Kymmenvuotistaiteilijajuhlani jäsenkorjaajana / Miksi nimeni ei enää ole hoitajarekisterissä

Tasan kymmenen vuotta sitten, 20. maaliskuuta 2011 kello 12, aloitin Hämeenkyrössä kalevalaisen jäsenkorjauksen perusopintojen ensimmäisen kurssin. Koulutukseen minut veti halu oppia ihmisen anatomia teoriassa ja käytännössä sekä päästä työskentelemään ihmiskehon ja kivunhoidon parissa. Minulla oli hyvä kuva hoitomuodosta ja olin saanut siitä itsekin apua. Käsillä hoitaminen tuntui luontevalta, vaikka koulutustaustani olikin humanistis-yhteiskuntatieteellinen. Pidin siitä, että jäsenkorjauskoulutuksessa korostettiin hoitomuodon tieteellistä perustaa ja meille esiteltiin yliopistotutkimuksia aiheesta sekä ammattikuntamme eettiset ohjeet.

Oli taianomaista oppia erottamaan käsillä tunnustelemalla jännittynyt lihas rentoutuneesta sekä oppia syy-seuraussuhteita, kuten että olkapääkipu saattoi juontaa juurensa vastakkaiseen lonkkaan. Silti oli ilmeistä, että jäsenkorjauksessa ei sen kryptisestä nimestä huolimatta ole kyse mistään mystisestä, vaan ainoastaan tarkasta anatomisesta osaamisesta, perinteisten käsittelyotteiden haltuun ottamisesta ja kyvystä kohdata asiakas myötätunnolla. Ero esimerkiksi kaikkien tuntemaan hierontaan ei ole suuri: tavoitteet ovat samat, tekniikat hieman erilaiset.

Jo 2013 jäsenkorjaus työllisti minut päätoimisesti. Kymmenen vuoden aikana olen tehnyt tuhansia jäsenkorjaushoitoja. Olen edelleen yhtä kiinnostunut aihepiiristä kuin tuona opintojeni ensimmäisenä päivänä. Anatomia ja kehonhuolto on aihepiiri, jossa on loputtomasti opittavaa. Olen iloinen siitä, että olen saanut oppia kotoperäisen hoitomenetelmän. Asiakkaitteni kokema apu saa minut tuntemaan, että teen tärkeää työtä. Vaikka kirurgia, lääkkeet ja rokotteet ovat pelastaneet lukemattomia ihmishenkiä ja saamme olla niistä kiitollisia, käsillä hoitamisella on ja tulee olemaan paikkansa maailmassa. Jokainen tietää, miten hyvältä tuntuu, kun joku laskee lämpimät kätensä kipeille hartioille.

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, olen kuitenkin jättänyt kalevalaista jäsenkorjausta kouluttavan Kansanlääkintäseura ry:n taakseni. Tämä tarkoittaa sitä, että nimeäni ei enää löydy yhdistyksen hoitajarekisteristä. Muuten mikään ei muutu: koulutukseni ja ammattiosaamiseni säilyvät, työnkuvani pysyy samana. Olen yhä kalevalainen jäsenkorjaaja ja vastaanottoni pyörii entiseen malliin. Kerron tämän, koska asiakkaani saattavat ihmetellä nimeni poistumista listalta. Suurin osa asiakaskunnastani kylläkin on löytänyt luokseni puskaradion kautta ja uskon näin olevan jatkossakin. Näen seuran toiminnassa jatkamisen toistaiseksi mahdottomaksi syistä, joista avaan tässä muutaman.

Koronapandemian herättämä epävarmuus on lietsonut pelkoa, joka purkautuu uhmana tieteellistä näyttöä ja viranomaissuosituksia kohtaan. Aiemmin marginaalissa toimineet rokotevastaiset ovat lyöttäytyneet yhteen hyvinvointialan toimijoiden ja äärioikeistolaisten tahojen kanssa, ja Yhdysvalloista alkunsa saanut QAnon-joukkoharha on saanut jalansijaa myös Suomessa. Tämä näkyy harmikseni myös omissa ammatillisissa ympyröissäni eli niin sanotulla hyvinvointialalla.

Minulla on lapsesta saakka ollut vahva oikeudenmukaisuuden taju ja halu tietää asioista pintaa syvemmältä. Entisenä toimittajana minua kismittää valheiden levittäminen ja asiantuntijatiedon kyseenalaistaminen. Erityisen haitallisia ne ovat koronapandemian aikana: disinformaatio häiritsee sote-ammattilaisten työtä, hidastaa pandemian päihittämistä ja nakertaa pohjaa demokratialta. Pidän tärkeänä nojautua tutkittuun tietoon eli noudattaa viranomaissuosituksia. Haluan tehdä pesäeron huuhaaseen. Työllistyn myös joogan, kehonhuollon ja liikkuvuusharjoittelun opettajana, ja joogayhteisössä koronadenialismiin puututtiin napakasti jo syksyllä. Omakin nimeni löytyy Joogit Qanonia vastaan -listalta.

