Kalifornian yliopiston uusi ystävällisyyttä tutkiva instituutti on paremman maailman asialla

Kumman kanssa lähtisit autiolle saarelle: kivan vai ystävällisen ihmisen kanssa? Miten kivuuden ja ystävällisyyden harjoittaminen vaikuttaa ihmiseen pitkällä tähtäimellä?

Käytän englannin kielen nice-sanan käännöksenä sanaa kiva. Kind-sanan suomennan ystävälliseksi. Psykiatri Marcia Sirota on erotellut termit kind ja nice seuraavasti:

Ystävällinen ihminen auttaa toisia, koska se on hänelle luonteenomaista. Kiva ihminen taas auttaa miellyttääkseen ja kiitosta saadakseen.

Ystävällisen ihmisen lämminsydämisyys kumpuaa myötätuntoisuudesta ja siitä, että hän on sinut itsensä kanssa. Kiltteyden juuret taas ovat riittämättömyyden tunteessa: tarpeessa saada jatkuvasti todisteita siitä, että minä kelpaan ja minut hyväksytään.

Ystävällinen ihminen on jämäkkä ja osaa asettaa terveet rajat. Hän ei haksahda hyväksikäyttäjiin.

Kiltti taas vääntyy vaikka mutkalle auttaakseen toista. Hän tulee usein hyväksikäytetyksi, koska on valmis tekemään hyväksynnän eteen mitä tahansa. Usein uhrautuva käytös johtaa kuitenkin torjutuksi tulemiseen. Kiltti ihminen ei halua loukata ketään eikä uskalla ilmaista kielteisiä tunteita. Konfliktiin joutuessaan kiltti alkaa lepytellä toista osapuolta, koska ei kestä, jos hänelle suututaan. Tukahdutetut tarpeet ja tunteet purkautuvat kuitenkin ennen pitkää esimerkiksi passiivisaggressiivisuutena, sarkasmina, pisteliäisyytenä tai jopa raivokohtauksina.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

passive-aggressive.jpg

Ystävällinen ihminen siis säteilee ympäristöönsä lämpöä ja valoa. Hän ei sano pahasti, vaikka olisi aihettakin, ja auttaa toisia pyyteettömästi. Ystävällinen ihminen on aidosti empaattinen ja näkee jokaisessa ihmisessä hyvää. Hän vie kadulta löytämänsä sadan euron setelin löytötavaratoimistoon, vaikka olisi itse rahan tarpeessa, ja pysyy rauhallisena jopa Prisman kassajonossa ja liikenneruuhkassa.

Kiva ihminen taas jupisee ravintolassa pöytäseurueelle, että pihvi on kuivaa, mutta kun tarjoilija tulee kysymään, onko kaikki hyvin, Kiva ihminen loihtii kasvoilleen mitä hurmaavimman hymyn ja kiekaisee, että kyllä juu, ruoka on aivan ihanaa! Hän on kiva kaveri, mutta puhuu selän takana pahaa.

 

Onko Kivalla ihmisellä toivoa? Jo toki! Joogaperinne tarjoaa lääkkeeksi jo aiemmin mainitsemani Rakastavan ystävällisyyden meditaation. Harjoituksessa kultivoidaan ensin rakkautta ja myötätuntoa itseä kohtaan ja aletaan sitten laajentaa tätä tunnetta kaikille olennoille. Tätä meditaatiomuotoa on tutkittu paljon ja sen on todettu edistävän yksilöjen ja yhteisöjen hyvinvointia. Tonglen-meditaatioharjoituksessa taas keskitytään hyväksymään negatiivisten tunteiden ja ilmiöiden olemassaolo ja lähettämään helpotusta ja hyvinvointia kärsiville. Tonglen on oiva metodi myös itsemyötätunnon vaalimiseen ja itsensä lohduttamiseen.

