Lihaksistosi on apteekki, ja Kelly McGonigal tietää, miten lääkekaapin oven saa auki.

Mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat Suomessa jyrkässä kasvussa. Mielenterveyshäiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden lukumäärä on kasvanut vuosien 2016 ja 2019 välillä järkyttävät 43 prosenttia. Vuonna 2018 mielenterveyden häiriöt kiilasivat tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien edelle sairauspäivärahakustannuksissa.

Liike on lääke niin fyysiselle kuin psyykkiselle terveydelle. Silti vain viidesosa suomalaisista liikkuu edes suositusten mukaisesti. Harvemmin puhutaan siitä, että liikkuminen hyödyttää myös yhteisöjä. Koko liikuntakäsitys kaipaa kipeästi uudelleenajattelua. Ankeasta kalorien laskemisesta ja kehonmuokkausmentaliteetista on päästävä eroon. Liikkua voi ilon ja inspiraation kautta – ja se on taito, joka on opeteltavissa. Se, miltä ihmiskeho näyttää, on täysin epäolennaista sen rinnalla, mihin kaikkeen ihmeelliseen ihmiskeho pystyy. Vielä suuremmat ihmeet piilevät kuitenkin meissä molekyylitasolla.

42-vuotias yhdysvaltalaispsykologi Kelly McGonigal on juuri julkaissut kirjan The Joy of Movement: How exercise helps us find happiness, hope, connection, and courage. Kuuntelin podcastin, jossa psykologi Rick Hanson – joka muuten on toinen ikisuosikkini, Buddhan aivot -kirjan kirjoittajista – haastattelee McGonigalia hänen uuden kirjansa tiimoilta. Haastattelu oli inspiroiva ja yllättävä. Kirjoitan siitä – sopivasti tänään, Kelan julkaistua tiedotteen suomalaisten työikäisten mielenterveyden alamäestä. McGonigal perkaa kuluneen termin ”liikkumisen ilo” perusteellisesti.

Yhteinen liike luo yhteisöllisyyttä

Samassa rytmissä muiden kanssa liikkuminen muuttaa tapaa, jolla ihminen havaitsee itsensä. Kun jaettu, yhteinen liike hahmotetaan yhtä aikaa näköaistin ja liikeaistin kautta, luo se aivoissa kokemuksen: olemme kaikki yhtä. Minäkuva laajenee yhteisölliseksi ja yksilö kokee olevansa osa jotakin suurempaa. McGonigal kutsuu tätä kollektiiviseksi iloksi. Yksilön korostamiseen sairastuneessa ajassamme on arvokasta voida irroittautua minän kahleista ja sulautua osaksi jotakin suurempaa.

Samantahtisella liikkumisella ja kollektiivisella ilolla on ilmeisesti biologinen pohja. Jo edellisessä blogikirjoituksessani binauraalisesta musiikista kirjoitin, miten homo sapiensin voittokulun Telluksella arvellaan liittyvän lajimme kykyyn valjastaa taide ja musiikki yhteisöä koossapitäväksi voimaksi.

McGonigal on alusta asti ohjannut psykologintyönsä ohessa ryhmäliikuntatunteja ja pitää niitä tärkeimpänä osana psykologin työtään. Yhdessä liikkuminen on hänen mielestään paras yksittäinen asia, minkä ihminen voi tehdä mielenterveytensä hyväksi.

Tutkimuksissa on osoitettu, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus vähentää tehokkaasti stressiä ja masennusta, pidentää elinikää, lisää terveitä elinvuosia ja ehkäisee dementoitumista ja Alzheimerin tautia. Se on myös yhteydessä parempaan mielenterveyteen.

Lihakset resilienssitehtaina

Liikunnan kyky parantaa resilienssiä eli psyykkistä palautumiskykyä toimii McGonigalin mukaan kahta kautta.

Ensimmäinen tapa sukeltaa molekyylitasolle. Hiljattain tutkijat saivat selville, että lihakset toimivat eräänlaisina umpirauhasina eli ne erittävät supistuessaan proteiineja ja kemiallisia välittäjäaineita verenkiertoon. Tällä on merkittäviä terveysvaikutuksia. Liikkuminen, siis lihasten käyttäminen, on ainoa keino saada nämä prosessit käyntiin kehossa.