Koen, että Kansanlääkintäseura ry ei ole ottanut pandemiaa tarpeeksi vakavasti. Koulutuksia on järjestetty viranomaissuosituksia rikkoen. Minua on myös alusta asti häirinnyt se, että näennäisen tieteellisen julkisivun takana jäsenkorjauskursseilla on jatkuvasti levitetty erilaisia tieteellisen näytön kanssa ristiriidassa olevia näkemyksiä, kuten ruokavalioon ja ravintolisiin liittyviä uskomuksia, näkemyksiä sähköallergiasta ja ”maksanpuhdistusohjeita”.

Lisäksi, vaikka eettisissä ohjeissa todetaan, että kalevalaisen jäsenkorjaajan tulee ”toimia yhteistyössä terveydenhuollon ja muiden hoitomuotojen kanssa” ja ”arvostaa muiden hoitoalan ammattilaisten ammattitaitoa”, eikä esittää ”kielteisiä arvioita tai mielipiteitä erilaisista hoitokäytännöistä”, on käytäntö toista: lääkäreitä ja muiden jäsenkorjaussuuntausten edustajia on kursseilla ja keskusteluryhmissä parjattu hyvin paljon.

Ahdistavimmaksi koen, että ammatillisissa ympyröissäni, myös kalevalaisen jäsenkorjauksen opettajissa ja mestareissa, on rokotusvastaisia, viranomaissuosituksia kuten maskisuositusta vastustavia ja pandemiaa ”plandemiaksi” kutsuvia eli koronaviruspandemian olemassaolon kieltäviä henkilöitä. Tämä on mielestäni vastuutonta, ja Kansanlääkintäseuran tulisi ottaa asiaan selvä kanta. Pyynnöistäni huolimatta näin ei ole tehty, joten tein oman ratkaisuni.

Arvostan koulutustani ja ammattiani mittaamattomasti ja olen saanut tämän kymmenen vuoden aikana jäsenkorjaajien keskuudesta joukon sydänystäviä. Ilokseni olen päässyt täydennyskoulutuksissa jopa kolmesti yhden kalevalaisen jäsenkorjauksen kehittäjän Olavi Mäkelän oppiin. Olen valmis palaamaan jäsenrekisteriin, mikäli seuran tilanne muuttuu parempaan suuntaan.

Voin hoitaa ihmisten jumeja ja kipuja ja ohjeistaa heille erilaisia liikkeitä, venytyksiä ja rentoutusmenetelmiä. Siinä se. Tonttini on selkeä ja rakastan työnkuvaani. Muiden terveysasioiden kommentoinnin jätän kyseisten alueiden ammattilaisille. Omat asiakkaani ohjaan aina tarvittaessa lääkärin tai fysioterapeutin pakeille.

Vahvistan tietoisesti työni tieteellistä pohjaa ja otan välimatkaa humpuukiin. Näinä vuosina olen vahvistanut ammattitaitoani kouluttautumalla lisää. Uusin aluevaltaukseni on terveystieteiden opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. En usko, että kalevalainen jäsenkorjaus tulee päätymään virallisen terveydenhuollon piiriin, vaikka niin on koulutuksissa luvattu tapahtuvan ”lähitulevaisuudessa” ainakin viimeiset viisitoista vuotta – joskin olen mielelläni tässä asiassa väärässä ja korjaan käsityksiäni, kun saan vedenpitäviä todisteita, mikä onkin tieteellisen ajattelun perusperiaate!

Kehon hoitamisesta käsin esimerkiksi hieronnalla ei ole merkittävää tieteellistä näyttöä, mutta anatomia ja fysiologia perustuvat tieteellisesti tutkittuun tietoon ihmiskehosta. Tunnen luut ja lihakset, olenhan tenttinyt ne kolmesti, ja työskentelen ihmiskehojen parissa päivittäin, mutta tiedostan, että hoitamisessa on kyse paljon muustakin kuin mekaniikasta. Käsillä hoitamisella on tunnetusti edullisia vaikutuksia hermostoon, stressiin, kipuun, ahdistukseen, verenpaineeseen ja immuunijärjestelmään. Tärkeimmän palautteen me manuaaliterapeutit saamme kiitollisilta asiakkailtamme. Jos jonkun kipu katoaa, iloitsemme asiakkaan kanssa yhdessä. Kiitänkin sydämestäni joka ikistä asiakastani tämän kymmenen vuoden ajalta ja toivon hyvän yhteistyömme jatkuvan tulevaisuudessakin!

Seitsenvuotiskatsaus

Tänään on vuosipäivä: valmistuin kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi tasan seitsemän vuotta sitten! Juhlapäivää vietän minkäs muunkaan kuin työn merkeissä.

Seitsemän vuotta on kulunut hämmentävän nopeasti jäsenkorjaustyötä kokopäiväisesti tehden. Käsieni kautta on virrannut tuhansia asiakkaita palleroisesta pikkuvauvasta suoraryhtiseen teräsvaariin.