Joogaharjoitus voi myös auttaa olemaan hätääntymättä läsnä omien, vaikeiden tunteiden kanssa ja tunnistamaan ja hyväksymään ne. Jooga voi kehittää ymmärrystä oman hyvinvoinnin reunaehdoista ja rohkaista asettamaan jämäkästi terveet rajat.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

girl-1186895_1280.jpg

Kalifornian yliopistoon (UCLA) perustettiin keskiviikkona 20 miljoonan dollarin alkupotilla ystävällisyysinstituutti. Monitieteisen opinahjon tavoite on tutkia ja levittää ystävällisyyttä ja edistää humaanimpaa maailmaa. Dekaani Darnell Hunt kertoo Los Angeles Timesin artikkelissa instituutin olevan vastine maailmanpoliittiselle tilanteelle ja vihan ja väkivallan ilmapiirille. Toiminnan muotoja tulevat olemaan muun muassa verkkovalmennukset ja yleisöluennot. UCLA Mindful -kännykkäsovellus on jo saatavilla.

Tutkimus on osoittanut, että tietoisuustaitojen ja ystävällisyyden harjoittaminen muuttaa geenien toimintaa: tulehdusta ylläpitävät geenit sammuvat, infektioilta suojaavat geenit aktivoituvat. Elimistön tulehdustasoilla on yhteys sydän- ja verisuonitauteihin ja tiettyihin syöpiin. UCLA:n psykologian, psykiatrian ja käyttäytymistieteiden professori Michelle Craske puolestaan kertoo tutkimuksesta, jossa potilaiden masennus ja ahdistus väheni merkittävästi, kun heitä ohjattiin tuntemaan iloa, kiitollisuutta, rakastavaa ystävällisyyttä ja anteliaisuutta sekä tekemään ystävällisiä tekoja toisille. Potilaiden mielenterveys oli paremmalla tolalla koko kuuden kuukauden seurantajakson ajan.

–Ystävällisten ajatusten vaaliminen lisää ystävällisiä tekoja. Kummallakin, ajatuksilla ja teoilla, on positiivisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin, sanoo Daniel Fessler, UCLA:n antropologian professori. Hän muistuttaa, että ihminen on noussut maapallon hallitsijaksi muita lajeja parempien yhteistyötaitojensa takia. Siksi meillä on toivoa, vaikka nykyinen maailmantilanne on mitä on.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

31783239_630076344006254_1240483621345689600_n.jpg

Joogan ystävällisyysharjoituksia ei ole tarkoitettu vain meditaatiotyynyllä tapahtuviksi tempuiksi, vaan niiden on määrä muuttaa tunteitamme, reagointimallejamme ja käytöstämme parempaa päin myös joogamaton ulkopuolella. Arki on vaikein joogaharjoitus.

Kun Audi-kuski tekee riskiohituksen ja kiilaa eteesi autotiellä, saatat ajatella: ”Mikä urpo! Tyypillinen itsekäs Audi-kuski!” Ehkä painat tööttiä tai alat kostoksi roikkua puskurissa.

Jos taas harjoitat ystävällisyyttä, haluat uskoa, että kaahaajalla on käytökselleen hyvä syy ja ajattelet myötätuntoisesti: ”Oho, hänelläpä on kiire, toivottavasti mitään vakavaa ei ole sattunut. Ehkä hänellä on kiire puolisonsa synnytykseen tai on tapahtunut jokin onnettomuus. Kunpa hän ei ajaisi kolaria.”

Kuvittele, millaisia tuntemuksia nämä kaksi erilaista reagointitapaa herättäisivät hartialihaksissasi, hengityksessäsi, kasvojesi ilmeessä – tai sydämen sykkeessäsi ja sitä kautta verenpaineessa.

Ystävällisyys tarttuu. Tämäkin on jo vahvistettu Kalifornian yliopiston tutkimuksessa. Ystävällisiä tekoja tekemällä siis et ainoastaan tee hyvää omalle terveydellesi vaan todella lisäät ystävällisyyttä maailmassa.

Lisää luettavaa:

New UCLA institute will study — and spread — kindness

Why You Need to Stop Being Nice and Start Being Kind

The Difference Between Being Nice and Being Kind

Tonglen-meditaatio: ”Käytä lääkkeenä sitä, mikä vaikuttaa myrkyltä”

Täydentävät terapiamuodot tarjoavat pelastusrenkaan työelämän nujertamille

Täydentäviin eli julkisen terveydenhuollon ulkopuolella oleviin hoitomuotoihin suhtaudutaan usein pilkallisesti: niihin viitataan huuhaana, niiden käyttäjiä soimataan hölmöiksi ja lopuksi puuskahdetaan, että tutkimuskaan ei ole osoittanut niillä olevan minkäänlaista hyötyä. Ironista kyllä, tutkimusten mukaan ivaajat ovat väärässä – ehkä he eivät ole löytäneet tai ensinkään etsineet tietoa asiasta. Esimerkiksi kalevalaisen jäsenkorjauksen tehosta on tehty paljon tutkimusta. Tutkimusten perusteella tiedetään, että kolmannes suomalaisista käyttää täydentäviä hoitomuotoja, kuten mindfulnessia, elämäntaitovalmennusta tai akupunktiota.