”Lihaksistosi on apteekki! Lihaksesi pumppaavat verenkiertoosi molekyylejä, jotka muokkaavat aivojasi vastustuskykyisemmiksi stressiä vastaan”, McGonigal riemuitsee ja korostaa eritoten liikunnan kykyä torjua ja hoitaa masennusta. Tutkimuksissa näitä lihasten erittämiä välittäjäaineita on nimitetty ”toivon molekyyleiksi”, koska ne osallistuvat merkittävällä tavalla traumasta ja masennuksesta toipumiseen.

Toinen tapa liittyy tarinoihin, joita ihmiset kertovat itsestään. Sosiaalisissa tieteissä ajatellaan elämänkulkujen hahmottamisen tarinana olevan ihmisen perustavanlaatuinen ominaisuus. Kertoessa yksilölliset kokemukset ja tapahtumat muokataan muiden korville ymmärrettäväksi. McGonigal kertoo kuulleensa asiakkailtaan lukemattomia kertomuksia, joissa puhuja on jonkin liikunnallisen harrastuksen tai saavutuksen myötä ymmärtänyt pystyvänsä paljon enempään kuin mitä on pitänyt mahdollisena. Tällainen virstanpylväs on saattanut auttaa surusta, tapaturmasta, vammautumisesta tai masennuksesta toipuvan ihmisen jaloilleen.

Liikkuessaan ihminen voi kokea olevansa enemmän: vahvempi, ylväämpi, nopeampi tai vapaampi. Kun tämän muutoksen kokee kehossaan, näkee peilissä tai havaitsee ihailuna katsojien silmissä, voi se auttaa eheyttämään kolhuista minäkuvaa. Tarina, jota itsestämme kerromme, voi näin muuttua eheämmäksi ja positiivisemmaksi.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

ballet-1376250_1280.jpg

Kuusi viikkoa riittää

McGonigalin mielestä on valitettavaa, että länsimaissa liikunta mielletään niin usein vain välineeksi polttaa kaloreita ja muokata kehosta hyväksyttävämmän näköinen. Liikunta on niin paljon enemmän: sosiaalista liimaa, toivonluoja, masennuslääke. Fyysinen aktiivisuus muuttaa aivojesi rakennetta ja toimintaa: se saa sinut nauttimaan liikunnasta, janoamaan liikettä, ja tekee liikunnasta palkitsevampaa. Liikkuminen myös terävöittää aivojesi tapaa havaita maailma: ruoka maistuu paremmalta, auringonlaskut näyttävät kauniimmilta, ilo on syvempää.

Liikuntaharrastuksen aloittaminen ja rutiinin ylläpitäminen voi olla vaikeata, minkä McGonigal myöntää. Hän ei kuitenkaan kannata nopeina ja helppoina markkinoituja pikatreenejä, vaikka kynnys niiden tekemiseen olisikin matalampi. Kuormittavan, sykettä kunnolla nostavan liikunnan edut kun ovat kiistattomat.

Mikä siis neuvoksi? Jos aivosi ovat unohtaneet liikunnan ilon tai eivät ole sitä milloinkaan oppineetkaan, vaatii kuusi viikkoa, jotta aivot mukautuvat liikkuvaan elämäntapaan. Tiedät varmasti, että jos nostat punttia kuusi viikkoa, lihaksissasi tapahtuu muutoksia. On tärkeätä ymmärtää, että aivotkin muuttuvat sinä aikana. Kuuden viikon jälkeen tanko nousee kevyemmin kuin aluksi ja tunnet suurempaa mielihyvää salilla tekemästäsi työstä. On siis aina sääli, jos harrastus nuupahtaa alkuunsa. Palkinnot ropisevat aivojen mielihyväkeskukselle vasta kuuden viikon jälkeen.

Jos liikunta kytkeytyy mielessäsi itseinhoon tai arvostelluksi tulemiseen, tai jos liikut piireissä, joissa käytetään syyllistävää tai kehokriittistä kieltä, ei ole ihme, jos liikunnan ilo on kateissa.

Leikki ja inspiraatio motivaattoreina

McGonigal kehottaakin etsimään aktiviteetin, joka todella motivoi. Millainen liikuntasuoritus inspiroi sinua ja saa sinut huokaisemaan ”vau”? Onko se seiväshyppy, jännittävä tankotanssiliike, häikäisevä jooga-asento tai maaliviivan ylittäminen juoksukisassa? McGonigal suosittelee, että etsit tästä inspiraatiojyväsestä itsellesi ja elämäntilanteeseesi sopivan version ja alat harjoitella sitä. Tämä menetelmä toimii takuulla paremmin kuin se, että teet nettivalmentajan tai naistenlehden markkinoiman, nopeita tuloksia lupaavan, ilottoman pikatreenin.

