Höyhenenkevyestä kehonhuollosta ja putkirullalla runttaamisen vaaroista

Kalevalaisen jäsenkorjauksen kantama perinnetieto opettaa pehmeää, hienovaraista suhtautumista ihmiskehoon. Hoitomuodon ytimessä on oivallus siitä, miten pienillä eleillä ja vähällä voimalla koskettamalla saadaan aikaan syviä vaikutuksia. Yhtä tärkeää on rauhallinen eteneminen. Kyseessä ei ole vartin rykäisy, vaan hidas ja kuunteleva koko kehon käsittely.

Samanlainen lähestymistapa ihmisruumiiseen on italialaisen Vanda Scaravellin (1908–1999) opetuksiin pohjautuvassa joogassa. Hänen metodissaan lähestytään omia rajoja lempeästi, painovoimalle ja hengitykselle antautuen. Kun tullaan omien rajojen äärelle, ei pusketakaan väkisin vaan pehmennetään liikettä entisestään. Scaravelli opetti, että joogassa ei tulisi olla kyse kehon kontrollista, vaan päinvastoin kehon vapauttamisesta. Joogan tulisi tuntua vaivattomalta.

You will be amazed to discover that, if you are kind to your body, it will respond in an incredible way. (Vanda Scaravelli)

Pehmeyden filosofia on vierasta nykyajalle. Jäsenkorjaajana saan usein vastata esimerkiksi erilaisia faskianavausmenetelmiä koskeviin kysymyksiin. Näitä menetelmiä yhdistää kivuliaisuus ja voimankäyttö. On faskiarautoja (!) ja hätäisiä viikonloppukursseja. Esimerkiksi penikat, säären lihasaitioiden faskiat, ”revitään” auki (tätä verbiä todella käytetään).

Minut on koulutettu vapauttamaan faskiat hyvin hennoilla otteilla, joten näen rajut menetelmät ensinnäkin epätaloudellisina. Lisäksi on ilmeistä, että ihminen, joka tuntee kipua, ei kykene samanaikaisesti rentoutumaan. Kivulias käsittely lisää stressihormonien määrää veressä, mikä on nurinkurista, koska kehon rentoutuminen edellyttäisi päinvastaista: parasympaattisen hermoston aktivoitumista. Lisäksi voimakas ja kivulias käsittely aiheuttaa kudosvaurioita, jopa arpikudoksen kasvua – eli lisää ongelmia kehoon.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

cat-2647830_1280.jpg

Myös kotihoitomenetelmissä ohjeistan asiakkaitani lempeyteen ja ystävällisyyteen itseä kohtaan. On tavallista, että ihminen hoitaa esimerkiksi jumiutunutta lavanseutua rullailemalla raivokkaasti putkirullalla tai runttaamalla kipualuetta kipukoukulla. Tuloksena on usein entistä kipeämpi, turvonnut ja pahimmassa tapauksessa tulehtunut kudos. Itsehoidossa rullien, pallojen ja koukkujen kanssa ei milloinkaan saisi ylittää kipukynnystä ja käsittelyajat olisi hyvä pitää lyhyinä. Paineenvaihtelun aiheuttaminen jumialueelle voi olla hyvä idea, koska se kiihdyttää aineenvaihduntaa, mutta se tulisi tehdä kevyesti ja ehdottomasti kivuttomasti. Putkirullilla ja kipukoukuilla älköön siis jyystettäkö hampaat irvessä ja vesi silmistä tirskuen. Se vain rikkoo soluja ja lisää turvotusta ja sitä kautta kipua. Kipu syntyy aina kudospaineesta.

Akuutin lihasjumin itsehoidossa paljon tehokkaampi metodi olisi rentoutuminen esimerkiksi restoratiivisen joogan keinoin. Aktiivista rentoutusta voi oppia monia väyliä pitkin; kerroin niistä unettomuusaiheisessa bloggauksessani.

Viime syksynä Jämillä järjestetyssä valmennusseminaarissa käsiteltiin kestävyysliikkujien helmasyntiä, liian kovaa harjoittelua. Seminaarin koolle kutsuneiden kestävyysurheilun valmentajien mukaan tehoharjoittelun osuus on nykyään ylikorostunut samalla kun matalatehoinen, palauttava liikkuminen on vähentynyt aivan liikaa.

Tämä ei ole vain ammattiurheilijoiden tauti, vaan koskee monia tavallisia liikkujia. Moni piiskaa itsensä uupumuksen partaalle liikkumalla liian kovatehoisesti esimerkiksi HIIT-treenin merkeissä ja skippaamalla kestävyyskunnon ylläpitämisen ja palauttavat, hyvin rauhallisella tahdilla suoritetut parin tunnin kävelylenkit. Hiihtoladullakin revitellään maksimivauhtia, vaikka rauhallinen sivakointi maisemia katsellen olisi kaikin tavoin palkitsevampaa.

”Levon ja rasituksen vääristynyt suhde johtaa usein hermo-lihasjärjestelmän ylirasitustilaan, joka tuntuu olevan suomalaisten urheilijoiden kansantauti.” (Valmentaja Erkki Knuuttila)

 

Heikki Pusa puhui seminaarissa, miten kaikessa liikkumisessa tuiki tärkeälle palautumiselle ei ”pikamaailmassa” tahdo löytyä tilaa.
–On pikapesua, pikaruokaa, pikavippiä, ja pikalenkkejä. Nykyään on hillitön kiire tehdä tulosta. Aiemmin pidettiin mielessä, että tuloksen teko vaatii 8–12 vuotta harjoittelua.

Pusa totesi nykyurheilijoiden kärsivän myös liikkuvuusrajoitteista. Suorituksen rentous, palautuminen ja hermo-lihasjärjestelmän toiminta ovat kaikki riippuvaisia liikkuvuudesta.
–Keho nostaa sykettä, jos liikkuvuus on huono ja kuormitus kasvaa. Nykyään on menossa voimaharjoitteluvillitys, mutta voimaharjoittelusta ei ole hyötyä, jos liikkuvuus ei ole hyvä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

man-3221066_1280.jpg

Tavallinen tallaajakin välttyisi monilta rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta ja saavuttaisi notkeamman ja kivuttomamman kehon paremmalla liikkuvuusharjoittelulla. Esimerkiksi hiihtäjä Annmari Viljanmaa teki menestysaikoinaan metsätöitä ja uskoo siinä käytettyjen ristikkäisten liikeratojen olleen osatekijä hänen hermostonsa huippuvireeseen. Kaikenlaiset ulkotyöt ovat usein hyväksi liikkuvuudelle ja lihasten ja hermoston yhteistyölle.

Liikuntaharrastustenkin olisi hyvä olla monipuolisia. Kehonhallinta ja sirkus ovat yksi loistava väylä joustavan, vahvan kehon ja säpäkän lihas-hermoyhteistyön saavuttamiseen. Samaten ilma-akrobatia – ja tietenkin jooga.

Luonnollisesti myös pääkopan sisältö vaikuttaa kehoon ja sen kireyksiin. Vanha jooginen viisaus kuuluu ”selkärankasi on yhtä joustava kuin asenteesi”. Kremppojaan voi lähestyä lempeän myötätuntoisesti myös energia-anatomian kautta. Jos lantiosi kiertyy virheasentoon, oletko kulkemassa elämässäsi suuntaan, johon et oikeasti tahtoisi? Jos yläraaja oireilee, mihin olet takertunut liian itsepäisesti? Jos kärsit turvotuksesta, luotatko kykyihisi tai pidätteletkö tunteittesi ilmaisua? Metafyysisessä lähestymistavassa on paljon ammennettavaa, kun kyse on keho-mieli-sielusta.

