Kuka on kalevalainen jäsenkorjaaja ja mitä se ”kalevalainen” tarkoittaa?

Saan vastata näihin kysymyksiin jatkuvasti, joten kirjoitanpa vastaukset talteen blogiini!

Kansanparannuksen historiaa

Jäsenkorjaus on ikivanha suomalainen kansanparannusmuoto. Entisajan omavaraisissa yhteisöissä oli tärkeätä, että joku osasi panna raskaissa töissä sijoiltaan luiskahtaneet nivelet paikoilleen. Yhtä lailla porukassa paikkansa oli lapsenpäästäjillä, hevosenkengittäjillä ja muilla erityistaitoja osaavilla.

Mitään mystistä käsillä tapahtuvaan mobilisaatiokäsittelyyn ei liity. Kyse on tarkasta, pitkällisen harjoittelun tuloksena tulleesta anatomian tuntemuksesta. Hoitaja oppii käsillään aistimaan häiriöt kudoksen normaalitilassa ja tietyillä tekniikoilla hoitamaan niitä. Jäsenkorjaus ei voi olla uskomushoito, koska ei ole olemassa uskomusanatomiaa. Muutamassa sadassa vuodessa ihmiskeho ei ole muuttunut miksikään, joten savupirteissä muotoutuneet hoito-otteet toimivat vielä tänäkin päivänä. Taitoon ei ole oikotietä, vaan sen oppii vain tekemällä satoja ja tuhansia hoitoja.

Ennen jäsenkorjaustaito siirtyi mestarilta oppilaalle suorassa kontaktissa. 1980-luvulle tultaessa aika alkoi jättää vanhoista osaajista, joten perinteen säilyttämiseksi perustettiin koulutuksia tradition tallentamiseksi ja uusien taitajien kouluttamiseksi. Myös kalevalaisen jäsenkorjauksen oma järjestö Kansanlääkintäseura ry perustettiin 1986. Kansanlääkintäseuran lisäksi Suomessa on muutamia pienempiä jäsenkorjausseuroja, kuten Perinteinen jäsenkorjaus ry ja Suomen Kansanparantajaseura, jotka kouluttavat oman suuntauksensa mukaisia hoitajia. Eri jäsenkorjaussuuntauksissa on paljon samaa, mutta myös merkittäviä eroavaisuuksia. Onkin järkevää ja rekisteröinnin ja nimisuojan kannalta välttämätöntä, että eri koulukunnilla on toisistaan erottuvat nimet.

Sana ”kalevalainen” on yleistermi, joka viittaa arkaaiseen muinaiseen suomalaisuuteen. Hoitomuotomme kohdalla nimityksellä viitataan kansanparannuskäytäntöjen kotoperäisyyteen. Kalevalainen jäsenkorjaus kun ei ole tuontitavaraa, vaan Suomen niemellä syntynyttä, satojen ja tuhansien lämpimien käsien kautta kulkenutta elävää perintöä esivanhemmiltamme.

Kaikki jäsenkorjaajat eivät ole kalevalaisia jäsenkorjaajia

Kalevalaisia jäsenkorjaajia siis kouluttaa Kansanlääkintäseura. Kalevalainen jäsenkorjaus on määrämuotoinen, tieteellisesti tutkittu ja nimisuojattu hoito. Nimikkeen ”kalevalainen jäsenkorjaaja” käyttöoikeuden saa vasta suoritettuaan hyväksyttävästi vaativan kolmivuotisen koulutuksen ja näyttökokeen. Opintovaatimuksiin kuuluu myös tenttejä, esitelmiä, päättötyö ja 300 dokumentoitua harjoitushoitoa.

Julkinen osaajarekisterimme on nähtävissä Kansanlääkintäseuran nettisivuilla. Sivustolla on listattu erikseen kolmatta opintovuotta suorittavat kisällivaiheen opiskelijat. He saavat tarjota kalevalaista jäsenkorjausta oppilastyönä ja tämä tulee ilmaista selkeästi. Alkuvaiheen opiskelijat eivät vielä saa mainostaa palvelujaan, vaan heidän tulee kerätä hoitokokemusta maksutta lähipiirinsä parista. Valmistunut kalevalainen jäsenkorjaaja voi menettää nimikkeen käyttöoikeuden ja nimensä rekisteristä, mikäli hän esimerkiksi luistaa velvollisuudestaan osallistua täydennyskoulutuksiin kahden vuoden välein.

Kalevalaisilla jäsenkorjaajilla on hyvä maine ja suuri medianäkyvyys. Tämä houkuttaa opportunisteja ja helppoheikkejä, joten väärinkäytöksiä esiintyy jonkin verran. Mikäli huomaat, että joku mainostaa olevansa kalevalainen jäsenkorjaaja, mutta hänen nimeään ei ole osaajarekisterissä, ilmoita asiasta puheenjohtajallemme Päiviö Vertaselle.

Liittyykö se jotenkin Kalevalaan?

Entä sitten Kalevala, liittyykö jäsenkorjaus jotenkin siihen? Elias Lönnrotin kokoama Kalevala esittelee suomalaista runoperinnettä, mutta Lönnrotin tulkintana ja 1800-luvun nationalismivirtauksen värittämänä. Kalevalaisella runoudella tarkoitetaan kalevalamittaista suomalaista muinaisrunoutta. Kalevalamittainen säe on nelijaksoinen trokee, jossa on tavallisesti kahdeksan tavua, kuten ”Vaka vanha Väinämöinen”, ”Vilu mulle virttä virkkoi”. Perinteentutkimuksen terminologiassa muistutetaan, että ”Termi ’kalevalainen’ on itse asiassa anakroninen: vanhalla suomalaisella runomitalla sepitetty laulusto on ollut olemassa vuosisatojen ajan ennen Lönnrotin Kalevalan (1835, 1849) ilmestymistä.”

Lönnrotin Kalevalan viidennessätoista runossa kyllä kuvataan jäsenkorjaushoitoa. Jo Gabriel Maxeniuksen väitöskirjassa vuonna 1733 kuvattiin perinteistä käsillä tekemistä. De Effectibus Naturalibus lienee ensimmäinen kokoomateos suomalaisesta muinaisrunoudesta. Aiheesta kiinnostuneelle nykyihmiselle suosittelen ensisijaisesti Suomen Kansan Vanhoihin Runoihin perehtymistä. Siinä on todellinen aarreaitta ja kurkistusikkuna muinaisten esi-isiemme elämänmuotoon, mytologiaan ja ajatteluun!

Kiputyttö kinńröińe
Itköö hyhyttelöö:
Ei miulla kipuja tuuvva,
Vaivoja valiteta.
Tuonne mie kivut keriän,

Tuonne vaivat valitan
Kipuvuoren kukkulall’
Kivilöi kivistämäh,
Pajuloi pakottamaah.
Kuston liikkut lihasii,

Siitä liittele lihaset;
Kuston kalavut katennu,
Siih kalavu kasvattele;
Kusta on suoneti sordut,
Sim suonet solomii!

Ombele udusin ńiekloń,
Nahkańiekloń nauvuttele,
Tinańiekloń tiuvuttele
Suonet suonen piäh
Lihol’lah liikkumah,

Jäsenilläh järkkämäh,
Suońillah sorehtimah,
Ehommaks enńistäh,
Paremmaks muinostah!

© Tiina Ahokas. Ethän käytä tekstejäni tai kuviani luvatta ja viittaathan aina asianmukaisesti, jos siteeraat minua.

Lisälukemista:

Kalevalainen kansanparannus -säätiö

Avoin Kalevala -hanke

M012_KK3490_2226.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s