Tutkimus on osoittanut, että mikäli tahdot muuttaa käyttäytymistäsi, sinun pitää määritellä itsellesi kirkas tavoite. Selkeä, itsemyötätunnolla viritetty tavoite auttaa sinut liikkeelle silloinkin, kun ei huvittaisi. Se voi kuulua esimerkiksi ”Käyn kävelyllä kolmasti viikossa, koska uskon sen antavan minulle lisää energiaa, jota tarvitsen jaksaakseni yhdistää omaishoitajuuden ja työni”. Kristallinkirkkaan tavoitelauseen ajatteleminen auttaa tavoitteen saavuttamisessa silloinkin, kun koet väsymystä tai turhautumista – ja vaikka välillä lipsuisit lupauksestasi, et heitä koko hommaa lekkeriksi, vaan jatkat hyvällä mielellä seuraavana päivänä.

McGonigal puhuu paljon meditaatiosta ja mindfulnessista. Olen aiemmin kirjoittanut tonglenista, perinteisestä meditaatiotekniikasta, jossa keskitytään ajattelemaan hyvää kaikista – niin itsestä, ystävästä, tuntemattomasta kuin vihamiehestä – ja toivomaan jokaiselle hyvää. McGonigal pitää yhdessä liikkumista tärkeänä siksikin, koska se antaa mahdollisuuden ihailla kanssatreenaajien taitoja ja suoritusta. Toisten saavutuksille taputtaminen ja toisten kehuminen muuttaa mielenlaatusi valoisammaksi – siis tekee sinulle itsellesi hyvää.

Liikkumisen ilon saavuttamisessa auttaa leikillisyyden lisääminen, ehdottaa McGonigal. Lapset osaavat monipuolisen, luovan liikkeen luonnostaan. Miksi aikuisen täytyisi luopua siitä ja muuttua jähmeäksi tosikoksi? Jooga-asennon tekeminen veden kiehumista odotellessa, yhdellä jalalla hyppiminen puistossa, päälläseisonta hetken mielijohteesta, eri eläinten liikkumisen jäljittely treenin alkulämmittelyssä, puuhun kiipeäminen – luovan liikkumisen mahdollisuudet ovat rajattomat. McGonigal korostaa, että mikä tahansa pienikin liike pitkän paikoillaan olon jälkeen kohottaa välittömästi energiatasoja ja mielialaa. Kun apeus, velttous ja synkkien ajatusten kierre saavat vallan, voit ikään kuin resetoida itsesi, nollata tilanteen, tekemällä mitä tahansa liikettä kehollasi. Toivon molekyylit pitävät huolen, että olosi muuttuu parempaan.

Lähteet:

Mielenterveyden häiriöstä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu jatkuu jyrkkänä

Being Well Podcast: The Joy of Movement

Kelly McGonigal

Tutkimuksia, kokemuksia ja ajatuksia yhteisöllisyyden terveysvaikutuksista

Terveyttä ja elinvoimaa yhteisöllisyydestä

Urheilijan pitkäaikaisen ylikuormitustilan vaikutus sytokiiniaineenvaihduntaan rasituksessa 

Is There a Hope Molecyle?

Elämäkerrat ja tarinat tutkimuksessa

”Kehut kolme päivää kaikkea mikä liikkuu ja elämäsi muuttuu!” – Näin väitti psykologi ja toimittaja testasi – molemmat yllättyivät 

Lisälukemista:

Suositukset puhuvat yhä monipuolisemman liikunnan puolesta

Cocktail terveelle selälle: liikettä, vettä, rentoutumistaitoja, yinjoogaa ja hyviä ihmissuhteita (Selkäviikko 14.–20.10.2019)

Rituaalit edistävät terveyttä ja hyvinvointia

Täydentävät terapiamuodot tarjoavat pelastusrenkaan työelämän nujertamille

Jalkapäivä huoltaa pyllysi ja pääsi: uusi tutkimus osoittaa jalkatreenin hoitavan aivoja ja hermostoa

© Tiina Ahokas 2020. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta, ja viittaathan aina asianmukaisesti alkuperäisen tekstini linkittäen, jos siteeraat minua.

Kalifornian yliopiston uusi ystävällisyyttä tutkiva instituutti on paremman maailman asialla

Kumman kanssa lähtisit autiolle saarelle: kivan vai ystävällisen ihmisen kanssa? Miten kivuuden ja ystävällisyyden harjoittaminen vaikuttaa ihmiseen pitkällä tähtäimellä?