Miksi täydentävien hoitomuotojen pariin hakeudutaan? Tuoreen tutkimusdatan perusteella ihmiset hakevat apua raskaaksi koetun työelämän oravanpyörän pysäyttämiseen, hiljentämiseen tai jopa hylkäämiseen. Tämän havainnon teki sosiologian professori Suvi Salmenniemi, joka haastatteli täydentävien terapiamuotojen käyttäjiä eri puolilla Suomea. Huomattavan moni haastateltu oli kokenut burn outin tai kärsinyt työperäisestä masennuksesta. Terapeutit säestivät tätä havaintoa: he kertoivat Salmenniemelle, että moni heidän asiakkaistaan kertoi suurimmaksi ongelmakseen työelämän paineet.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

youtuber-2838945_1280.jpg

Salmenniemi johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Tracking the Therapeutic: Ethnographies of Wellbeing, Politics and Inequality. Hän tutkii vaihtoehtoisia terapioita ja niihin liittyviä terveys- ja sairauskäsityksiä, politiikkaa ja eriarvoisuutta. Seuraan hanketta ja sen julkaisuja mielenkiinnolla. Olen itsekin siirtynyt ”oravanpyörästä” hyvinvointialalle ja kouluttautunut jäsenkorjaajaksi ja joogaopettajaksi, itse itseni työllistäjäksi. Jotkut omista kavereistanikin ovat määritelleet minut puolisoni rahoilla eläväksi haihattelijaksi, joka vähän joogailee ja paijailee asiakkaitaan. Asiakkaitani taas olen usein kuullut luonnehdittavan hivenen hölmöiksi, tyyliin ”saahan sitä rahansa käyttää miten tahansa, ja onhan ne hivelyhoidot ihan kivoja, mutta sen kummempaa hyötyä tuosta tuskin on”.

Oma kokemukseni ja asiakkailta saamani palaute on räikeässä ristiriidassa tämän vähättelyn kanssa. Työni on vaativaa ja jatkuvaa kouluttautumista vaativaa ja siihen saisi uppoamaan loputtomasti tunteja, mutta se on suunnattoman palkitsevaa. Asiakkaani ovat älykkäitä ja analyyttisia ja hakeutuvat luokseni aidosta tarpeesta: petyttyään julkisella puolella tarjottuun hoitoon, kivusta eroon päästäkseen, elämänkriisistä toipuakseen. Monen työtaakka on aivan liian suuri ja organisaatiomuutokset, yt-neuvottelut, alituinen kiire ja huono johtaminen lisäävät kuormaa. Mediassakin jaetaan nykyään paljon henkilötarinoita, joissa ihminen uupuu, ja toipuu vasta tehtyään elämänarvojaan ja työelämäänsä koskevia muutoksia. Näiden henkilötarinoiden julkaisemistakin on arvosteltu kovin sanoin, vaikka saman kokeneiden tarinat toimivat usein vertaistukena kärsiville – ja vaikka työuupumus ja huonovointisuus on tutkitusti kasvussa.