Jämin valmennusseminaarista lisälukemista kiinnostuneille:

Syksyn valmennusseminaarissa keskustellaan ”suomalaisurheilijoiden kansantaudista”

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään?

Hermo-lihasjärjestelmän ylirasitus on suomalaisurheilijoiden kansantauti – kuinka se vältetään? – osa 2

Parempi liikkuvuus ja parempi palautuminen veisivät monta urheilijaa parempiin tuloksiin

Lue myös:
Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

people-2557460_1280.jpg

 

Vaihdetaan työnarkomanian ihannointi lepotaidoilla leuhkimiseen

”Yrittäjän pitää olla tavoitettavissa 24/7”, ”Lisää kahvia koneeseen niin jaksaa, vaikka yöunet jäi taas neljään tuntiin”, ”Ei yrittäjä voi lomia pitää”. Tuttu puhetapa suomalaisessa työelämässä. Ennustan, että tällainen pahoinvoinnilla pröystäily on jäämässä historiaan orjuuden, talidomidin ja muiden epäonnistuneiden keksintöjen joukkoon. Rentoutustaidot ovat nyt nousussa. Ehkä jo pian kilvoittelemme kyvyllämme palautua, yöuniemme syvyydellä ja lihaksistomme rentoudella!

Aamulehden sunnuntaisessa haastattelussa työterveyspsykologi Marjo Pennonen uumoilee, että tulevaisuudessa menestyvät ne, jotka osaavat levätä – eivät ne, jotka tekevät eniten.

”Oma hyvinvointi, terveys ja jaksaminen pitäisi mielestäni laittaa aina ykköseksi. Silloin olet todennäköisesti myös parempi työntekijä, puoliso ja vanhempi”, sanoo Pennonen. Harva huokaa kuolinvuoteellaan, että olisinpa tehnyt enemmän töitä kun lapset olivat pieniä. Stressin yhteys sairastavuuteen on tiedetty aina, joten korvien välistä höllääminen hyödyttää koko kehoa.

Myös työtään rakastavat tarvitsevat vapaa-aikaa. Kukaan ei tee tehokasta työtä kahdeksaakymmentä tuntia viikossa. Toisaalta esimerkiksi monille herkille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille neljäkymmentä tuntiakin viikossa on liikaa. Työmäärä ei ole ihmisarvon mitta. Oman jaksamisensa rajat hahmottava ja niiden mukaan elävä ihminen on viisas ja kokonainen.

Jo toissa syksynä Helsingin Sanomien jutussa kävi ilmi, että nykyisiä huippujohtajia yhdistää muutama piirre: he kaikki nukkuvat kunnon yöunia, erottelevat vapaa-aikansa työstä – ja lukevat kirjoja. He ovat luopuneet puhelimessa puhumisesta, koska se on aikasyöppö. Huippujohtajat keskittyvät yhteen asiaan kerrallaan, kotona lapsiin, töissä työntekijöihin, ja puhuvat läsnäolon, meditaation ja mindfulnessin puolesta.

Huippu-urheilijatkin tietävät, että lepo on tärkeätä. Iivo Niskasen harjoituskauden treenistäkin vain 4,8 % on kovatehoista treeniä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

sleep-2542662_1280.jpg

”Kysy neuvot eläimiltä / Kysy suunnat tuulilta”

Joogaopettajana ja jäsenkorjaajana olen havainnut tendenssin: ihmiset ovat kyllästyneitä voimaan huonosti. Moni kokee romahduksen kolmi-nelikymppisenä ja oivaltaa, että omasta hyvinvoinnistaan täytyy ottaa vastuu ihan eri tavalla kuin nuorempana. Vaikka terveydentila ei pakottaisi pysähtymään, paremmin voiminen kiinnostaa silti yhä useampaa. Entisaikain kulttuureissa ihminen lepäsi talvisin ja pimeään vuorokauden aikaan. Joogan sisartiede ayurveda muistuttaa tänä päivänäkin levon tarpeesta ja kehottaa elämään talviaikaan rauhallisemmin, voimia kevääseen keräten – kuten luonto ikään. Eläimet osaavat levätä: voit ottaa oppia myös niiltä.

Ajaako sohvalla makaaminen asian? Ei. ”Jos stressi jatkuu ja joka ilta koettaa rentouttaa itsensä television ääressä, elämä on vaarassa kaventua. Pian elämässä ei enää ole muita keinoja, joista saisi aidosti voimavaroja elämäänsä”, Marjo Pennonen sanoo Aamulehdessä. (Sama pätee surukseni myös Netflix-sarjoihin.) Aivot narikkaan -rentoutuminen ei rentouta aidosti, vaikka se onkin joskus mukavaa ja tarpeellista. Tietoiset rentoutumistaidot mindfulnessista meditaatioon ja joogaan sen sijaan toimivat tutkitusti.

Ihmisen aivot ovat neuroplastiset, eli kun rentoutumisen taitoa tai meditaatiota harjoittaa, se helpottuu ja helpottuu. Aivoihin: muodostuu uusia hermoratoja: stressikaavojen sijaan oppii käyttämään pääkoppansa hyvinvointilatuja, negatiivisen ajatusgeneraattorin käynnistämisen sijaan oppii starttaamaan positiivisten ajatusten moottorin. Esimerkiksi yin-jooga pitkine pysähdyksineen on monille alkuun vaikeata, mutta helpottuu harjoituksen myötä. Hitaan ajattelun ja suurten kokonaisuuksien hahmottamisen sekä empatian taitoja kehittää kirjallisuuden harrastaminen. Makaa siis sohvalla, mutta kirja kädessä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

fox-1284512_1280.jpg

Kireä pipo lihottaa

”Psyyken kannalta liikunta voi olla hyvä keino palautua kuormituksesta. Sitä ei voi kuitenkaan pitää lepona samalla tavalla kuin rentoutumista”, sanoo Terveystalon johtava työterveyspsykologi Tuuli Viranta-Naulapää samaisessa Aamulehden haastattelussa. Tämä on tyypillinen sudenkuoppa: luullaan, että stressaavan työn tai kiireisen arjen vastapainoksi tulisi vetää hillitön hiit-treeni, vaikka asia on juuri päinvastoin. Kovasykkeisillä pumppitunneilla käyvät ovat tuttu asiakasryhmä jäsenkorjaajille ja osteopaateille kipeine, pinkeine kehoineen. 

Kova treeni on keholle stressori, ja yhä useampi oivaltaa jo tämänkin. Joogan ja rentoutusohjauksen suosion kasvu kertoo omaa kieltään ihmisten muuttuneista tarpeista. Jooga ja meditaatio ovat yksi parhaista keinoista stressihormonitasojen laskemiseen. Restoratiivisen joogan on tutkimuksissa todettu auttavan painonpudotuksessa ja eritoten ihonalaisrasvan karistamisessa. Restoratiivista joogaa tehneellä ryhmällä paino myös pysyi kurissa pidempään kuin vain venyttelyä harjoittaneella verrokkiryhmällä.

Ja meidät kun on totutettu ajattelemaan, että rasva palaa vain pitkällä aerobisella treenillä tyhjällä vatsalla (miten masentava ajatus) tai kovalla voimatreenillä!

Tämä on mielettömän hieno uutinen, sillä restoratiivinen jooga on yksi helpoimmin lähestyttävistä joogan muodoista: se ei vaadi tekijältään juuri mitään. Restoratiivisessa joogassa ei edes venytellä, siellä vain rentoudutaan erilaisissa tuetuissa asennoissa. Moni rakastuu restoratiiviseen joogaan ensimmäisellä kerralla. Stressihormonitasot putoavat niin että humahtaa.

Restoratiivista joogaa voit kokeilla ohjaamissani avoimissa joogaryhmissä, joista ilmoitan erikseen nettisivuillani, ja yksityisvastaanotollani 1–2 hengen ryhmissä. Tilaustunteja järjestän mielelläni esimerkiksi työporukoille. Lue lisää täältä.

