Joogakirjallisuuden helmiä kirjahyllystäni

Käytän opetukseni tukena kirjoja, jotka tunnen läpikotaisin ja joista osan olen omistanut jo kauan. Tässä katsaus rakkaimpiin ja käytössä nuhraantuneisimpiin joogakirjoihini. Pranayama-kurssillani toivottiin nimittäin tänään, että kirjoittaisin listan kirjoista, joihin olen tunneillani viitannut. Oivallinen idea! Joogakirjallisuutta on olemassa viljalti ja omassa kodissani siitä asustaa ihan kohtalainen otos.

IMG_3916.JPG

Janne Kontala: Joogan sydän (Basam Books 2015)

Moni tituleeraa tätä parhaaksi suomenkieliseksi joogakirjaksi. Kyseessä on selkeä, mutta syvällinen opaskirja, joka opettaa asanoita, meditaatiota ja mantrameditaatiota ja hieman pranayamaakin. Joogan filosofia kulkee oppaassa mukana kaikkeen kietoutuneena. Kirjan alaotsikko on ”Kohti sisäistä harjoitusta” ja se kartoittaakin joogan henkistä ja sydäntä avaavaa puolta upeasti.

Tästä kirjasta luen aina katkelman käsilläseisonta-workshopeissani, jotta muistaisimme, että käsilläseisonnassa ei ole kyse yksinomaan jumppatempusta. Pranayama-kurssilla olemme tehneet kirjan mukaan Hamsah- eli joutsenmeditaatiota ja meditaatiokurssilla hämmästelleet-kummastelleet mukavan istuma-asennon muodostamista.

Teija Enoranta (Shabad Deep Kaur): Japji Sahib. Mielen joogaa. (Tammi 2015)

Tämä kirja on oma ”raamattuni”, jota selailen, kun kaipaan lohdutusta tai ihmismielen rajat ylittävää viisautta. Japji Sahib on 1400-luvulla syntynyt mantra, Pohjois-Intiassa kirjoitettu pyhä teksti. Tamperelainen joogaopettaja Teija Enoranta on suomentanut ja tulkinnut kyseisen tekstin. Lopputuloksena on läpeensä viisas mietiskelykirja ja opas elämän hallintaan. Kirja sopii eritoten niille, joita fyysinen jooga ei kiinnosta.  Enorannan pohdinnat puhuttelevat elämän ja arjen kysymyksistä kiinnostunutta.

Tätä kirjaa siteerasin meditaatiokurssilla, kun puhuimme neutraalista mielestä, eli mielentilasta, jossa on helpompi tarkastella itseä ja tapahtumia elämässä etäämmältä, joutumatta tunteiden riepoteltavaksi.

Inderjit Kaur Khalsa: Voiman tie (Tammi 2009) ja Chakrapolku (Tammi 2014)

Ensin mainittu on perusteos kundaliinijoogasta; jälkimmäinen kahdeksan viikon ohjelma, jossa työstetään yksi chakra kerrallaan asana-, meditaatio- ja kirjoitusharjoitusten kautta. Kirjailija on suomalainen joogaopettaja, kirjailija ja elokuvaohjaaja.

Voiman tie oli minulla suurena tukena vaikeassa elämäntilanteessa. Ihastuin eritoten sen meditaatioharjoituksiin – ja kristallinkirkkaaseen tyyneyteen, joka kundaliinijoogaharjoitusten tekemisestä seurasi. Sittemmin tein myös Chakrapolun ohjelman ja koin sen hyvin vaikuttavaksi!

Voiman tiestä olemme meditaatiokurssilla tehneet muun muassa ”Meditaation poistamaan pelkoa tulevasta”.

Taavi Kassila ja Satu Silvo: Kuningasjooga (WSOY 2000)

Tämä oli ensimmäinen joogakirja, jonka aikoinaan ostin! Aika on ehkä ajanut trikooasujen ohi, mutta kirja on toimiva, simppeli johdatus perusasanoihin, pranayamaan, meditaatioon ja oman harjoituksen koostamiseen. Kirja esittelee myös eri joogalajeja, joogan pyhät kirjat ja joogan soveltamista arkielämään.

Pranayama-kurssillamme tehty vuorosierainhengitys, sukh-purvak pranayama, löytyy tästä kirjasta. Muutenkin kirjan pranayama-osio on erinomainen.