Käytän englannin kielen nice-sanan käännöksenä sanaa kiva. Kind-sanan suomennan ystävälliseksi. Psykiatri Marcia Sirota on erotellut termit kind ja nice seuraavasti:

Ystävällinen ihminen auttaa toisia, koska se on hänelle luonteenomaista. Kiva ihminen taas auttaa miellyttääkseen ja kiitosta saadakseen.

Ystävällisen ihmisen lämminsydämisyys kumpuaa myötätuntoisuudesta ja siitä, että hän on sinut itsensä kanssa. Kiltteyden juuret taas ovat riittämättömyyden tunteessa: tarpeessa saada jatkuvasti todisteita siitä, että minä kelpaan ja minut hyväksytään.

Ystävällinen ihminen on jämäkkä ja osaa asettaa terveet rajat. Hän ei haksahda hyväksikäyttäjiin.

Kiltti taas vääntyy vaikka mutkalle auttaakseen toista. Hän tulee usein hyväksikäytetyksi, koska on valmis tekemään hyväksynnän eteen mitä tahansa. Usein uhrautuva käytös johtaa kuitenkin torjutuksi tulemiseen. Kiltti ihminen ei halua loukata ketään eikä uskalla ilmaista kielteisiä tunteita. Konfliktiin joutuessaan kiltti alkaa lepytellä toista osapuolta, koska ei kestä, jos hänelle suututaan. Tukahdutetut tarpeet ja tunteet purkautuvat kuitenkin ennen pitkää esimerkiksi passiivisaggressiivisuutena, sarkasmina, pisteliäisyytenä tai jopa raivokohtauksina.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

passive-aggressive.jpg

Ystävällinen ihminen siis säteilee ympäristöönsä lämpöä ja valoa. Hän ei sano pahasti, vaikka olisi aihettakin, ja auttaa toisia pyyteettömästi. Ystävällinen ihminen on aidosti empaattinen ja näkee jokaisessa ihmisessä hyvää. Hän vie kadulta löytämänsä sadan euron setelin löytötavaratoimistoon, vaikka olisi itse rahan tarpeessa, ja pysyy rauhallisena jopa Prisman kassajonossa ja liikenneruuhkassa.

Kiva ihminen taas jupisee ravintolassa pöytäseurueelle, että pihvi on kuivaa, mutta kun tarjoilija tulee kysymään, onko kaikki hyvin, Kiva ihminen loihtii kasvoilleen mitä hurmaavimman hymyn ja kiekaisee, että kyllä juu, ruoka on aivan ihanaa! Hän on kiva kaveri, mutta puhuu selän takana pahaa.

 

Onko Kivalla ihmisellä toivoa? Jo toki! Joogaperinne tarjoaa lääkkeeksi jo aiemmin mainitsemani Rakastavan ystävällisyyden meditaation. Harjoituksessa kultivoidaan ensin rakkautta ja myötätuntoa itseä kohtaan ja aletaan sitten laajentaa tätä tunnetta kaikille olennoille. Tätä meditaatiomuotoa on tutkittu paljon ja sen on todettu edistävän yksilöjen ja yhteisöjen hyvinvointia. Tonglen-meditaatioharjoituksessa taas keskitytään hyväksymään negatiivisten tunteiden ja ilmiöiden olemassaolo ja lähettämään helpotusta ja hyvinvointia kärsiville. Tonglen on oiva metodi myös itsemyötätunnon vaalimiseen ja itsensä lohduttamiseen.

Joogaharjoitus voi myös auttaa olemaan hätääntymättä läsnä omien, vaikeiden tunteiden kanssa ja tunnistamaan ja hyväksymään ne. Jooga voi kehittää ymmärrystä oman hyvinvoinnin reunaehdoista ja rohkaista asettamaan jämäkästi terveet rajat.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

girl-1186895_1280.jpg

Kalifornian yliopistoon (UCLA) perustettiin keskiviikkona 20 miljoonan dollarin alkupotilla ystävällisyysinstituutti. Monitieteisen opinahjon tavoite on tutkia ja levittää ystävällisyyttä ja edistää humaanimpaa maailmaa. Dekaani Darnell Hunt kertoo Los Angeles Timesin artikkelissa instituutin olevan vastine maailmanpoliittiselle tilanteelle ja vihan ja väkivallan ilmapiirille. Toiminnan muotoja tulevat olemaan muun muassa verkkovalmennukset ja yleisöluennot. UCLA Mindful -kännykkäsovellus on jo saatavilla.