Työssäni on kyse elävästä kansanperinteestä, ruumiillisten ongelmien käsillä parantamisen tavasta, joka on kehittynyt Suomessa suomalaisen ihmisen tarpeisiin. Maailma on muuttunut, mutta ihmiskeho ei. Kun selkä ennen vanhaan nitkahti suulitalkoissa, oli yhteisölle hyödyksi, kun joku osasi käsillään tunnustelemalla paikallistaa vikapaikan ja vapauttaa kudokset juntturasta. Tänä päivänä saamme olla kiitollisia kipulääkkeistä, kirurgiasta, rokotuksista ja muista modernin ajan keksinnöistä, mutta käsillä hoitamisella ja jäsenkorjaajan konkreettisella tietotaidolla on tilausta. Meitä tarvitaan kipujen, kireyksien ja virheasentojen hoitamisessa ja turhan invasiivisten menetelmien minimoimisessa. Olemme oppineet tunnistamaan käsillämme ja näkemään silmillämme, missä kohtaa ihmisfysiikkaa ongelma sijaitsee – siihen eivät robotit ja lääkkeet vielä kykene.

Vuosien varrella olen vapauttanut lukemattomia iskiashermoja, helpottanut plantaarifaskiitteja, suoristanut selkärankoja ja sulattanut jäätyneitä olkapäitä. Olen saanut kohentaa monien päivittäistä toimintakykyä mahdollistamalla entisenlaiset kävelylenkit, helpottamalla kipua, lievittämällä mystisiä ja monimutkaisia oireita, joihin ei ole saatu apua muualta, ja mahdollistamalla paremmat yöunet. Muun muassa.

Miten päädyin tähän ammattiin? Opot eivät ainakaan kouluaikanani tulleet vihjanneeksi tällaisesta urapolusta. Yhdeksännen luokan ammatinvalintatestin mukaan minulla oli lahjoja kirjailijan, copywriterin, AD:n ja papin uralle… Sen verran testi hipaisi totuutta, että lukiosta jatkoin Tampereen yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta.

Opinto- ja työhistoriani on onnellisten tähtien alla hortoilua ja inspiroivan tekemisen jahtaamista. Maisteriksi valmistuttuani olin tuokion töissä Aamulehdessä, jossa suoritin edellisenä vuonna toimittajakoulutuksen yliopistoharjoittelun. Sitten sain peräjälkeen kaksi ihanaa lasta. Nuoremman lähestyessä yhtä ikävuotta aloin kaivata projektia. Tahdoin työn, jossa oppisin paljon uutta, jota voisin tehdä kotoa käsin ja joka olisi helposti sovitettavissa lapsiperhe-elämään. En halunnut palata toimittajan töihin, professorini ehdotus kirjallisuuden väitöskirjan laatimisesta ei puhutellut eikä kirjallisuuskriitikon töillä elättänyt itseään, joten tarvitsin suunnitelma B:n. Kävi niin, että harrastuksesta tuli työ.

Olin ollut parikymppisestä saakka kiinnostunut hyvinvoinnista ja ihmiskehosta, eritoten toiminnallisesta anatomiasta ja kivunhoidosta, ja käynyt omaksi ilokseni muutamia kursseja. Olin saanut kehuja hyvästä hoitajan käsistäni. Opiskelu- ja raskausaikana olin hakenut kipuihini ja särkyihini apua muun muassa osteopaatilta, fysioterapeutilta ja kalevalaiselta jäsenkorjaajalta. Viimeksi mainittu oli onnistunut jättämään lähtemättömän jäljen: tiesin, että kyseisen koulutuksen käytyäni minulla olisi käytössäni laaja työkalupakki ihmiskehon ymmärtämiseen. Joulun alla 2010 selasin lähellä sijaitsevan Frantsilan Hyvän olon keskuksen kurssivalikoimaa, ja kun havaitsin, että maaliskuussa 2011 alkaisi kalevalaisen jäsenkorjauksen peruskurssi, soitin opettajalle ja ilmoittauduin. Sillä tiellä ollaan yhä.

Kolmivuotisten opintojeni alkamisesta on siis pian kymmenen vuotta. Matka oli rankka varsinkin kahden pienokaisen äitinä – mutta ehdottoman palkitseva. Hetkittäin podin järisyttävää stressiä, mutta sain myös vuosikurssiltamme monia hyviä ystäviä. Koulutusviikonloppuja oli muutaman kuukauden välein. Väliaikoina puurrettiin harjoitushoitoja, luettiin tentteihin, opiskeltiin anatomiaa ja rustattiin kirjoitustehtäviä, esitelmiä ja kirjallinen lopputyö. Toisen vuoden lopussa oli haastattelut, jonka läpäisseet kutsuttiin suorittamaan seurantakoulutusta eli kolmatta opiskeluvuotta. Se oli ensimmäisiä vuosia runsastöisempi ja tiiviimpi. Alkuvuodesta tein jäsenkorjausta jo päätyökseni, joten harjoitushoitojen kasaan saaminen ei ollut ongelma. Kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi valmistuminen nimittäin edellyttää 300:a kirjallisesti raportoitua harjoitushoitoa. Itse saavutin nätin pyöreän 500 harjoitushoidon lukeman, kun niin moni uskaltautui tulemaan harjoitusasiakkaakseni – siitä olen yhä kiitollinen. Näyttökokeet ja loppuhaastattelut läpäistyäni sain yhdessä rakkaan opiskeluryhmäni kanssa todistukset kolmivuotisesta rupeamasta 13. lokakuuta 2013.