Lepääminen on ekologista

Suo siellä, vetelä täällä. Kun puhutaan oman hyvinvoinnin vaalimisesta, on mahdollista astua toiseen ansaan: liiallisen yksilön korostamisen allikkoon. Omasta itsestään huolehtimisen ei tulisi lipsahtaa hedonismin puolelle. Oman hyvinvoinnin ei tule olla perustelu kerskakulutukselle tai itsekkyydelle. Pitäisi lanseerata jonkinlainen eettisesti ja ekologisesti kestävän hyvinvointipuheen muoto… ai niin, joogassa ja monissa muissa henkisissä perinteissä sellainen keksittiin jo satoja ellei tuhansia vuosia sitten! Kyllä: hyvinvointisi on tärkeätä, mutta ei muiden – luonnon, läheistesi tai bangladeshilaisten tehdastyöläislasten kustannuksella.

Rentoutumistaidot eivät kuormita kukkaroasi tai luontoa. Et välttämättä tarvitse niihin minkäänlaisia välineitä. Luonnossa liikkuminen, nukkuminen ja meditaatio ovat kaikkien saatavilla. Joogaa on tarjolla nettipalveluissa ja Youtubessa ja yhä useammissa pikkukaupungeissakin vähintään kansalaisopistoilla. Myös kirjasto tai podcastit voivat auttaa löytämään itselle sopivan tavan, metodin tai perinteen, jonka tuella alkaa vahvistaa omaa rentoutumistaidon lihastaan. Kirjallisuudesta suosittelen sellaisia helmiä kuten Buddhan aivot (Rick Hanson ja Richard Mendius) ja Jooga ja elämän voima (Donna Farhi).

Lue myös: Olen superahdistunut ja burn outin partaalla, mikä neuvoksi?

portrait-2870659_1280.jpg

Kevään 2018 kujeet

Tämä olkoon uutiskirjeenomainen katsaus tuoreeseen vuoteen ja työkuvioihini!

Opiston kurssit

Ajankohtaisinta juuri nyt on Sastamalan opiston kevään kurssien ilmoittautuminen, joka alkaa keskiviikkona 3.1.2018 klo 12.30. Osa kursseistani on tavannut täyttyä muutamassa minuutissa, joten ole sormi napilla, jos haluat ehdottomasti jollekin tietylle kurssille. Osa opistokursseistani jatkaa vanhalla paikallaan, osaan on tullut muutoksia. Löydät kaikki opiston kurssini tämän linkin takaa ja sitä kautta pääset myös ilmoittautumaan. Esittelen tässä ne lyhyesti:

  • Yin-jooga torstaisin 10.30–11.30 Kätsäkoulun liikuntasalissa (Sastamalankatu 2) 18.1.2018 – 19.4.2018. Tuo tälle tunnille oma joogamatto ja pari vilttiä, mieluusti myös tyyny tai pari. Pidä mukana myös joogatiiliä, jos omistat sellaiset (esim. Villihinnasta saa edullisia – saapa sieltä hyvin simppeleitä joogabolstereitakin, jos uskaltaa ostaa kiinalaista!)
  • Yin-jooga torstaisin 20.00–21.00 Oivapajalla (käynti Liekolankadun puolelta lastauslaiturilta jotakuinkin Kaukolan Marjan vastaanottoa vastapäätä – Oivapajan ovikoodin saat tekstiviestinä opistolta ennen kurssin alkua) 18.1.2018 – 19.4.2018. Salissa on matot ja noin yksi joogatiili per nenä, mutta pidä mukanasi vähintään paria vilttiä ja mieluusti 1–2 tyynyä – ja omia joogatiiliä, jos sinulla on, sillä yin-joogassa enemmän on enemmän!
  • Meditaatio + Pranayama keskiviikkoisin 19.00–20.00 Kauppalankulmalla, (katutasossa, Tyrvään Yrtti-Aitasta katsottuna kulman takana, Tärpin naapurissa) 17.1.2018 – 11.4.2018. En ole vielä päässyt tutustumaan tilaan, mutta oletan, että täällä voimme istua tuolilla – tai lattialla, jos tuoli tuntuu liian rajoittavalta. Vesipullon voit pitää mukanasi.
  • Slow flow -jooga perjantaisin 9.00–10.00 Oivapajalla (ks. tarkempi ohje edeltä) 19.1.2018 – 20.4.2018. Jos omistat ns. sticky matin, eli joogamaton, joka ei venyttäessä veny ja jossa on hyvä kitka, pidä se mukana, sillä Oivapajan matot eivät ole ihanteellisia vinyasa-tyyppisessä joogassa. Vesipullokin mukaan!
  • Meditaatio + Pranayama joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina (poislukien juhlapyhät): 7.1., 4.2., 4.3., 8.4. ja 6.5. Paikkana opistotalon Yläsali, Onkiniemenkatu 1. Istumme tuolilla tai lattialla, vesipulloa voit kuljettaa mukanasi.

Viikkotuntien lisäksi pidän kaksi iltapäiväkurssia:

  • Lääkkeetön kivunhoito sunnuntaina 11. helmikuuta klo 13.00–16.00
  • Lapsen luonnonmukainen hoito sunnuntaina 8. huhtikuuta klo 13.00–16.00

Lue lisää kursseista Sastamalan opiston sivuilta kunkin kurssin kohdalta Lisätietoa-napin takaa. Ota yhteyttä, jos jokin askarruttaa.

(Teksti jatkuu alempana)

physiotherapy-2133286_640.jpg

Jäsenkorjaus

Jäsenkorjausvastaanottoni pyörii yhä tavalliseen tapaan, eli ruuhkaisasti, mutta vakaalla tahdilla ja suurella innolla. Kuudes vuosi kokopäiväisenä jäsenkorjaajana pyörähti juuri käyntiin! Akuuttiaikoja en valitettavasti pysty tarjoamaan, paitsi silloin, kun joku joutuu perumaan aiemmin varaamansa ajan esimerkiksi sairastumisen takia – ja niin käy miltei viikoittain. Kannattaa siis aktiivisesti kysellä akuuttiaikojenkin perään viesteillä. Muutoin ajat menevät keskimäärin 3–4 viikon päähän. Pääsääntöisesti en tee jäsenkorjauksia iltaisin, viikonloppuisin en laisinkaan. Viestit tavoittavat minut puheluja paremmin, koska töitä tehdessäni en puhelimeen vastaa.

Motio

Maanantai-illan yin-joogat Motiolla jatkuvat. Tunnit toimivat drop in -periaatteella, eli voit käydä tunneilla silloin kun sinulle sopii – satunnaisesti tai joka viikko. Motion tunneille tulee varata paikka etukäteen. Tutustuthan varausehtoihin. Motion sali on hyvin varusteltu ja soma.

Puistokadun joogat

Investoin loppuvuodesta 2017 kymmeneen joogabolsteriin eli putkityynyyn, ja tarkoitukseni olisi järjestää keväällä noin kerran kuussa Puistokatu 14:n kauniissa ja lämpimässä salissa ihania, pitkiä joogatunteja, joissa käytettäisiin näitä bolstereita harjoituksen apuna. Niiden avulla saa rakennettua upean harjoituksen! Seuraa ilmoitteluani – ja esitä toki myös toivomuksia! Tunnit on mahdollista räätälöidä erilaisten teemojen ympärille (lonkat, selkä, hiljentyminen, stressinhallinta, ahdistuksen hoito…). Nämä tunnit ovat yleensä erittäin hoitavaa ja palauttavaa restoratiivista joogaa tai yin-joogaa. Saliin mahtuu 10 henkilöä, joten luvassa on pienryhmäjoogaa, jossa pystyn huomioimaan yksilöllisesti jokaisen osallistujan.