Irene Hopkins: Kundaliinijooga. Sisäisen voiman lähde (Delfiini Kirjat 2002/2012)

Soma, hyvin henkinen, jopa höpsö kundaliinijoogaan pohjautuva opaskirja, joka luotsaa lukijaansa kokonaiseen myötätuntoiseen maailmankatsomukseen. Toimii mietiskelykirjana ja sisältää vinkeitä kundaliinijoogaharjoitussarjoja.

Tästä kirjasta olen meditaatiokurssillamme lukenut tarinan kuninkaan katkenneesta sormesta ja teettänyt neutraaliin mieleen tähtäävän Wahe Guru -meditaation.

Patañjalin Yoga-sūtra. Joogan filosofia. Toim. Måns Broo (Gaudeamus 2010)

Ensimmäinen suoraan sanskriitin kielestä suomeksi käännetty joogan perusteksti on alkujaan noin vuodelta 350 eaa. Klassisessa tekstissä kuvataan joogin tie harhojen maailmasta lopulliseen vapautukseen. Åbo Akademin uskontotieteellisen laitoksen dosentti, joogalehti Anandan päätoimittaja Måns Broo on suomentanut ja selittänyt Joogasutran. Hänen valistunut kommentaarinsa on kirjan parasta antia ja erottaa sen edukseen monista muista suomennoksista. Luin tästä teoksesta pranayama-kurssilla hengitysharjoituksia käsittelevän osuuden.

Maya Fiennes: Täyttä elämää joogalla (WSOY 2011)

Joogisen elämäntaidon opas ja cocktail pureksittua viisautta, omakohtaista pohdintaa, esimerkkitapauksia, arjen kompastuskivien joogista ylittämistä, asanoita, pranayamaa, mantroja ja meditaatiota. Tästä opuksesta teimme pranayama-kurssilla hartioiden nostelua ja tulihengitystä.

Vielä muutama kirjasuositus:

Donna Farhi: Jooga ja elämän voima (Basam Books 2004)

Klassikon asemaan kohonnut maanläheinen katsaus joogaan elämäntapana. Pikaratkaisuihin ja ihmedieetteihin tottuneille ihmisille kirja toimii muistutuksena kärsivällisen ja pitkäjänteisen työn merkityksestä matkalla kohti tasapainoista elämää. Kirja ei sisällä ohjeita asanoihin tai meditaatioon, mutta opettaessaan hidastamisen taitoa, harjoitusmotivaatiota ja itsekuria se on mainio perusteos jokaisen henkisestä kasvusta kiinnostuneen kirjahyllyyn.

Kylli Kukk ja Virpi Melleri: Kyllin hyvä. Lempeämmän elämän käsikirja (Sanoma Media 2014)

Hyväntuulinen, kattava opaskirja käytännön harjoituksilla ja joogaopettaja-fysioterapeutti Kylli Kukkin elämäntarina. Jäsenkorjaajana arvostan erityisesti kirjan raikkaita liikesarjoja ja selän terveyteen keskittymistä.

Michael Stone: The Inner Tradition of Yoga (Shambhala 2008 ja Yoga For a World Out of Balance (Shambhala 2009)

Vain 42-vuotiaana tuonilmaisiin siirtynyt buddhalainen opettaja, psykoterapeutti ja joogaopettaja Stone kirjoitti liudan kirjoja, joista itsekin omistan vasta osan. Nämä kaksi kirjaa sopivat lukijalle, jota kiinnostaa jooga elämäntapana 2000-luvun yhteiskunnassa, eettiset valinnat, syvä tietämys joogan historiasta ja filosofiasta sekä joogan työkalujen soveltaminen joogaharjoitukseen ja ihmissuhteisiin.

Mitä Michael Stonen kuolema voi opettaa meille

Millaista ihmistä ajattelet, kun ajattelet joogaopettajaa, terapeuttia, parantajaa tai henkistä opettajaa?

Monesti haluamme, että meitä ohjaisi ja luotsaisi joku, joka on paljon kehittyneempi kuin me itse. Ihmisen mieli on taipuvainen kategorisointiin, sillä yleistäminen tekee maailmasta helpomman käsittää. Siksi meillä on mielikuvia myös hyvinvointialan ammattilaisista: millaisia he yleensä ovat, millaisia me odotamme tai edellytämme heidän olevan.