En osannut arvata, miten palkitsevalta tuntuisi tehdä työtä, jossa joka ikinen asiakas tuo mukanaan erilaisen haasteen, jota saan lähteä muina Sherlock Holmeseina ratkomaan. En osannut arvata, miten työ tempaisisi minut mukaansa ja miten nopeasti vuodet lähtisivät juoksemaan. En tiennyt, että elävällä ja hengittävällä ihmisellä on lopulta aika vähän tekemistä anatomianoppaan ukkelin kanssa ja että jokainen asiakas opettaa minulle jotakin. En osannut odottaa, miten moni olisi pettynyt viralliselta puolelta saamaansa hoitoon (tai hoidon puutteeseen) ja hakeutuisi sen takia pakeilleni. En uskaltanut haaveillakaan, että työ veisi minut erääseenkin tieteelliseen konferenssiin berliiniläiseen kongressikeskukseen ympäri maailmaa saapuneiden kaltaisteni ihmiskehoentusiastien pariin. En ollut tullut ajatelleeksikaan, miten miellyttävää olisi viettää asiakkaan kanssa aina puolitoista tuntia kerrallaan kaikessa rauhassa enemmän tai vähemmän jutustellen ja tutustua valtavan ihaniin ihmisiin, jakaa vuosien varrella kertyvät ilot ja surut.

Työni on ihmisläheisempää ja inhimillisempää kuin moni muu leipäpuu. Siksi en koe tarvetta minkäänlaisiin muutoksiin, vaan jatkan ilomielin työssäni seuraavatkin seitsemän vuotta! Vuosi 2020 on tuonut mukanaan monenlaista odottamatonta, kuten maskit kasvoille. Näin olkoon nyt. Maskin takana hymyilen sinulle, asiakkaani: kiitos kun olet mukana matkallani!

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Jäsenkorjaaja-joogaopettajan terveiset 20.4.2020

Poikkeustilaa on takana kuukauden päivät. Kevät etenee, ja toivonkin, että moni teistäkin saa iloa kevään merkkien seuraamisesta ja luonnossa liikkumisesta.

Jäsenkorjausvastaanottoni ei ole ollut näin hiljainen sitten aivan ensimmäisten opiskeluvuosieni 2011–2012, jolloin vasta aloin kartuttaa asiakaskuntaani. Poikkeustila pakotti tiukentamaan vastaanotolleni pääsyn kriteereitä ja valotti, miten suuri osa asiakaskunnastani kuuluu riskiryhmään. Nyt kun en suositusten mukaisesti ota vastaan riskiryhmäläisiä, eli yli 70-vuotiaita ja perussairauksia potevia, on asiakasvirtani kutistunut kovin.

Monelle eläkeikäiselle ja perussairauksia potevalle kalevalainen jäsenkorjaus on keino pysyä toimintakykyisenä ja minimoida kipulääkkeiden syöminen. Moni riskiryhmään kuuluvista asiakkaistani odottaa karanteeniolosuhteiden lakkauttamista kuin kuuta nousevaa. Minullakin on ikävä näitä vakiasiakkaitani. Mieltäni painaa, miten kukakin heistä selviytyy nyt niine vaivoineen, joita olen säännöllisesti hoitanut.

Parturit, kampaamot ja fysioterapiat saavat yhä olla normaalisti avoinna. (Lähde: Aamulehti 16.4.2020) Niin kauan, kun näin on, pidän jäsenkorjausvastaanottoni ovet auki. Pieni osa perusterveistä asiakkaistani on halunnut siirtää aikansa hamaan tulevaisuuteen, mikä on ilman muuta ymmärrettävää, jos vaikka heidän omassa perheessään on riskiryhmäläisiä. Moni eristäytyy nyt kokonaan ja se onkin viisasta. Valtaosa perusterveistä asiakkaistani on kuitenkin käynyt yhä jäsenkorjauksessa. Molemmin puolin pidetään huolta siitä, että minkäänlaisia hengitystieoireita ei kohdatessamme esiinny. Hygieniasta on huolehdittu niin tunnollisesti, että leikkaussaliammattilaisetkin voisivat olla pienen työhuoneeni puitteista ylpeitä. Omat ja perheeni sosiaaliset kontaktit ovat tällä hetkellä äärimmäisen vähäiset, ja sama on pätenyt kaikkiin poikkeustilan aikana luonani asioineisiin ihmisiin.

