Tasan kymmenen vuotta sitten, 20. maaliskuuta 2011 kello 12, aloitin Hämeenkyrössä kalevalaisen jäsenkorjauksen perusopintojen ensimmäisen kurssin. Koulutukseen minut veti halu oppia ihmisen anatomia teoriassa ja käytännössä sekä päästä työskentelemään ihmiskehon ja kivunhoidon parissa. Minulla oli hyvä kuva hoitomuodosta ja olin saanut siitä itsekin apua. Käsillä hoitaminen tuntui luontevalta, vaikka koulutustaustani olikin humanistis-yhteiskuntatieteellinen. Pidin siitä, että jäsenkorjauskoulutuksessa korostettiin hoitomuodon tieteellistä perustaa ja meille esiteltiin yliopistotutkimuksia aiheesta sekä ammattikuntamme eettiset ohjeet.
Oli taianomaista oppia erottamaan käsillä tunnustelemalla jännittynyt lihas rentoutuneesta sekä oppia syy-seuraussuhteita, kuten että olkapääkipu saattoi juontaa juurensa vastakkaiseen lonkkaan. Silti oli ilmeistä, että jäsenkorjauksessa ei sen kryptisestä nimestä huolimatta ole kyse mistään mystisestä, vaan ainoastaan tarkasta anatomisesta osaamisesta, perinteisten käsittelyotteiden haltuun ottamisesta ja kyvystä kohdata asiakas myötätunnolla. Ero esimerkiksi kaikkien tuntemaan hierontaan ei ole suuri: tavoitteet ovat samat, tekniikat hieman erilaiset.
Jo 2013 jäsenkorjaus työllisti minut päätoimisesti. Kymmenen vuoden aikana olen tehnyt tuhansia jäsenkorjaushoitoja. Olen edelleen yhtä kiinnostunut aihepiiristä kuin tuona opintojeni ensimmäisenä päivänä. Anatomia ja kehonhuolto on aihepiiri, jossa on loputtomasti opittavaa. Olen iloinen siitä, että olen saanut oppia kotoperäisen hoitomenetelmän. Asiakkaitteni kokema apu saa minut tuntemaan, että teen tärkeää työtä. Vaikka kirurgia, lääkkeet ja rokotteet ovat pelastaneet lukemattomia ihmishenkiä ja saamme olla niistä kiitollisia, käsillä hoitamisella on ja tulee olemaan paikkansa maailmassa. Jokainen tietää, miten hyvältä tuntuu, kun joku laskee lämpimät kätensä kipeille hartioille.
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, olen kuitenkin jättänyt kalevalaista jäsenkorjausta kouluttavan Kansanlääkintäseura ry:n taakseni. Tämä tarkoittaa sitä, että nimeäni ei enää löydy yhdistyksen hoitajarekisteristä. Muuten mikään ei muutu: koulutukseni ja ammattiosaamiseni säilyvät, työnkuvani pysyy samana. Olen yhä kalevalainen jäsenkorjaaja ja vastaanottoni pyörii entiseen malliin. Kerron tämän, koska asiakkaani saattavat ihmetellä nimeni poistumista listalta. Suurin osa asiakaskunnastani kylläkin on löytänyt luokseni puskaradion kautta ja uskon näin olevan jatkossakin. Näen seuran toiminnassa jatkamisen toistaiseksi mahdottomaksi syistä, joista avaan tässä muutaman.
Koronapandemian herättämä epävarmuus on lietsonut pelkoa, joka purkautuu uhmana tieteellistä näyttöä ja viranomaissuosituksia kohtaan. Aiemmin marginaalissa toimineet rokotevastaiset ovat lyöttäytyneet yhteen hyvinvointialan toimijoiden ja äärioikeistolaisten tahojen kanssa, ja Yhdysvalloista alkunsa saanut QAnon-joukkoharha on saanut jalansijaa myös Suomessa. Tämä näkyy harmikseni myös omissa ammatillisissa ympyröissäni eli niin sanotulla hyvinvointialalla.
Minulla on lapsesta saakka ollut vahva oikeudenmukaisuuden taju ja halu tietää asioista pintaa syvemmältä. Entisenä toimittajana minua kismittää valheiden levittäminen ja asiantuntijatiedon kyseenalaistaminen. Erityisen haitallisia ne ovat koronapandemian aikana: disinformaatio häiritsee sote-ammattilaisten työtä, hidastaa pandemian päihittämistä ja nakertaa pohjaa demokratialta. Pidän tärkeänä nojautua tutkittuun tietoon eli noudattaa viranomaissuosituksia. Haluan tehdä pesäeron huuhaaseen. Työllistyn myös joogan, kehonhuollon ja liikkuvuusharjoittelun opettajana, ja joogayhteisössä koronadenialismiin puututtiin napakasti jo syksyllä. Omakin nimeni löytyy Joogit Qanonia vastaan -listalta.