Nuorten aikuisten työkyvyttömyys lisääntyi 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015. Joka päivä yhdeksän suomalaista jää työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia. Heistä kaksi kolmasosaa on naisia. Vuonna 2017 työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkkeelle jäi 18 600 henkilöä. Heistä 34 prosentilla syynä oli tuki- ja liikuntaelinsairaudet, 29 prosentilla mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

green-1350599_1280.jpg

Täydentäviä hoitomuotoja kritisoidaan joskus siitä, että niiden avulla yritetään tiristää jaksamisensa äärirajoilla työskentelevistä ihmisistä irti viimeisetkin pisarat sen sijaan, että puututtaisiin ongelmien syntysyyhyn, ongelmiin organisaatioissa ja työnjohdossa. Salmenniemen tutkimuksen mukaan täydentävien hoitomuotojen käyttäminen jonkinlaisen minäprojektin edistäjänä ja työkyvyn maksimoijana on vain marginaalinen ilmiö. Suurin osa hänen haastatelluistaan kertoo aivan toisenlaista tarinaa: he vain yrittävät selviytyä joten kuten. ”Vaihtoehtoterapioita ei käytetty niinkään oravanpyörässä tarpomiseen vaan pikemminkin tämän pyörän pysäyttämiseen, hiljentämiseen tai hylkäämiseen”, Salmenniemi kirjoittaa.

Salmenniemi on havainnut haastateltaviensa käyttäneen työelämästä väkivaltaisia termejä: töissä ”piiskataan”, ”ruoskitaan” ja ”ollaan veitsenterällä”. Tahti on armoton ja pakotettu eikä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työnkuvaan ja työn määrään ole. Moni oli yrittänyt vaikuttaa asioihin korkeammilla tasoilla ja ottanut epäkohdat puheeksi, mutta yksi ihminen ei useinkaan voi muuttaa suuren firman kurssia – eikä sitä voi keneltäkään vaatia. Oma hyvinvointi on joskus pantava työn sankaruuden edelle. Joogatunnille osallistuminen ei tarkoita, että sokeana hyväksyisi työelämän armottomuuden. Se voi olla keino jaksaa seuraavaan päivään.

”Moni etsiytyi vaihtoehtoisten terapioiden pariin ottaakseen etäisyyttä palkkatyöhön ja löytääkseen vaihtoehtoja työelämän kilpailun, taloudellisen hyödyn ja suorittamisen logiikalle. – – Vaihtoehtoterapioiden avulla ei pyritty optimoimaan itseä entistä tehokkaammaksi työntekijäksi ja kapuamaan takaisin oravanpyörän vietäväksi. Sen sijaan niiden avulla pyrittiin selviytymään ja tekemään ymmärrettäväksi kokemusta maailmasta, joka uhkasi näyttäytyä kylmänä ja mykkänä ja jossa toivo paremmasta oli välillä etsittävä hyvinkin pienistä ja arkisista palasista. Monille vaihtoehtoiset terapeuttiset käytännöt toimivat ikään kuin ’pelastusrenkaana’, joiden avulla kiskottiin itseä takaisin pinnalle uupumisen mustista vesistä. Ne tarjosivat mahdollisuutta siihen, minkä työelämän koettiin kieltävän: mahdollisuuden pysähtyä, hellittää, rauhoittua ja hidastaa.”

Suvi Salmenniemi

Täydentävät hoitomuodot auttavat ihmisiä pitämään toivoa yllä. Ne tarjoavat uusia suuntaviittoja ja terapeuttisia työkaluja umpikujaan päätyneille. Ne tarjoavat rauhan tilan, jossa voi hahmottaa, miksi uupumukseen päädyttiin, millä tavoilla voisi elämänsä ja työnsä jatkossa järjestää, ja millaisia yhteiskunnallisia arvoja itse tahtoo kannattaa.

.

Lähteet:

https://blogit.utu.fi/laaketiedekriittisyys/2018/10/25/tuore-julkaisu-analysoi-suomalaista-cam-tutkimusta/

https://ilmiomedia.fi/yleinen/vaihtoehtoterapiat-tyoelamassa-uupuneiden-selviytymiskeinona/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/mielenterveyden-hairiot-vievat-yha-useamman-nuoren-tyokyvyn/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/masennus-vie-joka-paiva-yhdeksan-henkiloa-elakkeelle/

 

Retiisirottaa ei masenna: kasvisten syöminen parantaa tutkitusti mielenterveyttä

Retiisi on tuoreissa rottakokeissa osoittautunut diatsepaamin veroiseksi ahdistuslääkkeeksi. Bentsoilla on kosolti haittavaikutuksia ja ne aiheuttavat riippuvuutta, joten on mahtavaa, jos retiisistä saadaan aikanaan jalostettua ihmismielenkin hoitoon sopiva uute.

