Terve selkä: mikä se oikein on ja mistä sellaisen saa? (Selkäviikko 15.–21.10.2018)

Suomessa vietetään paraikaa Selkäviikkoa. Sen teema on tämän vuoden Maailman selkäpäivän 16.10.2018 mukaisesti Rakasta selkääsi. Teemalla halutaan kannustaa ihmisiä pitämään huolta selästään ja pysymään aktiivisena. Kirjoitan teeman herättämistä ajatuksistani, sillä kun puhe on selästä ja itsensä rakastamisesta, ollaan mun ammatillisella tontillani! Selkä on upea rakenne: se on todella vahva, sitä on lähes mahdotonta saada rikki. Se nauttii liikkeestä. Selkärangastasi lähtevät hermotukset myös sisäelimiisi, eli sisuskalusikin voivat paremmin, kun selkäsi voi hyvin. Joogassa sanotaan, että ihmisen selkäranka on yhtä joustava kuin hänen mielensä ja että ihminen on nuori niin kauan kuin hänen selkärankansa on taipuisa. Toisaalta selkä heijastaa peilin lailla, jos elämässä on jokin pielessä.

Moni liikkuu ja syö jonkinlaisen rankaisu-/palkintomentaliteetin ohjaamana, sisäistetyn itseinhon vallassa, negatiivisesta mielenmaisemasta käsin. Näen tämän olevan monin tavoin huono juttu, katson asiaa sitten hyvän elämän filosofian, joogan psykologian tai kansanparannuksen maailmankuvan näkökulmasta.

Mitä tarkoitan tällä negatiivisella mielenmaisemalla? Puhun siitä, kun oma keho nähdään viallisena ja sitä pyritään muokkaamaan ”paremmaksi” liikunnalla. Puhun siitä, kun herkuttelu pitää ”ansaita” joko suorittamalla arjen toimia taikka jokin liikunnallinen tavoite. Puhun siitä, kun vertaillaan omaa kehoa muihin. Ylisuorittamiseen taipuvaiset ihmiset eivät useinkaan tee asioita itselleen vaan muille, antaakseen itsestään reippaan vaikutelman: oman hyvinvoinnin sijaan keskitytään kulisseihin.

Negatiivinen mielenmaisema voi purkautua suusta esimerkiksi seuraavanlaisina lauseina:
–Ei musta kyllä koskaan mitään juoksijaa tule.
–Mun selkä on paska ja tulee aina olemaan.
–En mä nyt oikeasti voisi syödä tätä kakkupalaa, mut syödään sitten ensi viikko pelkkiä salaatteja…
–Helppohan sun on tehdä Bakasana / harrastaa tankotanssia, kun oot niin kevyt, toista se on tämän ruhon kanssa!
–Tiedän kyllä, että pitäisi venytellä, mutta kun ei vaan tuu tehtyä.
–Olin tänään spinningissä, bodypumpissa JA päälle vielä hiittitreenissä, joten oon todella ansainnut tämän suklaapatukan!

Jos taas pohditaan, mitä sanoisi Selkäviikon sanoman sisäistänyt toimija, joka todella rakastaa selkäänsä ja koko olemustaan, voisivat lauseet kuulostaa tältä:
–Terve ja toimintakykyinen keho on mittaamattoman arvokas etuoikeus, josta haluan pitää huolta jokaisena elämäni päivänä.
–Oman kehoni hyvinvoinnista huolehtiminen on mun vastuullani, joten liikutan ja venytän kehoani monipuolisesti joka päivä samaan tapaan kuin harjaan hampaatkin joka päivä.
–Terveellinen ruoka on polttoainetta keholleni ja nautinto sielulleni. Olen niin arvokas heppu, että haluan ravita itseni rakkaudella hyvällä ruualla joka päivä. Hyvästä ruuasta ja fiksusta syömisestä tulee hyvä olo, josta haluan pitää kiinni.
–Herkut kuuluvat elämisen arvoiseen elämään, joten otan lasin viiniä, palan kakkua tai Big Macin silloin kun huvittaa, ja nautin joka suupalasta tai siemaisusta selittelemättä, puolustautumatta tai syyllistymättä.
–Mulla on mahtavat, neuroplastiset aivot, joille voin opettaa juuri niitä uusia asioita, joita haluan. Aloitan siis rohkeasti, selittelemättä, puolustautumatta tai itseäni syyttelemättä salsan / kuviokellunnan / ilma-akrobatian / polkujuoksemisen, koska laji kiinnostaa minua!
–Jos joogan eteentaivutusten tiellä oleva mahanröllykkäni ottaa minua päähän, lopetan asiasta valittamisen ikiajoiksi ja joko ryhdyn toimiin, joilla pääsen siitä eroon, tai hyväksyn röllykän ja alan rakastaa sitäkin osana ihanaa itseäni.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

