Seitsenvuotiskatsaus

Tänään on vuosipäivä: valmistuin kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi tasan seitsemän vuotta sitten! Juhlapäivää vietän minkäs muunkaan kuin työn merkeissä.

Seitsemän vuotta on kulunut hämmentävän nopeasti jäsenkorjaustyötä kokopäiväisesti tehden. Käsieni kautta on virrannut tuhansia asiakkaita palleroisesta pikkuvauvasta suoraryhtiseen teräsvaariin.

Työssäni on kyse elävästä kansanperinteestä, ruumiillisten ongelmien käsillä parantamisen tavasta, joka on kehittynyt Suomessa suomalaisen ihmisen tarpeisiin. Maailma on muuttunut, mutta ihmiskeho ei. Kun selkä ennen vanhaan nitkahti suulitalkoissa, oli yhteisölle hyödyksi, kun joku osasi käsillään tunnustelemalla paikallistaa vikapaikan ja vapauttaa kudokset juntturasta. Tänä päivänä saamme olla kiitollisia kipulääkkeistä, kirurgiasta, rokotuksista ja muista modernin ajan keksinnöistä, mutta käsillä hoitamisella ja jäsenkorjaajan konkreettisella tietotaidolla on tilausta. Meitä tarvitaan kipujen, kireyksien ja virheasentojen hoitamisessa ja turhan invasiivisten menetelmien minimoimisessa. Olemme oppineet tunnistamaan käsillämme ja näkemään silmillämme, missä kohtaa ihmisfysiikkaa ongelma sijaitsee – siihen eivät robotit ja lääkkeet vielä kykene.

Vuosien varrella olen vapauttanut lukemattomia iskiashermoja, helpottanut plantaarifaskiitteja, suoristanut selkärankoja ja sulattanut jäätyneitä olkapäitä. Olen saanut kohentaa monien päivittäistä toimintakykyä mahdollistamalla entisenlaiset kävelylenkit, helpottamalla kipua, lievittämällä mystisiä ja monimutkaisia oireita, joihin ei ole saatu apua muualta, ja mahdollistamalla paremmat yöunet. Muun muassa.

Miten päädyin tähän ammattiin? Opot eivät ainakaan kouluaikanani tulleet vihjanneeksi tällaisesta urapolusta. Yhdeksännen luokan ammatinvalintatestin mukaan minulla oli lahjoja kirjailijan, copywriterin, AD:n ja papin uralle… Sen verran testi hipaisi totuutta, että lukiosta jatkoin Tampereen yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta.

Opinto- ja työhistoriani on onnellisten tähtien alla hortoilua ja inspiroivan tekemisen jahtaamista. Maisteriksi valmistuttuani olin tuokion töissä Aamulehdessä, jossa suoritin edellisenä vuonna toimittajakoulutuksen yliopistoharjoittelun. Sitten sain peräjälkeen kaksi ihanaa lasta. Nuoremman lähestyessä yhtä ikävuotta aloin kaivata projektia. Tahdoin työn, jossa oppisin paljon uutta, jota voisin tehdä kotoa käsin ja joka olisi helposti sovitettavissa lapsiperhe-elämään. En halunnut palata toimittajan töihin, professorini ehdotus kirjallisuuden väitöskirjan laatimisesta ei puhutellut eikä kirjallisuuskriitikon töillä elättänyt itseään, joten tarvitsin suunnitelma B:n. Kävi niin, että harrastuksesta tuli työ.