Kaiken kaikkiaan runsas kasvisten syönti on mielenterveydelle hyväksi. Niin ikään tänä vuonna ilmestyneessä tutkimuksessa havaittiin, että raakojen vihannesten ja hedelmien syöminen on yhteydessä vähäisempään masennusoireiluun, korkeampaan mielialaan ja omaa elämää kohtaan tunnettuun tyytyväisyyteen. Vaikutus luokiteltiin merkittäväksi. Prosessoidut vihannekset ja hedelmät ainoastaan kohottavat mielialaa – raakaruuan tasolle niiden vaikutukset eivät yllä.

Raakana syödyistä kasvikunnan tuotteista tehokkaimpaan kymmenikköön luetaan porkkana, banaani, omena, viinirypäle, salaatti, sitrushedelmät, marjat, kurkku ja kiivi sekä tummanvihreät lehtivihannekset kuten pinaatti.

Tutkimusryhmä suosittelee tuoreiden hedelmien ja vihannesten syömistä mielenterveyden optimoimiseksi.

Kolmannessa tutkimuksessa hedelmien ja vihannesten syömisen todettiin suojaavan masennukselta. Jokainen 100 gramman vihanneslisä ruokavaliossa vähentää masennusriskiä 3–5 prosenttia.

”Ruokavaliolla ei kyllä masennusta hoideta”, sanoi tosin Turun yli­opiston lääke­tieteen professori Juhani Knuuti Helsingin Sanomissa viime viikolla. Uuden tutkimusdatan valossa Knuutin lausahdus on mielenkiintoinen.

Ei välitetä hänestä! Hoidetaan mielenterveyttämme ja nautitaan värikkäistä vihanneksista ja hedelmistä! Ilmastonmuutoksen huomioon ottaen kyseessä on sivistynyt valinta, ja vihannesten mutustelun muista terveyshyödyistä kaikki lienevätkin tietoisia.

Vinkiksi: Lidlistä ja kauppahalleista saa ison kangaskassillisen vihanneksia ja hedelmiä pilkkahintaan. Suosin luomua, mutta syön mieluummin ei-luomun vihanneksen kuin jätän vihanneksen syömättä.

Toinen vinkki, lounassellainen: höylää juustohöylällä kesäkurpitsasta spagettia, joka paistuu pannulla oliiviöljyssä muutamassa minuutissa. Kaveriksi nyhtöhernettä tai nyhtökauraa!

Olen aiemmin kirjoittanut plant-based eli kasvipohjaisesta ruokavaliosta:

Jos ”Näin eroon pömppövatsasta” -otsikot houkuttavat klikkaamaan, lue tämä

Kasvispohjainen ruokavalio säästää munuaisiasi – silti suomalaiset syövät kasviksia yhä vähemmän

sekä ahdistuksesta ja sen hoidosta:

Olen superahdistunut ja burn outin partaalla, mikä neuvoksi?

ja lääkkeettömistä hoitosuosituksista:

Lääkkeettömien hoitosuositusten aamunsarastus

Kysy minulta lisätietoja, jos olet kiinnostunut ahdistuksen hoitoon keskittyneestä joogaworkshopistani, rentoutusohjauksestani tai stressinhallintapalveluistani!

radish-761591_1280.jpg

Pohdintaa siitä kohdasta, jossa meditaation ja huumeiden polut risteävät

Kun Yogi Bhajan (1929–2004) saapui 1960-luvulla Intiasta Yhdysvaltoihin, hän tutustui Los Angelesissa sikäläisiin nuoriin, jotka olivat juuri löytäneet LSD:n riemut. Yogi Bhajan alkoi opettaa näille nuorille kundaliinijoogaa. Mitä tapahtuikaan? Joukoittain ihmisiä luopui LSD:stä havaittuaan, että kundaliinijoogalla pääsee yhtä vinhoihin olotiloihin kuin hallusinogeeneillä konsanaan, mutta turvallisesti ja edullisesti.

Mitä yhteistä on meditaatiolla ja huumeilla? Paljonkin, kun ohitetaan tietyt ajattelun ja moralisoinnin sudenkuopat. Kummallakin voidaan muokata aivoja hyvään suuntaan.