black-and-white-2319024_1280.jpg

Olin viime sunnuntaina Helsingissä pitkän linjan baletti- ja joogaopettaja Fatima Witickin syvävenyttelyworkshopissa. Fatiman jämäkkyys yhdistettynä vuosikymmenten työkokemukseen on tehnyt minuun syvän vaikutuksen. Monessa asiassa hän puhuu täysin samaa kieltä kuin minä kalevalaisena jäsenkorjaajana, kuten: Keho on ketju. Siitä tulee pitää huolta kokonaisuutena. Jos jalkaterät eivät toimi, kehosi perusta ei ole kunnossa ja kaikkialle muualle kehoon tulee ennen pitkää ongelmia. Jos sormet ovat heikot, koko yläraaja lapaluihin saakka prakaa. Jos lonkat eivät toimi, eivät olkapäätkään toimi, polviin tulee kipuja ja niin edelleen; ennen kaikkea lonkat siis tulee pitää hyvällä harjoittelulla liikkuvina. Lonkkien jähmeys ilmenee usein selkäkipuna. Kehosi näyttää siltä, mitä teet sillä eniten.

Fatima on hahmo, joka kannattaa ottaa seurantaan sosiaalisessa mediassa, jos haluat voida kehossasi paremmin ja olet valmis nousemaan sohvalta ja työskentelemään sen eteen. Hän julkaisee Facebookissa ja Instagramissa päivittäin ohjevideoita. Instassa niitä on jo tuhat. Sieltä vain tekemään! Hän asettelee sanansa hyvin, kuten tässä:

Tekosyyt ja selitykset. Olen kuullut ne kaikki. Sen niminen on maailman paksuin kirja. Älä selitä vaan toimi ja tee. Älä yritä vaan tee. Älä arvostele tai kritisoi vaan tee. Aloita toimi ja tee. 45 sekunnin jumppahetki on tekemistä. 5 minuutin jooga tai venyttelyhetki on tekemistä. Kävele portaat. Kanna kauppakassit. Parkkeeraa auto kauemmas. Sinun ei tarvitse olla hyvä vaan sinun pitää aloittaa. Hyväksy että olet NYT, tässä ja nyt, sellainen kuin olet, ja liiku. Miksi? Sillä kehomme on tehty liikkumista varten ja liike on lääkettä. Liikkuminen parantaa. Toimi nyt. Älä selitä. Se että et liiku, etkä tee mitään, on epäterveellisintä sinulle.

Fatima Witick 17.9.2018 / Instagram

tai tässä alisuorittamisen vastaisessa manifestissa:

Mikään ei korvaa liikettä tai liikkumista. Mikään ei korvaa tehtyä treeniä tai harjoitusta. Mikään sana tai puhe ei paranna tekniikkaasi. Vain tekemällä oppii. Ja tekemällä säännöllisesti ja paremmin kehittyy.
Ryhti paranee vain parantamalla ryhtiä. Kunto nousee vain liikkumalla. Voima kehittyy käyttämällä voimaa. Notkeus lisääntyy vain tekemällä viisaita venytyksiä.
Selittämällä opit vain selittämään ja kehityt selittämisessä.
Aloita, toimi ja tee. Älä selitä.

Fatima Witick 30.9.2018 / Instagram

Tai ennen kaikkea – koska korostan aina, että terve keho on etuoikeus, josta kannattaa pitää huolta, koska sitä ei kaikille suoda, ja koska liikunnan harrastaminen ylipäänsä on etuoikeus, sillä vain Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa ihmisillä on mahdollisuus keskittyä oman kehonsa hyvinvointiin (sota-alueilla se ei onnistu):

