Kun astangaguru on seksuaalinen hyväksikäyttäjä – mitä joogayhteisö voi tehdä?

Astangajoogan ympärillä kuohuu – viimein Suomessakin. Meillä astangajooga on tavattoman suosittua ja siihen nähden yhteisö on ollut merkillisen hiljaa sen piirissä paljastuneista väkivaltatapauksista. Suuri guru on viime vuosina paljastunut seksuaaliseksi hyväksikäyttäjäksi.

Tiistaina 16.7.2019 joogaopettaja Mia Jokiniva otti Suomi-astangien vaitiolon puheeksi Facebookin Jooga-sivustolla. Seuraavana päivänä astangajoogaopettajat Petri Räisänen ja Wambui Njuguna-Räisänen ottivat esimerkillisellä tavalla kantaa asiaan. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen kuuntelemaan Maailmanpuu-podcastin jakson Gurujen rikokset ja Kathryn Bruni-Youngin podcastin jakson, jossa hän haastattelee Matthew Remskiä, joka on vastikään julkaissut kirjan Practice and All is Coming, Cult Dynamics, and Healing in Yoga and Beyond. Lisälukemista linkitän tekstini loppuun.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

fail2.jpg

Kuka on Guruji?

Intialainen K. Pattabhi Jois (1915–2009) perusti astangajoogakoulun Mysoreen vuonna 1948. Hän ammensi opetukseensa opettajaltaan ja gurultaan T. Krishnamacharyalta, pyhistä kirjoituksista, omasta harjoituksestaan sekä tuhansien oppilaiden opettamisesta. 1960-luvulta alkaen Intiaan alkoi virrata joogasta kiinnostuneita länsimaalaisia, ja seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana astangajooga valloitti maailman. Pattabhi Jois kiersi ympäri maailmaa opettamassa. Suomessa hän vieraili vuonna 2001. Astangajooga perustuu vanhan ajan guru–oppilas-opetusmetodiin. Astangasaleilla ja astangaa opettavilla joogakouluilla on tavallisesti Gurujin kuva kehyksissä jonkinlaisella alttarilla.

Astangajoogan piirissä tapahtuneet väärinkäytökset tulivat voimalla julkisuuteen vuonna 2018, vaikka ne olivat varsin yleisessä tiedossa ja jokainen 2000-luvulla aloittanut astangajoogi oli luultavasti kuullut aiheesta vähintään supinaa. Me Too -liike vaikutti siihen, että vääränlaisesta vallankäytöstä yhteisöissä alettiin puhua avoimemmin. Moni Pattabhi Joisin oppilas tuli julkisuuteen kertoen gurun harjoittamasta järjestelmällisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hänen avustusmetodinsa olivat räikeän seksuaalisia. Hän ei epäröinyt kosketella oppilaidensa intiimialueita. Näitä tilanteita on tallentunut myös valokuviin ja videoihin.

Pattabhi Jois teki varmasti paljon hyvää, astangajooga on parhaimmillaan hyvä harjoitus ja on kosolti astangaopettajia, joiden tunnit ovat erinomaisia ja sydän puhdasta kultaa. Valta-asemassa olevan ihmisen tuomittavasta käytöksestä pitää kuitenkin puhua.

Autstangajooga

Astangajooga on fyysisesti ja henkisesti vaativa joogasuuntaus, jossa liikutaan pontevasti voimakkaan ujjayi-hengityksen tahtiin bandhoja eli lihaslukkoja jännittäen. Tradition mukaan harjoitus tehdään kuudesti viikossa aamuviideltä ja asanat suoritetaan aina samassa järjestyksessä. Olen ymmärtänyt, että moni astangajoogan nykyopettaja on vienyt opetusta pehmeämpään suuntaan – oletan, että näin toimivat ainakin ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa yhtään alkeita pidemmälle opiskelleet opettajat. Perinteisesti astangajoogaa opettaakseen ei ole tarvinnut opiskella anatomiaa tai biomekaniikkaa, vaan opetuslupa on saatu gurulta tai joltakin hänen sertifioimaltaan opettajalta.

Harrastin itse astangajoogaa omistautuneesti vuodet 2002–2013. Tunnustan heti, että olin niin laiska, etten todellakaan joogannut aamuviideltä kuudesti viikossa! Jatkuvasti reuman kanssa flirttaileva kehoni ei olisi sitä kestänytkään. Opettajiani Tampereella olivat ihanat Maarit Saarinen ja Riina Ingalsuo. Olin tyypillinen länsimainen astangajoogi: hoikka, valkoihoinen nuori nainen, joka oli jo valmiiksi suhteellisen notkea ja jolle harjoitus tuntui palkitsevalta. Kaltaiseni koukuttui tähän dynaamiseen joogan muotoon helposti.

En koskaan itse kokenut mitään asiatonta astangajoogassa, mutta se ei ole syy vaieta. Ongelma koskettaa jokaista, joka on tai on ollut tekemisissä astangajoogan kanssa. Olemme kaikki osa yhteisöä, ja kontollamme on ottaa tapahtuneesta vastuu, antaa uhreille mahdollisuus tulla kuulluksi ja olla mukana korjaamassa tilannetta.