Tiede on osoittanut, että ajatusten virta muokkaa aivoja. Pitkään meditoinut on oppinut aktivoimaan aivoissaan rauhaa, iloa ja myötätuntoa ja vastaavasti vaimentamaan huolestumisen, surun ja vihan tiloja. Buddha syntyi tavallisilla aivoilla varustettuna tavallisena ihmisenä, mutta tapa, jolla hän muutti aivojaan, muutti koko maailmaa, kuten Rick Hanson ja Richard Mendius huomauttavat kirjassaan Buddhan aivot. Käytännön neurotiedettä onnellisuuteen, rakkauteen ja viisauteen.

207px-Felix_Pfeifer00

Ennen kaikkea emme puhu nyt päihdyttävien aineiden viihdekäytöstä saatika riippuvuuteen perustuvasta käytöstä. Viihdekäyttö on sitä, mikä suomalaisille on tutuinta alkoholin kanssa: kun juodaan, juodaan tolkuttomia määriä, päädytään tiedottomaan tilaan ja kutsutaan sitä ”juhlimiseksi”. Tai kun käytetään huumeita, käytetään niitä niin sanotusti ”bailatessa”, jälleen tarkoituksena sekoittaa pää. Emme puhu nyt todellisuuden pakenemisesta aineiden avulla – emmekä meditaation avulla. Sosiaalisesti vastuullinen nykyjoogikaan ei vetäydy luolaan, vaan valitsee elää tässä maailmassa hoitaen ihmissuhteitaan, palvellen muita ja parantaen maailmaa.

Huumaavia aineita on käytetty vuosisatojen ellei -tuhansien ajan eri kulttuurien rituaaleissa ja parantamisseremonioissa. Käyttö on ollut tiukasti säädeltyä ja tapahtunut vain harvoin eikä milloinkaan huvin vuoksi. Tavoitteena on ollut esimerkiksi neuvojen hakeminen hengiltä tai oman alitajunnan kohtaaminen – ei suinkaan sen pakeneminen. Näitä rituaaleja suoritetaan yhä esimerkiksi nykyshamanismin piirissä. Rituaaleissa tehtävät ”matkat” eivät ole luonteeltaan euforiaa ja wau-kokemuksia (jälleen erotukseksi viihdekäytöstä) vaan työlästä, rankkaa, usein pelottavaakin oman itsen työstämistä.

Jo 1950–1960-luvulla tiedettiin, että hallusinogeeneillä on terapeuttisia vaikutuksia. Niistä tehtiin tuhansia tutkimuksia muun muassa alkoholismin ja psykoosin hoidossa. LSD päädyttiin kuitenkin kieltämään, koska viihdekäytön lisäännyttyä räjähdysmäisesti katukaupassa alkoi levitä epäpuhtaita aineita, joissa LSD:tä oli enää nimeksi, ja kaiken kaikkiaan aineen riskit katsottiin liian suuriksi.

Tieteen historia tarjoaa runsaasti esimerkkejä siitä, miten hedelmällistä on uutta totuutta tavoiteltaessa tuoda toistensa kanssa kosketuksiin kaksi eri yhteyksissä kehittynyttä menetelmää tai ajatusjärjestelmää. (J. Robert Oppenheimer)

2000-luvun aikana hallusinogeeneja ja psykedeelejä on alettu tutkia uudelleen enenevissä määrin. Tulokset ovat erittäin lupaavia. Saatamme nähdä jo lähitulevaisuudessa, miten säädellyllä käytöllä hoidetaan ja jopa parannetaan vakavia psyykkisiä häiriötiloja. Huomionarvoista on, että 2010-luvun lääkinnällisessä huumeiden käytössä on aina mukana terapeutti. Potilaat tarvitsevat ammattilaisen apua luoviakseen selville vesille siitä kurimuksesta, jossa psyykkinen sairaus kohtaa hallusinogeenin terapeuttisen vaikutuksen. Omin päin tapahtuvaan itsehoitoon psykedeelejä ei tulevaisuudessakaan suositella.