Treenaaminen on etuoikeus jota kaikille ei suoda. Ota siis ilo mukaan tunnille, sillä puitteet missä minä esim saan nykyään tehdä työtäni ja opettaa oppilaitani on luksusta. Tanssikoulu. Vastaanottajat. Tuntitarjonta. Ryhmät. Välineet. Puitteet. Omat tuntini. Isot salit. Peilit. Jne jne. Ei ollut tällaista kun minä olin nuori. Tule tunnille tekemään työtä itsesi kanssa, valmistaudu, LÄMMITTELE, investoi itseesi, tee, kuuntele ohjeita, toimi ja tee, tee se mitä pyydetään ja niin kuin se pyydetään, tee uudestaan, tee paremmin, panosta ja näe vaivaa, innostu, inspiroidu, heittäydy, ota selvää, älä luule, tiedä ja tiedosta, kokeile eri tapaa, opi hyvät tavat tehdä sama asia hyvin ja eri tavoilla, kertaa, käy läpi, kirjoita ylös, muistele, kertaa kaverin kanssa. Älä stressaa, älä murehdi, älä kritisoi vaan toimi ja tee, tiedosta mitä teet, huomaa mitä teet ja mitä tapahtuu kun teet. Uskalla! Opi treenaamaan ja tekemään työtä. Opi treenaamaan itsellesi itsesi takia, älä treenaa opettajalle vaan itsellesi. Älä toista joka kerta samaa virhettä, tee eri virhe. Älä säti itseäsi kun teet väärin, tee virheestä kaunis jatka, tee paremmin. Älä vähättele itseäsi. Usko itseesi. Tee työtä jotta asiat voi muuttua ja kehittyä. Panosta perusasioihin ja perustekniikkaan. Pidä huolta kehostasi ja mielestäsi. Hyväksy kehosi ja kehitä sitä. Vahvista heikkouksia. Käytä mieltäsi ja aivojasi. Älä ole tylsä, ole mielenkiintoinen. Kiinnostu. Löydä itsesi. Ole oma itsesi. Arvosta itseäsi. Älä kopioi, älä matki, opi itse. Tee työtä itsellesi, itsesi takia.

Fatima Witick 7.9.2018 / Instagram

Tee virheestä kaunis! Tee ensi kerralla eri virhe! Tällainen ajattelu rohkaisee minua liikkumaan ja kokeilemaan uusia asioita iloisella mielellä. Toivottavasti sinuakin.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

body-1082139_1280.jpg

Tule rohkeasti joogatunnilleni: kuten aina korostan, sinun ei tarvitse osata mitään osallistuaksesi, sillä tunnille tullaan oppimaan, jäykät tulevat sinne pehmenemään ja yliliikkuvat vahvistumaan. Joogassa vahvistamme myös jalkaterää ja sormia, se on tärkeätä! Tule jäsenkorjaukseeni: minun tehtäväni ei ole arvostella kehoasi tai elämäntapojasi, vaan auttaa kehoasi voimaan paremmin hyväksyvän läsnäolon ilmapiirissä. Tule torstai-iltojen kehonhuoltotunnilleni, siellä tehtävät harjoitteet eivät ole helppoja eivätkä mukavia, mutta hyödyllisiä ja hyväätekeviä! Voit aina aloittaa juuri siitä, missä olet nyt.

On sanomattakin selvää, että tällainen hyvinvointipuhe koskee niitä, jotka ovat saaneet syntyä terveeseen kehoon. Autoimmuunisairaudet, kuten reuma, vaikea masennus, hermovauriot taikka synnytyksessä tai auto-onnettomuudessa syntyneet vammat antavat erilaiset lähtökohdat. Erilaiset elämänkriisit avioeroista rahahuoliin heijastuvat herkästi selän hyvinvointiin, eikä siihen auta jumppa vaan se, että kriisi menee ohi. Perheessäni on ollut kipukroonikkoja, jotka ovat kuolleet varhaisella iällä. Jooga tai veden juominen ei olisi pelastanut heitä. Ero lähtökohtien välillä tulee ymmärtää.

Kuitenkin juuri siksi, että kaikki eivät ole niin terveitä, olen alkanut ohjata restoratiivista joogaa: se sopii myös rikkinäisille, kipeille ja toipilaille ja sitä voidaan käyttää hoitavana menetelmänä myös monenlaisten sairauksien kohdalla. Se auttaa voimaan paremmin – samoin kuin kalevalainen jäsenkorjaus, joka niin ikään tepsii myös joihinkin jo sairauden asteelle edenneisiin häiriötiloihin kehon toiminnassa. Tänä päivänä moni ylisuorittaa treeninsäkin aloittaen esimerkiksi hillittömän kuntokuurin, joka katkeaa pian flunssakierteeseen, tai tähtäämällä erilaisiin äärisuoritteisiin – on hyvä tiedostaa, että ylisuorittaminenkin on etuoikeus, kuten Sisko Savonlahti tämän päivän Helsingin Sanomissa viisaasti kirjoitti.

Maailma on täynnä asioita, joista emme yksin päätä, vaikka kuinka haluaisimme. Ehkä siinä mielessä ylisuorittaja on onnekas ihminen.