Tutkimus on osoittanut, että tietoisuustaitojen ja ystävällisyyden harjoittaminen muuttaa geenien toimintaa: tulehdusta ylläpitävät geenit sammuvat, infektioilta suojaavat geenit aktivoituvat. Elimistön tulehdustasoilla on yhteys sydän- ja verisuonitauteihin ja tiettyihin syöpiin. UCLA:n psykologian, psykiatrian ja käyttäytymistieteiden professori Michelle Craske puolestaan kertoo tutkimuksesta, jossa potilaiden masennus ja ahdistus väheni merkittävästi, kun heitä ohjattiin tuntemaan iloa, kiitollisuutta, rakastavaa ystävällisyyttä ja anteliaisuutta sekä tekemään ystävällisiä tekoja toisille. Potilaiden mielenterveys oli paremmalla tolalla koko kuuden kuukauden seurantajakson ajan.

–Ystävällisten ajatusten vaaliminen lisää ystävällisiä tekoja. Kummallakin, ajatuksilla ja teoilla, on positiivisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin, sanoo Daniel Fessler, UCLA:n antropologian professori. Hän muistuttaa, että ihminen on noussut maapallon hallitsijaksi muita lajeja parempien yhteistyötaitojensa takia. Siksi meillä on toivoa, vaikka nykyinen maailmantilanne on mitä on.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

31783239_630076344006254_1240483621345689600_n.jpg

Joogan ystävällisyysharjoituksia ei ole tarkoitettu vain meditaatiotyynyllä tapahtuviksi tempuiksi, vaan niiden on määrä muuttaa tunteitamme, reagointimallejamme ja käytöstämme parempaa päin myös joogamaton ulkopuolella. Arki on vaikein joogaharjoitus.

Kun Audi-kuski tekee riskiohituksen ja kiilaa eteesi autotiellä, saatat ajatella: ”Mikä urpo! Tyypillinen itsekäs Audi-kuski!” Ehkä painat tööttiä tai alat kostoksi roikkua puskurissa.

Jos taas harjoitat ystävällisyyttä, haluat uskoa, että kaahaajalla on käytökselleen hyvä syy ja ajattelet myötätuntoisesti: ”Oho, hänelläpä on kiire, toivottavasti mitään vakavaa ei ole sattunut. Ehkä hänellä on kiire puolisonsa synnytykseen tai on tapahtunut jokin onnettomuus. Kunpa hän ei ajaisi kolaria.”

Kuvittele, millaisia tuntemuksia nämä kaksi erilaista reagointitapaa herättäisivät hartialihaksissasi, hengityksessäsi, kasvojesi ilmeessä – tai sydämen sykkeessäsi ja sitä kautta verenpaineessa.

Ystävällisyys tarttuu. Tämäkin on jo vahvistettu Kalifornian yliopiston tutkimuksessa. Ystävällisiä tekoja tekemällä siis et ainoastaan tee hyvää omalle terveydellesi vaan todella lisäät ystävällisyyttä maailmassa.

Lisää luettavaa:

New UCLA institute will study — and spread — kindness

Why You Need to Stop Being Nice and Start Being Kind

The Difference Between Being Nice and Being Kind

Tonglen-meditaatio: ”Käytä lääkkeenä sitä, mikä vaikuttaa myrkyltä”

Puiden parantavat voimat ovat jo matkalla apteekin hyllylle

Männyn yhdisteistä on löydetty uusia tulehdusta estäviä ominaisuuksia. Lisäksi näiden yhdisteiden havaittiin vaikuttavan edullisesti ihmisen rustokudokseen. Proviisori Mirka Laavolan farmakologian väitöskirja Immunomodulatory Properties of Wood Biochemicals – Effects on Inflammatory Gene Expression and Inflammatory Responses In Vivo tarkastetaan perjantaina 16.8.2019 Tampereen yliopistossa. Laavola uskoo, että hänen tutkimustuloksistaan voi olla hyötyä kehitettäessä lääkkeitä tulehdussairauksiin ja nivelrikkoon.