On ilo huomata, että kehotukset fyysisten kontaktien rajoittamisesta otetaan meidän kylällämmekin vakavasti. Yhtä lailla mieltäni lämmittää täkäläisten aito huoli paikallisista pienyrittäjistä ja palveluiden tarjoajista. Itse olen suositellut esimerkiksi paikallisessa kirjakaupassamme ja kaupunkimme divareissa asioimista. Olen tilannut uutuuskirjoja kirjakauppaan nyt, kun kirjastot on suljettu.

THL:n terveysturvallisuusosaston johtajan, professori Mika Salmisen mukaan suurin riski saada koronavirus liittyy ajan viettämiseen suurissa ihmisjoukoissa. Riski saada tartunta ilmassa leijailevien pienten pisaroiden välityksellä esimerkiksi lenkillä tai kaupassa on nykytiedon mukaan vain teoreettinen, ja pintojen kautta leviämisen riski on olemassa käytännössä vain sairaalaympäristössä. Suomessa on koko koronavirustilanteen ajan pidetty tärkeänä käyttää vaikuttavia, tieteelliseen ja pitkäaikaiseen näyttöön perustuvia toimenpiteitä koronaviruksen leviämisen estämiseksi. (Lähde: HS 19.4.2020) Arvostan tätä mittaamattoman paljon. Tieteellisen tutkimuksen tuottama tieto uhkaa tänä päivänä hukkua mielipiteiden, valeuutisten, kokemusten, uskomusten ja faktavastaisuuden alle. Pelko leviää nopeammin kuin yksikään virus. Pelkoa jos mitä en tahdo olla mukana lietsomassa. Myös viha on hanakasti leviävää laatua. Ylilyönneiltä ja tarpeettoman kärjekkäiltä sanavalinnoilta ei ole vältytty varsinkaan sosiaalisessa mediassa. 

Mielenrauhan vaaliminen yksityisesti ja yhteisesti ovat tärkeintä, mitä voimme nyt tehdä. Omasta fyysisestä kunnosta huolehtimisesta kannattaa pitää kiinni omien mahdollisuuksiensa mukaan. Päivittäiset kävelyt ja muutaman kerran viikossa tapahtuva lihaskuntoharjoittelu auttavat yhtä lailla mielenterveyden kuin vastustuskyvyn ylläpidossa.

Näissä asioissa olen voinut kantaa korteni kekoon Motion viikkovideotoiminnan kautta. Olemme jo kuukauden ajan nauhoittaneet Motion Heidin kanssa viikoittain tunteja kaiken kansan käyttöön. Joogan ja liikkuvuusharjoituksien ohjaaminen kameralle ei ole lainkaan sama kuin ihmisten ohjaaminen, mutta olemme sopeutuneet pakkotilanteeseen ja saaneet aikaan oikein hyvälaatuisia ja onnistuneita nauhoitteita. Ihanaa, ettei opettamisesta ole tarvinnut luopua kokonaan, vaikka se nyt Youtuben välityksellä tapahtuukin. Rakastamiani työpajoja sen sijaan en pääse ohjaamaan ennen kuin harrastustilat saavat taas aueta ja yli 10 henkilön kokoontumiset sallitaan.

Motion viikkovideoista etenkin Kehonhuolto ja liikkuvuusharjoittelu -tuntini on ollut suosittu. Olen siitä iloinen, koska juuri sen kaltaista harjoittelua suosittelisinkin nyt kaikille kynnelle kykeneville. Tunti on yhdistelmä nivelten voitelua, faskioiden avaamista, lihasjumien aukomista, ryhdin suoristamista ja lihaskunnon kohentamista. Nuhjuinen karanteenihabitus raikastuu väkisin, kun kehoa liikuttaa tällä tavalla. Kyseisen tunnin lisäksi myös yinjooga on kerännyt asiakkaita Motion vakikävijöiden lisäksi myös eri puolelta Suomea. Hauskaa! Ihmiset, jotka asuvat auttamattoman kaukana, ovat näin päässeet osallistumaan tunneilleni. Jälleen yksi valonpilkahdus oudossa ajassamme.

Tämän vuoden koulutukseni ovat luonnollisesti siirtyneet tuntemattomaan tulevaisuuteen. Kalevalaisen jäsenkorjauksen täydennyskoulutukset eivät noin vain siirry online-opinnoiksi, joten joudun todennäköisesti odottelemaan kyseisten koulutusviikonloppujen rikasta antia vielä pitkään.