Sisko Savonlahti 17.10.2018 / Helsingin Sanomat

Aloita tänään siitä, mistä voit päättää. Sellaisia asioita on kosolti. Selkäviikon kunniaksi voit vaikka heti ilahduttaa rankaasi liikuttelemalla sitä kaikkiin sen kuuteen liikesuuntaan, jotta se pysyisi iskussa. Nouse seisomaan, taivu lonkista eteen, palaa seisoma-asentoon ja työnnä lantiota eteenpäin ja nosta katse kohti kattoa, levitä kädet T-asentoon ja kierrä vyötäröstä vasemmalle, sitten oikealle, nosta kädet pääsi yläpuolelle ja kaarra itsesi banaanin muotoon ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan. Hengitä koko ajan tehokkaasti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Juo iso lasi vettä, sillä välilevystäsi jopa 90 % on vettä. Voi hyvin!

#rakastaselkääsi #selkäviikko #LoveYourSpine #WSD2018.

Höyhenenkevyestä kehonhuollosta ja putkirullalla runttaamisen vaaroista

Kalevalaisen jäsenkorjauksen kantama perinnetieto opettaa pehmeää, hienovaraista suhtautumista ihmiskehoon. Hoitomuodon ytimessä on oivallus siitä, miten pienillä eleillä ja vähällä voimalla koskettamalla saadaan aikaan syviä vaikutuksia. Yhtä tärkeää on rauhallinen eteneminen. Kyseessä ei ole vartin rykäisy, vaan hidas ja kuunteleva koko kehon käsittely.

Samanlainen lähestymistapa ihmisruumiiseen on italialaisen Vanda Scaravellin (1908–1999) opetuksiin pohjautuvassa joogassa. Hänen metodissaan lähestytään omia rajoja lempeästi, painovoimalle ja hengitykselle antautuen. Kun tullaan omien rajojen äärelle, ei pusketakaan väkisin vaan pehmennetään liikettä entisestään. Scaravelli opetti, että joogassa ei tulisi olla kyse kehon kontrollista, vaan päinvastoin kehon vapauttamisesta. Joogan tulisi tuntua vaivattomalta.

You will be amazed to discover that, if you are kind to your body, it will respond in an incredible way. (Vanda Scaravelli)

Pehmeyden filosofia on vierasta nykyajalle. Jäsenkorjaajana saan usein vastata esimerkiksi erilaisia faskianavausmenetelmiä koskeviin kysymyksiin. Näitä menetelmiä yhdistää kivuliaisuus ja voimankäyttö. On faskiarautoja (!) ja hätäisiä viikonloppukursseja. Esimerkiksi penikat, säären lihasaitioiden faskiat, ”revitään” auki (tätä verbiä todella käytetään).

Minut on koulutettu vapauttamaan faskiat hyvin hennoilla otteilla, joten näen rajut menetelmät ensinnäkin epätaloudellisina. Lisäksi on ilmeistä, että ihminen, joka tuntee kipua, ei kykene samanaikaisesti rentoutumaan. Kivulias käsittely lisää stressihormonien määrää veressä, mikä on nurinkurista, koska kehon rentoutuminen edellyttäisi päinvastaista: parasympaattisen hermoston aktivoitumista. Lisäksi voimakas ja kivulias käsittely aiheuttaa kudosvaurioita, jopa arpikudoksen kasvua – eli lisää ongelmia kehoon.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

cat-2647830_1280.jpg

Myös kotihoitomenetelmissä ohjeistan asiakkaitani lempeyteen ja ystävällisyyteen itseä kohtaan. On tavallista, että ihminen hoitaa esimerkiksi jumiutunutta lavanseutua rullailemalla raivokkaasti putkirullalla tai runttaamalla kipualuetta kipukoukulla. Tuloksena on usein entistä kipeämpi, turvonnut ja pahimmassa tapauksessa tulehtunut kudos. Itsehoidossa rullien, pallojen ja koukkujen kanssa ei milloinkaan saisi ylittää kipukynnystä ja käsittelyajat olisi hyvä pitää lyhyinä. Paineenvaihtelun aiheuttaminen jumialueelle voi olla hyvä idea, koska se kiihdyttää aineenvaihduntaa, mutta se tulisi tehdä kevyesti ja ehdottomasti kivuttomasti. Putkirullilla ja kipukoukuilla älköön siis jyystettäkö hampaat irvessä ja vesi silmistä tirskuen. Se vain rikkoo soluja ja lisää turvotusta ja sitä kautta kipua. Kipu syntyy aina kudospaineesta.