Mieti hetki tykönäsi, ajatusleikkinä: voiko henkilö, jonka luo ihmiset menevät saadakseen apua kipuihinsa, vastauksia kysymyksiinsä tai tukea omalle elämänpolulleen, olla heikko ja vajavainen? Uskoisitko itsesi lihavan personal trainerin, alkoholisoituneen hierojan tai mielenterveysongelmaisen meditaatio-opettajan käsiin? Onko tällaisilla asioilla väliä, jos kyseessä on työtään täydellä sydämellä tekevä rautainen ammattilainen, joka pystyy auttamaan asiakkaitaan ja oppilaitaan?

Michael-Stone-696x437Opettajani Michael Stone menehtyi äskettäin äkillisesti vain 42-vuotiaana. Hän vaipui koomaan 13.7.2017 ja kuoli kolme päivää myöhemmin. Stone oli mittavan kansainvälisen uran rakentanut buddhalainen opettaja, kirjailija sekä jooga- ja meditaatio-opettaja. Hän työskenteli ansiokkaasti myös mielenterveyden häiriöiden, kuten traumojen hoidon parissa, ja puhui sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Hän vieraili Suomessa ensimmäisen kerran syksyllä 2016 pitkän linjan oppilaidensa kutsumana. Olin kuuntelemassa häntä ja vaikutuin syvästi hänen kyvystään välittää ikivanhoja, usein vaikeitakin henkisiä opetuksia eteenpäin kirkkaaksi hiotuilla esimerkeillä. Stonen opetusten ydintä oli joogan ja tietoisuutaitojen tuominen keskelle 2000-luvulla elävän ihmisen kaoottista arkea. Puheensa mausteeksi Stone ripotteli huumoria ja Jung-viittauksia. Hän kertoi esimerkiksi lapsuutensa kinasteluista veljensä kanssa ja kysyi ”Do you do headlocks in Finland?” (vastasimme, että kylläpä vain!). Nauroimme paljon. Saamani meditaatio-ohjaus oli merkittävän hyvää.

Olen Stonen Awake in the World -podcastin suurkuluttaja ja toivoin voivani jatkaa Stonen opetuksessa – mieluusti osallistumalla hänen retriiteilleen. Aika loppui kuitenkin kesken.

Muutama päivä Stonen kuoleman jälkeen hänen lähipiirinsä julkaisi tiedotteen kuolinsyystä. En itse ollut välittänyt spekuloida asialla, mutta pidin todennäköisimpänä aivoverenvuotoa. Menehtymisen syy oli kuitenkin yllättäen katuhuume: alustavat mittaustulokset viittaavat opioideihin, myös fentanyyliin. Taustatiedoksi: Pohjois-Amerikkaa riivaa historian pahin huume-epidemia, joka ei katso sosiaaliluokkaa tai ikää, ja opioidit ovat sillä tavalla riskialttiita, että Suomessakin reseptiopioidit tappavat satoja ihmisiä vuodessa hengityslamaan.

Stone sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka on haastava pitkäaikaissairaus. Tänä keväänä hänen maniajaksonsa alkoivat toistua tiheämmin ja pahempina. Suunnattomasta viisaudestaan, suuresta sydämestään, vahvasta omasta harjoituksestaan, henkisestä edistyneisyydestään ja läheistensä valtavasta rakkaudesta huolimatta Stonen olo muuttui niin sietämättömäksi, että hän haki helpotusta diileriltä, ja arvaamaton tabletti koitui hänen kohtalokseen.

Avoimuus, jolla Stonen läheiset toivat asian esiin, on rohkeata ja esimerkillistä ja se koskettaa syvästi. Toivottavasti heidän eleensä rohkaisee kaikkia ihmisiä, myös hyvinvoinnin ja viisauden ammattilaisia, puhumaan pahasta olosta, hulluudesta, huumeista ja mielenterveysongelmista rohkeammin ja avoimemmin.

”It may be hard to put one’s mind into his, to imagine how he could take such a risk with a young family, baby on the way, with such a full life and such fortune. It could be easy to shake one’s head and think, what a shame. Culturally we don’t have enough language to talk about this. Rather than feel the shame and tragedy of it, can we find questions? What was he feeling? How was he coping? What am I uncomfortable hearing? What can we do for ourselves and others who have impulses or behaviors we cannot understand? Impulses that scare us and silence us? How can we take care of each other?

Michael did amazing work in the world and changed the lives of so many. He was a beautiful father and loving husband. He loved his life, his work and his students deeply. He was loved immeasurably. He continues.”