Ei ammattitaidon ylläpitämisen tarvitse silti tyystin odottaa. Toukokuussa minun oli määrä viettää viikonloppu Helsingissä opiskellen maailmankuulun uusiseelantilaisen joogaopettajan Donna Farhin johdolla alaselkäkivun ja SI-nivelen toimintahäiriöiden ennaltaehkäisyä ja hoitamista. Kurssi peruuntui, mutta pääsin mukaan Farhin laajaan online-koulutukseen samasta aiheesta. Nyt saan kotoa käsin uppoutua verkkoluentoihin, -harjoituksiin ja livewebinaareihin Farhin itsensä kanssa. Näin vain Uusi-Seelantikin on lähempänä kuin koskaan aiemmin! Kurssi on minulle todellinen kultamuna, koska SI-nivel on kummassakin ammatissani keskiössä. Jäsenkorjausvastaanotollani hoidan viikoittain SI-nivelvaivoja. Ne ovat hyvin yleisiä. Joogaa opettaessa taas on tärkeätä tiedostaa, että moni tavallinenkin jooga-asento voi kuormittaa ja jopa pysyvästi vaurioittaa SI-niveltä. Monella joogilla, varsinkin astangatyylistä harjoitusta tekevällä, onkin ristiselän kanssa ongelmia.

Lisäksi pääsen nyt monien muualla asuvien, huippupätevien opettajien tunnille kotoa käsin, miltei kaikki ammatikseen opettavat kun ovat siirtäneet toimintansa nettiin.

Leppoisammasta työtahdista huolimatta itselleni ei ole siunaantunut rahtustakaan uutta vapaa-aikaa, sillä etäkoululaisten luotsaaminen ja ruokkiminen haukkaa yllättävän suuren osan päivistäni. Ei sillä: silkohapsien kanssa on mukava viettää enemmän aikaa.

Täällä voidaan siis hyvin, ollaan terveitä ja pestään käsiä. Toivottavasti silläkin puolella ruutua! Päätän kuulumiseni näihin kauniisiin, uunituoreisiin lukuihin:

  • Ainakin 2000 ihmistä on jo parantunut koronaviruksesta Suomessa.
  • Taysin alueella on enää kuusi ihmistä sairaalahoidossa koronaviruksen takia.
  • Sastamalassa on varmistettu vain 11 tartuntaa.
  • Suurin osa Suomessa todetuista koronavirustartunnoista on ollut lieviä. Maailmallakin valtaosa tartunnan saaneista on parantunut.

© Tiina Ahokas 2020. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta, ja viittaathan aina asianmukaisesti alkuperäisen tekstini linkittäen, jos siteeraat minua.

kasipesu

washhand

Kalevalaisen jäsenkorjaajan terveiset 23.3.2020

Tämä voi olla maailmanhistorian nopeimmin vanhentuva tilannepäivitys, mikäli Kulmunin ounastelemia lisärajoituksia julistetaan vielä tänään. Mikäli näin on käyvä, mennään sen mukaan!

Tänään olen kiristänyt pääsykriteereitä vastaanotolleni vielä siten, että

  • Asiakkaan ja hänen perheenjäsentensä tulee olla terveitä ja oireettomia.

Viime viikolla käyttöön ottamani rajoitukset olivat seuraavanlaisia ja pätevät yhä:

  • Mikäli tunnet flunssan oireita, peru tulemisesi lyhyelläkin varoitusajalla.
  • Olet tervetullut vastaanotolleni, mikäli olet alle 70-vuotias etkä kärsi perussairauksista, kuten vaikeasta sydänsairaudesta, astmasta, vastustuskykyä heikentävästä taudista tai taudista, johon saat vastustuskykyä heikentävää hoitoa. Mikäli kuulut riskiryhmään, siirretään aikaasi eteenpäin.
  • Jos olet ollut hiljattain ulkomailla tai jos lähipiirissäsi on ollut koronavirusta, olet tervetullut jäsenkorjaukseen 14 vuorokauden varoajan jälkeen. Koronavirus tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana, joten yskät ja aivastukset tulee suorittaa nyt kotioloissa. Flunssaoireiden päätyttyä voit tulla hoitoon 48 tunnin kuluttua.
  • Vastaanotollani noudatetaan tavallistakin tarkempaa hygieniaa.

Olen asiakkaisiin yhteydessä ennen heidän varaamaansa aikaa, ja minua saa lähestyä viestillä milloin tahansa.

Olen rajoittanut asiakastapaamisia huomattavasti. Työskentelen ainoastaan kotini yhteydessä olevalla erillisellä vastaanotollani. Siellä käy nyt vain kourallinen ihmisiä viikossa. Tavallisiakin tauteja on paljon liikkeellä ja asiakkaani siirtävät aikojaan senkin takia. Olen suosituksia noudattaen karsinut sosiaaliset kontaktini minimiin. Joogaohjaukseni keskeytettiin jo viikko sitten. Mikäli minä tai joku perheenjäseneni sairastuu tai saa flunssan oireita, panen vastaanottoni luonnollisesti tauolle.

Sastamalassa ei ole vielä todettuja koronavirustapauksia, mutta tilanne tulee varmasti muuttumaan.