Rachel Hope parani traumaperäisestä stressihäiriöstä täydellisesti MDMA:n ja psykoterapian yhdistelmällä. Hope kertoo kokemuksestaan näin:

”Tuntui, kuin aivoni olisivat yhtäkkiä syttyneet toimimaan täysin. Se ei todellakaan ollut helppo kokemus. Aikaisemmin elin tapahtumat uudelleen ja uudelleen, mutta hoidon aikana sain ikään kuin ohjelmoitua aivoni uudelleen ja lokeroitua muistot menneisyyden tapahtumiksi, minkä ansiosta ne eivät enää nouse pinnalle hallitsemattomasti.” Hope oppi siis koulimaan aivojaan muotoon, jossa ne eivät enää vahingoittaneet hänen päivittäistä hyvinvointiaan.

MDMA eli puhdas ekstaasi hillitsee aivojen pelkokeskuksen toimintaa ja sallii sitä kautta traumatisoituneen käydä vaikeat tapahtumat läpi ilman pelkoa uudelleentraumatisoitumisesta. Tämä tekee terapiasta huomattavasti tavallista tehokkaampaa.

Erityksen kiinnostavaa on se, mitä Hopea hoitanut Annie Mithoefer sanoo: ”Toisin kuin perinteisessä terapiassa, me emme ohjaa terapiaa, vaan olemme tukemassa sitä, mitä kukin itsestään löytää. Meistä jokaisesta löytyy tämä parantava voima ja viisaus.”

Kyseessä on siis alkulähteelle palaaminen, mistä joogassakin puhutaan: tarkoitus on kuoria egon kerroksia niin kauan, että niiden alta löytyy alkuperäinen minä, johon yhteys on elämän mittaan katkennut. Tiibetinbuddhalaiset puhuvat esteiden poistamisesta ihmisen todellisen luonnon tieltä. ”Ihmisen todellinen luonto on toisaalta sekä turvasatama että toisinaan kivulloisenkin henkisen kasvun ja henkisen harjoituksen voimanlähde”, kirjoittavat Rick Hanson ja Richard Mendius Buddhan aivoissa. Prosessiin kuuluu harjoittelua, puhdistumista ja muuttumista. On lohdullista ajatella, että tieto, viisaus ja valo ovat meissä jo valmiina. Usein vain tarvitsemme apua ja tukea sen löytämiseen. Meditaatio voi olla tärkeä askel oikeaan suuntaan tai jopa luotijuna perille.

128px-PET-image

Psilosybiinin tehoa puolestaan on tutkittu vaikeasti masentuneilla ihmisillä, jotka eivät ole saaneet apua lääkkeistä eivätkä terapiasta. Kahdestatoista koehenkilöstä jokaisen oireet lievittyivät heti alkuun minimaalisilla psilosybiiniannoksilla. Kolmen kuukauden kuluttua seitsemän potilasta voi edelleen paremmin ja viisi oli parantunut kokonaan.

Jälleen erityisen mielenkiintoista on se, miten tutkija Robin Carhart-Harris kommentoi tutkimuksensa tulosta. Hän kertoo, että parantumisessa on kyse minän kontrollin hellittämisestä. Psykedeelit siirtävät egon sivuun, jolloin potilas näkee syvemmin mieleensä. Minän otteen hellittäminen on osoitettavissa aivokuvista.

”Minään liittyvät järjestelmät purkautuvat. Samalla koko aivot toimivat vapaammin ja kokonaisvaltaisemmin. Se on yhteydessä spirituaaliseen kokemukseen, joita ihmiset saavat. Masennuksessa minän vaikutus voi painaa niin paljon, että mieli kapeutuu. Ihminen ei voi kokea elämän koko rikkautta ja värejä. Kun ego otetaan edestä, elämän rikkaus tulee takaisin”, Carhart-Harris sanoo. Tuloksena on tunne yhteydestä omaan itseen ja koko maailmaan: sama tunne, joka on joogan ja meditaation päämääränä.

Egolähtöisestä ajattelusta irroittautuminen on monien henkisten perinteiden, myös joogan keskiössä. Minuuden tunne mielletään usein suurimmaksi yksittäiseksi kärsimyksen lähteeksi. Minuudesta irroittautumisesta ovat kirjoittaneet ansiokkaasti esimerkiksi Alan Watts ja Eckhart Tolle. Olet voimakkaasti minätunteen vallassa, kun esimerkiksi tunnet omistushalua toista ihmistä kohtaan tai tulkitset asioita henkilökohtaisesti, ja ihanasti irti minätunteesta, kun esimerkiksi lumoudut tähtitaivaan katselemisesta tai olet mukana oman lapsesi syntymässä. Ei liene vaikea valita, kummassa tilassa ihminen on onnellisempi, eikä ole vaikea nähdä, kumpaa kokemusta nykymaailma Facebookeineen ja hengellisine tyhjiöineen ruokkii.