Moni joogaava toverini matkusti noina vuosina Intian Mysoreen harjoittelemaan ”Gurun” johdolla; näillä matkoilla oli pyhiinvaelluksen kaiku ja Mysoren-matkaa pidettiin varsin yleisesti astangajoogin polulle kuuluvana etappina. Itse en koskaan harkinnutkaan lähteväni Mysoreen. Jälkiviisauden turvin on helppo tulkita vastahakoisuuteni erinomaisen bullshit-tutkani ansioksi, mutta toisaalta olin silloin, parikymppisenä, myös köyhä yliopisto-opiskelija ja ekotietoinen lentolakkoilija…

2012 päädyin naapurin suosituksesta Piia Mäkisen vinyasa flow -joogatunnille, lumouduin, ja jäin sille tielle. Astangajooga oli aiheuttanut minulle jo pitkään sitkeitä alaselkäkipuja. Olin opiskellut kalevalaista jäsenkorjausta ja sitä myötä toiminnallista anatomiaa puolisentoista vuotta, ja aloin karttuneen tietoni valossa nähdä astangaharjoituksen ongelmallisena. Vinyasa flow tuntui omassa kehossani astangaa paremmalta, koska siinä tehtiin runsaasti lonkkien avauksia ja taaksetaivutuksia, jotka ovatkin keskivertosuomalaiselle huomattavasti hyödyllisempiä ja terveellisempiä kuin astangajoogan syvät, tiheästi toistuvat eteentaivutukset. Jäsenkorjauksen harjoitusasiakkaissani oli astangajoogeja, ja heitä näytti yhdistävän etenkin alaselän ja olkapään krooniset kivut. Astangajoogassa opetettiin minun aikanani, että kivut menevät ohitse, kun vain sinnikkäästi joogaa. Youtube-videoissa on nähtävissä Pattabhi Joisin avustusmenetelmiä, joissa hän asettuu makaamaan koko kunnioitettavalla painollaan selkä pyöreänä eteentaivutuksessa ähkivän oppilaan selkään (kiitotie vakaviin välilevynpullistumiin!) ja astuu oppilaansa polvilumpion tai reiden päälle saadakseen tämän syvemmälle venytykseen. Ei näin! Tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka ovat loukkaantuneet astangajoogatunnilla liian voimakkaan avustuksen seurauksena. Pelkät vinyasa-punnerrukset väärällä tekniikalla tai liian vähäisellä lihasvoimalla tehtyinä kuormittavat olkaniveltä ja kipeyttävät sen herkästi.

Oman, jo varsin laajan ihmiskehoon liittyvän koulutukseni pohjalta väitän, että kipu on varoitusmerkki, ja sen ilmestyessä minkä tahansa säännöllisen treenin yhteydessä tulee kivun viestiä kuunnella tarkoin. Onko kehossa kylliksi voimaa tehdä kyseistä treeniä, tai tarvitsisiko henkilö parempaa liikkuvuusharjoittelua? Onko tarpeeksi lepopäiviä? Syökö ihminen kylliksi, entä nukkuuko? Harjoitteleeko ihminen pätevän opettajan ohjauksessa? Huonoja opettajia on paljon.

Jooga on elämänprojekti eikä sen ole tarkoitus olla aina kivaa, helppoa tai kevyttä – eikä siinä missään nimessä ole kyse notkeudesta. Hyvä opettaja opettaa terveellistä ja turvallista joogaa osaten huomioida yksilöiden väliset eroavaisuudet ja tietäen, miten kehoa saa liikuttaa ja avustaa missäkin asanassa – ja mitä ei missään nimessä saa tehdä. Omassa joogaopettajakoulutuksessani asana-avustusten asiallisuuteen ja turvallisuuteen kiinnitettiin paljon huomiota.

Astangajooga oli ihana harjoitus ja nautin siitä aikoinaan valtavasti. Se sinetöi joogan osaksi elämääni. Joogapolkuni oli alkanut jo lukioiässä Vammalassa Sirkka Nylundin ihanilla hathajoogatunneilla. Viime vuosina olen harjoittanut itse eritoten restoratiivista joogaa vinyasa flow’n ohella ja pääharjoitukseni on meditaatio ja pranayama. Jooga sopii kaikille, kunhan itselle sopiva suuntaus ja opettaja löytyy. Myös astangajooga on ok, jos opettaja ottaa kantaa edustamansa tradition väärinkäytöksiin ja opettaa viisaasti. On hienoa, että väärinkäytöksiin puututaan yhä hanakammin eikä seksuaalista hyväksikäyttöä katsota läpi sormien edes niin sanottujen gurujen tekemänä. Tulevaisuudessa joogatunnit ovat toivottavasti yhä inklusiivisempia ja turvallisempia.

“Be careful, very careful about organisations.  Yoga cannot be organised, must not be organised.  Organisations kill work.  Love is everywhere, in everything, is everything.  But if your confine it, enclose it in a box or in a definite place, it disappears.”

Vanda Scaravelli

Lisälukemista:

Apua seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille

Seksuaaliväkivalta

Nollalinja

Sexual Assault in the Ashtanga Yoga Community: A Mea Culpa

Yoga’s Culture of Sexual Abuse: Nine Women Tell Their Stories

Miksi pitäisi taipua? – jooga ja loukkaantumiset

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s