Puiden parantavat voimat ovat jo matkalla apteekin hyllylle

Männyn yhdisteistä on löydetty uusia tulehdusta estäviä ominaisuuksia. Lisäksi näiden yhdisteiden havaittiin vaikuttavan edullisesti ihmisen rustokudokseen. Proviisori Mirka Laavolan farmakologian väitöskirja Immunomodulatory Properties of Wood Biochemicals – Effects on Inflammatory Gene Expression and Inflammatory Responses In Vivo tarkastetaan perjantaina 16.8.2019 Tampereen yliopistossa. Laavola uskoo, että hänen tutkimustuloksistaan voi olla hyötyä kehitettäessä lääkkeitä tulehdussairauksiin ja nivelrikkoon.

Tulehdusvaste on yleensä elimistölle hyödyllinen, mutta pitkittyessään tai kohdistuessaan väärin se voi aiheuttaa kudosvaurion ja/tai johtaa tulehdussairauksien kuten nivelrikon, nivelreuman tai astman kehittymiseen. Nykyiset tulehdussairauksien hoidot eivät ole riittäviä. Niillä voidaan lievittää sairauden oireita, mutta ne eivät paranna sairautta. Lisäksi nykyisillä tulehduslääkkeillä on usein haittavaikutuksia, jotka rajoittavat niiden käyttöä. Tehokkaiden tulehduslääkkeiden kehityksessä tavoitteena on löytää molekyylejä, jotka rauhoittavat tulehdusta mutta eivät häiritse immuunipuolustusjärjestelmän normaalia toimintaa.

Lähde: Mirka Laavolan väitöskirja

Aspiriini on yksi maailman käytetyimmistä lääkkeistä. Se on kehitetty pajusta yli sata vuotta sitten. Salisyylihappo siis on laajalti tunnettu luonnon tehoaine, mutta muuten puun biokemikaaliset vaikutukset tunnetaan lääketieteessä vielä huonosti.

–Luonnossa on yhä paljon tutkimatonta potentiaalia, joka tulisi muistaa, etenkin kun uusien hyväksyttyjen lääkkeiden määrä on ollut laskussa jo pitkään, sanoo Laavola yliopiston tiedotteessa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

pine-cone-4315472_1280.jpg

Perinteisessä lääketieteessä puiden lääkinnällisellä käytöllä on pitkät perinteet. Hippokrates tunsi pajun kipua lievittävät ominaisuudet ja muinaiset suomalaiset ovat pureskelleet pajunkuorta kipuunsa. Tammenkuori mainitaan Kalevalassa. Terva ja pikiöljy kuuluivat veden ja suolan ohella vanhojen suomalaisten kansanparantajien rohdosvalikoimaan. Vanhan sanonnan mukaan pikiöljyllä paranee, vaikka olisi keskeltä poikki. Tervalla lääkittiin monenlaista, muun muassa yskää ja niukahduksia. Alvar Aallon suunnittelema kuuluisa Paimion parantola sijoitettiin mäntymetsikön keskelle, koska mäntyjen tiedettiin luovuttavan ilmaan keuhkoille hyvää tekeviä ainesosia. Männyn, frankinsensin, kuusen ja katajan eteeriset öljyt ovat aivan ihania tuoksulampussa tai diffuuserissa flunssakaudella.

Havupuujuoma on hoitava valmiste, jolla on pitkä historia kansanlääkinnässä muun muassa ihon, reumatismin ja yskän hoidossa. Itse suosittelen tätä vahvaa antioksidanttia ravintolisäksi, kun yskä tai infektiokierteet vaivaavat. Keppisoppanakin tunnettua lientä voi valmistaa myös itse puun oksista. Kollegani kirjoittama keppisoppaohje on päässyt MTV3:n uutiseen saakka. Kollegallani on muuten upeat, vahvat kutrit. Lieneekö se keppisopan sisältämän piin ansiota?

Pihkasalvaa, vanhan kansan arvostamaa ihovoidetta, käytetään sairaaloissakin haavanhoidossa.

Duodecim-lehdessä ehdotettiin vuonna 2017 ”luontoaskeleen” ottamista keinona torjua tulehduksellisia tauteja: ”Biodiversiteettihypoteesin mukaan kosketus monimuotoiseen luontoon rikastuttaa ihmiskehon mikrobiomia, vahvistaa immuunitasapainoa ja suojaa sairauksilta.” Lue terveystieteiden dosentti Pauliina Aarvan Duodecim-artikkelin pohjalta laatima hieno blogikirjoitus Luonnon esiinmarssi terveydenhuollossa.

Ehkä jo pian voimme nauttia diversiteettipulveria matala-asteisen tulehduksen lievittämiseksi, tulehdussairauksien hoitamiseksi ja mielenterveytemme tueksi. Tampereen ja Helsingin yliopistolla ja Tampereen teknillisellä yliopistolla on näetsen meneillään yhteishanke, jossa kehitetään terveyttä edistäviä, mikrobialtistukselle perustuvia tuotteita. Yliopistot havaitsivat tutkimuksessaan, että kun kaupunkilaiset hieroivat käsiään metsästä tuotuun maahan, heidän ihonsa ja suolistonsa mikrobisto monipuolistui. Vaikutus oli suurempi kuin probiooteilla.