Käytäntöni on muun muassa oman kattojärjestöni Kansanlääkintäseura ry:n sekä esimerkiksi Suomen Osteopaattiliitto ry:n tämänhetkisen suosituksen mukainen.

Vapautuvan ajan käytän paitsi kotikoululaisista huolehtimiseen myös verkkokauppaprojektini edistämiseen. Olen pitkään haaveillut kuvaavani verkkokauppaani ohjeita liikkuvuusharjoitteisiin ja muuhun omatoimiseen harjoitteluun. Nyt almanakkaani saattaa aueta aikaa sille.

Tänä poikkeusaikana ohjaan joogaa Youtuben välityksellä. Joka maanantai julkaistaan uudet tunnit. Joogan viikkovideoihini pääset käsiksi täällä. Rohkaisenkin sinua kokeilemaan joogaa oman kotisi turvasta! Kysy lisää, jos tarvitset neuvoja!

Nyt on muuten hyvä huomioida myös allergiat ja ryhtyä hoitamaan niitä ajoissa, jos taipumusta siitepölyallergioihin on. Leppä kukkii jo.

Ps. Ensimmäiset kevätkukatkin kukkivat jo. Iloitkaamme niistä!

Lue lisää:

Usein kysyttyä koronaviruksesta

Somessa leviävä ”THL ja koronavirus uutisissa” -kooste on harhaanjohtava ja vahingoittavaa tietoa

Näistä merkeistä tunnistat koronaviruksesta levitettävän väärän tiedon

Koronavirus levittää huhuja

Varmuusloukku tyypillistä pinnallisesti asioita tunteville – vähäinen tieto ruokkii suurinta varmuutta 

spring-flowers-741965_1280.jpg

Jäsenkorjaajan terveiset 15.3.2020

Jäsenkorjaustyöni jatkuu normaalisti. Seuraan aktiivisesti viranomaistiedotteita.

Tulethan terveenä hoitoon – kuten aina. Jäsenkorjaushoito on vähäisissäkin alkavan flunssan oireissa poissuljettu. Hiemankin kipeänä hoitoon tullessasi altistaisit itsesi olon pahenemiselle ja muut asiakkaani ja minut tartunnalle. Tavallisestikaan emme halua ottaa sellaisia riskejä, emmekä varsinkaan nyt. Tartunnan saaminen oireettomalta ihmiseltä taas on tämän hetken tiedon mukaan epätodennäköistä. Asiakaskunnassani ja lähipiirissäni on paljon vanhuksia ja riskiryhmiin kuuluvia – niin kuin varmasti sinunkin. Tahdomme heidän pysyvän terveinä. Kannetaan yhdessä huolta heikoimmista.

Jäsenkorjaukseen on turvallista tulla. En vastaanota asiakkaita liukuhihnalla, joten minun on mahdollista huolehtia aseptiikasta kävijöiden välillä. Puhdistan ovenkahvat, hanat, pinnat, maksupäätteen ym. suositusten mukaisesti yleispuhdistusaineella nyt tavallistakin tiheämmin. Itse tulen hoitotilaani vain terveenä ja pesen käsiäni epidemiauhkien ulkopuolellakin usein ja huolellisesti. Hoitotilani ei ole hollitupa, vaan siellä asioi varsin pieni määrä ihmisiä viikon mittaan ja hekin yksitellen.

Siirräthän aikaasi, mikäli havaitset itsessäsi sairauden oireita tai olet puolikuntoinen. Tee näin lyhyelläkin varoitusajalla. Mikäli lähipiirissäsi on koronavirusta (tai influenssaa, noroa tai muuta tällä hetkellä hanakasti leviävää muuta virusta), harkitse tarkoin aikasi siirtämistä. Pohditaan asiaa yhdessä, jos tarvis. Ota matalalla kynnyksellä yhteyttä ennen varattua aikaasi.

Normaalit varaus- ja peruutuskäytäntöni ovat voimassa.

Uutena käytäntönä pyydän nyt jokaista asiakasta pesemään kätensä huolellisesti saippualla vastaanotolleni saapuessaan ja sieltä lähtiessään. Pyyhkeet olen korvannut talouspaperilla.

”Uusi koronavirus tarttuu ensisijaisesti pisara- ja kosketustartuntana, kun henkilö yskii tai aivastaa. Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole merkittävä. Koronavirukset ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät säily tartuttavina pinnoilla pitkään, etenkään vaihtelevissa lämpötiloissa.

Vaikka hyvin herkin laboratoriomenetelmin koronavirusta löytyisi pinnoilta, tämä ei tarkoita, että virus tarttuisi tehokkaasti pintojen välityksellä. Tavanomaiset siivousaineet tehoavat hyvin koronavirukseenkin.

Pintojen kautta tarttumisen riski on olennainen lähinnä sairaalassa, missä on paljon sairaita ja oireilevia potilaita.” (Lähde: THL)

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on haastavina aikoina tärkeätä. Pakeillani saat hengähdystauon informaatiotulvasta ja lievitystä kehon ja mielen kireyksiin ja kipuihin.