Olin ollut parikymppisestä saakka kiinnostunut hyvinvoinnista ja ihmiskehosta, eritoten toiminnallisesta anatomiasta ja kivunhoidosta, ja käynyt omaksi ilokseni muutamia kursseja. Olin saanut kehuja hyvästä hoitajan käsistäni. Opiskelu- ja raskausaikana olin hakenut kipuihini ja särkyihini apua muun muassa osteopaatilta, fysioterapeutilta ja kalevalaiselta jäsenkorjaajalta. Viimeksi mainittu oli onnistunut jättämään lähtemättömän jäljen: tiesin, että kyseisen koulutuksen käytyäni minulla olisi käytössäni laaja työkalupakki ihmiskehon ymmärtämiseen. Joulun alla 2010 selasin lähellä sijaitsevan Frantsilan Hyvän olon keskuksen kurssivalikoimaa, ja kun havaitsin, että maaliskuussa 2011 alkaisi kalevalaisen jäsenkorjauksen peruskurssi, soitin opettajalle ja ilmoittauduin. Sillä tiellä ollaan yhä.

Kolmivuotisten opintojeni alkamisesta on siis pian kymmenen vuotta. Matka oli rankka varsinkin kahden pienokaisen äitinä – mutta ehdottoman palkitseva. Hetkittäin podin järisyttävää stressiä, mutta sain myös vuosikurssiltamme monia hyviä ystäviä. Koulutusviikonloppuja oli muutaman kuukauden välein. Väliaikoina puurrettiin harjoitushoitoja, luettiin tentteihin, opiskeltiin anatomiaa ja rustattiin kirjoitustehtäviä, esitelmiä ja kirjallinen lopputyö. Toisen vuoden lopussa oli haastattelut, jonka läpäisseet kutsuttiin suorittamaan seurantakoulutusta eli kolmatta opiskeluvuotta. Se oli ensimmäisiä vuosia runsastöisempi ja tiiviimpi. Alkuvuodesta tein jäsenkorjausta jo päätyökseni, joten harjoitushoitojen kasaan saaminen ei ollut ongelma. Kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi valmistuminen nimittäin edellyttää 300:a kirjallisesti raportoitua harjoitushoitoa. Itse saavutin nätin pyöreän 500 harjoitushoidon lukeman, kun niin moni uskaltautui tulemaan harjoitusasiakkaakseni – siitä olen yhä kiitollinen. Näyttökokeet ja loppuhaastattelut läpäistyäni sain yhdessä rakkaan opiskeluryhmäni kanssa todistukset kolmivuotisesta rupeamasta 13. lokakuuta 2013.

En osannut arvata, miten palkitsevalta tuntuisi tehdä työtä, jossa joka ikinen asiakas tuo mukanaan erilaisen haasteen, jota saan lähteä muina Sherlock Holmeseina ratkomaan. En osannut arvata, miten työ tempaisisi minut mukaansa ja miten nopeasti vuodet lähtisivät juoksemaan. En tiennyt, että elävällä ja hengittävällä ihmisellä on lopulta aika vähän tekemistä anatomianoppaan ukkelin kanssa ja että jokainen asiakas opettaa minulle jotakin. En osannut odottaa, miten moni olisi pettynyt viralliselta puolelta saamaansa hoitoon (tai hoidon puutteeseen) ja hakeutuisi sen takia pakeilleni. En uskaltanut haaveillakaan, että työ veisi minut erääseenkin tieteelliseen konferenssiin berliiniläiseen kongressikeskukseen ympäri maailmaa saapuneiden kaltaisteni ihmiskehoentusiastien pariin. En ollut tullut ajatelleeksikaan, miten miellyttävää olisi viettää asiakkaan kanssa aina puolitoista tuntia kerrallaan kaikessa rauhassa enemmän tai vähemmän jutustellen ja tutustua valtavan ihaniin ihmisiin, jakaa vuosien varrella kertyvät ilot ja surut.

Työni on ihmisläheisempää ja inhimillisempää kuin moni muu leipäpuu. Siksi en koe tarvetta minkäänlaisiin muutoksiin, vaan jatkan ilomielin työssäni seuraavatkin seitsemän vuotta! Vuosi 2020 on tuonut mukanaan monenlaista odottamatonta, kuten maskit kasvoille. Näin olkoon nyt. Maskin takana hymyilen sinulle, asiakkaani: kiitos kun olet mukana matkallani!

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s