Koen, että Kansanlääkintäseura ry ei ole ottanut pandemiaa tarpeeksi vakavasti. Koulutuksia on järjestetty viranomaissuosituksia rikkoen. Minua on myös alusta asti häirinnyt se, että näennäisen tieteellisen julkisivun takana jäsenkorjauskursseilla on jatkuvasti levitetty erilaisia tieteellisen näytön kanssa ristiriidassa olevia näkemyksiä, kuten ruokavalioon ja ravintolisiin liittyviä uskomuksia, näkemyksiä sähköallergiasta ja ”maksanpuhdistusohjeita”.
Lisäksi, vaikka eettisissä ohjeissa todetaan, että kalevalaisen jäsenkorjaajan tulee ”toimia yhteistyössä terveydenhuollon ja muiden hoitomuotojen kanssa” ja ”arvostaa muiden hoitoalan ammattilaisten ammattitaitoa”, eikä esittää ”kielteisiä arvioita tai mielipiteitä erilaisista hoitokäytännöistä”, on käytäntö toista: lääkäreitä ja muiden jäsenkorjaussuuntausten edustajia on kursseilla ja keskusteluryhmissä parjattu hyvin paljon.
Ahdistavimmaksi koen, että ammatillisissa ympyröissäni, myös kalevalaisen jäsenkorjauksen opettajissa ja mestareissa, on rokotusvastaisia, viranomaissuosituksia kuten maskisuositusta vastustavia ja pandemiaa ”plandemiaksi” kutsuvia eli koronaviruspandemian olemassaolon kieltäviä henkilöitä. Tämä on mielestäni vastuutonta, ja Kansanlääkintäseuran tulisi ottaa asiaan selvä kanta. Pyynnöistäni huolimatta näin ei ole tehty, joten tein oman ratkaisuni.
Arvostan koulutustani ja ammattiani mittaamattomasti ja olen saanut tämän kymmenen vuoden aikana jäsenkorjaajien keskuudesta joukon sydänystäviä. Ilokseni olen päässyt täydennyskoulutuksissa jopa kolmesti yhden kalevalaisen jäsenkorjauksen kehittäjän Olavi Mäkelän oppiin. Olen valmis palaamaan jäsenrekisteriin, mikäli seuran tilanne muuttuu parempaan suuntaan.
Voin hoitaa ihmisten jumeja ja kipuja ja ohjeistaa heille erilaisia liikkeitä, venytyksiä ja rentoutusmenetelmiä. Siinä se. Tonttini on selkeä ja rakastan työnkuvaani. Muiden terveysasioiden kommentoinnin jätän kyseisten alueiden ammattilaisille. Omat asiakkaani ohjaan aina tarvittaessa lääkärin tai fysioterapeutin pakeille.
Vahvistan tietoisesti työni tieteellistä pohjaa ja otan välimatkaa humpuukiin. Näinä vuosina olen vahvistanut ammattitaitoani kouluttautumalla lisää. Uusin aluevaltaukseni on terveystieteiden opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. En usko, että kalevalainen jäsenkorjaus tulee päätymään virallisen terveydenhuollon piiriin, vaikka niin on koulutuksissa luvattu tapahtuvan ”lähitulevaisuudessa” ainakin viimeiset viisitoista vuotta – joskin olen mielelläni tässä asiassa väärässä ja korjaan käsityksiäni, kun saan vedenpitäviä todisteita, mikä onkin tieteellisen ajattelun perusperiaate!
Kehon hoitamisesta käsin esimerkiksi hieronnalla ei ole merkittävää tieteellistä näyttöä, mutta anatomia ja fysiologia perustuvat tieteellisesti tutkittuun tietoon ihmiskehosta. Tunnen luut ja lihakset, olenhan tenttinyt ne kolmesti, ja työskentelen ihmiskehojen parissa päivittäin, mutta tiedostan, että hoitamisessa on kyse paljon muustakin kuin mekaniikasta. Käsillä hoitamisella on tunnetusti edullisia vaikutuksia hermostoon, stressiin, kipuun, ahdistukseen, verenpaineeseen ja immuunijärjestelmään. Tärkeimmän palautteen me manuaaliterapeutit saamme kiitollisilta asiakkailtamme. Jos jonkun kipu katoaa, iloitsemme asiakkaan kanssa yhdessä. Kiitänkin sydämestäni joka ikistä asiakastani tämän kymmenen vuoden ajalta ja toivon hyvän yhteistyömme jatkuvan tulevaisuudessakin!
tiinaahokas.fi 