Sitä odotellessa kannattaa mennä metsään ja suojella metsiä!

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Lähteitä:

Virpi Raipala-Cormier: Luontoäidin kotiapteekki

Kansanomainen lääkintätietous. Toim. Matti Hako.

Jane Tuovinen: Tietäjistä kuppareihin. Kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa.

 

Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

”Yrittäjän pitää olla tavoitettavissa 24/7”, ”Lisää kahvia koneeseen niin jaksaa, vaikka yöunet jäi taas neljään tuntiin”, ”Ei yrittäjä voi lomia pitää”. Tuttu puhetapa suomalaisessa työelämässä. Ennustan, että tällainen pahoinvoinnilla pröystäily on jäämässä historiaan orjuuden, talidomidin ja muiden epäonnistuneiden keksintöjen joukkoon. Rentoutustaidot ovat nyt nousussa. Ehkä jo pian kilvoittelemme kyvyllämme palautua, yöuniemme syvyydellä ja lihaksistomme rentoudella!

Aamulehden sunnuntaisessa haastattelussa työterveyspsykologi Marjo Pennonen uumoilee, että tulevaisuudessa menestyvät ne, jotka osaavat levätä – eivät ne, jotka tekevät eniten.

”Oma hyvinvointi, terveys ja jaksaminen pitäisi mielestäni laittaa aina ykköseksi. Silloin olet todennäköisesti myös parempi työntekijä, puoliso ja vanhempi”, sanoo Pennonen. Harva huokaa kuolinvuoteellaan, että olisinpa tehnyt enemmän töitä kun lapset olivat pieniä. Stressin yhteys sairastavuuteen on tiedetty aina, joten korvien välistä höllääminen hyödyttää koko kehoa.

Myös työtään rakastavat tarvitsevat vapaa-aikaa. Kukaan ei tee tehokasta työtä kahdeksaakymmentä tuntia viikossa. Toisaalta esimerkiksi monille herkille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille neljäkymmentä tuntiakin viikossa on liikaa. Työmäärä ei ole ihmisarvon mitta. Oman jaksamisensa rajat hahmottava ja niiden mukaan elävä ihminen on viisas ja kokonainen.

Jo toissa syksynä Helsingin Sanomien jutussa kävi ilmi, että nykyisiä huippujohtajia yhdistää muutama piirre: he kaikki nukkuvat kunnon yöunia, erottelevat vapaa-aikansa työstä – ja lukevat kirjoja. He ovat luopuneet puhelimessa puhumisesta, koska se on aikasyöppö. Huippujohtajat keskittyvät yhteen asiaan kerrallaan, kotona lapsiin, töissä työntekijöihin, ja puhuvat läsnäolon, meditaation ja mindfulnessin puolesta.

Huippu-urheilijatkin tietävät, että lepo on tärkeätä. Iivo Niskasen harjoituskauden treenistäkin vain 4,8 % on kovatehoista treeniä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

sleep-2542662_1280.jpg

”Kysy neuvot eläimiltä / Kysy suunnat tuulilta”

Joogaopettajana ja jäsenkorjaajana olen havainnut tendenssin: ihmiset ovat kyllästyneitä voimaan huonosti. Moni kokee romahduksen kolmi-nelikymppisenä ja oivaltaa, että omasta hyvinvoinnistaan täytyy ottaa vastuu ihan eri tavalla kuin nuorempana. Vaikka terveydentila ei pakottaisi pysähtymään, paremmin voiminen kiinnostaa silti yhä useampaa. Entisaikain kulttuureissa ihminen lepäsi talvisin ja pimeään vuorokauden aikaan. Joogan sisartiede ayurveda muistuttaa tänä päivänäkin levon tarpeesta ja kehottaa elämään talviaikaan rauhallisemmin, voimia kevääseen keräten – kuten luonto ikään. Eläimet osaavat levätä: voit ottaa oppia myös niiltä.

Ajaako sohvalla makaaminen asian? Ei. ”Jos stressi jatkuu ja joka ilta koettaa rentouttaa itsensä television ääressä, elämä on vaarassa kaventua. Pian elämässä ei enää ole muita keinoja, joista saisi aidosti voimavaroja elämäänsä”, Marjo Pennonen sanoo Aamulehdessä. (Sama pätee surukseni myös Netflix-sarjoihin.) Aivot narikkaan -rentoutuminen ei rentouta aidosti, vaikka se onkin joskus mukavaa ja tarpeellista. Tietoiset rentoutumistaidot mindfulnessista meditaatioon ja joogaan sen sijaan toimivat tutkitusti.