Tunnen vastuuni hyvinvointialalla työskentelijänä, enkä levitä turhaa tai virheellistä tietoa. Tukeudun asiantuntijalähteisiin ja virallisiin suosituksiin. Pyrin osaltani lisäämään ihmisten turvallisuuden tunnetta. Harjoitetaan myötätuntoa ja voimistetaan empatiaa näinä aikoina, kun moni on peloissaan ja vihainen.

Ps. Faskiatutkimuskongressissa Berliinissä marraskuussa 2018 molekyylitekniikan professori Melody A. Swartz kertoi vastajulkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan manuaaliterapiamuodot eli käsillä tehtävät hoidot stimuloivat elimistön puolustusjärjestelmää, siis muun muassa virusten torjumista!

Lisälukemista:

Usein kysyttyä koronaviruksesta THL:n sivuilla

Valheenpaljastaja: Tervetuloa infodemian aikaan! Näistä merkeistä tunnistat koronaviruksesta levitettävän väärän tiedon

Myötätuntoa ja malttia koronakevääseen

© Tiina Ahokas 2020. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta, ja viittaathan aina asianmukaisesti alkuperäisen tekstini linkittäen, jos siteeraat minua.

hands-437968_1280.jpg

Muinaissuomalainen kantele sai sähköt ja valloitti joogasalit

Kantelescapes nyt ensimmäistä kertaa Sastamalassa, Motiolla!

Oletko koskaan joogannut livemusiikin säestyksellä?

Halusin tarjota talvilomaviikolle kaksituntisen yinjoogan. Suunnitelmani lähti lentoon mitä upeimmalla tavalla, kun minulle tarjoutui mahdollisuus toteuttaa aikeeni yhteistyössä Motion ja Kantelescapesin kanssa sunnuntaina 1.3.2020.

Kantelescapes on Markus ja Sarita Riihimäen musiikkiprojekti, joka kiertää ympäri maailmaa luomassa eteerisiä ja rentouttavia äänimaisemia joogastudioille. Markus soittaa 39-kielistä Lovikan sähkökannelta ja Sarita syntetisaattoria. Heidän kauniin soljuvan musiikkinsa säestyksellä ohjaan ihanan, unenomaisesti etenevän yinjoogaharjoituksen.

Yinjooga perustuu faskioiden eli lihaskalvojen herättelyyn. Tämä vähentää kireyden tunnetta kehossa, lisää nivelten liikkuvuutta ja edistää palautumista ja aineenvaihduntaa. Yinjoogalla on erittäin voimakas hermostoa rauhoittava ja stressiä purkava vaikutus.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

83601252_2495687614012617_4779155262973935616_o.jpg
Kuva: Kantelescapes

Kantele on elävä symboli, kalevalainen kannanotto, osa perinteisintä maailmankuvaamme. Se on myös Suomen kansallissoitin. Ensimmäisen kanteleen alkuperästä kertova kulttuurimyytti on ilmeisesti ainakin kaksi tuhatta vuotta vanha. Sitä on laulettu koko virolais-karjalais-suomalaisella alueella. Kanteleen synty on yksi ihailluimmista suomalaisista muinaisrunoista. Esivanhempamme ovat laulaneet sitä lapsilleen kymmenien sukupolvien ajan.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

HKMS000005_km0000m3xv.jpg
Merkkipäiväkuva, kansallispukuinen laulajatar, säestäjä ja kantele
Kannisto Väinö, Valokuvaaja 1945
Helsingin kaupunginmuseo

”Wäinämöinen soittaa kanteletta ja kaikki elävät, yksin haltiatkin ilmassa, maalla ja meressä, rientävät ja kokoutuvat soittoa kuulemaan. Jokaisen sydän tuli soitolta niin liikutetuksi, että vedet puhkesivat silmiin; itsensä Wäinämöisenki silmistä tippuivat suuret pisarat, putosivat maahan ja vierivät veteen, jossa muuttuivat soreiksi sinervöiksi helmiksi”, kuvasi Lönnrot Kalevalan 41:ttä runoa.

Näinköhän meille Kantelescapesin kanssakin käy?

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

M012_KK4878_354.jpg
Petri Shemeikka soittaa kannelta
C. W. Alopaeus, kustantaja 1903
Museovirasto – Musketti

 

Lämpimästi tervetuloa Motiolle 1. maaliskuuta kokemaan kanteleen ja yinjoogan tenhovoima yhdessä!
:
Tilaa on rajoitetusti, joten varaa paikkasi ensi tilassa Motion varausjärjestelmästä (lisätietoja löydät palkin oikean laidan infopainikkeen takaa).
:
Facebook-tapahtuma täällä.
:
Vastaamme mielellämme kysymyksiin – ota siis rohkeasti yhteyttä, jos jokin askarruttaa!

76602123_2435928806655165_2034364345546178560_o.jpg
Kuva: Kantelescapes