apua kipuihinsa, vastauksia kysymyksiinsä tai tukea omalle elämänpolulleen, olla heikko ja vajavainen? Uskoisitko itsesi lihavan personal trainerin, alkoholisoituneen hierojan tai mielenterveysongelmaisen meditaatio-opettajan käsiin? Onko tällaisilla asioilla väliä, jos kyseessä on työtään täydellä sydämellä tekevä rautainen ammattilainen, joka pystyy auttamaan asiakkaitaan ja oppilaitaan?

Michael-Stone-696x437Opettajani Michael Stone menehtyi äskettäin äkillisesti vain 42-vuotiaana. Hän vaipui koomaan 13.7.2017 ja kuoli kolme päivää myöhemmin. Stone oli mittavan kansainvälisen uran rakentanut buddhalainen opettaja, kirjailija sekä jooga- ja meditaatio-opettaja. Hän työskenteli ansiokkaasti myös mielenterveyden häiriöiden, kuten traumojen hoidon parissa, ja puhui sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Hän vieraili Suomessa ensimmäisen kerran syksyllä 2016 pitkän linjan oppilaidensa kutsumana. Olin kuuntelemassa häntä ja vaikutuin syvästi hänen kyvystään välittää ikivanhoja, usein vaikeitakin henkisiä opetuksia eteenpäin kirkkaaksi hiotuilla esimerkeillä. Stonen opetusten ydintä oli joogan ja tietoisuutaitojen tuominen keskelle 2000-luvulla elävän ihmisen kaoottista arkea. Puheensa mausteeksi Stone ripotteli huumoria ja Jung-viittauksia. Hän kertoi esimerkiksi lapsuutensa kinasteluista veljensä kanssa ja kysyi ”Do you do headlocks in Finland?” (vastasimme, että kylläpä vain!). Nauroimme paljon. Saamani meditaatio-ohjaus oli merkittävän hyvää.

Olen Stonen Awake in the World -podcastin suurkuluttaja ja toivoin voivani jatkaa Stonen opetuksessa – mieluusti osallistumalla hänen retriiteilleen. Aika loppui kuitenkin kesken.

Muutama päivä Stonen kuoleman jälkeen hänen lähipiirinsä julkaisi tiedotteen kuolinsyystä. En itse ollut välittänyt spekuloida asialla, mutta pidin todennäköisimpänä aivoverenvuotoa. Menehtymisen syy oli kuitenkin yllättäen katuhuume: alustavat mittaustulokset viittaavat opioideihin, myös fentanyyliin. Taustatiedoksi: Pohjois-Amerikkaa riivaa historian pahin huume-epidemia, joka ei katso sosiaaliluokkaa tai ikää, ja opioidit ovat sillä tavalla riskialttiita, että Suomessakin reseptiopioidit tappavat satoja ihmisiä vuodessa hengityslamaan.

Stone sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka on haastava pitkäaikaissairaus. Tänä keväänä hänen maniajaksonsa alkoivat toistua tiheämmin ja pahempina. Suunnattomasta viisaudestaan, suuresta sydämestään, vahvasta omasta harjoituksestaan, henkisestä edistyneisyydestään ja läheistensä valtavasta rakkaudesta huolimatta Stonen olo muuttui niin sietämättömäksi, että hän haki helpotusta diileriltä, ja arvaamaton tabletti koitui hänen kohtalokseen.

Avoimuus, jolla Stonen läheiset toivat asian esiin, on rohkeata ja esimerkillistä ja se koskettaa syvästi. Toivottavasti heidän eleensä rohkaisee kaikkia ihmisiä, myös hyvinvoinnin ja viisauden ammattilaisia, puhumaan pahasta olosta, hulluudesta, huumeista ja mielenterveysongelmista rohkeammin ja avoimemmin.

”It may be hard to put one’s mind into his, to imagine how he could take such a risk with a young family, baby on the way, with such a full life and such fortune. It could be easy to shake one’s head and think, what a shame. Culturally we don’t have enough language to talk about this. Rather than feel the shame and tragedy of it, can we find questions? What was he feeling? How was he coping? What am I uncomfortable hearing? What can we do for ourselves and others who have impulses or behaviors we cannot understand? Impulses that scare us and silence us? How can we take care of each other?

Michael did amazing work in the world and changed the lives of so many. He was a beautiful father and loving husband. He loved his life, his work and his students deeply. He was loved immeasurably. He continues.”