Ihmisen aivot ovat neuroplastiset, eli kun rentoutumisen taitoa tai meditaatiota harjoittaa, se helpottuu ja helpottuu. Aivoihin: muodostuu uusia hermoratoja: stressikaavojen sijaan oppii käyttämään pääkoppansa hyvinvointilatuja, negatiivisen ajatusgeneraattorin käynnistämisen sijaan oppii starttaamaan positiivisten ajatusten moottorin. Esimerkiksi yin-jooga pitkine pysähdyksineen on monille alkuun vaikeata, mutta helpottuu harjoituksen myötä. Hitaan ajattelun ja suurten kokonaisuuksien hahmottamisen sekä empatian taitoja kehittää kirjallisuuden harrastaminen. Makaa siis sohvalla, mutta kirja kädessä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

fox-1284512_1280.jpg

Kireä pipo lihottaa

”Psyyken kannalta liikunta voi olla hyvä keino palautua kuormituksesta. Sitä ei voi kuitenkaan pitää lepona samalla tavalla kuin rentoutumista”, sanoo Terveystalon johtava työterveyspsykologi Tuuli Viranta-Naulapää samaisessa Aamulehden haastattelussa. Tämä on tyypillinen sudenkuoppa: luullaan, että stressaavan työn tai kiireisen arjen vastapainoksi tulisi vetää hillitön hiit-treeni, vaikka asia on juuri päinvastoin. Kovasykkeisillä pumppitunneilla käyvät ovat tuttu asiakasryhmä jäsenkorjaajille ja osteopaateille kipeine, pinkeine kehoineen. 

Kova treeni on keholle stressori, ja yhä useampi oivaltaa jo tämänkin. Joogan ja rentoutusohjauksen suosion kasvu kertoo omaa kieltään ihmisten muuttuneista tarpeista. Jooga ja meditaatio ovat yksi parhaista keinoista stressihormonitasojen laskemiseen. Restoratiivisen joogan on tutkimuksissa todettu auttavan painonpudotuksessa ja eritoten ihonalaisrasvan karistamisessa. Restoratiivista joogaa tehneellä ryhmällä paino myös pysyi kurissa pidempään kuin vain venyttelyä harjoittaneella verrokkiryhmällä.

Ja meidät kun on totutettu ajattelemaan, että rasva palaa vain pitkällä aerobisella treenillä tyhjällä vatsalla (miten masentava ajatus) tai kovalla voimatreenillä!

Tämä on mielettömän hieno uutinen, sillä restoratiivinen jooga on yksi helpoimmin lähestyttävistä joogan muodoista: se ei vaadi tekijältään juuri mitään. Restoratiivisessa joogassa ei edes venytellä, siellä vain rentoudutaan erilaisissa tuetuissa asennoissa. Moni rakastuu restoratiiviseen joogaan ensimmäisellä kerralla. Stressihormonitasot putoavat niin että humahtaa.

Restoratiivista joogaa voit kokeilla ohjaamissani avoimissa joogaryhmissä, joista ilmoitan erikseen nettisivuillani, ja yksityisvastaanotollani 1–2 hengen ryhmissä. Tilaustunteja järjestän mielelläni esimerkiksi työporukoille. Lue lisää täältä.

Lepääminen on ekologista

Suo siellä, vetelä täällä. Kun puhutaan oman hyvinvoinnin vaalimisesta, on mahdollista astua toiseen ansaan: liiallisen yksilön korostamisen allikkoon. Omasta itsestään huolehtimisen ei tulisi lipsahtaa hedonismin puolelle. Oman hyvinvoinnin ei tule olla perustelu kerskakulutukselle tai itsekkyydelle. Pitäisi lanseerata jonkinlainen eettisesti ja ekologisesti kestävän hyvinvointipuheen muoto… ai niin, joogassa ja monissa muissa henkisissä perinteissä sellainen keksittiin jo satoja ellei tuhansia vuosia sitten! Kyllä: hyvinvointisi on tärkeätä, mutta ei muiden – luonnon, läheistesi tai bangladeshilaisten tehdastyöläislasten kustannuksella.

Rentoutumistaidot eivät kuormita kukkaroasi tai luontoa. Et välttämättä tarvitse niihin minkäänlaisia välineitä. Luonnossa liikkuminen, nukkuminen ja meditaatio ovat kaikkien saatavilla. Joogaa on tarjolla nettipalveluissa ja Youtubessa ja yhä useammissa pikkukaupungeissakin vähintään kansalaisopistoilla. Myös kirjasto tai podcastit voivat auttaa löytämään itselle sopivan tavan, metodin tai perinteen, jonka tuella alkaa vahvistaa omaa rentoutumistaidon lihastaan. Kirjallisuudesta suosittelen sellaisia helmiä kuten Buddhan aivot (Rick Hanson ja Richard Mendius) ja Jooga ja elämän voima (Donna Farhi).

Lue myös: Olen superahdistunut ja burn outin partaalla, mikä neuvoksi?

portrait-2870659_1280.jpg