Akuutin lihasjumin itsehoidossa paljon tehokkaampi metodi olisi rentoutuminen esimerkiksi restoratiivisen joogan keinoin. Aktiivista rentoutusta voi oppia monia väyliä pitkin; kerroin niistä unettomuusaiheisessa bloggauksessani.

Viime syksynä Jämillä järjestetyssä valmennusseminaarissa käsiteltiin kestävyysliikkujien helmasyntiä, liian kovaa harjoittelua. Seminaarin koolle kutsuneiden kestävyysurheilun valmentajien mukaan tehoharjoittelun osuus on nykyään ylikorostunut samalla kun matalatehoinen, palauttava liikkuminen on vähentynyt aivan liikaa.

Tämä ei ole vain ammattiurheilijoiden tauti, vaan koskee monia tavallisia liikkujia. Moni piiskaa itsensä uupumuksen partaalle liikkumalla liian kovatehoisesti esimerkiksi HIIT-treenin merkeissä ja skippaamalla kestävyyskunnon ylläpitämisen ja palauttavat, hyvin rauhallisella tahdilla suoritetut parin tunnin kävelylenkit. Hiihtoladullakin revitellään maksimivauhtia, vaikka rauhallinen sivakointi maisemia katsellen olisi kaikin tavoin palkitsevampaa.

”Levon ja rasituksen vääristynyt suhde johtaa usein hermo-lihasjärjestelmän ylirasitustilaan, joka tuntuu olevan suomalaisten urheilijoiden kansantauti.” (Valmentaja Erkki Knuuttila)

 

Heikki Pusa puhui seminaarissa, miten kaikessa liikkumisessa tuiki tärkeälle palautumiselle ei ”pikamaailmassa” tahdo löytyä tilaa.
–On pikapesua, pikaruokaa, pikavippiä, ja pikalenkkejä. Nykyään on hillitön kiire tehdä tulosta. Aiemmin pidettiin mielessä, että tuloksen teko vaatii 8–12 vuotta harjoittelua.

Pusa totesi nykyurheilijoiden kärsivän myös liikkuvuusrajoitteista. Suorituksen rentous, palautuminen ja hermo-lihasjärjestelmän toiminta ovat kaikki riippuvaisia liikkuvuudesta.
–Keho nostaa sykettä, jos liikkuvuus on huono ja kuormitus kasvaa. Nykyään on menossa voimaharjoitteluvillitys, mutta voimaharjoittelusta ei ole hyötyä, jos liikkuvuus ei ole hyvä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

man-3221066_1280.jpg

Tavallinen tallaajakin välttyisi monilta rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta ja saavuttaisi notkeamman ja kivuttomamman kehon paremmalla liikkuvuusharjoittelulla. Esimerkiksi hiihtäjä Annmari Viljanmaa teki menestysaikoinaan metsätöitä ja uskoo siinä käytettyjen ristikkäisten liikeratojen olleen osatekijä hänen hermostonsa huippuvireeseen. Kaikenlaiset ulkotyöt ovat usein hyväksi liikkuvuudelle ja lihasten ja hermoston yhteistyölle.

Liikuntaharrastustenkin olisi hyvä olla monipuolisia. Kehonhallinta ja sirkus ovat yksi loistava väylä joustavan, vahvan kehon ja säpäkän lihas-hermoyhteistyön saavuttamiseen. Samaten ilma-akrobatia – ja tietenkin jooga.

Luonnollisesti myös pääkopan sisältö vaikuttaa kehoon ja sen kireyksiin. Vanha jooginen viisaus kuuluu ”selkärankasi on yhtä joustava kuin asenteesi”. Kremppojaan voi lähestyä lempeän myötätuntoisesti myös energia-anatomian kautta. Jos lantiosi kiertyy virheasentoon, oletko kulkemassa elämässäsi suuntaan, johon et oikeasti tahtoisi? Jos yläraaja oireilee, mihin olet takertunut liian itsepäisesti? Jos kärsit turvotuksesta, luotatko kykyihisi tai pidätteletkö tunteittesi ilmaisua? Metafyysisessä lähestymistavassa on paljon ammennettavaa, kun kyse on keho-mieli-sielusta.

Jämin valmennusseminaarista lisälukemista kiinnostuneille:

Syksyn valmennusseminaarissa keskustellaan ”suomalaisurheilijoiden kansantaudista”

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään?

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään? – osa 2

Parempi liikkuvuus ja parempi palautuminen veisivät monta urheilijaa parempiin tuloksiin

Lue myös:
Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

people-2557460_1280.jpg