(Teksti jatkuu alempana)

people-2573216_640.jpg

Lentävän Maton joogat

Opetan noin kerran kuussa sunnuntaisin Tampereella Lentävässä Matossa erilaisia joogaworkshopeja käsilläseisonnasta stressinhoitoon. Ohjaan myös Lentävän Maton sunnuntai-illan yin-joogan viikkotunnin aina workshopini perään. Seuraava Lentävään Mattoon pyrähdykseni koittaa 28. tammikuuta, jolloin luvassa olisi Siivet selkään -teemalla joogan käsitasapainoja… Lisätietoa tulee pian! Tässä jo sneak peek workshopin sisällöstä (teksti jatkuu kuvan jälkeen):

An_Eka_Pada_Koundinyasana_yoga_posture_asana.jpg

Yksityisohjaus

Järjestän toiveittenne mukaisen joogatunnin työporukallenne, polttariohjelmaksi, harrastusryhmälle lajinmukaiseen kehonhuoltoon ja niin edelleen. Joogatunti on erinomainen tyhy-päivän ohjelmanumero. Tuntiin voi sisällyttää lyhyen luennon esimerkiksi hengitystekniikasta, ergonomisista työasennoista tai vastaavasta.

Voit myös tulla yksin tai kahdestaan vaikka ystäväsi tai puolisosi kanssa yksityisopetukseen työhuoneelleni, leivinuunin pehmeään lämpöön. Tunti voi sisältää esimerkiksi stressinhallintaa tukevia ohjattuja harjoituksia ja ravintoneuvonta, ohjattua rentoutusta, rentoutumistaitojen opiskelua tai unettomuuteen ja sen syihin pureutuvia harjoitteita ja neuvontaa. Voin tarjota jelppiä lihashuollon, palautumisen ja lajikohtaisen tukitreenin (esim. juoksu) suhteen. Voin opettaa joogasarjan omalle kehollesi sopivalla tavalla. Yksityisohjaus sopii  sinulle, joka olet toipumassa leikkauksesta, sairaudesta, burn outista tai vastaavasta tai sinulle, joka kaipaat tukea elämänmuutokseen, kuten painonhallintaan tai pääsykoepreppaukseen.

Isommille ryhmille vuokraamme hyvin varustellun joogasalin.

Yksityisjoogatuntini voit varata myös Motion kautta Motion upeissa tiloissa!

Mitä kaikki nämä joogatermit tarkoittavat?

Katso, löytyykö vastaus kysymykseesi täältä – ellei, niin lähetä kaikin mokomin minulle viesti ja kysy!

Vieläkö muuta?

Ken tietää! Ideoita ja intoa on aina, mutta hiljaa hyvä tulee. Seuraa netti- ja Facebook-sivujani, niin pysyt kärryillä uusimmista tuulista. Muutamia julkistuksia mm. workshopeista on tulossa ihan lähiaikoina.

Edelleen tulen mielelläni puhumaan osaamisalueistani ja tekemään vaikkapa jäsenkorjauksen näytehoitoja erilaisiin tilaisuuksiin.

Hieno kevät tulossa! Toivottavasti tapaamme! ❤

 

 

Facebook vie aikasi ja terveytesi – etkä edes huomaa sitä itse

Ihminen antaa mieluummin itselleen kivuliaita sähköiskuja kuin viettää 15 minuuttia yksinään tyhjässä huoneessa ilman virikkeitä. Tähän tulokseen päätynyt tutkimus kohahdutti muutama vuosi sitten. (Yksi kyseiseen tutkimukseen osallistuja herkesi hankkimaan 190 sähköiskua vartissa!) Näyttää siltä, että emme ole enää kovin hyviä sietämään tylsyyttä tai yksin omien ajatustemme kanssa olemista. Tunnemmeko itseämme ollenkaan, jos emme koskaan todella keskity havainnoimaan sisäistä maailmaamme?

En liene ainoa, jonka kaveripiirissä paisuu ilmiö nimeltä some-ahdistus. Moni on jo vuosien ajan yrittänyt aika ajoin erilaisia some-paastoja, kuten tietyn ajanjakson mittaista täydellistä pidättäytymistä Facebookin käytöstä. Moni on huomannut, ettei enää jaksa keskittyä pitkäjänteisyyttä vaativiin projekteihin, kuten kirjojen lukemiseen. (Tästä myöhemmin lisää!) Kirjaa lukiessakin puhelin harotaan käteen kymmenen minuutin välein, ja kas, internetin kaninkoloon katosi taas kaksikymmentä minuuttia eikä enää muisteta, mitä kirjassa viimeksi tapahtui.

Itse asiassa on havaittu, että kun ihminen sanoo käyneensä Facebookissa ”ehkä kolkyt kertaa” päivän aikana, toimintaloki osoittaa, että käyntejä onkin kertynyt 333. Kun vertaa suomalaisten ajankäyttöä koskevaa tutkimusta ja sosiaalisen median käyttöä mitannutta tutkimusta, käy ilmi, että suomalainen keskivertoisä viettää päivässä reilusti enemmän aikaa somessa kuin lastensa kanssa.

mental-2470926_1280.jpg

Tutkimusten mukaan Facebook masentaa ja ahdistaa

Kenties sinäkin tiedät jonkun, joka päivittää some-kanaviaan useita kertoja päivässä. Onko hän leppoisuuden ruumiillistuma, kuuluisa zen-olemuksestaan ja pitkäjänteisyyttä vaativista harrastuksistaan? Kukoistavatko hänen ihmissuhteensa niin kotona kuin työpaikalla? Vai onko hän hieman takakireä, kärsii unettomuudesta ja stressioireista ja tuntuu joutuvan alituiseen konflikteihin? Jatkuvasti puhelintaan hivelevän ihmisen kanssa ei myöskään ole järin hurmaavaa viettää aikaa. Tatu ja Patu -kirjassa tällaista ruuduista enemmän kuin seuralaisistaan lumoutuvaa ihmistä kutsutaan säätövääriäiseksi.

Olisiko niin, että jatkuva somessa roikkuminen korreloi ahdistuneisuuden kanssa? Lukuisten tutkimusten mukaan kyllä. Brittitutkimuksen mukaan Facebookin käyttö ruokkii ahdistuneisuutta ja riittämättömyyden tunteita, heikentää elämänlaatua ja vaikeuttaa rentoutumista ja nukahtamista. American Journal of Epidemiologyssa julkaistu tutkimus osoittaa, että hövelisti tykkäyksiä Facebookissa jakavien ihmisten fyysinen ja henkinen vointi on huonompi kuin peukkunappia kitsaammin käyttävien.

Michiganin yliopiston tutkimuksen mukaan Facebookissa enemmän aikaa viettävät ovat onnettomampia kuin ne, jotka käyttävät sitä vähemmän. He ovat myös tyytymättömämpiä elämäänsä ylipäänsä. Brittitutkimuksen mukaan kahdella kolmasosalla ihmisistä on vaikeuksia rentoutua silloin kun heillä ei ole pääsyä sosiaaliseen mediaan.

