Miksi ”oman immuniteetin vahvistaminen” ei ole ratkaisu koronapandemiaan?

Koronarajoitusten vastustajissa on äänekäs joukko ”luonnonmukaisen immuniteetin kannattajia”, jotka esiintyvät terveysalan asiantuntijoina, vaikka heidän tekstinsä vilisevät virheitä. Eräs heistä kirjoitti maaliskuussa 2021 näin:

”Vain luonnollista immuniteettia vahvistavat ovat ainoita jotka – – kantavat oman kansalaisvastuunsa omasta terveydestään. Miksei se ole kaikkien vastuu? Jokaisen pitäis lopettaa tupakointi, epäterveelliset elämäntavat kokonaisuudessaan ja alkaa syödä mm. D-vitamiinia ja immuniteettia tukevia yrttejä. Elintasosairauksista tulee valtavat kustannukset yhteiskunnalle, eikä sairaalapaikkoja ole riittävästi vakavaan infektioon sairastuneille, jos me kaikki emme ylläpidä terveyttämme joka päivä. Sairaalat ovat täynnä elintasosairauksia sairastavia ihmisiä.”


Kirjoitan tälle henkilölle vastineen, jonka pohjaan terveystieteiden opintoja varten kirjoittamaani esseeseen suomalaisten terveydestä ja terveyseroista.

Termillä ”elintapasairaudet” indikoidaan, että ihminen voisi vapaasti valita terveydentilansa ja että terveyserot johtuisivat epäterveellisistä elintavoista. Näin ei ole. Suomessakin on alettu siirtyä uusliberalistiseen suuntaan, jossa hallituksen puuttuminen sosiaalisiin ongelmiin on minimaalista ja yksilön vastuuta korostetaan. Terveys ja sairaus nähdään seurauksena yksilöllisistä valinnoista eikä huomioida, että eri väestöryhmillä on ratkaisevasti erilaiset mahdollisuudet ja edellytykset toimia terveyttä edistävällä tavalla arjessaan.

Valinnanvapauden korostaminen on uusliberalistinen ideologinen valinta. Se suosii niitä, joilla on enemmän valinnan mahdollisuuksia. Nuffieldin bioetiikan neuvosto on kuitenkin linjannut, ettei vastuuta pidä sälyttää liikaa niille, joita rakenteelliset ja sosiaaliset ehdot rajoittavat.

WHO:n mukaan elämäntyylivalinnat, kuten ravitsemus, liikunta, tupakointi ja alkoholinkäyttö eivät ole tärkeitä terveyserojen selittäjiä. Taustalla ovat paljon perustavanlaatuisemmat syyt.

Huono-osaisten elämäntapa on kaukana keskiluokan valinnanvapautta korostavasta elämäntyylistä. Huono terveys, köyhyys ja sosiaalinen huono-osaisuus ovat yhteydessä. ”Elä terveellisemmin” -tyyppiset interventiot ja terveysvalistus hyödyttävät vain valmiiksi hyvässä sosiaalisessa asemassa olevia.

Sosioekonomiset olosuhteet ja elinympäristö säätelevät sitä, mitä vaikutuksia terveydellisillä elämäntyyleillä voi olla. Jos olosuhteet ovat hyvät, terveellinen käyttäytyminen vaikuttaa vahvasti terveyteen, mutta jos olosuhteet ovat huonot, terveellisellä käyttäytymisellä on vain melko vähän vaikutusta.


Taakat ja hyödyt eivät jakaudu yhteiskunnassa tasaisesti. Mikäli esimerkiksi synnyt kolmannen polven narkomaaniperheeseen, lähdet elämääsi selkeältä takamatkalta verrattuna keskiluokkaisen perheen vesaan. Toisaalta hyväosaisuuskaan ei suojele ketään elämän arvaamattomuudelta: kuka tahansa voi vammautua tai sairastua syöpään tai autoimmuunisairauteen täysin elintavoista riippumatta.

Kuolleisuus on korkeampaa heikoimman sosiaalisen aseman ryhmissä, vaikka terveyskäyttäytyminen olisi samanlaista. Esimerkiksi samanlaiset juomistavat ovat suurempi riski alemman sosioekonomisen ryhmän edustajalle verrattuna ylempiin sosioekonomisiin ryhmiin. Elintapaerot eivät selitä kuin pienen osan terveyseroista.

Immuniteettia ei edistetä poppakonsteilla. Sen sijaan esimerkiksi rokotukset ovat tutkitusti tehokas keino luoda immuniteettia. Maskit toimivat, kun niitä käyttää. Maski voi myös pienentää riskiä sairastua vakavaan koronavirustautiin, koska se estää viruksia pääsemästä hengityselimistöön, hillitsee virtausnopeutta ja kosteuttaa hengitysilmaa ja limakalvoja, jolloin immuunipuolustus ehtii reagoida virukseen.


Mikäli terveys oikeasti kiinnostaa, tulee keskittyä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja heikoimpien suojeluun. Koronaviruksen suurimmat kärsijät kuuluvat alhaisimpiin sosioekonomisiin ryhmiin. Kriisit ylipäänsä vaikuttavat voimakkaimmin niihin, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvimmassa asemassa, mikä pätee myös koronaepidemiaan ja sen vaikutuksiin. Alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat altistuvat viruksille muita useammin esimerkiksi työssään ja julkisissa liikennevälineissä. Heidän ei ole aina mahdollista siirtyä etätöihin, kuten korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevien. Heillä on valmiiksi enemmän vakaville koronaviruksen tautimuodoille altistavia perussairauksia.

Terveydenhuollon henkilökunta on naisvoittoista, mikä tarkoittaa, että naisten riski altistua virukselle on suurempi. Naiset kantavat suuremman vastuun myös epidemian takia kotiin jäävien koulu- ja päiväkoti-ikäisten lasten huolehtimisesta, ikääntyneiden sukulaisten auttamisesta ja sairastuneiden perheenjäsenten hoitamisesta.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat uupumassa pandemian aiheuttaman työtaakan alle. Jatkamalla koronarajoitusten noudattamista edesautamme heidän hyvinvointiaan.

Lähteet:

Terveyden edistämisen verkkoluennot, Jyväskylän yliopisto 2020

Marita Sihto ja Sakari Karvonen (toim.) Terveyden edistäminen ja eriarvoisuus – lähestymistapoja ja ratkaisuja 2016

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s