341px-LSD

Myös suomalaisilla tutkijoilla on vireillä tutkimus psilosybiinien käytöstä masennuksen hoidossa. ”Masentuneilla minään liittyvät aivoalueet ovat joidenkin tutkimusten mukaan yliaktiivisia. Tämä voi selittää sitä, että masentuneilla on taipumus murehtia ja tulkita esimerkiksi vastoinkäymiset oman itsen kautta epäonnistumisena”, kirjoittaa toimittaja po. artikkelissa. Tutkijatohtori Mona Moisala kertoo, miten edellä mainitussa Carhart-Harrisin tutkimuksessa koehenkilöt raportoivat saaneensa etäisyyttä ongelmiinsa, pystyneensä tarkastelemaan niitä kuin ulkopuolisen silmin.

Tämäkin vaikutus on tuttu monelle joogan ja meditaation harjoittajalle. Mieltä hiljentävät meditaatioharjoitteet parantavat tietoista kykyä torpata egon valtapyrkimyksiä. (Hanson & Mendius: Buddhan aivot.) Meditaatio siis lisää onnellisuutta vaimentamalla pakonomaista tarvetta kokea asiat henkilökohtaisesti.

Levente Móró tutki Turun yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan psykedeelien kykyä edistää mielenhallintaa ja itsetuntemusta. Hän sai selville, että tiedostava psykedeelien käyttö on yhteydessä henkisyyteen ja elämänhallintaan. Hallusinatorisessa tilassa ihminen voi harjoitella selviytymiskeinoja elämän todellisten kriisi- ja shokkitilanteiden varalle. Tässä kohtaa psykedeelien käyttö risteää jälleen meditaation kanssa. Joogassa ajatellaan, että luomalla päivittäisellä harjoituksella tyynen pohjavirran mieleemme olemme kykenevämpiä kohtaamaan arvokkaasti elämän karikot, kun niitä aikanaan tulee. Kun meditoimme tuhantena normaalina ja hyvänä päivänä, olemme valmiita kohtaamaan sen 1001:n päivän, jolloin katastrofi uhkaa nyrjäyttää maailmamme sijoiltaan. Meditoidessa tutustuu syvästi oman mielensä pohjasopukoihin ja on sen myötä kykenevämpi hallitsemaan mieltään vaativissa tilanteissa.

Meditaatio ja huumeet – eivät niin kaukana toisistaan kuin äkkiseltään voisi ajatella. Palataan kuitenkin kirjoitukseni alkuun ja Yogi Bhajanin opetusten lumovoimaan. Meditaation ja joogan keinoin on mahdollista muokata aivojaan onnellisemmiksi ja saavuttaa miellyttäviä tajunnan tiloja. Se on laillista, turvallista ja jokaisen saavutettavissa.

Jääkäämme kuitenkin seuraamaan, mitä psykedeelien tutkimuksella on tarjota ihmismielen hoitoon lähivuosina. Luopukaamme huumeiden demonisoinnista silloin, kun tavoitteena on aito halu parantaa ihminen tai lievittää kipua tai ahdistusta.

Syksyn 2017 satoa suomalaisissa tiedotusvälineissä psykedeelitutkimuksen tiimoilta:

Voiko oikeista päihteistä löytyä apu masennukseen? Kyllä, sanovat tutkimukset, ja hyöty voi olla salamannopea

Suomalaistutkijat aikovat selvittää laittoman päihteen vaikutusta masentuneen aivoihin – eettinen lautakunta puoltaa, ja psykedeelikin on jo valmiina

Uusi elämä ekstaasilla? Bilehuumeena tunnettu MDMA ja terapia paransivat Rachelin ja ehkä kohta myös monen muun amerikkalaisen.

Psykedeelien aiheuttamat ”muuttuneet tajunnantilat” voivat edistää itsetuntemusta, kertoo väitöstutkimus