(Sitaatti: Official statement, michaelstoneteaching.com)

Michael Stonen merkittävyys opettajana ei vähene tai haalistu, vaikka hän oli ”hullu” ja menehtyi huumeisiin. Mikään muu kuolinsyy ei olisi ollut sen jalompi. Ei ole olemassa toisen luokan kansalaisia. Jokainen meistä on yhtä arvokas. Pultsari, fitness-stara, absolutisti, korvaushoidossa kärvistelevä, pappi, kuppari, pitkäaikaissairas, kipukroonikko, masentunut, skitsofreenikko, 80-tuntista työviikkoa painava yrittäjä, maahanmuuttaja, arkkiatri, langanlaiha joogaope. Jokainen on yhtä itsestäänselvästi rakkauden arvoinen. Jokainen kärsii omalla tavallaan; tavalla, joka usein jää toisille mysteeriksi. Et voi koskaan tietää, millaista taistelua toinen käy.

Kirjoitin Instagramissa pian tiedotteen luettuani näin:

We need MORE COMPASSION, MORE KINDNESS and LESS JUDGMENT when it comes to mental health. We need to speak openly and stop stigmatizing people. It’s sad that I’ve met even yoga teachers who think that depression is weakness – what can they offer to people who struggle with their mental health? Where’s the yogic compassion? If you judge someone who is not OK, you should ask yourself: why am I feeling so uncomfortable about this? Does this person’s suffering spotlight something ugly or unprocessed in me, something that I haven’t even admitted to myself? No one is safe, anyone can suffer from mental illness in some part of their life and it has nothing to do with weakness.

Yoga isn’t about perfect alignments, expensive leggings, fucking raw cakes or always feeling good. It’s about living as a human with other humans, letting go of the delusion that we could control anything else than our own breath, sitting long lonely nights with our shadow, accepting flaws, trying to be a good person to your loved ones and breathing. What I learned today about Michael Stone’s passing makes me respect him even more.

We need to talk more about these things. Open and vulnerable. Not pretending to be always strong and on a good mood.

Lyhyesti suomeksi: tarvitsemme lisää myötätuntoa ja kiltteyttä ja vähemmän tuomitsemista. Meidän on puhuttava avoimemmin ja lopetettava ihmisten leimaaminen. Jos tuomitset jonkun, joka voi huonosti, kysy itseltäsi: miksi tämän ihmisen kärsimys saa minut tuntemaan oloni epämukavaksi? Paljastaako se jonkin kipeän kohdan minussa itsessäni, jonkun haavan, jota olen itse peitellyt? Kukaan ei ole turvassa: jokainen meistä voi sairastua mieleltään jossakin vaiheessa elämäänsä. Sillä ei ole mitään tekemistä heikkouden kanssa.

Joogassa ei ole kyse täydellisistä linjauksista, tyyriistä trikoista, raakaruuasta tai siitä, että on aina hyvä olo. Joogan ydintä on ihmisenä eläminen yhdessä muiden kanssa, siitä harhaluulosta luopuminen että voisimme hallita elämässä mitään muuta kuin omaa hengitystämme, omien varjojen kohtaaminen, vikojemme hyväksyminen sekä kiltteyden ja rakkauden harjoittaminen arjessa läheisiämme kohtaan.

 

yoga

Meidän täytyy opetella puhumaan näistä asioista, olemaan avoimempia ja tunnustamaan haavoittuvuutemme, jotta kenenkään ei tarvitsisi teeskennellä voivansa hyvin silloin kun elämä runtelee. Sellaista ihmistä ei olekaan, jolla ei joskus olisi paha olla.

Michael Stonella olisi ollut vielä paljon annettavaa, mutta me voimme yhdessä pitää hänen liekkiään palamassa ja antaa sen valaista maailmaa. Ellei Stone ollut sinulle ennalta tuttu, suosittelen aloittamaan tutustumisen hänen videoistaanteksteistään tai podcasteistaan (joiden mukana on myös viljalti ohjattuja meditaatioita).

Jos tahdot tukea Michaelin vaimoa ja lapsia taloudellisesti, voit lahjoittaa heille osoitteessa https://www.gofundme.com/carina-stone-family-fund.

© Tiina Ahokas. Ethän lainaa tekstiäni ja kuviani luvatta ja lisääthän lainauksesi yhteyteen aina linkin sivustolleni.