(Sitaatti: Official statement, michaelstoneteaching.com)

Michael Stonen merkittävyys opettajana ei vähene tai haalistu, vaikka hän oli ”hullu” ja menehtyi huumeisiin. Mikään muu kuolinsyy ei olisi ollut sen jalompi. Ei ole olemassa toisen luokan kansalaisia. Jokainen meistä on yhtä arvokas. Pultsari, fitness-stara, absolutisti, korvaushoidossa kärvistelevä, pappi, kuppari, pitkäaikaissairas, kipukroonikko, masentunut, skitsofreenikko, 80-tuntista työviikkoa painava yrittäjä, maahanmuuttaja, arkkiatri, langanlaiha joogaope. Jokainen on yhtä itsestäänselvästi rakkauden arvoinen. Jokainen kärsii omalla tavallaan; tavalla, joka usein jää toisille mysteeriksi. Et voi koskaan tietää, millaista taistelua toinen käy.

Kirjoitin Instagramissa pian tiedotteen luettuani näin:

We need MORE COMPASSION, MORE KINDNESS and LESS JUDGMENT when it comes to mental health. We need to speak openly and stop stigmatizing people. It’s sad that I’ve met even yoga teachers who think that depression is weakness – what can they offer to people who struggle with their mental health? Where’s the yogic compassion? If you judge someone who is not OK, you should ask yourself: why am I feeling so uncomfortable about this? Does this person’s suffering spotlight something ugly or unprocessed in me, something that I haven’t even admitted to myself? No one is safe, anyone can suffer from mental illness in some part of their life and it has nothing to do with weakness.

Yoga isn’t about perfect alignments, expensive leggings, fucking raw cakes or always feeling good. It’s about living as a human with other humans, letting go of the delusion that we could control anything else than our own breath, sitting long lonely nights with our shadow, accepting flaws, trying to be a good person to your loved ones and breathing. What I learned today about Michael Stone’s passing makes me respect him even more.

We need to talk more about these things. Open and vulnerable. Not pretending to be always strong and on a good mood.

Lyhyesti suomeksi: tarvitsemme lisää myötätuntoa ja kiltteyttä ja vähemmän tuomitsemista. Meidän on puhuttava avoimemmin ja lopetettava ihmisten leimaaminen. Jos tuomitset jonkun, joka voi huonosti, kysy itseltäsi: miksi tämän ihmisen kärsimys saa minut tuntemaan oloni epämukavaksi? Paljastaako se jonkin kipeän kohdan minussa itsessäni, jonkun haavan, jota olen itse peitellyt? Kukaan ei ole turvassa: jokainen meistä voi sairastua mieleltään jossakin vaiheessa elämäänsä. Sillä ei ole mitään tekemistä heikkouden kanssa.

Joogassa ei ole kyse täydellisistä linjauksista, tyyriistä trikoista, raakaruuasta tai siitä, että on aina hyvä olo. Joogan ydintä on ihmisenä eläminen yhdessä muiden kanssa, siitä harhaluulosta luopuminen että voisimme hallita elämässä mitään muuta kuin omaa hengitystämme, omien varjojen kohtaaminen, vikojemme hyväksyminen sekä kiltteyden ja rakkauden harjoittaminen arjessa läheisiämme kohtaan.

 

yoga

Meidän täytyy opetella puhumaan näistä asioista, olemaan avoimempia ja tunnustamaan haavoittuvuutemme, jotta kenenkään ei tarvitsisi teeskennellä voivansa hyvin silloin kun elämä runtelee. Sellaista ihmistä ei olekaan, jolla ei joskus olisi paha olla.

Michael Stonella olisi ollut vielä paljon annettavaa, mutta me voimme yhdessä pitää hänen liekkiään palamassa ja antaa sen valaista maailmaa. Ellei Stone ollut sinulle ennalta tuttu, suosittelen aloittamaan tutustumisen hänen videoistaanteksteistään tai podcasteistaan (joiden mukana on myös viljalti ohjattuja meditaatioita).

Jos tahdot tukea Michaelin vaimoa ja lapsia taloudellisesti, voit lahjoittaa heille osoitteessa https://www.gofundme.com/carina-stone-family-fund.

© Tiina Ahokas. Ethän lainaa tekstiäni ja kuviani luvatta ja lisääthän lainauksesi yhteyteen aina linkin sivustolleni.