Masennuksen ja somessa vietetyn ajan määrällä on havaittu korrelaatio. Missourin yliopiston tutkimus lisää, että mikäli some herättää käyttäjässä kateuden tunteita, tämä on alttiimpi masentumaan. Itävaltalaistutkimus osoitti, että runsas Facebookissa vietetty aika saa ihmisen tuntemaan olonsa kurjaksi riippumatta siitä, selaako hän kivoja kissavideoita vai riitaisia kirppiskeskusteluja. Toinen Innsbruckin yliopiston tutkimus kertoi, että koska ihmiset pitävät Facebookia kehnona ajanvietteenä, he kokevat sen käyttämisestä morkkista.

stethoscope-2617700_1280.jpg

Facebookin entiset johtajatkin ovat kauhuissaan

Viime viikolla Facebookin entinen johtaja sanoi luoneensa hirviön ja katuvansa, että koskaan työskenteli Facebookin käyttäjämäärien kasvattamiseksi. Chamath Palihapitiya kertoi, ettei anna omien lastensa käyttää Facebookia lainkaan ja arveli ”’sydänten, tykkäysten ja peukutusten’ tuhoavan yhteiskunnan toimintaa, sillä niihin ajaa lyhytaikainen, hyvästä palautteesta saatavan mielihyvän tavoittelu”. Aiemmin Facebookin alkuaikojen johtaja Sean Parker ”kritisoi varsinkin Facebookin tapaa hyödyntää ihmismielen haavoittuvuutta luomalla palautejärjestelmän, josta voi jatkuvasti hakea sosiaalista hyväksyntää”.

Facebookia on kritisoitu ominaisuuksista, joiden on alkujaankin tarkoitus aiheuttaa käyttäjissä ahdistusta: tällainen on esimerkiksi Messengerin ominaisuus, joka näyttää viestin lähettäjälle, onko vastaanottaja lukenut viestin. Tämä tieto on omiaan lietsomaan hylätyksi tulemisen tunteita. Nytkin tuhannet ihmiset tuntevat tuskaa miettien ”miksi hän ei vastaa viestiini, vaikka on lukenut sen”.

Jokainen Facebook-julkaisusi saama tykkäys tuottaa dopamiiniryöpyn, mikä on omiaan koukuttamaan sinut. Monelle tulee mieliteko kirjoittaa entistä nokkelampia päivityksiä entistä useammin, kenties jopa vähän liioitellen ja karrikoiden, jotta ihmiset reagoisivat entistä runsaslukuisemmin. Harva kuitenkaan tunnustaa käyttäytyvänsä näin. Samalla tavalla tykkäyksittä jääminen tuottaa somen käyttäjälle pahaa mieltä, varsinkaan jos ihminen ei tiedosta, millä tavalla Facebookin algoritmi toimii. Ihminen ei muutenkaan ole niin fiksu, että pystyisi täysin tiedostamaan some-käyttäytymisensä motiiveja ja nyansseja. Punainen numero kuvakkeessa houkuttaa klikkaamaan Facebookin auki, vaikka käyttäjä tietää, että sen takana ei koskaan odota oikeasti merkittävä notifikaatio vaan jokin yhdentekevä ilmoitus.

love-1100255_1280.jpg

Kirjoista vieraantuminen on ongelma

Eilen (18.12.2017) Ylen Ykkösaamussa haastateltiin sosiaalisen median tutkijaa ja sosiaalipsykologia Suvi Uskia ja kasvatustieteen tohtoria Liisa Ahosta. (Some-osuus alkaa kohdasta 32.25.) Hekin pitävät somea nykymuodossaan uhkana sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Erityisen suurena uhkana ihmisyydelle he pitävät, toden totta, somen käytön aiheuttamaa lukemisen vähenemistä, josta moni kaverinikin on huolissaan. Ahonen sanoo:

”On sanomattakin selvää, että jos ihminen ei lue, niin silloin myöskään kielelliset valmiudet ja itsensä ilmaisemisen valmiudet ei pääse kehittymään”.

Facebookin Pohjois-Amerikan markkinointijohtajan Michelle Kleinin mukaan aikuiset tarttuvat älypuhelimeensa keskimäärin 30 kertaa päivässä tarkastaakseen some-tilinsä. Milleniaalit tekevät saman yli 150 kertaa päivässä. Luulenpa, että monelle suomalaiselle aikuisellekin 30 kertaa riittää juuri aamupäivän tarpeiksi. Suvi Uskin mukaan ihminen saattaa arvioida käyneensä Facebookissa 30 kertaa, mutta kun asia tarkastetaan toimintalokista, on todellinen luku lähempänä 333:a. Ihmisillä on tapana kaunistella asioita tutkimuksiin vastatessaan.

Sosiaalisessa mediassa vietetty keskimääräinen aika on kasvanut vuosi vuodelta: nyt se on 135 minuuttia päivässä. Vertailun vuoksi: kotitöitä tehdään keskimäärin 185 minuuttia päivässä ja isät viettävät keskimäärin 80 minuuttia vuorokaudesta lastensa kanssa.

Some-paasto lisää tutkitusti hyvinvointia

Harrisburgin yliopiston tutkimus osoittaa, että viikon some-paasto vähentää stressiä ja parantaa tarkkaavaisuutta. Neljänneksellä paasto lisäsi mielenkiinnon kokemista asioita kohtaan; osan se sai jopa syömään terveellisemmin.

Aivot ovat plastiset: ne muokkautuvat sellaisiksi, mitä me niillä teemme. (Vähän niin kuin faskiamme mukautuu työasentojemme ja liikuntatottumustemme mukaisiksi.) Esimerkiksi itse en paljon meditoivana koe enää vetoa somen lyhytjänteiseen, pinnallista informaatiotykitystä pursuavaan maailmaan. Olen vieraantunut Facebookista. (Työ-some-tilini saan päivitettyä näppärästi erillisen sovelluksen kautta! Sitä kautta en ”joudu” Facebookin uutisvirtaan.) Kirjallisuussuhteeseenikaan some ei ole vaikuttanut, sillä olen lukenut aina, paljon ja nopeasti, myös pikkulasten äitinä, jolloin varsinkaan ei kuuluisi olla aikaa kirjoille. Paraikaa luen virkistävänä pikku välipalana Stephen Kingin 1200-sivuista Se-romaania. Koen kirjallisuuden ravitsevan sieluani ja voitelevan aivojani.

Kohtaan jatkuvasti työssäni ihmisiä, jotka toistavat samoja lauseita kuin mantroja: En osaa rentoutua. Minulla on nukkumisvaikeuksia. Keskittymiskykyni on huonontunut. En saa hiljennettyä ajatuksiani. Neljä edellistä restoratiivisen joogan workshopiani on varattu täyteen, koska ihmisillä on niin kova stressi ja niin suuri tarve oppia keinoja rauhoittamaan itsensä. ”En muista, koska mulla on ollut näin rauhallinen ja hyvä olo” on tavallinen palaute, jonka kuulen joogatunnin jälkeen.

”Me ei tunneta ihmistä kovin hyvin. Me ollaan nyt vastakkain sen kanssa, että me innostutaan tosi yksinkertaisista, simppeleistä jutuista, ja koukututaan näihin, ja me ei osata sitä itse hallita ja hillitä. Se tarkoittaa sitä, että me tarvitaan ihan eri tavalla tutkimusta sinne ihmisen pään sisään ja ihmisten välisiin suhteisiin, jotta me nähdään, mihin tätä laivaa kannattaa ohjata”, sosiaalipsykologi Suvi Uski sanoo.

Lisätutkimuksia odotellessa voit yrittää ohjata omaa laivaasi esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

  • Kaitse itseäsi kuin lasta. Aseta somen käytöllesi rajat. Laita itsesi nukkumaan ajoissa.
  • Lainaa kirjastosta kirja ja lue se, hyvänen aika.
  • Pane puhelimesi merkkiäänet ja kaikenlaiset merkkinumerot kuvakkeissa pois päältä.
  • Älä ota puhelinta käteen joka kerta, kun sinulla on tylsää tai kun se mieleesi juolahtaa. Luo uusia hermokytkentöjä, jotka etäännyttävät sinua puhelimestasi.
  • Meditoi! Se on paras ja aivan ilmainen keino muokata aivojaan – ja sitä kautta elämäänsä onnellisemmaksi.
  • Vuole kiehisiä, tuijota tulta, tee jotain hidasta ja monotonista: se hoitaa aivojasi.
  • Ole rakkaittesi kanssa ja katso heitä silmiin. Käy pitkiä, polveilevia, keskeytyksettömiä keskusteluja.
  • Aamulla herätessäsi viivy sisäisessä maailmassasi, tavoittele palasia näkemistäsi unista, juo kahvisi lintulaudalle katsellen – sen sijaan, että ottaisit ensimmäisenä puhelimen käteesi ja ahmisit Facebookista toisten tuottamia ajatuksia ja kuvia.

”Buddhalla ja muilla suurilla opettajilla oli syntyessään suunnilleen samanlaiset aivot kuin kenellä tahansa. Se, millä tavalla he muuttivat aivojaan, muutti maailmaa.” (Rick Hanson ja Richard Mendius Buddhan aivot -kirjan takakansitekstissä.)

 


Kesäkuussa julkaistun DNA:n Digitaalisen elämäntavan tutkimuksen mukaan 15–74-vuotiaista suomalaisista 82 % on Facebookissa ja reilut 40 % heistä käyttää Facebookia ja Messengeriä lukuisia kertoja päivässä.

https://theheartysoul.com/mental-health-risks-of-social-media/

http://www.businessinsider.com/social-media-use-can-contribute-to-anxiety-and-depression-2015-6?r=US&IR=T&IR=T

 

Tonglen-meditaatio: ”Käytä lääkkeenä sitä, mikä vaikuttaa myrkyltä”

Tonglen on ikivanha buddhalainen harjoitus myötätunnon herättämiseksi. Sen idea voi alkuun hätkähdyttää: ettäkö vetäisin jokaisella sisäänhengityksellä sisääni tuskaa ja kärsimystä? Tavallisesti käytämme mielikuvia hengittämisessä juuri toisin päin: puhallamme ulos negatiivisia tunteita, joista haluamme eroon, ja hengitämme sisään ilon ja valon tunteita.

Tonglen haastaa ihmismielelle luontaisen taipumuksen välttää kärsimystä ja jahdata nautintoa. Useinhan käännämme katseemme pois toisen ihmisen kärsimyksestä, koska se herättää meissä pelkoa tai vihaa, vastustusta tai hämmennystä. Teemme näin jatkuvasti myös itsellemme, koska emme uskalla kohdata omaakaan kärsimystämme. Tonglenissa emme väistä tai pakene, vaan täytämme itseämme kärsimyksellä jokaisella sisäänhengityksellä – ja jokaisella uloshengityksellä keskitymme tuomaan helpotusta kärsiville.

Tonglenin harjoittamisen on todettu lisäävän itsemyötätuntoa ja myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan sekä vähentävän pelkoa. Tonglen vapauttaa itsekkyyden kierteestä. Sen harjoittaja alkaa tuntea syvenevää rakkautta sekä itseään että muita kohtaan. Tonglen auttaa harjoittajaansa pitämään itsestään ja muista parempaa huolta.

Tonglen tarkoittaa lähettämistä ja vastaanottamista. Sitä voi tehdä muodollisena harjoituksena tai täsmäharjoituksena. Usein tonglenia tehdään sairaille, kuoleville tai tuskaa tai kipua tunteville. Tonglenia voi tehdä itselleen, ystävälleen, yhteisölle tai vaikka kadulla näkemälleen kärsivälle ihmiselle.

Tongleniin sisältyy vahvasti ajatus siitä, että kipusi ei ole sinun omaasi, vaan jaettua, kaikille yhteistä. Moni on kokenut tai kokee paraikaa samaa kuin sinä. Voit lähettää tonglenissasi helpotusta kaikille saman ongelman kanssa painiville. Pema Chödrön, amerikkalainen buddhalainen nunna ja tunnettu kirjailija ja opettaja on sanonut, että voimme käyttää omaa ahdinkoamme astinlautana ymmärtääksemme, mitä ihmiset ympäri maailmaa kokevat: Voimme valjastaa oman kärsimyksemme poluksi myötätuntoon kaikille olennoille. Hengitämme sisään meidän kaikkien puolesta, hengitämme ulos kaikkien meidän hyväksi.

Laajalti tunnettua Metta Bhavanaa eli Rakastavan ystävällisyyden meditaatiota, jolla niin ikään tähdätään myötätunnon kasvattamiseen, on tutkittu paljon, tonglenia vasta vähän. Rakastavan ystävällisyyden meditaation on tutkitusti osoitettu vähentävän stressiä, vihaa ja kipua, parantavan itsetuntoa ja ihmissuhteita, kohentavan fyysistä terveyttä, lievittävän masennusta ja lisäävän yhteisöllisyyden tunnetta. Myötätuntomeditaatioita on monenlaisia. Annan seuraavaksi yksinkertaiset ohjeet tonglenin harjoittamiseen.

Protesting_the_Persecution_of_Falun_Gong_in_Washington_DC

  • Ota mukava, rennon ryhdikäs istuma-asento. Sulje silmät ja keskity vähän aikaa. Voit ajatella, että selkäsi takana on jokin mittaamattoman suuri, viisas ja turvallinen hahmo, joka tukee sinua tämän harjoituksen ajan ja johon voit mielessäsi nojata. Keskity hengitykseen, pyri hengittämään nenän kautta sisään ja ulos.
  • Keskity ensin johonkin itsellesi kivuliaaseen asiaan, esimerkiksi mustasukkaisuuden tai pelon tunteeseen. Keskity tuohon tunteeseen, tunne se mahdollisimman aitona ja täytä itseäsi tuolla tunteella jokaisella sisäänhengityksellä. Hetken kuluttua ala jokaisella uloshengityksellä antaa itsellesi helpotusta ja lohtua tähän asiaan. Sisäänhengityksellä tunnet tuskan, uloshengitykset ovat hoitavia ja parantavia.
  • Laajenna tonglenisi koskemaan kaikkia muita, jotka maailmassa tällä hetkellä kokevat tätä samaa tuskaa kuin sinä. Hengitä sisään teidän kaikkien yhteistä kärsimystä, hengitä ulos helpotusta ja valoa teille kaikille.
  • Kuvittele eteesi joku ystäväsi tai tuttavasi, joka kärsii. Hengitä sisään hänen tuskaansa. Jokaisella uloshengityksellä tarjoa hänelle kirkkautta, helpotusta ja valoa. Hetken kuluttua laajenna hengityksesi taas koskemaan kaikkia, jotka maailmassa kokevat samaa kuin tämä ystäväsi.
  • Kasvata myötätuntoa yhä. Hengitä niiden puolesta, jotka satuttavat sinua tai toisia; hekin kärsivät. Hengitä heillekin rauhaa.
  • Laajenna myötätuntoa entisestään. Ajattele jotakin paikkaa maailmassa, jossa on paljon kärsimystä. Hengitä sisään kaikkien tämän yhteisön jäsenien kärsimystä. Hengitä ulos helpotusta ja huojennusta heille. Laajenna tonglen koskemaan kaikkia vastaavia paikkoja maailmassa ja ihmisiä niissä.

Voit laajentaa tongleniasi loputtomasti. Myötätuntosi tulee kasvamaan merkittävästi. Tulet huomaamaan, mite opit olemaan paremmin läsnä toisille ihmisille, jopa sellaisissa tilanteissa, joissa se on aiemmin ollut mahdotonta.

Älä säikähdä, jos tonglen tuntuu ensi minuutteina pahalta ja negatiivisten tunteiden sisään hengittäminen pelottavalta. Se menee ohi. Ota rennosti ja ole itsellesi lempeä. Turvallisen hahmon kuvitteleminen selän taakse voi auttaa alun yli. Tee tonglenia säännöllisesti, vaikka joka toinen päivä, esimerkiksi 10 minuuttia kerrallaan, tai miten ikinä sinusta tuntuukin sopivalta. Kohdista tonglen itsellesi tai jollekin toiselle sen mukaan, mikä kulloinkin tuntuu tarpeelliselta, tai tee harjoitus muodollisena, aina saman kaavan mukaan.

Tarkkaile, mitä tapahtuu.

Daphna McKnightin opinnäytetyö tonglen-meditaation vaikutuksesta myötätuntoon ja itsemyötätuntoon

Pema Chödrönin ohjeet tonglenin harjoittamiseen

Pema Chödrönin ohjattu, englanninkielinen tonglen Youtubessa

 

Nojaa kolme minuuttia seinään, niin kipu kaikkoaa

Liike on lääke, kuulee usein sanottavan, ja se on pitkälti totta, mutta yhtä totta on joidenkin ihmisten taipumus tulla treenistä kipeämmäksi – jopa siinä määrin, että vaikuttaa kuin he olisivat allergisia liikunnalle. Onkin tärkeätä selvittää, millainen treeni kenelläkin lisää hyvinvointia ja voimavaroja ja millainen vähentää niitä. Treenin jälkeen ei kuulu voida huonosti.

Kivun hoitaminen on äärettömän monisyinen kysymys. Aina välillä julkaistaan tutkimuksia, jotka lisäävät ymmärrystä kivun mekaniikasta ja selittävät, miksi toiset ovat kipeämpiä kuin toiset.

Huhtikuussa 2017 julkaistu tutkimus osoittaa kiinnostavan yhteyden staattisen lihastreenin ja kivuttomuuden välillä.

Tutkimukseen osallistui 21 ihmistä, jotka kärsivät kroonisesta kivusta niskan piiskaniskuvamman takia. Piiskaniskuvamma (”whiplash”), niskan pehmytkudosvaurio syntyy, kun pää retkahtaa äkillisesti taakse, kuten esimerkiksi peräänajokolareissa käy. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen pyöräili 30 minuuttia ja toinen kannatteli kehoaan kyykkyasennossa polvet 90 asteen koukussa selkä vasten seinää kolmen minuutin ajan. Liikuntasuorituksen jälkeen kokelaiden kiputuntemukset testattiin.

Pyöräily ei parantanut, joskaan ei pahentanutkaan kipua. Lyhyt seinää vasten kyykkäys sen sijaan helpotti kipua sekä niskassa mutta myös kaikkialla muualla kehossa. Uskomatonta!

Pyöräily on aerobista liikuntaa, kehon kannattelu kyykkyasennossa taas isometristä harjoittelua. Isometrinen lihastyö tarkoittaa staattista pitoa, jossa lihaksen pituus tai kuorma ei muutu. Lankku ja kyykkypito seinää vasten ovat tyypillisiä isometrisen harjoittelun muotoja. Se vahvistaa lihasta, mutta kehittää myös keskittymiskykyä ja tahdonvoimaa. Isometrinen harjoittelu lisää maksimivoimaa ja lihasmassaa. Vahvaksi tullakseen ei siis tarvitse ähkiä punttisalilla levytanko niskassa. Huomaa, että tutkimuksessa ainoastaan kolmen minuutin isometrinen harjoitus riitti tulokseen!

Flow-joogassa, jota itsekin ohjaan ja joka on oma pääasiallinen lihaskuntoharjoitteeni, tehdään kosolti isometristä työtä. Jos olet ollut flow-joogassa – minun tai jonkun muun tunnilla – tiedät, että utkatasanassa (kyykkypitoa vastaava asento) pysyminen vaatii sisua ja nostaa hikikarpalot otsalle. Seuraavan kerran, kun joogaopettajasi kehottaa sinua kannattelemaan kehoasi high lungessa tai soturi kakkosessa ”vielä muutaman hengityksen ajan”, vaikka et enää yhtään jaksaisi ja reidet ja pakarat huutavat hoosiannaa, tunne ärsyynnyksen sijaan kiitollisuutta: pohjimmiltaan joogaopettajasi tahtoo sinun tuntevan vähemmän kipua kehossasi!

193px-A_style_of_Utkatasana
Utkatasana
220px-Rocket-yoga-06-1200px
Soturi 2

Jäsenkorjaajana suosittelen reisien ja pakaroiden lihasten vahvistamista lähes kaikille ja eritoten selkäkivuista kärsiville. Kun alaraajoissa on potkua, niiden aineenvaihdunta pelaa paremmin, ja kun lantion alueen verenkierto ja lymfakierto toimii kohisemalla, myös niska ja hartiat pysyvät kivuttomampina ja rennompina. Kyykkyjen tekemistä suosittelen etenkin polvivaivaisille: vahva etureisi on yhteydessä kivuttomampiin polviin, ja lisäksi polven nivelrusto saa ravintoa ainoastaan diffuusion kautta ympäröivistä kudoksista, joten aineenvaihdunnan lietsominen polvea ympäröivissä lihaksissa on terveiden polvien tae ja kyykkääminen siihen ylivoimaisesti paras keino. Tämän uuden tutkimuksen valossa minulla on jälleen uusi syy suositella jalkalihasten vahvistamista!

Tutkijat suosittelevat isometristä harjoittelua lääkkeeksi niskakipuun ja yleistyneeseen kipuherkkyyteen. Olisiko menetelmästä apua myös kroonista kipuoireyhtymää poteville?

96px-Muscles_and_tendons_of_the_thigh._Red_chalk_and_pencil_drawi_Wellcome_V0008264

3D-valoverkko sisälläsi: oppitunti faskiasta

”Muistatko Barbapapan? Mieti, millainen ihminen on Barbapapaan verrattuna. Ihmisellä on faskiaa, barbapapoilla ei. Faskia pitää ihmisen koossa ja tekee meistä ihmisen muotoisia.” Näin selitin lapselleni, mitä faskia on.

Ihminen tuntee faskian vasta hyvin rajallisesti. Kirjoitan tämän tekstin tästä rajallisesta tiedosta ja omista tähän saakka kertyneistä havainnoistani käsin.

Faskia kattaa koko kehomme kulkien lukuisina faskialinjoina ristiin rastiin, syvällä ja pinnassa, spiraalimaisesti ja suoraan. Se on kuin kolmiulotteista hämähäkinverkkoa. Faskia pitää sisäelimemme, verisuonemme, jänteemme ja muut rakenneosamme paikoillaan sitoen ne yhteen solutasolta alkaen. Se yhdistää lihaksia toimintaketjuiksi ja rajaa lihasten toimintatilaa. Niinpä ihminen ei näytä sisäpuolelta lainkaan siltä kuin anatomiankirjoissa, joissa ihminen on pilkottu  erillisiksi osiksi: luiksi, lihaksiksi ja hermoiksi. Todellisuudessa faskia kietoo tämän kaiken yhteen; sitä ei ole erottaminen mistään mikä sijaitsee ihomme alla. Faskia todistaa sen, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen – eikä ainoastaan kehossamme, vaan koko keho-mieli-sielun puitteissa. Faskiaa pitkin kulkee informaatiota, eli se on myös yksi kehomme viestintäjärjestelmistä.

Kuvittele, että liimaat paitasi kylkiluiden kohdalla ihoon kiinni ja yrität sitten taivuttaa vartaloasi sivulle. Kiristää, ei taivu! Näin käy, kun faskian toiminta häiriintyy. Faskia on kosteaa ja liimamaista. Sitä on kehossamme useina päällekkäisinä ja ristikkäisinä kerroksina ja kerrosten välissä on liivatehyytelömäistä ainetta. Faskiakerrosten tulisi liukua kitkattomasti toistensa lomassa. Faskian vapaan liikkeen estyminen aiheuttaa kipuja, ryhtiongelmia, puutumista, rasitusvammoja, ”kuonan” kertymistä kehoon – kaikenlaisia kehon toiminnan häiriöitä. Esimerkiksi leikkausarpi tekee aina faskiaketjuun katkoksen, ikään kuin solmun lankaan, mikä heijastuu ketjua pitkin muualle kehoon ja häiritsee sen normaalia toimintaa: esimerkiksi hartiassa oleva luomenleikkausarpi voi aiheuttaa säteilykipua käteen. Kehoa liikuttaessa tuntuva kipu ja kankeus voi olla faskiaperäistä. Penikkataudissa säären lihaskalvot ovat kireinä eivätkä jousta, kun säären lihakset turpoavat, mikä blokkaa verenkiertoa ja nestekiertoa ja aikaansaa kivun. Jäsenkorjaajat tietävät senkin, että astmaatikoilla rintakehän faskiat ovat aina hyvin tiukkoina ja astmaoireet voivat helpottaa kyseistä aluetta hoitamalla.

Jäsenkorjaustyössäni ajattelen aina hyvin paljon faskiaa ja sen toimintaketjuja. Suhtaudun itse varauksella ihmiskehon osien eristämiseen, esimerkiksi sellaiseen väitteeseen, että ”olkapääkipusi johtuu ylemmän lapalihaksen kireydestä ja nytpäs löysään tämän ylemmän lapalihaksen kireyden”. Kyse ei minun mielestäni milloinkaan ole yksittäisestä lihaksesta, vaan lihaksen ja faskian kokonaisuudesta, lihas- ja faskiatoimintaketjujen kokonaisuudesta, ihmisen koko senhetkisestä elämäntilanteesta, loukkaantumishistoriasta ja niin edelleen. Jollain on olkapää kipeä ojankaivuusta, jollain siksi että hän kaatui ja löi lonkkansa kolme kuukautta sitten, jollain avioeron tunnekuohujen takia… syyt ovat yksilöllisiä. Faskian voi kiristää mikä tahansa näistä syistä, eikä syyllä ole merkitystä, kun vaivaa hoidetaan.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa jumiutunut faskia vapautetaan aina koko kehon alueelta hyvin pehmeällä ja myötäävällä liikkeellä. Näin kudospaine laukeaa ja verenkierto ja lymfakierto pääsevät toimimaan normaalisti, samoin lihakset saavat tarvitsemansa tilan, ja tämä kaikki tapahtuu koko kehon mittakaavassa. Vapautuneeseen, pehmitettyyn, liikkuvaan kudokseen ei enää satu. Ryhtivirheet, kuten lantiokorin vinoudet ja skolioosit pääsevät suoristumaan, kun pingottunut faskia ei enää ylläpidä virheasentoa. Terveen, toimivan faskian ylläpito on kuitenkin aina työtä, joka jokaisen täytyy tehdä itse, vaikka manuaaliterapioiden keinoin ongelmatilanteita voidaankin hoitaa menestyksellä. Omaa hyvinvointiaan ei kokonaan voi ulkoistaa – edes jäsenkorjaajalle, vaikka kalevalainen jäsenkorjaus niin hyvin toimiikin!

Videokuvassa faskia näyttää valoa hohtavalta, läpikuultavalta verkolta. Faskia onkin luonteeltaan valoa ja henkeä. Puhun usein siitä, miten etenkin psoas, pallea ja scalenukset ovat ”psyykkisiä lihaksia”, eli ne reagoivat välittömästi mielentiloihimme, stressiin ja shokkiin. Myös faskia on hyvin psyykkistä materiaalia. Se määrittää pitkälti ryhtimme ja ryhtimme taas kertoo sen, kuka olemme, mitä elämässämme teemme, miten elämäämme elämme. Jo lapsi osaa imitoida kehollaan ja kasvojen ilmeillä vihaista, surullista, iloista, pelokasta ja innostunutta ihmistä. Tunnetiloilla on vastaavuutensa kehomme asennoissa. Stressi ei muodostu siitä, mitä teemme, vaan siitä, miten reagoimme tapahtumiin. Vain sinä voit vaikuttaa omiin reaktioihisi, oli asia mikä hyvänsä. Mitä proaktiivisempi elämänasenne, sitä rauhallisempi ja tyytyväisempi ihminen. Vanhan joogaviisauden mukaan ihmisen selkäranka on yhtä joustava kuin hänen asenteensa. Käyttäisin samaa vertausta faskiaan. Mitä joustavampi mieli, sitä notkeampi faskia. Samaten jo lapsi osaa esittää eri ammattien edustajia pantomiimina, kehollisesti. 30 vuotta näyttöpäätteen edessä selkä kumarassa istuneen faskiat saattavat olla mukautuneet hyvin erilaiseen asentoon kuin 30 vuotta tanssineen tai jooganneen.

Miten voit huolehtia omasta hienosta 3D-valoverkostasi? Huolehdi ryhdistäsi, kun istut, teet töitä ja liikut: jos röhnötät aina juustonaksuna, faskiasi mukautuvat siihen ajan oloon. Opettele stressinhallintamenetelmiä. Uskalla kurkata sisääsi ja kuunnella, mitä sisäisellä viisaudellasi on sinulle kerrottavanaan. Tunne tunteesi, ota niistä vastuu ja sitten päästä niistä irti. Liiku paljon, vapaasti, rennosti ja luovasti. Dynaaminen jooga on erityisen hyvä faskian liikkuvuuden ylläpitäjä ja yin-joogalla taas on kyky pehmentää liian tiukkoja faskioita ja vapauttaa myös niihin lukittuneita tunteita. Venyttele. Helli kehoasi. Käy asiaan vihkiytyneillä manuaaliterapeuteilla muistaen, että faskian käsittelemisen ei kuulu sattua eikä sitä missään nimessä pidä ”repiä” auki, ellet halua lisää arpikudosta kehoosi. Juo paljon vettä pitääksesi faskiasi kosteana ja liikkuvana. Huolehdi kivennäisaineiden saannista. Vaali unta.

© Tiina Ahokas. Ethän lainaa tekstiäni ja kuviani luvatta ja lisääthän lainauksesi yhteyteen aina linkin sivustolleni.

Veden ja suolan alkemia

Kun villieläin loukkaa itsensä, se hoitaa itseään lepäämällä tai hakeutumalla veden äärelle. Isak Dinesenin kuuluisa sanonta puolestaan kuuluu, että suolavesi on parannuskeino kaikkeen: hiki, kyyneleet tai meri hoitavat vaivan kuin vaivan.

Nämä viisaudet on hyvä pitää mielessä. Lepo, vesi ja suola auttavat pitkälle.

Suomalaisessa kansanperinteessä kipua, turvotusta ja tulehdusta on hoidettu suolakääreillä. Suolakääreessä ei ole mitään mystistä, vaan se perustuu osmoosiin.

 

Suolakääreen valmistusohje

Liuota 3 ruokalusikallista merisuolaa litraan vettä. Kasta liuokseen esimerkiksi pieni pyyhe ja aseta se kipukohtaan 45 minuutiksi. Tee kääre tarpeen mukaan 1–3 kertaa päivässä vaikka kolmenakin päivänä putkeen.

Kun kyseessä on noidannuoli, voit asettaa pyyhkeen kipukohtaan, suojata ympäristön kosteudelta esimerkiksi villahuivilla ja levätä sohvalla vaikutusajan. Jalkapohjan kantakalvon tulehdusta eli plantaarifaskiittia voit hoitaa suolaliuoksella kostutetulla sukalla, ranteiden ja sormien kipua sormikkaan avulla. Kokeile suolakäärettä myös niska-hartiajumiin, venähtäneeseen ja turvonneeseen nilkkaan jne.