Tulehdusvaste on yleensä elimistölle hyödyllinen, mutta pitkittyessään tai kohdistuessaan väärin se voi aiheuttaa kudosvaurion ja/tai johtaa tulehdussairauksien kuten nivelrikon, nivelreuman tai astman kehittymiseen. Nykyiset tulehdussairauksien hoidot eivät ole riittäviä. Niillä voidaan lievittää sairauden oireita, mutta ne eivät paranna sairautta. Lisäksi nykyisillä tulehduslääkkeillä on usein haittavaikutuksia, jotka rajoittavat niiden käyttöä. Tehokkaiden tulehduslääkkeiden kehityksessä tavoitteena on löytää molekyylejä, jotka rauhoittavat tulehdusta mutta eivät häiritse immuunipuolustusjärjestelmän normaalia toimintaa.

Lähde: Mirka Laavolan väitöskirja

Aspiriini on yksi maailman käytetyimmistä lääkkeistä. Se on kehitetty pajusta yli sata vuotta sitten. Salisyylihappo siis on laajalti tunnettu luonnon tehoaine, mutta muuten puun biokemikaaliset vaikutukset tunnetaan lääketieteessä vielä huonosti.

–Luonnossa on yhä paljon tutkimatonta potentiaalia, joka tulisi muistaa, etenkin kun uusien hyväksyttyjen lääkkeiden määrä on ollut laskussa jo pitkään, sanoo Laavola yliopiston tiedotteessa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

pine-cone-4315472_1280.jpg

Perinteisessä lääketieteessä puiden lääkinnällisellä käytöllä on pitkät perinteet. Hippokrates tunsi pajun kipua lievittävät ominaisuudet ja muinaiset suomalaiset ovat pureskelleet pajunkuorta kipuunsa. Tammenkuori mainitaan Kalevalassa. Terva ja pikiöljy kuuluivat veden ja suolan ohella vanhojen suomalaisten kansanparantajien rohdosvalikoimaan. Vanhan sanonnan mukaan pikiöljyllä paranee, vaikka olisi keskeltä poikki. Tervalla lääkittiin monenlaista, muun muassa yskää ja niukahduksia. Alvar Aallon suunnittelema kuuluisa Paimion parantola sijoitettiin mäntymetsikön keskelle, koska mäntyjen tiedettiin luovuttavan ilmaan keuhkoille hyvää tekeviä ainesosia. Männyn, frankinsensin, kuusen ja katajan eteeriset öljyt ovat aivan ihania tuoksulampussa tai diffuuserissa flunssakaudella.

Havupuujuoma on hoitava valmiste, jolla on pitkä historia kansanlääkinnässä muun muassa ihon, reumatismin ja yskän hoidossa. Itse suosittelen tätä vahvaa antioksidanttia ravintolisäksi, kun yskä tai infektiokierteet vaivaavat. Keppisoppanakin tunnettua lientä voi valmistaa myös itse puun oksista. Kollegani kirjoittama keppisoppaohje on päässyt MTV3:n uutiseen saakka. Kollegallani on muuten upeat, vahvat kutrit. Lieneekö se keppisopan sisältämän piin ansiota?

Pihkasalvaa, vanhan kansan arvostamaa ihovoidetta, käytetään sairaaloissakin haavanhoidossa.

Duodecim-lehdessä ehdotettiin vuonna 2017 ”luontoaskeleen” ottamista keinona torjua tulehduksellisia tauteja: ”Biodiversiteettihypoteesin mukaan kosketus monimuotoiseen luontoon rikastuttaa ihmiskehon mikrobiomia, vahvistaa immuunitasapainoa ja suojaa sairauksilta.” Lue terveystieteiden dosentti Pauliina Aarvan Duodecim-artikkelin pohjalta laatima hieno blogikirjoitus Luonnon esiinmarssi terveydenhuollossa.

Ehkä jo pian voimme nauttia diversiteettipulveria matala-asteisen tulehduksen lievittämiseksi, tulehdussairauksien hoitamiseksi ja mielenterveytemme tueksi. Tampereen ja Helsingin yliopistolla ja Tampereen teknillisellä yliopistolla on näetsen meneillään yhteishanke, jossa kehitetään terveyttä edistäviä, mikrobialtistukselle perustuvia tuotteita. Yliopistot havaitsivat tutkimuksessaan, että kun kaupunkilaiset hieroivat käsiään metsästä tuotuun maahan, heidän ihonsa ja suolistonsa mikrobisto monipuolistui. Vaikutus oli suurempi kuin probiooteilla.

Sitä odotellessa kannattaa mennä metsään ja suojella metsiä!

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Lähteitä:

Virpi Raipala-Cormier: Luontoäidin kotiapteekki

Kansanomainen lääkintätietous. Toim. Matti Hako.

Jane Tuovinen: Tietäjistä kuppareihin. Kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa.